42 luku

Joosefin veljien ensimmäinen matka Egyptiin.

1. Mutta kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, sanoi hän pojillensa: Mitä epäröitte?

1. Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sanoi hän pojillensa: mitä te katselette toinen toisenne päälle?

1. MUtta cosca Jacob näki olewan jywiä myydä Egyptis sanoi hän pojillens: mixet te cadzo perän?

1 Now Jacob saw that there was grain in Egypt. And Jacob said to his sons, Why do you* look one upon another?

1. Now when Jacob saw that there was corn in Egypt, Jacob said unto his sons, Why do ye look one upon another?

1. Der Jakob saa, at Korn var til fals i Ægypten, da sagde Jakob til sine Sønner: Hvi se I paa hverandre?

1. Men då Jacob såg, att säd var fal i Egypten, sade han till sina söner: Hvi sen I icke till?

1. Kui Jakob näggi, et wilja Egiptusses olli, siis ütles Jakob omma poegadele: Mis teie teine teist wahhite?

1. Jokūbas, išgirdęs, kad javai parduodami Egipte, tarė savo sūnums: ‘‘Ko žiūrite vienas į kitą?

1. Da aber Jakob sah, daß Getreide in Ägypten feil war, sprach er zu seinen Söhnen: Was sehet ihr euch lange um?

1. Et Jacob, voyant qu'il y avait du blé à vendre en Égypte, dit à ses fils: Pourquoi vous regardez-vous les uns les autres?

1. Y VIENDO Jacob que en Egipto había alimentos, dijo a sus hijos: ¿Por qué os estáis mirando?

1 Toen Jakob zag, dat er koren in Egypte was, zo zeide Jakob tot zijn zonen: Waarom ziet gij op elkander?

1. A widząc Jakób, że było zboże w Egipcie, rzekł do synów swoich: Czemuż się oglądacie jeden na drugiego?

1. És látá Jákób, hogy van gabona Égyiptomban és monda Jákób az ő fiainak: Mit néztek egymásra?

1 И узнал Иаков, что в Египте есть хлеб, и сказал Иаков сыновьям своим: что вы смотрите?

1. Бачивши ж Яков, що є на продаж хлїб у Египтї, каже синам своїм: Чого позираєте один на одного?

2. Ja hän sanoi: Katso, minä olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi.

2. Ja sanoi: katso, minä kuulen Egyptissä olevan jyviä; menkäät alas sinne, ja ostakaat meille sieltä, että me eläisimme, ja emme kuolisi.

2. Cadzo minä cuulin Egyptis olewan jywiä kyllä mengät sinne ja ostacat meille sieldä että me eläisim ja emme cuolis.

2 And he said, Behold, I have heard that there is grain in Egypt. You* get down there and buy for us from there, that we may live and not die.

2. And he said, Behold, I have heard that there is corn in Egypt: get you down thither, and buy for us from thence; that we may live, and not die.

2. Og han sagde: Se, jeg hører at der er Korn til fals i Ægypten, farer did ned og køber til os derfra, at vi maa leve og ikke dø.

2. Si, jag hörer, att uti Egypten är säd nog, farer der ned, och köper oss säd, att vi må lefva och icke dö.

2. Ja ta ütles: Wata ma ollen kuulnud, et Egiptusses peab wilja ollema; minge siñna alla ja ostke meile seält, et meie jäme ellama, ja mitte ärra ei surre.

2. Girdėjau, kad javai parduodami Egipte. Vykite tenai ir nupirkite javų, kad gyventume ir nemirtume’‘.

2. Siehe, ich höre, es sei in Ägypten Getreide feil; zieht hinab und kauft uns Getreide, daß wir leben und nicht sterben.

2. Et il dit: Voici, j'ai appris qu'il y a du blé à vendre en Égypte; descendez-y, et achetez-nous-y du blé, afin que nous vivions, et ne mourions point.

2. Y dijo: He aquí yo he oido que hay alimentos en Egipto; descendéd allá, y comprád para nosotros de allá, para que vivamos, y no nos muramos.

2 Voorts zeide hij: Ziet, ik heb gehoord, dat er koren in Egypte is; trekt daarhenen af, en koopt ons koren van daar, opdat wij leven en niet sterven.

2. I mówił im: Otom słyszał, że jest zboże w Egipcie. Jedźcież tam, a kupcie nam stamtąd, abyśmy żywi byli, a nie pomarli.

2. És monda: Ímé hallom [1†] hogy Égyiptomban van gabona; menjetek le oda, és vegyetek onnan nékünk gabonát, hogy éljünk és ne haljunk meg.

2 И сказал: вот, я слышал, что есть хлеб в Египте; пойдите туда и купите нам оттуда хлеба, чтобы нам жить и не умереть.

2. Я ж чув, що є хлїб в Египтї. Рушайте туди, та купіте таменьки хлїба, щоб нам жити, не повмірати.

3. Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.

3. Niin menivät kymmenen Josephin veljeä alas, ostamaan jyviä Egyptistä.

3. Nijn menit kymmenen Josephin welje ostaman jywiä Egyptist.

3 And Joseph's ten brothers went down to buy grain from Egypt.

3. And Joseph's ten brethren went down to buy corn in Egypt.

3. Saa droge Josefs ti Brødre ned at købe Korn i Ægypten.

3. Så foro då tio Josephs bröder ned, att de skulle köpa säd i Egypten.

3. Siis läksid kümme Josepi wenda siñna alla, Egiptussest wilja ostma.

3. Dešimt Juozapo brolių iškeliavo pirkti javų į Egiptą.

3. Also zogen hinab zehn Brüder Josephs, daß sie in Ägypten Getreide kauften.

3. Alors dix frères de Joseph descendirent, pour acheter du blé en Égypte.

3. Y descendieron los diez hermanos de José a comprar trigo a Egipto.

3 Toen togen Jozefs tien broederen af, om koren uit Egypte te kopen.

3. Jechało tedy dziesięć braci Józefowych kupować zboże, do Egiptu;

3. Leméne azért Józsefnek tíz bátyja Égyiptomba gabonát venni.

3 Десять братьев Иосифовых пошли купить хлеба в Египте,

3. Рушило браттє Йосифове, десятеро братів, куповати хлїба, в Египет:

4. Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.

4. Mutta BenJaminia, Josephin veljeä, ei lähettänyt Jakob veljiensä kanssa; sillä hän sanoi: ettei hänelle vahinkoa tapahtuisi.

4. Mutta BenJaminita Josephin welje ei lähettänyt Jacob weljiens cansa sillä hän sanoi: ettei hänen wahingo tapahduis.

4 But Benjamin {Son of the Right}, Joseph's brother, Jacob did not send with his brothers, because he said, Lest perhaps harm befall him.

4. But Benjamin, Joseph's brother, Jacob sent not with his brethren; for he said, Lest peradventure mischief befall him.

4. Men Jakob lod ikke Benjamin, Josefs Broder, fare med sine Brødre; thi han sagde: Der kunde vederfares ham nogen Ulykke.

4. Ty BenJamin Josephs broder lät Jacob icke fara med sina bröder, ty han sade: Honom måtte något ondt vederkomma.

4. Ja Jakob ei läkkitand mitte Penjamini Josepi wenda tem̃a wendadega, sest ta ütles: Ehk wahhest tem̃ale äppardus juhtub.

4. Tačiau Jokūbas neleido Juozapo brolio Benjamino eiti su broliais, nes bijojo, kad jam neatsitiktų nelaimė.

4. Aber den Benjamin, Josephs Bruder, ließ Jakob nicht mit seinen Brüdern ziehen; denn er sprach: Es möchte ihm ein Unfall begegnen.

4. Mais Jacob n'envoya point Benjamin, frère de Joseph, avec ses frères; car il dit: Prenons garde qu'il ne lui arrive malheur!

4. Mas a Benjamín, hermano de José, no envió Jacob con sus hermanos, porque dijo: Porque no le acontezca algún desastre.

4 Doch Benjamin, Jozefs broeder, zond Jakob niet met zijn broederen; want hij zeide: Opdat hem niet misschien het verderf ontmoete!

4. Ale Benjamina, brata Józefowego nie posłał Jakób z bracią jego, bo mówił: By snać nie przypadło naó co złego.

4. De Benjámint a József öcscsét nem bocsátá el Jákób az ő bátyjaival; mert mondá: Netalán veszedelem érhetné.

4 а Вениамина, брата Иосифова, не послал Иаков с братьями его, ибо сказал: не случилось бы с ним беды.

4. Бенямина ж, брата Йосифового, не відпустив Яков із браттєм його, каже бо: Коли б не сталась йому в дорозї пригода!

5. Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijain mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.

5. Niin läksivät Israelin lapset matkaan (jyviä) ostamaan muiden seurassa; sillä nälkä oli Kanaanin maalla.

5. Nijn läxit Israelin lapset matcan jywiä ostaman muiden seurasa: sillä callis aica oli myös Canaan maalla.

5 And the sons of Israel came to buy among those who came, because the famine was in the land of Canaan.

5. And the sons of Israel came to buy corn among those that came: for the famine was in the land of Canaan.

5. Saa kom Israels Sønner at købe iblandt dem, som kom; thi der var Hunger i Landet Kanaan.

5. Så foro Israels barn åstad till att köpa säd med androm, som kommo med dem; ty det var ock dyr tid i Canaans lande.

5. Ja Israeli poiad tullid mu tulliatte seltsis, wilja ostma: sest nälg olli Kanaani maal.

5. Izraelio sūnūs kartu su kitais atėjo pirkti javų, nes badas siautė Kanaano šalyje.

5. Also kamen die Kinder Israels, Getreide zu kaufen, samt anderen, die mit ihnen zogen; denn es war im Lande Kanaan auch teuer.

5. Et les fils d'Israël vinrent pour acheter du blé, au milieu de ceux qui venaient aussi; car la famine était au pays de Canaan.

5. Y vinieron los hijos de Israel a comprar entre los que venían; porque había hambre en la tierra de Canaán.

5 Alzo kwamen Israels zonen om te kopen onder degenen, die daar kwamen; want de honger was in het land Kanaan.

5. I szli synowie Izraelowi pospołu z innymi tamże idącymi kupować zboże; albowiem był głód w ziemi Chananejskiej.

5. Elmenének tehát Izráel fiai gabonát venni az oda menőkkel együtt, mert éhség vala Kanaán földén.

5 И пришли сыны Израилевы покупать хлеб, вместе с другими пришедшими, ибо в земле Ханаанской был голод.

5. Поприходили ж синове Яковові куповати хлїба з приходнїми, була бо голоднеча в Канаан землї.

6. Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.

6. Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hän antoi myydä jyviä kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hänen eteensä.

6. MUtta Joseph oli hallidzia macunnas hän andoi myydä jywiä caikelle maan Canssalle. Nijn tulit Josephin weljet ja cumarsit maahan caswoillens hänen eteens.

6 And Joseph was the governor over the land. It was he who sold to all the people of the land. And Joseph's brothers came and bowed themselves to him with their faces to the earth.

6. And Joseph was the governor over the land, and he it was that sold to all the people of the land: and Joseph's brethren came, and bowed down themselves before him with their faces to the earth.

6. Og Josef var Regent over Landet han var den, som solgte til alt Folket i Landet; og Josefs Brødre kom, og de faldt ned for ham paa deres Ansigt til Jorden.

6. Men Joseph var rådandes i landena, och sålde säd allo folkena i landena. Då nu hans bröder kommo till honom, föllo de ned på jordene för honom på sitt ansigte.

6. Ja Josep olli wallitseja se Ma ülle, temma müüs keige Ma rahwale; ja Josepi wennad tullid ja kummardasid temma ette silmili mani.

6. Juozapas buvo Egipto šalies valdytojas. Jis pardavinėjo javus visoms žemės tautoms. Atėję Juozapo broliai nusilenkė prieš jį iki žemės.

6. Aber Joseph war der Regent im Lande und verkaufte Getreide allem Volk im Lande. Da nun seine Brüder kamen, fielen sie vor ihm nieder zur Erde auf ihr Antlitz.

6. Or, c'était Joseph qui commandait dans le pays, c'était lui qui vendait le blé à tout le peuple du pays. Les frères de Joseph vinrent donc et se prosternèrent devant lui, la face contre terre.

6. Y José era el señor de la tierra, que vendía el trigo a todo el pueblo de la tierra: e llegaron los hermanos de José, e inclináronse a él la haz sobre la tierra.

6 Jozef nu was regent over dat land; hij verkocht aan al het volk des lands; en Jozefs broederen kwamen, en bogen zich voor hem, met de aangezichten ter aarde.

6. A Józef był przedniejszym rządcą w onej ziemi; onże sprzedawał zboża wszystkiemu ludowi ziemi. A gdy przyszli bracia Józefowi, kłaniali mu się twarzą do ziemi.

6. József pedig az ország kormányzója vala, és ő árulja vala a gabonát a föld minden népének. Eljutának azért a József bátyjai, és arczczal [2†] a földre borúlának ő előtte.

6 Иосиф же был начальником в земле той; он и продавал хлеб всему народу земли. Братья Иосифа пришли и поклонились ему лицем до земли.

6. Йосиф же правив землею; він і продавав усїм землянам. Поприходивши ж брати Йосифові вклонились йому лицем до землї.

7. Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: Mistä te tulette? He vastasivat: Kanaanin maasta tulemme, ostamaan elintarpeita.

7. Ja Joseph näki veljensä, ja tunsi heidät, ja teeskeli hänensä oudoksi heitä vastaan, ja puhui kovasti heidän kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötävää.

7. Ja Joseph näki hänen weljens ja tunsi heidän ja teeskeli hänens oudoxi heitä wastan ja puhui cowast heidän cansans ja sanoi heille: custa te tuletta? he wastaisit: Canaan maalda ostaman jywiä.

7 And Joseph saw his brothers and he knew them, but made himself foreign to them and spoke roughly with them. And he said to them. From where do you* come? And they said, From the land of Canaan to buy food.

7. And Joseph saw his brethren, and he knew them, but made himself strange unto them, and spake roughly unto them; and he said unto them, Whence come ye? And they said, From the land of Canaan to buy food.

7. Og Josef saa sine Brødre og kendte dem og holdt sig fremmed mod dem og talede haarde Ting med dem og sagde til dem: Hvorfra komme I? og de sagde: Fra det Land Kanaan for at købe Spise.

7. Och han såg uppå dem, och kände dem, och låts vara främmande emot dem, och talade skarpt med dem, och sade till dem: Hvadan kommen I? De sade: Utaf Canaans land till att köpa spisning.

7. Ja Josep näggi ommad wennad ja tundis neid, ja teggi ennast woöraks nende wasto ja räkis nendega waljuste ja ütles nende wasto: Kust teie tullete? ja nemmad ütlesid: Kanaani maalt leiba ostma.

7. Juozapas, pamatęs savo brolius, atpažino juos, bet jis elgėsi su jais tarsi su svetimais. Šiurkščiai su jais kalbėdamas, klausė: ‘‘Iš kur atvykote?’‘ Jie atsakė: ‘‘Iš Kanaano šalies maisto pirkti’‘.

7. Und er sah sie an und kannte sie und stellte sich fremd gegen sie und redete hart mit ihnen und sprach zu ihnen: Woher kommt ihr? Sie sprachen: Aus dem Lande Kanaan, Speise zu kaufen.

7. Et Joseph vit ses frères, et les reconnut; mais il fit l'étranger avec eux, et leur parla rudement, et leur dit: D'où venez-vous? Et ils répondirent: Du pays de Canaan, pour acheter des vivres.

7. Y José como vió a sus hermanos, conociólos, e hizo que no los conocía; y hablóles asperamente, y díjoles: ¿De dónde habéis venido? Ellos respondieron: De la tierra de Canaán a comprar alimentos.

7 Als Jozef zijn broederen zag, zo kende hij hen; maar hij hield zich vreemd jegens hen, en sprak hard met hen, en zeide tot hen: Van waar komt gij? En zij zeiden: Uit het land Kanaan; om spijze te kopen.

7. A ujrzawszy Józef bracią swą, poznał je; lecz stawił się im jako obcy, i mówił do nich surowo, i rzekł do nich: Skądeście przyszli? I odpowiedzieli: Z ziemi Chananejskiej, abyśmy nakupili żywności.

7. Amint meglátá József az ő bátyjait, megismeré őket, de idegennek mutatá magát hozzájok, és kemény beszédekkel szóla nékik, mondván: Honnan jöttetek? Azok pedig mondának: Kanaán földéről jöttünk eleséget venni.

7 И увидел Иосиф братьев своих и узнал их; но показал, будто не знает их, и говорил с ними сурово и сказал им: откуда вы пришли? Они сказали: из земли Ханаанской, купить пищи.

7. Побачивши Йосиф браттє своє впізнав, та почужив їх, і говорив до них жорстоко, і каже їм: Звідкіля прийшли? Вони ж кажуть: Із Канаан землї, купити хлїба.

8. Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.

8. Ja Joseph tunsi veljensä, vaan ei he häntä tunteneet.

8. Ja ehkä Joseph tunsi weljens ei cuitengan he händä tundenet.

8 And Joseph knew his brothers, but they did not know him.

8. And Joseph knew his brethren, but they knew not him.

8. Og Josef kendte sine Brødre; men de kendte ikke ham.

8. Och ändå han kände dem, så kände de dock intet honom.

8. Ja Josep tundis ommad wennad, agga nemmad ei tunnud tedda mitte.

8. Juozapas atpažino savo brolius, tačiau jie neatpažino jo.

8. Aber wiewohl er sie kannte, kannten sie ihn doch nicht.

8. Joseph reconnut donc ses frères; mais eux ne le reconnurent point.

8. Y José conoció a sus hermanos, mas ellos no le conocieron.

8 Jozef dan kende zijn broederen; maar zij kenden hem niet.

8. Tedy poznał Józef bracią swą; ale go oni nie poznali.

8. Megismeré pedig József az ő bátyjait, de azok nem ismerék meg őt.

8 Иосиф узнал братьев своих, но они не узнали его.

8. Упізнав же Йосиф браттє своє, вони ж не впізнали його.

9. Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: Te olette vakoojia; olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin.

9. Niin Joseph muisti unensa, jotka hän oli nähnyt heistä; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.

9. Nijn Joseph muisti unens jonga hän oli nähnyt heistä ja sanoi heille: te oletta wacojat ja oletta tullet cadzoman custa maa awojoin olis.

9 And Joseph remembered the dreams which he dreamed of them. And said to them, You* are spies; you* have come to see the nakedness of the land.

9. And Joseph remembered the dreams which he dreamed of them, and said unto them, Ye are spies; to see the nakedness of the land ye are come.

9. Og Josef kom de Drømme i Hu som han havde drømt om dem, og sagde til dem: I ere Spejdere, I ere komne at bese, hvor Landet er blot.

9. Och Joseph tänkte på drömmen, som honom hade drömt om dem, och sade till dem: I ären spejare, och ären komne till att bese, hvarest landet är öppet.

9. Siis tullid Josepi mele need unnenäud , mis ta neist olli unnes näinud; ja ütles nende wasto: Teie ollete sallajad Ma kulajad, teie ollete tulnud waatma, kus pool se Ma lahti on.

9. Juozapas atsiminė sapnus, kuriuos jis sapnavo apie juos, ir jiems tarė: ‘‘Jūs esate žvalgai! Atvykote išžvalgyti silpnesniųjų šalies vietų’‘.

9. Und Joseph gedachte an die Träume, die ihm von ihnen geträumt hatten, und sprach zu ihnen: Ihr seid Kundschafter und seid gekommen zu sehen, wo das Land offen ist.

9. Et Joseph se souvint des songes qu'il avait eus à leur sujet. Et il leur dit: Vous êtes des espions; vous êtes venus pour observer les lieux faibles du pays.

9. Entónces José se acordó de los sueños que había soñado de ellos, y díjoles: Espiones sois: por ver lo descubierto de la tierra habéis venido.

9 Toen gedacht Jozef aan de dromen, die hij van hen gedroomd had; en hij zeide tot hen: Gij zijt verspieders, gij zijt gekomen om te bezichtigen, waar het land bloot is.

9. I wspomniał Józef na sny, które mu się śniły o nich, i rzekł im: Szpiegowieście wy, a przyszliście, abyście przepatrzyli miejsca nieobronne tej ziemi.

9. És megemlékezék József az álmokról, a melyeket azok felől [3†] álmodott vala. És monda nékik: Kémek vagytok ti, kik azért jöttetek, hogy az ország védetlen részeit meglássátok.

9 И вспомнил Иосиф сны, которые снились ему о них; и сказал им: высоглядатаи, вы пришли высмотреть наготу земли сей.

9. І спогадав Йосиф сни свої, що снились про їх, і каже їм: Ви пронири! Прийшли вишпіонувати проходи в землї сій.

10. He vastasivat hänelle: Ei, herra; palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.

10. He vastasivat häntä: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviä.

10. He wastaisit händä: ei minun herran mutta sinun palwelias owat tullet ostaman heillens jywiä.

10 And they said to him, No, my lord, but your servants have come to buy food.

10. And they said unto him, Nay, my lord, but to buy food are thy servants come.

10. Og de sagde til ham: Nej, min Herre! men dine Tjenere ere komne for at købe Spise.

10. De svarade honom: Nej, min herre, dine tjenare äro komne till att köpa spisning.

10. Ja nemmad ütlesid tem̃a wasto: Ei mitte, mo issand, so sullased on agga tulnud leiba ostma.

10. Jie atsakė jam: ‘‘Ne, mūsų viešpatie! Tavo tarnai atėjo nusipirkti maisto.

10. Sie antworteten ihm: Nein, mein Herr; deine Knechte sind gekommen Speise zu kaufen.

10. Et ils lui répondirent: Non, mon seigneur, mais tes serviteurs sont venus pour acheter des vivres.

10. Y ellos le respondieron: No, señor mío; mas tus siervos han venido a comprar alimentos.

10 En zij zeiden tot hem: Neen, mijn heer! maar uw knechten zijn gekomen, om spijze te kopen.

10. A oni mu odpowiedzieli: Nie tak, panie mój; ale słudzy twoi przyszli, aby nakupili żywności.

10. És mondának néki: Nem uram, hanem eleséget venni jöttek a te szolgáid.

10 Они сказали ему: нет, господин наш; рабы твои пришли купить пищи;

10. Вони ж кажуть: Нї, пане добродію! раби твої прибули купити харчі собі!

11. Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä; palvelijasi eivät ole vakoojia.

11. Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikä sinun palvelias ole ikänänsä olleet vakojat.

11. Me olemma caicki yhden miehen pojat me olemma wagat eikä sinun palwelias ole ikänäns ollet wacojat.

11 We are all one man's sons. We are true men. Your servants are no spies.

11. We are all one man's sons; we are true men, thy servants are no spies.

11. Vi ere alle een Mands Sønner, vi ere redelige, dine Tjenere ere ikke Spejdere.

11. Vi äre alle ens mans söner; vi äre redelige, och dine tjenare hafva aldrig varit spejare.

11. Meie keik olleme ühhe mehhe poiad, meie olleme öiged mehhed; sinno sullased polle mitte sallajad Ma kulajad.

11. Mes visi esame vieno vyro sūnūs, dori žmonės. Tavo tarnai nėra žvalgai’‘.

11. Wir sind alle eines Mannes Söhne; wir sind redlich, und deine Knechte sind nie Kundschafter gewesen.

11. Nous sommes tous fils d'un même homme; nous sommes gens de bien; tes serviteurs ne sont point des espions.

11. Todos nosotros somos hijos de un varón, hombres de verdad somos: tus siervos nunca fueron espiones.

11 Wij allen zijn eens mans zonen; wij zijn vroom; uw knechten zijn geen verspieders.

11. Wszyscyśmy synowie jednego męża; ludzieśmy szczerzy, a nie są słudzy twoi szpiegami.

11. Mi mindnyájan egy ember fiai vagyunk: igaz emberek vagyunk. Soha nem voltak kémek a te szolgáid.

11 мы все дети одного человека; мы люди честные; рабы твои не бывали соглядатаями.

11. Всї ми синове одного чоловіка, вірняки. Раби твої, не підглядники.

12. Mutta hän sanoi heille: Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin.

12. Hän sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.

12. Hän sanoi heille: eisuingan mutta te oletta tullet cadzoman custa maa awojoin olis.

12 And he said to them, No, but you* have come to see the nakedness of the land.

12. And he said unto them, Nay, but to see the nakedness of the land ye are come.

12. Og han sagde til dem: Nej, men I ere komne for at bese, hvor Landet er blot.

12. Han sade till dem: Nej, utan I ären komne till att bese, hvarest landet är öppet.

12. Ja ta ütles nende wasto: Ei mitte; sest teie ollete tulnud waatma, kus pool Ma lahti on.

12. Tačiau jis jiems tarė: ‘‘Ne! Jūs atėjote išžvalgyti silpnesniųjų šalies vietų!’‘

12. Er sprach zu ihnen: Nein, sondern ihr seid gekommen, zu ersehen, wo das Land offen ist.

12. Et il leur dit: Non! mais vous êtes venus pour observer les lieux faibles du pays.

12. Y él les dijo: No: a ver lo descubierto de la tierra habéis venido.

12 En hij zeide tot hen: Neen, maar gij zijt gekomen, om te bezichtigen, waar het land bloot is.

12. A on rzekł do nich: Nie tak, aleście nieobronne miejsca tej ziemi przyszli przepatrować.

12. Ismét monda: Nem úgy van, hanem azért jöttetek, hogy az ország védetlen részeit meglássátok.

12 Он сказал им: нет, вы пришли высмотреть наготу земли сей.

12. Каже ж їм: Нї! Перевідати прийшли проходи в землю сю.

13. He vastasivat: Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta; nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole.

13. He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentä veljestä, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidän isämme tykönä, mutta yksi ei ole sillen eleillä.

13. He sanoit: me sinun palwelias olemma caxitoistakymmendä weljestä yhden miehen pojat Canaan maalda nuorin on nyt meidän Isämme tykönä mutta yxi ei ole sillen eleillä.

13 And they said, We your servants are twelve brothers, the sons of one man in the land of Canaan. And behold, the youngest is this day with our father and one is not.

13. And they said, Thy servants are twelve brethren, the sons of one man in the land of Canaan; and, behold, the youngest is this day with our father, and one is not.

13. De svarede: Vi, dine Tjenere vare tolv Brødre, een Mands Søn ner i Kanaans Land; og se, den yngste er endnu hos vor Fader, men den ene er ikke til.

13. De svarade honom: Vi dine tjenare äre tolf bröder, ens mans söner i Canaans land; och den yngste är när vår fader, men den ene är icke mer till.

13. Ja nemmad ütlesid: Meie so sullased ollime kaksteistkümmend wenda ühhe mehhe poiad Kanaani maal, ja wata norem on tänna weel meie issa jures, ja üks ep olle ennam ollemas.

13. Jie atsakė: ‘‘Tavo tarnų yra dvylika brolių, vieno tėvo sūnų, Kanaano šalyje. Jauniausias liko pas tėvą namuose, o vieno jau nebėra’‘.

13. Sie antworteten ihm: Wir, deine Knechte, sind zwölf Brüder, eines Mannes Söhne im Lande Kanaan, und der jüngste ist noch bei unserm Vater; aber der eine ist nicht mehr vorhanden.

13. Et ils répondirent: Nous, tes serviteurs, sommes douze frères, fils d'un même homme, au pays de Canaan. Et voici, le plus jeune est aujourd'hui avec notre père; et l'un n'est plus.

13. Ellos respondieron: Tus siervos somos doce hermanos, hijos de un varón en la tierra de Canaán: y, he aquí, el menor está con nuestro padre hoy, y otro no parece.

13 En zij zeiden: Wij, uw knechten, waren twaalf gebroeders, eens mans zonen, in het land Kanaan; en zie, de kleinste is heden bij onzen vader; doch de een is niet meer.

13. I rzekli: Dwanaście nas braci było sług twoich, synów jednego męża w ziemi Chananejskiej; a oto, najmłodszy z ojcem naszym teraz jest w domu, a jednego już nie masz.

13. Amazok mondának: Mi, te szolgáid, tizenketten vagyunk testvérek, egy embernek fiai, Kanaán földén; és ímé legkisebbikünk most atyánknál van, egyikünk pedig nincsen meg.

13 Они сказали: нас, рабов твоих, двенадцать братьев; мы сыновья одного человека в земле Ханаанской, и вот, меньший теперь с отцом нашим, а одного не стало.

13. Вони ж кажуть: Дванайцятеро нас братів, рабів твоїх, у Канаан землї. Меньший тепереньки з отцем нашим, а одного немає.

14. Joosef sanoi heille: Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.

14. Joseph sanoi heille: sepä se on, kuin minä olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette.

14. Joseph sanoi heille: sepä se on cuin minä olen teille puhunut sanoden wacojat te oletta.

14 And Joseph said to them, This is what I spoke to you*, saying, You* are spies.

14. And Joseph said unto them, That is it that I spake unto you, saying, Ye are spies:

14. Og Josef sagde til dem: Det er det, som jeg har talet til eder, der jeg sagde: I ere Spejdere.

14. Joseph sade till dem: Detta är det jag hafver sagt eder, spejare ären I.

14. Ja Josep ütles nende wasto: Seeb se on, mis ma teie wasto ollen räkinud ja üttelnud: Teie ollete sallajad Ma kulajad.

14. Bet Juozapas jiems atsakė: ‘‘Yra taip, kaip jums sakiau. Jūs esate žvalgai!

14. Joseph sprach zu ihnen: Das ist's, was ich euch gesagt habe: Kundschafter seid ihr.

14. Et Joseph leur dit: C'est ce que je vous ai dit: Vous êtes des espions.

14. Y José les dijo: Eso es lo que yo os he dicho, diciendo que sois espiones.

14 Toen zeide Jozef tot hen: Dat is het, wat ik tot u gesproken heb, zeggende: Gij zijt verspieders!

14. I rzekł im Józef: Toć jest com ja wam powiedział, mówiąc: Szpiegowieście wy.

14. József pedig monda nékik: Úgy van a mint néktek mondám: kémek vagytok.

14 И сказал им Иосиф: это самое я и говорил вам, сказав: вы соглядатаи;

14. Каже ж їм Йосиф: Се ж воно й є те, що я сказав вам: ви пронири.

15. Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.

15. Siinä teitä pitää koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elää, ei teidän pidä täältä pääsemän, jollei teidän nuorin veljenne tule tänne.

15. Sijnä teitä pitä coeteldaman. Nijn totta cuin Pharao elä ei teidän pidä tääldä pääsemän jollei teidän nuorin weljen tule tänne.

15 By this you* will be proved; by the life of Pharaoh you* will not go forth from here unless your* youngest brother comes here.

15. Hereby ye shall be proved: By the life of Pharaoh ye shall not go forth hence, except your youngest brother come hither.

15. Derpaa skulle I prøves: saa sandt Farao lever, skulle I ikke komme herfra, uden eders yngste Broder kommer hid.

15. De uppå vill jag pröfva eder: Vid Pharaos lif, I skolen icke komma hädan, med mindre edar yngste broder kommer hit.

15. Sest peate selgeks sama, ni töeste kui Warao ellab, teie ei pea siit mitte ärraminnema, enne kui teie norem wend saab seie tulnud.

15. Taip jūs būsite ištirti. Prisiekiu, kaip gyvas faraonas, jūs neišeisite iš čia, kol atvyks jūsų jaunesnysis brolis!

15. Daran will ich euch prüfen; bei dem Leben Pharaos! ihr sollt nicht von dannen kommen, es komme denn her euer jüngster Bruder.

15. Voici comment vous serez éprouvés: Par la vie de Pharaon, vous ne sortirez point d'ici, que votre jeune frère n'y soit venu.

15. En esto seréis probados: Vive Faraón, que no saldréis de aquí, sino cuando vuestro hermano menor viniere aquí.

15 Hierin zult gij beproefd worden: zo waarlijk als Farao leeft! indien gij van hier zult uitgaan, tenzij dan, wanneer uw kleinste broeder herwaarts zal gekomen zijn!

15. Przez to was doświadczę; żywie Farao, nie wynijdziecie stąd, aż mi tu przyjdzie brat wasz młodszy.

15. Ezzel lesztek próbára téve: Úgy éljen a Faraó, hogy ki nem mentek innen, míg ide nem jő a ti legkisebbik atyátokfia.

15 вот как вы будете испытаны: клянусь жизнью фараона, вы не выйдете отсюда, если не придет сюда меньший брат ваш;

15. Ось чим оправдитесь: Бодай так був жив Фараон! Не вийдете звідсї, коли брат ваш меньший не прийде сюди.

16. Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden on jääminen tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta; muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia.

16. Lähettäkäät yksi teistänne, joka tuo teidän veljenne tänne: mutta teidän pitää vankina oleman, niin teidän puheenne koetellaan, jos teissä totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao elää, te olette vakojat.

16. Lähettäkät yxi teistän joca tuo teidän weljen tänne mutta teidän pitä fangina oleman nijn teidän puhen coetellan jos teisä totuus on mutta jollei nijn totta cuin Pharao elä te oletta wacojat.

16 Send one of you* and let him fetch your* brother. And you* will be bound, that your* words may be proved, whether there is truth in you*, or else by the life of Pharaoh surely you* are spies.

16. Send one of you, and let him fetch your brother, and ye shall be kept in prison, that your words may be proved, whether there be any truth in you: or else by the life of Pharaoh surely ye are spies.

16. Sender een af eder bort, at han skal hente eders Broder; men I skulle være fangne, og eders Ord skulle prøves, om I fare med Sandhed; thi hvis ikke, da ere I, saa sandt Farao lever, Spejdere.

16. Sänder en af eder bort, som hemtar hit edar broder: Men I skolen vara fångne. Så vill jag pröfva edart tal, om I faren med sanningene eller icke. Ty hvar så icke, så ären I, vid Pharaos lif, spejare.

16. Läkkitage üks teie seast, et ta teie wenna toob, agga teie peate kinni jäma, et teie könned selgeks sawad, kas tödde teie jures on: agga kui mitte, siis ollete, ni töeste kui Warao ellab, sallajad Ma kulajad.

16. Pasiųskite vieną iš jūsų atvesti jūsų brolį! Jūs būsite suimti, kol bus ištirti jūsų žodžiai, ar tiesą sakote, ar meluojate. Jei ne, kaip gyvas faraonas, jūs esate žvalgai!’‘

16. Sendet einen unter euch hin, der euren Bruder hole; ihr aber sollt gefangen sein. Also will ich prüfen eure Rede, ob ihr mit Wahrheit umgeht oder nicht. Denn wo nicht, so seid ihr, bei dem Leben Pharaos! Kundschafter.

16. Envoyez l'un de vous et qu'il amène votre frère; et vous, demeurez prisonniers; et que vos paroles soient éprouvées, pour voir si la vérité est avec vous. Autrement, par la vie de Pharaon, vous êtes des espions.

16. Enviád uno de vosotros, y tome a vuestro hermano; y vosotros quedád presos; y vuestras palabras serán probadas, si hay verdad con vosotros: y si nó, vive Faraón que sois espiones.

16 Zendt een uit u, die uw broeder hale; maar weest gijlieden gevangen, en uw woorden zullen beproefd worden, of de waarheid bij u zij; en indien niet, zo waarlijk als Farao leeft, zo zijt gij verspieders!

16. Poślijcież jednego z was, aby przywiódł brata waszego, a wy w więzieniu będziecie, ażby były doświadczone słowa wasze, jestli prawda przy was; a jeźli nie, żywie Farao, żeście wy szpiegowie.

16. Küldjetek el közűletek egyet, hogy hozza ide testvérteket; ti pedig fogva lesztek. Így lesz próbára téve beszédetek, hogy igaz járatban vagytok-é vagy nem? Úgy éljen a Faraó, hogy ti kémek vagytok.

16 пошлите одного из вас, и пусть он приведет брата вашего, а вы будете задержаны; и откроется, правда ли у вас; и если нет, токлянусь жизнью фараона, что вы соглядатаи.

16. Пошлїть одного зміж вас, і нехай приведе брата вашого; а вас держати муть у вязницї, докіль справдяться ваші слова: чи в вас є правда, чи нї. Як же нї, бодай так був жив Фараон, ви пронири.

17. Ja hän panetti heidät vankeuteen kolmeksi päiväksi.

17. Niin hän pani heidät kiinni kolmeksi päiväksi.

17. Nijn hän pani heidän kijnni colmexi päiwäxi.

17 And he put them all together into confinement three days.

17. And he put them all together into ward three days.

17. Og han satte dem til sammen i Forvaring i tre Dage.

17. Och han lät dem allesamman i förvaring i tre dagar.

17. Ja ta panni neid kolm päwa wahhi alla.

17. Tris dienas jis išlaikė juos suimtus.

17. Und er ließ sie beisammen verwahren drei Tage lang.

17. Et il les fit mettre ensemble en prison pour trois jours.

17. Y juntóles en la cárcel tres dias.

17 En hij zette hen samen drie dagen in bewaring.

17. Tedy je dał pod straż do trzech dni.

17. Annakokáért fogságban tartá őket harmadnapig.

17 И отдал их под стражу на три дня.

17. І віддав їх під варту на три днї.

18. Mutta kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: Jos tahdotte elää, niin tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkääväinen:

18. Ja kolmantena päivänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elää, niin tehkäät näin; sillä minä pelkään Jumalaa.

18. JA colmandena päiwänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotta elä nijn tehkät näin sillä minä pelkän Jumalata.

18 And Joseph said to them the third day, Do this and live, (because) I fear God.

18. And Joseph said unto them the third day, This do, and live; for I fear God:

18. Men den tredje Dag sagde Josef til dem: Gører dette, saa skulle I leve; jeg frygter Gud.

18. Om tredje dagen sade han till dem: Viljen I lefva, så görer alltså; ty jag fruktar Gud.

18. Ja kolmandamal päwal ütles Josep nende wasto: Tehke sedda, siis jäte ellusse; minna kardan Jummalat.

18. Trečią dieną Juozapas jiems tarė: ‘‘Išliksite gyvi su viena sąlyga, nes aš bijau Dievo.

18. Am dritten Tage aber sprach er zu ihnen: Wollt ihr leben, so tut also; denn ich fürchte Gott.

18. Et, au troisième jour, Joseph leur dit: Faites ceci, et vous vivrez; je crains Dieu.

18. Y al tercero día díjoles José: Hacéd esto, y vivíd: Yo temo a Dios.

18 En ten derden dage zeide Jozef tot hen: Doet dit, zo zult gij leven; ik vrees God.

18. I mówił do nich Józef dnia trzeciego: Uczyócie tak, a żyć będziecie; boć się ja boję Boga.

18. Harmadnap pedig monda nékik József: Ezt cselekedjétek, hogy éljetek; az Istent én is félem.

18 И сказал им Иосиф в третий день: вот что сделайте, и останетесь живы, ибо я боюсь Бога:

18. Каже ж їм третього дня: От що вчинїте, так останетесь живі; бо я собі людина богобоязлива.

19. jos olette rehellisiä miehiä, niin jääköön yksi teistä, veljeksistä, vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.

19. Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidän veljistänne olla sidottuna teidän vankihuoneessanne; mutta menkäät te ja viekäät kotia, mitä te ostaneet olette nälkää vastaan kotonanne.

19. Jos te oletta wagat nijn andacat yxi teidän weljistän olla sidottuna fangeuxes mutta mengät te ja wiekät cotia mitä te ostanet oletta nälkä wastan.

19 If you* are true men, let one of your* brothers be bound in your* prison house, but go you*, carry grain for the famine of your* houses,

19. If ye be true men, let one of your brethren be bound in the house of your prison: go ye, carry corn for the famine of your houses:

19. Dersom I ere redelige, da lader een af eders Brødre blive som Fange i eders Forvaringshus; men farer I andre hen og fører det hjem, som I have købt mod Hungeren, for eders Huse,

19. Ären I redelige, så låter en edar broder ligga bunden i edart fängelse; men I farer bort, och förer hem hvad som I köpt hafven emot hungeren;

19. Kui teie ollete öiged mehhed, siis jägo üks teie wendadest kinni teie wangi-honesse, ja teie minge, wige wilja se nälja pärrast, mis teie maiades.

19. Jei jūs esate dori, vienas iš jūsų telieka suimtas, o kiti keliaukite, pargabenkite javų savo šeimoms nuo bado apsiginti.

19. Seid ihr redlich, so laßt eurer Brüder einen gebunden liegen in eurem Gefängnis; ihr aber zieht hin und bringet heim, was ihr gekauft habt für den Hunger.

19. Si vous êtes gens de bien, que l'un de vous, votre frère, reste lié dans votre prison, et vous, allez, emportez du blé, pour subvenir à la famine de vos maisons.

19. Si sois hombres de verdad, quede preso en la casa de vuestra cárcel uno de vuestros hermanos: y vosotros id, llevád el alimento para la hambre de vuestra casa:

19 Zo gij vroom zijt, zo zij een uwer broederen gebonden in het huis uwer bewaring; en gaat gij heen, brengt het koren voor den honger uwer huizen.

19. Jeźliście szczerzy, brat wasz jeden niech będzie okowany w więzieniu, gdzieście wy byli; a wy jedźcie i odnieście zboże, abyście odjęli głodowi domy wasze.

19. Ha igaz emberek vagytok, maradjon fogva egyik testvéretek a ti tömlöczötökben, ti pedig menjetek el, vigyetek gabonát házaitok szükségére.

19 если вы люди честные, то один брат из вас пусть содержится в доме, где вы заключены; а вы пойдите, отвезите хлеб, ради голода семейств ваших;

19. Коли ви певняки, нехай один з між братів седить у неволї, де вас вартують, а ви йдїть, вистачити хлїб вашій семї, в вашу господу.

20. Ja tuokaa nuorin veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne siten todeksi vahvistuu, niin vältätte kuoleman. Ja heidän täytyi tehdä niin.

20. Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, että teidän sananne todeksi löyttäisiin, ettette kuolisi; ja he tekivät niin.

20. Ja tuocat teidän nuorin weljen minun tygöni nijn minä uscon teidän sanan ettet te cuolis. Ja he teit nijn.

20 and bring your* youngest brother to me. So will your* words be verified and you* will not die. And they did so.

20. But bring your youngest brother unto me; so shall your words be verified, and ye shall not die. And they did so.

20. og henter eders yngste Broder til mig, saa skulle eders Ord tros, og I skulle ikke dø; og de gjorde saaledes.

20. Och förer edar yngsta broder hit till mig, så vill jag tro edor ord, på det I icke skolen dö. Och de gjorde så.

20. Ja toge omma norem wend mo jure, siis sawad teie könned töeks, ja teie ei pea mitte surrema; ja nemmad teggid nenda,

20. Bet atveskite pas mane savo jauniausiąjį brolį, kad jūsų žodžiai pasirodytų tikri ir nemirtumėte!’‘

20. Und bringt euren jüngsten Bruder zu mir, so will ich euren Worten glauben, daß ihr nicht sterben müßt. Und sie taten also.

20. Et amenez-moi votre jeune frère; et vos paroles seront reconnues véritables, et vous ne mourrez point. Et ils firent ainsi.

20. Y traerme heis a vuestro hermano menor, y serán verificadas vuestras palabras; y no morireis. Y ellos lo hicieron así.

20 En brengt uw kleinsten broeder tot mij, zo zullen uw woorden waargemaakt worden; en gij zult niet sterven. En zij deden alzo.

20. A brata waszego młodszego przywiedźcie do mnie, a sprawdzą się słowa wasze, i nie pomrzecie. I uczynili tak.

20. Legkisebbik atyátokfiát pedig hozzátok [4†] én hozzám, akkor igazolva lesznek beszédeitek és nem haltok meg. És aképen cselekedének.

20 брата же вашего меньшого приведите ко мне, чтобы оправдались слова ваши и чтобы не умереть вам. Так они и сделали.

20. А брата вашого меньшого приведїте до мене, так і правдиві будуть ваші слова, і не загинете. І вчинили так.

21. Mutta he sanoivat toinen toisellensa: Totisesti, me olemme syylliset sentähden, mitä teimme veljellemme; sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Sentähden on meille tullut tämä tuska.

21. Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidän veljemme tähden; sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen, koska hän meiltä armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä; sentähden on tämä ahdistus meidän päällemme tullut.

21. Mutta he sanoit keskenäns: tämän me olem ansainnet meidän ricoxellam weljem wastan: sillä me näim hänen ahdistuxens cosca hän rucoili meitä ja en me händä cuullet sentähden olem me tähän murheseen joutunet.

21 And they said one to another, We are truly guilty concerning our brother, in that we saw the distress of his soul when he besought us and we would not hear. Therefore this distress has come upon us.

21. And they said one to another, We are verily guilty concerning our brother, in that we saw the anguish of his soul, when he besought us, and we would not hear; therefore is this distress come upon us.

21. Men de sagde den ene til den anden: Vi have sandelig forskyldt dette for vor Broder, da vi saa hans Sjæls Angest, idet han bad os, og vi vilde ikke høre, derfor kommer denne Angest over os.

21. Men de talade inbördes: Detta hafve vi förskyllat på vår broder, att vi såge hans själs ångest, då han bad oss, och vi ville intet höra honom; derföre kommer nu denna bedröfvelsen öfver oss.

21. Ja ütlesid teine teise wasto: Töeste meie olleme süallused omma wenna pärrast, kelle hinge kitsikust meie näggime, kui ta meid allandlikkult pallus, ja meie ei wötnud mitte kuulda, sepärrast on sesinnane kitsikus meie peäle tulnud.

21. Jie kalbėjosi: ‘‘Iš tikrųjų esame nusikaltę savo broliui: mes matėme jo sielvartą, kai jis mus maldavo, bet neklausėme. Todėl šita bėda užklupo mus’‘.

21. Sie aber sprachen untereinander: Das haben wir uns an unserm Bruder verschuldet, daß wir sahen die Angst seiner Seele, da er uns anflehte, und wir wollten ihn nicht erhören; darum kommt nun diese Trübsal über uns.

21. Et ils se disaient l'un à l'autre: Vraiment, nous sommes coupables à l'égard de notre frère; car nous avons vu l'angoisse de son âme, quand il nous demandait grâce, et nous ne l'avons point écouté; voilà pourquoi cette angoisse nous est arrivée.

21. Y decían el uno al otro: Verdaderamente nosotros hemos pecado contra nuestro hermano, que vimos el angustia de su alma, cuando nos rogaba, y no oimos: por eso ha venido sobre nosotros esta angustia.

21 Toen zeiden zij de een tot den ander: Voorwaar, wij zijn schuldig aan onzen broeder, wiens benauwdheid der ziele wij zagen, toen hij ons om genade bad; maar wij hoorden niet! daarom komt deze benauwdheid over ons.

21. I mówili jeden do drugiego: Zaprawdęśmy zgrzeszyli przeciwko bratu naszemu; bo widząc utrapienie duszy jego, gdy się nam modlił, nie wysłuchaliśmy go; dla tegoż przyszedł na nas ten kłopot.

21. És mondának egymásnak: Bizony vétkeztünk mi a mi atyánkfia ellen, a kinek láttuk lelki szorongását, mikor nékünk könyörög vala, de nem hallgattunk reá; azért következett reánk ez a nyomorúság.

21 И говорили они друг другу: точно мы наказываемся за грех против брата нашего; мы видели страдание души его, когда он умолял нас, но не послушали; за то и постигло нас горе сие.

21. І каже одно одному: Ой справдї ми провинили братові нашому тим, що занедбали скорботу душі його, як благав нас, та й не послухали! Тим прийшла на нас така печаль.

22. Ruuben vastasi heille sanoen: Enkö minä sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta te ette kuulleet minua; katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä.

22. Ruben vastasi heitä, sanoen: enkö minä puhunut teille, sanoen: älkäät tehkä vääryyttä nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hänen verensä meiltä vaaditaan.

22. Ruben wastais heitä sanoden: engö minä puhunut teille? sanoden: älkät tehkö wääryttä nuorucaiselle ja ette tahtonet cuulla? Ja nyt hänen werens meildä waaditan.

22 And Reuben answered them, saying, Did I not speak to you*, saying, Sin not against the child and you* would not hear? Therefore also, behold, his blood is required.

22. And Reuben answered them, saying, Spake I not unto you, saying, Do not sin against the child; and ye would not hear? therefore, behold, also his blood is required.

22. Ruben svarede dem og sagde: Talede jeg det ikke til eder, der jeg sagde: synder ikke mod Drengen, og I hørte ikke og se, nu kræves ogsaa hans Blod.

22. Ruben svarade dem, och sade: Sade jag icke eder, då jag talade: Synder icke på pilten; och I villen icke hörat? Nu varder hans blod utkrafd.

22. Ja Ruben wastas neile ja ütles: Eks minna räkinud teie wasto ja üttelnud : ärge tehke mitte patto se poisi wasto, ja teie ei wötnud mitte kuulda: ja wata, nüüd noutakse ka temma werri tagga.

22. Rubenas sakė jiems: ‘‘Ar aš jums nesakiau: ‘Nenusikalskite prieš vaiką!’ Bet jūs neklausėte. Todėl štai išieškomas jo kraujas’‘.

22. Ruben antwortete ihnen und sprach: Sagte ich's euch nicht, da ich sprach: Versündigt euch nicht an dem Knaben, und ihr wolltet nicht hören? Nun wird sein Blut gefordert.

22. Et Ruben leur répondit, en disant: Ne vous disais-je pas bien: Ne commettez point ce péché contre cet enfant? Mais vous n'écoutâtes point; et voici que son sang nous est redemandé.

22. Entónces Ruben les respondió, diciendo: ¿No os lo decía yo, diciendo: No pequéis contra el mozo, y no oisteis? He aquí también su sangre es requerida.

22 En Ruben antwoordde hun, zeggende: Heb ik het tot u niet gezegd, toen ik zeide: Zondigt niet aan dezen jongeling! maar gij hoordet niet; en ook zijn bloed, ziet, het wordt gezocht!

22. Odpowiedział im tedy Ruben, mówiąc: Izalim wam nie mówił temi słowy: Nie grzeszcie przeciw pacholęciu? a nie usłuchaliście; otóż teraz krwi jego z rąk naszych szukają.

22. Rúben pedig felele nékik, mondván: Avagy [5†] nem mondtam-é néktek, hogy ne vétkezzetek a gyermek ellen, de ti nem hallgattatok reám. És ímé vérét is keresik rajtunk!

22 Рувим отвечал им и сказал: не говорил ли я вам: не грешите против отрока? но вы не послушались; вот, кровь его взыскивается.

22. Відказуючи ж Рубен, каже їм: Хиба ж я не казав вам: Не согрішайте на дитинї! Та не послухали. Оце кров його жадається від нас.

23. Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta.

23. Vaan ei he tietäneet Josephin sitä ymmärtävän; sillä hän puhui heille tulkin kautta.

23. Waan ei he tiennet Josephin sitä ymmärtäwän: sillä hän puhui heille tulkin cautta.

23 And they did not know that Joseph understood them, because there was an interpreter between them.

23. And they knew not that Joseph understood them; for he spake unto them by an interpreter.

23. Men de vidste ikke, at Josef forstod det; thi der var en Tolk imellem dem.

23. Men de visste icke, att Joseph förstod det; ty han talade med dem med en tolk.

23. Ja nemmad ei teädnud mitte, et Josep sedda moistis, sest tulk käis nende wahhel.

23. Jie nežinojo, kad Juozapas suprato jų kalbą, nes jis su jais kalbėjo per vertėją.

23. Sie wußten aber nicht, daß es Joseph verstand; denn er redete mit ihnen durch einen Dolmetscher.

23. Or, ils ne savaient pas que Joseph comprenait, parce qu'il leur parlait par le moyen d'un interprète.

23. Y ellos no sabían que entendía José; porque había intérprete entre ellos.

23 En zij wisten niet, dat het Jozef hoorde; want daar was een taalman tussen hen.

23. A oni nie wiedzieli, żeby rozumiał Józef; bo tłumacz był między nimi.

23. És nem tudják vala ők, hogy József érti őket, mert tolmács vala közöttük.

23 А того не знали они, что Иосиф понимает; ибо между ними был переводчик.

23. Вони ж не відали, що їх розуміє Йосиф; бо промовляв до них через товкмача.

24. Ja hän kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Ja hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.

24. Ja hän käänsi itsensä heistä, ja itki. Koska hän jällensä käänsi heidän puoleensa ja puhutteli heitä, otti hän Simeonin heiltä, ja sitoi hänen heidän nähtensä.

24. Ja hän käänsi idzens heistä ja itki. Cosca hän jällens käänsi heidän puolens ja puhutteli heitä otti hän Simeonin heildä ja sidoi hänen heidän nähtens.

24 And he turned himself around from them and wept. And he returned to them and spoke to them and took Simeon from among them and bound him before their eyes.

24. And he turned himself about from them, and wept; and returned to them again, and communed with them, and took from them Simeon, and bound him before their eyes.

24. Og han vendte sig fra dem og græd, og han vendte sig til dem igen og talede med dem og tog Simeon fra dem og lod ham binde for deres Øjne.

24. Och han vände sig ifrå dem, och gret. Då han nu vände sig åter till dem, och talade med dem, tog han Simeon utaf dem, och bandt honom för deras ögon.

24. Ja ta pöris nende jurest ärra ja nuttis; ja ta tulli jälle nende jure ja räkis nende wasto, ja wöttis Simeonit nende seast ärra, ja siddus tedda nende silma ees kinni.

24. Pasitraukęs nuo jų, jis verkė. Tada sugrįžęs pas juos, kalbėjo toliau. Jis paėmė iš jų Simeoną ir jį surišo jų akyse.

24. Und er wandte sich von ihnen und weinte. Da er nun sich wieder zu ihnen wandte und mit ihnen redete, nahm er aus ihnen Simeon und band ihn vor ihren Augen.

24. Et il se détourna d'eux pour pleurer. Puis il retourna vers eux, et leur parla; et il prit d'entre eux Siméon, et le fit lier devant leurs yeux.

24. Y apartóse de ellos, y lloró: después volvió a ellos, y hablóles, y tomó de ellos a Simeón, y emprisionóle delante de ellos.

24 Toen wendde hij zich om, van hen af, en weende; daarna keerde hij weder tot hen, en sprak tot hen, en nam Simeon van hen, en bond hem voor hun ogen.

24. Odwróciwszy się tedy od nich Józef, płakał; a obróciwszy się do nich, mówił z nimi, i wziąwszy od nich Symeona, związał go przed oczyma ich.

24. És elfordula tőlök és síra: Azután hozzájok fordula és szóla nékik, és visszatartá közűlök Simeont, és szemök láttára megkötözteté őt.

24 И отошел от них, и заплакал. И возвратился к ним, и говорил с ними,и, взяв из них Симеона, связал его пред глазами их.

24. Та й одвернувшись од них, сплакав Йосиф, і прийшовши знов до них розмовляв із ними та, взявши Симеона від них, звязав його перед віччу в них.

25. Ja Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Ja heille tehtiin niin.

25. Ja Joseph käski heidän säkkinsä täytettää jyvillä, ja annettaa heidän rahansa jälleen itsekunkin omaan säkkiinsä, ja annettaa heille evästä matkalle; ja heille tehtiin niin.

25. Ja käski heidän säckins täytettä jywillä ja annetta heidän rahans jällens idzecungin omaan säckijns ja annetta heille ewästä matcalle. Ja heille tehtin nijn.

25 Then Joseph commanded to fill their vessels with grain and to restore every man's money into his sack and to give them provisions for the way. And thus it was done to them.

25. Then Joseph commanded to fill their sacks with corn, and to restore every man's money into his sack, and to give them provision for the way: and thus did he unto them.

25. Og Josef befalede, at man skulde fylde deres Poser med Korn og give dem deres Penge igen, hver i sin Sæk, og give dem Tæring paa Vejen og han gjorde saa mod dem.

25. Och gaf befallningen, att deras säckar skulle fyllas med mälning, och gifvas deras penningar igen, hvars i hans säck; dertill ock hvarjom sina täring på resone. Och man gjorde dem så.

25. Ja Josep käskis, et nemmad piddid nende kottid wiljaga täitma, ja iggaühhe rahha jälle ta kotti pannema, ja neile tee-roga andma tee peäle: ja nenda tehti neile.

25. Juozapas įsakė pripildyti jų maišus javais, kiekvieno pinigus įdėti atgal į maišą ir jiems duoti davinį kelionei. Tarnai taip ir padarė.

25. Und Joseph tat Befehl, daß man ihre Säcke mit Getreide füllte und ihr Geld wiedergäbe, einem jeglichen in seinen Sack, dazu auch Zehrung auf den Weg; und man tat ihnen also.

25. Et Joseph commanda qu'on remplît leurs sacs de froment, et qu'on remît l'argent de chacun d'eux dans son sac, et qu'on leur donnât des provisions pour le chemin.

25. Y mandó José que hinchesen sus sacos de trigo, y les volviesen su dinero de cada uno de ellos en su saco, y les diesen comida para el camino: y fué hecho con ellos así.

25 En Jozef gebood, dat men hun zakken met koren vullen zou, en dat men hun geld wederkeerde, een iegelijk in zijn zak, en dat men hun teerkost gave tot den weg; en men deed hun alzo.

25. I rozkazał Józef, aby napełniono wory ich zbożem, i wrócono pieniądze ich każdemu do woru jego, i żeby im dano żywności na drogę; i uczyniono tak.

25. És parancsola József, hogy töltsék meg edényeiket gabonával, és tegyék vissza pénzöket mindeniknek az ő zsákjába, és hogy adjanak nékik enni valót az útra; és így cselekedének velök.

25 И приказал Иосиф наполнить мешки их хлебом, а серебро их возвратить каждому в мешок его, и дать им запасов на дорогу. Так и сделано с ними.

25. Повелїв же Йосиф понасипати торби їх пашнею, та й вернути кожному гроші в його торбину, та й обмислити їх живностю на дорогу. І сталось так.

26. Ja he sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.

26. Ja he panivat kalunsa aaseinsa päälle, ja läksivät sieltä.

26. Ja he panit caluns Aseins päälle ja läxit sieldä.

26 And they loaded their donkeys with their grain and departed from there.

26. And they laded their asses with the corn, and departed thence.

26. Og de lagde deres Korn paa deres Asener og fore derfra.

26. Och de lade sina varor på sina åsnar, och foro dädan.

26. Ja nemmad töstsid omma wilja omma eeslide selga, ja läksid seält ärra.

26. Susikrovę savo javų maišus ant asilų, jie iškeliavo.

26. Und sie luden ihre Ware auf ihre Esel und zogen von dannen.

26. Ce qui fut fait. Puis ils chargèrent leur blé sur leurs ânes, et s'en allèrent.

26. Y ellos pusieron su trigo sobre sus asnos, y fuéronse de allí.

26 En zij laadden hun koren op hun ezels, en togen van daar.

26. Tedy oni włożywszy zboża swoje na osły swe, odjechali stamtąd.

26. És felveték gabonájokat szamaraikra és elmenének onnan.

26 Они положили хлеб свой на ослов своих, и пошли оттуда.

26. І навючивши пашню на осли свої, рушили звідти.

27. Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiansa, huomasi hän rahansa säkin suussa.

27. Koska yksi heistä avasi säkkinsä, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja äkkäsi rahansa säkkinsä suussa,

27. Cosca yxi heistä awais säckins syöttäxens Asians syötinsialla ja äckäis rahans säckins suusa.

27 And as one of them opened his sack to give his donkey fodder in the lodging place, he saw his money, and behold, it was in the mouth of his sack.

27. And as one of them opened his sack to give his ass provender in the inn, he espied his money; for, behold, it was in his sack's mouth.

27. Men der den ene lod sin Sæk op for at give sit Asen Foder i Herberget, da saa han sine Penge, og se, de laa oven i hans Pose.

27. Men då endera lät upp sin säck, att han skulle fodra sin åsna i herberget, vardt han varse sina penningar, som lågo ofvan i säckenom;

27. Kui üks omma kotti lahti teggi, et ta ömaias piddi omma eeslile sömaaia ette andma: siis näggi ta omma rahha, ja wata, se olli temma kotti suus.

27. Vienas atrišo savo maišą užeigoje, norėdamas pašerti asilą, ir pamatė pinigus. Jie buvo maišo viršuje.

27. Da aber einer seinen Sack auftat, daß er seinem Esel Futter gäbe in der Herberge, ward er gewahr seines Geldes, das oben im Sack lag,

27. Et l'un d'eux ouvrit son sac pour donner du fourrage à son âne dans l'hôtellerie; et il vit son argent; et voici, il était à l'entrée de son sac.

27. Y abriendo el uno su saco para dar de comer a su asno, en el mesón, vió su dinero que estaba en la boca de su costal.

27 Toen een zijn zak opendeed, om zijn ezel voeder te geven in de herberg, zo zag hij zijn geld; want ziet, het was in den mond van zijn zak.

27. I rozwiązawszy jeden z nich wór swój, aby dał obrok osłowi swemu w gospodzie, ujrzał pieniądze swoje, które były na wierzchu w worze jego.

27. És egyik kioldá zsákját, hogy abrakot adjon szamarának a szálláson és meglátá az ő pénzét, hogy ímé zsákja szájában van az.

27 И открыл один из них мешок свой, чтобы дать корму ослусвоему на ночлеге, и увидел серебро свое в отверстии мешка его,

27. Розвязавши один торбину свою, щоб усипати оброку ослам своїм на попасї, побачив гроші свої; бо вони були зверху, в устї мішковому.

28. Hän sanoi veljilleen: Minulle on annettu rahani takaisin; katso, se on minun säkissäni. Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: Mitä Jumala on meille tehnyt?

28. Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se on minun säkissäni. Niin heidän sydämensä vavahtui, ja hämmästyivät keskenänsä, sanoen: miksi on Jumala meille näin tehnyt?

28. Ja sanoi weljillens: minulle on annettu minun rahan jällens cadzo se on minun säkisäni. Nijn heidän sydämens wawahdui ja hämmästyit keskenäns sanoden: mixi on Jumala meille näin tehnyt?

28 And he said to his brothers, My money is restored, and behold, it is even in my sack. And their heart failed them and they turned trembling one to another, saying, What is this that God has done to us?

28. And he said unto his brethren, My money is restored; and, lo, it is even in my sack: and their heart failed them, and they were afraid, saying one to another, What is this that God hath done unto us?

28. Og han sagde til sine Brødre: Mine Penge ere komne igen, og se, de ere her i min Pose; da faldt deres Mod, og de forskrækkedes den ene med den anden og sagde: Hvorfor har Gud gjort os dette?

28. Och sade till sina bröder: Jag hafver fått mina penningar igen; si, de äro i minom säck. Då förföll dem deras hjerta och förskräcktes inbördes, och sade: Hvi hafver Gud gjort oss så?

28. Ja ta ütles omma wendade wasto: Mo rahha on taggasi sanud, ja wata se on ka mo kottis: siis löppes nende südda ärra, ja wärrisesid teine teise wasto ütteldes: Miks on Jummal meile sedda teinud?

28. Jis sušuko broliams: ‘‘Mano pinigai grąžinti man. Štai jie maiše!’‘ Jų širdys nusiminė, ir jie drebėdami žiūrėjo vienas į kitą ir kalbėjo: ‘‘Ką Dievas mums padarė?’‘

28. und sprach zu seinen Brüdern: Mein Geld ist mir wieder geworden; siehe, in meinem Sack ist es. Da entfiel ihnen ihr Herz, und sie erschraken untereinander und sprachen: Warum hat uns Gott das getan?

28. Et il dit à ses frères: Mon argent m'a été rendu; et en effet, le voici dans mon sac. Et le cœur leur manqua, et ils se dirent en tremblant l'un à l'autre: Qu'est-ce que Dieu nous a fait?

28. Y dijo a sus hermanos: Mi dinero es vuelto, y hélo aquí también en mi saco. Entónces el corazón se les sobresaltó, y espantados el uno al otro, dijeron: ¿Qué es esto que nos ha hecho Dios?

28 En hij zeide tot zijn broederen: Mijn geld is wedergekeerd; daartoe ook, ziet, het is in mijn zak! Toen ontging hun het hart, en zij verschrikten, de een tot den ander zeggende: Wat is dit, dat ons God gedaan heeft?

28. I rzekł do braci swej: Wrócono mi pieniądze moje, a oto, są w worze moim. Tedy im upadło serce, i zdumieli się, jeden do drugiego mówiąc: Cóż nam to Bóg uczynił?

28. És monda az ő atyjafiainak: Visszatették az én pénzemet, és ímé zsákomban van. Akkor megrettene szívök, és remegve mondának egymásnak: Micsoda ez, a mit Isten cselekedett velünk?

28 и сказал своим братьям: серебро мое возвращено; вот оно в мешке уменя. И смутилось сердце их, и они с трепетом друг другу говорили: чтоэто Бог сделал с нами?

28. І каже браттю свойму: вернено менї гроші; ось вони в торбі моїй. І охляло серце в їх, і поторопіли, говорючи одно одному: Що се вдїяв нам Бог?

29. Tultuansa isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:

29. Koska he tulivat isänsä Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli, sanoen:

29. COsca he cotia jouduit Jacobin heidän Isäns tygö Canaan maalle ilmoitit he hänelle caicki mitä heille tapahtunut oli sanoden:

29 And they came to Jacob their father to the land of Canaan and told him all that had befallen them, saying,

29. And they came unto Jacob their father unto the land of Canaan, and told him all that befell unto them; saying,

29. Og de kom til Jakob, deres Fader, til Kanaans Land; og de gave ham til Kende alt det, som var den vederfaret, og sagde:

29. Då de nu kommo hem till deras fader Jacob i Canaans lande, sade de honom allt det dem vederfaret var, och sade:

29. Ja nemmad tullid Kanaani male omma issa Jakobi jure ja andsid temmale keik teäda, mis neile olli juhtund ja ütlesid:

29. Parėję pas savo tėvą Jokūbą į Kanaano šalį, jie papasakojo jam visa, kas jiems nutiko:

29. Da sie nun heimkamen zu ihrem Vater Jakob ins Land Kanaan, sagten sie ihm alles, was ihnen begegnet war, und sprachen:

29. Et ils vinrent vers Jacob, leur père, au pays de Canaan, et lui racontèrent toutes les choses qui leur étaient arrivées, en disant:

29. Y venidos a Jacob su padre en tierra de Canaán, contáronle todo lo que les había acaecido, diciendo:

29 En zij kwamen in het land Kanaan, tot Jakob, hun vader; en zij gaven hem te kennen al hun wedervaren, zeggende:

29. Zatem przyszli do Jakóba, ojca swego, do ziemi Chananejskiej, i powiedzieli mu wszystko, co się im przydało, mówiąc:

29. És eljutának atyjokhoz Jákóbhoz Kanaán földére és mindazt elbeszélék néki a mi velök történt vala, mondván:

29 И пришли к Иакову, отцу своему, в землю Ханаанскую и рассказали емувсе случившееся с ними, говоря:

29. І прийшли до Якова, отця свого, в Канаан землю, і оповідали все, що сталось їм, і казали:

30. Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, niinkuin olisimme olleet maata vakoilemassa.

30. Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitä maan vakojina.

30. Se mies sen maan herra puhui cowast meidän tygöm ja piti meitä maan wacojana.

30 The man, the lord of the land, spoke roughly with us and took us for spies of the country.

30. The man, who is the lord of the land, spake roughly to us, and took us for spies of the country.

30. Den Mand som er Herre i Landet, talte os haardelig til og holdt os for Landets Spejdere.

30. Den mannen, som är herre i landet, talade skarpt till oss, och höll oss för landsens spejare.

30. Se mees, selle Ma issand räkis meiega waljuste, ja piddas meid sallajaks Ma kulajaks.

30. ‘‘Vyras, tos šalies valdovas, šiurkščiai kalbėjo su mumis ir mus palaikė žvalgais.

30. Der Mann, der im Lande Herr ist, redete hart mit uns und hielt uns für Kundschafter des Landes.

30. L'homme qui est le seigneur du pays, nous a parlé rudement, et nous a pris pour des espions.

30. Aquel varón, señor de la tierra, nos habló asperamente, y nos trató como a espiones de la tierra:

30 Die man, de heer van dat land, heeft hard met ons gesproken; en hij heeft ons gehouden voor verspieders des lands.

30. Mówił z nami on mąż, pan onej ziemi, surowo, i udał nas za szpiegi ziemi;

30. Az a férfiú, annak a földnek ura, keményen szóla nékünk, és úgy bánt velünk, mintha az országot kémleltük volna.

30 начальствующий над тою землею говорил с нами сурово и принял нас засоглядатаев земли той.

30. Промовляв до нас господар землї тієї жорстоко, і вважав нас за розглядників його землї.

31. Mutta me sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia;

31. Ja me vastasimme häntä: me olemme vaat, emme ole ikänänsä oleet vakojat.

31. Ja me wastaisim händä: me olem wagat ja em ole ikänäns ollet wacojat.

31 And we said to him, We are true men and we are no spies.

31. And we said unto him, We are true men; we are no spies:

31. Og vi svarede ham vi ere redelige, vi ere ikke Spejdere

31. Och då vi svarade: Vi äre redelige, och hafve aldrig varit spejare;

31. Ja meie ütlesime temma wasto: Meie olleme öiged mehhed, meie ei olle sallajad Ma kulajad;

31. Mes jam sakėme: ‘Esame dori žmonės, o ne žvalgai.

31. Und da wir ihm antworteten: Wir sind redlich und nie Kundschafter gewesen,

31. Mais nous lui avons répondu: Nous sommes des gens de bien, nous ne sommes point des espions.

31. Y nosotros le dijimos: Hombres de verdad somos; nunca fuimos espiones.

31 Maar wij zeiden tot hem: Wij zijn vroom; wij zijn geen verspieders.

31. A myśmy mu rzekli: Szczerzyśmy, nie byliśmy szpiegami;

31. És mondánk néki: Igaz emberek vagyunk, soha nem voltunk mi kémek.

31 И сказали мы ему: мы люди честные; мы не бывали соглядатаями;

31. Ми ж йому казали: Певняки ми, не розглядники.

32. meitä on kaksitoista veljestä, saman isän poikia; yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa.'

32. Me olimme kaksitoistakymmentä veljestä meidän isämme poikaa: yksi ei ole silleen eleissä, ja nuorin on nyt isämme tytkönä Kanaanin maalla.

32. Me olemma caxitoistakymmendä weljestä meidän Isäm poica yxi ei ole sillen eleis ja nuorin on wielä Isäm tykönä Canaan maalla.

32 We are twelve brothers, sons of our father. One is not and the youngest is this day with our father in the land of Canaan.

32. We be twelve brethren, sons of our father; one is not, and the youngest is this day with our father in the land of Canaan.

32. Og vi vare tolv Brødre, vor Fader: Sønnen, den ene er ikke til, og den yngste er endnu hos vor Fader Kanaans Land.

32. Utan ärom tolf bröder, vårs faders söner; en är icke mer till, och den yngste är ännu i denna dag när vår fader i Canaans lande;

32. Meid on kaksteistkümmend wenda omma issa poiad, üks ei olle ennam ollemas, ja norem on tänna weel meie issa jures Kanaani maal.

32. Mes esame dvylika brolių, vieno tėvo sūnūs. Vieno nebėra, o jauniausias yra pas mūsų tėvą Kanaano šalyje’.

32. sondern zwölf Brüder, unsers Vaters Söhne, einer ist nicht mehr vorhanden, und der jüngste ist noch bei unserm Vater im Lande Kanaan,

32. Nous sommes douze frères, fils de notre père; l'un n'est plus, et le plus jeune est aujourd'hui avec notre père au pays de Canaan.

32. Doce hermanos somos, hijos de nuestro padre; el uno no parece, y el menor está hoy con nuestro padre en la tierra de Canaán.

32 Wij waren twaalf gebroeders, zonen van onzen vader; de een is niet meer, en de kleinste is heden bij onzen vader in het land Kanaan.

32. Dwanaście nas było braci synów ojca naszego; jednego już nie masz, a młodszy teraz jest z ojcem naszym w ziemi Chananejskiej.

32. Tizenketten vagyunk atyafiak, a mi atyánknak fiai, egyikünk nincs meg, legkisebbikünk pedig most atyánkkal van Kanaán földén.

32 нас двенадцать братьев, сыновей у отца нашего; одного не стало, а меньший теперь с отцом нашим в земле Ханаанской.

32. Дванайцятеро братів нас синів отецьких; одного нема, меньший же з панотцем нашим тепереньки в Канаан землї.

33. Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne minun luokseni; ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.

33. Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitä minä tunnen, jos te olette vaat: yksi teidän veljistänne jättäkäät minun tyköni, ja ottakaat teidän taloinne tarve, ja menkäät pois.

33. Sanoi maan herra meille: sijtä minä tunnen jos te oletta wagat yxi teidän weljistän jättäkät minun tygöni ja ottacat teidän taloin tarwe ja mengät pois.

33 And the man, the lord of the land, said to us, By this I will know that you* are true men. Leave one of your* brothers with me and take (grain for) the famine of your* houses and go your* way,

33. And the man, the lord of the country, said unto us, Hereby shall I know that ye are true men; leave one of your brethren here with me, and take food for the famine of your households, and be gone:

33. Da sagde Manden Landets Herre, til os: derpaa vil jeg kende, om I ere redelige: lader den ene af eders Brødre blive hos mig, og tager, hvad I behøve mod Hunger en for edees Huse, og farer hen

33. Sade han till oss: Deruppå vill jag märkat, att I ären redelige: En edar broder låter när mig qvar, och tager nödtorft till edor hus, och farer bort:

33. Ja se mees, se Ma issand, ütles meie wasto: Sest tahhan ma tunda, kas teie öiged ollete; jätke üks ommast wendadest mo jure, ja wötke wilja se nälja pärrast, mis teie maiades, ja minge ärra.

33. Tas vyras, šalies valdovas, mums atsakė: ‘Patikrinsiu, ar esate dori. Vieną jūsų brolį palikite pas mane, paimkite, ko reikia jūsų šeimoms nuo bado apsiginti, keliaukite

33. sprach der Herr des Landes zu uns: Daran will ich merken, ob ihr redlich seid: Einen eurer Brüder laßt bei mir, und nehmt die Notdurft für euer Haus und zieht hin,

33. Et l'homme qui est le seigneur du pays, nous a dit: A ceci je connaîtrai que vous êtes des gens de bien: Laissez avec moi l'un de vos frères, prenez ce qu'il faut pour la famine de vos maisons, et partez;

33. Y aquel varón, señor de la tierra, nos dijo: En esto conoceré que sois hombres de verdad: Dejád conmigo el uno de vuestros hermanos, y tomád para la hambre de vuestras casas; y andád,

33 En die man, de heer van dat land, zeide tot ons: Hieraan zal ik bekennen, dat gijlieden vroom zijt; laat een uwer broederen bij mij, en neemt voor den honger uwer huizen, en trekt heen.

33. I mówił do nas mąż on, pan onej ziemi: Po tem poznam, żeście szczerzy; brata waszego jednego zostawcie u mnie, a zboże dla odjęcia głodowi domów waszych weźmijcie a idźcie;

33. És monda nékünk az a férfiú, annak a földnek ura: Erről ismerem meg, hogy igaz emberek vagytok: egyik atyátokfiát hagyjátok nálam, a házaitok szükségére valót vigyétek, és menjetek el;

33 И сказал нам начальствующий над тою землею: вот как узнаю я, честныели вы люди: оставьте у меня одного брата из вас, а вы возьмите хлеб ради голода семействваших и пойдите,

33. Каже ж нам господар землї тієї: От із чого я взнаю, що ви певняки. Брата одного покиньте в мене, і забирайте куплений хлїб, задля голоду в домівцї вашій, та й рушайте.

34. Ja menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni, saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.'

34. Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, niin minä ymmärrän, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minä myös teidän veljenne jälleen, ja saatte tehdä kauppaa tässä maakunnassa.

34. Ja tuocat teidän nuorin weljen tänne minun tygöni nijn minä ymmärrän ettet te ole wacojat waan wagat nijn annan minä myös teidän weljen jällens ja saatte tehdä teidän parastan täsä maacunnasa.

34 and bring your* youngest brother to me. Then I will know that you* are no spies, but that you* are true men. So I will deliver your* brother to you* and you* will trade in the land.

34. And bring your youngest brother unto me: then shall I know that ye are no spies, but that ye are true men: so will I deliver you your brother, and ye shall traffick in the land.

34. og henter eders yngste Broder til mig, saa kan jeg kende, at I ikke ere Spejdere, men at I ere redelige; saa vil jeg give eder eders Broder igen, og I maa handle i Landet.

34. Och hemter edar yngsta broder hit till mig, så kan jag märka, att I icke ären spejare, utan redelige män; så vill jag ock gifva eder edar broder igen, och så må I bruka edart bästa i landena.

34. Ja toge omma norem wend seie minno jure, et ma teäda saan, et teie ei olle mitte sallajad Ma kulajad, waid et teie öiged ollete: siis tahhan ma teie wenna teile anda, ja teie woite siin maal kaupelda.

34. ir atsiveskite savo jauniausiąjį brolį, kad įsitikinčiau, jog nesate žvalgai. Tada aš jums atiduosiu jūsų brolį ir galėsite laisvai keliauti!’ ‘‘

34. und bringt euren jüngsten Bruder zu mir, so merke ich, daß ihr nicht Kundschafter, sondern redlich seid; so will ich euch euren Bruder geben, und ihr mögt im Lande werben.

34. Et amenez-moi votre jeune frère. Alors je connaîtrai que vous n'êtes point des espions, mais des gens de bien; je vous rendrai votre frère, et vous trafiquerez dans le pays.

34. Y traédme a vuestro hermano el menor, para que yo sepa que no sois espiones, sino hombres de verdad, y daros he a vuestro hermano, y negociaréis en la tierra.

34 En brengt uw kleinsten broeder tot mij; zo zal ik weten, dat gij geen verspieders zijt, maar dat gij vroom zijt; uw broeder zal ik u wedergeven, en gij zult in dit land handelen.

34. Potem przywiedźcie brata waszego młodszego do mnie, abym poznał, żeście wy nie szpiegowie, ale szczerzy; tedy wam wrócę brata waszego, a w tej ziemi handlować będziecie.

34. És hozzátok hozzám a ti legkisebbik atyátokfiát, akkor megtudom, hogy nem vagytok kémek, hanem igaz emberek; akkor visszaadom néktek a ti atyátokfiát, és ebben az országban kereskedhettek.

34 и приведите ко мне меньшого брата вашего; и узнаю я, что вы не соглядатаи, но люди честные; отдам вам брата вашего, и вы можете промышлять в этой земле.

34. І приведїте до мене брата вашого меньшого; тодї знати му, що не розглядники ви а вірняки. І брата вашого тодї оддам вам, і можете орудувати в нашій землї.

35. Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään; ja nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä peljästyivät.

35. Ja tapahtui, koska he tyhjensivät säkkejänsä, katso, oli itsekunkin rahakäärö hänen säkissänsä: ja kuin he näkivät rahakäärönsä, hämmästyivät he isänsä kanssa.

35. Ja cosca he tyhjänsit heidän säckejäns löysi idzecukin rahakääröns säkistäns ja cuin he näit heidän rahakääröns hämmästyit he Isäns cansa.

35 And it happened as they emptied their sacks, that, behold, every man's bundle of money was in his sack. And when they and their father saw their bundles of money, they were afraid.

35. And it came to pass as they emptied their sacks, that, behold, every man's bundle of money was in his sack: and when both they and their father saw the bundles of money, they were afraid.

35. Og det skete, der de tømte deres Sække, se, da var hvers Pengeknude i hans Sæk; og de saa deres Pengeknuder, de og deres Fader og frygtede.

35. Och då de slogo ut af säckarna, fann hvar och en sitt penningaknyte i sinom säck: Och då de sågo, att det var deras penningaknyte, vordo de, med deras fader, förskräckte.

35. Ja se sündis, kui nemmad ommad kottid tühhendasid, wata siis olli iggaühhe rahha kukkur temma kottis, ja nemmad näggid omma rahha kukrud, nemmad ja nende issa, ja kartsid.

35. Išpylę maišus, kiekvienas rado įrištus savo pinigus. Jie ir jų tėvas, pamatę pinigus, nusigando.

35. Und da sie die Säcke ausschütteten, fand ein jeglicher sein Bündlein Geld in seinem Sack. Und da sie sahen, daß es Bündlein ihres Geldes waren, erschraken sie samt ihrem Vater.

35. Et comme ils vidaient leurs sacs, voici, le paquet d'argent de chacun était dans son sac; et ils virent, eux et leur père, leurs paquets d'argent, et ils eurent peur.

35. Y aconteció, que vaciando ellos sus sacos, he aquí que en el saco de cada uno estaba el trapo de su dinero: y viendo ellos y su padre los trapos de sus dineros, tuvieron temor.

35 En het geschiedde, als zij hun zakken ledigden, ziet, zo had een iegelijk den bundel zijns gelds in zijn zak; en zij zagen de bundelen huns gelds, zij en hun vader, en zij waren bevreesd.

35. I stało się, gdy wypróżniali wory swoje, a oto, każdy znalazł węzeł pieniędzy swych w worze swoim; a obaczywszy węzły z pieniędzmi swymi, oni i ojciec ich, polękali się.

35. És lőn a mint zsákjaikat kiüresíték, ímé az ő csomó [6†] pénze mindeniknek zsákjában vala. A mint látták az ő csomó pénzeiket ők és az ő atyjok, megfélemlének.

35 Когда же они опорожняли мешки свои, вот, у каждого узел серебра его в мешке его. Иувидели они узлы серебра своего, они и отец их, и испугались.

35. І сталось, як спорожняли торби свої, диво, узлик із грошима в кожного в торбі його. І бачивши узлики грошей своїх, і самі і їх отець полякались.

36. Ja heidän isänsä Jaakob sanoi heille: Te teette minut lapsettomaksi; Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin te tahdotte viedä minulta; kaikki tämä kohtaa minua.

36. Niin sanoi Jakob heidän isänsä heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole elävissä, eikä Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielä viedä pois; minun kohtaani nämät kaikki tapahtuvat.

36. NIin sanoi Jacob heidän Isäns: te oletta saattanet minun lapsitomaxi Joseph ei ole eläwisä jo on myös Simeon pois ja BenJaminin tahdotta te wielä wiedä pois minun cohtani nämät caicki tapahtuwat.

36 And Jacob their father said to them, You* have bereaved me of my sons. Joseph is not and Simeon is not and you* will take Benjamin {Son of the Right} away. All these things are against me.

36. And Jacob their father said unto them, Me have ye bereaved of my children: Joseph is not, and Simeon is not, and ye will take Benjamin away: all these things are against me.

36. Da sagde Jakob, deres Fader, til dem: I berøve mig mine Børn; Josef er ikke til, og Simeon er ikke til, og Benjamin ville I tage hen; over mig kommer det altsammen.

36. Då sade Jacob deras fader: I hafven gjort mig barnlös; Joseph är icke mera till, Simeon är ock icke mera till, BenJamin viljen I taga ifrå mig: Det går allt öfver mig.

36. Ja nende issa Jakob ütles nende wasto: Teie tete mind lapsist lahti: Josep ei olle ennam ja Simeon ei olle ennam ollemas, ja Penjaminit tahhate teie ka ärrawötta? keik se tulleb mo peäle.

36. Jų tėvas Jokūbas kalbėjo: ‘‘Jūs padarėte, kad netekau vaikų! Juozapo nebėra, Simeono nebėra, ir Benjaminą norite paimti. Viskas atsisuko prieš mane’‘.

36. Da sprach Jakob, ihr Vater, zu ihnen: Ihr beraubt mich meiner Kinder; Joseph ist nicht mehr vorhanden, Simeon ist nicht mehr vorhanden, Benjamin wollt ihr hinnehmen; es geht alles über mich.

36. Alors Jacob, leur père, leur dit: Vous m'avez privé d'enfants: Joseph n'est plus, et Siméon n'est plus, et vous emmèneriez Benjamin! C'est sur moi que toutes ces choses sont tombées!

36. Entónces su padre Jacob les dijo: Deshijádome habéis: José no parece, y Simeón no parece, y a Benjamín tomaréis: sobre mí son todas estas cosas.

36 Toen zeide Jakob, hun vader, tot hen: Gij berooft mij van kinderen! Jozef is er niet, en Simeon is er niet; nu zult gij Benjamin wegnemen! al deze dingen zijn tegen mij!

36. I rzekł im Jakób, ojciec ich: Osierociliście mię, Józefa nie masz, i Symeona nie masz, a Benjamina weźmiecie; na mię się to wszystko złe zwaliło.

36. És monda nékik az ő atyjok Jákób: Megfosztotok engem gyermekeimtől; József nincsen, Simeon sincsen. Benjámint is elviszitek? mindez engem ér!

36 И сказал им Иаков, отец их: вы лишили меня детей: Иосифа нет, и Симеона нет, и Вениамина взять хотите, – все это на меня!

36. Каже ж їм Яков, отець їх: Зробили ви мене бездїтним. Нема Йосифа, нема й Симеона; чи то ж і Бенямина візьмете? Це все на мене!

37. Ruuben vastasi isälleen sanoen: Saat surmata minun molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin; anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin.

37. Ruben vastasi isällensä, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minä häntä jälleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna häntä minun haltuuni, minä hänen sinulle jälleen (kotia) tuon.

37. Ruben wastais Isällens sanoden: jollen minä händä jällens sinulle cotia tuo nijn tapa molemmat minun poicani ainoastans anna händä minun halduni minä hänen sinulle jällens cotia tuon.

37 And Reuben spoke to his father, saying, Kill my two sons if I do not bring him to you. Deliver him into my hand and I will bring him to you again.

37. And Reuben spake unto his father, saying, Slay my two sons, if I bring him not to thee: deliver him into my hand, and I will bring him to thee again.

37. Og Ruben talede til sin Fader og sagde: Du maa slaa begge mine Sønner ihjel, om jeg ikke forer ham til dig igen; giv ham i min Haand, og jeg vil føre ham til dig igen.

37. Ruben svarade sinom fader, och sade: Om jag icke förer dig honom hem igen, så dräp båda mina söner: Allenast gif honom i mina hand, jag vill föra dig honom hem igen.

37. Ja Ruben räkis omma issa wasto ja ütles: Surreta kaks mo poegadest, kui ma tedda so jure ei to; anna tedda minno kätte, ja minna toon tedda so jure taggasi.

37. Rubenas atsakė savo tėvui: ‘‘Nužudyk mano du sūnus, jei aš jo neparvesiu! Patikėk jį man ir aš tau jį sugrąžinsiu’‘.

37. Ruben antwortete seinem Vater und sprach: Wenn ich dir ihn nicht wiederbringe, so erwürge meine zwei Söhne; gib ihn nur in meine Hand, ich will ihn dir wiederbringen.

37. Et Ruben parla à son père, et lui dit: Tu feras mourir mes deux fils, si je ne te le ramène; confie-le-moi et je te le rendrai.

37. Y Ruben habló a su padre, diciendo: Mis dos hijos harás morir, si no te lo volviere: dále en mi mano, que yo le volveré a tí.

37 Toen sprak Ruben tot zijn vader, zeggende: Dood twee mijner zonen, zo ik hem tot u niet wederbreng; geef hem in mijn hand, en ik zal hem weder tot u brengen!

37. I rzekł Ruben do ojca swego, mówiąc: Dwóch synów moich zabij, jeźlić go zaś nie przywiodę; daj go do ręki mojej, a ja go tobie przywrócę.

37. Akkor szóla Rúben az ő atyjának, mondván: az én két fiamat öld meg, ha meg nem hozom őt néked. Bízd az én kezemre őt, és én visszahozom néked.

37 И сказал Рувим отцу своему, говоря: убей двух моихсыновей, если я не приведу его к тебе; отдай его на мои руки; я возвращу его тебе.

37. Каже ж Рубен отцеві свойму: Убий два сини мої, коли не приведу його до тебе. Приручи його менї; я приведу його до тебе.

38. Mutta hän sanoi: Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella tuonelaan.

38. Hän sanoi: ei minun poikani pidä menemän alas teidän kanssanne: sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on jäänyt yksin, ja jos hänelle tapahtuis jotakin pahaa tiellä, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.

38. Hän sanoi: ei minun poican pidä menemän teidän cansan: sillä hänen weljens on cuollut ja hän on jäänyt yxin ja jos hänelle tapahduis jotakin paha tiellä jota te waellatte nijn te saatatte minun harmat carwani murhella hautaan.

38 And he said, My son will not go down with you*, because his brother is dead and he only is left. If harm befalls him by the way in which you* go, then you* will bring down my gray hairs with sorrow to Sheol.

38. And he said, My son shall not go down with you; for his brother is dead, and he is left alone: if mischief befall him by the way in the which ye go, then shall ye bring down my gray hairs with sorrow to the grave.

38. Og han sagde: Min Søn skal ikke fare ned med eder; thi hans Broder er død, og han alene er bleven tilbage, og møder ham nogen Ulykke paa Vejen, som I drage hen paa, da skulle I føre mine graa Haar med Sorg til Graven. Og Hungeren var svar i Landet.

38. Han sade: Min son skall icke fara ned med eder; ty hans broder är död, och han är allena igenblifven: Om honom vederfores något ondt i vägen, der I resten, vorden I drifvandes min grå hår med sorg neder i grafvena.

38. Ja ta ütles: Mo poeg ei pea mitte teiega allaminnema: sest temma wend on surnud ja temma on üksipäinis üllejänud; kui temmale äppardus juhtub seäl tee peäl, mis teie käite, siis sadate teie mo hallid juuksed murrega hauda.

38. Tėvas tarė: ‘‘Mano sūnus nekeliaus su jumis, nes jo brolis yra miręs ir jis likęs man vienas. Jei kelyje atsitiks jam nelaimė, tai jūs nuvarysite mano žilus plaukus su sielvartu į kapus’‘.

38. Er sprach: Mein Sohn soll nicht mit euch hinabziehen, denn sein Bruder ist tot, und er ist allein übriggeblieben; wenn ihm ein Unfall auf dem Wege begegnete, den ihr reiset, würdet ihr meine grauen Haare mit Herzeleid in die Grube bringen.

38. Et il répondit: Mon fils ne descendra point avec vous; car son frère est mort, et celui-ci est resté seul. Et s'il lui arrivait malheur dans le chemin par où vous irez, vous feriez descendre mes cheveux blancs avec douleur au Sépulcre.

38. Y él dijo: No descenderá mi hijo con vosotros: que su hermano es muerto, y él solo ha quedado: y si le aconteciere algún desastre en el camino donde vais, haréis descender mis canas con dolor a la sepultura.

38 Maar hij zeide: Mijn zoon zal met ulieden niet aftrekken; want zijn broeder is dood, en hij is alleen overgebleven; zo hem een verderf ontmoette op den weg, dien gij zult gaan, zo zoudt gij mijn grauwe haren met droefenis ten grave doen nederdalen.

38. Ale on rzekł: Nie pójdzie syn mój z wami, gdyż brat jego umarł, a on sam tylko został; a jeźliby naó przypadło co złego na drodze, którą pójdziecie, tedy doprowadzicie sędziwość moję z żałością do grobu.

38. Az pedig monda: Nem megy le oda az én fiam ti veletek, mert az ő bátyja megholt és ő maga maradt meg; ha veszedelem érné őt az úton, a melyen elmentek, ősz fejemet búba borítva bocsátanátok le a koporsóba.

38 Он сказал: не пойдет сын мой с вами; потому что брат его умер, и онодин остался; если случится с ним несчастье на пути, в который вы пойдете, то сведете вы седину мою с печалью во гроб.

38. Він же рече: Не пійде син мій з вами; бо його брат умер, а сей один остався. Як станеться йому пригода в дорозї, що верстаєте, дак зведете смутком моє сиве волосє в землю на той сьвіт.