29 luku

Jaakob saapuu Laabanin luo. hän nai Leean ja Raakelin. Leean neljä vanhinta poikaa.

1. Ja Jaakob lähti matkaan ja tuli Idän miesten maalle.

1. Niin Jakob läksi matkaan: ja tuli itäiselle maalle.

1. Nijn Jacob läxi matcan ja tuli idäiselle maalle.

1 Then Jacob went on his journey and came to the land of the sons of the east.

1. Then Jacob went on his journey, and came into the land of the people of the east.

1. Og Jakob løftede sine Fødder og gik til det Folks Land i Østen.

1. Då hof Jacob sin fot upp, och gick in i det land, som öster ut ligger.

1. Ja Jakob töstis ommad jallad ülles, ja läks hom̃iko-rahwa male.

1. Jokūbas keliaudamas atėjo į rytų šalį.

1. Da hob Jakob seine Füße auf und ging in das Land, das gegen Morgen liegt,

1. Puis Jacob se mit en chemin, et s'en alla au pays des Orientaux.

1. Y ALZÓ Jacob sus piés; y fué a la tierra de los hijos de oriente.

1 Toen hief Jakob zijn voeten op, en ging naar het land der kinderen van het Oosten.

1. Tedy Jakób wstawszy, poszedł do ziemi, mieszkających na wschód słoóca.

1. Jákób azután lábára kelvén, elméne a napkeletre lakók földére.

1 И встал Иаков и пошел в землю сынов востока.

1. І вставши Яков на ноги, пійшов у землю восточню.

2. Ja katso, hän huomasi kedolla kaivon, ja katso, sen ääressä makasi kolme lammaslaumaa, sillä siitä kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Ja kaivon suulla oli suuri kivi.

2. Ja katseli ympärillensä, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellä makasi myös kolme lammaslaumaa sen tykönä, sillä siitä kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.

2. Ja cadzeli ymbärillens ja cadzo caiwo oli kedolla. Ja cadzo oli myös siellä colme lammaslauma sen tykönä: sillä sijtä caiwost juotit he laumat ja suuri kiwi oli caiwon suulla.

2 And he looked, and behold, a well in the field. And behold, three flocks of sheep were lying there by it, because they watered the flocks out of that well. And the stone upon the well's mouth was great.

2. And he looked, and behold a well in the field, and, lo, there were three flocks of sheep lying by it; for out of that well they watered the flocks: and a great stone was upon the well's mouth.

2. Og han saa og se, der var en Brønd paa Marken, og se, der vare tre Faarehjorde, som laa ved den; thi man skulde vande Hjorden af den samme Brønd, og Stenen over Hullet paa Brønden var stor.

2. Och såg sig om, och si, der var en brunn på markene; och si, tre hjordar med får der när; förty hjordarne måste dricka af brunnenom; och låg en stor sten för hålet på brunnenom.

2. Ja ta näggi ja wata üks kaew olli wäljal, ja wata seälsammas ollid kolm puddo-lojuste karja, mis seäl maas maggasid: sest sestsinnatsest kaewust jootsid nemmad karjad, ja suur kiwwi olli kaewo su peäl.

2. Jis pamatė šulinį ir prie jo sugulusias tris avių bandas; iš to šulinio girdydavo bandas. Ant šulinio angos buvo užristas didelis akmuo.

2. und sah sich um, und siehe, da war ein Brunnen auf dem Felde, und siehe, drei Herden Schafe lagen dabei; denn von dem Brunnen pflegten sie die Herden zu tränken, und ein großer Stein lag vor dem Loch des Brunnens.

2. Et il regarda; et voici, il vit un puits dans les champs, et là même trois troupeaux de brebis couchés auprès; car on y abreuvait les troupeaux. Et la pierre qui couvrait l'ouverture du puits était grande.

2. Y miró, y vió un pozo en el campo: y he aquí tres rebaños de ovejas, que yacían cerca de él; porque de aquel pozo abrevaban los ganados: y había una gran piedra sobre la boca del pozo.

2 En hij zag toe, en ziet, er was een put in het veld; en ziet, er waren drie kudden schapen nevens dien nederliggende; want uit dien put drenkten zij de kudden; en er was een grote steen op den mond van dien put.

2. I ujrzał studnią na polu, i trzy stada owiec leżących przy niej; bo z onej studni napawano stada, a kamieó wielki był na wierzchu onej studni.

2. És látá, hogy ímé egy kút van a mezőben, és hogy ott három falka juh hever vala. Mert abból a kútból itatják vala a nyájakat; de a kútnak száján nagy kő vala:

2 И увидел: вот, на поле колодезь, и там три стада мелкого скота, лежавшие около него, потому что из того колодезя поили стада. Над устьем колодезя был большой камень.

2. Дивиться, коли ж колодязь на степу, і було там три отарі овець, що полягали коло його. З того бо колодязя наповано стада. Над усьтєм же колодязьним лежав камінь великий.

3. Sentähden annettiin kaikkien laumojen kokoontua sinne ja sitten vieritettiin kivi kaivon suulta ja juotettiin lampaat, jonka jälkeen kivi taas pantiin paikoilleen kaivon suulle.

3. Sillä sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittivät kiven jälleen siallensa kaivon suulle.

3. Sillä he cocoisit sinne caicki laumat ja wieritit kiwen caiwon suulda ja juotit lambaita ja wieritit kiwen jällens siallens caiwon suulle.

3 And all the flocks were gathered there. And they rolled the stone from the well's mouth and watered the sheep and put the stone again upon the well's mouth in its place.

3. And thither were all the flocks gathered: and they rolled the stone from the well's mouth, and watered the sheep, and put the stone again upon the well's mouth in his place.

3. Og derhen skulde alle Hjordene sankes, og Stenen væltes fra Hullet paa Brønden, og Faarene vandes, og Stenen igen lægges over Hullet paa sit Sted.

3. Och de plägade der församla alla hjordarna, och vältra stenen ifrå brunnshålet, och vattna fåren, och lade så åter stenen för hålet i sitt rum igen.

3. Ja keik karjad kogguti siñna, ja nemmad weretasid se kiwwi kaewo su peält ärra ja jootsid need puddo-lojuksed, ja pannid se kiwwi kaewo su peäle jälle omma paika.

3. Suvarius visas bandas, atrisdavo tą akmenį nuo šulinio angos ir pagirdydavo avis, po to vėl užrisdavo tą akmenį.

3. Und sie pflegten die Herden alle daselbst zu versammeln und den Stein von dem Brunnenloch zu wälzen und die Schafe zu tränken und taten alsdann den Stein wieder vor das Loch an seine Stätte.

3. Tous les troupeaux se rassemblaient là; alors on roulait la pierre de dessus l'ouverture du puits, et on abreuvait les troupeaux; ensuite on remettait la pierre à sa place, sur l'ouverture du puits.

3. Y juntábanse allí todos los rebaños, y revolvían la piedra de sobre la boca del pozo, y abrevaban las ovejas, y volvían la piedra sobre la boca del pozo a su lugar.

3 En derwaarts werden al de kudden verzameld, en zij wentelden den steen van den mond des puts, en drenkten de schapen, en legden den steen weder op den mond van dien put, op zijn plaats.

3. Albowiem schodziły się tam wszystkie stada, i odwalono kamieó z wierzchu studni, a napawano stada; potem zaś kładziono kamieó na wierzch studni na miejsce jego.

3. Mikor pedig ott valamennyi nyáj összeverődik, elgördítik a követ a kút szájáról és megitatják a juhokat s ismét helyére teszik a követ, a kút szájára.

3 Когда собирались туда все стада, отваливали камень от устья колодезяи поили овец; потом опять клали камень на свое место, на устье колодезя.

3. І скуплювались там усї стада, і одвалювано каменя від усьтя колодязного, і наповано вівцї, та й знов навалювано каменя на усьтє колодязне на місцї свойму.

4. Ja Jaakob sanoi heille: Veljeni, mistä te olette? He vastasivat: Harranista olemme.

4. Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.

4. JA Jacob sanoi heille: minun weljeni custa te oletta? he wastaisit: Haranist.

4 And Jacob said to them, My brothers, where are you* from? And they said, We are of Haran.

4. And Jacob said unto them, My brethren, whence be ye? And they said, Of Haran are we.

4. Og Jakob sagde til dem: Mine Brødre, hvorfra ere I? og de sagde: Fra Karan ere vi.

4. Och Jacob sade till dem: Mine bröder, hvadan ären I? De svarade: Vi äre af Haran.

4. Ja Jakob ütles neile: Mo weñad, kust teie ollete? ja nem̃ad ütlesid: Meie olleme Haranist.

4. Jokūbas klausė: ‘‘Broliai, iš kur jūs esate?’‘ Tie atsakė: ‘‘Iš Charano’‘.

4. Und Jakob sprach zu ihnen: Liebe Brüder, wo seid ihr her? Sie antworteten: Wir sind von Haran.

4. Et Jacob dit aux bergers: Mes frères, d'où êtes-vous? Et ils répondirent: Nous sommes de Charan.

4. Y díjoles Jacob: Hermanos míos, ¿de dónde sois? Y ellos respondieron: De Harán somos.

4 Toen zeide Jakob tot hen: Mijn broeders! van waar zijt gij? En zij zeiden: Wij zijn van Haran.

4. Tedy rzekł do nich Jakób: Bracia moi, skądeście? i odpowiedzieli: Z Haranu jesteśmy.

4. És monda nékik Jákób: Honnan valók vagytok atyámfiai? És mondának: Háránból valók vagyunk.

4 Иаков сказал им: братья мои! откуда вы? Они сказали: мы из Харрана.

4. Рече ж їм Яков: Браттє, звідки ви? Вони ж кажуть: Ми з Гарану.

5. Hän kysyi heiltä: Tunnetteko Laabanin, Naahorin pojan? He vastasivat: Tunnemme.

5. Hän sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyllä.

5. Hän sanoi heille: tunnettaco Labanin Nahorin pojan? he sanoit: tunnem kyllä.

5 And he said to them, Do you* know Laban the son of Nahor? And they said, We know him.

5. And he said unto them, Know ye Laban the son of Nahor? And they said, We know him.

5. Og han sagde til dem: Kende I Laban, Nakors Søn og de sagde: Vi kende ham.

5. Han sade till dem: Kännen I ock Laban Nahors son? De svarade: Vi känne honom väl.

5. Ja ta ütles neile: Kas teie tunnete Labani Naori poia? ja nemmad ütlesid: Kül meie tunneme.

5. Jis vėl klausė: ‘‘Ar pažįstate Labaną, Nahoro sūnų?’‘ Jie atsakė: ‘‘Pažįstame’‘.

5. Er sprach zu ihnen: Kennt ihr auch Laban, den Sohn Nahors? Sie antworteten: Wir kennen ihn wohl.

5. Et il leur dit: Connaissez-vous Laban, fils de Nachor? Et ils répondirent: Nous le connaissons.

5. Y él les dijo: ¿Conocéis a Labán, hijo de Nacor? Y ellos dijeron: Si, le conocemos.

5 En hij zeide tot hen: Kent gij Laban, den zoon van Nahor? En zij zeiden: Wij kennen hem.

5. I rzekł do nich Jakób: A znacie Labana, syna Nachorowego? odpowiedzieli: Znamy.

5. És monda nékik: Ismeritek-é Lábánt, a Nákhor fiát? s azok felelének: Ismerjük.

5 Он сказал им: знаете ли вы Лавана, сына Нахорова? Они сказали: знаем.

5. Рече ж їм: Чи знаєте Лабана Нагоренка? Вони ж кажуть: Знаємо.

6. Ja hän kysyi heiltä: Voiko hän hyvin? He vastasivat: Hyvin hän voi; ja katso, Raakel, hänen tyttärensä, tulee tuolla lammasten kanssa.

6. Hän sanoi: onko hän rauhassa? he vastasivat: rauhassa hän on. Ja katso, Rakel hänen tyttärensä tulee lammasten kanssa.

6. Hän sanoi: ongo hän rauhas? he wastaisit: rauhas hän on. Ja cadzo Rahel hänen tyttärens tule lammasten cansa.

6 And he said to them, Is it well with him? And they said, It is well. And behold, Rachel his daughter comes with the sheep.

6. And he said unto them, Is he well? And they said, He is well: and, behold, Rachel his daughter cometh with the sheep.

6. Og Han sagde til dem: Gaar det ham vel? og de sagde: Vel! og se, Rakel, hans Datter, kommer med Faarene.

6. Han sade: Går honom ock väl i hand? De svarade: Honom går väl i hand: Och si, der kommer hans dotter Rachel med fåren.

6. Ja ta ütles neile: Kas temma kässi hästi käib? ja nemmad ütlesid: Käib hästi; ja wata seäl tulleb Rael temma tüttar puddolojustega.

6. Jis klausė: ‘‘Kaip jam sekasi?’‘ Tie atsakė: ‘‘Gerai. Štai jo duktė Rachelė ateina su avimis!’‘

6. Er sprach: Geht es ihm auch wohl? Sie antworteten: Es geht ihm wohl; und siehe, da kommt seine Tochter Rahel mit den Schafen.

6. Il leur dit: Se porte-t-il bien? Ils lui répondirent: Il se porte bien; et voici Rachel, sa fille, qui vient avec le troupeau.

6. Y él les dijo: ¿Tiene paz? Y ellos dijeron: Paz: y, he aquí, Raquel su hija viene con el ganado.

6 Voorts zeide hij tot hen: Is het wel met hem? En zij zeiden: Het is wel; en zie, Rachel, zijn dochter, komt met de schapen.

6. Zatem rzekł do nich: A dobrze się ma? a oni odpowiedzieli: Dobrze; a oto, Rachel córka jego idzie z stadem.

6. Azután monda nékik: Egészségben van-é? s azok mondának: Egészségben van, és az ő leánya Rákhel ímhol jő a juhokkal.

6 Он еще сказал им: здравствует ли он? Они сказали: здравствует; и вот, Рахиль, дочь его, идет с овцами.

6. Рече ж їм: Чи жив, здоров? Вони ж кажуть: Жив і здоров. Ось і Рахеля, дочка його, йде з вівцями.

7. Hän sanoi: Vielä on täysi päivä ja liian aikaista koota lauma; juottakaa lampaat ja viekää ne takaisin laitumelle.

7. Niin hän sanoi: katso, vielä on paljo päivää, eikä vielä ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menkäät ja kaitkaat heitä.

7. Ja sanoi: cadzo wielä on paljo päiwä eikä wielä ole aica carja cotia aja nijn juottacat sijs lambaita mengät ja caidzecat heitä.

7 And he said, Behold, it (is) yet high day, it is not time that the cattle should be gathered together. Water the sheep and go and feed them.

7. And he said, Lo, it is yet high day, neither is it time that the cattle should be gathered together: water ye the sheep, and go and feed them.

7. Da sagde Han: Se, det er endnu højt paa Dagen, det er ikke Tid, at Kvæget samles; vander Faarene og gaar, vogter dem!

7. Han sade: Det är ännu bittida dags, och är icke ännu tid drifva boskapen hem; vattner fåren, och går bort med dem i bet.

7. Ja ta ütles: Wata pääw on alles körges, polle weel aega karja kokkoaiada, jootke need puddolojuksed ja minge, saatke neid söma.

7. Jokūbas tarė: ‘‘Dar anksti, ne laikas suvaryti gyvulius. Pagirdykite avis ir ganykite!’‘

7. Er sprach: Es ist noch hoher Tag und ist noch nicht Zeit das Vieh einzutreiben; tränkt doch die Schafe und geht hin und weidet sie.

7. Et il dit: Voici, il est encore grand jour; il n'est pas temps de rassembler le bétail; abreuvez les brebis, et allez les paître.

7. Y él dijo: He aquí, aun el día es grande: no es aun tiempo de recoger el ganado, abrevad las ovejas, e id a apacentar.

7 En hij zeide: Ziet, het is nog hoog dag, het is geen tijd, dat het vee verzameld worde; drenkt de schapen, en gaat heen, weidt dezelve.

7. Tedy rzekł: Oto, jeszcze dosyć dnia, i nie czas zganiać stada; napójcież owce, a idźcie, popaście ich.

7. És monda Jákób: Ímé még nagy fenn van a nap, nincs ideje hogy betereljék a marhát: itassátok meg a juhokat, és menjetek, legeltessetek.

7 И сказал: вот, дня еще много; не время собирать скот; напойте овец и пойдите, пасите.

7. І рече Яков: Ще дня багацько, не пора скуплювати докупи скотину. Понаповайте вівцї, та йдїть, пасїте.

8. He vastasivat: Emme voi, ennenkuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta; sitten juotamme lampaat.

8. He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vieritämme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.

8. He sanoit: emme saa sijhenasti cuin caicki laumat cootan ja wieritämme kiwen caiwon suulda juottaxem lambat.

8 And they said, We cannot until all the flocks be gathered together and they roll the stone from the well's mouth. Then we water the sheep.

8. And they said, We cannot, until all the flocks be gathered together, and till they roll the stone from the well's mouth; then we water the sheep.

8. Og de sagde: Vi kunne ikke, førend alle Hjordene sankes, og man vælter Stenen fra Hullet paa Brønden, og da vande vi Faarene.

8. De svarade: Vi kunne icke, förra än du alle hjordarne komma tillsamman, och vi vältre stenen ifrå brunnshålet, och vattne så fåren.

8. Ja nemmad ütlesid: Ei meie woi mitte enne, kui keik karjad sawad kokko, ja se kiwwi kaewo su peält ärraweretakse, siis jodame meie puddo-lojuksed.

8. Bet jie atsakė: ‘‘Negalime, kol suvarys visas bandas ir nuris tą akmenį nuo šulinio angos. Tik tada pagirdysime avis’‘.

8. Sie antworteten: Wir können nicht, bis daß alle Herden zusammengebracht werden und wir den Stein von des Brunnens Loch wälzen und also die Schafe tränken.

8. Ils répondirent: Nous ne pouvons pas, jusqu'à ce que tous les troupeaux soient rassemblés; alors on roule la pierre de dessus l'ouverture du puits, et nous abreuvons les troupeaux.

8. Y ellos respondieron: No podemos, hasta que se junten todos los rebaños, y revuelvan la piedra de sobre la boca del pozo, para que abrevemos las ovejas.

8 Toen zeiden zij: Wij kunnen niet, totdat al de kudden samen zullen vergaderd zijn, en dat men den steen van den mond des puts afwentele, opdat wij de schapen drenken.

8. A oni odpowiedzieli: Nie możemy, ażby się zebrały wszystkie stada, i odwalony był kamieó z wierzchu studni, abyśmy napoili stada.

8. Azok pedig felelének: Nem tehetjük míg valamennyi nyáj össze nem verődik, és el nem gördítik a követ a kút szájáról, hogy megitathassuk a juhokat.

8 Они сказали: не можем, пока не соберутся все стада, и не отвалят камня от устья колодезя; тогда будем мы поить овец.

8. Вони ж кажуть: Не зможемо, докіль усї отарі скупляться докупи, та одвалять каменя з колодязного усьтя; тодї й понаповаємо вівцї.

9. Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan tuli Raakel isänsä lammasten kanssa, sillä hänen oli tapana olla paimenessa.

9. Vielä hänen puhuissansa heidän kanssansa, tuli Rakel isänsä lammasten kanssa: sillä hän kaitsi lampaita.

9. Wielä hänen puhuisans heidän cansans tuli Rahel Isäns lammasten cansa: sillä hän caidzi lambaita.

9 While he was yet speaking with them, Rachel came with her father's sheep, becauses he kept them.

9. And while he yet spake with them, Rachel came with her father's sheep: for she kept them.

9. Medens han endnu talede med dem, da kom Rakel med Faarene, som vare hendes Faders; thi hun vogtede.

9. Medan han ännu talade med dem, kom Rachel med sins faders får; förty hon vaktade fåren.

9. Kui ta alles nendega räkis, siis tulli Rael puddolojustega, mis temma issa pärralt ollid, sest ta olli neid hoidmas.

9. Jam bekalbant su jais, Rachelė atėjo su savo tėvo avimis, kurias ji ganė.

9. Als er noch mit ihnen redete, kam Rahel mit den Schafen ihres Vaters; denn sie hütete die Schafe.

9. Comme il parlait encore avec eux, Rachel arriva avec le troupeau de son père; car elle était bergère.

9. Estando aun él hablando con ellos, Raquel vino con el ganado de su padre, porque ella era la pastora.

9 Als hij nog met hen sprak, zo kwam Rachel met de schapen, die haar vader toebehoorden; want zij was een herderin.

9. A gdy to jeszcze mówił z nimi, Rachel nadeszła z owcami ojca swego, bo je ona pasła.

9. Még beszélget vala velők, mikor megérkezék Rákhel az ő atyja juhaival, melyeket legeltet vala.

9 Еще он говорил с ними, как пришла Рахиль с мелким скотом отца своего, потому что она пасла.

9. Ще ж він говорив до них, аж ось Рахеля пригналась із отецькими вівцями; вона бо доглядала їх.

10. Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Laabanin tyttären, ja enonsa Laabanin lampaat, astui hän esiin ja vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa Laabanin lampaat.

10. Ja tapahtui, koska Jakob näki Rakelin enonsa Labanin tyttären, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob hänen tykönsä, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.

10. Cosca Jacob näki Rahelin Labanin enoins tyttären ja Labanin hänen enoins lambat meni Jacob hänen tygöns ja wieritti kiwen caiwon suulda.

10 And it happened, when Jacob saw Rachel the daughter of Laban his mother's brother and the sheep of Laban his mother's brother, that Jacob went near and rolled the stone from the well's mouth and watered the flock of Laban his mother's brother.

10. And it came to pass, when Jacob saw Rachel the daughter of Laban his mother's brother, and the sheep of Laban his mother's brother, that Jacob went near, and rolled the stone from the well's mouth, and watered the flock of Laban his mother's brother.

10. Og det skete, der Jakob saa Rakel, sin Morbror Labans datter, og Labans, sin Morbrors, Faar.

10. Då Jacob såg Rachel, Labans sins moderbroders dotter, och Labans sins moderbroders får, gick han till, och vältrade stenen ifrå hålet på brunnenom, och vattnade Labans sins moderbroders får.

10. Ja se sündis, kui Jakob Raeli omma emma wenna Labani tütre, ja Labani omma emma wenna puddolojuksed näggi, siis läks Jakob liggi ja weretas se kiwwi kaewo su peält ärra ja jotis omma emma weña Labani puddolojuksed.

10. Jokūbas, pamatęs Rachelę, savo dėdės Labano dukterį, ir savo dėdės Labano avis, priėjęs nurito akmenį nuo šulinio angos ir pagirdė savo motinos brolio Labano avis.

10. Da aber Jakob sah Rahel, die Tochter Labans, des Bruders seiner Mutter, und die Schafe Labans, des Bruders seiner Mutter, trat er hinzu und wälzte den Stein von dem Loch des Brunnens und tränkte die Schafe Labans, des Bruders seiner Mutter.

10. Et dès que Jacob vit Rachel, fille de Laban, frère de sa mère, et le troupeau de Laban, frère de sa mère, il s'approcha, roula la pierre de dessus l'ouverture du puits, et abreuva le troupeau de Laban, frère de sa mère.

10. Y fué, que como Jacob vió a Raquel, hija de Labán hermano de su madre, y a las ovejas de Labán el hermano de su madre, llegó Jacob, y revolvió la piedra de sobre la boca del pozo, y abrevó el ganado de Labán hermano de su madre.

10 En het geschiedde, als Jakob Rachel zag, de dochter van Laban, zijner moeders broeder, en de schapen van Laban, zijner moeders broeder, dat Jakob toetrad, en wentelde den steen van den mond des puts, en drenkte de schapen van Laban, zijner moeders broeder.

10. I gdy ujrzał Jakób Rachelę, córkę Labana, brata matki swojej, z owcami Labana, brata matki swej: tedy przystąpił Jakób, i odwalił kamieó z wierzchu studni, a napoił owce Labana, brata matki swojej.

10. S lőn, a mint meglátá Jákób Rákhelt, Lábánnak az ő anyja bátyjának leányát, és Lábánnak az ő anyja bátyjának juhait, odalépett Jákób és elgördíté a követ a kút szájáról, és megitatá Lábánnak az ő anyja bátyjának juhait.

10 Когда Иаков увидел Рахиль, дочь Лавана, брата матери своей, и овец Лавана, брата матери своей, то подошел Иаков, отвалил камень от устья колодезя и напоил овец Лавана, брата матери своей.

10. І сталось, як зуздрів Яков Рахелю, дочку Лабанову, брата матері своєї, приступив Яков, одвалив каменя від усьтя колодязного, та й напоїв вівцї Лабанові, брата материного.

11. Ja Jaakob suuteli Raakelia ja korotti äänensä ja itki.

11. Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti äänensä ja itki.

11. Ja juotti Labanin enoins lambat. Ja Jacob suuta andoi Rahelin ja corgotti änens ja itki.

11 And Jacob kissed Rachel and lifted up his voice and wept.

11. And Jacob kissed Rachel, and lifted up his voice, and wept.

11. Og Jakob kyssed Rakel og opløftede sin Røst og græd.

11. Och kysste Rachel; hof upp sina röst, och gret.

11. Ja Jakob andis Raelile suud ja töstis omma heäle ja nuttis.

11. Po to Jokūbas pabučiavo Rachelę ir balsu pravirko.

11. Und er küßte Rahel und weinte laut

11. Et Jacob baisa Rachel; et, élevant la voix, il pleura.

11. Y Jacob besó a Raquel, y alzó su voz, y lloró:

11 En Jakob kuste Rachel; en hij hief zijn stem op en weende.

11. I pocałował Jakób Rachelę, i podniósłszy głos swój płakał.

11. És megcsókolá Jákób Rákhelt, és nagy felszóval [1†] síra.

11 И поцеловал Иаков Рахиль и возвысил голос свой и заплакал.

11. І поцїлував Яков Рахелю, та й заплакав у голос.

12. Niin Jaakob ilmoitti Raakelille, että hän oli hänen isänsä sukulainen ja Rebekan poika; ja Raakel riensi pois ja ilmoitti sen isällensä.

12. Ja ilmoitti hänelle, että hän oli hänen isänsä veli, Rebekan poika. Niin juoksi hän ja ilmoitti sen isällensä.

12. Ja ilmoitti hänelle että hän oli hänen Isäns weli ja Rebeckan poica. Nijn juoxi Rahel ja ilmoitti sen Isällens.

12 And Jacob told Rachel that he was her father's brother and that he was Rebekah's son. And she ran and told her father.

12. And Jacob told Rachel that he was her father's brother, and that he was Rebekah's son: and she ran and told her father.

12. Og Jakob sagde Rakel, at han var Hendes Faders Broder, og at han var Rebekkas Søn; saa løb hun og forkyndte sin Fader det.

12. Och kungjorde henne, att han var hennes faderbroders och Rebeckas son. Då lopp hon, och kungjorde det sinom fader.

12. Ja Jakob andis Raelile teäda, et ta temma issa suggulane, ja et ta Rebekka poeg olli; ja temma jooksis ja andis omma issale teäda.

12. Jokūbas pasisakė jai esąs jos tėvo brolis, Rebekos sūnus. Ta nubėgusi pranešė tėvui.

12. und sagte ihr an, daß er ihres Vaters Bruder wäre und Rebekkas Sohn. Da lief sie und sagte es ihrem Vater an.

12. Et Jacob apprit à Rachel qu'il était parent de son père, et qu'il était fils de Rébecca; et elle courut le rapporter à son père.

12. Y Jacob dijo a Raquel, como era hermano de su padre, y como era hijo de Rebeca: y ella corrió, y dió las nuevas a su padre.

12 En Jakob gaf Rachel te kennen, dat hij een broeder van haar vader, en dat hij de zoon van Rebekka was. Toen liep zij heen, en gaf het aan haar vader te kennen.

12. I oznajmił Jakób Racheli, że jest bratem ojca jej, a iż jest synem Rebeki: a ona bieżawszy opowiedziała to ojcu swemu.

12. S elbeszélé Jákób Rákhelnek, hogy ő az ő atyjának rokona és hogy Rebekának fia. Ez pedig elfuta, és megmondá az ő atyjának.

12 И сказал Иаков Рахили, что он родственник отцу ее и что он сын Ревеккин. А она побежала и сказала отцу своему.

12. І повідав Рахелї, що він брат отця її, і що він син Ребечин. І побігши вона, повідала панотцеві свойму сї речі.

13. Kun Laaban kuuli kerrottavan Jaakobista, sisarensa pojasta, riensi hän häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä ja toi hänet kotiinsa; ja hän kertoi Laabanille kaikki, mitä oli tapahtunut.

13. Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi hän häntä vastaan, ja otti hänen syliinsä, ja suuta antoi hänen, ja vei hänen huoneesensa: ja hän jutteli Labanille kaiken asian.

13. JA cosca Laban cuuli sanoman Jacobist sisarens pojast juoxi händä wastan ja otti hänen sylijns ja suuta andoi hänen ja wei hänen huonesens ja hän jutteli Labanille caiken asian.

13 And it happened, when Laban heard the news of Jacob his sister's son, that he ran to meet him and embraced him and kissed him and brought him to his house. And he told Laban all these things.

13. And it came to pass, when Laban heard the tidings of Jacob his sister's son, that he ran to meet him, and embraced him, and kissed him, and brought him to his house. And he told Laban all these things.

13. Og det skete, der Laban høre den Tidende om Jakob, sin Søster søn, da løb han mod ham og tog ham i Favn og kyssede ham og ledte ham ind i sit Hus; da fortalte han Laban alle disse ting.

13. Då nu Laban hörde om Jacob sin systerson, lopp han emot honom, och tog honom i famn, och kyssten, och hade honom in i sitt hus. Då förtäljde han honom allt, huru tillgått var.

13. Ja se sündis, kui Laban kulis need sannumed öe poiast Jakobist, siis jooksis ta temma wasto ja hakkas temma ümber kaela ja andis temmale suud, ja wiis tedda omma kotta. Ja ta juttustas Labanile keik need asjad.

13. Labanas, išgirdęs žinią apie savo sesers sūnų Jokūbą, atbėgo jo pasitikti; jį apkabinęs ir pabučiavęs, nusivedė į savo namus, o tas viską išsipasakojo Labanui.

13. Da aber Laban hörte von Jakob, seiner Schwester Sohn, lief er ihm entgegen und herzte und küßte ihn und führte ihn in sein Haus. Da erzählte er dem Laban alle diese Sachen.

13. Et aussitôt que Laban entendit parler de Jacob, fils de sa sœur, il courut au-devant de lui, l'embrassa, et le baisa, et le fit venir dans sa maison; et il raconta à Laban toutes ces choses.

13. Y fué, que como oyó Labán las nuevas de Jacob, hijo de su hermana, corrió a recibirle; y abrazóle, y besóle, y trájole a su casa: y él contó a Labán todas estas cosas.

13 En het geschiedde, als Laban die tijding hoorde van Jakob, zijner zusters zoon, zo liep hij hem tegemoet, en omhelsde hem, en kuste hem, en bracht hem tot zijn huis. En hij vertelde Laban al deze dingen.

13. A gdy usłyszał Laban wieść o Jakóbie, synu siostry swojej, wybieżał przeciwko niemu, i obłapił go, a pocałowawszy, wwiódł do domu swego. A on Labanowi powiedział o wszystkiem.

13. És lőn mikor Lábán Jákóbnak, az ő húga fiának hírét hallá, eleibe futa, megölelé és megcsókolá őt, és bevivé az ő házába, és az mindeneket elbeszéle Lábánnak.

13 Лаван, услышав о Иакове, сыне сестры своей, выбежал ему навстречу, обнял его и поцеловал его, и ввел его в дом свой; и онрассказал Лавану все сие.

13. Сталось ж, як почув Лабан вістї про Якова, побіг зустріч йому, і обнявши його цїлував, і ввів його в господу свою, і повідав Лабанові всї речі сї.

14. Ja Laaban sanoi hänelle: Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani. Ja hän asui hänen luonaan kuukauden päivät.

14. Niin sanoi Laban hänelle: tosin sinä olet minun luuni ja lihani. Ja hän oli hänen tykönänsä koko kuukauden.

14. Nijn sanoi Laban hänelle: sinä olet minun luun ja lihan. Ja cosca hän oli ollut cuucauden hänen tykönäns.

14 And Laban said to him, Surely you are my bone and my flesh. And he abode with him the space of a month.

14. And Laban said to him, Surely thou art my bone and my flesh. And he abode with him the space of a month.

14. Da sagde Laban til ham: Sandelig, du er mit Ben og mit- Kød; og han blev hos ham en Maaneds tid.

14. Då sade Laban till honom: Nu väl, du äst mitt ben och mitt kött: Och när han nu en månad långt hade varit när honom,

14. Ja Laban ütles temmale: Töeste sinna olled mo lu ja mo lihha; ta jäi temma jure ühhe terwe ku.

14. Labanas jam tarė: ‘‘Tikrai tu esi mano kūnas ir mano kaulas!’‘ Jis gyveno pas jį visą mėnesį.

14. Da sprach Laban zu ihm: Wohlan, du bist mein Bein und mein Fleisch. Und da er einen Monat lang bei ihm gewesen war,

14. Et Laban lui dit: Certainement, tu es mon os et ma chair; et il demeura avec lui un mois de temps.

14. Y Labán le dijo: Ciertamente hueso mío, y carne mía eres. Y estuvo con él un mes de tiempo.

14 Toen zeide Laban tot hem: Voorwaar, gij zijt mijn gebeente en mijn vlees! En hij bleef bij hem een volle maand.

14. I rzekł mu Laban: Zaisteś ty jest kość moja, i ciało moje. I mieszkał u niego przez cały miesiąc.

14. És monda néki Lábán: Bizony én [2†] csontom és testem vagy te! És nála lakék egy hónapig,

14 Лаван же сказал ему: подлинно ты кость моя и плоть моя. И жил у него Иаков целый месяц.

14. І каже йому Лабан: Справдї від костей моїх і від тїла мого єси ти. І пробув з ним днїв місяць.

15. Ja Laaban sanoi Jaakobille: Olet tosin sukulaiseni, mutta palvelisitko silti minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi oleva.

15. Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sentähden minua ilman mitäkään? ilmoita minulle, mikä sinun palkkas olis.

15. Sijtte sanoi Laban Jacobille: waickas olet minun weljen palweletcos minua sentähden ilman mitäkän? ilmoita minulle mikä sinun palckas olis?

15 And Laban said to Jacob, Because you (are) my brother, should you therefore serve me for nothing? Tell me, what (will) your wages (be)?

15. And Laban said unto Jacob, Because thou art my brother, shouldest thou therefore serve me for nought? tell me, what shall thy wages be?

15. Og Laban sagde til Jakob: Fordi du er min Broder, skulde du derfor tjene mig for intet? sig sig, hvad din Løn skal være.

15. Sade Laban till Jacob: Ändock du äst min broder, skulle du fördenskull tjena mig för intet? Säg, hvad skall vara din lön?

15. Ja Laban ütles Jakobile: Kas sinna sepärrast, et sa mo suggulane olled, peaksid mind ilma tenima? nimmeta mulle ülles, mis so palk peab ollema.

15. Ir Labanas tarė Jokūbui: ‘‘Ar dėl to, kad esi mano brolis, turėtum man veltui tarnauti? Pasakyk, kuo tau atlyginti?’‘

15. sprach Laban zu Jakob: Wiewohl du mein Bruder bist, solltest du mir darum umsonst dienen? Sage an, was soll dein Lohn sein?

15. Puis Laban dit à Jacob: Parce que tu es mon frère, me serviras-tu pour rien? Dis-moi quel sera ton salaire.

15. Y dijo Labán a Jacob: ¿Por ser tú mi hermano, me has de servir de balde? Declárame qué será tu salario.

15 Daarna zeide Laban tot Jakob: Omdat gij mijn broeder zijt, zoudt gij mij derhalve om niet dienen? verklaar mij, wat zal uw loon zijn?

15. Potem rzekł Laban do Jakóba: Izali, żeś mi brat, służyć mi będziesz darmo? powiedz mi, jaką ma być zapłata twoja.

15. És monda Lábán Jákóbnak: Avagy ingyen szolgálj-é engem azért, hogy atyámfia vagy? Mondd meg nékem, mi legyen a béred?

15 И Лаван сказал Иакову: неужели ты даром будешь служить мне, потому что ты родственник? скажи мне, что заплатить тебе?

15. Каже ж Лабан Яковові: Що брат менї доводишся, чи то ж мусиш робити на мене дармо? Скажи менї, яка тобі плата.

16. Mutta Laabanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Leea, nuoremman nimi oli Raakel.

16. Ja Labanilla oli kaksi tytärtä: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.

16. Ja Labanilla oli caxi tytärtä wanhemman nimi oli Lea ja nuoremman nimi oli Rahel.

16 And Laban had two daughters. The name of the elder was Leah and the name of the younger was Rachel.

16. And Laban had two daughters: the name of the elder was Leah, and the name of the younger was Rachel.

16. Og Laban havde Døtre: Den ældstes Navn var Lea, den yngstes Navn Rakel.

16. Och Laban hade två döttrar; den äldsta het Lea, och den yngsta het Rachel.

16. Ja Labanil olli kaks tüttart, wannema nimmi Lea, ja norema nimmi Rael.

16. Labanas turėjo dvi dukteris: vyresnioji vardu Lėja, o jaunesnioji­Rachelė.

16. Laban aber hatte zwei Töchter; die ältere hieß Lea und die jüngere Rahel.

16. Or, Laban avait deux filles, dont l'aînée s'appelait Léa, et la plus jeune Rachel.

16. Y Labán tenía dos hijas: el nombre de la mayor era Lia: y el nombre de la menor, Raquel.

16 En Laban had twee dochters: de naam der grootste was Lea; en de naam der kleinste was Rachel.

16. A miał Laban dwie córki: imię starszej Lija, a imię młodszej Rachel.

16. Vala pedig Lábánnak két leánya: a nagyobbiknak neve Lea, a kisebbiknek neve Rákhel.

16 У Лавана же было две дочери; имя старшей: Лия; имя младшей:Рахиль.

16. У Лабана ж та було дві дочцї: старша на імя Лея, меньша ж Рахеля.

17. Ja Leealla oli sameat silmät, mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot.

17. Mutta Lea oli pehmiä silmistä; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta.

17. Mutta Lea oli pehmiä silmist waan Rahel oli caunin muotoinen ja ihana caswoilda.

17 And Leah's eyes were weak, but Rachel was beautiful of form and appearance.

17. Leah was tender eyed; but Rachel was beautiful and well favoured.

17. Og Lea havde svage Øjne; men Rakel var dejlig af Skikkelse og dejlig af anseelse.

17. Men Lea var klenögd; Rachel var väl skapad, och hade ett dägeligit ansigte.

17. Ja Leal ollid maddalad silmad, agga Rael olli illusa jumme ja illusa näoga.

17. Lėjos akys buvo silpnos, o Rachelė buvo gražaus veido ir dailios išvaizdos.

17. Aber Lea hatte ein blödes Gesicht, Rahel war hübsch und schön.

17. Mais Léa avait les yeux délicats, et Rachel était belle de taille, et belle de visage.

17. Y los ojos de Lia eran tiernos; y Raquel era de hermoso semblante, y de hermoso parecer.

17 Doch Lea had tedere ogen; maar Rachel was schoon van gedaante, en schoon van aangezicht.

17. Ale Lija była chorych oczu, a Rachel zaś pięknego oblicza, i wdzięczna na wejrzeniu.

17. Leának pedig gyenge szemei valának, de Rákhel szép termetű és szép tekintetű vala.

17 Лия была слаба глазами, а Рахиль была красива станом и красива лицем.

17. Лея недуговала очима, Рахеля ж була високого зросту, й принадна видом вельми.

18. Ja Jaakob rakasti Raakelia; niin hän sanoi: Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi.

18. Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: minä palvelen sinua seitsemän ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tyttäres tähden.

18. Ja Jacob racasti Rahelit ja sanoi: minä palwelen sinua seidzemen ajastaica Rahelin sinun nuoremman tyttäres tähden.

18 And Jacob loved Rachel and he said, I will serve you seven years for Rachel your younger daughter.

18. And Jacob loved Rachel; and said, I will serve thee seven years for Rachel thy younger daughter.

18. Og Jakob elskede Rakel og sagde: Jeg vil tjene dig syv Aar for Rakel, din yngste Datter.

18. Till henne fick Jacob kärlek, och sade: Jag vill tjena dig i sju år för Rachel dina yngsta dotter.

18. Ja Jakob armastas Raeli ja ütles: Ma tahhan sind tenida seitse aastat so norema tütre Raeli pärrast.

18. Jokūbas pamilo Rachelę ir pasakė: ‘‘Aš tau tarnausiu septynerius metus už jaunesniąją dukterį Rachelę’‘.

18. Und Jakob gewann die Rahel lieb und sprach: Ich will dir sieben Jahre um Rahel, deine jüngere Tochter, dienen.

18. Et Jacob aimait Rachel; et il dit: Je te servirai sept ans pour Rachel, ta plus jeune fille.

18. Y Jacob amó a Raquel, y dijo: Yo te serviré siete años por Raquel, tu hija menor.

18 En Jakob had Rachel lief; en hij zeide: Ik zal u zeven jaren dienen, om Rachel, uw kleinste dochter.

18. Miłował tedy Jakób Rachelę, i rzekł: Będęć służył siedem lat za Rachelę, córkę twoję młodszą.

18. Megszereti vala azért Jákób Rákhelt, és monda: Szolgállak [3†] téged hét esztendeig Rákhelért, a te kisebbik leányodért.

18 Иаков полюбил Рахиль и сказал: я буду служить тебе семь лет за Рахиль, младшую дочь твою.

18. Уподобав же Яков Рахелю, і каже: Парубкувати му в тебе сїм год за Рахелю, дочку твою меньшу.

19. Laaban vastasi: Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle; jää luokseni.

19. Laban vastasi: parempi on, että minä hänen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tykönäni.

19. Laban wastais: parambi on että minä hänen annan sinulle cuin jollakin toiselle ole minun tykönäni.

19 And Laban said, (It is) better that I give her to you, (than) that I should give her to another man. Abide with me.

19. And Laban said, It is better that I give her to thee, than that I should give her to another man: abide with me.

19. Og Laban sagde: Det er bedre, at jeg giver hende til dig, end at jeg giver hende til en anden Mand, bliv hos mig!

19. Laban svarade: Det är bättre jag gifver dig henne, än enom androm; blif när mig.

19. Ja Laban ütles: Parrem on tedda sulle anda, kui tedda teise mehhele anda, jä mo jure.

19. Labanas atsakė: ‘‘Mieliau aš ją duosiu tau negu kitam. Lik pas mane!’‘

19. Laban antwortete: Es ist besser, ich gebe sie dir als einem andern; bleibe bei mir.

19. Et Laban répondit: Il vaut mieux que je te la donne que si je la donnais à un autre; demeure avec moi.

19. Y Labán respondió: Mejor es que te la dé a tí, que no que la dé a otro varón: está conmigo.

19 Toen zeide Laban: Het is beter, dat ik haar aan u geve, dan dat ik haar aan een anderen man geve; blijf bij mij.

19. Odpowiedział Laban: Lepiej że ją tobie dam, niźlibym ją miał dać mężowi innemu: mieszkajże ze mną.

19. És monda Lábán: Jobb néked adnom őt, hogysem másnak adjam őt, maradj én nálam.

19 Лаван сказал: лучше отдать мне ее за тебя, нежели отдать ее задругого кого; живи у меня.

19. Каже ж йому Лабан: Лучче менї тобі оддати її, нїж мусїв би другому мужеві. Живи зо мною.

20. Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.

20. Niin palveli Jakob Rakelin tähden seitsemän ajastaikaa: ja ne olivat hänen silmissänsä niinkuin muutamat päivät, rakastaissansa häntä.

20. Nijn palweli Jacob Rahelin tähden seidzemen ajastaica ja se aica näkyi lyhyexi nijn rackana hän piti hänen.

20 And Jacob served seven years for Rachel. And they seemed to him (but) a few days in the love he had for her.

20. And Jacob served seven years for Rachel; and they seemed unto him but a few days, for the love he had to her.

20. Saa tjente Jakob for Rakel syv Aar, og de syntes ham at væere faa Dage, fordi han havde Kærlighed til hende.

20. Så tjente Jacob i sju år för Rachel; och tyckte honom det vara få dagar, så kär hade han henne.

20. Ja Jakob tenis Raeli pärrast seitse aastat, ja need ollid temma melest kui üksikud päwad, et ta tedda armastas.

20. Jokūbas tarnavo už Rachelę septynerius metus. Kadangi jis mylėjo ją, jam tas laikas atrodė kaip kelios dienos.

20. Also diente Jakob um Rahel sieben Jahre, und sie deuchten ihn, als wären's einzelne Tage, so lieb hatte er sie.

20. Jacob servit donc sept ans pour Rachel; et ils ne lui semblèrent que quelques jours, parce qu'il l'aimait.

20. Así sirvió Jacob por Raquel siete años, y pareciéronle como pocos dias, porque la amaba.

20 Alzo diende Jakob om Rachel zeven jaren; en die waren in zijn ogen als enige dagen, omdat hij haar liefhad.

20. I służył Jakób za Rachelę siedem lat, i zdał mu się ten czas jako kilka dni, przeto że ją miłował.

20. Szolgála tehát Jákób Rákhelért hét esztendeig, s csak néhány napnak tetszék az neki, annyira szereti vala őt.

20 И служил Иаков за Рахиль семь лет; и они показались ему за несколько дней, потому что он любил ее.

20. І парубкував Яков за Рахелю сїм років, і здались вони йому, наче кілька днїв, тим що любив її.

21. Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille: Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä.

21. Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun emäntäni minulle: sillä minun aikani on täytetty mennä hänen tykönsä.

21. Ja Jacob sanoi Labanille: anna minun emändän minulle: sillä nyt on aica minun maata hänen cansans.

21 And Jacob said to Laban, Give (me) my wife, for my days are fulfilled, that I may go in to her.

21. And Jacob said unto Laban, Give me my wife, for my days are fulfilled, that I may go in unto her.

21. Og Jakob sagde til Laban: Giv mig din Hustru; til min tid er fuldkommet, og jeg vil gaa ind til hende.

21. Och Jacob sade till Laban: Få mig mina hustru; ty nu är tid, att jag kommer i säng med henne.

21. Ja Jakob ütles Labani wasto: Anna mo naene kätte, sest minno päwad on täis, et ma temma jure heidan.

21. Po to Jokūbas tarė Labanui: ‘‘Duok man mano žmoną, nes atėjo laikas, kad pas ją įeičiau!’‘

21. Und Jakob sprach zu Laban: Gib mir nun mein Weib, denn die Zeit ist hier, daß ich zu ihr gehe.

21. Et Jacob dit à Laban: Donne-moi ma femme; car mon temps est accompli, et je viendrai vers elle.

21. Y dijo Jacob a Labán: Dáme mi mujer, porque mi tiempo es cumplido, para que entre a ella.

21 Toen zeide Jakob tot Laban: Geef mijn huisvrouw, want mijn dagen zijn vervuld, dat ik tot haar inga.

21. Potem rzekł Jakób do Labana: Daj mi żonę moję, ponieważ się wypełniły dni moje, abym wszedł do niej.

21. És monda Jákób Lábánnak: Add meg nékem az én feleségemet: mert az én időm kitelt, hadd menjek be hozzá.

21 И сказал Иаков Лавану: дай жену мою, потому что мне уже исполнилось время, чтобы войти к ней.

21. Каже ж тодї Яков Лабанові: Дай менї жену мою; бо сповнивсь речінець мій, щоб увійти до неї.

22. Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot;

22. Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti häät.

22. Nijn Laban coconcudzui caiken sen paickacunnan miehet ja piti häät.

22 And Laban gathered together all the men of the place and made a feast.

22. And Laban gathered together all the men of the place, and made a feast.

22. Saa bød Laban alle Mænd paa det Sted tilsammen og gjolrde et Gæstebud.

22. Då böd Laban allt folket der omkring, och gjorde bröllop.

22. Ja Laban koggus keik selle paiga mehhed ja teggi jodud.

22. Labanas sukvietė visus tos vietovės žmones ir iškėlė puotą.

22. Da lud Laban alle Leute des Orts und machte ein Hochzeitsmahl.

22. Alors Laban rassembla tous les gens du lieu, et fit un festin.

22. Entónces Labán congregó a todos los varones de aquel lugar, e hizo banquete.

22 Zo verzamelde Laban al de mannen dier plaats, en maakte een maaltijd.

22. Tedy wezwawszy Laban wszystkich mężów miejsca onego, sprawił ucztę.

22. És begyűjté Lábán annak a helynek minden népét, és szerze lakodalmat.

22 Лаван созвал всех людей того места и сделал пир.

22. Зібрав же Лабан усїх мужів громадських і зробив учту.

23. mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen.

23. Mutta ehtoona otti hän tyttärensä Lean, ja vei sen hänen tykönsä: ja hän makasi sen tykönä.

23. Mutta ehtona otti hän Lean hänen tyttärens ja wei sen hänen tygöns ja hän macais sen tykönä.

23 And it happened in the evening, that he took Leah his daughter and brought her to him. And he went in to her.

23. And it came to pass in the evening, that he took Leah his daughter, and brought her to him; and he went in unto her.

23. Og det skete om Aftenen, at han tog Lea sin Datter og ledte hende ind til ham. Og han gik ind til hende.

23. Men om aftonen tog han Lea sina dotter, och hade henne in till honom: Och han låg när henne.

23. Ja se sündis öhto, et ta omma tütre Lea wöttis ja wiis tedda temma jure, ja ta heitis temma jure.

23. Vakare jis įvedė savo dukterį Lėją pas jį, ir jis įėjo pas ją.

23. Des Abends aber nahm er seine Tochter Lea und brachte sie zu ihm; und er ging zu ihr.

23. Et le soir il prit Léa, sa fille, et l'amena à Jacob, qui vint vers elle.

23. Y fué, que a la tarde tomó a Lia su hija, y trájola a él, y él entró a ella.

23 En het geschiedde des avonds, dat hij zijn dochter Lea nam, en bracht haar tot hem; en hij ging tot haar in.

23. A gdy był wieczór, wziął Liję, córkę swoję, i wwiódł ją do niego, a Jakób wszedł do niej.

23. Estve pedig vevé az ő leányát Leát, és bevivé hozzá, a ki beméne ő hozzá.

23 Вечером же взял дочь свою Лию и ввел ее к нему; и вошел к ней Иаков .

23. І сталось у вечорі, що взяв він Лею, дочку свою, та й увів до Якова. І ввійшов до неї Яков.

24. Ja Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi.

24. Ja Laban antoi tyttärellensä Lealle piikansa Silpan piiaksi.

24. Ja Laban andoi hänen tyttärellens Lealle hänen pijcans Silpan pijcaxi.

24 And Laban gave Zilpah his handmaid to his daughter Leah (for) a handmaid.

24. And Laban gave unto his daughter Leah Zilpah his maid for an handmaid.

24. Og Laban gav hende Silpa, sin Tjenestepige, til Pige for Lea, sin Datter.

24. Och Laban fick sine dotter Lea Silpa till ena tjenstepigo.

24. Ja Laban andis omma ümmardaja Silpa, omma tütrele Leale ümmardajaks.

24. Labanas davė Lėjai savo tarnaitę Zilpą.

24. Und Laban gab seiner Tochter Lea seine Magd Silpa zur Magd.

24. Et Laban donna sa servante Zilpa pour servante à Léa, sa fille.

24. Y dió Labán a Zelfa su sierva a su hija Lia por sierva.

24 En Laban gaf haar Zilpa, zijn dienstmaagd, aan Lea, zijn dochter, tot een dienstmaagd.

24. Dał też Laban i Zelfę, dziewkę swoję, Lii, córce swej, za służebnicę.

24. És Lábán az ő szolgálóját Zilpát, szolgálóul adá az ő leányának Leának.

24 И дал Лаван служанку свою Зелфу в служанки дочери своей Лии.

24. Дав же Лабан Леї, дочцї своїй, Зелфу, рабиню свою за служебку.

25. Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Laabanille: Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?

25. Aamulla, katso, se oli Lea. Ja hän sanoi Labanille: miksis tämän minulle teit? enkö minä Rakelin tähden palvellut sinua? miksis minun petit?

25. Amulla cadzo se oli Lea. Ja hän sanoi Labanille: mixis tämän minulle teit? engö minä Rahelin tähden palwellut sinua? mixis minun petit?

25 And it happened in the morning that, behold, it (was) Leah. And he said to Laban, What (is) this you have done to me? (Did) I not serve with you for Rachel? Why then have you deceived me?

25. And it came to pass, that in the morning, behold, it was Leah: and he said to Laban, What is this thou hast done unto me? did not I serve with thee for Rachel? wherefore then hast thou beguiled me?

25. Og det skete om Morgenen, se, da var det Lea; og han sagde til Laban: Hvi gjorde du dette imod mig? Har jeg ej tjent hos dig for Rakel og hvi har du bedraget mig?

25. Om morgonen, si, då var det Lea: Och han sade till Laban: Hvi hafver du det gjort mig? Hafver jag icke tjent dig för Rachel? Hvi hafver du bedragit mig?

25. Ja se sündis hom̃iko, wata siis olli se Lea; ja ta ütles Labani wasto: Mis sa sedda mulle olled teinud? eks ma olle Raeli pärrast so jures teninud, ja mikspärrast olled sa mind petnud?

25. Rytui išaušus, pasirodė, kad tai buvo Lėja. Tada jis tarė Labanui: ‘‘Ką man padarei! Ar ne už Rachelę tarnavau? Kam tad mane apgavai?’‘

25. Des Morgens aber, siehe, da war es Lea. Und er sprach zu Laban: Warum hast du mir das getan? Habe ich dir nicht um Rahel gedient? Warum hast du mich denn betrogen?

25. Et le matin, voici, c'était Léa; et Jacob dit à Laban: Qu'est-ce que tu m'as fait? N'est-ce pas pour Rachel que j'ai servi chez toi? Et pourquoi m'as-tu trompé?

25. Y venida la mañana, he aquí que era Lia, y él dijo a Labán: ¿Qué es esto que me has hecho? ¿No te he servido por Raquel? ¿por qué pues me has engañado?

25 En het geschiedde des morgens, en ziet, het was Lea. Daarom zeide hij tot Laban: Wat is dit, dat gij mij gedaan hebt; heb ik niet bij u gediend om Rachel? waarom hebt gij mij dan bedrogen?

25. A gdy było rano, poznał Jakób, że to Lija, i rzekł do Labana: Cóżeś mi to uczynił? Izalim ja nie za Rachelę tobie służył? czemużeś mię tedy oszukał?

25. És reggelre kelve: Ímé ez Lea! Monda azért Lábánnak: Mit cselekedtél én velem? Avagy nem Rákhelért szolgáltalak-é én tégedet? Miért csaltál meg engem?

25 Утром же оказалось, что это Лия. И сказал Лавану: что это сделал ты со мною? не заРахиль ли я служил у тебя? зачем ты обманул меня?

25. Сталося ж у раньцї, дивиться, се була Лея. І каже Яков Лабанові: Що се ти вдїяв менї? Чи не задля Рахелї ж парубкував я в тебе? Про що ж так ошукав єси мене?

26. Laaban vastasi: Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa.

26. Vastasi Laban: ei niin ole meidän maan tapa, että nuorempi annetaan ennen vanhempaa.

26. Wastais Laban: ei nijn ole meidän maan tapa että nuorembi annetan ennen wanhembata?

26 And Laban said, It is not so done in our place, to give the younger before the firstborn.

26. And Laban said, It must not be so done in our country, to give the younger before the firstborn.

26. Og Laban sagde: Det ske ikke saaledes paa vort Sted, at man giver den yngste bort før den førstefødte.

26. Laban svarade: Man gör icke så i våro lande, att man gifver ut den yngsta förr än den äldsta.

26. Siis ütles Laban: Ei se sünni nenda siin meie paikas, et meie norema enne kui wannema mehhele panneme.

26. Labanas atsakė: ‘‘Mūsų krašte taip nedaro, kad išleistų jaunesniąją anksčiau už vyresniąją.

26. Laban antwortete: Es ist nicht Sitte in unserm lande, daß man die jüngere ausgebe vor der älteren.

26. Laban répondit: On ne fait pas ainsi dans ce lieu, de donner la plus jeune avant l'aînée.

26. Y Labán respondió: No se hace así en nuestro lugar, que se dé la menor ántes de la mayor.

26 En Laban zeide: Men doet alzo niet te dezer onzer plaatse, dat men de kleinste uitgeve voor de eerstgeborene.

26. I odpowiedział Laban: Nie jest to w zwyczaju u nas, aby miano wydawać za mąż młodszą przed starszą.

26. Lábán pedig monda: Nem szokás nálunk, hogy a kisebbiket oda adják a nagyobbik előtt.

26 Лаван сказал: в нашем месте так не делают, чтобы младшую выдать прежде старшей;

26. Відказав же Лабан: Неможна так чинити в нашій землї, видавати меньшу перше старшої.

27. Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta.

27. Täytä tämän viikko; niin se myös sinulle annetaan, siitä palveluksesta kun sinä palvelet minua vielä toiset seitsemän ajastaikaa.

27. Täytä wielä tämä wijcko nijn minä hänen myös sinulle annan sijtä palweluxest cuins palwelet minua wielä toiset seidzemen ajastaica.

27 Fulfill the week of this one and we will also give you the other for the service which you will serve with me yet seven other years.

27. Fulfil her week, and we will give thee this also for the service which thou shalt serve with me yet seven other years.

27. Hold dennes Uge ud, saa ville vi ogsaa give dig denne for den Tjeneste, som du skal tjene hos mig endnu syv andre Aar.

27. Håll dessa veckona ut, så vill jag ock gifva dig denna med, för den tjenst, som du ännu skall tjena mig i androm sju år.

27. Pea temma pulma näddalat, kül siis anname sulle se teise ka selle tenistuse pärrast, mis sinna weel teist seitse aastat mo jures pead tenima.

27. Pabaik šią savaitę, po to duosiu tau Rachelę, už kurią tarnausi dar kitus septynerius metus!’‘

27. Halte mit dieser die Woche aus, so will ich dir diese auch geben um den Dienst, den du bei mir noch andere sieben Jahre dienen sollst.

27. Achève la semaine de celle-ci, et nous te donnerons aussi l'autre, pour le service que tu feras encore chez moi sept autres années.

27. Cumple la semana de esta, y dársete ha también esta por el servicio que sirvieres conmigo otros siete años.

27 Vervul de week van deze; dan zullen wij u ook die geven, voor den dienst, dien gij nog andere zeven jaren bij mij dienen zult.

27. Wytrwaj z tą tydzieó, a dam ci i tę za służbę, którą mi będziesz służył jeszcze drugie siedem lat.

27. Töltsd ki ennek [4†] hetét, azután amazt is néked adjuk a szolgálatért, melylyel majd szolgálsz nálam még más hét esztendeig.

27 окончи неделю этой, потом дадим тебе и ту за службу, которую ты будешь служить у меня еще семь лет других.

27. Скіньчай же тиждень сей; я дам тобі й ту за роботу, що робити меш на мене ще сїм других лїт.

28. Ja Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, antoi Laaban myöskin tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.

28. Jakob teki niin, ja täytti hänen viikkonsa: ja hän antoi hänelle tyttärensä Rakelin emännäksi.

28. Jacob teki nijn ja täytti hänen wijckons ja hän andoi hänelle Rahelin hänen tyttärens emännäxi.

28 And Jacob did so and fulfilled her week. And he gave him Rachel his daughter as a wife.

28. And Jacob did so, and fulfilled her week: and he gave him Rachel his daughter to wife also.

28. Og Jakob gjorde saa og holdt dennes Uge ud; saa gav han ham Rakel, sin Datter, til hans Hustru.

28. Jacob gjorde så, och höll de veckona ut; då gaf han honom Rachel sina dotter till hustru.

28. Ja Jakob teggi nenda ja piddas temma näddala, ja ta andis omma tütre Raeli temmale naeseks.

28. Jokūbas sutiko ir pabaigė tą savaitę. Tada Labanas davė jam savo dukterį Rachelę už žmoną.

28. Jakob tat also und hielt die Woche aus. Da gab ihm Laban Rahel, seine Tochter, zum Weibe

28. Et Jacob fit ainsi, il acheva la semaine de celle-ci; puis Laban lui donna pour femme Rachel, sa fille.

28. E hizo Jacob así, que cumplió la semana de aquella, y él le dió a Raquel su hija por mujer.

28 En Jakob deed alzo; en hij vervulde de week van deze. Toen gaf hij hem Rachel, zijn dochter, hem tot een vrouw.

28. I uczynił tak Jakób, i wypełnił z tą tydzieó; potem dał mu Laban Rachelę, córkę swoję, za żonę.

28. Jákób tehát aképen cselekedék, kitölté azt a hetet; ez pedig néki adá Rákhelt, az ő leányát feleségűl.

28 Иаков так и сделал и окончил неделю этой. И Лаван дал Рахиль, дочь свою, ему в жену.

28. Учинив же Яков так, та й скіньчив тиждень з сією; і дав йому Лабан Рахелю, дочку свою, за жінку.

29. Ja Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärellensä Raakelille orjattareksi.

29. Ja Laban antoi tyttärellensä Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.

29. Ja Laban andoi Rahelille hänen tyttärellens hänen pijcans Bilhan pijcaxi.

29 And Laban gave to Rachel, his daughter, Bilhah his handmaid to be her handmaid.

29. And Laban gave to Rachel his daughter Bilhah his handmaid to be her maid.

29. Og Laban gav sin Datter Rakel Bilha, sin Tjenestepige, til Tjenestepige for hende.

29. Och Laban gaf Rachel sine dotter Bilha till ena tjenstepigo.

29. Ja Laban andis omma ümmardaja Pilla omma tütrele Raelile ümmardajaks.

29. Labanas davė savo dukteriai Rachelei tarnaitę Bilhą.

29. und gab seiner Tochter Rahel seine Magd Bilha zur Magd.

29. Et Laban donna sa servante Bilha pour servante à Rachel, sa fille.

29. Y dió Labán a Raquel su hija, a Bala su sierva por sierva.

29 En Laban gaf aan zijn dochter Rachel zijn dienstmaagd Bilha, haar tot een dienstmaagd.

29. Dał też Laban Racheli, córce swej, Balę dziewkę swoję; dał jej za służebnicę.

29. És adá Lábán az ő leányának Rákhelnek, az ő szolgálóját Bilhát, hogy néki szolgálója legyen.

29 И дал Лаван служанку свою Валлу в служанки дочери своей Рахили.

29. Дав же Лабан Рахелї дочцї своїй Баллу, рабиню свою, за служебку.

30. Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea; ja hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

30. Niin hän makasi myös Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli häntä vielä toiset seitsemän ajastaikaa.

30. Nijn hän macais myös Rahelin cansa ja piti Rahelin rackambana cuin Lean ja palweli händä wielä toiset seidzemen ajastaica.

30 And he also went in to Rachel and also he loved Rachel more than Leah and served with him yet seven other years. {Gen_29:31-30:24, Gen_35:16-18, 1Ch_2:1-2.}

30. And he went in also unto Rachel, and he loved also Rachel more than Leah, and served with him yet seven other years.

30. Saa gik han og ind til Rakel, og elskede Rakel mere end Lea; og han tjente hos ham endnu syv andre Aar.

30. Så låg han ock när Rachel, och hade Rachel kärare än Lea; och tjente honom framdeles i de andra sju åren.

30. Ja ta heitis ka Raeli jure, ja armastas ka Raeli ennam kui Leat, ja tenis temma jures weel teist seitse aastat.

30. Jis įėjo ir pas Rachelę ir mylėjo ją labiau už Lėją; ir tarnavo dar kitus septynerius metus.

30. Also ging er auch zu Rahel ein, und hatte Rahel lieber als Lea; und diente bei ihm fürder die andern sieben Jahre.

30. Il vint donc aussi vers Rachel, et il aima Rachel plus que Léa, et il servit chez Laban encore sept autres années.

30. Y entró también a Raquel, y la amó también más que a Lia: y sirvió con él aun otros siete años.

30 En hij ging ook in tot Rachel, en had ook Rachel liever dan Lea; en hij diende bij hem nog andere zeven jaren.

30. Tedy też wszedł Jakób do Racheli, i miłował Rachelę bardziej niż Liję, a służył mu jeszcze drugie siedem lat.

30. És beméne Rákhelhez is, és inkább szereté Rákhelt, hogysem Leát és szolgála ő nála még más hét esztendeig.

30 Иаков вошел и к Рахили, и любил Рахиль больше, нежели Лию; и служил у него еще семь лет других.

30. І ввійшов до Рахелї, влюбив же Рахелю більш нїж Лею. І парубкував у його других сїм років.

31. Ja kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön.

31. Ja koska Herra näki Lean katsottavan ylön, teki hän hänen hedelmälliseksi; mutta Rakel oli hedelmätöin.

31. MUtta cosca HERra näki Lean cadzottawan ylön teki hän hänen hedelmälisexi mutta Rahelin hedelmättömäxi.

31 And Jehovah saw that Leah was hated and he opened her womb, but Rachel was barren.

31. And when the LORD saw that Leah was hated, he opened her womb: but Rachel was barren.

31. Der Herren saa, at Lea var foragtet, da aabnede han hendes Moderliv; men Rakel var ufrugtbar.

31. Men då Herren såg, att Lea vardt vanvörd, gjorde han henne fruktsamma, och Rachel ofruktsamma.

31. Ja kui Jehowa näggi, et Lea wihkati, siis teggi ta temma lapse-kodda lahti, agga Rael olli siggimatta.

31. Viešpats matydamas, kad Jokūbas Lėjos nemylėjo, padarė ją vaisingą, o Rachelę­nevaisingą.

31. Da aber der HERR sah, daß Lea unwert war, machte er sie fruchtbar; Rahel aber war unfruchtbar.

31. Et l'Éternel, voyant que Léa était haïe, la rendit féconde; mais Rachel était stérile.

31. Y vió Jehová que Lia era aborrecida, y abrió su matriz; y Raquel era estéril.

31 Toen nu de HEERE zag, dat Lea gehaat was, opende Hij haar baarmoeder; maar Rachel was onvruchtbaar.

31. A widząc Pan, że nienawidził Liję, otworzył żywot jej; a Rachel niepłodna była.

31. És meglátá az Úr Lea megvetett voltát, és megnyitá annak méhét. Rákhel pedig magtalan vala.

31 Господь узрел, что Лия была нелюбима, и отверз утробу ее, а Рахиль была неплодна.

31. Бачив же Господь, що ненавидна була Лея, відчинив утробу їй: Рахеля ж була неплідна.

32. Niin Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: Herra on nähnyt minun kurjuuteni; nyt on mieheni rakastava minua.

32. Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Ruben, ja sanoi: Herra on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.

32. Nijn Lea tuli rascaxi ja synnytti pojan ja cudzui hänen nimens Ruben ja sanoi: HERra on nähnyt minun ahdistuxeni nyt sijs minun miehen racasta minua.

32 And Leah conceived and bore a son and she called his name Reuben. For she said, Because Jehovah has looked upon my affliction, because now my husband will love me.

32. And Leah conceived, and bare a son, and she called his name Reuben: for she said, Surely the LORD hath looked upon my affliction; now therefore my husband will love me.

32. Og Lea undfik og fødte en Søn, og hun kaldte hans Navn Ruben; thi hun sagde: Herren har set paa min Elendighed; thi nu skal min Mand elske mig.

32. Och Lea vardt hafvande, och födde en son, den kallade hon Ruben, och sade: Herren hafver sett till min förtryckelse; nu varder min man hafvandes mig kär.

32. Ja Lea sai käima peäle ja sai poia ja panni temma nimme Ruben, sest ta ütles: Et Jehowa on waatnud mo willetsusse peäle, sest nüüd wöttab mo mees mind armastada.

32. Lėja pastojo ir pagimdė sūnų, kurį pavadino Rubenu, nes ji sakė: ‘‘Viešpats atsižvelgė į mano sielvartą; dabar mane mylės mano vyras’‘.

32. Und Lea ward schwanger und gebar einen Sohn; den hieß sie Ruben, und sprach: Der HERR hat angesehen mein Elend; nun wird mich mein Mann liebhaben.

32. Et Léa conçut et enfanta un fils, qu'elle appela Ruben (voyez un fils!). Car elle dit: L'Éternel a regardé mon affliction; maintenant mon mari m'aimera.

32. Y concibió Lia, y parió un hijo, y llamó su nombre Rubén, porque dijo: Porque vió Jehová mi aflicción; por tanto ahora me amará mi marido.

32 En Lea werd bevrucht, en baarde een zoon, en zij noemde zijn naam Ruben; want zij zeide: Omdat de HEERE mijn verdrukking heeft aangezien, daarom zal mijn man mij nu liefhebben.

32. Tedy począwszy Lija porodziła syna, i nazwała imię jego Ruben, bo rzekła: Zaiste wejrzał Pan na utrapienie moje; a tak teraz miłować mię będzie mąż mój.

32. Fogada azért Lea az ő méhében és szűle fiat, és nevezé nevét Rúbennek, mert azt mondja vala: Meglátta az Úr az én nyomorúságomat; most már szeretni fog engem az én férjem.

32 Лия зачала и родила сына, и нарекла ему имя:Рувим, потому что сказала она: Господь призрел на мое бедствие; иботеперь будет любить меня муж мой.

32. І завагонїла Лея, і вродила сина, і дала йому імя Рубен, говорючи: Певно зглянувся Господь на моє горе. Тепер же любити ме мене чоловік мій.

33. Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: Herra on kuullut, että minua hyljitään, ja on antanut minulle myös tämän. Niin hän antoi hänelle nimen Simeon.

33. Ja hän taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: Herra on kuullut minua katsottavan ylön, ja on myös tämän minulle antanut: ja kutsui hänen nimensä Simeon.

33. Ja hän taas tuli rascaxi ja synnytti pojan ja sanoi: HERra on cuullut minua cadzottawan ylön ja on myös tämän minulle andanut ja cudzui hänen nimens Simeon.

33 And she conceived again and bore a son and said, Because Jehovah has heard that I am hated, he has therefore given me this (son) also. And she called his name Simeon.

33. And she conceived again, and bare a son; and said, Because the LORD hath heard that I was hated, he hath therefore given me this son also: and she called his name Simeon.

33. Og hun undfik igen og fødte en Søn og sagde: Fordi Herren har hørt, at jeg var forsmaaet, da har han givet mig ogsaa denne; saa kaldte hun hans Navn Simeon.

33. Och vardt åter hafvande, och födde en son, och sade: Herren hafver hört, att jag är vanvörd, och hafver desslikes denna gifvit mig; och kallade honom Simeon.

33. Ja temma sai ta käima peäle ja töi poia ilmale ja ütles: Et Jehowa on kuulnud, et mind wihkati, siis on ta mulle sedda ka annud; ja panni temma nimme Simeon.

33. Ji pagimdė kitą sūnų ir tarė: ‘‘Kadangi Viešpats išgirdo, kad manęs nemyli, Jis davė man dar ir šitą’‘. Ji pavadino jį Simeonu.

33. Und ward abermals schwanger und gebar einen Sohn und sprach: Der HERR hat gehört, daß ich unwert bin, und hat mir diesen auch gegeben. Und sie hieß ihn Simeon.

33. Elle conçut encore, et enfanta un fils, et dit: L'Éternel a entendu que j'étais haïe, et il m'a encore donné celui-ci; et elle l'appela Siméon (exaucement).

33. Y concibió otra vez, y parió un hijo, y dijo: Porque oyó Jehová, que yo era aborrecida, me ha dado también este. Y llamó su nombre Simeón.

33 En zij werd wederom bevrucht, en baarde een zoon, en zeide: Dewijl de HEERE gehoord heeft, dat ik gehaat was, zo heeft Hij mij ook dezen gegeven; en zij noemde zijn naam Simeon.

33. I zasię poczęła, i porodziła syna, a rzekła: Zaiste usłyszał Pan, żem ja była w nienawiści, przetoż dał mi też i tego; i nazwała imię jego Symeon.

33. Azután ismét teherbe esék és szűle fiat, és monda: Mivelhogy meghallotta az Úr megvetett voltomat, azért adta nékem ezt is; és nevezé nevét Simeonnak.

33 И зачала опять и родила сына, и сказала: Господь услышал, что я нелюбима, и дал мне и сего. И нарекла ему имя: Симеон.

33. І завагонїла знов, і вродила сина і каже: Що почув Господь, яка я ненавидна, тим дав менї й сього сина. І дала йому імя: Симеон.

34. Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: Nyt kai mieheni vihdoinkin kiintyy minuun, sillä olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa. Sentähden hän antoi hänelle nimen Leevi.

34. Ja hän jälleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tykönäni: sillä minä synnytin hänelle kolme poikaa. Sentähden hän kutsui hänen nimensä Levi.

34. Ja hän jällens tuli rascaxi ja synnytti pojan ja sanoi: nyt taas minun miehen pysy minun tykönäni: sillä minä synnytin hänelle colme poica. Sentähden hän cudzui hänen nimens Lewi.

34 And she conceived again and bore a son and said, Now this time my husband will be joined to me, because I have borne him three sons. Therefore his name was called Levi.

34. And she conceived again, and bare a son; and said, Now this time will my husband be joined unto me, because I have born him three sons: therefore was his name called Levi.

34. Og hun undfik igen og fødte en Søn og sagde: Nu denne Sinde skal min Mand holde sig til mig, thi jeg har født ham tre Sønner; derfor kaldte man hans Navn Levi

34. Åter vardt hon hafvande, och födde en son, och sade: Nu varder min man åter hållandes sig till mig, ty jag hafver födt honom tre söner; derföre kallade hon honom Levi.

34. Ja temma sai ta käima peäle ja töi poia ilmale ja ütles: Kül weel sedda puhko mo mees mind takka hoiab, sest ma ollen temmale kolm poega ilmale tonud; sepärrast pandi temmale nimmi Lewi.

34. Po to ji vėl pagimdė sūnų ir tarė: ‘‘Dabar mano vyras prisiriš prie manęs, nes aš jam pagimdžiau tris sūnus’‘. Todėl ji pavadino jį Leviu.

34. Abermals ward sie schwanger und gebar einen Sohn und sprach: Nun wird mein Mann mir doch zugetan sein, denn ich habe ihm drei Söhne geboren. Darum hieß sie ihn Levi.

34. Elle conçut encore, et enfanta un fils, et dit: Pour cette fois, mon mari s'attachera à moi; car je lui ai enfanté trois fils; c'est pourquoi on l'appela Lévi (attachement).

34. Y concibió otra vez, y parió un hijo, y dijo: Ahora esta vez será juntado mi marido conmigo, porque le he parido tres hijos: por tanto llamó su nombre Leví.

34 En zij werd nog bevrucht, en baarde een zoon, en zeide: Nu zal zich ditmaal mijn man bij mij voegen, dewijl ik hem drie zonen gebaard heb; daarom noemde zij zijn naam Levi.

34. Potem jeszcze poczęła, i porodziła syna, i rzekła: I tym razem przyłączy się mąż mój do mnie, bom mu urodziła trzech synów; przetoż nazwała imię jego Lewi.

34. És megint teherbe esék és szűle fiat, és monda: Most már ragaszkodni fog hozzám az én férjem, mert három fiat szűltem néki; azért nevezé nevét Lévinek.

34 И зачала еще и родила сына, и сказала: теперь-то прилепится ко мне муж мой, ибо я родила ему трех сынов. От сего наречено ему имя: Левий.

34. І завагонїла знов, і вродила сина і каже: Тепер же буде мій чоловік прихилен до мене; породила бо йому три сини. Тим дала йому імя: Левій.

35. Ja hän tuli vieläkin raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: Nyt minä kiitän Herraa. Sentähden hän antoi hänelle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä.

35. Ja hän tuli vielä raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt minä kiitän Herraa; sentähden kutsui hän hänen nimensä Juuda: ja lakkasi synnyttämästä.

35. Neljännen kerran tuli hän rascaxi ja synnytti pojan ja sanoi: nyt minä kijtän HERra sentähden cudzui hän hänen nimens Juda ja lackais synnyttämäst.

35 And she conceived again and bore a son. And she said, This time I will praise Jehovah. Therefore she called his name Judah. And she left off bearing.

35. And she conceived again, and bare a son: and she said, Now will I praise the LORD: therefore she called his name Judah; and left bearing.

35. Og hun undfik igen og fødte en Søn og sagde: Denne Sinde vil jeg prise Herren; derfor kaldte hun hans Navn Juda; saa holdt hun op at føde.

35. Fjerde reso vardt hon hafvande, och födde en son, och sade: Nu vill jag tacka Herranom; derföre kallade hon honom Juda, och vände så igen att föda.

35. Ja temma sai ta käima peäle ja töi poia ilmale ja ütles: Sedda puhko tahhan ma Jehowa au üllestunnistada; sepärrast panni ta temma nimme Juda: ta jäi seisma lapse samast.

35. Ji vėl pastojo ir pagimdė sūnų, ir tarė: ‘‘Dabar šlovinsiu Viešpatį’‘. Todėl ji pavadino jį Judu. Po to ji liovėsi gimdžiusi.

35. Zum vierten ward sie schwanger und gebar einen Sohn und sprach: Nun will ich dem HERRN danken. Darum hieß sie ihn Juda. Und hörte auf, Kinder zu gebären.

35. Elle conçut encore et enfanta un fils, et dit: Cette fois je louerai l'Éternel; c'est pourquoi elle l'appela Juda (louange). Et elle cessa d'avoir des enfants.

35. Y concibió otra vez, y parió un hijo, y dijo: Esta vez alabaré a Jehová. Por eso llamó su nombre Judá: y dejó de parir.

35 En zij werd wederom bevrucht, en baarde een zoon, en zeide: Ditmaal zal ik den HEERE loven; daarom noemde zij zijn naam Juda. En zij hield op van baren.

35. Nad to jeszcze poczęła, i porodziła syna, i rzekła: Teraz już chwalić będę Pana; przetoż nazwała imię jego Juda, i przestała rodzić.

35. És ismét teherbe esék, és fiat szűle és mondá: Most már hálákat adok az Úrnak; azért nevezé nevét [5†] Júdának, és megszűnék a szűléstől.

35 И еще зачала и родила сына, и сказала: теперь-то я восхвалю Господа. Посему нарекла ему имя Иуда. И перестала рождать.

35. І завагонїла знов, і вродила сина, і каже: Теперь дякувати му Господеві. Задля того дала йому імя: Юда. Та й перестала роджати.

30 luku