44 luku

Joosef panee veljensä koetukselle.

1. Senjälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun.

1. Ja Joseph käski huoneensa haltiaa, sanoen: täytä miesten säkit jyvillä, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha säkkinsä suuhun.

1. JA Joseph käski hänen huonens haldiata sanoden: täytä miesten säkit jywillä nijn paljo cuin he woiwat cannatta ja pane idzecungin raha säckins suuhun.

1 And he commanded the steward of his house, saying, Fill the men's sacks with food, as much as they can carry and put every man's money in his sack's mouth.

1. And he commanded the steward of his house, saying, Fill the men's sacks with food, as much as they can carry, and put every man's money in his sack's mouth.

1. Og han befalede den, som forestod hans Hus, og sagde: Fyld Mændenes Poser med Spise, efter som de kunne føre, og læg hvers Penge Øverst i hans Pose!

1. Och Joseph befallde honom, som var öfver hans hus, och sade: Fyll dessa männernas säckar med spisning, så mycket de kunna föra, och lägg hvarjom sina penningar ofvan i hans säck:

1. Ja ta käskis sedda, kes temma koia ülle olli ja ütles: Täida nende meeste kottid wiljaga ni paljo, kui nemmad suutwad kanda, ja panne iggamehhe rahha temma kotti suhho.

1. Juozapas įsakė savo namų prievaizdui: ‘‘Pripilk tų vyrų maišus, kiek tik jie pajėgia panešti, ir įdėk kiekvieno pinigus į jo maišą.

1. Und Joseph befahl seinem Haushalter und sprach: Fülle den Männern ihre Säcke mit Speise, soviel sie führen können, lege jeglichem sein Geld oben in seinen Sack;

1. Puis il commanda à l'intendant de sa maison, en disant: Remplis les sacs de ces gens d'autant de vivres qu'ils en pourront porter, et mets l'argent de chacun à l'entrée de son sac.

1. Y ÉL mandó al que presidía en su casa, diciendo: Hinche los costales de aquestos varones de alimentos, cuanto pudieren llevar, y pon el dinero de cada uno en la boca de su costal.

1 En hij gebood dengene, die over zijn huis was, zeggende: Vul de zakken dezer mannen met spijze, naar dat zij zullen kunnen dragen, en leg ieders mans geld in den mond van zijn zak;

1. Rozkazał tedy Józef temu, który był sprawcą domu jego, mówiąc: Napełnij wory mężów tych zbożem, jako mogą znieść, a włóż pieniądze każdego na wierzch woru jego.

1. Azután parancsola József az ő háza gondviselőjének, mondván: Töltsd meg ez embereknek zsákjait eleséggel a mennyit elvihetnek; és mindeniknek pénzét tedd zsákja szájába.

1 И приказал Иосиф начальнику дома своего, говоря: наполни мешки этих людей пищею, сколько они могут нести, и серебро каждого положи в отверстие мешка его,

1. І повелїв Йосиф старшому над господою його говорючи: Посповнюй людям торби пашнею, скільки винесуть, і повкладай кожному гроші в усьтє торби його зверху.

2. Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa. Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.

2. Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman säkin suuhun, ynnä jyväinsä hinnan kanssa. Ja hän teki niinkuin Joseph hänelle käski.

2. Ja minun hopiamaljan pane nuorimman säkin suuhun ynnä jywäin hinnan cansa. Ja hän teki nijncuin Joseph hänelle käski.

2 And put my cup, the silver cup, in the sack's mouth of the youngest and his grain money. And he did according to the word that Joseph had spoken.

2. And put my cup, the silver cup, in the sack's mouth of the youngest, and his corn money. And he did according to the word that Joseph had spoken.

2. Og min Skaal, den Sølvskaal, skal du lægge øverst i den yngstes Pose og Pengene for hans Korn; og han gjorde efter Josefs Ord, som han havde sagt.

2. Och mina silfskål ofvan i dens yngstas säck med penningarna för sädena. Han gjorde, som Joseph honom sade.

2. Ja minno karrikas, se höbbe-karrikas panne selle norema kotti suhho ja temma wilja rahha; ja ta teggi Josepi sanna järrele, mis ta olli räkinud.

2. O mano sidabrinę taurę įdėk į jauniausiojo maišą kartu su pinigais už javus’‘. Jis padarė, kaip Juozapas buvo įsakęs.

2. und meinen silbernen Becher lege oben in des Jüngsten Sack mit dem Gelde für das Getreide. Der tat, wie ihm Joseph gesagt hatte.

2. Et tu mettras ma coupe, la coupe d'argent à l'entrée du sac du plus jeune, avec l'argent de son blé. Et il fit comme Joseph lui avait dit.

2. Y mi copa, la copa de plata, pondrás en la boca del costal del menor con el dinero de su trigo. Y él hizo como José dijo.

2 En mijn beker, den zilveren beker, zult gij leggen in den mond van den zak des kleinsten, met het geld van zijn koren. En hij deed naar Jozefs woord, hetwelk hij gesproken had.

2. Kubek też mój, kubek srebrny, włóż na wierzch woru młodszego z pieniędzmi za zboże jego; i uczynił według słów Józefowych, jako mu rozkazał.

2. Az én poharamat pedig, az ezüst poharat, tedd a legkisebbik zsákjának szájába gabonájának árával együtt. És az József beszéde szerint cselekedék, a mint beszélt vala.

2 а чашу мою, чашу серебряную, положи в отверстие мешка к младшемувместе с серебром за купленный им хлеб. И сделал тот по слову Иосифа, которое сказалон.

2. А чашу мою срібну вложи в торбу меньшому і гроші його за пашню. І зроблено по слову Йосифовому.

3. Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle.

3. Mutta aamulla päivän valjetessa, päästettiin miehet menemään aaseinensa.

3. MUtta amulla päiwän waljetes päästettin miehet menemän Aseinens.

3 As soon as the morning was light, the men were sent away, they and their donkeys.

3. As soon as the morning was light, the men were sent away, they and their asses.

3. Om Morgenen, der det blev lyst, bleve Mændene sendte bort, de og deres Asener.

3. Om morgonen, då ljust vardt, läto de männerna fara med sina åsnar.

3. Kui hom̃iko walge sai, siis lasti need mehhed ärraminna, need ja nende eeslid.

3. Rytui išaušus, išleido juos su jų asilais.

3. Des Morgens, da es licht ward, ließen sie die Männer ziehen mit ihren Eseln.

3. Le matin, dès qu'il fit jour, on renvoya ces hommes, avec leurs ânes.

3. Venida la mañana, los hombres fueron despedidos con su asnos.

3 Des morgens, als het licht werd, zo liet men deze mannen trekken, hen en hun ezelen.

3. A gdy było rano, mężowie oni puszczeni są, sami i osłowie ich.

3. Reggel virradatkor, elbocsáttatának azok az emberek, szamaraikkal együtt.

3 Утром, когда рассвело, эти люди были отпущены, они и ослы их.

3. День заднився, людей одпущено, самих і ослят їх.

4. Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sanoi heille: 'Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla?

4. Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehiä, ja koska heidän saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyvän pahalla maksaneet?

4. Ja cosca he olit lähtenet Caupungista eikä wielä cauwas joutunet sanoi Joseph huonens haldialle: nouse ja aja taca miehiä ja coscas heidän saat taca nijn sano heille: mixi te oletta hywän pahalla maxanet?

4 (And) when they were gone out of the city and were not yet far off, Joseph said to his steward, Up, follow after the men and when you overtake them, say to them, Why have you* rewarded evil for good?

4. And when they were gone out of the city, and not yet far off, Joseph said unto his steward, Up, follow after the men; and when thou dost overtake them, say unto them, Wherefore have ye rewarded evil for good?

4. Der de vare dragne ud af Staden og ikke vare komne langt, sagde Josef til den, som forestod hans Hus: Staa op, forfølg Mændene, og naar du naar dem, da skal du sige til dem: hvor for have I betalt ondt for godt?

4. Då de nu voro ut af stadenom, och icke långt komne, sade Joseph till honom, som var öfver hans hus: Up och far efter männerna, och när du får dem, så säg till dem: Hvi hafven I lönt godt med ondo?

4. Kui nemmad ollid liñnast wäljaläinud ja kaugele ei sanud, siis ütles Josep selle wasto, kes temma koia ülle olli: Wötta kätte, aia need mehhed takka, ja kui sa neid kätte sanud, siis ütle nende wasto: Mikspärrast tassute teie kurja hea eest?

4. Vos tik jiems išėjus iš miesto, Juozapas tarė namų prievaizdui: ‘‘Vykis tuos vyrus ir, juos pasivijęs, sakyk: ‘Kodėl jūs atsilyginote piktu už gera?

4. Da sie aber zur Stadt hinaus waren und nicht ferne gekommen, sprach Joseph zu seinem Haushalter: Auf jage den Männern nach! und wenn du sie ereilst, so sprich zu ihnen: Warum habt ihr Gutes mit Bösem vergolten?

4. Lorsqu'ils furent sortis de la ville, avant qu'ils fussent loin, Joseph dit à l'intendant de sa maison: Lève-toi, poursuis ces hommes, et quand tu les auras atteints, tu leur diras: Pourquoi avez-vous rendu le mal pour le bien?

4. En saliendo ellos de la ciudad, que aun no se habían alejado, José dijo al que presidía en su casa: Levántate, y sigue a aquellos hombres: y cuando los tomares, díles: ¿Por qué habéis tornado mal por bien?

4 Zij zijn ter stad uitgegaan; zij waren niet verre gekomen, als Jozef tot dengene, die over zijn huis was, zeide: Maak u op, en jaag die mannen achterna; en als gij hen zult achterhaald hebben, zo zult gij tot hen zeggen: Waarom hebt gij kwaad voor goed vergolden?

4. Wyszedłszy tedy z miasta, gdy nie daleko byli, rzekł Józef do tego, który był sprawcą domu jego: Wstaó, goó te męże, a dogoniwszy ich, mów do nich: Czemuście oddali złe za dobre?

4. Kimenének a városból, de nem messze haladhatának, a mikor monda József az ő háza gondviselőjének: Kelj fel, siess utánuk azoknak az embereknek és ha eléred őket, mondd nékik: Miért fizettetek gonoszszal a jó helyébe?

4 Еще не далеко отошли они от города, как Иосиф сказал начальнику дома своего: ступай, догоняй этих людей и, когда догонишь, скажи им: для чего вы заплатили злом за добро?

4. Вийшовши вони з городу, не відойшли ще далеко, як повелїв Йосиф домозверхникові свойму: Гой! уставай, та вганяй слїдом за людьми; наздожени їх і скажи: Так се ви платите злом за добро?

5. Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'

5. Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hän kyllä hyvin taitaa arvata teistä? Te olette pahoin tehneet.

5. Eikö se ole josta minun herrani juo? ja jolla hän ennusta? te oletta pahoin tehnet.

5 Is not this that in which my lord drinks and how he indeed a diviner? You* have done evil in so doing.

5. Is not this it in which my lord drinketh, and whereby indeed he divineth? ye have done evil in so doing.

5. Er det ikke den, som min Herre drikker af? og hvorved han spaar? I have gjort ilde i, hvad I have gjort.

5. Är icke det der min herre dricker utaf, och der han spår med? I hafven illa gjort.

5. Eks se polle se, kust seest mo issand joob, ja sest woib ta pea ärraarwata? kurjaste ollete teie teinud, mis teie ollete teinud.

5. Kodėl pavogėte mano valdovo sidabrinę taurę? Ar ne iš jos geria mano valdovas ir ar ne su ja jis buria? Jūs blogai pasielgėte’ ‘‘.

5. Ist's nicht das, daraus mein Herr trinkt und damit er weissagt? Ihr habt übel getan.

5. N'est-ce pas la coupe dont mon seigneur se sert pour boire et pour deviner? Vous avez fait une méchante action.

5. ¿No es esta la copa en que bebe mi señor? y en que suele adivinar? mal habéis hecho en lo que hicisteis.

5 Is het deze niet, waaruit mijn heer drinkt? en waarbij hij iets zekerlijk waarnemen zal? Gij hebt kwalijk gedaan, wat gij gedaan hebt.

5. Azaż nie ten jest kubek, z którego pija pan mój? i azaż on pewnie nie zgadnie przezeó, jacyście wy? źleście uczynili, coście uczynili.

5. Avagy nem abból iszik-é az én uram? és abból szokott jövendölni! Gonoszul cselekedtétek, a mit cselekedtetek!

5 Не та ли это, из которой пьет господин мой и он гадает на ней? Худо это вы сделали.

5. Та ж се кубок, що пє з його пан мій; він же й ворожбу ворожить по йому. Зло вдїяли ви таке заподїявши.

6. Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.

6. Ja kuin hän käsitti heidät, puhui hän nämät sanat heille.

6. Ja cuin hän käsitti heidän puhui hän nämät sanat heille.

6 And he overtook them and he spoke to them these words.

6. And he overtook them, and he spake unto them these same words.

6. Og han naaede dem og talede disse Ord til dem.

6. Och som han beslog dem, sade han sådan ord till dem.

6. Ja ta sai need kätte ja räkis nende wasto needsammad sannad.

6. Prievaizdas, juos pasivijęs, kalbėjo tuos žodžius.

6. Und als er sie ereilte, redete er mit ihnen solche Worte.

6. Et il les atteignit, et leur dit ces paroles.

6. Y como él los alcanzo, díjoles estas palabras.

6 En hij achterhaalde hen, en sprak tot hen diezelfde woorden.

6. Dogoniwszy ich tedy, mówił do nich te słowa.

6. És utóléré őket, és ilyen szavakkal szóla nékik.

6 Он догнал их и сказал им эти слова.

6. Наздогнавши ж їх, каже по наказу сьому.

7. He vastasivat hänelle: Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!

7. He vastasivat häntä: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, että sinun palvelias niin tekisivät.

7. He wastaisit händä: mixi minun herran sencaltaista puhu? pois se että sinun palwelias nijn tekis.

7 And they said to him, Why does my lord speak such words as these? Far be it from your servants that they should do such a thing.

7. And they said unto him, Wherefore saith my lord these words? God forbid that thy servants should do according to this thing:

7. Og de sagde til ham: Hvi taler min Herre saadanne Ord det, være langt fra dine Tjenere at gøre saadan Gerning.

7. De svarade honom: Hvi talar min herre sådana ord? Bort det, att dine tjenare skulle så göra.

7. Ja nemmad ütlesid iggamees temma wasto: Mikspärrast rägib mo issand sedda wisi? se olleks so sullastele teotusseks, kui meie sedda olleksime teinud.

7. Jie atsakė jam: ‘‘Kodėl mūsų viešpats taip kalba? Gink Dieve, kad tavo tarnai taip pasielgtų!

7. Sie antworteten ihm: Warum redet mein Herr solche Worte? Es sei ferne von deinen Knechten, ein solches zu tun.

7. Et ils lui répondirent: Pourquoi mon seigneur parle-t-il ainsi? Loin de tes serviteurs la pensée de faire pareille chose!

7. Y ellos le respondieron: ¿Por qué dice mi señor tales cosas? Nunca tal hagan tus siervos.

7 En zij zeiden tot hem: Waarom spreekt mijn heer zulke woorden? Het zij verre van uw knechten, dat zij zodanig een ding doen zouden.

7. Ale oni odpowiedzieli mu: Czemu mówi pan mój takowe słowa? nie daj tego Boże, aby to słudzy twoi uczynić mieli.

7. Azok pedig mondának néki: Miért szól az én uram ilyen szavakkal? Távol legyen szolgáidtól, hogy ilyen dolgot cselekedjenek.

7 Они сказали ему: для чего господин наш говорит такие слова? Нет, рабы твои не сделают такого дела.

7. Вони ж йому: Про що говорить пан добродїй слова такі? Не таківські раби твої, не зроблять по слову сьому.

8. Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta?

8. Katso, rahan, jonka me löysimme säkkeimme suusta, olemme me jälleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?

8. Cadzo rahan jonga me löysim säckeimme suusta olemma me jällens sinulle tuonet Canaan maalda cuingasta sijs me warastimme hopiata eli culda sinun herras huonesta?

8 Behold, the money, which we found in our sacks' mouths, we brought again to you out of the land of Canaan. How then would we steal out of your lord's house silver or gold?

8. Behold, the money, which we found in our sacks' mouths, we brought again unto thee out of the land of Canaan: how then should we steal out of thy lord's house silver or gold?

8. Se, de Penge, som vi fandt oven i vore Poser, have vi bragt til dig igen fra Kanaans Land; hvorledes skulde vi da stjæle af din Herres Hus Sølv eller Guld?

8. Si, penningarna, som vi funnom ofvan uti våra säckar, hafvom vi fört till dig igen af Canaans lande: Och hvi skulle vi då hafva stulit silfver eller guld af dins herras huse?

8. Wata se rahha, mis meie omma kottide suust leidsime, töime meie Kanaani maalt jälle so kätte taggasi; kuida peaksime siis so issanda koiast höbbedat ehk kulda warrastama?

8. Pinigus, kuriuos radome maišuose, atnešėme atgal iš Kanaano šalies. Kaip tad mes vogsime iš tavo valdovo namų sidabrą ar auksą?

8. Siehe, das Geld, das wir fanden oben in unsern Säcken, haben wir wiedergebracht zu dir aus dem Lande Kanaan. Und wie sollten wir denn aus deines Herrn Hause gestohlen haben Silber und Gold?

8. Voici, nous t'avons rapporté du pays de Canaan l'argent que nous avions trouvé à l'entrée de nos sacs; comment déroberions-nous de la maison de ton maître de l'argent ou de l'or?

8. He aquí, el dinero que hallamos en la boca de nuestros costales te volvimos a traer desde la tierra de Canaán: ¿cómo pues habíamos de hurtar de casa de tu señor plata ni oro?

8 Zie, het geld, dat wij in den mond onzer zakken vonden, hebben wij tot u uit het land Kanaan wedergebracht; hoe zouden wij dan uit het huis uws heren zilver of goud stelen?

8. Oto pieniądze, któreśmy byli znaleźli na wierzchu worów naszych, odnieśliśmy zaś do ciebie z ziemi Chananejskiej; a jakoż byśmy kraść mieli z domu pana twego srebro albo złoto?

8. Ímé a pénzt, melyet zsákjaink szájában találtunk vala, meghoztuk néked Kanaán földéről; hogy loptunk volna hát urad házából ezüstöt vagy aranyat?

8 Вот, серебро, найденное нами в отверстии мешков наших, мы обратнопринесли тебе из земли Ханаанской: как же нам украсть из дома господинатвоего серебро или золото?

8. Ми ж тобі ті гроші, що познаходили в торбах у себе, вернули з Канаан землї: Як же б украли з дому в пана твого срібло чи золото?

9. Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi.

9. Jonka tyköä sinun palvelioiltas se löydetään, hän kuolkaan: niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni.

9. Jonga tykö sinun palwelioistas se löytän hän cuolcan nijn tahdom me myös olla orjat minun herralleni.

9 With whomever of your servants it is found, let him die and we also will be my lord's bondmen.

9. With whomsoever of thy servants it be found, both let him die, and we also will be my lord's bondmen.

9. Hos hvem af dine Tjenere den findes, han skal dø; dertil ville vi ogsaa være min Herres Trælle.

9. När hvilken det varder funnit ibland dina tjenare, han må dö: Dertill vilje vi ock vara mins herras trälar.

9. Se, kelle jurest so sullaste seast sedda leitakse, peab surrema, ja ka meie tahhame omma issandale sullasiks jäda.

9. Pas kurį iš mūsų ją rasi, tas temiršta, o mes visi tapsime tavo valdovo vergais’‘.

9. Bei welchem er gefunden wird unter deinen Knechten, der sei des Todes; dazu wollen auch wir meines Herrn Knechte sein.

9. Que celui de tes serviteurs chez qui on trouvera la coupe, meure, et nous serons nous-mêmes esclaves de mon seigneur.

9. Aquel en quien fuere hallada de tus siervos, que muera, y aun nosotros seremos siervos de mi señor.

9 Bij wien van uw knechten hij gevonden zal worden, dat hij sterve; en ook zullen wij mijn heer tot slaven zijn!

9. U którego by to znaleziono z sług twoich, niechaj umrze; a my będziemy pana mego niewolnikami.

9. Akinél megtaláltatik a te szolgáid közűl, haljon meg az; sőt mi is szolgái leszünk uramnak.

9 У кого из рабов твоих найдется, тому смерть, и мы будем рабами господину нашему.

9. У кого з рабів твоїх воно знайдеться, тому смерть, а ми будемо рабами панові нашому.

10. Hän vastasi: Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi.

10. Hän sanoi: olkaan nyt teidän sananne jälkeen: jonka tyköä se löydetään, hän olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.

10. Hän sanoi: olcon teidän sanan jälken jonga tykö se löytän hän olcan minun orjan mutta te oletta wapat.

10 And he said, Now also let it be according to your* words. He with whom it is found will be my bondman and you* will be blameless.

10. And he said, Now also let it be according unto your words: he with whom it is found shall be my servant; and ye shall be blameless.

10. Og han sagde: Ja nu, det skal saa være efter eders Ord: hos hvem den findes, han skal være min Træl, og I skulle være frie.

10. Han sade: Ja, vare som I hafven sagt: När hvilkom det finnes, han vare min träl: men I skolen vara löse.

10. Ja ta ütles: Olgo se nüüd nenda ka teie sannade järrele: kelle jurest sedda leitakse, se jägo mulle sullaseks, agga teie peate ilma süta ollema.

10. Jis atsakė: ‘‘Tebūna, kaip sakote! Pas kurį rasiu taurę, taps vergu, o visi kiti būsite nekalti’‘.

10. Er sprach: Ja, es sei, wie ihr geredet habt. Bei welchem er gefunden wird, der sei mein Knecht; ihr aber sollt ledig sein.

10. Et il dit: Eh bien! qu'il soit fait selon vos paroles: celui chez qui on la trouvera, sera mon esclave, et vous, vous serez innocents.

10. Y él dijo: También ahora sea conforme a vuestras palabras: aquel en quien se hallare, será mi siervo, y vosotros seréis sin culpa.

10 En hij zeide: Dit zij nu ook alzo, naar uw woorden! Bij wien hij gevonden wordt, die zij mijn slaaf; maar gijlieden zult onschuldig zijn.

10. Tedy on rzekł: Niechże tak będzie, jako mówicie; jednak przy którym się znajdzie kubek, ten niech będzie niewolnikiem, a wy będziecie niewinnymi.

10. És monda: Mostan is legyen beszédetek szerint: a kinél megtaláltatik, az légyen nékem szolgám, ti pedig mentek legyetek.

10 Он сказал: хорошо; как вы сказали, так пусть и будет: у кого найдется чаша , тот будет мне рабом, а вы будете не виноваты.

10. Він же каже: Нехай же й се, як мовляли, так буде. У кого воно знайдеться, нехай буде мій раб, ви ж чисті будете.

11. Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.

11. Ja he laskivat kiiruusti itsekukin säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.

11. Ja he laskit kijrust idzecukin säckins maahan ja jocainen awais säckins.

11 Then they hurried and took down every man his sack to the ground and opened every man his sack.

11. Then they speedily took down every man his sack to the ground, and opened every man his sack.

11. Saa hastede de og hver lagde sin Pose ned paa Jorden, og hver oplod sin Pose.

11. Och då de hastade sig, och lade hvar sin säck af ned på jordena, och hvar lät upp sin säck.

11. Ja nemmad joudsid ja töstsid iggaüks omma kotti Ma peäle mahha, ja igga mees teggi omma kotti lahti.

11. Tada kiekvienas jų skubiai pastatė savo maišą ant žemės ir atrišo jį.

11. Und sie eilten, und ein jeglicher legte seinen Sack ab auf die Erde, und ein jeglicher tat seinen Sack auf.

11. Et ils se hâtèrent de déposer chacun leur sac à terre, et ils ouvrirent chacun leur sac.

11. Ellos entónces diéronse priesa, y derribaron cada uno su costal a tierra, y abrieron cada uno su costal.

11 En zij haastten, en iegelijk zette zijn zak af op de aarde, en iegelijk opende zijn zak.

11. Prędko tedy każdy złożył wór swój na ziemię; i rozwiązali każdy wór swój.

11. És sietének és leraká kiki az ő zsákját a földre, és kioldá kiki az ő zsákját.

11 Они поспешно спустили каждый свой мешок на землю и открыли каждый свой мешок.

11. І метнулись, і скинув кожен торбу свою на землю, і розвязав кожен торбу свою.

12. Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

12. Ja hän etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin säkistä.

12. Ja hän edzei ruweten wanhimmast nijn nuorimban asti ja hopiamalja löyttin BenJaminin säkistä.

12 And he searched, (and) began at the eldest and left off at the youngest. And the cup was found in Benjamin's {Son of the Right's} sack.

12. And he searched, and began at the eldest, and left at the youngest: and the cup was found in Benjamin's sack.

12. Og han ransagede; han begyndte med den ældste og endte med den yngste, og Skaalen fandtes udi Benjamins Pose.

12. Och han sökte, och begynte på den första, in till den yngsta; då fans skålen i BenJamins säck.

12. Ja ta otsis neid läbbi, wannemast ta hakkas ja löppes noremast, ja se karrikas leiti Penjamini kottist.

12. Jis ėmė ieškoti, pradėjo nuo vyriausiojo ir baigė jauniausiuoju. Ir rado taurę Benjamino maiše.

12. Und er suchte und hob am Ältesten an bis auf den Jüngsten; da fand sich der Becher in Benjamins Sack.

12. Et il les fouilla, en commençant par le plus grand et finissant par le plus jeune. Et la coupe se trouva dans le sac de Benjamin.

12. Y buscó, desde el mayor comenzó, y acabó en el menor: y la copa fué hallada en el costal de Benjamín.

12 En hij doorzocht, beginnende met den grootste, en voleindigende met den kleinste; en die beker werd gevonden in den zak van Benjamin.

12. I szukał od starszego począwszy; a u młodszego przestał; i znalazł kubek w worze Benjaminowym.

12. És keresgéle; a legnagyobbikon kezdé s a legkissebbiken végezé, és megtalálá a poharat a Benjámin zsákjában.

12 Он обыскал, начал со старшего и окончил младшим; и нашлась чаша в мешке Вениаминовом.

12. І шукав, від старшого почавши, докіль дойшов до меньшого, та й знайшов чашу в торбі Беняминовій.

13. Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.

13. Niin repäisivät vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin päälle, ja palasivat kaupunkiin.

13. NIin he rewäisit waattens ja idzecukin pani cuormans Asin päälle ja palaisit Caupungijn.

13 Then they tore their clothes and every man loaded his donkey and returned to the city.

13. Then they rent their clothes, and laded every man his ass, and returned to the city.

13. Da sønderreve de deres Klæder, og hver lagde paa sit Asen, og de fore til Staden igen.

13. Då refvo de sin kläder, och ladde hvar uppå sin åsna, och foro åter in i staden.

13. Ja nemmad kärristasid ommad rided löhki, ja iggamees panni koorma omma eesli selga ja läksid taggasi liñna.

13. Jie persiplėšė drabužius, uždėjo maišus ant savo asilų ir sugrįžo į miestą.

13. Da zerrissen sie ihre Kleider und belud ein jeglicher seinen Esel und zogen wieder in die Stadt.

13. Alors ils déchirèrent leurs habits, et chacun rechargea son âne, et ils retournèrent à la ville.

13. Entónces ellos rompieron sus vestidos, y cargó cada uno su asno, y volvieron a la ciudad.

13 Toen scheurden zij hun klederen; en ieder man laadde zijn ezel op, en zij keerden weder naar de stad.

13. Tedy oni rozdarli szaty swoje, i włożywszy brzemię każdy z nich na osła swego, wrócili się do miasta.

13. Azok pedig meghasogaták ruhájokat, és kiki megterhelé a maga szamarát, és visszatérének a városba.

13 И разодрали они одежды свои, и, возложив каждый на осла своего ношу, возвратились в город.

13. І пороздирали одїж свою, і навючивши кожен осла свого, вернулись у город.

14. Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.

14. Ja Juuda meni veljinensä Josephin huoneesen (sillä hän oli vielä silloin siellä); ja he lankesivat maahan hänen eteensä.

14. Ja Juda meni weljinens Josephin huoneseen (sillä hän oli wielä silloin siellä) ja he langeisit maahan hänen eteens.

14 And Judah and his brothers came to Joseph's house. And he was yet there and they fell before him on the ground.

14. And Judah and his brethren came to Joseph's house; for he was yet there: and they fell before him on the ground.

14. Og Juda og hans Brødre kom til Josefs Hus, og han selv var endnu der, og de faldt til Jorden for hans Ansigt.

14. Och Juda gick med sina bröder in i Josephs hus; ty han var ändå der, och de föllo ned på jordena för honom.

14. Ja Juda tulli ja temma wennad Josepi kotta, ja ta olli alles seäl, ja nemmad heitsid temma ette mani mahha.

14. Judas ir jo broliai atėjo į Juozapo namus, nes jis dar buvo ten. Jie puolė prieš jį ant žemės.

14. Und Juda ging mit seinen Brüdern in Josephs Haus, denn er war noch daselbst; und sie fielen vor ihm nieder auf die Erde.

14. Et Juda, avec ses frères, vint à la maison de Joseph, qui était encore là, et ils se jetèrent à terre devant lui.

14. Y llegó Judá y sus hermanos a casa de José, y él estaba aun allí, y postráronse delante de él en tierra.

14 En Juda kwam met zijn broederen in het huis van Jozef; want hij was nog zelf aldaar; en zij vielen voor zijn aangezicht neder ter aarde.

14. Przyszedł tedy Judas, i bracia jego do domu Józefa, który tam jeszcze był, i upadli przed obliczem jego na ziemię.

14. És beméne Júda és az ő atyjafiai a József házába, ki még ott vala, és földre esének előtte.

14 И пришли Иуда и братья его в дом Иосифа, который был еще дома, и пали пред ним на землю.

14. Увійшов же Юда й браттє його до Йосифа в будинок, він же був там, та й попадали перед ним на долївку.

15. Silloin Joosef sanoi heille: Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?

15. Joseph sanoi heille: mikä työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietäneet, että senkaltainen mies kuin minä olen taitaa kyllä hyvin arvata.

15. Joseph sanoi heille: cuinga te tohdeitte sen tehdä? ettäkö te tiedä että sencaltainen mies cuin minä olen on tietäjä.

15 And Joseph said to them, What deed is this that you* have done? Do you* not know that such a man as I can indeed a diviner?

15. And Joseph said unto them, What deed is this that ye have done? wot ye not that such a man as I can certainly divine?

15. Da sagde Josef til dem: Hvad er dette for en Gerning, som I have gjort vide I ikke, at en Mand, som jeg er, kunde spaa det?

15. Joseph sade till dem: Hvi torden I det göra? Veten I icke, att en sådana man, som jag är, kunde spå till?

15. Ja Josep ütles neile: Mis tö se on, mis teie ollete teinud? eks teie tea, et nisuggune mees, kui minna ollen, woib pea ärraarwata?

15. Juozapas tarė jiems: ‘‘Ką padarėte! Argi nežinojote, kad toks vyras kaip aš tikrai moku burti?’‘

15. Joseph aber sprach zu ihnen: Wie habt ihr das tun dürfen? Wißt ihr nicht, daß ein solcher Mann, wie ich, erraten könne?

15. Et Joseph leur dit: Quelle action avez-vous faite? Ne savez-vous pas qu'un homme tel que moi sait deviner?

15. Y díjoles José: ¿Qué obra es esta que habéis hecho? ¿No sabéis vosotros que un hombre como yo adivinando adivina?

15 En Jozef zeide tot hen: Wat daad is dit, die gij gedaan hebt? Weet gij niet, dat zulk een man als ik dat zekerlijk waarnemen zoude?

15. I rzekł do nich Józef: Cóżeście to uczynili? azaście nie wiedzieli, że pewnie zgadnie mąż taki, jakim ja jest?

15. És monda nékik József: Mi dolog ez a mit cselekedtetek? Avagy nem tudjátok-é hogy az ilyen magamféle ember jövendölni tud?

15 Иосиф сказал им: что это вы сделали? разве вы не знали, что такойчеловек, как я, конечно угадает?

15. Каже ж їм Йосиф: Що се за дїло ви вдїяли? Хиба не відаєте, що нема такого ворожбита, як я?

16. Juuda vastasi: Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi.

16. Ja Juuda sanoi: mitä me vastaamme minun herralleni? Taikka mitä me puhumme? Taikka millä me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytänyt sinun palveliais vääryyden: katso, me olemme meidän herramme orjat, sekä me, että se, jolta malja löydettiin.

16. Ja Juda sanoi: mitä me wastamme minun herralleni? taicka mitä me puhumme? taicka millä me taidam idzem puhdista? Jumala on löytänyt sinun palweliais wääryden cadzo me olem meidän herram orjat sekä me että se jolda malja löyttin.

16 And Judah said, What will we say to my lord? What will we speak, or how will we clear ourselves? God has found out the iniquity of your servants. Behold, we are my lord's bondmen, both we and he also in whose hand the cup is found.

16. And Judah said, What shall we say unto my lord? what shall we speak? or how shall we clear ourselves? God hath found out the iniquity of thy servants: behold, we are my lord's servants, both we, and he also with whom the cup is found.

16. Og Juda sagde: Hvad skulle vi sige til min Herre hvad skullc vi tale, og hvormed ville vi retfærdiggøre os? Gud har fundet dine Tjeneres Misgerning; se, vi ere min Herres Trælle, baade vi, saa og den, som Skaalen er funden hos.

16. Juda sade: Hvad skole vi säga minom herra, eller huru skole vi bära före? Gud hafver funnit dina tjenares missgerningar: Si, vi och den, som skålen är funnen när, äre min herras trälar.

16. Ja Juda ütles: Mis peame meie omma issandale ütlema? mis peame räkima ja mis peame ennast öigeks pannema? Jummal on so sullaste üllekohhut leidnud ; wata, meie jäme omma issandale sullasiks, ni hästi meie, kui se, kelle käest se karrikas on leitud.

16. Judas atsakė: ‘‘Ką besakysime mūsų valdovui? Kaip bekalbėsime? Ir kuo pasiteisinsime? Dievas rado tavo tarnų kaltę. Mes esame mūsų valdovo vergai, taip pat ir tas, pas kurį rasta taurė’‘.

16. Juda sprach: Was sollen wir sagen meinem Herrn, oder wie sollen wir reden, und womit können wir uns rechtfertigen? Gott hat die Missetat deiner Knechte gefunden. Siehe da, wir und der, bei dem der Becher gefunden ist, sind meines Herrn Knechte.

16. Et Juda répondit: Que dirons-nous à mon seigneur? comment parlerons-nous? et comment nous justifierons-nous? Dieu a trouvé l'iniquité de tes serviteurs. Nous voici esclaves de mon seigneur, tant nous que celui entre les mains de qui la coupe s'est trouvée.

16. Entónces Judá dijo: ¿Qué diremos a mi señor? ¿Qué hablaremos? o ¿con qué nos justificaremos? Dios ha descubierto la maldad de tus siervos: he aquí, nosotros somos siervos de mi señor, nosotros también, y aquel en cuyo poder fué hallada la copa.

16 Toen zeide Juda: Wat zullen wij tot mijn heer zeggen, wat zullen wij spreken, en wat zullen wij ons rechtvaardigen? God heeft de ongerechtigheid uwer knechten gevonden; zie, wij zijn mijns heren slaven, zo wij, als hij, in wiens hand de beker gevonden is.

16. Tedy odpowiedział Judas: Cóż odpowiemy panu memu, cóż rzeczemy? i jako się my usprawiedliwić mamy? Bóg znalazł nieprawość sług twoich; otośmy niewolnikami pana mego, i my, i ten, w którego ręku znaleziony jest kubek.

16. És monda Júda: Mit mondhatunk az én uramnak? Mit szóljunk és mivel igazoljuk magunkat? Az Isten büntetése utólérte szolgáidat. Ímé mi az én uram szolgái vagyunk, mind mi, mind az, a kinek kezében a pohár találtatott.

16 Иуда сказал: что нам сказать господину нашему? что говорить? чемоправдываться? Бог нашел неправду рабов твоих; вот, мы рабы господинунашему, и мы, и тот, в чьих руках нашлась чаша.

16. Каже ж Юда: Що відкажемо панові добродїєві мойму, що промовимо? Або чим оправдуватись нам? Бог ізнайшов кривду в рабів твоїх. Оце ж ми раби панові добродїєві нашому, і ми й він, у кого знайшлась чаша.

17. Hän sanoi: Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo.

17. Mutta hän sanoi: pois se, että minä niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitää oleman minun orjani; mutta menkäät te rauhassa isänne tykö.

17. Mutta hän sanoi: pois se että minä nijn tekisin sen miehen jolda malja on löytty pitä oleman minun orjan mutta mengät te rauhas Isänne tygö.

17 And he said, Far be it from me that I should do so. The man in whose hand the cup is found, he will be my bondman, but as for you*, you* get up in peace to your* father.

17. And he said, God forbid that I should do so: but the man in whose hand the cup is found, he shall be my servant; and as for you, get you up in peace unto your father.

17. Og han sagde: Det være langt fra mig at gøre dette; den Mand, som Skaalen er funden hos, skal være min Træl; men drager I op med Fred til eders Fader!

17. Men han sade: Bort det, att jag skulle så göra. Den mannen, som skålen är funnen när, han skall vara min träl: Men I farer med frid upp till edar fader.

17. Ja ta ütles: Se olleks mulle teotusseks, kui ma sedda teeksin; se mees kelle käest se karrikas on leitud, se peab mulle sullaseks jäma: aga teie, minge ülles rahhoga omma issa jure.

17. Juozapas atsakė: ‘‘Gink Dieve, kad taip padaryčiau! Tik tas vyras, pas kurį rasta taurė, bus mano vergas, o jūs laisvi keliaukite pas savo tėvą!’‘

17. Er aber sprach: Das sei ferne von mir, solches zu tun! Der Mann, bei dem der Becher gefunden ist, soll mein Knecht sein; ihr aber zieht hinauf mit Frieden zu eurem Vater.

17. Mais il dit: Loin de moi la pensée d'agir ainsi! L'homme entre les mains de qui la coupe a été trouvée, sera mon esclave; mais vous, remontez en paix vers votre père.

17. Y él respondió: Nunca yo tal haga: el varón en cuyo poder fué hallada la copa; aquel será mi siervo: vosotros id en paz a vuestro padre.

17 Maar hij zeide: Het zij verre van mij zulks te doen! de man, in wiens hand de beker gevonden is, die zal mijn slaaf zijn; doch trekt gijlieden op in vrede tot uw vader.

17. A on rzekł: Nie daj Boże, abym to uczynić miał! mąż, w którego ręku znaleziony jest kubek, ten będzie niewolnikiem moim; a wy jedźcie w pokoju do ojca waszego.

17. Ő pedig monda: Távol legyen tőlem, hogy azt cselekedjem: az a kinek kezében találtatott a pohár, az legyen nékem szolgám, ti pedig békességgel menjetek el a ti atyátokhoz.

17 Но Иосиф сказал: нет, я этого не сделаю; тот, в чьих рукахнашлась чаша, будет мне рабом, а вы пойдите с миром к отцу вашему.

17. І каже він: Таку річ не менї вчинити. Той, у кого знайшовся кубок, буде менї раб; ви ж ідїте до панотця вашого не зайняті в неволю.

18. Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao!

18. Niin Juuda astui hänen tykönsä, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja älkään julmistuko sinun vihas sinun palvelias päälle, sillä sinä olet niinkuin Pharao.

18. NIin Juda astui hänen tygöns ja sanoi: minun herran suo nyt sinun palwelias puhua yxi sana minun herrani corwisa ja älkön julmistuco sinun wihas sinun palwelias päälle sillä sinä olet nijncuin Pharao.

18 Then Judah came near to him and said, Oh, my lord, I beseech you, let your servant speak a word in my lord's ears and do not let your anger burn against your servant, because you are even as Pharaoh.

18. Then Judah came near unto him, and said, Oh my lord, let thy servant, I pray thee, speak a word in my lord's ears, and let not thine anger burn against thy servant: for thou art even as Pharaoh.

18. Da gik Juda frem til ham og sagde: Hør mig, min Herre! kære, lad din Tjener tale et Ord for min Herres Øren, og lad din Vrede ikke forhaste sig paa din Tjener; thi du er ligesom Farao.

18. Då gick Juda till honom, och sade: Min herre, låt din tjenare tala ett ord i dina öron, min herre, och din vrede harmes icke öfver din tjenare; ty du äst såsom Pharao.

18. Ja Juda astus temma liggi ja ütles: Ma pallun, mo issand, et lasse omma sullane ühhe sanna räkida mo issanda körwade ette, ja ärgo süttigo so wihha pöllema so sullase wasto: sest sa olled nenda kui Warao.

18. Tada priartėjo prie jo Judas ir tarė: ‘‘Mano valdove, prašau, leisk savo tarnui pasiaiškinti ir nesupyk ant savo tarno, nes esi kaip faraonas.

18. Da trat Juda zu ihm und sprach: Mein Herr, laß deinen Knecht ein Wort reden vor den Ohren meines Herrn, und dein Zorn ergrimme nicht über deinen Knecht; denn du bist wie Pharao.

18. Alors Juda s'approcha de lui, et dit: Pardon, mon seigneur! Que ton serviteur dise un mot, je te prie, aux oreilles de mon seigneur, et que ta colère ne s'enflamme point contre ton serviteur; car tu es comme Pharaon.

18. Entónces Judá se llegó, a él, y dijo: Ay, señor mío, ruégote que hable tu siervo una palabra en oidos de mi señor, y no se encienda tu enojo contra tu siervo, pues que tú eres como Faraón.

18 Toen naderde Juda tot hem, en zeide: Och, mijn heer! laat toch uw knecht een woord spreken voor mijns heren oren, en laat uw toorn tegen uw knecht niet ontsteken; want gij zijt even gelijk Farao!

18. Zatem przystąpił do niego Judas i rzekł: Słuchaj mię panie mój; niechaj przemówi proszę sługa twój które słowo w uszy pana mego, a niech się nie zapala gniew twój na sługę twego, gdyżeś ty jest jako sam Farao.

18. De Júda hozzá járula és monda: Kérlek, uram, hadd szólhasson egy szót uram fülébe a te szolgád, és ne gerjedjen fel haragod a te szolgád ellen; mert hasonló vagy te a Faraóhoz.

18 И подошел Иуда к нему и сказал: господин мой, позволь рабу твоему сказать слово в уши господина моего, и не прогневайся на раба твоего, ибо ты то же,что фараон.

18. Приступивши ж до його Юда, каже: Благаю й молю тебе, пане добродїю, дозволь рабові твойму промовити слова в уші пана добродїя свого, і не прогнївись на раба твого; ти ж бо єси з Фараоном рівен.

19. Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'

19. Minun herrani kysyi hänen palvelioiltansa, sanoen: onko teillä isää taikka veljeä?

19. Minun herran kysyi hänen palwelioillens sanoden: ongo teillä Isä taicka welje.

19 My lord asked his servants, saying, Have you* a father, or a brother?

19. My lord asked his servants, saying, Have ye a father, or a brother?

19. Min Herre spurgte sine Tjenere ad og sagde: Have I Fader eller Broder?

19. Min herre frågade sina tjenare, och sade: Hafven I ock någon fader, eller broder?

19. Mo issand küssis omma sullaste käest ja ütles: Ons teil weel issa ehk wend?

19. Mano valdove, tu klausei savo tarnų: ‘Ar jūs turite tėvą ar brolį?’

19. Mein Herr fragte seine Knechte und sprach: Habt ihr auch einen Vater oder Bruder?

19. Mon seigneur interrogea ses serviteurs, en disant: Avez-vous père ou frère?

19. Mi señor preguntó a sus siervos, diciendo: ¿Tenéis padre, o hermano?

19 Mijn heer vraagde zijn knechten, zeggende: Hebt gijlieden een vader, of broeder?

19. Pan mój pytał sług swoich mówiąc: Macież ojca albo brata?

19. Az én uram kérdezte vala az ő szolgáit, mondván: Van-é atyátok, vagy testvéretek?

19 Господин мой спрашивал рабов своих, говоря: есть ли у вас отец или брат?

19. Пане добродїю! Питав єси в рабів твоїх словами: чи маєте отця або брата?

20. Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä.'

20. Niin me vastasimme meidän herraamme: meillä on vanha isä, ja nuorukainen syntynyt hänen vanhalla ijällänsä, jonka veli on kuollut, ja hän on yksinänsä jäänyt äidistänsä, ja hänen isänsä pitää hänen rakkaana.

20. Nijn me wastaisimme: meillä on wanha Isä ja nuorucainen syndynyt hänen wanhalla ijälläns jonga weli on cuollut ja hän on yxinäns jäänyt hänen äitistäns ja hänen Isäns pitä hänen rackana.

20 And we said to my lord, We have a father, an old man and a child of his old age, a little one. And his brother is dead and he alone is left of his mother and his father loves him.

20. And we said unto my lord, We have a father, an old man, and a child of his old age, a little one; and his brother is dead, and he alone is left of his mother, and his father loveth him.

20. Da sagde vi til min Herre: Vi have en gammel Fader, og han har en ung Søn, han avlede i sin Alderdom; og hans Broder er død, og han er alene bleven igen efter sin Moder, og hans Fader har ham kær.

20. Då svarade vi: Vi hafve en fader, och han är gammal, och en ung dräng föddan i hans ålderdom, och hans broder är död, och han är allena blifven igen af sine moder, och hans fader hafver honom kär.

20. Ja meie ütlesime mo issanda wasto: Meil on üks wanna issa ja üks poeglaps, kes temma wanna ea sees sündinud, se norem, ja ta wend on surnud, ja ta on üksi ommast emmast üllejänud, ja temma issa armastab tedda.

20. Mes atsakėme: ‘Turime seną tėvą ir jauną brolį, gimusį jam senatvėje. Jo brolis yra miręs, ir jis yra vienintelis likęs iš savo motinos; tad tėvas jį myli’.

20. Da antworteten wir: Wir haben einen Vater, der ist alt, und einen jungen Knaben, in seinem Alter geboren; und sein Bruder ist tot, und er ist allein übriggeblieben von seiner Mutter, und sein Vater hat ihn lieb.

20. Et nous répondîmes à mon seigneur: Nous avons un père âgé, et un jeune enfant qui lui est né en sa vieillesse. Or, son frère est mort, et celui-ci est resté seul de sa mère, et son père l'aime.

20. Y nosotros respondimos a mi señor: Tenemos un padre viejo, y un mozo nacido en su vejez, pequeño, y un hermano suyo murió, y él quedó solo de su madre, y su padre le ama.

20 Zo zeiden wij tot mijn heer: Wij hebben een ouden vader, en een jongeling des ouderdoms, den kleinsten, wiens broeder dood is, en hij is alleen van zijn moeder overgebleven, en zijn vader heeft hem lief.

20. Tedyśmy odpowiedzieli panu swemu: Mamyć ojca starego, i chłopię w starości jego spłodzone małe, a brat jego umarł, a został sam tylko po matce swej, i ojciec jego miłuje go.

20. Akkor mi azt felelénk az én uramnak: Van egy vén atyánk, és egy kis gyermek, a ki az ő vénségében lett; és ennek bátyja megholt, és csak ő maga maradt az ő anyjától, és az ő atyja szereti őt.

20 Мы сказали господину нашему, что у нас есть отец престарелый, и младший сын, сын старости, которого брат умер, а он остался один от матери своей, и отецлюбит его.

20. І промовили ми панові добродїєві: Є в нас отець старенький і хлопя старощів його, а брат його вмер, він же один остався у матері своєї, і панотець улюбив його.

21. Niin sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä.'

21. Niin sinä sanoit palvelioilles: tuokaat häntä tänne minun tyköni, että minä saan nähdä hänen.

21. Nijn sinä sanoit palwelioilles: tuocat händä tänne minun tygöni ja minä hänelle hywä teen.

21 And you said to your servants, Bring him down to me, that I may set my eyes upon him.

21. And thou saidst unto thy servants, Bring him down unto me, that I may set mine eyes upon him.

21. Da sagde du til dine Tjenere: Fører ham ned til mig, at jeg kan se ham.

21. Då sade du till dina tjenare: Hafver honom hit ned till mig, och jag vill göra honom godt.

21. Ja sa ütlesid omma sullaste wasto: Toge tedda mo jure alla, ja ma tahhan armolikkult temma peäle wadata.

21. Tada liepei: ‘Atveskite, kad jį pamatyčiau savo akimis!’

21. Da sprachst du zu deinen Knechten: Bringet ihn herab zu mir; ich will ihm Gnade erzeigen.

21. Et tu dis à tes serviteurs: Faites-le descendre vers moi, et que je le voie de mes yeux.

21. Y tú dijiste a tus siervos: Traédmelo, y yo pondré mis ojos sobre él.

21 Toen zeidet gij tot uw knechten: Brengt hem af tot mij, dat ik mijn oog op hem sla.

21. Potem mówiłeś do nas sług swoich: Przywiedźcie go do mnie, abym go oglądał oczyma memi:

21. És azt mondád a te szolgáidnak: Hozzátok én hozzám azt, hogy szemeimet reá vessem.

21 Ты же сказал рабам твоим: приведите его ко мне, чтобы мне взглянуть на него.

21. Ти ж мовляв рабам твоїм: Приведїте до мене, щоб я споглянув на його.

22. Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi.'

22. Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen jättää isäänsä; sillä jos hän jättäis isänsä, niin hän kuolis.

22. Mutta me wastaisim minun herralleni: ei taida nuorucainen tulla pois Isäns tykö jos hän jättäis Isäns nijn hän cuolis.

22 And we said to my lord, The young man cannot leave his father, if he should leave his father, his father would die.

22. And we said unto my lord, The lad cannot leave his father: for if he should leave his father, his father would die.

22. Da sagde vi til min Herre: Den unge Mand kan ikke forlade sin Fader, dersom han forlader sin Fader, da dør denne.

22. Men vi svarade minom herra: Pilten kan icke komma ifrå sinom fader; hvar han komme honom ifrå, dödde han.

22. Ja meie ütlesime omma issanda wasto: Se noormees ei woi mitte ommast issast ärrajäda: kui ta ommast issast ärrajääb, siis surreks temma ärra.

22. Mes atsakėme: ‘Berniukas negali palikti savo tėvo, nes tėvas mirs, jei paliks!’

22. Wir aber antworteten meinem Herrn: Der Knabe kann nicht von seinem Vater kommen; wo er von ihm käme, würde er sterben.

22. Et nous dîmes à mon seigneur: L'enfant ne peut quitter son père; et s'il le quitte, son père mourra.

22. Y nosotros dijimos a mi señor: El mozo no puede dejar a su padre; porque si dejare a su padre, el padre morirá.

22 En wij zeiden tot mijn heer: Die jongeling zal zijn vader niet kunnen verlaten; indien hij zijn vader verlaat, zo zal hij sterven.

22. I mówiliśmy do pana mego: Nie będzie mogło chłopię opuścić ojca swego; bo gdyby opuściło ojca swego, umarłby.

22. És mondánk az én uramnak: Nem hagyhatja el az a fiú az ő atyját; mert ha elhagyja atyját, meghal az.

22 Мы сказали господину нашему: отрок не может оставить отца своего, и если он оставит отца своего, то сей умрет.

22. І відказали ми панові добродїєві: Неможлива річ хлопцеві покинути панотця свого; коли ж покинув би панотця свого, умер би.

23. Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä.'

23. Niin sinä sanoit palvelioilles. jollei teidän nuorin veljenne tule teidän kanssanne, niin ei teidän pidä enää minun kasvojani näkemän.

23. Nijn sinä sanoit palwelioilles: jollei teidän nuorin weljen tule teidän cansan nijn ei teidän pidä enä minun caswojani näkemän.

23 And you said to your servants, Unless your* youngest brother come down with you*, you* will see my face no more.

23. And thou saidst unto thy servants, Except your youngest brother come down with you, ye shall see my face no more.

23. Da sagde du til dine Tjenere: Dersom, ikke eders yngste Broder kommer ned med eder, skulle I ikke se mit Ansigt mere.

23. Då sade du till dina tjenare: Hvar edar yngste broder icke kommer här med eder, skolen I icke mera komma för min ögon.

23. Ja sa ütlesid omma sullaste wasto: Kui teie norem wend teiega alla ei tulle, siis ei pea teie mo silmi mitte ennam nähha sama.

23. Tada, valdove, pasakei savo tarnams: ‘Jei jūsų jauniausias brolis neateis su jumis, nepasirodykite mano akyse!’

23. Da sprachst du zu deinen Knechten: Wo euer jüngster Bruder nicht mit euch herkommt, sollt ihr mein Angesicht nicht mehr sehen.

23. Alors tu dis à tes serviteurs: Si votre jeune frère ne descend avec vous, vous ne verrez plus ma face.

23. Y dijiste a tus siervos: Si vuestro hermano menor no descendiere con vosotros, no veais más mi rostro.

23 Toen zeidet gij tot uw knechten: Indien uw kleinste broeder met u niet afkomt, zo zult gij mijn aangezicht niet meer zien.

23. Tedyś rzekł do sług swoich: Jeźli nie przyjdzie brat wasz młodszy z wami, nie ujrzycie więcej oblicza mojego.

23. És [1†] ezt mondád a te szolgáidnak: Ha a ti legkisebbik atyátokfia el nem jő veletek, színem elé se kerűljetek többé.

23 Но ты сказал рабам твоим: если не придет с вами меньший брат ваш,то вы более не являйтесь ко мне на лице.

23. Ти ж промовив єси до рабів твоїх: Як не прийде брат меньший ваш, більш не бачити мете лиця мого.

24. Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.

24. Ja koska me menimme sinun palvelias minun isäni tykö, ja ilmoitimme hänelle minun herrani sanat,

24. Ja cosca me menim sinun palwelias minun Isäni tygö ja ilmoitim hänelle minun herrani sanat.

24 And it happened when we came up to your servant my father, we told him the words of my lord.

24. And it came to pass when we came up unto thy servant my father, we told him the words of my lord.

24. Og det skete, at vi fore op til din Tjener, min Fader, og vi gave ham min Herres Tale til Kende.

24. Då forom vi upp till din tjenare, min fader, och sadom honom mins herras tal.

24. Ja se sündis kui meie so sullase omma issa jure üllesläksime, ja tem̃ale teäda andsime omma issanda könned:

24. Kai parėjome pas tavo tarną, mūsų tėvą, jam pranešėme tavo, valdove, žodžius.

24. Da zogen wir hinauf zu deinem Knecht, unserm Vater, und sagten ihm meines Herrn Rede.

24. Et lorsque nous fûmes remontés vers ton serviteur mon père, nous lui rapportâmes les paroles de mon seigneur.

24. Aconteció pues, que como venímos a mi padre tu siervo, contámosle las palabras de mi señor.

24 En het is geschied, als wij tot uw knecht, mijn vader, opgetrokken zijn, en wij hem de woorden mijns heren verhaald hebben;

24. I stało się, gdyśmy odeszli do sługi twego, ojca mojego, i powiedzieliśmy mu te słowa pana mego:

24. Mikor azért felmenénk a te szolgádhoz, az én atyámhoz és tudtul adjuk vala néki az én uramnak beszédét;

24 Когда мы пришли к рабу твоему, отцу нашему, то пересказали ему слова господина моего.

24. Сталося ж, як прийшли ми до раба твого, панотця нашого, повідали ми йому слова пана добродїя нашого.

25. Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.'

25. Niin sanoi meidän isämme: menkäät jälleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.

25. Nijn sanoi meidän Isäm: mengät jällens pois ja ostacat meille jotakin elatusta.

25 And our father said, Go again, buy us a little food.

25. And our father said, Go again, and buy us a little food.

25. Da sagde vor Fader: Drager hen igen, køber os lidt Spise!

25. Då sade vår fader: Farer åter bort, och köper oss någon spisning.

25. Siis ütles meie issa: Minge jälle, ostke meile pissut leiba.

25. Ir mūsų tėvas tarė: ‘Vėl nukeliavę nupirkite kiek maisto’.

25. Da sprach unser Vater: Zieht wieder hin und kauft uns ein wenig Speise.

25. Ensuite notre père dit: Retournez nous acheter un peu de vivres.

25. Y dijo nuestro padre: Volvéd: comprádnos un poco de alimento.

25 En dat onze vader gezegd heeft: Keert weder. koopt ons een weinig spijze;

25. Tedy rzekł ojciec nasz: Jedźcie znowu, a kupcie nam trochę żywności.

25. És monda a mi atyánk: Menjetek vissza, és vegyetek nékünk egy kevés eleséget.

25 И сказал отец наш: пойдите опять, купите нам немного пищи.

25. Каже ж нам панотець наш: Ідїть, ізнов та купіте трохи збіжа.

26. Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme.'

26. Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne mennä; vaan jos meidän nuorin veljemme on meidän kanssamme, niin me menemme; sillä emme saa nähdä sen miehen kasvoja, jollei meidän nuorin veljemme ole meidän kanssamme.

26. Mutta me sanoim: en me tohdi sinne mennä waan jos meidän nuorin weljem on meidän cansam nijn me menem: sillä en me saa nähdä sen miehen caswoja jollei meidän nuorin weljem ole meidän cansam.

26 And we said, We cannot go down. If our youngest brother is with us, then will we go down, because we may not see the man's face unless our youngest brother be with us.

26. And we said, We cannot go down: if our youngest brother be with us, then will we go down: for we may not see the man's face, except our youngest brother be with us.

26. Da sagde vi: Vi kunne ikke fare ned; dersom vor yngste Broder er med os, da ville vi rejse ned; thi vi kunne ikke se den Mands Ansigt, dersom vor yngste Broder ikke er med os.

26. Men vi sade: Vi kunne icke fara der ned, med mindre vår yngste broder är med oss, så vilje vi fara derned; ty vi kunne icke komma för dens mansens ögon, hvar vår yngste broder icke är med oss.

26. Ja meie ütlesime: Meie ei woi mitte allaminna; kui meie norem wend meiega on, siis lähhäme alla: sest meie ei woi mitte selle mehhe silmi nähha sada, kui meie norem wend meiega ei olle.

26. Mes atsakėme: ‘Negalime keliauti! Tik jei leisi jauniausią brolį su mumis, keliausime. Mes negalime pasirodyti tam žmogui be mūsų jauniausiojo brolio’.

26. Wir aber sprachen: wir können nicht hinabziehen, es sei denn unser jüngster Bruder mit uns, so wollen wir hinabziehen; denn wir können des Mannes Angesicht nicht sehen, wenn unser jüngster Bruder nicht mit uns ist.

26. Et nous dîmes: Nous ne pouvons descendre; mais si notre jeune frère est avec nous, nous descendrons; car nous ne pouvons pas voir la face de cet homme, que notre jeune frère ne soit avec nous.

26. Y nosotros respondimos: No podemos ir: si nuestro hermano menor fuere con nosotros, iremos: porque no podemos ver el rostro del varón, no estando con nosotros nuestro hermano el menor.

26 Zo hebben wij gezegd: Wij zullen niet mogen aftrekken; indien onze kleinste broeder bij ons is, zo zullen wij aftrekken; want wij zullen het aangezicht van dien man niet mogen zien, zo deze onze kleinste broeder niet bij ons is.

26. I powiedzieliśmy: Nie możemy tam iść: lecz jeźli brat nasz młodszy będzie z nami, tedy pojedziemy; bo inaczej nie będziemy mogli oglądać oblicza męża onego, jeźli brat nasz młodszy nie będzie z nami.

26. És mondánk: Nem mehetünk le; ha a mi legkisebbik atyánkfia velünk lesz, akkor lemegyünk; mert nem mehetünk ama férfiú színe elé, ha a mi legkisebbik atyánkfia velünk nem lesz.

26 Мы сказали: нельзя нам идти; а если будет с нами меньший брат наш, то пойдем; потому что нельзя нам видеть лица того человека, если не будет с нами меньшого брата нашего.

26. Ми ж відказали: Не можлива річ ійти! Коли ж брат наш меньший пійде з нами, пійдемо; бо шкода вбачати нам у вічі мужа громадського того, як брат наш меньший та не буде з нами.

27. Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

27. Niin sinun palvelias minun isäni sanoi meille: te tiedätte, että minun emäntäni synnytti minulle kaksi,

27. Nijn sinun palwelias minun Isän sanoi meille: te tiedätte että minun emändäni synnytti minulle caxi.

27 And your servant my father said to us, You* know that my wife bore me two sons.

27. And thy servant my father said unto us, Ye know that my wife bare me two sons:

27. Da sagde din Tjener, min Fader, til os: I vide, at min Hustru har født mig to.

27. Då sade din tjenare, min fader, till oss: I veten, att min hustru hafver födt mig två:

27. Ja so sullane mo issa ütles meie wasto: Teie teate, et mo naene mulle kaks poega ilmale tonud.

27. Tavo tarnas, mūsų tėvas, atsakė: ‘Jūs patys žinote, kad mano žmona man pagimdė du sūnus.

27. Da sprach dein Knecht, mein Vater, zu uns: Ihr wisset, daß mir mein Weib zwei Söhne geboren hat;

27. Et ton serviteur mon père nous répondit: Vous savez que ma femme m'a enfanté deux fils;

27. Entónces tu siervo, mi padre, nos dijo: Vosotros sabéis, que dos hijos me parió mi mujer;

27 Toen zeide uw knecht, mijn vader, tot ons: Gijlieden weet, dat mijn huisvrouw er mij twee gebaard heeft.

27. I rzekł sługa twój, ojciec mój, do nas: Wy wiecie, że dwóch synów urodziła mi żona moja;

27. És monda a te szolgád, az én atyám, nékünk: Ti tudjátok hogy az én feleségem nékem csak két fiat szűlt.

27 И сказал нам раб твой, отец наш: вы знаете, что жена моя родила мне двух сынов ;

27. Каже ж раб твій, панотець наш, до нас: Ви знаєте, що двох уродила менї жена моя.

28. Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.

28. Ja toinen läksi minun tyköäni, josta sanottiin, että hän on kuoliaaksi revelty, ja en ole minä häntä vielä sitte nähnyt.

28. Ja se toinen läxi minun tyköni josta sanottin että hän on cuoliaxi reweldy ja en ole minä händä wielä sijtte nähnyt.

28 And the one went out from me and I said, Surely he is torn in pieces and I have not seen him since.

28. And the one went out from me, and I said, Surely he is torn in pieces; and I saw him not since:

28. Og den ene gik bort fra mig, og jeg sagde: Han er vist reven ihjel, og jeg har ikke set ham hidindtil.

28. Den ene gick bort ifrån mig, och det sades, att han skulle vara ihjälrifven; och jag hafver ej sett honom allt härtill.

28. Ja teine läks mo jurest ärra, ja ma ütlesin: töeste ta on ärramurtud; ja ma polle tedda tänneni weel mitte näinud.

28. Vienas išėjo, ir aš pasakiau: ‘Jį sudraskė žvėris’. Ir aš jo daugiau nebemačiau.

28. einer ging hinaus von mir, und man sagte: Er ist zerrissen; und ich habe ihn nicht gesehen bisher.

28. L'un s'en est allé d'auprès de moi; et j'ai dit: Certainement, il a été déchiré; et je ne l'ai point revu jusqu'à présent.

28. Y el uno salió de conmigo, y de él dije: De cierto que fué despedazado; y hasta ahora no le he visto.

28 En de een is van mij uitgegaan, en ik heb gezegd: Voorwaar, hij is gewisselijk verscheurd geworden! en ik heb hem niet gezien tot nu toe.

28. I wyszedł jeden ode mnie, i rzekłem: Zaiste od zwierza rozdarty jest, i nie widziałem go do tych miast;

28. Az egyik kiméne tőlem, és azt mondom vala: [2†] bizonyára fenevad szaggatta széllyel és attól fogva nem láttam őt.

28 один пошел от меня, и я сказал: верно он растерзан; и я не видал его доныне;

28. І один пійшов од мене, і казав я: Певно розірвано його на шматтє, та й не бачив його й досї.

29. Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.'

29. Jos te tämän myös minulta viette pois, ja hänelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan.

29. Jos te tämän myös minulda wiette pois ja hänelle tapahtuis jotakin paha nijn te saattaisit minun harmat carwani murhella hautaan?

29 And if you* take this one also from me and harm befall him, you* will bring down my gray hairs with sorrow to Sheol.

29. And if ye take this also from me, and mischief befall him, ye shall bring down my gray hairs with sorrow to the grave.

29. Dersom I toge ogsaa denne fra mit Ansigt, han kom til Ulykke, da førte I ham graa Haar med Kummer ned Graven.

29. Skolen I ock taga denna ifrå mig, och honom vederfars något ondt, så varden I drifvande min grå hår med sorg ned i grafvena.

29. Kui teie nüüd sesinnatse ka mo silma eest ärrawöttate, ja temmale peaks äppardus juhtuma: siis sataksite teie mo hallid juuksed se önnetusse läbbi hauda.

29. Jei ir šitą paimsite iš manęs ir jam atsitiks nelaimė, nuvarysite mano žilus plaukus su sielvartu į kapus’.

29. Werdet ihr diesen auch von mir nehmen und widerfährt ihm ein Unfall, so werdet ihr meine grauen Haare mit Jammer hinunter in die Grube bringen.

29. Si vous ôtez aussi celui-ci de ma présence, et qu'il lui arrive malheur, vous ferez descendre mes cheveux blancs avec douleur au Sépulcre.

29. Y si tomareis también a este de delante de mí, y le aconteciere algún desastre, haréis descender mis canas con dolor a la sepultura.

29 Indien gij nu dezen ook van mijn aangezicht wegneemt, en hem een verderf ontmoette, zo zoudt gij mijn grauwe haren met jammer ten grave doen nederdalen!

29. A weźmiecieli i tego od oblicza mego, a przypadnie naó śmierć, tedy doprowadzicie sędziwość moję z żałością do grobu.

29. Ha ezt is elviszitek szemeim elől, s veszedelem találja érni, akkor az én ősz fejemet [3†] keserűségtől borítva bocsátjátok alá a koporsóba.

29 если и сего возьмете от глаз моих, и случится с ним несчастье, то сведете вы седину мою с горестью во гроб.

29. Коли ж оце візьмете й сього від мене, і станеться йому пригода, зведете старощі мої в смутку на той сьвіт.

30. Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,

30. Jos minä nyt tulisin sinun palvelias minun isäni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidän kanssamme: sillä hänen henkensä riippuu tämän hengestä.

30. Jos minä nyt tulisin sinun palwelias minun Isäni tygö ja ei olis nuorucainen meidän cansam (hänen hengens rippu tämän hengesä)

30 Now therefore when I come to your servant my father and the young man is not with us, since his life is bound up in the young man's life,

30. Now therefore when I come to thy servant my father, and the lad be not with us; seeing that his life is bound up in the lad's life;

30. Og nu, dersom jeg kommer til din Tjener, min Fader, og en unge Mand ikke er med os, efterdi hans Sjæl er bunden til den unge Mands Sjæl,

30. Om jag nu komme hem till din tjenare, min fader, och pilten vore icke med oss, efter hans själ hänger intill desses själ;

30. Ja nüüd kui minna so sullase omma issa jure tulleksin, ja se noormees ei olleks mitte meiega (sest temma hing armatseb temma hinge wägga.)

30. Taigi, jei dabar pareisiu pas tavo tarną, mano tėvą, ir su mumis nebus berniuko, prie kurio tėvas labai prisirišęs,

30. Nun, so ich heimkäme zu deinem Knecht, meinem Vater, und der Knabe wäre nicht mit uns, an des Seele seine Seele hanget,

30. Et maintenant, quand je viendrai vers ton serviteur mon père, si le jeune homme, dont l'âme est liée à son âme, n'est pas avec nous,

30. Y ahora como yo viniere a tu siervo, mi padre, y el mozo no fuere conmigo, porque su alma está ligada con el alma de él,

30 Nu dan, als ik tot uw knecht, mijn vader, kome, en de jongeling is niet bij ons (alzo zijn ziel aan de ziel van dezen gebonden is),

30. Przetoż teraz jeślibym przyszedł do sługi twego, ojca mojego, a dziecięcia by z nami nie było, (ponieważ dusza jego jest przywiązana do duszy jego),

30. Ha tehát most visszamenéndek a te szolgádhoz, az én atyámhoz, és e fiú nem lesz velünk, mivelhogy annak lelke ennek lelkéhez van nőve,

30 Теперь если я приду к рабу твоему, отцу нашему, и не будет с нами отрока, с душею которого связана душа его,

30. Тим же то, як пійду я до раба твого, панотця мого, та хлопця не буде з нами? Душа ж бо його та звязана з душею малого,

31. niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan.

31. Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidän isämme harmaat karvat murheella hautaan.

31. Nijn tapahduis cosca hän näkis ettei nuorucainen cansa olis että hän cuolis nijn me sinun palwelias saattaisim meidän Isäm sinun palwelias harmat carwat murhella hautaan.

31 it will happen, when he sees that the young man is not (with us), that he will die. And your servants will bring down the gray hairs of your servant our father with sorrow to Sheol.

31. It shall come to pass, when he seeth that the lad is not with us, that he will die: and thy servants shall bring down the gray hairs of thy servant our father with sorrow to the grave.

31. da sker det, naar han ser, at den unge Mand ikke er der, at han dør, og dine enere ville bringe din Tjeners, vor Faders, graa Haar med Sorg til Graven.

31. Så sker det, då han ser, att pilten icke är tillstädes, att han dör: Så vorde vi dine tjenare, dins tjenares, vårs faders grå hår förande med jämmer ned i grafvena.

31. Siis sünnib kui ta nääb, et se noormees ei olle ka, et ta surreb, ja et so sullased sinno sullase omma issa hallid juuksed murrega hauda saatwad.

31. jis numirs, matydamas, kad jo nėra su mumis. Ir tavo tarnai nuvarys tavo tarno, mūsų tėvo, žilus plaukus su sielvartu į kapus.

31. so wird's geschehen, wenn er sieht, daß der Knabe nicht da ist, daß er stirbt; so würden wir, deine Knechte, die grauen Haare deines Knechtes, unsers Vaters, mit Herzeleid in die Grube bringen.

31. Il arrivera que, dès qu'il verra que le jeune homme n'y est point, il mourra. Et tes serviteurs feront descendre avec douleur les cheveux blancs de ton serviteur notre père au Sépulcre.

31. Será, que como él no vea al mozo, morirá: y tus siervos harán descender las canas de tu siervo nuestro padre con dolor a la sepultura:

31 Zo zal het geschieden, als hij ziet, dat de jongeling er niet is, dat hij sterven zal; en uw knechten zullen de grauwe haren van uw knecht, onzen vader, met droefenis ten grave doen nederdalen.

31. Stanie się, skoro ujrzy, iż dziecięcia nie będzie, że umrze; a odprowadzą słudzy twoi sędziwość sługi twego, ojca naszego, z żałością do grobu.

31. Ha meglátja, hogy nincs meg a gyermek, meghal s akkor a te szolgáid, a te szolgádnak, a mi atyánknak ősz fejét búba borítva bocsátják alá a koporsóba.

31 то он, увидев, что нет отрока, умрет; и сведут рабы твои седину раба твоего, отца нашего, с печалью во гроб.

31. Так станеться таке, що як побачить, що нема хлопця з нами, то певно й раби твої зведуть сиве волоссє раба твого, панотця нашого, смутком в землю.

32. Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani.'

32. Sillä sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isäni edessä, sanoen: jollen minä häntä tuo jällensä sinun tykös, niin minä sen edestä kaiken minun elinaikani olen vikapää kärsimään.

32. Sillä minä sinun palwelias olen taannut nuorucaisen minun Isäni edes sanoden: jollen minä händä tuo jällens sinun tygös nijn minä senedestä caiken minun elinaicani olen wicapää kärsimän.

32 For your servant became a surety for the young man to my father, saying, If I do not bring him to you, then I will bear the blame to my father forever.

32. For thy servant became surety for the lad unto my father, saying, If I bring him not unto thee, then I shall bear the blame to my father for ever.

32. Thi din Tjener blev anvarlig for den unge Mand hos min Fader og sagde: Dersom jeg ikke ringer dig ham igen, da vil jeg være Skyld for min Fader alle Dage.

32. Ty jag, din tjenare, hafver varit minom fader god för pilten, och sagt: Hafver jag icke honom till dig igen, så vill jag hafva skuld i alla mina lifsdagar.

32. Sest so sullane on käemees se noremehhe eest mo issa jures, sest ma ütlesin: Kui ma tedda sinno jure mitte ei to, siis olgo minna iggapääw omma issa ees sü-allune.

32. Tavo tarnas laidavo už berniuką savo tėvui, sakydamas: ‘Jei aš jo neparvesiu, būsiu nusikaltęs tau visą amžių’,

32. Denn ich, dein Knecht, bin Bürge geworden für den Knaben gegen meinen Vater und sprach: Bringe ich ihn dir nicht wieder, so will ich mein Leben lang die Schuld tragen.

32. Car ton serviteur a répondu du jeune homme, en le prenant à mon père; et il a dit: Si je ne te le ramène, je serai coupable envers mon père à toujours.

32. Porque tu siervo salió por fiador por el mozo con mi padre, diciendo: Si no te le volviere, entónces yo seré culpado a mi padre todos los dias.

32 Want uw knecht is voor deze jongeling borg bij mijn vader, zeggende: Zo ik hem tot u niet wederbreng, zo zal ik tegen mijn vader alle dagen gezondigd hebben!

32. Bo sługa twój przyrzekł za to dziecię, gdy je brał od ojca swego, mówiąc: Jeźlić go zaś nie przywiodę, tedy będę winien grzechu przeciw ojcu memu po wszystkie dni.

32. Mivel a te szolgád e fiúért az ő atyjánál kezes lett, mondván: [4†] Ha vissza nem hozom őt hozzád, mind éltig bűnös legyek az én atyám előtt.

32 Притом я, раб твой, взялся отвечать за отрока отцу моему, сказав: если не приведу его к тебе, то останусь я виновным пред отцом моим во все дни жизни.

32. Бо раб твій зробивсь порукою мойму панотцеві за хлопця, і ясив: Коли не приведу його до тебе, так нехай буду непрощений тобі до віку.

33. Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.

33. Ja nyt siis jääkään sinun palvelias nuorukaisen edestä minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menkään veljeinsä kanssa.

33. Ja nyt sijs jääkän sinun palwelias nuorucaisen edest minun herralleni orjaxi waan nuorucainen mengän weljeins cansa.

33 Now therefore, I beseech you, let your servant abide a bondman to my lord instead of the young man and let the young man go up with his brothers.

33. Now therefore, I pray thee, let thy servant abide instead of the lad a bondman to my lord; and let the lad go up with his brethren.

33. Og nu, kære, lad din Tjener live min Herres Træl i Stedet for en unge Mand, men den unge Mand drage op med sine Brødre.

33. Derföre, låt din tjenare blifva här qvar minom herra för en träl i piltens stad; och låt pilten fara upp med sina bröder.

33. Ja nüüd jägo, pallun ma, so sullane selle nore mehhe assemele sullaseks omma issandale, ja se noormees mingo ülles omma wendadega.

33. todėl prašau, valdove, palik mane berniuko vietoje tau vergauti, o berniukas tegrįžta su broliais!

33. Darum laß deinen Knecht hier bleiben an des Knaben Statt zum Knecht meines Herrn und den Knaben mit seinen Brüdern hinaufziehen.

33. Maintenant donc, que ton serviteur demeure, je te prie, esclave de mon seigneur au lieu du jeune homme, et que celui-ci remonte avec ses frères.

33. Ruégote, pues, que quede ahora tu siervo por el mozo por siervo de mi señor, y el mozo vaya con sus hermanos.

33 Nu dan, laat toch uw knecht voor dezen jongeling slaaf van mijn heer blijven, en laat den jongeling met zijn broederen optrekken!

33. Teraz tedy niech zostanie proszę sługa twój miasto dziecięcia tego niewolnikiem pana mego, a dziecię niech idzie z bracią swoją.

33. Hadd maradjon azért e gyermek helyébe a te szolgád, az én uramnak szolgájáúl; e gyermek pedig menjen fel az ő bátyjaival.

33 Итак пусть я, раб твой, вместо отрока останусь рабом у господина моего, а отрок пусть идет с братьями своими:

33. Тим же то буду тепереньки замість хлопця тобі рабом, а хлопець нехай іде з браттєм своїм.

34. Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi.

34. Sillä kuinka minä taidan mennä minun isäni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minä näkisi sitä surkeutta, johon minun isäni joutuu.

34. Sillä cuinga minä taidan mennä minun Isäni tygö jollei nuorucainen olis minun cansani? etten minä näkis sitä surkeutta johon minun Isän joutu.

34 For how shall I go up to my father, if the young man is not with me? Lest I see the evil that will come on my father.

34. For how shall I go up to my father, and the lad be not with me? lest peradventure I see the evil that shall come on my father.

34. Thi hvorledes skulde jeg fare op til min Fader, uden at den unge Mand er med mig? jeg maatte da se paa det onde, som skulde ramme min Fader.

34. Förty, huru skulle jag fara upp till min fader, när pilten är icke med mig? Jag finge se den jämmer, som min fader uppå komme.

34. Sest kuida peaksin minna omma issa jure ülles minnema, kui se noormees ei olleks minnoga; et ma sedda önnetust ei sa nähha, mis mo issale juhtub.

34. Kaip galėčiau grįžti pas savo tėvą be jauniausiojo brolio ir matyti nelaimę, kuri ištiks mano tėvą’‘.

34. Denn wie soll ich hinaufziehen zu meinem Vater, wenn der Knabe nicht mit mir ist? Ich würde den Jammer sehen müssen, der meinem Vater begegnen würde.

34. Car comment remonterais-je vers mon père, si le jeune homme n'est avec moi? Ah! que je ne voie point l'affliction de mon père!

34. Porque ¿cómo vendré yo a mi padre sin el mozo? Por no ver el mal que a mi padre vendrá.

34 Want hoe zoude ik optrekken tot mijn vader, indien de jongeling niet met mij was, opdat ik den jammer niet zie, welke mijn vader overkomen zou.

34. Bo jakoż ja mam wrócić się do ojca mego, gdy tego dziecięcia ze mną nie będzie? chybabym chciał patrzyć na żałość, która by przyszła na ojca mego.

34. Mert mimódon mehetnék én fel atyámhoz, ha e gyermek velem nem lenne, a nélkül, hogy ne lássam a nyomorúságot, mely atyámat érné?

34 ибо как пойду я к отцу моему, когда отрока не будет со мною? я увидел бы бедствие, которое постигло бы отца моего.

34. Як бо менї йти до панотця, хлопця ж не буде зо мною? Не мушу вбачати лихої години, що побє панотця мого.