4 luku

Viholliset koettavat estää rakennustyötä. Nehemian valppaus.

1. Kun Sanballat kuuli meidän rakentavan muuria, vihastui hän ja närkästyi kovin. Ja hän pilkkasi juutalaisia

1. Kuin Sanballat kuuli meidän muuria rakentavan, syttyi hän vihaan ja närkästyi sangen suuresti, ja häpäisi Juudalaisia,

1. COsca Saneballat cuuli meidän muurin rakendawan syttyi hän wihaan ja wihastui sangen suurest ja häwäis Judalaisia.

2. ja puhui veljilleen ja Samarian sotaväelle ja sanoi: Mitä nuo viheliäiset juutalaiset tekevät? Jätetäänkö heidät omiin valtoihinsa? Tulevatko he uhraamaan? Saavatko he työnsä kohta valmiiksi? Voivatko he tehdä eläviksi poltetut kivet tuhkaläjissä?

2. Ja puhui veljeinsä ja voimallisten edessä Samariassa ja sanoi: mitä nämät voimattomat Juudalaiset tekevät? pitääkö heille niin sallittaman? pitääkö heidän uhraaman? pitääkö heidän sen täyttämän yhtenä päivänä? pitääkö heidän kiviä eläväksi tekemän, jotka ovat tuhkaläjä ja palaneet?

2. Ja sanoi weljeins edes ja nijden wäkewitten Samarias: mitä nämät woimattomat Judalaiset tekewät? pitäkö heille nijn salittaman? pitäkö heidän uhraman? pitäkö heidän sen täyttämän yhtenä päiwänä? pitäkö heidän kiwejä eläwäxi tekemän? jotca owat tuhcaläjä ja palanet? Ja

3. Ja ammonilainen Tobia seisoi hänen vieressään ja sanoi: Rakentakoot vain! Kettukin saa heidän kivimuurinsa hajoamaan, jos hyppää sen päälle.

3. Ja Tobia Ammonilainen sanoi hänen jälkeensä: rakentakoot vapaasti; jos ketut sinne menisivät, niin he kyllä jaottaisivat heidän kivimuurinsa.

3. Tobia Ammoniteri sanoi hänen jälkens: rakendacon wapasti jos ketut sinne menisit nijn he kyllä jaotaisit heidän kiwimuurins.

4. Kuule, Jumalamme, kuinka halveksitut me olemme. Käännä heidän häpäisynsä heidän omaan päähänsä. Saata heidät ryöstetyiksi vankeuden maassa.

4. Kuule meidän Jumalamme, kuinka me olemme katsotut ylön, ja käännä heidän häväistyksensä heidän päänsä päälle, ja saata heitä häpiään vankeuden maassa.

4. CUule meidän Jumalam cuinga me olem cadzotut ylön käännä heidän häwäwäistyxens heidän pääns päälle ja saata heitä häpiään heidän fangeudens maasa.

5. Älä peitä heidän rikkomustansa, älköönkä heidän syntiänsä pyyhittäkö pois sinun kasvojesi edestä, koska he ovat vihoittaneet sinut kohtelemalla noin rakentajia.

5. Älä peitä heidän pahoja tekojansa ja älä pyyhi heidän syntiänsä kasvois edestä; sillä he ovat vihan matkaan saattaneet, rakentajain läsnäollessa.

5. Älä peitä heidän pahoja tecojans ja älä pyhi heidän syndiäns caswos edest: sillä he owat rakendajat wihoittanet.

6. Mutta me rakensimme muuria; ja koko muuri tuli valmiiksi puoleen korkeuteensa asti, ja siitä kansa sai rohkeutta työhön.

6. Mutta me rakensimme muurin ja panimme hänen kaiketi yhteen hamaan puoliväliin asti; ja kansa sai sydämen työtä tehdäksensä.

6. Mutta me rakensimme muurin ja panim hänen caiketi yhteen haman puoli wälin asti ja Canssa sai sydämen työtä tehdäxens.

7. Mutta kun Sanballat, Tobia, arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset kuulivat, että Jerusalemin muurien korjaus edistyi, niin että niiden aukot alkoivat täyttyä, vihastuivat he kovin.

7. Kuin Sanballat ja Tobia ja Arabialaiset ja Ammonilaiset ja Asdodilaiset kuulivat Jerusalemin muurit korotetuksi, ja ruvetuksi haljenneita parantamaan, vihastuivat he sangen suuresti.

7. COsca Saneballat ja Tobia ja Arabialaiset ja Ammonitiläiset ja Asdodiläiset cuulit Jerusalemin muurit corgotetuxi ja ruwetuxi nijtä haljennuita parandaman wihastuit he sangen suurest.

8. Ja he kaikki tekivät liiton keskenään käydäksensä taisteluun Jerusalemia vastaan ja tehdäkseen siellä häiriötä.

8. Ja he kaikki tekivät liiton keskenänsä tullaksensa sotimaan Jerusalemia vastaan, ja tekemään heille kapinaa.

8. Ja he caicki teit lijton keskenäns tullaxens sotiman Jerusalemita wastan ja tekemän heille capinata.

9. Niin me rukoilimme Jumalaamme ja asetimme vartijat heitä vastaan, suojelemaan itseämme heiltä päivin ja öin.

9. Mutta me rukoilimme meidän Jumalaamme ja panimme vartiat öin ja päivin heitä vastaan, heidän tähtensä.

9. Mutta me rucoilim meidän Jumalatam ja panim wartiat öin ja päiwin heitä wastan.

10. Mutta Juuda sanoi: Taakankantajain voima raukeaa, ja soraa on ylen paljon; me emme jaksa rakentaa muuria.

10. Ja Juuda sanoi: kantajain voima on heikoksi tullut ja multaa on niin paljo, ettemme saa rakentaa muuria.

10. Ja Juda sanoi: candaitten woima on heicoxi tullut ja mulda on nijn paljo etten me saa raketa muuria.

11. Ja meidän vastustajamme sanoivat: Ennenkuin he tietävät tai huomaavat, me tulemme heidän keskellensä ja tapamme heidät ja lopetamme työn.

11. Ja meidän vihollisemme sanoivat: ei heidän pidä tietämän eli näkemän, ennenkuin me olemme juuri heidän keskellänsä, tapamme heidät ja estämme työn.

11. Ja meidän wiholisem sanoit: ei heidän pidä tietämän eli näkemän ennencuin me olem juuri heidän keskelläns tapamme heidän ja lacatam työstä.

12. Mutta kun heidän läheisyydessään asuvat juutalaiset tulivat ja sanoivat meille joka taholta kymmenenkin kertaa: Vetäytykää meidän luoksemme,

12. Ja kuin ne Juudalaiset, jotka heidän tykönänsä asuivat, tulivat ja sanoivat meille kymmenen kertaa: joka paikasta te vielä meidän tykömme palajatte;

12. Ja cosca ne Judalaiset jotca heidän tykönäns asuit tulit ja sanoit meille kyllä kymmenen kerta joca paicast meidän ymbärildäm.

13. silloin minä asetin kansan muurin taakse, alempiin ja suojattomiin paikkoihin, asetin heidät sukukunnittain asemiinsa miekkoineen, keihäineen ja jousineen.

13. Niin minä lähetin kansan alas muurin taa tuiviin paikkoihin, heidän sukukuntainsa jälkeen, miekkoinensa, keihäinensä ja joutsinensa.

13. Nijn minä lähetin Canssan alas muurin taa cuiwijn paickoin heidän sucucundains jälken mieckoinens keihäinens ja joudzinens.

14. Ja katsastettuani kaiken minä nousin ja sanoin ylimyksille ja esimiehille ja muulle kansalle: Älkää peljätkö heitä; muistakaa suurta ja peljättävää Herraa, ja taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.

14. Ja minä katselin ja valmistin itseni, ja sanoin ylimmäisille ja päämiehille, ja muulle kansalle: älkäät peljätkö heitä, muistakaat suurta ja peljättävää Herraa, ja sotikaat teidän veljeinne, poikainne, tytärtenne, emäntäinne ja kotonne edestä.

14. Ja minä cadzelin ja walmistin idzeni ja sanoin Raadiherroille päämiehille ja muulle Canssalle: älkät peljätkö heitä muistacat sitä suurta ja peljättäpä HERra ja soticat teidän weljein poicain tytärten emändäin ja coton edest.

15. Sitten kuin vihollisemme olivat kuulleet, että me olimme saaneet tietää asian ja että Jumala oli tehnyt heidän hankkeensa tyhjäksi, palasimme me kaikki takaisin muurille, itsekukin työhönsä.

15. Mutta kuin meidän vihollisemme sen kuulivat, että me olimme tietää saaneet, niin Jumala teki heidän neuvonsa tyhjäksi: ja me palasimme kaikki muurin tykö, jokainen työhönsä.

15. Mutta cosca meidän wiholisem sen cuulit että me olit tietä saanet nijn Jumala teki heidän neuwons tyhjäxi ja me palaisim caicki muurin tygö jocainen työhöns.

16. Siitä päivästä alkaen teki toinen puoli minun palvelijoitani työtä, ja toinen puoli oli asestettuna keihäillä, kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla; ja päämiehet seisoivat kaikkien niiden juutalaisten takana,

16. Ja tapahtui siitä päivästä, että toinen puoli nuoria miehiäni teki työtä, ja toinen puoli piti keihäitä, kilpiä, joutsia ja rautapaitoja. Ja päämiehet seisoivat koko Juudan huoneen takana.

16. Ja tapahtui sijtä päiwäst että toinen puoli nuoria miehiä teit työtä ja toinen puoli pidit keihäitä kilpiä joudzeja ja panzareita. Ja päämiehet seisoit coco Judan huonen tacana.

17. jotka rakensivat muurilla. Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat kuormia, tekivät toisella kädellänsä työtä ja toisessa pitivät keihästä.

17. Ne, jotka rakensivat muuria ja kantoivat kuormia, ja jotka sälyttivät, yhdellä kädellä he tekivät työtä ja toisessa pitivät aseen.

17. Ne jotca rakensit muuria ja cannoit cuormia ja jotca sälytit yhdellä kädellä he teit työtä ja toises pidit asen.

18. Ja rakentajilla oli kullakin miekka sidottuna vyöllensä heidän rakentaessaan; ja torvensoittaja seisoi minun vieressäni.

18. Ja jokaisella joka siellä rakensi, oli miekka sidottu vyölle, ja niin he rakensivat. Ja se joka soitti vaskitorvea, oli minun tykönäni.

18. Ja jocaidzen cuin siellä rakensi oli miecka sidottu wyölle ja nijn rakensit ja se joca soitti waskitorwe oli minun tykönäni.

19. Minä sanoin ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: Työ on suuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme.

19. Ja minä sanoin ylimmäisille ja päämiehille ja muulle kansalle: työ on suuri ja avara, ja me olemme hajalla muurin päällä, kaukana toinen toisestamme;

19. JA minä sanoin Raadiherroille päämiehille ja muulle Canssalle: työ on suuri ja awara ja me olem hajalla muurin päällä caucana toinen toisestam.

20. Missä kuulette torven soivan, sinne kokoontukaa meidän luoksemme. Meidän Jumalamme sotii meidän puolestamme.

20. Millä paikalla te kuulette vaskitorven äänen, tulkaat sinne kokoon meidän tykömme: meidän Jumalamme sotii meidän edestämme.

20. Culla paicalla te cuulet waskitorwen änen tulcat sinne cocon meidän tygöm meidäm Jumalam soti meidän edestäm.

21. Näin me siis teimme työtä, ja toinen puoli väkeä oli asestettuna keihäillä päivänkoitosta siihen asti, kunnes tähdet tulivat näkyviin.

21. Niin tehkäämme siis työtä; ja toinen puoli heistä piti keihäitä päivän koittamasta niin siihen saakka, että tähdet näkyivät.

21. Nijn tehkäm sijs työtä ja toinen puoli heistä pidit keihäitä päiwän coittamast nijn sijhen saacka että tähdet näyit.

22. Siihen aikaan minä myös sanoin kansalle: Kukin jääköön palvelijoineen yöksi Jerusalemiin, että he olisivat meidän apunamme yöllä vartioimassa ja päivällä työssä.

22. Ja minä myös sanoin siihen aikaan kansalle: jokainen olkaan yötä palveliainsa kanssa keskellä Jerusalemia, niin että me yöllä ottaisimme vaarin vartiosta ja päivällä työstä.

22. Ja minä sanoin sijhen aican Canssalle: jocainen olcan Jerusalemis palwelians canssa yösen että me yöllä ottaisim waarin wartiosta ja päiwällä työstä.

23. Emmekä me, en minä, eivät minun veljeni ja palvelijani eivätkä ne vartijat, jotka minua seurasivat, riisuneet vaatteitamme. Kullakin keihäs ja vettä.

23. Mutta minä ja minun veljeni, ja minun palveliani ja vartiat, jotka minua seurasivat, emme riisuneet vaatteitamme; ja jokaisella oli hänen aseensa ja vesi.

23. Mutta minä ja minun weljeni ja minun palweliani ja wartiat jotca minua seuraisit en me rijsunet meidän waatteitam ja jocaidzella oli hänen asens ja wetens.