50 luku

Jaakobin hautaus. Joosefin kuolema.

1. Ja Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitsensä ja suuteli häntä.

1. Niin Joseph lankesi isänsä kasvoille, itki hänen ylitsensä, ja antoi suuta hänen.

1. NIin Joseph langeis Isäns caswoille itki ja andoi suuta hänen.

1 And Joseph fell upon his father's face and wept upon him and kissed him.

1. And Joseph fell upon his father's face, and wept upon him, and kissed him.

1. Da faldt Josef over sin Faders Ansigt og græd over ham og kyssede ham.

1. Då föll Joseph in på sins faders ansigte, och gret, och kysste honom.

1. Ja Josep heitis omma issa palle peäle ja nuttis temma peäl ja andis temmale suud.

1. Juozapas puolė prie savo mirusio tėvo, verkė ir jį bučiavo.

1. Da fiel Joseph auf seines Vaters Angesicht und weinte über ihn und küßte ihn.

1. Alors Joseph se jeta sur le visage de son père, et pleura sur lui, et le baisa.

1. ENTÓNCES José se echó sobre el rostro de su padre, y lloró sobre él, y besóle.

1 Toen viel Jozef op zijns vaders aangezicht, en hij weende over hem, en kuste hem.

1. Zatem upadł Józef na twarz ojca swego, i płakał nad nim, a całował go.

1. József pedig az ő atyja orczájára borúla és siránkozék felette és csókolgatá őt.

1 Иосиф пал на лице отца своего, и плакал над ним, и целовал его.

1. І впав Йосиф на лице панотцеві свойму, плакав по йому і цїлував його.

2. Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.

2. Ja Joseph käski palvelioitansa lääkäreitä voidella isäänsä; ja lääkärit voitelivat Israelia.

2. JA Joseph käski palwelioitans läkäreitä woidella Isäns.

2 And Joseph commanded his servants the physicians to embalm his father. And the physicians embalmed Israel.

2. And Joseph commanded his servants the physicians to embalm his father: and the physicians embalmed Israel.

2. Og Josef befalede sine Tjenere, Lægerne, at balsamere hans Fader; saa balsamerede Lægerne Israel.

2. Och Joseph befallte sina tjenare läkarena, att de skulle smörja hans fader: Och läkarena smorde Israel;

2. Ja Josep käskis ommad sullased, kes arstid, et nemmad ta issa piddid kalli rohhoga woidma, ja need arstid woidsid Israeli kalli rohhoga.

2. Jis paliepė savo tarnams gydytojams išbalzamuoti tėvą. Ir gydytojai išbalzamavo Izraelį.

2. Und Joseph befahl seinen Knechten, den Ärzten, das sie seinen Vater salbten. Und die Ärzte salbten Israel,

2. Et Joseph commanda à ses serviteurs, aux médecins, d'embaumer son père; et les médecins embaumèrent Israël.

2. Y mandó José a sus siervos médicos que embalsamasen a su padre: y los médicos embalsamaron a Israel.

2 En Jozef gebood zijn knechten, den medicijnmeesters, dat zij zijn vader balsemen zouden; en de medicijnmeesters balsemden Israel.

2. I rozkazał Józef sługom swym lekarzom, aby wonnemi maściami namazali ojca jego; i namazali wonnemi maściami lekarze Izraela.

2. És megparancsolá József az ő szolgáinak, az orvosoknak, hogy balzsamozzák be az ő atyját; és bebalzsamozák az orvosok Izráelt.

2 И повелел Иосиф слугам своим – врачам, бальзамировать отца его; и врачи набальзамировали Израиля.

2. І повелїв Йосиф слугам-лїкарям своїм бальзамувати панотця свого, і набальзамували лїкарі Ізраїля.

3. Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

3. Ja he täyttivät hänelle neljäkymmentä päivää; sillä niin monta oli voiteluspäivää. Ja Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

3. Ja läkärit woitelit Israeli neljäkymmendä päiwä: sillä nijn monda oli woitelus päiwä. Ja Egyptiläiset itkit händä seidzemenkymmendä päiwä.

3 And forty days were fulfilled for him, because so are fulfilled the days of embalming. And the Egyptians wept for him seventy days.

3. And forty days were fulfilled for him; for so are fulfilled the days of those which are embalmed: and the Egyptians mourned for him threescore and ten days.

3. Og fyrretyve Dage medgik hertil; thi saa mange Dage medgaa til Balsameringen; og Ægypterne begræd ham halvfjerdsindstyve Dage.

3. Tilldess fyratio dagar voro förgångne; ty så länge varade smörjedagarna. Och de Egyptier begreto honom i sjutio dagar.

3. Ja nemmad witasid nellikümmend päwa aega temma kallale, sest nenda widati aega nende kallale, kedda kalli rohhoga woiti; ja Egiptusse-rahwas nutsid tedda seitseküm̃end päwa.

3. Praėjo keturiasdešimt dienų, nes tiek laiko užtrunka balzamavimas. Egiptiečiai jį apraudojo septyniasdešimt dienų.

3. bis daß vierzig Tage um waren; denn so lange währen die Salbetage. Und die Ägypter beweinten ihn siebzig Tage.

3. Et quarante jours y furent employés; car c'est le nombre de jours qu'on met à embaumer. Et les Égyptiens le pleurèrent soixante et dix jours.

3. Y cumpliéronle cuarenta dias, porque así cumplían los dias de los embalsamados, y lloráronle los Egipcios setenta dias.

3 En veertig dagen werden aan hem vervuld; want alzo werden vervuld de dagen dergenen, die gebalsemd werden; en de Egyptenaars beweenden hem zeventig dagen.

3. A gdy się mazania jego wypełniło czterdzieści dni, (bo się tak wypełniają dni tych, którzy wonnemi maściami mazani bywają), tedy go płakali Egipczanie przez siedemdziesiąt dni.

3. Mikor negyven nap eltelék, mert akkorra telnek be a bebalzsamozás napjai, siraták őt az Égyiptombeliek hetven napig.

3 И исполнилось ему сорок дней, ибо столько дней употребляется на бальзамирование, и оплакивали его Египтяне семьдесят дней.

3. І сповнилось йому сорок день, бо стілько день лїчять про тих, що набальзамовали, і плакавсь по йому Египет сїмдесять день.

4. Sittenkuin hänen muistoksensa vietetty suruaika oli päättynyt, puhui Joosef faraon hoviväelle: Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle näin:

4. Koska hänen murhepäivänsä olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minä olen armon löytänyt teidän edessänne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:

4. COsca hänen murhepäiwäns olit culunet puhui Joseph Pharaon palwelioille sanoden: jos minä olen armon löytänyt teidän edesän nijn puhucat Pharaolle ja sanocat:

4 And when the days of weeping for him were past, Joseph spoke to the house of Pharaoh, saying, If now I have found favor in your* eyes, speak, I beseech you*, in the ears of Pharaoh, saying,

4. And when the days of his mourning were past, Joseph spake unto the house of Pharaoh, saying, If now I have found grace in your eyes, speak, I pray you, in the ears of Pharaoh, saying,

4. Og der Grædedagene over ham vare forbi, da talede Josef til Faraos Hus og sagde: Kære, dersom jeg har fundet Naade for eders Øjne, da taler, kære, for Faraos Øren og siger:

4. Då nu sörjedagarne ute voro, talade Joseph med Pharaos gårdsfolk, och sade: Hafver jag funnit nåd för eder, så taler med Pharao, och säger:

4. Kui need nutto päwad temma pärrast said möda läinud, siis räkis Josep Warao perre wasto ja ütles: Kui ma nüüd ollen teie melest armo leidnud, siis räkige pallun ma, Warao körwade ette ja üttelge:

4. Pasibaigus apraudojimo laikui, Juozapas kalbėjo faraono namiškiams: ‘‘Jeigu radau jūsų akyse malonę, pasakykite faraonui,

4. Da nun die Leidtage aus waren, redete Joseph mit Pharaos Gesinde und sprach: Habe ich Gnade vor euch gefunden, so redet mit Pharao und sprecht:

4. Quand les jours de son deuil furent passés, Joseph parla à ceux de la maison de Pharaon, en disant: Si j'ai trouvé grâce à vos yeux, faites entendre, je vous prie, à Pharaon, ces paroles:

4. Y pasados los dias de su luto, habló José a los de la casa de Faraón, diciendo: Si he hallado ahora gracia en vuestros ojos, ruégoos que hableis en oidos de Faraón, diciendo:

4 Als nu de dagen zijns bewenens over waren, zo sprak Jozef tot het huis van Farao, zeggende: Indien ik nu genade gevonden heb in uw ogen, spreekt toch voor de oren van Farao, zeggende:

4. A po wyjściu dni żałoby jego rzekł Józef do sług Faraonowych, mówiąc: Jeźlim teraz znalazł łaskę w oczach waszych, powiedzcie proszę Faraonowi, mówiąc:

4. És elmúlának az ő siratásának napjai, és szóla József a Faraó házanépéhez, mondván: Ha kedves vagyok előttetek, szóljatok kérlek a Faraónak, mondván:

4 Когда же прошли дни плача по нем, Иосиф сказал придворным фараона, говоря: если я обрел благоволение в очах ваших, то скажите фараону так:

4. Як же минули плакальні днї, каже Йосиф домові Фараоновому і промовив: Коли знайшов я ласку в вас ув очу, прошу вас, промовте в слух Фараонові слово таке:

5. Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.' Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni; sitten palaan takaisin.

5. Minun isäni vannotti minua, sanoen: katso, minä kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minä olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minä nyt siis mennä, ja haudata minun isäni, ja palata tänne jällensä.

5. Minun Isän wannotti minun sanoden: cadzo minä cuolen hauta minua minun hautaani jonga minä olen caiwanut minulleni Canaan maalla: nijn tahdoisin minä nyt sijs mennä ja haudata minun Isäni ja palata tänne jällens.

5 My father made me swear, saying, Behold, I die. In my grave which I have dug for me in the land of Canaan, there will you bury me. Now therefore let me go up, I beseech you and bury my father and I will come again.

5. My father made me swear, saying, Lo, I die: in my grave which I have digged for me in the land of Canaan, there shalt thou bury me. Now therefore let me go up, I pray thee, and bury my father, and I will come again.

5. Min Fader tog en Ed af mig og sagde: Se, jeg dør; i min Grav, som jeg lod mig grave i Kanaans Land, der skal du begrave mig; og nu, kære, vil jeg drage op og begrave min Fader, og jeg vil komme igen.

5. Min fader hafver tagit en ed af mig, och sagt: Si, jag dör; begraf mig i mine graf, som jag hafver grafvit mig i Canaans lande. Så vill jag nu fara upp och begrafva min fader, och komma igen.

5. Mo issa panni mind wanduma ja ütles: Wata ma surren ärra, minno hauda, mis ma ennesele ollen walmis teinud Kanaani male, senna pead sa mind mahhamatma; ja nüüd tahhan ma üllesminna ja omma issa mahhamatta ja taggasi tulla.

5. kad mano tėvas mane prisaikdino palaidoti jį jo kape, kurį jis išsikasė Kanaano žemėje. Teišleidžia mane eiti ir palaidoti savo tėvą, o po to sugrįšiu’‘.

5. Mein Vater hat einen Eid von mir genommen und gesagt: Siehe, ich sterbe; begrabe mich in meinem Grabe, das ich mir im Lande Kanaan gegraben habe. So will ich nun hinaufziehen und meinen Vater begraben und wiederkommen.

5. Mon père m'a fait jurer, en disant: Voici, je vais mourir; tu m'enseveliras dans mon tombeau que je me suis acquis au pays de Canaan. Maintenant donc, que j'y monte, je te prie, et que j'ensevelisse mon père; et je reviendrai.

5. Mi padre me conjuró, diciendo: He aquí, yo muero, en mi sepulcro, que yo cavé para mí en la tierra de Canaán, allí me sepultarás: ruego pues que vaya yo ahora, y sepultaré a mi padre, y volveré.

5 Mijn vader heeft mij doen zweren, zeggende: Zie, ik sterf; in mijn graf, dat ik mij in het land Kanaan gegraven heb, daar zult gij mij begraven! Nu dan, laat mij toch optrekken, dat ik mijn vader begrave, dan zal ik wederkomen.

5. Ojciec mój poprzysiągł mię mówiąc: Oto, ja umieram; w grobie moim, którym sobie wykopał w ziemi Chananejskiej, tam mię pogrzebiesz; a teraz niech jadę, proszę, i pogrzebię ojca mego, i zaś się wrócę.

5. Az én atyám engem [1†] megesketett, mondván: Ímé én meghalok; az én síromba, melyet Kanaán földén ástam magamnak, oda temess el engem. Most hát kérlek, hadd menjek el, és temessem el az én atyámat, azután visszatérek.

5 отец мой заклял меня, сказав: вот, я умираю; во гробе моем, который я выкопал себе в земле Ханаанской, там похорони меня. И теперь хотел бы я пойти и похоронить отца моего и возвратиться.

5. Панотець мій закляв мене говорючи: Се я вміраю. У гробовищі мойму, що купив я в Канаан землї, там поховай мене. Так оце благаю тебе, пусти мене ійти, та поховати панотця мого, і вернусь.

6. Farao vastasi: Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut.

6. Pharao sanoi hänelle: mene ja hautaa sinun isäs, niinkuin hän sinua vannottanut on.

6. Pharao sanoi hänelle: mene ja hauta sinun Isäs nijncuins hänelle wannonut olet.

6 And Pharaoh said, Go up and bury your father, just-as he made you swear.

6. And Pharaoh said, Go up, and bury thy father, according as he made thee swear.

6. Og Farao sagde: Drag op og begrav din Fader, saaledes som han tog Ed af dig.

6. Pharao sade: Far dit upp, och begraf din fader, som du honom svorit hafver.

6. Ja Warao ütles: Minne ülles ja matta omma issa mahha, nenda kui ta sind pannud wanduma.

6. Faraonas atsakė: ‘‘Eik ir palaidok savo tėvą, kaip esi prisaikdintas’‘.

6. Pharao sprach: Zieh hinauf und begrabe deinen Vater, wie du ihm geschworen hast.

6. Et Pharaon répondit: Monte, et ensevelis ton père, comme il te l'a fait jurer.

6. Y Faraón dijo: Vé, y sepulta a tu padre, como él te conjuró.

6 En Farao zeide: Trek op en begraaf uw vader, gelijk als hij u heeft doen zweren.

6. Tedy rzekł Farao: Jedź a pogrzeb ojca twego, jako cię poprzysiągł.

6. És monda a Faraó: Eredj el és temesd el a te atyádat, a mint megesketett téged.

6 И сказал фараон: пойди и похорони отца твоего, как он заклял тебя.

6. І каже Фараон: Іди й поховай отця твого по слову клятьби твоєї:

7. Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat

7. Niin Joseph meni hautaamaan isäänsä; ja hänen kanssansa menivät kaikki Pharaon palveliat, hänen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.

7. Nijn Joseph meni hautaman Isäns ja hänen cansans menit caicki Pharaon palweliat hänen huonens wanhimmat ja caic Egyptin maan wanhimmat.

7 And Joseph went up to bury his father and with him went up all the servants of Pharaoh, the elders of his house and all the elders of the land of Egypt,

7. And Joseph went up to bury his father: and with him went up all the servants of Pharaoh, the elders of his house, and all the elders of the land of Egypt,

7. Og Josef drog op for at begrave sin Fader, og alle Faraos Tjenere fore op med ham, de ældste af hans Hus, og alle de ældste af Ægyptens Land,

7. Så for Joseph upp till att begrafva sin fader: Oh med honom foro alle Pharaos tjenare, de äldste af hans folk, och alle de äldste i Egypti lande;

7. Ja Josep läks ülles omma issa mahhamatma ja keik Warao sullased, temma perre wannemad ja keik Egiptusse Ma wannemad läksid temmaga ülles,

7. Juozapas išėjo laidoti savo tėvo; su juo keliavo visi faraono tarnai, jo namų prievaizdai, visi Egipto šalies vyresnieji,

7. Also zog Joseph hinauf, seinen Vater zu begraben. Und es zogen mit ihm alle Knechte Pharaos, die Ältesten seines Hauses und alle Ältesten des Landes Ägypten,

7. Alors Joseph monta pour ensevelir son père; avec lui montèrent tous les serviteurs de Pharaon, anciens de sa maison, et tous les anciens du pays d'Égypte,

7. Entónces José subió a sepultar a su padre, y subieron con él todos los siervos de Faraón, los ancianos de su casa, y todos los ancianos de la tierra de Egipto,

7 En Jozef toog op, om zijn vader te begraven; en met hem togen op alle Farao's knechten, de oudsten van zijn huis, en al de oudsten des lands van Egypte;

7. Jechał tedy Józef, aby pogrzebał ojca swego; jechali też z nim wszyscy słudzy Faraonowi, także starsi domu jego, i wszyscy starsi ziemi Egipskiej;

7. Elméne azért József, hogy az ő atyját eltemesse, és vele együtt felmenének mind a Faraó szolgái, az ő házának vénei és Égyiptom földének minden vénei.

7 И пошел Иосиф хоронить отца своего. И пошли с ним все слуги фараона, старейшины дома его и все старейшины земли Египетской,

7. І пійшов Йосиф ховати батька свого, і піднялись із ним усї дворяне Фараонові, дуки господи його й усї дуки землї Египецької,

8. sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe; ainoastaan vaimonsa, lapsensa, pikkukarjansa ja raavaskarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan;

8. Kaiki myös Josephin väki, ja hänen veljensä, ja hänen isänsä väki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jättivät he Gosenin maalle.

8. Caicki myös Josephin wäki ja hänen weljens ja hänen Isäns wäki.

8 and all the house of Joseph and his brothers and his father's house. Only their little ones and their flocks and their herds, they left in the land of Goshen.

8. And all the house of Joseph, and his brethren, and his father's house: only their little ones, and their flocks, and their herds, they left in the land of Goshen.

8. og Josefs ganske Hus og hans Brødre og hans Faders Hus, kun deres smaa Børn og deres Faar og deres Øksne lode de blive i Gosen Land.

8. Dertill allt Josephs folk, och hans bröder, och hans faders folk; allena deras barn, får och fä lefde de i det landet Gosen.

8. Ja keik Josepi perre ja temma wennad ja ta issa perre; agga ommad wäetimad lapsed ja ommad puddolojuksed ja ommad weiksed jätsid nemmad Koseni male.

8. visi Juozapo namiškiai, jo broliai ir visi jo tėvo namiškiai. Tik jų vaikai, avys ir galvijai liko Gošeno krašte.

8. dazu das ganze Gesinde Josephs und seine Brüder und das Gesinde seines Vaters. Allein ihre Kinder, Schafe und Ochsen ließen sie im Lande Gosen.

8. Et toute la maison de Joseph, ses frères, et la maison de son père; ils ne laissèrent dans le pays de Gossen que leurs petits enfants, leurs brebis et leurs bœufs,

8. Y toda la casa de José, y sus hermanos, y la casa de su padre; solamente dejaron en la tierra de Gosen sus niños, y sus ovejas, y sus vacas.

8 Daartoe het ganse huis van Jozef, en zijn broeders, en het huis zijns vaders; alleen hun kleine kinderen, en hun schapen, en hun runderen lieten zij in het land Gosen.

8. I wszystek dom Józefów, i bracia jego, i dom ojca jego; tylko dziatki swoje, i owce swoje, i woły swoje zostawili w ziemi Gosen.

8. Józsefnek is egész háznépe; és az ő bátyjai, és az ő atyjának háznépe; csak gyermekeiket, juhaikat és barmaikat hagyták a Gósen földén.

8 и весь дом Иосифа, и братья его, и дом отца его. Только детей своих и мелкий и крупный скот свой оставили в земле Гесем.

8. І ввесь дом Йосифів і його батька дом, тільки малеча їх, та вівцї їх, да товарина їх, позоставались у Госен землї.

9. hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Ja niin heitä oli sangen suuri joukko.

9. Menivät myös hänen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.

9. Ainoastans heidän lapsens ja lambans ja carjans jätit he Gosenin maalle menit myös hänen cansans waunut ja radzasmiehet. Ja se oli sangen suuri joucko.

9 And there went up with him both chariots and horsemen. And it was a very great company.

9. And there went up with him both chariots and horsemen: and it was a very great company.

9. Og baade Vogne og Ryttere droge op med ham, og det var en meget stor Hær.

9. Och foro desslikes upp med honom vagnar och resenärer, och var en ganska stor skare.

9. Ja temmaga läksid ülles ni hästi wankrid kui rüütlid, ja se leer olli wägga suur.

9. Be to, su juo traukė vežimai ir raiteliai; taip susidarė labai didelis būrys.

9. Und es zogen mit ihm hinauf Wagen und Reisige, und war ein sehr großes Heer.

9. Il monta aussi avec lui des chars et des cavaliers, et le camp fut très considérable.

9. Y subieron también con él carros y gente de a caballo, e hízose un escuadrón muy grande.

9 En met hem togen op, zo wagenen als ruiteren; en het was een zeer zwaar heir.

9. Szły też z nimi i wozy, i jezdni; a był poczet bardzo wielki.

9. Felmenének annakfelette ő vele szekerek is és lovagok, úgy hogy igen nagy sereg vala.

9 С ним отправились также колесницы и всадники, так что сонм был весьма велик.

9. І пїднялись із ними й колесницї й комонник, була громада велика вельми.

10. Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, panivat he siellä toimeen ylen suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.

10. Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen Jordania, niin he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän murehti isäänsä seitsemän päivää.

10. Ja cosca he tulit Atadin rijhen tygö joca on sillä puolen Jordani nijn he pidit sijnä suuren ja catkeran walituxen ja hän murhetui hänen Isäns seidzemen päiwä.

10 And they came to the threshing floor of Atad {Thorns}, which is beyond the Jordan. And there they lamented with a very great and sore lamentation. And he made a mourning for his father seven days.

10. And they came to the threshingfloor of Atad, which is beyond Jordan, and there they mourned with a great and very sore lamentation: and he made a mourning for his father seven days.

10. Der de kom til den Lade Atad, som ligger paa hin Side Jordan, da holdt de der en stor og saare svar Klage, og han lod holde Sorrig for sin Fader syv Dage.

10. Då de nu kommo in på den planen Atad, som ligger in emot Jordan, då höllo de en ganska stor och bitter dödklagan; och han sörjde öfver sin fader i sju dagar.

10. Ja nemmad tullid Atadi rehhe-alluse jure, mis teile pool Jordani on, ja teggid seäl ühhe sure ja wägga raske kaebdusse; ja temma seädis omma issa pärrast leinamist seitse päwa.

10. Atėję prie Goren Haatado klojimo anapus Jordano, jie garsiai ir graudžiai raudojo; jie raudojo dėl tėvo septynias dienas.

10. Da sie nun an die Tenne Atad kamen, die jenseit des Jordans liegt, da hielten sie eine gar große und bittere Klage; und er trug über seinen Vater Leid sieben Tage.

10. Ils vinrent jusqu'à l'aire d'Atad, qui est au delà du Jourdain, et ils y firent de très grandes et extraordinaires lamentations; et Joseph fit à son père un deuil de sept jours.

10. Y llegaron hasta la era de Atad, que es de la otra parte del Jordán, y lamentaron allí de grande lamentación y muy grave: e hizo a su padre llanto por siete dias.

10 Toen zij nu aan het plein van het doornbos kwamen, dat aan gene zijde van de Jordaan is, hielden zij daar een grote en zeer zware rouwklage; en hij maakte zijn vader een rouw van zeven dagen.

10. I przyjechali aż na pole Atad, które jest przy brodzie Jordaóskim, i płakali tam płaczem wielkim i bardzo ciężkim; i obchodził Józef po ojcu swym żałobę przez siedem dni.

10. Mikor eljutának Atád szérűjéhez, mely a Jordánon túl van, nagy és keserves sírással sírának ott. József pedig hét napig gyászolá az ő atyját.

10 И дошли они до Горен-гаатада при Иордане и плакали там плачем великим и весьма сильным; и сделал Иосиф плач по отце своем семь дней.

10. І прийшли аж до току Атадового, що по тім боцї Йорданї, і ридали там риданнєм великим і тяжким вельми. І зробив там голосїннє панотцеві свойму семиденне.

11. Ja kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, sanoivat he: Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla. Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim; se on Jordanin tuolla puolella.

11. Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset murehtivat siellä sangen kovin. Siitä se paikka kutsutaan: Egyptiläisten valitus, joka on sillä puolella Jordania.

11. Ja cosca Canaan maan asuwaiset näit heidän itcuns Atadin rijhen tykönä sanoit he: Egyptiläiset murehtiwat siellä sangen cowin. Sijtä se paicka cudzutan: Egyptiläisten walitus joca on sillä puolen Jordanin.

11 And when the inhabitants of the land, the Canaanites, saw the mourning in the floor of Atad, they said, This is a grievous mourning to the Egyptians. Therefore the name of it was called Abel-mizraim, which is beyond the Jordan.

11. And when the inhabitants of the land, the Canaanites, saw the mourning in the floor of Atad, they said, This is a grievous mourning to the Egyptians: wherefore the name of it was called Abelmizraim, which is beyond Jordan.

11. Og Kananiten, som boede i Landet, saa den Sorrig ved den Lade Atad, og de sagde: Denne er en svar Sorrig for Ægypterne; der for kaldte man det Steds Navn: Ægypternes Sorrig, som er paa hin Side Jordan.

11. Och då folket i landet, de Cananeer, sågo det sörjandet på den planen Atad, sade de: De Egyptier sörja der fast. Deraf kallar man det rummet de Egyptiers sorg; hvilket ligger in emot Jordan.

11. Kui Kanaani-rahwas, mis seäl maal ellasid, näggid sedda leinamist Atadi rehhe-alluse jures, siis ütlesid nemmad: Se on üks raske leinaminne Egiptusse-rahwale; sepärrast pandi temma nimmi: Abel-Mitsraim, mis teile pool Jordani on.

11. Tos šalies gyventojai kanaaniečiai, matydami tokias raudas prie Goren Haatado klojimo, sakė: ‘‘Tai yra didelis gedulas egiptiečiams’‘. Todėl tą vietą jie praminė Abelmizraimu, kuris yra anapus Jordano.

11. Und da die Leute im Lande, die Kanaaniter, die Klage bei der Tenne Atad sahen, sprachen sie: Die Ägypter halten da große Klage. Daher heißt man den Ort: Der Ägypter Klage, welcher liegt jenseit des Jordans.

11. Et les Cananéens, habitants du pays, voyant ce deuil dans l'aire d'Atad, dirent: Voilà un grand deuil parmi les Égyptiens. C'est pourquoi on l'a nommée Abel-Mitsraïm (deuil des Égyptiens); elle est au delà du Jourdain.

11. Y viendo los moradores de la tierra, los Cananeos, el llanto en la era de Atad, dijeron: Llanto grande es este de los Egipcios: por eso fué llamado su nombre Abel-mizraim, que es de la otra parte del Jordán.

11 Als de inwoners des lands, de Kanaanieten, dien rouw zagen op het plein van het doornbos, zo zeiden zij: Dit is een zware rouw der Egyptenaren; daarom noemde men haar naam Abel-mizraim, die aan het veer van de Jordaan is.

11. A ujrzawszy obywatele ziemi Chananejskiej żałobę onę na polu Atad, mówili: Żałoba to ciężka Egipczanów; przetoż nazwano imię miejsca onego Abel Micraim, które jest przy brodzie Jordaóskim.

11. És láták az ország lakosai, a Kanaán népe azt a gyászt Atád szérűjénél, és mondának: Keserves gyásza ez az Égyiptombelieknek. Azért nevezék azt a helyet Ábel Miczrajimnak, mely a Jordánon túl van.

11 И видели жители земли той, Хананеи, плач в Горен-гаатаде, и сказали: велик плач этот у Египтян! Посему наречено имя месту тому:плач Египтян, что при Иордане.

11. І бачили осадники Канаанські, похорон коло току Атадового й мовляли: Гіркі сї поминки Египтянів! Тим і проложено врочищу тому прізвище Авель-Мизраїм, по тім боцї Йорданї.

12. Ja hänen poikansa tekivät hänelle, niinkuin hän oli määrännyt heille:

12. Niin hänen lapsensa tekivät hänelle niinkuin hän oli käskenyt.

12. Nijn hänen lapsens teit nijncuin hän oli heidän käskenyt.

12 And his sons did to him just-as he commanded them.

12. And his sons did unto him according as he commanded them:

12. Og hans Sønner gjorde saaledes med ham, som han havde befalet dem.

12. Och hans barn gjorde som han dem befallt hade.

12. Ja temma poiad teggid temmale nenda, kui ta neid olli käsknud.

12. Jo sūnūs padarė taip, kaip tėvas jiems buvo įsakęs.

12. Und seine Kinder taten, wie er ihnen befohlen hatte,

12. Les fils de Jacob firent donc ainsi à son égard, comme il leur avait commandé.

12. E hicieron sus hijos con él, como él les mandó.

12 En zijn zonen deden hem, gelijk als hij hun geboden had;

12. Uczynili tedy z nim synowie jego, jak im był rozkazał.

12. Aképen cselekedének azért Jákóbbal az ő fiai, a miképen megparancsolta vala nékik.

12 И сделали сыновья Иакова с ним, как он заповедал им;

12. І вчинили йому так синове його, як він заповідав.

13. hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päin Mamresta.

13. Ja veivät hänen Kanaanin maalle, ja hautasivat hänen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta Hetiläiseltä, Mamren kohdalla.

13. Ja weit hänen Canaan maalle ja hautaisit hänen sen wainion caxikertaiseen luolaan jonga Abraham wainion cansa ostanut oli perindöhaudaxi Ephronilda Hetherildä Mamren cohdalla.

13 For his sons carried him into the land of Canaan and buried him in the cave of the field of Machpelah, which Abraham bought with the field, for a possession of a burying place, of Ephron the Hittite, before Mamre.

13. For his sons carried him into the land of Canaan, and buried him in the cave of the field of Machpelah, which Abraham bought with the field for a possession of a buryingplace of Ephron the Hittite, before Mamre.

13. Og hans Sønner førte ham til Kanaans Land og begrove ham i Hulen paa den Ager Makpela, den Ager, som Abraham havde købt til Begravelses Ejendom af Efron den Hetrliter, tvært over for Mamre.

13. Och förde honom i Canaans land, och begrofvo honom i den dubbelkulone af åkren, som Abraham med åkrenom köpt hade till arfgrift af Ephron Hetheen, tvärt emot Mamre.

13. Sest temma poiad wisid tedda Kanaani male ja matsid tedda mahha Makpela wälja kopa , mis Abraam se wäljaga olli ostnud pärriks-hauaks Ewroni Hetti-mehhe käest Mamre kohhal.

13. Jie jį nugabeno į Kanaano šalį ir palaidojo Machpelos lauko oloje.Tą lauką, esantį ties Mamre, Abraomas nupirko iš hetito Efrono kapinėms.

13. und führten ihn ins Land Kanaan und begruben ihn in der zwiefachen Höhle des Ackers, die Abraham erkauft hatte mit dem Acker zum Erbbegräbnis von Ephron, dem Hethiter, gegenüber Mamre.

13. Ils le transportèrent au pays de Canaan, et l'ensevelirent dans la caverne du champ de Macpéla, qu'Abraham avait acquise d'Éphron le Héthien, avec le champ, en propriété sépulcrale, en face de Mamré.

13. Y lleváronle sus hijos a la tierra de Canaán, y sepultáronle en la cueva del campo de la dobladura, que había comprado Abraham con el mismo campo en heredad de sepultura, de Efrón el Jetteo, delante de Mamré.

13 Want zijn zonen voerden hem in het land Kanaan, en begroeven hem in de spelonk des akkers van Machpela, welke Abraham met den akker gekocht had tot een erfbegrafenis van Efron, den Hethiet, tegenover Mamre.

13. I zawieźli go synowie jego do ziemi Chananejskiej, i pogrzebli go w jaskini na polu Machpela, którą Abraham był kupił z rolą na osiadłość grobu, od Efrona Hetejczyka, przeciwko Mamre.

13. Elvivék [2†] ugyanis őt az ő fiai Kanaán földére és eltemeték őt a Makpelah mezőnek barlangjába, melyet vett vala Ábrahám a mezővel együtt temetésre való örökségnek [3†] a Khitteus Efrontól Mamrénak átellenében.

13 и отнесли его сыновья его в землю Ханаанскую и похоронили его в пещере на поле Махпела, которую купил Авраам с полем в собственность для погребения у Ефрона Хеттеянина, пред Мамре.

13. Бо взяли його синове його в землю Канаанську, та й поховали його в печері на Макпелевому полї, що купив Авраам з полем у державу на гробовище у Ефрона Гетя проти Мамрїйщини.

14. Senjälkeen kuin Joosef oli haudannut isänsä, palasi hän Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.

14. Niin palasi Joseph Egyptiin, hän ja hänen veljensä, ja kaikki jotka hänen kanssansa olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä, sitte kuin hän isänsä haudannut oli.

14. Nijn palais Joseph Egyptijn sijtte cuin hän oli hänen Isäns haudannut hän ja hänen weljens ja caicki jotca hänen cansans olit mennet hautaman hänen Isäns.

14 And Joseph returned into Egypt, he and his brothers and all who went up with him to bury his father, after he had buried his father.

14. And Joseph returned into Egypt, he, and his brethren, and all that went up with him to bury his father, after he had buried his father.

14. Og Josef kom igen til Ægypten, han og hans Brødre og alle de, som vare dragne op med: ham til at begrave hans Fader, efter at han havde begravet sin Fader.

14. Så for Joseph åter in i Egypten med sina bröder, och med allom dem, som voro farne upp med honom till att begrafva hans fader; när de hade begrafvit honom.

14. Ja Josep läks taggasi Egiptusse, temma ja ta wennad ja keik need, kes temmaga üllesläinud temma issa mahhamatma, pärrast sedda, kui ta olli omma issa mahhamatnud.

14. Palaidojęs tėvą, Juozapas sugrįžo į Egiptą su broliais ir visais, kurie buvo nukeliavę su juo tėvo laidoti.

14. Als sie ihn nun begraben hatten, zog Joseph wieder nach Ägypten mit seinen Brüdern und mit allen, die mit ihm hinaufgezogen waren, seinen Vater zu begraben.

14. Et après que Joseph eut enseveli son père, il retourna en Égypte avec ses frères et tous ceux qui étaient montés avec lui pour ensevelir son père.

14. Y tornóse José a Egipto, él y sus hermanos, y todos los que subieron con él a sepultar a su padre, después que le hubo sepultado.

14 Daarna keerde Jozef weder in Egypte, hij en zijn broeders, en allen, die met hem opgetogen waren, om zijn vader te begraven, nadat hij zijn vader begraven had.

14. Zatem się wrócił Józef do Egiptu z bracią swą, i ze wszystkimi, którzy jeździli z nim na pogrzeb ojca jego, odprawiwszy pogrzeb ojca swego.

14. És visszatére József Égyiptomba, ő, és az ő atyjafiai, és mind azok, kik vele fölmentek vala az ő atyjának temetésére, minekutána eltemette az ő atyját.

14 И возвратился Иосиф в Египет, сам и братья его и все ходившие с ним хоронить отца его, после погребения им отца своего.

14. І вернувсь Йосиф у Египет сам і браттє його і всї що піднялись із ним ховати батька його.

15. Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet.

15. Mutta koska Josephin veljet näkivät isänsä kuolleeksi, sanoivat he: mitämaks, Joseph on vihaava meitä, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me häntä vastaan tehneet olemme.

15. MUtta cosca Josephin weljet näit heidän Isäns cuollexi sanoit he: mitämax Joseph on meidän päällem wihainen ja tohti meille costa sen pahan jonga me händä wastan tehnet olemma.

15 And when Joseph's brothers saw that their father was dead, they said, It may be that Joseph will hate us and will fully requite us all the evil which we did to him.

15. And when Joseph's brethren saw that their father was dead, they said, Joseph will peradventure hate us, and will certainly requite us all the evil which we did unto him.

15. Der Josefs Brødre saa, at deres Fader var død, da sagde de: Maske Josef hader os, saa han visselig vil betale os igen alt det onde, som vi have gjort imod ham.

15. Men Josephs bröder fruktade sig, då deras fader var död, och sade: Kanske, att Joseph är oss gramse, och måtte vedergälla oss det onda vi honom gjort hafve.

15. Kui Josepi wennad näggid, et nende issa olli ärrasurnud, siis ütlesid nem̃ad: Ehk wahhest Josep meid wottab wihkada, ja maksab öiete meie kätte keik sedda kurja, mis meie temmale teinud.

15. Jokūbui mirus, Juozapo broliai bijojo ir kalbėjosi: ‘‘Galbūt Juozapas pradės neapkęsti mūsų ir atkeršys mums už visas piktadarystes, kurias jam padarėme’‘.

15. Die Brüder aber Josephs fürchteten sich, da ihr Vater gestorben war, und sprachen: Joseph möchte uns Gram sein und vergelten alle Bosheit, die wir an ihm getan haben.

15. Mais les frères de Joseph, voyant que leur père était mort, se dirent: Peut-être que Joseph nous prendra en aversion, et nous rendra tout le mal que nous lui avons fait.

15. Y viendo los hermanos de José, que su padre era muerto, dijeron: Quizá nos aborrecerá José, y nos dará el pago de todo el mal que le hicimos.

15 Toen Jozefs broeders zagen, dat hun vader dood was, zo zeiden zij: Misschien zal ons Jozef haten, en hij zal ons gewisselijk vergelden al het kwaad, dat wij hem aangedaan hebben.

15. A widząc bracia Józefowi, że umarł ojciec ich, mówili: Podobno będzie nas miał w nienawiści Józef, i sowicie odda nam wszystko złe, któreśmy mu uczynili.

15. A mint láták József bátyjai, hogy az ő atyjok meghalt, ezt mondják vala: Hátha gyűlölni fog minket József, és visszaadja nékünk mindazt a [4†] gonoszt, a mit rajta elkövettünk.

15 И увидели братья Иосифовы, что умер отец их, и сказали: что, если Иосиф возненавидит нас и захочет отмстить нам за все зло,которое мы ему сделали?

15. Бачивши ж браттє Йосифове, що помер отець їх, мовляли: Може, зненавидить нас Йосиф, і віддячить нам за все зло, що заподїяли йому.

16. Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:

16. Sentähden käskivät he sanoa Josephille: sinun isäs käski ennenkuin hän kuoli, sanoen:

16. Sentähden käskit he sanoa hänelle: sinun Isäs käski ennencuin hän cuoli sanoden:

16 And they sent a message to Joseph, saying, Your father commanded before he died, saying,

16. And they sent a messenger unto Joseph, saying, Thy father did command before he died, saying,

16. Og de beskikkede nogen at tale til Josef, sigende: Din Fader befalede, før han døde og sagde:

16. Derföre läto de säga honom: Din fader gaf befallning för sin död, och sade:

16. Ja nemmad käsksid Josepile öölda: So issa käskis enne kui ta surri, ja ütles:

16. Jie nusiuntė jam tokią žinią: ‘‘Tavo tėvas prieš mirdamas liepė mums,

16. Darum ließen sie ihm sagen: Dein Vater befahl vor seinem Tod und sprach:

16. Alors ils envoyèrent dire à Joseph: Ton père a donné cet ordre avant de mourir:

16. Y enviaron a decir a José: Tu padre mandó ántes de su muerte, diciendo:

16 Daarom ontboden zij aan Jozef, zeggende: Uw vader heeft bevolen voor zijn dood, zeggende:

16. Wskazali tedy do Józefa, mówiąc: Ojciec twój rozkazał, pierwej niż umarł, mówiąc:

16. Izenetet küldének azért Józsefhez, mondván: A te atyád megparancsolta nékünk az ő holta előtt, mondván:

16 И послали они сказать Иосифу: отец твой пред смертью своею завещал, говоря:

16. І послали посли до Йосифа говорючи: Панотець заповідав перед смертю своєю так:

17. Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa. Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.

17. Niin sanokaat Josephille: minä rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidän rikoksensa ja pahatekonsa, että he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isäs Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuissansa.

17. Nijn sanocat Josephille: anna weljilles andexi heidän ricoxens ja pahattecons että ne nijn pahoin owat tehnet sinua wastan. Anna nyt meille andexi jotca olem sinun Isäs Jumalan palweliat tämä pahateco. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuisans.

17 So will you* say to Joseph, Forgive, I beseech you now, the transgression of your brothers and their sin, because they did to you evil. And now, please, forgive the transgression of the servants of the God of your father. And Joseph wept when they spoke to him.

17. So shall ye say unto Joseph, Forgive, I pray thee now, the trespass of thy brethren, and their sin; for they did unto thee evil: and now, we pray thee, forgive the trespass of the servants of the God of thy father. And Joseph wept when they spake unto him.

17. Saa skulle I sige til Josef: Kære, forlad dog dine Brødre deres Overtrædelse og deres Synd, at de gjorde ilde imod dig; kære, saa forlad nu din Faders Guds Tjenere deres Overtrædelse; da græd Josef, der de talede til ham.

17. Så skolen I säga till Joseph: Käre, förlåt dina bröder deras missgerning och synd, att de så illa hafva gjort emot dig. Käre, förlåt oss nu, som ärom dins faders Guds tjenare, denna missgerning. Men Joseph gret, då de sådant talade med honom.

17. Nenda peate teie Josepile ütlema: Ma pallun, anna nüüd omma wendade ülleastmist ja nende patto andeks, et nem̃ad sulle on kurja teinud; ja nüüd, et anna omma issa Jummala sullaste ülleastmist andeks. Ja Josep nuttis, kui nemmad sedda temma wasto rääksid.

17. kad sakytume tau: ‘Atleisk savo broliams jų nusikaltimą ir nuodėmę, nes jie piktai su tavimi pasielgė!’ Taigi dabar prašome: atleisk tavo tėvo Dievo tarnų nusikaltimą’‘. Juozapas verkė girdėdamas šiuos žodžius.

17. Also sollt ihr Joseph sagen: Vergib doch deinen Brüdern die Missetat und ihre Sünde, daß sie so übel an dir getan haben. So vergib doch nun diese Missetat uns, den Dienern des Gottes deines Vaters. Aber Joseph weinte, da sie solches mit ihm redeten.

17. Vous parlerez ainsi à Joseph: Oh! pardonne, je te prie, le crime de tes frères et leur péché; car ils t'ont fait du mal; mais maintenant, pardonne, je te prie, le crime des serviteurs du Dieu de ton père. Et Joseph pleura pendant qu'on lui parlait.

17. Así diréis a José: Ruégote que perdones ahora la maldad de tus hermanos, y su pecado, porque mal te galardonaron: por tanto ahora rogámoste que perdones la maldad de los siervos del Dios de tu padre. Y José lloró mientras le hablaban.

17 Zo zult gij tot Jozef zeggen: Ei, vergeef toch de overtreding uwer broederen, en hun zonde; want zij hebben u kwaad aangedaan; maar nu vergeef toch de overtreding der dienaren van den God uws vaders! En Jozef weende, als zij tot hem spraken.

17. Tak powiedzcie Józefowi: Proszę, odpuść teraz przestępstwo braci twej, i grzech ich, żeć złość wyrządzili; proszę odpuść teraz występek sługom Boga ojca twego. I płakał Józef, gdy to mówili do niego.

17. Így szóljatok Józsefhez: Kérünk téged, bocsásd meg a te atyádfiainak vétkét és bűnöket, mert gonoszul cselekedtek te ellened. Most azért bocsásd meg azoknak vétkét, a kik a te atyád Istenét szolgálják. József pedig sír vala, mikor ezt mondák néki.

17 так скажите Иосифу: прости братьям твоим вину и грех их, так какони сделали тебе зло. И ныне прости вины рабов Бога отца твоего. Иосиф плакал, когда ему говорили это.

17. Ось як промовте до Йосифа: Прости братам твоїм переступ їх і гріх їх, що вони тобі заподїяли зло. Благаємо ж тебе, прости переступ рабам Бога батька твого. І плакавсь Йосиф, як промовляли вони до його.

18. Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: Katso, me olemme sinun orjiasi!

18. Ja hänen veljensä myös tulivat ja lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias.

18. Ja hänen weljens myös tulit ja langeisit maahan hänen eteens ja sanoit: cadzo me olemma sinun palwelias.

18 And his brothers also went and fell down before his face and they said, Behold, we are your servants.

18. And his brethren also went and fell down before his face; and they said, Behold, we be thy servants.

18. Og hans Brødre gik ogsaa selv hen og faldt ned for hans Ansigt og sagde; Se, vi ere dine Tjenere!

18. Och hans bröder gingo till, och föllo ned för honom, och sade: Si, vi äre dine tjenare.

18. Ja ta wennad tullid ka ja heitsid temma ette mahha ja ütlesid: Wata meie jäme sinnule sullasiks.

18. Po to jie nuėjo pas jį ir, parpuolę prieš jį, sakė: ‘‘Mes esame tavo vergai!’‘

18. Und seine Brüder gingen hin und fielen vor ihm nieder und sprachen: Siehe, wir sind deine Knechte.

18. Et ses frères vinrent eux-mêmes, se jetèrent à ses pieds, et dirent: Voici, nous sommes tes serviteurs.

18. Y vinieron también sus hermanos; y postráronse delante de él, y dijeron: Hénos aquí por tus siervos.

18 Daarna kwamen ook zijn broeders, en vielen voor hem neder, en zeiden: Zie, wij zijn u tot knechten!

18. I przystąpili bracia jego, a upadłszy przed nim, mówili: Otośmy sługami twoimi.

18. Járulának pedig ő hozzá az ő testvérei is, és leborúlának előtte és mondának: Ímé mi a te szolgáid vagyunk.

18 Пришли и сами братья его, и пали пред лицем его, исказали: вот, мы рабы тебе.

18. І прийшли до його самі брати його, і впавши перед його лицем, промовляли: Се - ми раби в тебе.

19. Mutta Joosef vastasi heille: Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa?

19. Joseph sanoi heille: älkäät peljätkö; sillä minä olen Jumalan käden alla.

19. Joseph sanoi heille: älkät peljätkö: sillä minäkin olen Jumalan käden alla.

19 And Joseph said to them, Do not fear, because am I in the place of God?

19. And Joseph said unto them, Fear not: for am I in the place of God?

19. Og Josef sagde til dem: Frygter ikke; thi monne jeg være i Guds Sted

19. Joseph sade till dem: Frukter eder icke, ty jag är under Gudi.

19. Ja Josep ütles nende wasto: Ärge kartke, sest kas minna ollen Jummala assemel?

19. Juozapas jiems atsakė: ‘‘Nebijokite! Argi aš užimu Dievo vietą?

19. Joseph sprach zu ihnen: Fürchtet euch nicht, denn ich bin unter Gott.

19. Et Joseph leur dit: Ne craignez point; car suis-je à la place de Dieu?

19. Y respondióles José: No tengáis miedo: ¿Soy yo en lugar de Dios?

19 En Jozef zeide tot hen: Vreest niet; want ben ik in de plaats van God?

19. I rzekł do nich Józef: Nie bójcie się: bo azażem ja wam za Boga?

19. József pedig monda: Ne féljetek: avagy Isten gyanánt vagyok-é én?

19 И сказал Иосиф: не бойтесь, ибо я боюсь Бога;

19. І каже до них Йосиф: Не лякайтесь; хиба я замість Бога?

20. Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.

20. Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi, että hän tekis, niinkuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljo kansaa.

20. Te ajattelitte minua wastan paha mutta Jumala on käändänyt sen hywäxi että hän tekis cuin nähtäwä on pelastaxens paljo Canssa.

20 And as for you*, you* meant evil against me, but God meant it for good, to bring to pass, as it is this day, to save many people alive.

20. But as for you, ye thought evil against me; but God meant it unto good, to bring to pass, as it is this day, to save much people alive.

20. Og I tænkte ondt imod mig; Gud tænkte at vende det til det gode, for at gøre, hvad der sker paa denne Dag, at holde meget Folk ved Live.

20. I tänkten ondt öfver mig, men Gud hafver vändt det till godo, att han gjorde som för ögon är, till att frälsa mycket folk.

20. Ja teie mötlesite kül mo wasto kurja, agga Jum̃al mötles sedda heaks, et ta teeks nenda kui tännapääw on, ja paljo rahwast ellusse jättaks.

20. Nors jūs man norėjote blogo, Dievas tai pavertė į gera, norėdamas įvykdyti, ką šiandien matome­išgelbėti daugybę žmonių.

20. Ihr gedachtet's böse mit mir zu machen; aber Gott gedachte es gut zu machen, daß er täte, wie es jetzt am Tage ist, zu erhalten viel Volks.

20. Vous aviez pensé à me faire du mal; mais Dieu l'a pensé en bien, pour faire ce qui arrive aujourd'hui, pour conserver la vie à un peuple nombreux.

20. Vosotros pensasteis mal sobre mí; mas Dios lo pensó por bien, para hacer lo que hoy vemos, para dar vida a mucho pueblo.

20 Gijlieden wel, gij hebt kwaad tegen mij gedacht; doch God heeft dat ten goede gedacht; opdat Hij deed, gelijk het te dezen dage is, om een groot volk in het leven te behouden.

20. Wyście złe myślili przeciwko mnie, ale Bóg obrócił to w dobre, chcąc uczynić to, co się dziś dzieje, aby zachował tak wielki lud.

20. Ti gonoszt gondoltatok én ellenem, de Isten azt jóra gondolta fordítani, hogy cselekedjék úgy a mint ma, hogy sok nép életét megtartsa.

20 вот, вы умышляли против меня зло; но Бог обратил это в добро, чтобы сделать то, что теперь есть: сохранить жизнь великому числу людей;

20. Хоч ви змовлялись проти мене, та Бог те обернув на добре, щоб так було, як тепер, і вирятувалось много людей у голоднечу.

21. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne. Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.

21. Älkäät siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne; ja hän rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssansa.

21. Älkät sijs nyt peljätkö minä rawidzen teitä ja teidän lapsian. Ja hän rohwais heitä ja puheli ystäwälisest heidän cansans.

21 Now therefore do not fear. I will nourish you* and your* little ones. And he comforted them and spoke kindly to them.

21. Now therefore fear ye not: I will nourish you, and your little ones. And he comforted them, and spake kindly unto them.

21. Saa frygter nu ikke, jeg vil opholde eder og eders smaa Børn; saa trøstede han dem og talede kærlig med dem.

21. Så frukter eder nu intet, jag vill försörja eder och edro barn. Och han stärkte dem, och talade vänliga med dem.

21. Ja nüüd ärge kartke mitte, ma tahhan teid ja teie wäetimad lapsed toita; ja ta trööstis neid ja räkis nende mele pärrast.

21. Todėl dabar nebijokite! Aš maitinsiu jus ir jūsų vaikus’‘. Taip jis guodė ir ramino juos.

21. So fürchtet euch nun nicht; ich will euch versorgen und eure Kinder. Und er tröstete sie und redete freundlich mit ihnen.

21. Soyez donc sans crainte; je vous entretiendrai, vous et vos enfants. Et il les consola, et parla à leur cœur.

21. Ahora pues no tengáis miedó, yo os sustentaré a vosotros y a vuestros hijos. Así los consoló, y les habló al corazón.

21 Nu dan, vreest niet! Ik zal u en uw kleine kinderen onderhouden. Zo troostte hij hen, en sprak naar hun hart.

21. A przetoż nie bójcie się, ja żywić będę was i dziatki wasze; a tak cieszył je, i mówił z nimi łagodnie.

21. Most annakokáért ne féljetek: Eltartalak én titeket és a ti gyermekeiteket. És megvígasztalá őket és szívökre beszéle.

21 итак не бойтесь: я буду питать вас и детей ваших. Иуспокоил их и говорил по сердцу их.

21. Тим же то не лякайтесь тепер. Я годувати му й вас і малечу вашу. І втїшив їх і промовляв до них прихильно.

22. Ja Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Ja Joosef eli sadan kymmenen vuoden vanhaksi.

22. Ja niin asui Joseph Egyptissä, hän ja hänen isänsä huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,

22. Ja nijn asui Joseph Egyptis hän ja hänen Isäns huone ja eli sata ja kymmenen ajastaica.

22 And Joseph dwelt in Egypt, he and his father's house. And Joseph lived a hundred and ten years.

22. And Joseph dwelt in Egypt, he, and his father's house: and Joseph lived an hundred and ten years.

22. Saa boede Josef i Ægypten, han og hans Faders Hus, og Josef levede hundrede og ti Aar.

22. Så bodde Joseph i Egypten med sins faders huse, och lefde hundrade och tio år.

22. Ja Josep jäi ellama Egiptusse, temma ja ta issa perre, ja Josep ellas sadda ja küm̃e aastat.

22. Juozapas ir jo tėvo namiškiai liko gyventi Egipte. Juozapas gyveno šimtą dešimt metų.

22. Also wohnte Joseph in Ägypten mit seines Vaters Hause und lebte hundertundzehn Jahre

22. Joseph demeura donc en Égypte, lui et la maison de son père, et il vécut cent dix ans.

22. Y estuvo José en Egipto, él y la casa de su padre: y vivió José ciento y diez años.

22 Jozef dan woonde in Egypte, hij en het huis zijns vaders; en Jozef leefde honderd en tien jaren.

22. I mieszkał Józef w Egipcie, sam i dom ojca jego, a żył Józef sto i dziesięć lat.

22. József pedig Égyiptomban lakozék; mind ő, mind az ő atyjának házanépe. És éle József száz tíz esztendeig.

22 И жил Иосиф в Египте сам и дом отца его; жил же Иосиф всего сто десять лет.

22. І пробував Йосиф в Египтї сам і батька його дїти. І пожив Йосиф сто і десять років.

23. Ja Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myöskin Maakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.

23. Ja näki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.

23. Ja näki Ephraimin lapset colmandeen polween. Olit myös Machirin Manassen pojan lapset caswatetut Josephin polwen juures.

23 And Joseph saw Ephraim's sons of the third generation. Also the sons of Machir the son of Manasseh were born upon Joseph's knees.

23. And Joseph saw Ephraim's children of the third generation: the children also of Machir the son of Manasseh were brought up upon Joseph's knees.

23. Og Josef saa Efraims Sønner i tredje Led; desligeste Makirs, Manasse Søns, Sønner bleve fødte paa Josefs Knæ.

23. Och såg Ephraims barn till tredje led: Föddes också barn på Josephs sköte, utaf Machirs barnom, hvilken Manasse son var.

23. Ja Josep näggi Ewraimist kolmandama pölwe, ka Manasse poia Makiri poiad sündsid Josepi pölwede peäle.

23. Jis matė Efraimo vaikus iki trečios kartos. Taip pat ir Manaso sūnaus Machyro sūnūs buvo padėti Juozapui ant kelių.

23. und sah Ephraims Kinder bis ins dritte Glied. Auch wurden dem Machir, Manasses Sohn, Kinder geboren auf den Schoß Josephs.

23. Et Joseph vit les enfants d'Éphraïm jusqu'à la troisième génération. Les enfants de Makir, fils de Manassé, naquirent aussi sur les genoux de Joseph.

23. Y vió José de Efraim los hijos terceros: también los hijos de Maquir, hijo de Manasés, fueron criados sobre las rodillas de José.

23 En Jozef zag van Efraim kinderen, van het derde gelid; ook werden de zonen van Machir, den zoon van Manasse, op Jozefs knieen geboren.

23. I oglądał Józef syny Efraimowe aż do trzeciego pokolenia. Synowie też Machyra, syna Manasesowego, porodzili się na kolanach Józefowych.

23. És látá József Efraimtól harmad ízben való fiait. Manasse fiának Mákhirnak is születtek József térdén gyermekei.

23 И видел Иосиф детей у Ефрема до третьего рода, также и сыновья Махира, сына Манассиина, родились на колени Иосифа.

23. І вбачав Йосиф Ефраїмові дїти до третього роду; сини ж Махирова, сина Манассїєвого, роджались на колїна Йосифові.

24. Niin Joosef sanoi veljilleen: Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

24. Joseph sanoi veljillensä: minä kuolen, ja Jumala on totisesti etsivä teitä, ja vie teidän tältä maalta siihen maahan, jonka hän on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.

24. Joseph sanoi hänen weljillens: minä cuolen ja Jumala totisest edzi teitä ja wie teidän täldä maalda sijhen maahan jonga hän on idze wannonut Abrahamille Isaachille ja Jacobille.

24 And Joseph said to his brothers, I die, but God will surely visit you* and bring you* up out of this land to the land which he swore to Abraham, to Isaac and to Jacob.

24. And Joseph said unto his brethren, I die: and God will surely visit you, and bring you out of this land unto the land which he sware to Abraham, to Isaac, and to Jacob.

24. Og Josef sagde til sine Brødre: Jeg dør, og Gud skal visselig besøge eder og føre eder op af dette Land, til det Land, som han har tilsvoret Abraham, Isak og Jakob.

24. Och Joseph sade till sina bröder: Jag dör, och Gud varder eder sökandes, och förandes utaf detta landet, in uti det landet, som han hafver svorit Abraham, Isaac och Jacob.

24. Ja Josep ütles omma wendade wasto: Ma surren ärra, ja Jummal tulleb teid töeste katsma ja wiib teid siit maalt ülles senna male, mis ta Abraamile, Isaakile ja Jakobile on wandes tootand.

24. Juozapas sakė savo broliams: ‘‘Aš mirštu. Dievas tikrai aplankys jus ir išves iš šitos žemės į kraštą, kurį Jis prisiekdamas pažadėjo Abraomui, Izaokui ir Jokūbui’‘.

24. Und Joseph sprach zu seinen Brüdern: Ich sterbe, und Gott wird euch heimsuchen und aus diesem Lande führen in das Land, das er Abraham, Isaak und Jakob geschworen hat.

24. Puis Joseph dit à ses frères: Je vais mourir; mais Dieu ne manquera pas de vous visiter, et il vous fera remonter de ce pays, au pays qu'il a promis par serment à Abraham, à Isaac et à Jacob.

24. Y José dijo a sus hermanos: Yo me muero; mas Dios visitando os visitará: y os hará subir de aquesta tierra a la tierra, que juró a Abraham, a Isaac, y a Jacob.

24 En Jozef zeide tot zijn broederen: Ik sterf; maar God zal u gewisselijk bezoeken, en Hij zal u doen optrekken uit dit land, in het land, hetwelk hij aan Abraham, Izak en Jakob gezworen heeft.

24. I rzekł Józef do braci swej: Ja umrę, ale Bóg zapewnie nawiedzi was, i wyprowadzi was z ziemi tej do ziemi, o którą przysiągł Abrahamowi, Izaakowi i Jakóbowi.

24. És monda József az ő testvéreinek: Én meghalok, de Isten bizonnyal meglátogat [5†] titeket és felvisz titeket e földről arra a földre, melyet esküvel ígért meg Ábrahámnak, Izsáknak és Jákóbnak.

24 И сказал Иосиф братьям своим: я умираю, но Бог посетит вас и выведет вас из земли сей в землю, о которой клялся Аврааму, Исааку и Иакову.

24. І каже Йосиф браттю свойму говорючи: Я вміраю, Бог же навідається до вас і виведе вас із землї сієї в землю, що про неї клявся отцям нашим Авраамові, Ізаакові й Яковові.

25. Ja Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä.

25. Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitä etsivä, viekäät pois minun luuni täältä.

25. Nijn wannotti Joseph Israelin lapsia sanoden: cosca Jumala on teitä edziwä wiekät minungin luuni tääldä.

25 And Joseph took an oath of the sons of Israel, saying, God will surely visit you* and you* will carry up my bones from here.

25. And Joseph took an oath of the children of Israel, saying, God will surely visit you, and ye shall carry up my bones from hence.

25. Og Josef tog en Ed af Israels Børn og sagde: Gud skal visselig besøge eder, og I skulle føre mine Ben op her fra.

25. Derföre tog han en ed af Israels barnom, och sade: När Gud varder eder sökandes, så förer min ben hädan.

25. Ja Josep panni Israeli lapsed wanduma ja ütles: Jummal tulleb teid töeste katsma, siis peate teie minno luud siit ülleswima.

25. Po to Juozapas prisaikdino Izraelio vaikus: ‘‘Tikrai Dievas aplankys jus ir jūs išnešite iš čia mano kaulus’‘.

25. Darum nahm er einen Eid von den Kindern Israel und sprach: Wenn euch Gott heimsuchen wird, so führet meine Gebeine von dannen.

25. Et Joseph fit jurer les enfants d'Israël, en disant: Certainement Dieu vous visitera; et vous transporterez mes os d'ici.

25. Y conjuró José a los hijos de Israel, diciendo: Visitando os visitará Dios; y haréis llevar de aquí mis huesos.

25 En Jozef deed de zonen van Israel zweren, zeggende: God zal u gewisselijk bezoeken, zo zult gij mijn beenderen van hier opvoeren!

25. I poprzysiągł Józef syny Izraelowe, mówiąc: Gdy was nawiedzi Pan Bóg, wynieście też kości moje stąd.

25. És megesketé József Izráel fiait, mondván: Mikor az Isten titeket bizonnyal meglátogat, [6†] vigyétek fel innen az én tetemeimet magatokkal.

25 И заклял Иосиф сынов Израилевых, говоря: Бог посетит вас, и вынесите кости мои отсюда.

25. І закляв Йосиф сини Ізраїлеві, говорючи: Бог певно навідається до вас, а ви винесїть і костї мої звідсї з вами.

26. Ja Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.

26. Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hänen, ja panivat arkkuun Egyptissä.

26. Ja nijn Joseph cuoli sadan ja kymmenen ajastaicaisna ja he woitelit hänen ja panit arckuun Egyptis.

26 So Joseph died, being a hundred and ten years old and they embalmed him and he was put in a coffin in Egypt.

26. So Joseph died, being an hundred and ten years old: and they embalmed him, and he was put in a coffin in Egypt.

26. Saa døde Josef hundrede og ti Aar gammel; og de balsamerede ham, og man lagde ham i Kiste i Ægypten.

26. Så dödde Joseph, då han var hundrade och tio år gammal. Och de smorde honom, och lade honom uti ena kisto i Egypten.

26. Ja Josep surri ärra, sadda ja kümme aastat wanna, ja nemmad woidsid tedda kalli rohhoga ja tedda pandi kirsto Egiptusses.

26. Juozapas mirė, sulaukęs šimto dešimties metų. Jie išbalzamavo jį ir paguldė į karstą Egipte.

26. Also starb Joseph, da er war hundertundzehn Jahre alt. Und sie salbten ihn und legten ihn in eine Lade in Ägypten.

26. Puis Joseph mourut, âgé de cent dix ans; et on l'embauma, et on le mit dans un cercueil en Égypte.

26. Y murió José de edad de ciento y diez años, y embalsamáronle, y fué puesto en un arca en Egipto.

26 En Jozef stierf, honderd en tien jaren oud zijnde; en zij balsemden hem, en men leide hem in een kist in Egypte.

26. I umarł Józef, mając sto i dziesięć lat; którego namazawszy wonnemi maściami, włożono do trumny w Egipcie.

26. És meghala József [7†] száz tíz esztendős korában, és bebalzsamozák, és koporsóba tevék Égyiptomban.

26 И умер Иосиф ста десяти лет. И набальзамировали его и положили в ковчег в Египте.

26. І скіньчивсь Йосиф бувши лїт ста і десяти, і набальзамували вони його, та й положили його в трумну в Египтї.