33 luku

Jaakobin ja Eesaun sovinto. Jaakob asettuu Sikemiin.

1. Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa, neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.

1. Ja Jakob nosti silmänsä ja näki, ja katso, Esau tuli, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa: ja hän jakoi lapset Lealle ja Rakelille, ja molemmille piioille.

1. JAcob nosti silmäns ja näki weljens Esaun tulewan neljän sadan miehen cansa. Ja jacoi lapsens Lealle ja Rahelille ja molemmille pijcoille.

1 And Jacob lifted up his eyes and looked, and behold, Esau was coming and four hundred men with him. And he divided the children to Leah and to Rachel and to the two handmaids.

1. And Jacob lifted up his eyes, and looked, and, behold, Esau came, and with him four hundred men. And he divided the children unto Leah, and unto Rachel, and unto the two handmaids.

1. Og Jakob opløftede sine Øjne og saa, og se, Esau kom, og fire hundrede Mand med ham, og han fordelte Børnene til Lea og til Rakel og til begge Tjenestekvinderne.

1. Jacob hof upp sin ögon, och såg sin broder Esau komma med fyrahundrade män. Och skifte sin barn till Lea, och till Rachel, och till båda tjensteqvinnorna.

1. Ja Jakob töstis ommad silmad ülles ja näggi, wata siis tulli Esaw ja temmaga nellisadda meest: siis jaggas temma need lapsed Lea jure ja Raeli jure ja kahhe ümmardaja jure.

1. Jokūbas, pakėlęs akis, pamatė ateinantį Ezavą su keturiais šimtais vyrų. Jis paskirstė vaikus tarp Lėjos, Rachelės ir abiejų tarnaičių:

1. Jakob hob seine Augen auf und sah seinen Bruder Esau kommen mit vierhundert Mann. Und er teilte seine Kinder zu Lea und Rahel und zu den beiden Mägden

1. Et Jacob leva les yeux et regarda. Et voici, Ésaü venait, et quatre cents hommes avec lui. Alors il répartit les enfants entre Léa, Rachel, et les deux servantes.

1. Y ALZANDO Jacob sus ojos miró, y, he aquí, venía Esaú, y los cuatrocientos hombres con él: entónces él repartió los niños entre Lia y Raquel, y las dos siervas:

1 En Jakob hief zijn ogen op en zag; en ziet, Ezau kwam, en vierhonderd mannen met hem. Toen verdeelde hij de kinderen onder Lea, en onder Rachel, en onder de twee dienstmaagden.

1. A podniósłszy Jakób oczy swe ujrzał, a oto, Ezaw idzie, a z nim cztery sta mężów; i rozdzielił dzieci, z osobna Lii, i z osobna Racheli, i z osobna dwu służebnic.

1. Jákób pedig felemelé szemeit és látá, hogy ímé Ézsaú jő vala, és négyszáz férfiú ő vele; megosztá azért a gyermekeket Lea mellé, Rákhel mellé, és két szolgálója mellé.

1 Взглянул Иаков и увидел, и вот, идет Исав, и сним четыреста человек. И разделил детей Лии, Рахили и двух служанок.

1. Споглянувши ж Яков очима своїми, постеріг, се ж Езав, брат його, йде, і чотири ста чоловіка з ним. І роздїлив дїток Леї, Рахелї і двох рабинь.

2. Ja hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.

2. Ja asetti piiat lapsinensa ensimmäiseksi; sitälähin Lean hänen lastensa kanssa, ja Rakelin Josephin kanssa jälimmäiseksi.

2. Ja asetti pijcat lapsinens ensimäisixi sitälähin Lean hänen lastens cansa ja Rahelin Josephin cansa jälkimmäisexi.

2 And he put the handmaids and their children foremost and Leah and her children after and Rachel and Joseph hindmost.

2. And he put the handmaids and their children foremost, and Leah and her children after, and Rachel and Joseph hindermost.

2. Og han satte Tjenestekvinderne og deres Brøn først og Lea og hendes Børn derefter og Rakel og Josef bagest.

2. Och skickade tjensteqvinnorna med deras barn främst; och Lea med hennes barn dernäst; och Rachel med Joseph efterst.

2. Ja ta panni ümmardajad ja nende lapsed ette, ja Lea ja temma lapsed pärrast, ja Raeli ja Josepi wimaks.

2. sustatė tarnaites ir jų vaikus pirmoje eilėje, Lėją ir jos vaikus už jų, o Rachelę ir Juozapą paskutinėje eilėje.

2. und stellte die Mägde mit ihren Kindern vornean und Lea mit ihren Kindern hernach und Rahel mit Joseph zuletzt.

2. Et il plaça en tête les servantes et leurs enfants; Léa et ses enfants ensuite, et Rachel et Joseph au dernier rang.

2. Y puso las siervas y sus niños delante: luego a Lia y a sus niños: y a Raquel y a José los postreros.

2 En hij stelde de dienstmaagden en haar kinderen vooraan; en Lea en haar kinderen meer achterwaarts; maar Rachel en Jozef de achterste.

2. I postawił służebnice, i dzieci ich, na przodku, a Liję, i syny jej, za nimi, Rachelę zaś z Józefem na ostatku.

2. És előreállítá a szolgálókat és azok gyermekeit, ezek után Leát és az ő gyermekeit, Rákhelt pedig és Józsefet leghátul.

2 И поставил служанок и детей их впереди, Лию и детей ее за ними, аРахиль и Иосифа позади.

2. І поставив обидві рабинї зпереду, Лею ж і дїти її позаду, а Рахелю з Йосифом, дальш усїх, на посьлїдку.

3. Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen.

3. Mutta itse hän kävi heidän edellänsä: ja kumarsi maahan seitsemän kertaa, siihenasti kuin hän veljeänsä lähestyi.

3. Mutta idze hän käwi heidän edelläns ja cumarsi hänens maahan seidzemen kerta sijhenasti cuin hän weljens lähestyi.

3 And he himself passed over before them and bowed himself to the ground seven times, until he came near to his brother.

3. And he passed over before them, and bowed himself to the ground seven times, until he came near to his brother.

3. Og han gik selv frem foran dem og bøjede sig til Jorden syv Gange, indtil han kom til sin Broder.

3. Och han gick fram för dem, och bugade sig sju resor ned på jordena, till dess han kom fram till sin broder.

3. Ja ta läks nende ele ja kummardas seitsekord mani, senni kui ta sai omma wenna jure.

3. Jis pats nuėjo pirma jų ir septynis kartus nusilenkė iki žemės, kol susitiko su broliu.

3. Und er ging vor ihnen her und neigte sich siebenmal auf die Erde, bis er zu seinem Bruder kam.

3. Quant à lui, il passa devant eux, et se prosterna en terre sept fois, jusqu'à ce qu'il se fût approché de son frère.

3. Y él pasó delante de ellos, e inclinóse a tierra siete veces, hasta que llegó a su hermano.

3 En hij ging voorbij hun aangezicht heen, en hij boog zich zeven malen ter aarde, totdat hij bij zijn broeder kwam.

3. A sam szedł przed nimi, i pokłonił się aż do ziemi siedem kroć, niż przyszedł do brata swego.

3. Maga pedig előttök megy vala, és hétszer hajtá meg magát a földig, a míg bátyjához juta.

3 А сам пошел пред ними и поклонился до земли семь раз, подходя к брату своему.

3. Сам же прийшов перше них, і вклонивсь до землї сїм раз, перше нїм приступив до брата свого.

4. Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.

4. Ja Esau juoksi häntä vastaan, ja syliinsä otti hänen, ja halasi häntä kaulasta, ja suuta antoi hänen: ja he itkivät.

4. Ja Esau juoxi händä wastan ja sylijns otti hänen ja halais händä caulast ja suuta andoi hänen ja he itkit.

4 And Esau ran to meet him and embraced him and fell on his neck and kissed him and they wept.

4. And Esau ran to meet him, and embraced him, and fell on his neck, and kissed him: and they wept.

4. Og Esau løb mod ham og tog ham i Favn og faldt om hans Hals og kyssede ham, og de græd.

4. Men Esau lopp emot honom, och tog honom i famn, och fick honom om halsen, och kysste honom; och de greto.

4. Ja Esaw jooksis temma wasto ja hakkas temma ümber ja heitis temma ümber kaela ja andis temmale suud, ja nemmad nutsid.

4. Ezavas bėgo prie jo, apkabino jį ir bučiavo, puolęs jam ant kaklo, ir jie abu verkė.

4. Esau aber lief ihm entgegen und herzte ihn und fiel ihm um den Hals und küßte ihn; und sie weinten.

4. Mais Ésaü courut au-devant de lui, et l'embrassa, et se jeta à son cou, et le baisa, et ils pleurèrent.

4. Y Esaú corrió delante de él, y abrazóle, y echóse sobre su cuello, y besóle, y lloraron.

4 Toen liep Ezau hem tegemoet, en nam hem in den arm, en viel hem aan den hals, en kuste hem; en zij weenden.

4. I zaszedł mu drogę Ezaw, i obłapiwszy go, upadł na szyję jego, i całował go; i płakali.

4. Ézsaú pedig eleibe futamodék és megölelé őt, nyakába borúla, s megcsókolá őt, és [1†] sírának.

4 И побежал Исав к нему навстречу и обнял его, и пал на шею его и целовал его, и плакали.

4. І прибіг Езав зустріч йому, і обняв його, та й припав йому на шию, і поцїлував його; і плакали обидва.

5. Ja hän nosti silmänsä ja näki vaimot ja lapset ja kysyi: Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi? Hän vastasi: Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut.

5. Ja hän nosti silmänsä, ja näki vaimot ja lapset, ja sanoi: kutka nämät kanssas ovat? Hän vastasi: ne ovat lapset, jotka Jumala on lahjoittanut sinun palvelialles.

5. Ja hän nosti silmäns ja näki waimot ja lapset ja sanoi: cutca nämät cansas owat? hän wastais: ne owat lapset jotca Jumala on lahjoittanut sinun palwelialles.

5 And he lifted up his eyes and saw the women and the children and said, Who are these with you? And he said, The children whom God has graciously given your servant.

5. And he lifted up his eyes, and saw the women and the children; and said, Who are those with thee? And he said, The children which God hath graciously given thy servant.

5. Han opløftede sine Øjne og saa Kvinderne og Børnene og sagde: Hvo ere disse, som ere med dig og han sagde: Det er de Børn, som Gud har skænket din Tjener.

5. Och hof upp sin ögon, och såg qvinnorna med barnen, och sade: Ho äro desse med dig? Han svarade: Det äro barnen, som Gud dinom tjenare beskärt hafver.

5. Ja ta töstis ommad silmad ülles, ja näggi need naesed ja lapsed ja ütles: Kes need on, kes so jures? ja ta ütles: Need on need lapsed, mis Jummal so sullasele on armust annud.

5. Pamatęs žmonas ir vaikus, jis klausė: ‘‘Kas šitie?’‘ Tas atsakė: ‘‘Vaikai, kuriais Dievas apdovanojo tavo tarną’‘.

5. Und er hob seine Augen auf und sah die Weiber mit den Kindern und sprach: Wer sind diese bei dir? Er antwortete: Es sind Kinder, die Gott deinem Knecht beschert hat.

5. Puis il leva les yeux, et vit les femmes et les enfants, et il dit: Qui as-tu là? Et il répondit: Ce sont les enfants que Dieu a accordés à ton serviteur.

5. Y alzó sus ojos, y vió las mujeres, y los niños, y dijo: ¿Qué te han estos? Y él respondió: Son los niños que Dios ha dado a tu siervo.

5 Daarna hief hij zijn ogen op, en zag die vrouwen en die kinderen, en zeide: Wie zijn deze bij u? En hij zeide: De kinderen, die God aan uw knecht genadiglijk verleend heeft.

5. Potem podniósłszy (Ezaw) oczy swe, ujrzał żony i dzieci, i rzekł: A ci co zacz są, twoiż to? i odpowiedział: Dziatki to są, które Bóg dał z łaski słudze twemu.

5. És felemelé szemeit s látá az asszonyokat és a gyermekeket, és monda: Kicsodák ezek teveled? Ő pedig monda: A gyermekek, kikkel Isten megajándékozta a te szolgádat.

5 И взглянул и увидел жен и детей и сказал: ктоэто у тебя? Иаков сказал: дети, которых Бог даровал рабу твоему.

5. І спогляне Езав, і побачив жени й дїти, й каже: Що ж сї в тебе? Він же каже: Дїти, що дарував Бог рабові твому.

6. Niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.

6. Niin piiat lähestyivät lapsinensa ja kumarsivat hänen edessänsä.

6. Nijn pijcat lähestyit lapsinens ja cumarsit hänen edesäns.

6 Then the handmaids came near, they and their children and they bowed themselves.

6. Then the handmaidens came near, they and their children, and they bowed themselves.

6. Saa gik Tjenestekvinderne frem og deres Børn og nejede.

6. Och tjensteqvinnorna gingo fram med deras barn, och bugade sig för honom.

6. Ja need ümmardajad tullid liggi, nemmad ja nende lapsed, ja kummardasid.

6. Tada priartėjusios tarnaitės su savo vaikais nusilenkė.

6. Und die Mägde traten herzu mit ihren Kindern und neigten sich vor ihm.

6. Et les servantes s'approchèrent, elles et leurs enfants, et se prosternèrent.

6. Y llegaron las siervas, ellas y sus niños, e inclináronse.

6 Toen traden de dienstmaagden toe, zij en haar kinderen, en zij bogen zich neder.

6. I przybliżyły się służebnice i synowie ich, a pokłoniły się.

6. És közelítének a szolgálók, ők és gyermekeik és meghajták magokat.

6 И подошли служанки и дети их и поклонились;

6. І приступили рабинї й дїти їх, і вклонились.

7. Myöskin Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan.

7. Ja lähestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hänen edessänsä. Sitte tuli Joseph ja Rakel, jotka myös kumarsivat hänen edessänsä.

7. Ja lähestyi myös Lea lapsinens ja cumarsit hänen edesäns. Sijtte tuli Joseph ja Rahel jotca myös cumarsit hänen edesäns.

7 And Leah also and her children came near and bowed themselves. And afterward Joseph came near and Rachel and they bowed themselves.

7. And Leah also with her children came near, and bowed themselves: and after came Joseph near and Rachel, and they bowed themselves.

7. Og Lea gik ogsaa frem og hendes Børn og nejede, og derefter kom Josef og Rakel frem og nejede.

7. Lea gick ock fram med sin barn, och bugade sig för honom. Sedan gick Joseph och Rachel fram, och bugade sig ock för honom.

7. Ja Lea tulli ka ja temma lapsed liggi, ja kummardasid, ja pärrast tulli Josep ja Rael liggi, ja kummardasid.

7. Paskui priartėjo Lėja ir jos vaikai ir nusilenkė. Pagaliau priartėjo Juozapas ir Rachelė ir taip pat nusilenkė.

7. Lea trat auch herzu mit ihren Kindern und neigten sich vor ihm. Darnach trat Joseph und Rahel herzu und neigten sich auch vor ihm.

7. Léa aussi s'approcha, et ses enfants, et ils se prosternèrent. Et ensuite Joseph et Rachel s'approchèrent, et ils se prosternèrent.

7. Y llegó Lia con sus niños, e inclináronse: y después llegó José, y Raquel, y también se inclinaron.

7 En Lea trad ook toe, met haar kinderen, en zij bogen zich neder; en daarna trad Jozef toe en Rachel, en zij bogen zich neder.

7. Przybliżyła się też i Lija, i dzieci jej, i pokłonili się; a potem przybliżył się Józef i Rachel, i pokłonili się.

7. Elérkezék Lea is az ő gyermekeivel, és meghajták magokat; utoljára érkezék József és Rákhel, és ők is meghajták magokat.

7 подошла и Лия и дети ее и поклонились; наконец подошли Иосиф и Рахиль и поклонились.

7. І приступила Лея те ж із дїтьми своїми й уклонились; потім же приступив Йосиф і Рахеля й уклонились.

8. Sitten hän kysyi: Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka minä kohtasin? Hän vastasi: Saada armon herrani silmien edessä.

8. Ja hän sanoi: mitäs tahdot kaiken sen joukon kanssa, kuin minä kohdannut olen? Hän vastasi: löytääkseni armoa minun herrani edessä.

8. Ja hän sanoi: mitäs tahdot caiken tämän joucon cansa cuin minä cohdannut olen? hän wastais: löytäxeni armo minun Herrani edes.

8 And he said, What do you mean by all this company which I met? And he said, To find favor in the sight of my lord.

8. And he said, What meanest thou by all this drove which I met? And he said, These are to find grace in the sight of my lord.

8. Og han sagde: Hvad vil du med al denne Hær, som jeg mødte og han sagde: For at jeg maa finde Naade for min Herres Øjne.

8. Och han sade: Hvad vill du med allan den skaran, som jag hafver mött? Han svarade: Att jag måtte finna nåd för minom herra.

8. Ja ta ütles: Mis sa tahhad tehha keige sesinnatse karjaga, kelle wasto ma ollen tulnud? ja ta ütles: Et ma armo leian oma issanda melest.

8. Ezavas toliau klausė: ‘‘Kam tie būriai, kuriuos sutikau?’‘ Jis atsakė: ‘‘Kad rasčiau malonę savo valdovo akyse!’‘

8. Und er sprach: Was willst du mit all dem Heere, dem ich begegnet bin? Er antwortete: Daß ich Gnade fände vor meinem Herrn.

8. Et Ésaü dit: Que veux-tu faire avec tout ce camp que j'ai rencontré? Et il répondit: C'est pour trouver grâce aux yeux de mon seigneur.

8. Y él dijo: ¿Qué te ha todo este escuadron que he encontrado? Y él respondió: Porque hallase gracia en los ojos de mi señor.

8 En hij zeide: Voor wien is u al dit heir, dat ik ontmoet heb? En hij zeide: Om genade te vinden in de ogen mijns heren!

8. I rzekł Ezaw: A ów wszystek hufiec na co, z którymem się spotkał? Odpowiedział Jakób: Abym znalazł łaskę przed oczyma pana mego.

8. És monda Ézsaú: Mire való ez az egész sereg, melyet előltalálék? És felele: Hogy kedvet találjak az én uram szemei előtt.

8 И сказал Исав: для чего у тебя это множество, которое я встретил? И сказал Иаков: дабыприобрести благоволение в очах господина моего.

8. І каже Езав: Про що ж у тебе всї цї полки, що я з ними зустрівся? Він же каже: Щоб ізнайшов раб твій милість ув очах в мого пана.

9. Mutta Eesau sanoi: Minulla on itselläni kyllin; pidä, veljeni, omasi!

9. Ja Esau sanoi: minulla on kyllä, minun veljeni, pidä omas.

9. Ja Esau sanoi: minulla on kyllä minun weljen pidä omas.

9 And Esau said, I have enough, my brother, let what you have be yours.

9. And Esau said, I have enough, my brother; keep that thou hast unto thyself.

9. Og Esau sagde: Jeg har meget, min Broder! behold du, hvad dit er.

9. Esau sade: Jag hafver nog, min broder; behåll det du hafver.

9. Ja Esaw ütles: Mul on sedda kül, minno wend, pea sedda agga ennesele, mis sul on.

9. Ezavas atsakė: ‘‘Mano broli, aš turiu užtektinai, pasilaikyk, ką turi!’‘

9. Esau sprach: Ich habe genug, mein Bruder; behalte was du hast.

9. Et Ésaü dit: Je suis dans l'abondance, mon frère. Garde ce qui est à toi.

9. Y dijo Esaú: Harto tengo yo, hermano mío; sea para tí lo que es tuyo.

9 Maar Ezau zeide: Ik heb veel, mijn broeder! het zij het uwe, wat gij hebt!

9. Tedy rzekł Ezaw: Mam ja dosyć, bracie miły, miej ty swoje.

9. És monda Ézsaú: Van nekem elég, jó öcsém, legyen tiéd, a mi a tiéd.

9 Исав сказал: у меня много, брат мой; пусть будет твое у тебя.

9. Каже ж Езав: У мене доволї, брате, держи своє про себе самого.

10. Jaakob vastasi: Ei niin; jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani; sillä olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niinkuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.

10. Niin Jakob vastasi: ei niin, mutta jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin ota minun lahjani minun kädestäni: sillä minä näin sinun kasvos, niinkuin minä olisin nähnyt Jumalan kasvot; ettäs olet minut hyväksi ottanut.

10. Nijn Jacob wastais: ei nijn mutta jos minä olen löytänyt armon sinun edesäs nijn ota minun lahjani minun kädestäni: sillä minä näin sinun caswos nijncuin minä olisin nähnyt Jumalan caswot ota se hywäxes minulda.

10 And Jacob said, No, I beseech you, if now I have found favor in your sight, then receive my present at my hand, inasmuch as I have seen your face, as any man would see the face of God and you were pleased with me.

10. And Jacob said, Nay, I pray thee, if now I have found grace in thy sight, then receive my present at my hand: for therefore I have seen thy face, as though I had seen the face of God, and thou wast pleased with me.

10. Og Jakob sagde: Nej, kære, dersom jeg nu har fundet Naade for dig, da annam min Skænk af min Haand; thi derfor saa jeg dit Ansigt, som naar man kunde se Guds Ansigt, og du var mig naadig.

10. Jacob svarade: Ack nej! hafver jag funnit nåd för dig, så tag min skänk af mine hand; förty jag såg ditt ansigte, lika som jag hade sett Guds ansigte; och tag det täckeliga af mig.

10. Ja Jakob ütles: Ei mitte, pallun ma, kui ma agga ollen armo leidnud so melest, siis wotta mo andi minno käest: sest sepärrast ollen ma sinno silmad näinud, otse kui olleksin Jummala silmad näinud, ja sul on minnust hea meel olnud.

10. Jokūbas tarė: ‘‘O ne! Jei radau malonę tavo akyse, tai priimk iš manęs šią dovaną. Aš matau tavo veidą, tarsi matyčiau Dievo veidą, ir tu esi man malonus.

10. Jakob antwortete: Ach, nicht! Habe ich Gnade gefunden vor dir, so nimm mein Geschenk von meiner Hand; denn ich sah dein Angesicht, als sähe ich Gottes Angesicht; und laß dir's wohl gefallen von mir.

10. Et Jacob répondit: Non, je te prie, si j'ai trouvé grâce à tes yeux, tu accepteras mon offrande de ma main, puisque j'ai vu ta face comme on voit la face de Dieu, et que tu m'as accueilli favorablement.

10. Y dijo Jacob: No, yo te ruego; Si he ahora hallado gracia en tus ojos, toma mi presente de mi mano; que por eso he visto tu rostro, como quien ve el rostro de Dios; y házme placer.

10 Toen zeide Jakob: Och neen! indien ik nu genade in uw ogen gevonden heb, zo neem mijn geschenk van mijn hand; daarom, omdat ik uw aangezicht gezien heb, als had ik Gods aangezicht gezien, en gij welgevallen aan mij genomen hebt.

10. I rzekł Jakób: Nie tak będzie proszę; jeźlim teraz znalazł łaskę w oczach twoich, weźmij upominek mój z ręki mojej, przeto, iżem widział oblicze twoje, jakobym widział oblicze Boże, i łaskawieś mię przyjął;

10. Monda pedig Jákób: Ne úgy, kérlek, hanem ha kedvet találtam szemeid előtt, fogadd el ajándékomat az én kezemből; mert a te orczádat úgy néztem, mintha az Isten orczáját látnám, és te kegyesen fogadál engem.

10 Иаков сказал: нет, если я приобрел благоволение в очах твоих, прими дар мой от руки моей, ибо я увидел лице твое, как бы кто увидел лицеБожие, и ты был благосклонен ко мне;

10. І каже Яков: Коли знайшов я ласку в очах твоїх, прийми гостинцї з руки моєї тому, що побачив я лице твоє, як би хто побачив лице Боже, і що був єси прихилен до мене.

11. Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea. Ja hän pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen.

11. Ota siis se siunaus, jonka minä olen tuonut sinulle: sillä Jumala on sen minulle antanut, ja minulla on kyllä kaikkinaista. Niin hän vaati häntä ottamaan.

11. Ota sijs se siunaus jonga minä olen tuonut sinulle: sillä Jumala on sen minulle andanut ja minulla on kyllä caickinaista. Nijn hän waadei händä ottaman.

11 I beseech you, take my gift that is brought to you, because God has dealt graciously with me and because I have enough. And he urged him and he took it.

11. Take, I pray thee, my blessing that is brought to thee; because God hath dealt graciously with me, and because I have enough. And he urged him, and he took it.

11. Kære, tag min Velsignelse, som er bragt til dig; thi Gud skænkede mig den, og jeg har alt dette; saa nødte han ham, og han tog det.

11. Tag den välsignelsen, som jag hafver fört till dig; ty Gud hafver mig det beskärt, och jag hafver all ting nog. Så nödgade han honom, till dess han anammade det.

11. Et wötta nüüd minno önnistus, mis sulle on todud, sest Jummal on mulle sedda armust annud, ja et mul sest kül on. Ja ta käis wägga temma peäle, ja ta wöttis sedda.

11. Prašau, priimk palaiminimą, kurį tau atnešiau. Nes Dievas buvo man maloningas, ir aš visko turiu’‘. Jokūbui prašant, brolis priėmė dovaną.

11. Nimm doch den Segen von mir an, den ich dir zugebracht habe; denn Gott hat mir's beschert, und ich habe alles genug. Also nötigte er ihn, daß er's nahm.

11. Accepte, je te prie, mon présent qui t'a été offert; car Dieu m'a comblé de grâces, et j'ai de tout. Il le pressa donc tant, qu'il l'accepta.

11. Toma ahora mi bendición que te es traida, porque Dios me ha hecho merced, y todo lo que hay aquí es mío. Y porfió con él, y tomólo.

11 Neem toch mijn zegen, die u toegebracht is, dewijl het God mij genadiglijk verleend heeft, en dewijl ik alles heb; en hij hield bij hem aan, zodat hij het nam.

11. Przyjmijże proszę dar mój, którym ci przyniósł, gdyż mię hojnie błogosławił Bóg, a mam wszystkiego dosyć. A tak uprosił go, że to przyjął.

11. Vedd el kérlek az én ajándékomat, melyet hoztam néked, mivelhogy az Isten kegyelmesen cselekedett én velem, és mindenem van nékem. És unszolá őt, és elvevé.

11 прими благословение мое, которое я принес тебе, потому что Бог даровал мне, и есть у меня все. И упросил его, и тот взял

11. Прийми благословеннє моє, що я принїс тобі, бо мене Бог благословив, і всього доволї в мене. І присилував його, і взяв він.

12. Sitten Eesau sanoi: Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin; minä vaellan sinun edelläsi.

12. Ja (Esau) sanoi: lähtekäämme jo matkustamaan, minä vaellan sinun kanssas.

12. JA Esau sanoi: lähtekäm jo matcustaman minä waellan sinun cansas.

12 And he said, Let us take our journey and let us go and I will go before you.

12. And he said, Let us take our journey, and let us go, and I will go before thee.

12. Og han sagde: Lad os drage frem og vandre, og jeg vil vandre videre med dig.

12. Och han sade: Låt oss fara framåt, och resa, jag vill fara med dig.

12. Ja ta ütles: Et käigem ja läkki, ja ma tahhan sinno ees käia.

12. Tada Ezavas tarė: ‘‘Dabar keliaukime­aš eisiu tavo priešakyje!’‘

12. Und er sprach: Laß uns fortziehen und reisen, ich will mit dir ziehen.

12. Et Ésaü dit: Partons, et marchons; et je marcherai devant toi.

12. Y dijo: Anda, y vamos: y yo iré delante de tí.

12 En hij zeide: Laat ons reizen en voorttrekken; en ik zal voor u trekken.

12. Tedy rzekł Ezaw: Ruszmy się, a idźmy, a ja pójdę przed tobą.

12. És monda: Induljunk, menjünk el, és én előtted megyek.

12 и сказал: поднимемся и пойдем; и я пойду пред тобою.

12. І каже: Рушаймо в дорогу. Я пійду по переду.

13. Mutta Jaakob sanoi hänelle: Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.

13. Niin hän sanoi hänelle: minun herrani tietää minulla olevan pieniä lapsia, ja imettäväisiä lampaita ja karjaa: jos ne yhtenä päivänä äkisti ajettaisiin, niin kuolis lauma.

13. Nijn hän sanoi hänelle: minun Herran tietä minulla olewan pieniä lapsia ja imettäwäisiä lambaita ja carja jos ne yhtenä päiwänä äkist ajetaisin nijn cuolis coco lauma.

13 And he said to him, My lord knows that the children are tender and that the flocks and herds with me have their young and if they overdrive them one day, all the flocks will die.

13. And he said unto him, My lord knoweth that the children are tender, and the flocks and herds with young are with me: and if men should overdrive them one day, all the flock will die.

13. Og han sagde til ham: Min Herre ved, at Børnene ere svage, og her er Kvæg og nybære Køer med mig, og overdrev man dem en Dag, da døde alt Kvæget.

13. Men han sade till honom: Min herre, du vetst att jag hafver späd barn när mig, dertill får och fä, som än äro unge; när de en dag för hastigt drifne vordo, dödde mig hela hjorden.

13. Ja ta ütles temma wasto: Mo issand teab, et need lapsed wäetimad ja et immetajad puddolojuksed ja lehmad mo kaela peäl on, ja kui neid ühhe päwa wägga aetakse, siis surreb keik se karri ärra.

13. Bet Jokūbas atsakė: ‘‘Mano valdovas žino, kad vaikai gležni ir kad dalis avių bei galvijų yra jaunikliai; jei juos per greitai varysime nors vieną dieną, jie išgaiš.

13. Er aber sprach zu ihm: Mein Herr, du erkennest, daß ich zarte Kinder bei mir habe, dazu säugende Schafe und Kühe; wenn sie einen Tag übertrieben würden, würde mir die ganze Herde sterben.

13. Et Jacob lui dit: Mon seigneur sait que les enfants sont délicats; et je suis chargé de brebis et de vaches qui allaitent; si on les presse un seul jour, tout le troupeau mourra.

13. Y él le dijo: Mi señor sabe que los niños son tiernos, y que tengo ovejas y vacas paridas: y si las fatigan, en un día morirán todas las ovejas.

13 Maar hij zeide tot hem: Mijn heer weet, dat deze kinderen teder zijn, en dat ik zogende schapen en koeien bij mij heb; indien men dezelve maar een dag afdrijft, zo zal de gehele kudde sterven.

13. I odpowiedział mu Jakób: Wie pan mój, że z sobą mam dziatki młode, i owce kotne, i krowy cielne, które jeźlibym przegnał dnia jednego, pozdychają wszystkie stada.

13. Felele néki Jákób: Az én uram jól tudja, hogy e gyermekek gyengék, és hogy szoptatós juhokkal és barmokkal vagyok körűl, a melyeket ha csak egy napig zaklatnak is, a nyájak mind elhullanak.

13 Иаков сказал ему: господин мой знает, что дети нежны, а мелкий икрупный скот у меня дойный: если погнать его один день,то помрет весь скот;

13. Каже ж йому: Пан мій знає, що дїтки в мене маленькі, а вівцї й корови кітні й тїльні; як же пожену їх один день, занапащу всю скотину.

14. Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin.

14. Niin menkään minun herrani palveliansa edellä: mutta minä seuraan hiljaksensa senjälkeen kuin karja ja lapset käydä voivat, siihenasti kuin minä tulen minun herrani tykö Seiriin.

14. Nijn mengän minun Herran hänen palwelians edellä mutta minä seuran hiljaxens senjälken cuin carja ja lapset käydä woiwat sijhenasti cuin minä tulen minun Herrani tygö Seirijn.

14 I beseech you,let my lord pass over before his servant and I will lead on gently, according to the pace of the cattle that are before me and according to the pace of the children, until I come to my lord to Seir.

14. Let my lord, I pray thee, pass over before his servant: and I will lead on softly, according as the cattle that goeth before me and the children be able to endure, until I come unto my lord unto Seir.

14. Min Herre rejse nu frem for sin Tjenels Aasyn, og jeg vil drive saa sagteligen, efter som Hjorden, der er for mig, kan gaa, og Børnene kunne gaa, indtil jeg kommer til min Herre, til Sejr.

14. Min herre fare fram före åt för sin tjenare: Jag vill sakta följa, efter som boskapen och barnen gå kunna, till dess jag kommer till min herra i Seir.

14. Mo issand mingo agga omma sullase ele, ja minna tahhan omma joudo möda aiada nenda kui karri jouab käia, mis mo ees, ja kui need lapsed jouawad käia, senni kui ma tullen omma issanda jure Seiri.

14. Mano valdove, eik pirma savo tarno, o aš pamažu toliau judėsiu, kaip įstengia eiti gyvuliai ir vaikai, kol nueisiu pas savo valdovą į Seyrą’‘.

14. Mein Herr ziehe vor seinem Knechte hin. Ich will gemächlich hintennach treiben, nach dem das Vieh und die Kinder gehen können, bis daß ich komme zu meinem Herrn nach Seir.

14. Que mon seigneur passe, je te prie, devant son serviteur; et moi, je m'avancerai tout doucement, au pas du bétail qui est devant moi, et au pas des enfants, jusqu'à ce que j'arrive chez mon seigneur, à Séir.

14. Pase ahora mi señor delante de su siervo; y yo me iré de mi espacio al paso de la hacienda, que va delante de mí, y al paso de los niños, hasta que llegue a mi señor a Seir.

14 Mijn heer trekke toch voorbij, voor het aangezicht van zijn knecht; en ik zal mij op mijn gemak als leidsman voegen, naar den gang van het werk, hetwelk voor mijn aangezicht is, en naar den gang dezer kinderen, totdat ik bij mijn heer te Seir kome.

14. Niech w przód proszę jedzie pan mój przed sługą swoim, a ja poprowadzę się z lekka, jako zdąży trzoda, która jest przede mną, i jako nadążą dzieci, aż przyjdę do pana mego do Seir.

14. Menjen el azért az én uram az ő szolgája előtt, én is elballagok lassan, a jószág lépése szerint, a mely előttem van, és a gyermekek lépése szerint, míg eljutok az én uramhoz Széirbe.

14 пусть господин мой пойдет впереди раба своего, а япойду медленно, как пойдет скот, который предо мною, и как пойдут дети, и приду к господину моему в Сеир.

14. Нехай пан мій іде попереду раба свого, я ж пійду повагом, дивлячись по сназї худоби, що йти ме передо мною, і як пійде дїтвора, поки прийду до пана мого в Сеїр.

15. Eesau vastasi: Minä jätän luoksesi osan väestäni. Hän sanoi: Minkätähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!

15. Ja Esau sanoi: minä jätän kuitenkin sinun tykös jotakin siitä väestä, kuin minun kanssani on. Hän vastasi: mihinkä se? Anna minun ainoastansa löytää armo minun herrani edessä.

15. Esau sanoi: minä jätän cuitengin sinun tygös jotakin sijtä wäest cuin minun cansan on. Hän wastais: mihingä se? anna minun ainoastans löytä armo minun Herrani edes.

15 And Esau said, Let me now leave with you some of the folks that are with me. And he said, What need is it? Let me find favor in the sight of my lord.

15. And Esau said, Let me now leave with thee some of the folk that are with me. And he said, What needeth it? let me find grace in the sight of my lord.

15. Og Esau sagde: Kære, jeg vil lade nogle af det Folk, som er med mig, blive hos dig; og han sagde: Hvortil det lad mig finde Naade for min Herres Øjne.

15. Esau sade: Så vill jag dock låta blifva när dig något af folket, som med mig är. Han svarade: Hvad görs det behof? Låt mig man finna nåd för minom herra.

15. Ja Esaw ütles: Ma tahhan siis jätta sinno jure monned sest rahwast, mis mo jures on; ja ta ütles: Mikspärrast sedda ? kui ma agga armo leian omma issanda melest.

15. Tada Ezavas sakė: ‘‘Leisk man palikti su tavimi dalį savo žmonių!’‘ Bet tas atsakė: ‘‘Kam to reikia? Kad tik surasčiau malonę savo valdovo akyse!’‘

15. Esau sprach: So will ich doch etliche bei dir lassen vom Volk, das mit mir ist. Er antwortete: Was ist's vonnöten? Laß mich nur Gnade vor meinem Herrn finden.

15. Et Ésaü dit: Je te prie, que je fasse demeurer avec toi quelques-uns des gens qui sont avec moi. Et il répondit: Pourquoi cela? Que je trouve grâce aux yeux de mon seigneur!

15. Y Esaú dijo: Dejaré ahora contigo del pueblo que viene conmigo. Y él dijo: ¿Para qué esto? Halle yo gracia en los ojos de mi señor.

15 En Ezau zeide: Laat mij toch van dit volk, dat met mij is, u bijstellen. En hij zeide: Waartoe dat? laat mij genade vinden in mijns heren ogen!

15. Tedy rzekł Ezaw: Niech wżdy zostawię przy tobie cokolwiek ludu, który jest ze mną. A on odpowiedział: A na cóż to? byłem znalazł łaskę w oczach pana mego.

15. És monda Ézsaú: Hadd rendeljek melléd néhányat a nép közűl, mely velem van. S ez monda: Minek az? csak kedvet találjak az én uram szemei előtt.

15 Исав сказал: оставлю я с тобою несколько из людей, которые при мне. Иаков сказал: к чему это? только бы мне приобрести благоволение в очах господина моего!

15. І каже Езав: Оставлю ж із тобою кілька людей моїх. Він же каже: Про що воно? Аби знайшов я ласку в очах пана мого.

16. Niin Eesau sinä päivänä kääntyi takaisin ja meni sitä tietään Seiriin.

16. Niin Esau palasi sinä päivänä tietänsä myöten Seiriin.

16. Nijn Esau palais sinä päiwänä hänen tietäns myöden Seirijn.

16 So Esau returned that day on his way to Seir.

16. So Esau returned that day on his way unto Seir.

16. Saa drog Esau samme Dag tilbage ad sin Vej til Sejr.

16. Så for Esau den dagen tillbaka sin väg åt Seir.

16. Ja Esaw läks selsammal päwal omma teed taggasi Seiri.

16. Ezavas tą dieną sugrįžo į Seyrą,

16. Also zog des Tages Esau wiederum seines Weges gen Seir.

16. Et Ésaü retourna ce jour-là par son chemin, à Séir.

16. Así se volvió Esaú aquel día por su camino a Seir.

16 Alzo keerde Ezau dien dag wederom zijns weegs naar Seir toe.

16. I wrócił się dnia onego Ezaw drogą swą do Seir.

16. Visszatére tehát Ézsaú még az nap az ő útján Széir felé.

16 И возвратился Исав в тот же день путем своим в Сеир.

16. Вернувся ж Езав того дня на свою путь у Сеїр.

17. Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itsellensä majan. Ja karjallensa hän teki tarhoja. Siitä tuli sen paikan nimeksi Sukkot.

17. Mutta Jakob matkusti Sukkotiin, ja rakensi itsellensä huoneen, ja teki majat karjallensa. Sentähden kutsui hän sen paikan Sukkot.

17. Mutta Jacob matcusti Suchotthijn ja rakensi idzellens huonen ja teki majat hänen carjallens. Sentähden cudzui hän sen paican Suchoth.

17 And Jacob traveled to Succoth and built for him a house and made booths for his cattle. Therefore the name of the place is called Succoth.

17. And Jacob journeyed to Succoth, and built him an house, and made booths for his cattle: therefore the name of the place is called Succoth.

17. Og Jakob drog til Sukoth og byggede sig et Hus og gjorde Hytter til sit Kvæg; derfor kaldte han Stedets Navn Skoth.

17. Och Jacob for till Succoth, och byggde sig ett hus, och gjorde hyddor till sin boskap. Deraf heter det rummet Succoth.

17. Ja Jakob läks käima Sükkoti ja ehhitas ennesele hone, ja omma weistele teggi ta maiad, sepärrast panni ta selle paiga nimme Sükkot.

17. o Jokūbas judėjo toliau į Sukotą. Ten jis pasistatė namus, o gyvuliams­ pastoges. Todėl pavadino tą vietą Sukotu.

17. Und Jakob zog gen Sukkoth und baute sich ein Haus und machte seinem Vieh Hütten; daher heißt die Stätte Sukkoth.

17. Mais Jacob partit pour Succoth; et il bâtit une maison pour lui, et fit des cabanes pour son bétail; c'est pourquoi, il nomma le lieu Succoth (cabanes).

17. Y Jacob se partió a Socot, y edificó para sí allí casa; e hizo cabañas para su ganado: por tanto llamó el nombre de aquel lugar Socot.

17 Maar Jakob reisde naar Sukkoth, en bouwde een huis voor zich, en maakte hutten voor zijn vee; daarom noemde hij den naam dier plaats Sukkoth.

17. A Jakób obrócił się do Suchot, i zbudował sobie dom, i dla stad swoich poczynił obory, a dla tego nazwał imię miejsca onego Suchot.

17. Jákób pedig méne Szukkóthba és építe magának házat, barmainak pedig hajlékokat csinála, s azért nevezé a hely nevét Szukkóthnak.

17 А Иаков двинулся в Сокхоф, и построил себе дом, и для скота своегосделал шалаши. От сего он нарек имя месту: Сокхоф.

17. А Яков мандрував далїй у Суккот і побудовав собі домівку, а скотинї своїй поробив кущі. Тим і проложено прізвище врочищу тому Суккот.

18. Ja Jaakob saapui matkallansa Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.

18. Sitte tuli Jakob rauhoitettuna siihen kaupunkiin Sikem, joka on Kanaanin maalla, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsensä kaupungin kohdalle.

18. SIjtte tuli Jacob Salemijn sijhen Caupungijn Sichem joca on Canaan maalla sijtte cuin hän oli tullut Mesopotamiast ja sioitti idzens Caupungin cohdalle.

18 And Jacob came in peace to the city of Shechem, which is in the land of Canaan, when he came from Paddan-aram and encamped before the city.

18. And Jacob came to Shalem, a city of Shechem, which is in the land of Canaan, when he came from Padanaram; and pitched his tent before the city.

18. Og Jakob kom lykkeligt til den Stad Sikem, som er i det Land Kanaan, der han kom fra Paddan Aram, og han slog Lejr foran Staden.

18. Derefter kom Jacob till Salem, till den staden Sichem, som ligger i Canaans lande, sedan han var kommen utaf Mesopotamien, och gjorde sitt lägre för stadenom.

18. Ja Jakob tulli hea terwissega Sekemi liñna, mis on Kanaani maal, kui ta tulli Mesopotamia-maalt, ja löi telgid ülles liñna ette.

18. Jokūbas, keliaudamas iš Mesopotamijos, laimingai atvyko į Sichemą, kuris yra Kanaano krašte, ir apsistojo šalia miesto.

18. Darnach zog Jakob mit Frieden zu der Stadt Sichems, die im Lande Kanaan liegt (nachdem er aus Mesopotamien gekommen war), und machte sein Lager vor der Stadt

18. Et Jacob, venant de Paddan-Aram, arriva sain et sauf à la ville de Sichem, au pays de Canaan; et il campa devant la ville.

18. Y vino Jacob sano a la ciudad de Siquem, que es en la tierra de Canaán, cuando venía de Padan-aram, y asentó delante de la ciudad.

18 En Jakob kwam behouden tot de stad Sichem, welke is in het land Kanaan, als hij kwam van Paddan-aram; en hij legerde zich in het gezicht der stad.

18. I przyszedł Jakób zdrowo do miasta Sychem, które było w ziemi Chananejskiej, gdy się wrócił z Padan Syryjskiego, i położył się przed miastem.

18. Annakutána minden bántás [2†] nélkül méne Jákób Mésopotámiából jövet Sekhem városába, mely vala a Kanaán földén, és letelepedék a város előtt.

18 Иаков, возвратившись из Месопотамии, благополучно пришел в город Сихем, который в земле Ханаанской, и расположился пред городом.

18. І дойшов щасливо Яков до городу Сихему, що в Канаан землї, вернувшись із Мезопотамиї, та й отаборився перед городом.

19. Ja hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla.

19. Ja osti murun peltoa, johonka hän teki majansa, Hemorin, Sikemin isän lapsilta, sadan penningin edestä.

19. Ja osti murun peldo johonga hän teki majans Hemorin Sichemin Isän lapsilda sadan penningin edest.

19 And he bought the parcel of ground, where he had spread his tent, at the hand of the sons of Hamor, Shechem's father, for a hundred lambs.

19. And he bought a parcel of a field, where he had spread his tent, at the hand of the children of Hamor, Shechem's father, for an hundred pieces of money.

19. Og han købte det Stykke Ager, paa hvilket han havde slaget Telt op, af Hemors, Sikems Faders, Sønner, for hundrede Penninge.

19. Och köpte ett stycke åker af Hemors Sichems faders barnom, för hundrade penningar.

19. Ja ta ostis se wälja ossa, kus ta omma telgi ülles lönud Hamori Sekemi issa laste käest saa rahha-tükki eest.

19. Sklypą, kuriame pasistatė palapinę, jis nusipirko iš Sichemo tėvo Hamoro sūnų už šimtą monetų.

19. und kaufte ein Stück Acker von den Kindern Hemors, des Vaters Sichems, um hundert Groschen; daselbst richtete er seine Hütte auf.

19. Et il acheta, de la main des fils de Hémor, père de Sichem, pour cent pièces d'argent, la portion de champ où il avait dressé sa tente.

19. Y compró una parte del campo, donde tendió su tienda, de mano de los hijos de Jamor padre de Siquem, por cien piezas de moneda.

19 En hij kocht een deel des velds, waarop hij zijn tent gespannen had, van de hand der zonen van Hemor, den vader van Sichem, voor honderd stukken gelds.

19. I kupił część pola, na którem rozbił namiot swój, od synów Hemora, ojca Sychemowego, za sto jagniąt;

19. És megvevé a mezőnek azt a részét, a hol sátorát felvonta vala, Khámornak a Sekhem atyjának fiaitól száz pénzen.

19 И купил часть поля, на котором раскинул шатер свой, у сынов Еммора, отца Сихемова, за сто монет.

19. І купив частину поля, де отаборивсь, у синів Геммора, отця Сихемового, за сто срібняків.

20. Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala.

20. Ja rakensi siinä alttarin: ja rukoili väkevää Israelin Jumalan nimeä.

20. Ja rakensi sijnä Altarin ja rucoili wäkewätä Israelin Jumalan nime.

20 And he erected an altar there and called it El-Elohe-Israel {God of Israel is Mighty}.

20. And he erected there an altar, and called it Elelohe-Israel.

20. Og han oprejste der et Alter og kaldte det: Gud er Israels Gud.

20. Der slog han upp sin tjäll, och uppreste der ett altare, och åkallade dens starka Israels Guds namn.

20. Ja ta ehhitas siñna altari ja panni temma nimme: Jummal on Israeli Jummal.

20. Jis ten pastatė aukurą ir jį pavadino: ‘‘Izraelio Dievo galybė’‘.

20. Und er richtete daselbst einen Altar zu und rief an den Namen des starken Gottes Israels.

20. Et il dressa là un autel, et il l'appela El-Elohé-Israël (Dieu est le Dieu d'Israël).

20. Y asentó allí altar, y llamóle: El Fuerte Dios de Israel.

20 En hij richte aldaar een altaar op, en noemde het: De God Israels is God!

20. A postawił tam ołtarz, i nazwał go: Mocny Bóg Izraelski.

20. És oltárt állíta ott, és nevezé azt ily névvel: Isten, Izráel Istene.

20 И поставил там жертвенник, и призвал имя Господа Бога Израилева.

20. І поставив там жертівника, та й призвав імя Господа Бога Ізраїлевого.