48 luku

Jaakob siunaa Efraimin ja Manassen.

1. Tämän jälkeen tuotiin Joosefille sana: Katso, isäsi on sairaana. Ja hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.

1. Sitte sanottiin Josephille: katso, sinun isäs sairastaa. Ja hän otti molemmat poikansa kanssansa, Manassen ja Ephraimin.

1. SIitte sanottin Josephille: cadzo sinun Isäs sairasta. Ja hän otti molemmat hänen poicans hänen cansans Manassen ja Ephraimin.

1 And it happened after these things, that it was reported to Joseph, Behold, your father is sick. And he took with him his two sons, Manasseh and Ephraim.

1. And it came to pass after these things, that one told Joseph, Behold, thy father is sick: and he took with him his two sons, Manasseh and Ephraim.

1. Og det skete derefter, at der sagdes til Josef: Se, din Fader er syg; og han tog begge sine Sønner med sig, Manasse og Efraim.

1. Derefter vardt Joseph sagdt: Si, din fader är sjuk. Och han tog båda sina söner med sig, Manasse och Ephraim.

1. Ja se sündis pärrast sedda luggu, et Josepile ööldi: Wata so issa on haige; ja ta wöttis omma kaks poega ennesega, Manasse ja Ewraimi.

1. Po tų įvykių Juozapas sužinojo, kad jo tėvas serga. Jis pasiėmė su savimi abu sūnus­Manasą ir Efraimą.

1. Darnach ward Joseph gesagt: Siehe, dein Vater ist krank. Und er nahm mit sich seine beiden Söhne, Manasse und Ephraim.

1. Or, il arriva après ces choses, qu'on dit à Joseph: Voici, ton père est malade. Alors il prit ses deux fils avec lui, Manassé et Éphraïm.

1. Y FUÉ, que después de estas cosas, fué dicho a José: He aquí, tu padre está enfermo. Y él tomó consigo a sus dos hijos, Manasés y Efraim:

1 Het geschiedde nu na deze dingen, dat men Jozef zeide: Zie, uw vader is krank! Toen nam hij zijn twee zonen met zich, Manasse en Efraim!

1. To gdy się stało, dano znać Józefowi: Oto, ojciec twój zachorzał; który wziąwszy dwóch synów swoich z sobą, Manasesa i Efraima, jechał do niego.

1. És lőn ezek után, megmondák Józsefnek: Ímé a te atyád beteg; és elvivé magával az ő két fiát Manassét és Efraimot.

1 После того Иосифу сказали: вот, отец твой болен. И он взял с собою двух сынов своих, Манассию и Ефрема.

1. І сталося після річей сих, що повідано Йосифові: Панотець твій знемагає. І взявши два сини свої, Манассїю та Ефраїма, вибрався в дорогу.

2. Ja Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: Katso, poikasi Joosef on tullut sinun luoksesi. Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessaan.

2. Niin Jakobille ilmoitettiin, sanoen: katso, sinun poikas Joseph tulee sinun tykös. Ja Israel vahvisti itsensä ja istui vuoteessa.

2. Nijn Jacobille ilmoitettin sanoden: cadzo sinun poicas Joseph tule sinun tygös. Ja Israel wahwisti idzens ja istui wuotesa.

2 And it was reported to Jacob, saying, Behold, your son Joseph comes to you. And Israel strengthened himself and sat upon the bed.

2. And one told Jacob, and said, Behold, thy son Joseph cometh unto thee: and Israel strengthened himself, and sat upon the bed.

2. Og det gaves Jakob til Kende, og der sagdes: Se, din Søn Josef kommer til dig; saa gjorde Israel sig stærk og sad paa Sengen.

2. Då vardt Jacob sagdt: Si, din son Joseph kommer till dig. Och Israel tog styrko till sig, och satte sig upp i sängene.

2. Ja Jakobile anti teäta ja ööldi: Wata sinno poeg Josep tulleb so jure: ja Israel kerkitas ennast ja istus wodi peäl.

2. Jokūbui buvo pranešta, kad ateina Juozapas, ir Izraelis sukaupė savo jėgas, ir atsisėdo lovoje.

2. Da ward's Jakob angesagt: Siehe, dein Sohn Joseph kommt zu dir. Und Israel machte sich stark und setzte sich im Bette{~}

2. On le fit savoir à Jacob, et on lui dit: Voici ton fils Joseph qui vient vers toi. Alors Israël rassembla ses forces, et s'assit sur son lit.

2. Y fué hecho saber a Jacob, diciendo: He aquí, José tu hijo viene a tí. Entónces Israel se esforzó, y asentóse sobre la cama;

2 En men boodschapte Jakob, en men zeide: Zie, uw zoon Jozef komt tot u! Zo versterkte zich Israel, en zat op het bed.

2. I powiedziano Jakóbowi, mówiąc: Oto, syn twój Józef idzie do ciebie. A Izrael pokrzepiwszy się, usiadł na łożu.

2. És tudtára adák Jákóbnak, mondván: Ímé a te fiad József hozzád jő; és összeszedé erejét Izráel, s felüle az ágyon.

2 Иакова известили и сказали: вот, сын твой Иосиф идет к тебе. Израиль собрал силы свои и сел на постели.

2. І повідано Яковові: Син твій Йосиф іде до тебе. І вкрепившись Ізраїль сїв на постелї.

3. Ja Jaakob sanoi Joosefille: Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa ja siunasi minut

3. Ja Jakob sanoi Josephille: Jumala kaikkivaltias näkyi minulle Lutsissa Kanaanin maalla; ja siunasi minua.

3. Ja Jacob sanoi Josephille: Jumala Caickiwaldias näyi minulle Luzis Canaan maalla ja siunais minua.

3 And Jacob said to Joseph, God Almighty appeared to me at Luz in the land of Canaan and blessed me,

3. And Jacob said unto Joseph, God Almighty appeared unto me at Luz in the land of Canaan, and blessed me,

3. Og Jakob sagde til Josef: Den almægtige Gud aabenbaredes for mig i Luz, udi Kanaans Land,

3. Och sade till Joseph: Den allsmägtige Gud syntes mig i Lus i Canaans land, och välsignade mig,

3. Ja Jakob ütles Josepi wasto: Se keigewäggewam Jum̃al näitis eñast mulle Lusis Kanaani maal ja önnistas mind,

3. Jokūbas tarė Juozapui: ‘‘Visagalis Dievas man pasirodė Lūzoje, Kanaano šalyje, ir palaimino mane,

3. und sprach zu Joseph: Der allmächtige Gott erschien mir zu Lus im Lande Kanaan und segnete mich

3. Et Jacob dit à Joseph: Le Dieu Tout-Puissant m'apparut à Luz, au pays de Canaan, et me bénit;

3. Y dijo a José: El Dios omnipotente me apareció en Luza, en la tierra de Canaán; y me bendijo,

3 Daarna zeide Jakob tot Jozef: God de Almachtige, is mij verschenen te Luz, in het land Kanaan, en Hij heeft mij gezegend;

3. I rzekł Jakób do Józefa: Bóg wszechmogący ukazał mi się w Luzie, w ziemi Chananejskiej, i błogosławił mi.

3. És monda Jákób Józsefnek: A mindenható Isten [1†] megjelenék nékem Lúzban, a Kanaán földén, és megálda engem.

3 И сказал Иаков Иосифу: Бог Всемогущий явился мне в Лузе, в земле Ханаанской, и благословил меня,

3. І каже Яков до Йосифа: Бог мій явивсь менї в Лусї, в Канаан землї, і благословив мене.

4. ja sanoi minulle: 'Katso, minä teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, annan tulla sinusta suuren kansojen joukon, ja minä annan sinun jälkeläisillesi tämän maan ikuiseksi perintömaaksi.'

4. Ja sanoi minulle: katso, minä annan sinun olla hedelmällisen ja lisääntyä, ja teen sinun paljoksi kansaksi; ja annan myös tämän maan sinun siemenelles sinun jälkees, ijankaikkiseksi perimiseksi.

4. Ja sanoi minulle: cadzo minä annan sinun caswa ja lisändyä ja teen sinun paljoxi Canssaxi ja annan myös tämän maan sinun siemenelles sinun jälkes ijancaickisexi perimisexi.

4 and said to me, Behold, I will make you fruitful and multiply you and I will make of you a company of peoples and will give this land to your seed after you for an everlasting possession.

4. And said unto me, Behold, I will make thee fruitful, and multiply thee, and I will make of thee a multitude of people; and will give this land to thy seed after thee for an everlasting possession.

4. og velsignede mig og han sagde til mig: Se, jeg vi gøre dig frugtbar og formere dig og gøre dig til en Hob Folk og give din Sæd efter dig dette Land til Ejendom evindelig.

4. Och sade till mig: Si, jag skall låta dig växa och förökas, och göra dig till mycket folk, och skall gifva dine säd efter dig detta landet till egendom evinnerliga.

4. Ja ütles mo wasto: Wata minna tahhan sulle suggu sata ja sind siggitada ja sind hulgaks rahwaks tehha, ja tahhan se Ma sinno suggule anda pärrast sind iggawesseks pärrandusseks.

4. ir pasakė: ‘Aš padarysiu tave vaisingą ir padauginsiu, padarysiu iš tavęs daugybę tautų ir šitą kraštą duosiu tavo palikuonims amžinon nuosavybėn’.

4. und sprach zu mir: Siehe, ich will dich wachsen lassen und mehren und will dich zum Haufen Volks machen und will dies Land zu eigen geben deinem Samen nach dir ewiglich.

4. Et il me dit: Voici, je te ferai croître et multiplier, je te ferai devenir une assemblée de peuples, et je donnerai ce pays à ta postérité après toi, en possession perpétuelle.

4. Y dijome: He aquí, yo te hago crecer, y te multiplicaré, y te pondré por compañía de pueblos: y esta tierra daré a tu simiente después de tí, por heredad perpetua.

4 En Hij heeft tot mij gezegd: Zie, Ik zal u vruchtbaar maken, en u vermenigvuldigen, en u tot een hoop van volken stellen; en Ik zal aan uw zaad na u dit land tot een eeuwige bezitting geven.

4. A mówił do mnie: Oto, ja rozrodzę cię, i rozmnożę cię, i wywiodę z ciebie wielki naród; a dam ziemię tę nasieniu twemu po tobie w dziedzictwo wieczne.

4. És monda nékem: Ímé én megszaporítlak és megsokasítlak [2†] és népek sokaságává teszlek téged, s ezt a földet te utánnad a te magodnak [3†] adom örök birtokul.

4 и сказал мне: вот, Я распложу тебя, и размножу тебя, и произведу оттебя множество народов, и дам землю сию потомству твоему после тебя, в вечное владение.

4. І рече менї: Се я вирощу тебе і намножу тебе, і сотворю тебе купою народів, і дам тобі землю сю і насїнню твойму по тобі у державу віковічню.

5. Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennenkuin minä tulin luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani; Efraim ja Manasse olkoot minun omani niinkuin Ruuben ja Simeon.

5. Nyt siis ne kaksi sinun poikaas, jotka sinulle ovat syntyneet Egyptissä, ennenkuin minä tulin tänne sinun tykös, pitää oleman minun; nimittäin Ephraim ja Manasse, niinkuin Ruben ja Simeon ovat minun.

5. Nyt sijs ne caxi sinun poicas Ephraim ja Manasse jotca sinulle owat syndynet Egyptis ennencuin minä tulin tänne sinun tygös owat minun nijncuin Ruben ja Simeon.

5 And now your two sons, who were born to you in the land of Egypt before I came to you into Egypt, are mine, Ephraim and Manasseh, even as Reuben and Simeon, will be mine.

5. And now thy two sons, Ephraim and Manasseh, which were born unto thee in the land of Egypt before I came unto thee into Egypt, are mine; as Reuben and Simeon, they shall be mine.

5. Og nu, dine to Sønner, som ere fødte dig i Ægyptens Land, før jeg kom til dig Ægypten, de skulle høre mig til Efraim og Manasse skulle høre mine til, som Ruben og Simeon.

5. Så skola nu dine två söner, Ephraim och Manasse, som dig i Egypten födde äro, förra än jag kom hit in till dig, vara mine, lika som Ruben och Simeon.

5. Ja nüüd peawad so kaks poega, mis sulle Egiptusse maal on sündinud, enne kui minna so jure Egiptusse tullin, minno pärralt ollema; Ewraim ja Manasse peawad minno pärralt ollema nenda kui Ruben ja Simeon.

5. Abu tavo sūnūs, gimę Egipte pirmiau, negu aš atvykau pas tave, man priklauso. Efraimas ir Manasas priklausys man taip, kaip ir Rubenas su Simeonu.

5. So sollen nun deine zwei Söhne, Ephraim und Manasse, die dir geboren sind in Ägyptenland, ehe ich hereingekommen bin zu dir, mein sein gleich wie Ruben und Simeon.

5. Et maintenant tes deux fils qui te sont nés au pays d'Égypte, avant que je vinsse vers toi en Égypte, sont à moi. Éphraïm et Manassé seront à moi comme Ruben et Siméon.

5. Y ahora tus dos hijos, que te nacieron en la tierra de Egipto ántes que yo viniese a tí, a la tierra de Egipto, míos son; Efraim y Manasés, como Ruben y Simeón serán míos.

5 Nu dan, uw twee zonen, die u in Egypteland geboren waren, eer ik in Egypte tot u gekomen ben, zijn mijne; Efraim en Manasse zullen mijne zijn, als Ruben en Simeon.

5. Przetoż teraz dwaj synowie twoi, którzyć się urodzili w ziemi Egipskiej, pierwej niżem ja tu do ciebie przyszedł do Egiptu, moi są, Efraim i Manases; jako Ruben i Symeon moi będą.

5. Most tehát a te két fiad, a [4†] kik néked Égyiptom földén annakelőtte születtek, hogy én hozzád jöttem vala Égyiptomba, az enyéim; Efraim és Manasse, akár csak Rúben és Simeon, az enyéim lesznek.

5 И ныне два сына твои, родившиеся тебе в земле Египетской, до моего прибытия к тебе в Египет, мои они; Ефрем и Манассия, как Рувим и Симеон, будут мои;

5. Тепер же два сини твої, що вродились тобі в землї Египецькій, перше мого прибуття до тебе в Египет, мої вони: Ефраїм та Манассїй; як Рубен і Симеон будуть мої.

6. Mutta ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun; nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosassaan.

6. Mutta sinun lapses, jotkas siität niiden jälkeen, pitää oleman sinun, ja pitää nimitettämän veljeinsä nimellä, heidän perimisestänsä.

6. Mutta sinun lapses jotcas sijtät nijden jälken pitä oleman sinun ja pitä nimitettämän heidän weljeins nimellä heidän perimisesäns.

6 And your offspring, which you father after them, will be your, they will be called after the name of their brothers in their inheritance.

6. And thy issue, which thou begettest after them, shall be thine, and shall be called after the name of their brethren in their inheritance.

6. Men dit Afkom, som du avler efter dem skal høre dig til; de skulle kalde efter deres Brødres Navn i deres Arv.

6. Men de, som du föder efter dem, skola vara dine: men desse skola vara nämnde med deras bröders namn i deras arfvedel.

6. Ja so sugguwössa, mis sa pärrast neid sünnitad, peab sinno pärralt ollema; neid peab nende wendade nimme pärrast nimmetama nende pärris-ossas.

6. O tavo vaikai, kurie gims po jų, tau priklausys. Jie bus vadinami pagal brolius savo paveldėtose dalyse.

6. Welche du aber nach ihnen zeugest, sollen dein sein und genannt werden nach dem Namen ihrer Brüder in deren Erbteil.

6. Mais les enfants que tu auras engendrés après eux, seront à toi; ils seront appelés du nom de leurs frères dans leur héritage.

6. Y los que después de ellos has engendrado serán tuyos: por el nombre de sus hermanos serán llamados en sus heredades.

6 Maar uw geslacht, dat gij na hen zult gewinnen, zullen uwe zijn; zij zullen naar hunner broederen naam genoemd worden in hun erfdeel.

6. Ale dzieci twoje, które po tych spłodzisz, twoje będą; imieniem braci swojej będą zwani w osiadłościach swych.

6. Ama szülötteid pedig, kiket ő utánok nemzettél, tiéid lésznek, és az ő bátyjaik nevéről neveztessenek az ő örökségökben.

6 дети же твои, которые родятся от тебя после них, будут твои; они под именем братьевсвоих будут именоваться в их уделе.

6. Сини, що появиш по сих, будуть уже твої, і називати муться по прізвищам браття твого в наслїддї свойму жеребовому.

7. Palatessani Mesopotamiasta kuoli minulta Raakel matkalla Kanaanissa, kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan; ja minä hautasin hänet siellä Efratan — se on Beetlehemin — tien varteen.

7. Ja koska minä tulin Mesopotamiasta, kuoli minulta Rakel Kanaanin maalla, tiellä, koska vielä kappale matkaa oli Ephrataan; ja minä hautasin hänen siellä Ephratan tiellä, se on Betlehem.

7. Ja cosca minä tulin Mesopotamiast cuoli minulda Rahel Canaan maalla tiellä cosca wielä cappale matca oli Ephrathaan ja minä hautaisin hänen siellä Ephrathan tiellä joca nyt cudzutan BethLehem.

7 And as for me, when I came from Paddan, Rachel died by me in the land of Canaan on the way, when there was still some distance to come to Ephrath. And I buried her there on the way to Ephrath (what is Bethlehem).

7. And as for me, when I came from Padan, Rachel died by me in the land of Canaan in the way, when yet there was but a little way to come unto Ephrath: and I buried her there in the way of Ephrath; the same is Bethlehem.

7. Og der jeg kom fra Paddan, døde Rakel for mig i Kanaans Land paa Vejen, der jeg havde endnu et Stykke Vej for at komme til Efrath, og jeg begrov hende der paa Vejen til Efrath, det, er Bethlehem.

7. Och då jag kom utaf Mesopotamien, dödde mig Rachel i Canaans lande på vägenom, då ännu ett litet stycke vägs var till Ephrath; Och jag begrof henne på vägenom till Ephrath, det nu heter BethLehem.

7. Ja kui minna Mesopotamiast tullin, siis surri Rael mo ette Kanaani male tee peäle, kui weel tük maad olli Ewrati miñna, ja ma matsin tedda senna Ewrati tee äre, se on Petlem.

7. Man keliaujant iš Mesopotamijos, kelyje mirė Rachelė; ją palaidojau pakeliui į Efratą, kuri yra Betliejus’‘.

7. Und da ich aus Mesopotamien kam starb mir Rahel im Lande Kanaan auf dem Weg, da noch ein Feld Weges war gen Ephrath; und ich begrub sie daselbst an dem Wege Ephraths, das nun Bethlehem heißt.

7. Pour moi, quand je revenais de Paddan, Rachel mourut auprès de moi, au pays de Canaan, en chemin, lorsqu'il y avait encore quelque distance pour arriver à Éphrath, et je l'enterrai là sur le chemin d'Éphrath (qui est Béthléem).

7. Y yo, cuando venía de Padan-aram, Raquel se me murió en la tierra de Canaán en el camino, como media legua de tierra viniendo a Efrata: y sepultéla allí en el camino de Efrata, que es Belén.

7 Toen ik nu van Paddan kwam, zo is Rachel bij mij gestorven in het land Kanaan, op den weg, als het nog een kleine streek lands was, om tot Efrath te komen; en ik begroef haar aldaar aan den weg van Efrath, welke is Bethlehem.

7. A gdym się wracał z Padan, umarła mi Rachel w ziemi Chananejskiej w drodze, gdym jeszcze był jakoby na milę od Efraty, i pogrzebłem ją tam przy drodze ku Efracie; a toć jest Betlehem.

7. Mert mikor [5†] Mésopotámiából jövék, meghala mellettem Rákhel Kanaán földén az úton, mikor még egy dűlőföldre valék Efratától, és eltemetém őt ott az Efratába (azaz Bethlehembe) vezető úton.

7 Когда я шел из Месопотамии, умерла у меня Рахиль в земле Ханаанской, по дороге, не доходя несколько до Ефрафы, и я похоронил ее там на дороге к Ефрафе, что ныне Вифлеем.

7. Я ж, як ійшов із Падан-Арама, умерла Рахеля, мати твоя, в Канаан землї в дорозї до Ефрата, се Бетлегем.

8. Kun nyt Israel huomasi Joosefin pojat, kysyi hän: Keitä nämä ovat?

8. Ja Israel näki Josephin pojat, ja sanoi: kutka nämät ovat?

8. JA Israel näki Josephin pojat ja sanoi: cutca nämät owat?

8 And Israel beheld Joseph's sons and said, Who are these?

8. And Israel beheld Joseph's sons, and said, Who are these?

8. Og Israel saa Josefs Sønner og sagde: Hvo ere disse?

8. Och Israel såg Josephs söner, och sade: Ho äro desse?

8. Ja Israel näggi Josepi poiad ja ütles: Kes need on?

8. Izraelis, pamatęs Juozapo sūnus, klausė: ‘‘Kas šitie?’‘

8. Und Israel sah die Söhne Josephs und sprach: Wer sind die?

8. Et Israël vit les fils de Joseph, et dit: Qui sont ceux-ci?

8. Y vió Israel los hijos de José, y dijo: ¿Quién son estos?

8 En Israel zag de zonen van Jozef, en zeide: Wiens zijn deze?

8. A ujrzawszy Izrael syny Józefowe, rzekł: Czyi to są?

8. És meglátá Izráel a József fiait és monda: Kicsodák ezek?

8 И увидел Израиль сыновей Иосифа и сказал: кто это?

8. Побачивши ж Ізраїль сини Йосифові, каже: Хто се?

9. Joosef vastasi isälleen: Ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut. Hän sanoi: Tuo heidät minun luokseni siunatakseni heidät.

9. Ja Joseph vastasi isäänsä: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tyköni siunatakseni heitä.

9. Ja Joseph wastais hänen Isällens: ne owat minun poican jotca Jumala on minulle täällä andanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tygöni siunataxeni heitä.

9 And Joseph said to his father, They are my sons, whom God has given me here. And he said, I beseech you, bring them to me and I will bless them.

9. And Joseph said unto his father, They are my sons, whom God hath given me in this place. And he said, Bring them, I pray thee, unto me, and I will bless them.

9. Og Josef sagde til sin Fader: Det er mine Sønner, som Gud har givet mig her, og han sagde: Kære, led dem til mig, og jeg vil velsigne dem.

9. Joseph svarade sinom fader: Det äro mine söner, som Gud hafver mig här gifvit. Han sade: Haf dem hit till mig, att jag välsignar dem.

9. Ja Josep ütles omma issa wasto: Need on minno poiad, mis Jummal mulle siin on annud ; ja ta ütles: Et to neid mo jure, et ma neid önnistan.

9. Juozapas atsakė tėvui: ‘‘Jie yra mano sūnūs, kuriuos Dievas man čia davė’‘. Jis sakė: ‘‘Atvesk juos prie manęs, kad juos palaiminčiau!’‘

9. Joseph antwortete seinem Vater: Es sind meine Söhne, die mir Gott hier gegeben hat. Er sprach: Bringe sie her zu mir, daß ich sie segne.

9. Et Joseph répondit à son père: Ce sont mes fils, que Dieu m'a donnés ici. Alors il dit: Amène-les-moi, je te prie, afin que je les bénisse.

9. Y respondió José a su padre: Mis hijos son, que Dios me ha dado aquí. Y él dijo: Allégalos ahora a mí, y bendecirlos hé.

9 En Jozef zeide tot zijn vader: Zij zijn mijn zonen, die mij God hier gegeven heeft. En hij zeide: Breng hen toch tot mij, dat ik hen zegene!

9. Tedy odpowiedział Józef ojcu swemu: Synowie to moi, które mi tu dał Bóg; a on rzekł: Przywiedź je proszę do mnie, abym im błogosławił.

9. József pedig monda az ő atyjának: Az én fiaim, kiket Isten itt adott nékem. És monda: Hozd ide őket hozzám, hadd áldjam meg.

9 И сказал Иосиф отцу своему: это сыновья мои, которых Бог дал мне здесь.Иаков сказал: подведи их ко мне, и я благословлю их.

9. І каже Йосиф панотцеві свойму: Се мої сини, що Бог дав менї тутеньки. І каже Яков: Приведи їх до мене, щоб їх благословити.

10. Mutta Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Niin Joosef toi heidät hänen luokseen, ja hän suuteli heitä ja syleili heitä.

10. Sillä Israelin silmät olivat pimiät vanhuudesta, eikä taitanut hyvin nähdä. Ja hän vei heidät hänen tykönsä. Ja hän antoi suuta heidän, ja otti heitä syliinsä.

10. Sillä Israelin silmät olit pimiät wanhudesta eikä tainnut hywin nähdä. Ja hän wei heidän hänen tygöns. Ja hän andoi suuta heidän ja otti heitä sylijns.

10 Now the eyes of Israel were dim for age, so that he could not see. And he brought them near to him and he kissed them and embraced them.

10. Now the eyes of Israel were dim for age, so that he could not see. And he brought them near unto him; and he kissed them, and embraced them.

10. Og Israels Øjne vare matte af Alder, han kunde ikke se; og han lod dem komme til ham, og han kyssede dem og tog dem i Favn.

10. Ty Israels ögon voro mörk vorden för ålders skull, och kunde icke väl se. Och han hade dem till honom: Och han kysste dem, och tog dem i famn.

10. Ja Israeli silmad ei selletand öiete wannusse pärrast, ei ta woinud mitte nähha; ja ta wiis neid temma jure, ja teine andis neile suud ja hakkas nende ümber kaela.

10. Izraelio akys buvo aptemusios dėl senatvės, jis vos matė. Privedus juos prie jo, jis apkabinęs juos pabučiavo

10. Denn die Augen Israels waren dunkel geworden vor Alter, und er konnte nicht wohl sehen. Und er brachte sie zu ihm. Er aber küßte sie und herzte sie

10. Or, les yeux d'Israël étaient appesantis de vieillesse; il ne pouvait plus voir. Il les fit approcher de lui, et il les baisa et les embrassa.

10. Y los ojos de Israel eran ya agravados de la vejez que no podía ver. E hízolos llegar a él, y él los besó y abrazó.

10 Doch de ogen van Israel waren zwaar van ouderdom; hij kon niet zien; en hij deed hen naderen tot zich; toen kuste hij hen, en omhelsde hen.

10. A oczy Izraelowe ociężały były dla starości, i nie mógł dojrzeć: i przywiódł je do niego, które Jakób pocałował i obłapił.

10. Mert Izráelnek szemei meghomályosodának a vénség miatt, és nem láthat vala. Közel vivé tehát őket hozzá, ő pedig megcsókolgatá és megölelgeté őket.

10 Глаза же Израилевы притупились от старости; не мог он видеть ясно. Иосиф подвел их к нему, и он поцеловал их и обнял их.

10. Очі ж Ізраїлеві тяжко бачили від старощів і не зміг розгледїти.

11. Ja Israel sanoi Joosefille: En olisi uskonut saavani nähdä sinun kasvojasi; ja katso, Jumala on suonut minun nähdä sinun jälkeläisiäsikin.

11. Ja Israel sanoi Josephille: en minä ajatellut nähdä sinun kasvojas, ja katso, Jumala on antanut minun myös nähdä sinun siemenes.

11. Ja Israel sanoi Josephille: cadzo minä olen nähnyt sinun caswos jota en minä olis ajattellut ja cadzo Jumala on andanut minun myös nähdä sinun siemenes.

11 And Israel said to Joseph, I had not thought to see your face, and behold, God has let me see your seed also.

11. And Israel said unto Joseph, I had not thought to see thy face: and, lo, God hath shewed me also thy seed.

11. Og Israel sagde til Josef: Jeg havde ikke tænkt at se dit Ansigt, og se, Gud har endog ladet mig se din Sæd.

11. Och sade till Joseph: Si, jag hafver sett ditt ansigte, det jag icke förmodat hade: Och si, Gud hafver ock låtit mig se dina säd.

11. Ja Israel ütles Josepi wasto: Ei ma arwand mitte, et ma piddin so silmad nähha sama, ja wata Jummal on mind lasknud ka sinno suggu nähha.

11. ir tarė Juozapui: ‘‘Aš nesitikėjau pamatyti tave, o dabar štai Dievas man parodė net ir tavo vaikus!’‘

11. und sprach zu Joseph: Siehe, ich habe dein Angesicht gesehen, was ich nicht gedacht hätte; und siehe, Gott hat mich auch deinen Samen sehen lassen.

11. Et Israël dit à Joseph: Je ne croyais plus voir ton visage, et voici, Dieu m'a fait voir même ta postérité.

11. Y dijo Israel a José: Yo no pensaba ver tu rostro; y, he aquí, Dios me ha hecho ver también tu simiente.

11 En Israel zeide tot Jozef: Ik had niet gemeend uw aangezicht te zien; maar zie, God heeft mij ook uw zaad doen zien!

11. Zatem rzekł Izrael do Józefa: Oglądać więcej oblicza twego nie spodziewałem się, a oto, dał mi Bóg widzieć i nasienie twoje.

11. És monda Izráel Józsefnek: Nem gondoltam, hogy orczádat megláthassam, és íme az Isten megengedte látnom magodat is.

11 И сказал Израиль Иосифу: не надеялся я видеть твое лице; но вот, Бог показал мне и детей твоих.

11. І каже Ізраїль до Йосифа: Не думав я вбачати лице твоє, аж ось Бог показав менї і насїннє твоє.

12. Ja Joosef otti heidät pois hänen polviltansa ja kumartui maahan kasvoilleen.

12. Ja Joseph otti heidät pois hänen sylistänsä, ja kumarsi itsiänsä maahan hänen kasvoinsa eteen.

12. Ja Joseph otti heidän pois hänen sylistäns ja cumarsi idzens maahan hänen caswoins eteen.

12 And Joseph brought them out from between his knees and he bowed himself with his face to the earth.

12. And Joseph brought them out from between his knees, and he bowed himself with his face to the earth.

12. Og Josef førte dem ud fra hans Knæ og bøjede sig med sit Ansigt til Jorden.

12. Och Joseph tog dem utaf hans sköte, och han böjde sig ned på jordena för hans ansigte.

12. Ja Josep panni neid ärra omma pölwede wahhelt, ja kummardas silmili mani.

12. Tada Juozapas atitraukė sūnus nuo jo kelių ir nusilenkė iki žemės.

12. Und Joseph nahm sie von seinem Schoß und neigte sich zur Erde gegen sein Angesicht.

12. Et Joseph les retira d'entre les genoux de son père, et il se prosterna le visage contre terre.

12. Entónces José los sacó de entre sus rodillas, e inclinóse a tierra.

12 Toen deed hen Jozef uitgaan van zijn knieen; en hij boog zich voor zijn aangezicht neder ter aarde.

12. Tedy Józef odwiódł je od łona jego, i pokłonił się obliczem swem aż do ziemi.

12. Akkor kivevé József azokat az ő atyjának térdei közül, és leborula arczczal a földre.

12 И отвел их Иосиф от колен его и поклонился ему лицем своим до земли.

12. І вивів їх Йосиф із між колїн його, та й уклонивсь йому лицем до землї.

13. Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellänsä, vasemmalla Israelista, ja Manasseen vasemmalla kädellänsä, oikealla Israelista, ja toi heidät niin hänen eteensä.

13. Niin Joseph otti heidät molemmat, Ephraimin oikiaan käteensä, jonka hän asetti Israelin vasemmalle kädelle, ja Manassen vasempaan käteensä, Israelin oikialle kädelle, ja vei heidät hänen tykönsä.

13. Nijn Joseph otti heidän molemmat Ephraimin oikian käteens jonga hän asetti Israelin wasemmalle kädelle ja Manassen hänen wasemban käteens Israelin oikialle kädelle ja wei heidän hänen tygöns.

13 And Joseph took them both, Ephraim in his right hand toward Israel's left hand and Manasseh in his left hand toward Israel's right hand and brought them near to him.

13. And Joseph took them both, Ephraim in his right hand toward Israel's left hand, and Manasseh in his left hand toward Israel's right hand, and brought them near unto him.

13. Og Josef tog dem begge, Efraim i sin højre Haand, for Israels venstre Haand, og Manasse i sin venstre Haand, for Israels højre Haand, og lod dem komme nær til ham.

13. Då tog Joseph dem båda, Ephraim i sin högra hand, emot Israels venstra hand, och Manasse i sina venstra hand, emot Israels högra hand, och dem till honom.

13. Ja Josep wöttis need mollemad, Ewraimi omma parrema käega Israeli wassako käe wasto, ja Manasse omma wassaku käega Israeli parrema käe wasto, ja wiis neid tem̃a jure.

13. Po to Juozapas paėmė savo dešine Efraimą ties Izraelio kaire ir savo kairiąja Manasą ties Izraelio dešine ir juos privedė prie jo.

13. Da nahm sie Joseph beide, Ephraim in seine rechte Hand gegen Israels linke Hand und Manasse in seine Linke Hand gegen Israels rechte Hand, und brachte sie zu ihm.

13. Puis Joseph les prit tous deux, Éphraïm de sa main droite, à la gauche d'Israël, et Manassé de sa main gauche, à la droite d'Israël, et il les fit approcher de lui.

13. Y tomólos José a ámbos, Efraim a su diestra, a la siniestra de Israel; y a Manasés a su siniestra, a la diestra de Israel, e hízolos llegar a él.

13 En Jozef nam die beiden, Efraim met zijn rechterhand, tegenover Israels linkerhand, en Manasse met zijn linkerhand, tegenover Israels rechterhand, en hij deed hen naderen tot hem.

13. A wziąwszy Józef obydwu, postawił Efraima po prawej ręce swojej, a po lewej Izraelowej; a Manasesa po lewej ręce swojej a po prawej Izraelowej, i przywiódł je do niego.

13. És fogá József mindkettejöket, Efraimot jobbkezével Izráel balkeze felől; Manassét pedig balkezével Izráelnek jobbkeze felől és közel vivé őket hozzá.

13 И взял Иосиф обоих, Ефрема в правую свою руку противлевой Израиля, а Манассию в левую против правой Израиля, и подвел к нему.

13. І взявши Йосиф два сини свої, Ефраїма в правицю, проти лївиці Ізраїлевої, Манассїю ж у лївицю, проти правицї Ізраїлевої, наблизив їх до його.

14. Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle; hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.

14. Niin Israel ojensi oikian kätensä, ja laski Ephraimin pään päälle, joka oli nuorempi, mutta vasemman kätensä Manassen pään päälle, ja muutti tiettävästi kätensä; sillä Manasse oli esikoinen.

14. Nijn Israel ojensi oikian kätens ja laski Ephraimin pään päälle joca oli nuorembi mutta hänen wasemman kätens Manassen pään päälle ja muutti tiettäwäst hänen kätens waicka Manasse oli esicoinen.

14 And Israel stretched out his right hand and laid it upon Ephraim's head, who was the younger and his left hand upon Manasseh's head, guiding his hands deliberately, because Manasseh was the firstborn.

14. And Israel stretched out his right hand, and laid it upon Ephraim's head, who was the younger, and his left hand upon Manasseh's head, guiding his hands wittingly; for Manasseh was the firstborn.

14. Og Israel rakte sin højre Haand ud og lagde den paa Efraims Hoved, enddog han var den yngste, og sin venstre Haand paa Manasses Hoved; vidende gjorde han saaledes med sine Hænder, thi Manasse var den førstfødte.

14. Men Israel räckte ut sina högra hand, och lade henne på Ephraims dens yngstes hufvud, och sina venstra hand på Manasse hufvud, och omskifte händerna med vilja; ty Manasse var den förstfödde.

14. Ja Israel pistis omma parremat kät wälja ja panni Ewraimi Pea peäle ja temma olli se norem, ja omma wassako kät Manasse pea peäle: ta seädis ommad käed melega, sest muido olli Manasse essimenne poeg.

14. Izraelis, ištiesęs savo dešinę, uždėjo ant Efraimo galvos, nors jis buvo jaunesnysis, ir savo kairę ant pirmagimio Manaso galvos, taip padarydamas sąmoningai.

14. Aber Israel streckte seine rechte Hand aus und legte sie auf Ephraims, des Jüngeren, Haupt und seine linke auf Manasses Haupt und tat wissend also mit seinen Händen, denn Manasse war der Erstgeborene.

14. Et Israël avança sa main droite, et la mit sur la tête d'Éphraïm, qui était le cadet, et sa main gauche sur la tête de Manassé. Il posa ainsi ses mains de propos délibéré, car Manassé était l'aîné.

14. Entónces Israel estendió su diestra, y púsola sobre la cabeza de Efraim, que era el menor, y su siniestra sobre la cabeza de Manasés haciendo entender a sus manos, aunque Manasés era el primogénito.

14 Maar Israel strekte zijn rechterhand uit, en leide die op het hoofd van Efraim, hoewel hij de minste was, en zijn linkerhand op het hoofd van Manasse; hij bestierde zijn handen verstandelijk; want Manasse was de eerstgeborene.

14. A wyciągnąwszy Izrael prawicę swoję, włożył ją na głowę Efraima, który był młodszy, lewicę zaś swoję na głowę Manasesa, umyślnie przełożywszy ręce swoje, choć Mananses był pierworodny.

14. Izráel pedig kinyujtá az ő jobbkezét és rátevé Efraim fejére, pedig ő a kisebbik vala, az ő balkezét pedig Manasse fejére. Tudva tevé így kezeit, mert az elsőszülött Manasse vala.

14 Но Израиль простер правую руку свою и положил наголову Ефрему, хотя сей был меньший, а левую на голову Манассии. С намерением положил онтак руки свои, хотя Манассия был первенец.

14. І простягнув Ізраїль правицю і положив на голову Ефраїмову, - був же він молодший - а лївицю на голову Манассїєву; положив руки на вхрест, був бо Манассїй первенець.

15. Ja hän siunasi Joosefin sanoen: Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti,

15. Ja hän siunasi Josephia, ja sanoi: Jumala, jonka kasvoin edessä minun isäni Abraham ja Isaak vaeltaneet ovat, Jumala, joka minun kainnut on minun elinaikanani tähän päivään asti.

15. Ja hän siunais Josephita ja sanoi: Jumala jonga caswon edes minun Isäni Abraham ja Isaac waeldanet owat Jumala joca minun rawinnut on minun elinaicanan tähän päiwän asti.

15 And he blessed Joseph and said, The God before whom my fathers Abraham and Isaac walked, the God who has fed me all my life long to this day,

15. And he blessed Joseph, and said, God, before whom my fathers Abraham and Isaac did walk, the God which fed me all my life long unto this day,

15. Og han velsignede Josef og sagde: Den Gud, for, hvis Ansigt mine Fædre, Abraham og Isak, vandrede, den Gud, som vogtede mig, fra jeg blev til, indtil denne Dag,

15. Och han välsignade Joseph, och sade: Gud, för hvilkom mine fäder Abraham och Isaac vandrat hafva; Gud, som mig födt hafver utaf min ungdom allt intill denna dag.

15. Ja ta önnistas Josepi ja ütles: Jummal, kelle silma ees mo wannemad Abraam ja Isaak on köndinud, Jummal, kes mind on toitnud sest aiast kui ma olnud, tännapäwani:

15. Ir jis laimino Juozapą: ‘‘Dievas, kurio akivaizdoje vaikščiojo mano tėvai Abraomas ir Izaokas, Dievas, kuris vedė mane per visą mano gyvenimą iki pat šios dienos,

15. Und er segnete Joseph und sprach: Der Gott, vor dem meine Väter, Abraham und Isaak, gewandelt haben, der Gott, der mein Hirte gewesen ist mein Leben lang bis auf diesen Tag,

15. Et il bénit Joseph, et dit: Que le Dieu, devant la face duquel ont marché mes pères, Abraham et Isaac, le Dieu qui a été mon berger depuis que j'existe jusqu'à ce jour,

15. Y bendijo a José, y dijo: El Dios en cuya presencia anduvieron mis padres Abraham e Isaac: el Dios que me mantiene desde que yo soy hasta este día,

15 En hij zegende Jozef, en zeide: De God, voor Wiens aangezicht mijn vaders, Abraham en Izak, gewandeld hebben, die God, Die mij gevoed heeft, van dat ik was, tot op dezen dag;

15. I błogosławił Józefowi, mówią: Bóg, przed którego obliczem chodzili ojcowie moi, Abraham i Izaak, Bóg który mię żywił od młodości mojej aż do dnia tego;

15. És [6†] megáldá Józsefet s monda: Az Isten, a kinek előtte jártak az én atyáim Ábrahám és Izsák; az Isten a ki gondomat viselte, a mióta vagyok, mind e napig:

15 И благословил Иосифа и сказал: Бог, пред Которым ходили отцы мои Авраам и Исаак, Бог, пасущий меня с тех пор, как я существую, до сего дня,

15. І благословив Йосифа, і каже: Бог, що перед ним ходили отцї мої, Авраам та Ізаак, Бог, що годував мене змалечку та й до сього дня,

16. enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata.

16. Enkeli, joka minun pelastanut on kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia, että he nimitettäisiin minun ja minun isäini, Abrahamin, ja Isaakin nimellä, ja kasvaisivat aivan paljoksi maan päällä.

16. Engeli joca minun pelastanut on caikesta pahasta hän siunatcon näitä nuorucaisia että he nimitettäisin minun ja minun Isäini Abrahamin ja Isaachin nimellä että he caswaisit ja lisändyisit maan päällä.

16 the messenger who has redeemed me from all evil, bless the lads and let my name be named on them and the name of my fathers Abraham and Isaac and let them grow into a multitude in the midst of the earth.

16. The Angel which redeemed me from all evil, bless the lads; and let my name be named on them, and the name of my fathers Abraham and Isaac; and let them grow into a multitude in the midst of the earth.

16. og den Engel, som udløste mig fra alt ondt, velsigne Drengene, at de maa kaldes efter mit Navn og efter mine Fædres, Abrahams og Isaks, Navn, og at de maa blive saare mange midt i Landet.

16. Ängelen, som mig frälst hafver af allo ondo, han välsigne dessa piltarna, att de må efter mitt, och mina fäders, Abrahams och Isaacs, namn nämnde varda, så att de må växa och förökas på jordene.

16. Se Ingel , kes mind keigest kurjast peästnud ¤ önnistago need poisid, ja nende sees peab mo nimmi sama nimmetud, ja mo wannematte Abraami ja Isaaki nimmi: ja et nemmad paljusse polest kui kallad siggiwad seäl maal.

16. angelas, kuris mane išgelbėjo iš viso pikto, tepalaimina šiuos vaikus! Tebūna jie vadinami mano vardu ir mano tėvų Abraomo ir Izaoko vardu ir jų palikuonys tedaugėja žemėje!’‘

16. der Engel, der mich erlöst hat von allem Übel, der segne diese Knaben, daß sie nach meiner Väter Abrahams und Isaaks, Namen genannt werden, daß sie wachsen und viel werden auf Erden.

16. Que l'ange qui m'a délivré de tout mal, bénisse ces enfants, et qu'ils portent mon nom et le nom de mes pères Abraham et Isaac, et qu'ils multiplient très abondamment sur la terre!

16. El Ángel que me escapa de todo mal, bendiga a estos mozos: y mi nombre sea llamado en ellos, y el nombre de mis padres Abraham e Isaac, y multipliquen en multitud en medio de la tierra.

16 Die Engel, Die mij verlost heeft van alle kwaad, zegene deze jongeren, en dat in hen mijn naam genoemd worde, en de naam mijner vaderen, Abraham en Izak, en dat zij vermenigvuldigen als vissen in menigte, in het midden des lands!

16. Anioł, który mię wyrwał ze wszystkiego złego, niech błogosławi dzieciom tym, a niech będą nazywani od imienia mego, i od imienia ojców moich, Abrahama i Izaaka, a jako ryby niech się rozmnożą na ziemi.

16. Amaz [7†] Angyal, ki megszabadított engem minden gonosztól, áldja meg e gyermekeket, és viseljék az én nevemet és az én atyáimnak Ábrahámnak és Izsáknak nevét, és mint a halak szaporodjanak e földön.

16 Ангел, избавляющий меня от всякого зла, да благословит отроков сих; да будет на нихнаречено имя мое и имя отцов моих Авраама и Исаака, и да возрастут они вомножество посреди земли.

16. Ангел, що вирятував мене з усякого лиха, нехай благословить хлопята сї, і прозветься в них прізвище моє і прізвище отцїв моїх, Авраама та Ізаака, і нехай виростуть у множество многе на землї.

17. Mutta kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, pani hän sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.

17. Mutta koska Joseph näki isänsä laskevan oikian kätensä Ephraimin pään päälle, otti hän sen pahaksi, ja rupesi isänsä käteen, siirtääksensä Ephraimin pään päältä Manassen pään päälle.

17. MUtta cosca Joseph näki Isäns laskewan oikian kätens Ephraimin pään päälle otti hän sen pahaxi ja rupeis Isäns käteen sijrtäxens Ephraimin pään pääldä Manassen pään päälle.

17 And when Joseph saw that his father laid his right hand upon the head of Ephraim, it displeased him. And he held up his father's hand, to remove it from Ephraim's head to Manasseh's head.

17. And when Joseph saw that his father laid his right hand upon the head of Ephraim, it displeased him: and he held up his father's hand, to remove it from Ephraim's head unto Manasseh's head.

17. Der Josef saa, at hans Fader lagde sin højre Haand paa Efraims, Hoved, da mishagede det ham; og han tog fat paa sin Faders Haand for at føre den fra Efraims Hoved paa Manasses Hoved.

17. Men då Joseph såg, att hans fader lade sina högra hand på Ephraims hufvud, behagade det honom illa, och fattade uti sins faders hand, att han skulle vända sina hand af Ephraims hufvud in på Manasse hufvud;

17. Kui Josep näggi, et temma issa omma parremat kät panni Ewraimi Pea peäle, siis olli se pahha temma melest, ja ta hakkas omma issa kätte kinni, et ta sedda piddi Ewraimi Pea peält ärrapannema Manasse Pea peäle.

17. Juozapas, pamatęs tėvą laikant dešinę ranką ant Efraimo galvos, buvo nepatenkintas. Jis paėmė savo tėvo ranką, norėdamas ją perkelti nuo Efraimo galvos ant Manaso galvos,

17. Da aber Joseph sah, daß sein Vater die rechte Hand auf Ephraims Haupt legte, gefiel es ihm übel, und er faßte seines Vaters Hand, daß er sie von Ephraim Haupt auf Manasses Haupt wendete,

17. Mais Joseph vit que son père mettait sa main droite sur la tête d'Éphraïm, et il en eut du déplaisir; il saisit la main de son père pour la détourner de la tête d'Éphraïm, sur la tête de Manassé.

17. Entónces viendo José que su padre ponía la mano derecha sobre la cabeza de Efraim, pesóle en sus ojos; y tomó la mano de su padre, por quitarla de sobre la cabeza de Efraim a la cabeza de Manasés.

17 Toen Jozef zag, dat zijn vader zijn rechterhand op het hoofd van Efraim leide, zo was het kwaad in zijn ogen, en hij ondervatte zijns vaders hand, om die van het hoofd van Efraim op het hoofd van Manasse af te brengen.

17. A obaczywszy Józef, iż włożył ojciec jego rękę prawą swoję na głowę Efraimowę, nie miło mu było; i ujął rękę ojca swego, aby ją przeniósł z głowy Efraimowej na głowę Manasesowę.

17. Látván pedig József, hogy az ő atyja jobbkezét Efraim fejére tevé, nem tetszék néki, és megfogá atyja kezét, hogy Efraim fejéről Manasse fejére tegye át.

17 И увидел Иосиф, что отец его положил правую руку свою на голову Ефрема; и прискорбно было ему это. И взял он руку отца своего, чтобы переложить ее с головы Ефрема на голову Манассии,

17. І побачив Йосиф, що положив панотець його руку правицю свою на голову Ефраїмову, і не гаразд йому здалось воно, і прийняв Йосиф руку панотцеву, щоб з голови Ефраїмової перенести на голову Манассїєву

18. Ja Joosef sanoi isälleen: Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.

18. Ja sanoi Joseph isällensä: ei niin minun isäni; tämä on esikoinen, laske oikia kätes hänen päänsä päälle.

18. Ja sanoi hänelle: ei nijn minun Isän tämä on esicoinen laske oikia kätes hänen pääns päälle.

18 And Joseph said to his father, Not so, my father, because this is the firstborn, put your right hand upon his head.

18. And Joseph said unto his father, Not so, my father: for this is the firstborn; put thy right hand upon his head.

18. Og Josef sagde til sin Fader: Ikke saa, min Fader! thi denne er den førstefødte, læg din højre Haand paa hans Hoved.

18. Och sade till honom: Icke så, min fader; denne är den förstfödde, lägg dina högra hand på hans hufvud.

18. Ja Josep ütles omma issa wasto: Ei mitte nenda mo issa, sest se on se essimenne poeg: panne omma parram kässi temma Pea peäle.

18. ir tarė: ‘‘Ne taip, tėve! Šitas pirmagimis! Padėk savo dešinę ant jo galvos’‘.

18. und sprach zu ihm: Nicht so, mein Vater; dieser ist der Erstgeborene, lege deine rechte Hand auf sein Haupt.

18. Et Joseph dit à son père: Pas ainsi, mon père; car celui-ci est l'aîné, mets ta main droite sur sa tête.

18. Y dijo José a su padre: No así, padre mío, porque este es el primogénito: pon tu diestra sobre su cabeza.

18 En Jozef zeide tot zijn vader: Niet alzo, mijn vader! want deze is de eerstgeborene; leg uw rechterhand op zijn hoofd.

18. I rzekł Józef do ojca swego: Nie tak, ojcze mój; albowiem ten jest pierworodny, włóżże prawicę swoję na głowę jego.

18. És monda József az ő atyjának: Nem úgy atyám; mert ez az elsőszülött, ennek fejére tedd jobb kezedet.

18 и сказал Иосиф отцу своему: не так, отец мой, ибо это – первенец; положи на его голову правую руку твою.

18. І каже Йосиф панотцеві свойму: Не тако, панотченьку! Сей бо первенець; положи руку твою правицю на голову йому.

19. Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous.

19. Mutta hänen isänsä kielsi sen, ja sanoi: minä tiedän kyllä, minun poikani, minä tiedän: tämä myös tulee suureksi kansaksi; mutta kuitenkin hänen nuorempi veljensä tulee suuremmaksi kuin hän, ja hänen siemenensä tulee suureksi kansain paljoudeksi.

19. Mutta hänen Isäns kielsi sen ja sanoi: minä tiedän kyllä minun poican minä tiedän tämä myös tule suurexi Canssaxi mutta cuitengin hänen nuorembi weljens tule suuremmaxi cuin hän ja hänen siemenens tule suurexi Canssaxi.

19 And his father refused and said, I know, my son, I know. He also will become a people and he also will be great. However, his younger brother will be greater than he and his seed will become a multitude of nations.

19. And his father refused, and said, I know it, my son, I know it: he also shall become a people, and he also shall be great: but truly his younger brother shall be greater than he, and his seed shall become a multitude of nations.

19. Men hans Fader vægrede sig og sagde: Jeg ved det, min Søn, jeg ved det; han skal ogsaa blive til Folk, og han skal ogsaa blive stor, men hans yngste Broder skal blive større end han, og hans Sæd skal være en stor Hob Folk.

19. Men hans fader nekade det, och sade: Jag vet väl, min son, jag vet det väl; denne skall ock varda till folk, och skall varda stor, men hans yngre broder skall varda större än han, och hans säd skall varda till ett stort folk.

19. Ja ta issa ei tahtnud mitte ja ütles: Ma tean, mo poeg, se peab ka ühheks rahwaks sama, ja tem̃a peab ka sureks sama: agga kummatagi peab temma norem wend suremaks tedda sama, ja temma suggu peab suur hulk rahwast ollema.

19. Bet jo tėvas nesutiko ir sakė: ‘‘Aš žinau, mano sūnau, aš žinau. Jis irgi taps tauta ir bus didis. Tačiau jo jaunesnysis brolis bus didesnis už jį ir jo palikuonys taps daugybe tautų’‘.

19. Aber sein Vater weigerte sich und sprach: Ich weiß wohl, mein Sohn, ich weiß wohl. Dieser soll auch ein Volk werden und wird groß sein; aber sein jüngerer Bruder wird größer denn er werden, und sein Same wird ein großes Volk werden.

19. Mais son père refusa, et dit: Je le sais, mon fils, je le sais. Lui aussi deviendra un peuple, lui aussi sera grand; toutefois son frère, le cadet, sera plus grand que lui, et sa postérité sera une multitude de nations.

19. Mas su padre no quiso, y dijo: Yo lo sé, hijo mío, yo lo sé: también él será en pueblo, y él también crecerá: mas su hermano menor será más grande que él, y su simiente será plenitud de gentes.

19 Maar zijn vader weigerde het, en zeide: Ik weet het, mijn zoon! ik weet het; hij zal ook tot een volk worden, en hij zal ook groot worden; maar nochtans zal zijn kleinste broeder groter worden dan hij, en zijn zaad zal een volle menigte van volkeren worden.

19. Ale się zbraniał ojciec jego, i rzekł: Wiemci synu miły, wiem; i tenci się stanie w lud wielki, tenci też urośnie; a wszakże brat jego młodszy urośnie nadeó, a z nasienia jego wyjdzie mnóstwo narodów.

19. Nem akará pedig az atyja és monda: Tudom fiam, tudom, ő is néppé lesz, ő is megnevekedik; de az ő öccse nálánál inkább megnevekedik, és az ő magja népek sokaságává lesz.

19 Но отец его не согласился и сказал: знаю, сын мой, знаю; и от него произойдет народ, и он будет велик; но меньший его брат будет больше его, и от семени его произойдет многочисленный народ.

19. І не схотїв отець його, і каже: Знаю, синку. І він буде народом, і він буде великий; но брат його молодший більший над його буде, і насїннє його буде купою народів.

20. Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi. Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.

20. Niin hän siunasi heitä sinä päivänä, sanoen: joka tahtoo jonkun siunata Israelissa, niin sanokaan näin: Jumala tehköön sinun niinkuin Ephraimin ja Manassen. Ja niin asetti hän Ephraimin Manassen edelle.

20. Nijn hän siunais heitä sinä päiwänä sanoden: joca tahto jongun siunata Israelis nijn sanocan näin: Jumala tehkön sinun nijncuin Ephraimin ja Manassen. Ja nijn asetti hän Ephraimin Manassen edelle.

20 And he blessed them that day, saying, In you will Israel bless, saying, God make you like Ephraim and like Manasseh. And he set Ephraim before Manasseh.

20. And he blessed them that day, saying, In thee shall Israel bless, saying, God make thee as Ephraim and as Manasseh: and he set Ephraim before Manasseh.

20. Saa velsignede han dem paa den samme Dag og sagde: Ved dig skal Israel velsigne og sige: Gud sætte dig som Efraim og som Manasse! og han satte Efraim foran Manasse.

20. Så välsignade han dem i den dagen och sade: Varde Israel välsignad efter ditt sätt, så att man må säga: Gud sätte dig såsom Ephraim och Manasse: Och så satte han Ephraim för Manasse.

20. Ja ta önnistas neid sel päwal ja ütles: Sinno sees wöttab Israel önnistada ja öölda: Jummal pango sind kui Ewraim ja kui Manasse; ja ta panni Ewraimi Manasse ette.

20. Jis juos laimino: ‘‘Tavo vardu bus laiminama Izraelyje, kur sakys: ‘Dievas tepadaro tave kaip Efraimą ir Manasą’ ‘‘. Taip jis pastatė Efraimą pirma Manaso.

20. Also segnete er sie des Tages und sprach: Wer in Israel will jemand segnen, der sage: Gott setze dich wie Ephraim und Manasse! und setzte also Ephraim Manasse vor.

20. Et en ce jour-là il les bénit et dit: Israël bénira par toi, en disant: Dieu te rende tel qu'Éphraïm et Manassé! Il mit donc Éphraïm avant Manassé.

20. Y bendíjolos aquel día, diciendo: En tí bendecirá Israel, diciendo: Póngate Dios como a Efraim, y como a Manasés. Y puso a Efraim delante de Manasés.

20 Alzo zegende hij ze te dien dage, zeggende: In u zal Israel zegenen, zeggende: God zette u als Efraim en als Manasse! En hij zette Efraim voor Manasse.

20. Błogosławił im tedy dnia onego, mówiąc: Przez cię będzie błogosławił Izrael, mówiąc: Niech cię wystawi Bóg jako Efraima, i jako Manasesa; a tak przełożył Efraima nad Manasesa.

20. És megáldá őket azon a napon, mondván: Ha áld, téged említsen Izráel, mondván: Az Isten téged olyanná tégyen mint Efraimot s Manassét. És Efraimot eleibe tevé Manassénak.

20 И благословил их в тот день, говоря: тобою будет благословлять Израиль, говоря: Бог да сотворит тебе, как Ефрему и Манассии. И поставил Ефрема выше Манассии.

20. І благословив їх того ж дня, і каже: Тобою благословляти ме Ізраїль говорючи: Зроби тебе Боже рівнею Ефраїмові й Манассїєві! І поставив Ефраїма перше Манассїя.

21. Ja Israel sanoi Joosefille: Katso, minä kuolen, mutta Jumala on teidän kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan.

21. Ja Israel sanoi Josephille: katsot minä kuolen; ja Jumala on teidän kanssanne, ja vie teitä jällensä teidän isäinne maalle.

21. JA Israel sanoi Josephille: cadzo minä cuolen ja Jumala on teidän cansan ja wie teitä jällens teidän Isäin maalle.

21 And Israel said to Joseph, Behold, I die, but God will be with you* and bring you* again to the land of your* fathers.

21. And Israel said unto Joseph, Behold, I die: but God shall be with you, and bring you again unto the land of your fathers.

21. Og Israel sagde til Josef: Se, jeg dør, og Gud skal være med eder og føre eder til eders Fædres Land igen.

21. Och Israel sade till Joseph: Si, jag dör, och Gud skall vara med eder, och skall föra eder åter i edra fäders land.

21. Ja Israel ütles Josepi wasto: Wata ma surren ärra, ja Jummal wöttab teiega olla ja teid taggasi wia teie wannematte male.

21. Izraelis tarė Juozapui: ‘‘Aš mirsiu, bet Dievas bus su jumis ir jus parves atgal į jūsų tėvų šalį.

21. Und Israel sprach zu Joseph: Siehe, ich sterbe; und Gott wird mit euch sein und wird euch wiederbringen in das Land eurer Väter.

21. Et Israël dit à Joseph: Voici, je vais mourir, mais Dieu sera avec vous, et vous fera retourner au pays de vos pères.

21. Y dijo Israel a José: He aquí, yo muero; mas Dios será con vosotros, y os hará volver a la tierra de vuestros padres.

21 Daarna zeide Israel tot Jozef: Zie, ik sterf; maar God zal met ulieden wezen, en Hij zal u wederbrengen in het land uwer vaderen.

21. Potem rzekł Izrael do Józefa: Oto, ja umieram, a Bóg będzie z wami, i przywróci was do ziemi ojców waszych.

21. És mondá Izráel Józsefnek: Ímé én meghalok, de az Isten veletek lesz és vissza visz titeket a ti atyáitok földére.

21 И сказал Израиль Иосифу: вот, я умираю; и Бог будет с вами и возвратит вас в землю отцов ваших;

21. І каже Ізраїль Йосифові: Се я вміраю; но Бог буде з вами, і верне вас ізнов у землю отцїв ваших. Я ж тобі над брати надїлив країну, що одняв я в Аморія моїм мечом і моїм луком.

22. Ja lisäksi siihen, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle vuorenharjanteen, jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta.

22. Minä olen myös antanut sinulle osan maata, päälle sinun veljeis osan, jonka minä miekallani ja joutsellani Amorilaisten käsistä ottanut olen.

22. Minä olen myös andanut sinulle osan maata päälle sinun weljeis osan jonga minä miecallani ja joudzellani Amorrerein käsistä ottanut olen.

22 Moreover I have given to you one portion above your brothers, which I took out of the hand of the Amorite with my sword and with my bow.

22. Moreover I have given to thee one portion above thy brethren, which I took out of the hand of the Amorite with my sword and with my bow.

22. Og jeg har givet dig fremfor dine Brødre et Stykke Land, som jeg har taget af Amoriternes Haand med mit Sværd og med min Bue.

22. Jag hafver gifvit dig ett stycke land utan dina bröder, som jag med mitt svärd och båga utaf de Amoreers hand tagit hafver.

22. Ja minna ollen sulle ühhe tükki maad annud ennam kui so wendadele , mis ma ollen omma moögaga ja omma ammoga Emori-rahwa käest ärrawötnud.

22. Be to, aš daviau tau viena dalimi daugiau negu tavo broliams, kurią atėmiau iš amoritų savo kardu ir savo lanku’‘.

22. Ich habe dir ein Stück Land zu geben vor deinen Brüdern, das ich mit Schwert und Bogen aus der Amoriter Hand genommen habe.

22. Et je te donne une portion de plus qu'à tes frères, celle que j'ai prise de la main de l'Amoréen, avec mon épée et mon arc.

22. Y yo te he dado a tí una parte sobre tus hermanos, que yo tomé de mano del Amorreo con mi espada y con mi arco.

22 En ik heb u een stuk lands gegeven boven uw broederen; hetwelk ik, met mijn zwaard en met mijn boog, uit de hand der Amorieten genomen heb.

22. Oto, ja dawam ci część jednę mimo bracią twoję, którejm nabył z ręki Amorejczyków mieczem moim, i łukiem moim.

22. Én pedig adok néked egy osztályrészt a te atyádfiainak része [8†] felett, melyet az Emoreustól vettem fegyveremmel és kézívemmel.

22 я даю тебе, преимущественно пред братьями твоими, один участок, который я взял из рук Аморреев мечом моим и луком моим.