32 luku

Jaakob valmistautuu kohtaamaan Eesauta. Jaakob painiskelee Jumalan kanssa.

1. Mutta Jaakob kulki tietänsä; ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.

1. Mutta Jakob meni tietänsä myöten, ja Jumalan enkelit tulivat häntä vastaan.

1. MUtta Jacob meni hänen tietäns ja Jumalan Engelit tulit händä wastan.

1 And Jacob went on his way and the messengers of God met him.

1. And Jacob went on his way, and the angels of God met him.

1. Og Jakob drog sin Vej, og Guds Engle mødte ham.

1. Men Jacob for sin väg, och Guds Änglar mötte honom.

1. Ja Jakob läks omma teed, Ja Jummala inglid sattusid temma wasto.

1. Jokūbui keliaujant toliau, jį pasitiko Dievo angelai.

1. 32:2 Jakob aber zog seinen Weg; und es begegneten ihm die Engel Gottes.

1. Et Jacob continua son chemin, et des anges de Dieu le rencontrèrent.

1. Y JACOB se fué su camino, y saliéronle al encuentro ángeles de Dios.

1 Jakob toog ook zijns weegs; en de engelen Gods ontmoetten hem.

1. Potem Laban wstawszy bardzo rano, pocałował syny swoje i córki swe, i błogosławił im; a odszedłszy, wrócił się Laban na miejsce swoje.

1. Jákób tovább méne az ő útján, és szembe jövének vele az Isten Angyalai.

1 А Иаков пошел путем своим. И встретили его Ангелы Божии.

1. І Яков те ж верстав путь свою, і зустьріли його ангели Божі.

2. Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi: Tämä on Jumalan sotajoukkoa. Ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

2. Ja koska hän näki heidät, sanoi hän: Nämä ovat Jumalan sotajoukko. Ja hän kutsui sen paikan Mahanaim.

2. Ja cosca hän näki heidän sanoi hän: nämät owat Jumalan sotajoucko. Ja hän cudzui sen paican Mahanaim.

2 And Jacob said when he saw them, This is God's camp. And he called the name of that place Mahanaim.

2. And when Jacob saw them, he said, This is God's host: and he called the name of that place Mahanaim.

2. Og der Jakob saa dem, sagde han: Denne er Guds Hær; og han kaldte det samme Steds Navn Makanaim.

2. Och då han såg dem, sade han: Detta äro Guds härar; och kallade det rummet Mahanaim.

2. Ja Jakob ütles, kui ta neid näggi: Se on Jummala leer ; ja panni selle paiga nimme Maanaim.

2. Jis, išvydęs juos, tarė: ‘‘Tai Dievo stovykla!’‘ Ir pavadino tą vietą Mahanaimu.

2. 32:3 Und da er sie sah, sprach er: Es sind Gottes Heere; und hieß die Stätte Mahanaim.

2. Et Jacob dit, quand il les eut vus: C'est le camp de Dieu! Et il appela ce lieu-là, Mahanaïm (les deux camps).

2. Y dijo Jacob, cuando los vió: El campo de Dios es este: y llamó el nombre de aquel lugar, Mahanaim.

2 En Jakob zeide, met dat hij hen zag: Dit is een heirleger Gods! en hij noemde den naam derzelver plaats Mahanaim.

2. A Jakób też poszedł w drogę swoję i potkali się z nim Aniołowie Boży.

2. És monda Jákób mikor azokat látja vala: Isten tábora ez; és nevezé annak a helynek nevét [1†] Mahanáimnak.

2 Иаков, увидев их, сказал: это ополчение Божие. И нарек имя месту тому: Маханаим.

2. Каже ж тодї Яков, зуздрівши їх: Се Божий полк, урочище те Маганаїм.

3. Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.

3. Niin Jakob lähetti sanansaattajat edellänsä veljensä Esaun tykö, Seirin maakuntaan, Edomin maalle.

3. NIjn Jacob lähetti sanan edelläns Esaun hänen weljens tygö Seirin maacundaan Edomin maalle.

3 And Jacob sent messengers before him to Esau his brother to the land of Seir, the field of Edom.

3. And Jacob sent messengers before him to Esau his brother unto the land of Seir, the country of Edom.

3. Og Jakob sendte Bud for sig til Esau sin Broder, til det Land Sejr, paa Edoms Mark.

3. Men Jacob sände båd fram för sig till sin broder Esau in uti Seirs land, i Edoms ängd.

3. Ja Jakob läkkitas käskusid ennese ele omma wenna Esawi jure Seiri male, mis Edomi wäljal olli.

3. Jokūbas siuntė pirma savęs pasiuntinius pas savo brolį Ezavą į Seyro žemę, Edomo kraštan.

3. 32:4 Jakob aber schickte Boten vor sich her zu seinem Bruder Esau ins Land Seir, in die Gegend Edoms,

3. Et Jacob envoya des messagers devant lui vers Ésaü, son frère, au pays de Séir, aux champs d'Édom.

3. Y envió Jacob mensajeros delante de sí a Esaú su hermano a la tierra de Seir, campo de Edom.

3 En Jakob zond boden uit voor zijn aangezicht tot Ezau, zijn broeder, naar het land Seir, de landstreek van Edom.

3. I rzekł Jakób ujrzawszy je: Obóz to Boży; i nazwał imię miejsca onego Mahanaim.

3. Azután külde Jákób követeket maga előtt Ézsaúhoz az ő bátyjához, Széir földébe, Edóm mezőségébe,

3 И послал Иаков пред собою вестников к брату своему Исаву в землюСеир, в область Едом,

3. Послав же Яков посли поперед собою до Езава, брата свого в Сеїр землю, в Едом поле;

4. Ja hän käski heitä sanoen: Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Sinun palvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka;

4. Ja käski heitä, sanoen: sanokaat näin minun herralleni Esaulle: näin sanoo sinun palvelias Jakob: minä olen ollut muukalainen Labanin tykönä, ja viipynyt tähän asti.

4. Ja käski heitä sanoden: sanocat näin minun herralleni Esaulle: sinun palwelias Jacob käski sinulle sanoa: minä olen ollut Labanin tykönä tähän asti.

4 And he commanded them, saying, Thus you* will say to my lord Esau, Thus says your servant Jacob, I have traveled with Laban and stayed until now.

4. And he commanded them, saying, Thus shall ye speak unto my lord Esau; Thy servant Jacob saith thus, I have sojourned with Laban, and stayed there until now:

4. Og han befalede dem og sagde: Saa skulle I sige til min Herre, til Esau: Saa siger din Tjener Jakob: Jeg har været fremmed hos Løan og dvælet der indtil nu.

4. Och befallte dem, och sade: Så säger minom herra Esau: Din tjenare Jacob låter säga dig, jag hafver varit ute när Laban, och hafver allt härtill varit ibland främmande;

4. Ja käskis neid ja ütles: Nenda peate teie ütlema mo issandale Esawile: nenda ütleb so sullane Jakob: Ma ollen kui woöras Labani jures ellanud ja ollen tännini senna wibinud;

4. Jis įsakė jiems: ‘‘Taip kalbėsite mano valdovui Ezavui: ‘Taip sako tavo tarnas Jokūbas: ‘Viešėjau pas Labaną ir ten užtrukau iki šios dienos.

4. 32:5 und befahl ihnen und sprach: Also sagt meinem Herrn Esau: Dein Knecht Jakob läßt dir sagen: Ich bin bis daher bei Laban lange außen gewesen

4. Et il leur commanda en disant: Vous parlerez ainsi à Ésaü mon seigneur: Ainsi a dit ton serviteur Jacob: J'ai séjourné chez Laban, et j'y ai demeuré jusqu'à présent.

4. Y mandóles, diciendo: Direis así a mi señor Esaú: Así dice tu siervo Jacob: Con Labán he morado, y detenídome he hasta ahora.

4 En hij gebood hun, zeggende: Zo zult gij zeggen tot mijn heer, tot Ezau: Zo zegt Jakob, uw knecht: Ik heb als vreemdeling gewoond bij Laban, en heb er tot nu toe vertoefd;

4. Potem posłał Jakób posły przed sobą do Ezawa, brata swego, do ziemi Seir, do krainy Edomskiej.

4. És parancsola azoknak mondván: Így szóljatok az én uramnak Ézsaúnak: Ezt mondja a te szolgád Jákób: Lábánnál tartózkodtam és időztem mind ekkorig.

4 и приказал им, сказав: так скажите господину моему Исаву: вот чтоговорит раб твой Иаков: я жил у Лавана и прожил доныне;

4. І наказав їм, говорючи: Такенькі мовляйте панові мойму Езавові: Так говорить раб твій Яков: У Лабана пробував я та й загаявсь там і досї.

5. ja minä olen saanut raavaita, aaseja, pikkukarjaa, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä.'

5. Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja lähetin ilmoittamaan minun herralleni, löytääkseni armoa sinun edessäs.

5. Ja minulla on carja ja Aseja lambaita palwelioita ja pijcoja ja lähetin ilmoittaman minun herralleni löytäxen armo sinun edesäs.

5 And I have oxen and donkeys, flocks and men-servants and maid-servants. And I have sent to tell my lord, that I may find favor in your sight.

5. And I have oxen, and asses, flocks, and menservants, and womenservants: and I have sent to tell my lord, that I may find grace in thy sight.

5. Og jeg har Øksne og Asener, Kvæg og Svende og Tjenestepiger, og jeg har udsendt Bud, at give min Herre det til Kende for at finde Naade for dine Øjne.

5. Och hafver fä och åsnor, får, tjenare och tjenarinnor; och hafver utsändt, och låtit dig minom herra det bebåda, på det jag måtte finna nåd för din ögon.

5. Ja mul on härge ja eeslid, puddolojuksid ja sullasid ja ümmardajaid; ja ma läkkitan omma issandale teäta andma, et ma armo so melest piddin leidma.

5. Turiu jaučių, asilų, avių, tarnų bei tarnaičių ir siunčiu pranešti savo valdovui, kad surasčiau malonę jo akyse’ ‘‘.

5. 32:6 und habe Rinder und Esel, Schafe, Knechte und Mägde; und habe ausgesandt, dir, meinem Herrn, anzusagen, daß ich Gnade vor deinen Augen fände.

5. Et j'ai des bœufs et des ânes, des brebis, des serviteurs et des servantes; et j'envoie l'annoncer à mon seigneur, afin de trouver grâce devant tes yeux.

5. Y tengo vacas, y asnos, y ovejas, y siervos, y siervas: y envió a decirlo a mi señor, por hallar gracia en tus ojos.

5 En ik heb ossen en ezelen, schapen en knechten en maagden; en ik heb gezonden om mijn heer aan te zeggen, opdat ik genade vinde in uw ogen.

5. I rozkazał im mówiąc: Tak rzeczecie do pana mego Ezawa: To mówi sługa twój Jakób: U Labana byłem gościem, i mieszkałem z nim aż do tego czasu.

5. Vannak pedig nékem ökreim és szamaraim, juhaim, szolgáim és szolgálóim, azért híradásul követséget küldök az én uramhoz, hogy kedvet találjak szemeid előtt.

5 и есть у меня волы и ослы и мелкий скот, и рабы и рабыни; и я послал известить о себе господина моего, дабы приобрести благоволение пред очами твоими.

5. І придбав я воли й осли, і вівцї, і раби, й рабині, і посилаю тепер тобі панові мойму, звістку, щоб запобігти ласки твоєї в очах твоїх.

6. Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: Me tulimme veljesi Eesaun luo; hän on jo matkalla sinua vastaan, neljäsataa miestä mukanaan.

6. Sanansaattajat palasivat Jakobin tykö, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes tykö; ja hän tulee sinua vastaan, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa.

6. SAnansaattajat palaisit Jacobin tygö sanoden: me tulim Esaun sinun weljes tykö ja hän tule sinua wastan neljänsadan miehen cansa.

6 And the messengers returned to Jacob, saying, We came to your brother Esau and moreover he comes to meet you and four hundred men with him.

6. And the messengers returned to Jacob, saying, We came to thy brother Esau, and also he cometh to meet thee, and four hundred men with him.

6. Og Budene kom igen til Jakob og sagde: Vi kom til din Broder, til Esau; og han drager ogsaa imod dig, og fire Hundrede Mand med ham.

6. Boden kommo igen till Jacob, och sade: Vi kommom till din broder Esau, och han reser emot dig med fyrahundrade män.

6. Ja need kässud tullid taggasi Jakobi jure ja ütlesid: Meie saime so wenna Esawi jure, ja ta tulleb ka so wasto, ja nellisadda meest tem̃aga.

6. Pasiuntiniai, sugrįžę pas Jokūbą, pranešė: ‘‘Buvome nuėję pas tavo brolį Ezavą, jis ateina tavęs pasitikti su keturiais šimtais vyrų!’‘

6. 32:7 Die Boten kamen wieder zu Jakob und sprachen: Wir kamen zu deinem Bruder Esau; und er zieht dir auch entgegen mit vierhundert Mann.

6. Et les messagers revinrent auprès de Jacob, en disant: Nous sommes allés vers ton frère Ésaü; et il marche aussi à ta rencontre, avec quatre cents hommes.

6. Y los mensajeros volvieron a Jacob, diciendo: Venimos a tu hermano, a Esaú, y él también viene a recibirte, y cuatrocientos hombres con él.

6 En de boden kwamen weder tot Jakob, zeggende: Wij zijn gekomen tot uw broeder, tot Ezau; en ook trekt hij u tegemoet, en vierhonderd mannen met hem.

6. A mam woły i osły, owce, i sługi, i służebnice, a posyłam odpowiedzieć panu memu, żebym znalazł łaskę w oczach twoich.

6. És megtérének Jákóbhoz a követek, mondván: Elmentünk vala a te atyádfiához Ézsaúhoz, és már jön is elődbe, és négyszáz férfi van vele.

6 И возвратились вестники к Иакову и сказали: мы ходили к брату твоему Исаву; он идет навстречу тебе, и с ним четыреста человек.

6. І вернулись посли до Якова, говорючи: Ходили ми до брата твого Езава, і се він сам іде на зустріч тобі, і чотири ста чоловіка з ним.

7. Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus. Ja hän jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja pikkukarjan ja raavaskarjan ja kamelit kahteen joukkoon.

7. Niin peljästyi Jakob kovin, ja ahdistus tuli hänen päällensä: ja jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.

7. Nijn peljästyi Jacob cowan ja ahdistus tuli hänen päällens ja jacoi wäen joca oli hänen cansans ja lambat ja carjan ja Camelit cahteen jouckon.

7 Then Jacob was greatly afraid and was distressed. And he divided the people that were with him and the flocks and the herds and the camels, into two companies.

7. Then Jacob was greatly afraid and distressed: and he divided the people that was with him, and the flocks, and herds, and the camels, into two bands;

7. Da frygtede Jakob saare og blev bange; saa delte han Folket, som var hos ham, og Kvæget og Øksnene og Kamelerne i to Hære.

7. Då fruktade Jacob storliga, och var förfärad: Och skifte folket, som var när honom, och får, och fä, och camelar, i två skarar.

7. Siis kartis Jakob wägga ja temmal olli kitsas kä , ja ta jaggas se rahwa, mis temmaga olli, ja need puddolojuksed ja need weiksed ja kamelid, kahheks hulgaks.

7. Jokūbas labai išsigando ir susirūpino. Jis padalino žmones, avis, galvijus bei kupranugarius į du būrius

7. 32:8 Da fürchtete sich Jakob sehr, und ihm ward bange; und teilte das Volk, das bei ihm war, und die Schafe und die Rinder und die Kamele in zwei Heere

7. Alors Jacob fut très effrayé et rempli d'angoisse; et il partagea le peuple qui était avec lui, et les brebis, et les bœufs, et les chameaux, en deux camps, et il dit:

7. Entónces Jacob tuvo gran temor, y angustióse; y partió el pueblo que tenía consigo, y las ovejas, y las vacas, y los camellos en dos cuadrillas;

7 Toen vreesde Jakob zeer, en hem was bange; en hij verdeelde het volk, dat met hem was, en de schapen, en de runderen, en de kemels, in twee heiren;

7. I wrócili się posłowie do Jakóba, mówiąc: Przyszliśmy do brata twego Ezawa, który też idzie przeciwko tobie, a cztery sta mężów z nim.

7. Igen megíjede Jákób és féltében a népet, mely vele vala, a juhokat, a barmokat és a tevéket két seregre osztá.

7 Иаков очень испугался и смутился; и разделил людей, бывших с ним, и скот мелкий и крупный и верблюдов на два стана.

7. Злякався ж Яков вельми, і був у турботї; і подїлив людей, що були з ним, і вівцї, й воли, й верблюди на два коші.

8. Sillä hän ajatteli: Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon.

8. Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon päälle, ja lyö sen; niin jäänyt joukko pääsee.

8. Ja sanoi: jos Esau tule toisen joucon päälle ja lyö sen nijn toinen joucko pääse.

8 And he said, If Esau comes to the one company and slays it, then the company which is left will escape.

8. And said, If Esau come to the one company, and smite it, then the other company which is left shall escape.

8. Og han sagde: Dersom Esau skulde komme til den ene Hær og slaar den, da kan den Hær, som bliver tilovers, undkomme.

8. Och sade: Om Esau kommer på den ena skaran, och står honom, så må den andre undkomma.

8. Ja ütles: Kui Esaw tulleb ühhe hulga peäle ja lööb sedda mahha, siis woib se hulk, mis üllejääb, ärrapeäseda.

8. ir tarė: ‘‘Jei Ezavas užpuls vieną būrį ir jį sumuš, tai bent likęs išsigelbės’‘.

8. 32:9 und sprach: So Esau kommt auf das eine Heer und schlägt es, so wird das übrige entrinnen.

8. Si Ésaü attaque l'un des camps et le frappe, le camp qui restera, pourra échapper.

8. Y dijo: Si viniere Esaú a la una cuadrilla, y la hiriere, la otra cuadrilla escapará.

8 Want hij zeide: Indien Ezau op het ene heir komt, en slaat het, zo zal het overgeblevene heir ontkomen.

8. I zląkł się Jakób bardzo a strwożył się; i rozdzielił lud, który z nim był, i owce, i woły, i wielbłądy, na dwa hufce;

8. És monda: Ha eljön Ézsaú az egyik seregre, és azt levágja, a hátramaradt sereg megszabadul.

8 И сказал: если Исав нападет на один стан и побьетего, то остальной стан может спастись.

8. І каже сам собі: Як наступить Езав на один кіш і побє його, тодї другий кіш пійде втеком.

9. Ja Jaakob sanoi: Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!'

9. Ja Jakob sanoi: minun isäni Abrahamin Jumala, ja minun isäni Isaakin Jumala, Herra joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tykö, ja minä teen sinulle hyvää.

9. JA Jacob sanoi: HERra minun Isäni Abrahamin Jumala ja minun Isäni Isaachin Jumala sinä joca sanoit minulle: palaja maalles ja sucuis tygö ja minä teen sinulle hywä.

9 And Jacob said, O God of my father Abraham and God of my father Isaac, O Jehovah, who said to me, Return to your country and to your kindred and I will do good (things) with you,

9. And Jacob said, O God of my father Abraham, and God of my father Isaac, the LORD which saidst unto me, Return unto thy country, and to thy kindred, and I will deal well with thee:

9. Og Jakob sagde: Min Fader Abrahams Gud og min Fader Isaks Gud, Herre, du, som sagde til mig: Drag igen til dit Land og til din Slægt, og jeg vil gøre vel imod dig;

9. Ytterligare sade Jacob: Gud, mins faders Abrahams Gud, mins faders Isaacs, Herre, du som till mig sagt hafver: Far åter in i ditt land till dina fränder, jag vill göra dig godt;

9. Ja Jakob ütles: Mo issa Abraami Jummal, ja mo issa Isaaki Jummal, Jehowa kes sa mo wasto üttelnud , minne taggasi omma male ja omma suggulaste seltsi jure, ja ma tahhan sulle head tehha;

9. Jokūbas meldėsi: ‘‘Mano tėvo Abraomo ir mano tėvo Izaoko Dieve, Viešpatie, kuris man sakei: ‘Grįžk į savo šalį pas savo gimines, ir Aš tau gera darysiu’.

9. 32:10 Weiter sprach Jakob: Gott meines Vaters Abraham und Gott meines Vaters Isaak, HERR, der du zu mir gesagt hast: Zieh wieder in dein Land und zu deiner Freundschaft, ich will dir wohltun!

9. Puis Jacob dit: Dieu de mon père Abraham, et Dieu de mon père Isaac! Éternel, qui m'as dit: Retourne en ton pays, et vers ta parenté, et je te ferai du bien;

9. Y dijo Jacob: Dios de mi padre Abraham, y Dios de mi padre Isaac, Jehová, que me dijiste: Vuélvete a tu tierra, y a tu parentela, y yo te haré bien:

9 Voorts zeide Jakob: O, God mijns vaders Abrahams, en God mijns vaders Izaks, o HEERE! Die tot mij gezegd hebt: Keer weder tot uw land, en tot uw maagschap, en Ik zal wel bij u doen!

9. I rzekł: Jeźliby przyszedł Ezaw do jednego hufca, a poraziłby go, tedy hufiec, który pozostanie, będzie zachowany.

9. És monda Jákób: Óh én atyámnak Ábrahámnak Istene, és én atyámnak Izsáknak Istene, Jehova! ki azt mondád nékem: Térj vissza hazádba, [2†] a te rokonságod közé, s jól tészek veled:

9 И сказал Иаков: Боже отца моего Авраама и Боже отца моего Исаака, Господи, сказавший мне: возвратись в землю твою, на родину твою, и Я буду благотворить тебе!

9. Каже ж Яков: Боже отця мого Авраама й отця мого Ізаака, Господе, ти що заповідав менї: Вертайсь у рідну землю твою та до родини твоєї, і я таланити му тобі,

10. Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa.

10. Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelialles. Sillä koska minä tämän Jordanin ylitse menin, ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa.

10. Minä olen mahdotoin caicken sijhen armon ja caicken sijhen totuuten jonga sinä teit palwelialles. Sillä cosca minä tämän Jordanin ylidze menin ei minulla muuta ollut cuin tämä sauwa mutta nyt minulla on caxi joucko.

10 I am not worthy of the least of all the loving kindnesses and of all the truth, which you have shown to your servant, because with my staff I passed over this Jordan and now I have become two companies.

10. I am not worthy of the least of all the mercies, and of all the truth, which thou hast shewed unto thy servant; for with my staff I passed over this Jordan; and now I am become two bands.

10. jeg er ringere end al den Miskunahed og al den Trofasthed, som du har bevist mod din Tjener; thi med min Stav gik jeg over denne Jordan, og nu er jeg vorden til to Hære.

10. Jag är för ringa till all den barmhertighet och all den trohet, som du med dinom tjenare gjort hafver; förty jag hade icke mer än denna stafven, då jag gick öfver denna Jordanen, och nu är jag till två skarar vorden.

10. Minna ei olle middagi keikide heateggemiste ja keige truusse wasto, mis sa omma sullasele olled teinud : sest ma ollen omma keppiga ülle Jordani läinud ¤, ja nüüd ollen ma kahheks hulgaks sanud.

10. Aš nevertas net mažiausios Tavo malonės ir ištikimybės, kurią parodei savo tarnui. Aš tik su lazda perėjau Jordaną, o dabar turiu du būrius.

10. 32:11 ich bin zu gering aller Barmherzigkeit und aller Treue, die du an deinem Knechte getan hast; denn ich hatte nicht mehr als diesen Stab, da ich über den Jordan ging, und nun bin ich zwei Heere geworden.

10. Je suis trop petit pour toutes les faveurs et pour toute la fidélité dont tu as usé envers ton serviteur; car j'ai passé le Jourdain avec mon bâton, et maintenant je forme deux camps.

10. Menor soy yo que todas las misericordias, y que toda la verdad que has hecho con tu siervo: que con mi bordón pasé a este Jordán; y ahora estoy sobre dos cuadrillas.

10 Ik ben geringer dan al deze weldadigheden, en dan al deze trouw, die Gij aan Uw knecht gedaan hebt; want ik ben met mijn staf over deze Jordaan gegaan, en nu ben ik tot twee heiren geworden!

10. I rzekł Jakób: Boże ojca mego Abrahama, i Boże ojca mego Izaaka, Panie, któryś do mnie rzekł: Wróć się do ziemi twojej, i do rodziny twojej, a uczynięć dobrze.

10. Kisebb vagyok minden te jótéteményednél és minden te hűségednél, a melyeket a te szolgáddal cselekedtél; mert csak pálczámmal mentem vala által ezen a Jordánon, most pedig két sereggé lettem.

10 Недостоин я всех милостей и всех благодеяний, которые Ты сотворил рабу Твоему, ибо яс посохом моим перешел этот Иордан, а теперь у меня два стана.

10. Не заробив я нїже всїх тих благ і всієї вірностї тієї, що виявив єси рабові твойму; з палицею бо сією перебрів я сю Йордань, а тепер виріс у два коші.

11. Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen.

11. Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun käsistä: sillä minä pekään hänen tulevan ja lyövän minun, ja äidin lapsinensa.

11. Pelasta sijs nyt minua minun weljeni Esaun käsist: sillä minä pelkän hänen tulewan ja lyöwän minun ja äitin lapsinens.

11 I beseech you, deliver me from the hand of my brother, from the hand of Esau. For I fear him, lest he comes and slays me, the mother with the sons.

11. Deliver me, I pray thee, from the hand of my brother, from the hand of Esau: for I fear him, lest he will come and smite me, and the mother with the children.

11. Kære, udfri mig af min Broders Haand, af Esaus Haand; thi jeg frygter for ham, at han skal komme og slaa mig, ja Moderen med Børnene.

11. Hjelp mig utu mins broders hand, utu Esaus hand; ty jag fruktar för honom; att han icke kommer, och står mig både mödrar och barn.

11. Oh peästa mind ärra mo wenna käest, Esawi käest, sest minna kardan tedda, et ta tulleb ja mind mahhalööb, emmad lastega hopis.

11. Išgelbėk mane iš mano brolio Ezavo rankos, nes aš jo bijau, kad atėjęs nenužudytų manęs ir motinų su vaikais.

11. 32:12 Errette mich von der Hand meines Bruders, von der Hand Esaus; denn ich fürchte mich vor ihm, daß er nicht komme und schlage mich, die Mütter samt den Kindern.

11. Délivre-moi, je te prie, de la main de mon frère, de la main d'Ésaü; car je crains qu'il ne vienne, et qu'il ne me frappe, et la mère avec les enfants.

11. Líbrame ahora de la mano de mi hermano, de la mano de Esaú; porque le temo: quizá no venga, y me hiera, y a la madre con los hijos.

11 Ruk mij toch uit mijns broeders hand, uit Ezau's hand; want ik vreze hem, dat hij niet misschien kome, en mij sla, de moeder met de zonen!

11. Mniejszym jest niż wszystkie zmiłowania, i niż wszystka prawda, którąś uczynił z sługą swym. Albowiem tylko o lasce mojej przeszedłem ten Jordan, a teraz mam dwa hufce.

11. Szabadíts meg, kérlek, engem az én bátyám kezéből, Ézsaú kezéből; mert félek ő tőle, hogy rajtam üt és levág engem, az anyát a fiakkal egybe.

11 Избавь меня от руки брата моего, от руки Исава, ибо я боюсь его, чтобы он, придя, не убил меня и матери с детьми.

11. Визволь мене, благаю тебе, з рук брата мого, з рук Езава! Боюсь бо, щоб не прийшов та не вбив мене, матері із дїтками.

12. Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden.'

12. Sinä olet kumminkin sanonut: minä teen kaiketi sinulle hyvää; ja lisään sinun siemenes niinkuin sannan meressä, joka paljouden tähden ei luettaa taideta.

12. Sinä olet cummingin sanonut: minä teen sinulle hywä ja lisän sinun siemenes nijncuin sannan meres joca paljouden tähden ei luetta taita.

12 And you said, I will surely do you good and make your seed as the sand of the sea, which cannot be numbered for multitude.

12. And thou saidst, I will surely do thee good, and make thy seed as the sand of the sea, which cannot be numbered for multitude.

12. Og du har sagt: Jeg vil gøre meget vel imod dig og gøre din Sæd som Sand ved Havet, hvilket ikke kan tælles for Mangfoldighed.

12. Du hafver sagt: Jag vill göra dig godt, och göra din säd som sanden i hafvet, den så mycken är, att han ej kan räknas.

12. Ja Sinna olled üttelnud : Ma tahhan sulle töeste head tehha ja sinno suggu panna kui merre liiw, mis ei woi luggeda paljusse pärrast.

12. Tu juk sakei: ‘Aš tikrai darysiu tau gera ir padauginsiu tavo palikuonis, kad jie bus kaip jūros smiltys ir jų neįmanoma bus suskaičiuoti dėl gausybės’ ‘‘.

12. 32:13 Du hast gesagt ich will dir wohltun und deinen Samen machen wie den Sand am Meer, den man nicht zählen kann vor der Menge.

12. Cependant, tu as dit: Certaine-ment, je te ferai du bien, et je ferai devenir ta postérité comme le sable de la mer, qu'on ne saurait compter à cause de son grand nombre.

12. Y tú has dicho, yo te haré bien, y pondré tu simiente como la arena de la mar, que no se puede contar por la multitud.

12 Gij hebt immers gezegd: Ik zal gewisselijk bij u weldoen, en Ik zal uw zaad stellen als het zand der zee, dat vanwege de menigte niet geteld kan worden!

12. Wyrwij mię proszę z ręki brata mego, z ręki Ezawa; boć się go boję, by snać przyszedłszy nie zabił mię, i matki z synami.

12. Te pedig azt mondottad: Jól tévén jól tészek te veled, és a te magodat olyanná tészem mint a tenger fövénye, mely meg nem számláltathatik sokasága miatt.

12 Ты сказал: Я буду благотворить тебе и сделаю потомство твое, как песок морской, которого не исчислить от множества.

12. Ти ж глаголав єси: Благо тобі сотворю, і вчиню імя твоє яко пісок морський, що не злїчити його задля многостї.

13. Ja hän jäi siihen yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle

13. Ja hän yötyi sinne, ja otti niistä, kuin olivat käsillä, lahjoja lähettääksensä veljellensä Esaulle:

13. JA hän yödyi sinne ja otti nijstä jotca osaisit olla käsillä lahjoja lähettäxens weljellens Esaulle.

13 And he lodged there that night and took of what he had with him a present for Esau his brother:

13. And he lodged there that same night; and took of that which came to his hand a present for Esau his brother;

13. Saa bIev han der samme Nat og tog af det, han havde under sin Haand, til en Skænk for sin Broder Esau;

13. Och han blef der den nattena, och tog af thy han för handena hade, skänker till sin broder Esau.

13. Ja sel ösel jäi ta siñna öseks ja wöttis sest, mis tem̃a kätte sai, andi omma weñale Esawile:

13. Jokūbas tą naktį nakvojo toje vietoje. Rytą jis parinko dovanų savo broliui Ezavui iš to, ką turėjo:

13. 32:14 Und er blieb die Nacht da und nahm von dem, das er vor Handen hatte, ein Geschenk für seinen Bruder Esau:

13. Et il passa la nuit en ce lieu-là, et il prit de ce qui lui vint en la main, pour en faire un présent à Ésaü, son frère

13. Y durmió allí aquella noche, y tomó de lo que le vino a la mano un presente para su hermano Esaú:

13 En hij vernachtte aldaar dienzelfden nacht; en hij nam van hetgeen, dat hem in zijn hand kwam, een geschenk voor Ezau zijn broeder;

13. Wszakeś rzekł: Dobrze czyniąc będęć dobrze czynił, a rozmnożę nasienie twoje jako piasek morski, który zliczon być nie może, dla mnóstwa.

13. És ott hála azon éjjel: és választa abból, a mi kezénél vala, ajándékot Ézsaúnak az ő bátyjának:

13 И ночевал там Иаков в ту ночь. И взял из того, что у него было, в подарок Исаву, брату своему:

13. І переночував там тієї ночі. І взяв із того, що прийшло йому в руки, гостиньця Езавові, братові свойму.

14. kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa uuhta ja kaksikymmentä oinasta,

14. Kaksisataa vuohta, ja kaksikymmentä kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä jäärää:

14. Caxisata wohta ja caxikymmendä caurista caxisata lammasta ja caxikymmendä jäärä.

14 two hundred female-goats and twenty male-goats, two hundred ewe-lambs and twenty rams,

14. Two hundred she goats, and twenty he goats, two hundred ewes, and twenty rams,

14. to Hundrede Geder og tyve Bukke, to Hundrede Faar og tyve Vædre,

14. Tuhundrade getter, tjugu bockar, tuhundrade får, tjugu vädrar;

14. Kakssadda kitse ja kakskümmend sikko, kakssadda emma-lammast ja kaksküm̃end jära.

14. du šimtus ožkų ir dvidešimt ožių, du šimtus avių ir dvidešimt avinų,

14. 32:15 zweihundert Ziegen, zwanzig Böcke, zweihundert Schafe, zwanzig Widder

14. Deux cents chèvres et vingt boucs, deux cents brebis et vingt béliers,

14. Doscientas cabras, y veinte machos de cabrío; doscientas ovejas, y veinte carneros;

14 Tweehonderd geiten en twintig bokken, tweehonderd ooien en twintig rammen;

14. I przenocował tam onej nocy, i wziął z tego, co miał przy ręku, upominek dla Ezawa, brata swego.

14. Kétszáz kecskét, és húsz bakot; kétszáz juhot, és húsz kost;

14 двести коз, двадцать козлов, двести овец, двадцать овнов,

14. Кіз двістї, а козлів двайцятеро, овечок двістї, а баранів двайцятеро,

15. kolmekymmentä imettävää kamelia varsoinensa, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.

15. Imettäviä kameleja varsoinensa kolmekymmentä: neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasia ja kymmenen varsaa.

15. Imettäwiä Camelejä warsoinens colmekymmendä neljäkymmendä lehmä ja kymmenen härkä caxikymmendä Asia kymmenen warsan cansa.

15 thirty milk camels and their colts, forty cows and ten bulls, twenty female-donkeys and ten foals.

15. Thirty milch camels with their colts, forty kine, and ten bulls, twenty she asses, and ten foals.

15. Kameler, som gave at die, og deres Føl tredive Køer fyrretyve, og Øksen ti, Aseninder tyve, og ti Føl.

15. Och tretio däggande camelar med deras föl, fyratio kor, och tio oxar; tjugu åsninnor, med tio föl;

15. Kolmkümmend immetajat kamelit ja nende warsad, nellikümmend lehma ja kümme wärse, kakskümmend emma-eesli ja kümme eesli-warsa.

15. trisdešimt kupranugarių su kumeliukais, keturiasdešimt karvių ir dešimt jaučių, dvidešimt asilių ir dešimt asilų.

15. 32:16 und dreißig säugende Kamele mit ihren Füllen, vierzig Kühe und zehn Farren, zwanzig Eselinnen mit zehn Füllen,

15. Trente chamelles qui allaitaient, avec leurs petits, quarante vaches et dix taureaux, vingt ânesses et dix jeunes ânes.

15. Treinta camellas paridas con sus crias; cuarenta vacas, y diez novillos; veinte asnas, y diez borricos.

15 Dertig zogende kemelinnen met haar veulens, veertig koeien en tien varren, twintig ezelinnen en tien jonge ezels.

15. To jest kóz dwieście, i kozłów dwadzieścia, owiec dwieście, i baranów dwadzieścia.

15. Harmincz szoptatós tevét s azok fiait; negyven tehenet, és tíz tulkot: húsz nőstény szamarat, és tíz szamár vemhet.

15 тридцать верблюдиц дойных с жеребятами их, сорок коров, десятьволов, двадцать ослиц, десять ослов.

15. Верблюдиць дійних двайцятеро з їх жеребятами, та корів сорок, та бугаїв десятеро, ослиць двайцятеро, і десяток ослів.

16. Ja hän jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille.

16. Ja antoi ne palvelioittensa käsiin, itsekunkin lauman erinänsä; ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, ja pitäkäät väli jokaisen lauman vaiheella.

16. Ja andoi ne palwelioittens käsijn idzecungin lauman erinäns ja sanoi palwelioillens: mengät minun edellän ja pitäkät wäli jocaidzen lauman waihella.

16 And he delivered them into the hand of his servants, every herd by itself and said to his servants, Pass over before me and put a space between herd and herd.

16. And he delivered them into the hand of his servants, every drove by themselves; and said unto his servants, Pass over before me, and put a space betwixt drove and drove.

16. Og han gav dem under sine Tjeneres Haand, hver Hjord for sig, og sagde til sine Tjenere: Gaar foran mig og gører Rum imellem hver Hjord!

16. Och fick dem under sina tjenares händer, ju hvar hjorden för sig, och sade till dem: Går fram för mig, och låter vara rum emellan den ena hjorden efter den andra.

16. Ja ta andis omma sullaste kätte igga karja issepäine, ja ütles omma sullaste wasto: Minge minno ele, ja jätke maad igga karja wahhele.

16. Jis juos atidavė tarnams ir išsiuntė po būrį atskirai, sakydamas: ‘‘Eikite pirma manęs, palikdami tarpus tarp bandų!’‘

16. 32:17 und tat sie unter die Hand seiner Knechte, je eine Herde besonders, und sprach zu ihnen: Gehet vor mir hin und lasset Raum zwischen einer Herde nach der andern;

16. Et il mit entre les mains de ses serviteurs chaque troupeau à part, et dit à ses serviteurs: Passez devant moi, et mettez de la distance entre un troupeau et l'autre.

16. Y diólo en mano de sus siervos, cada manada por si, y dijo a sus siervos: Pasád delante de mí, y ponéd espacio entre manada y manada.

16 En hij gaf die in de hand zijner knechten, elke kudde bijzonder; en hij zeide tot zijn knechten: Gaat gijlieden door, voor mijn aangezicht, en stelt ruimte tussen kudde en tussen kudde.

16. Wielbłądzic odchowujących młode, ze źrebięty ich, trzydzieści, krów czterdzieści, i wołów dziesięć, dwadzieścia oślic, i dziesięć ośląt.

16. És szolgái kezébe adá, minden nyájat külön-külön, és monda az ő szolgáinak: Menjetek el én előttem, és közt hagyjatok nyáj és nyáj között.

16 И дал в руки рабам своим каждое стадо особо и сказал рабам своим:пойдите предо мною и оставляйте расстояние от стада до стада.

16. І приручив їх рабам своїм, усяке стадо окроме, і звелїв рабам своїм: Гонїтесь бридьма через річку, та чинїте прогалину між стадом і стадом.

17. Ja hän käski ensimmäistä sanoen: Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo elukat tuolla edelläsi?'

17. Ja käski ensimäiselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja kysyy sinulta, kenenkäs olet, ja kuhunkas menet? ja kenenkä nämät ovat, joitas ajat edelläs?

17. Ja käski ensimäiselle sanoden: Cosca minun weljen Esau cohta sinun ja kysy sinulle: kenengäs olet ja cuhungas menet? ja kenengä nämät owat joitas ajat edelläs?

17 And he commanded the foremost, saying, When Esau my brother meets you and asks you, saying, Whose are you? And where do you go? And whose are these before you?

17. And he commanded the foremost, saying, When Esau my brother meeteth thee, and asketh thee, saying, Whose art thou? and whither goest thou? and whose are these before thee?

17. Saa befalede han den første og sagde: befalede han den første og sagde: Naar Esau, min Broder, møder dig og spørger dig og siger: Hvem hører du til, og hvor vil du rejse hen? og hvem høre disse til, som du driver for dig?

17. Och böd den första, och sade: När min broder Esau möter dig, och frågar dig: Hvem hörer du till, och hvart vill du, och hvem hörer det till, som du drifver för dig?

17. Ja ta käskis sedda essimest ja ütles: Kui mo wend Esaw so wasto tulleb ja sinnult küssib ja ütleb: Kelle pärralt sa olled ja kus sa lähhäd, ja kelle pärralt on need, mis sinno ees on?

17. Jis įsakė pirmajam: ‘‘Kai tave sutiks mano brolis Ezavas, klausdamas: ‘Kam tu priklausai? Kur eini? Kam priklauso šita banda?’,

17. 32:18 und gebot dem ersten und sprach: Wenn dir mein Bruder Esau begegnet und dich fragt: Wem gehörst du an, und wo willst du hin, und wes ist's, was du vor dir treibst?

17. Et il donna ordre au premier, en disant: Quand Ésaü mon frère, te rencontrera, et te demandera: A qui es-tu, où vas-tu, et à qui sont ces bêtes devant toi?

17. Y mandó al primero, diciendo: Si Esaú mi hermano te encontrare, y te preguntare, diciendo: ¿Cúyo eres? Y ¿dónde vas? ¿Y para quién es esto, que llevas delante de tí?

17 En hij gebood de eerste, zeggende: Wanneer Ezau, mijn broeder, u ontmoeten zal, en u vragen, zeggende: Wiens zijt gij? en waarheen gaat gij? en wiens zijn deze voor uw aangezicht?

17. I oddał je w ręce sług swoich, każde stado z osobna, i rzekł do sług swoich: Idźcie przede mną, a plac uczyócie między stadem a między stadem.

17. És parancsola az elsőnek, mondván: Ha az én bátyám Ézsaú előtalál és megkérdez téged, mondván: Ki embere vagy? Hová mégy? És kiéi ezek előtted?

17 И приказал первому, сказав: когда брат мой Исав встретится тебе и спросит тебя, говоря: чей ты? и куда идешь? и чье это стадо пред тобою?

17. І звелїв первому, говорючи: Як тебе зустьріне брат мій Езав, та спитає в тебе говорючи: Чий єси, і куди йдеш, і чиє се перед тобою?

18. niin vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle; ja katso, myös hän itse tulee jäljessämme.'

18. Niin sano: nämät ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, lähetetyt minun herralleni Esaulle: ja katso, hän tulee myös itse meidän jälissämme.

18. Nijn sano: nämät owat sinun palwelias Jacobin lahjat lähetetyt minun herralleni Esaulle ja hän tule myös idze meidän jälisäm.

18 Then you will say, Your servant Jacob's. It is a present sent to my lord Esau. And behold, he also is behind us.

18. Then thou shalt say, They be thy servant Jacob's; it is a present sent unto my lord Esau: and, behold, also he is behind us.

18. da skal du sige: Din Tjener Jakob; det er en Skænk, sendt til min Herre, til Esau, og se, han kommer ogsaa selv efter os.

18. Skall du säga: Det hörer dinom tjenare Jacob till; han sände sinom herra Esau skänker, och kommer härefter.

18. Siis ütle: Se on so sullase Jakobi and, mis mo issandale Esawile läkkitakse, ja wata temma isse on ka meie tagga.

18. tai atsakyk: ‘Tavo tarnui Jokūbui. Tai dovana, siunčiama mano valdovui Ezavui; štai ir jis pats ateina paskui mus’ ‘‘.

18. 32:19 sollst du sagen: Es gehört deinem Knechte Jakob zu, der sendet Geschenk seinem Herrn Esau und zieht hinter uns her.

18. Tu diras: A ton serviteur Jacob; c'est un présent qu'il envoie à Ésaü mon seigneur; et le voici qui vient lui-même après nous.

18. Entónces dirás: Presente es de tu siervo Jacob, que envía a mi señor Esaú: y, he aquí, también él viene tras nosotros.

18 Zo zult gij zeggen: Dat is een geschenk van uw knecht Jakob, gezonden tot mijn heer, tot Ezau, en zie, hij zelf is ook achter ons!

18. I rozkazał pierwszemu, mówiąc: Gdy się spotka z tobą Ezaw, brat mój, a spyta cię, mówiąc: Czyjeś ty? i dokąd idziesz? a czyje to stado przed tobą?

18. Akkor azt mondjad: Szolgádé Jákóbé; ajándék az, a melyet küld az én uramnak Ézsaúnak, és ímé ő maga is jön utánunk.

18 то скажи: раба твоего Иакова; это подарок, посланный господину моемуИсаву; вот, и сам он за нами.

18. Кажи: Раба твого Якова. Се подарунок панові мойму Езавові. Ось він і сам позад нас.

19. Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.

19. Niin käski hän myös toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka kävivät lauman jälissä, sanoen: tämän minun sanani jälkeen puhukaat Esaulle, koska te hänen löydätte.

19. Nijn käski hän myös toiselle ja colmannelle ja caikille nijlle jotca käwit lauman jälis sanoden: tämän minun sanani jälken puhucat Esaulle cosca te hänen löydätte.

19 And he commanded also the second and the third and all who followed the herds, saying, On this manner will you* speak to Esau when you* find him,

19. And so commanded he the second, and the third, and all that followed the droves, saying, On this manner shall ye speak unto Esau, when ye find him.

19. Og han befalede den anden ligesaa og den tredje og alle dem, som gik efter Hjordene, og sagde: Paa denne Maade skulle I sige til Esau, naar I møde ham.

19. Så böd han ock den andra, och den tredje, och allom dem som gingo efter hjorden, och sade: Som jag hafver sagt eder, så säger till Esau, när I finnen honom.

19. Ja ta käskis ka sedda teist, ka sedda kolmandamat, ka keik neid, kes nende karjade järrel käisid, ja ütles: Sedda möda peate teie räkima Esawi wasto, kui teie sate temma jure,

19. Jis taip įsakė antrajam, trečiajam ir visiems, kurie ginė bandas: ‘‘Kalbėkite šitais žodžiais Ezavui, kai jį sutiksite,

19. 32:20 Also gebot er auch dem andern und dem dritten und allen, die den Herden nachgingen, und sprach: Wie ich euch gesagt habe, so sagt zu Esau, wenn ihr ihm begegnet;

19. Il donna le même ordre au second, et au troisième, et à tous ceux qui allaient après les troupeaux, en disant: Vous tiendrez ce langage à Ésaü, quand vous le rencontrerez;

19. Y mandó también al segundo, también al tercero, y a todos los que iban tras aquellas manadas, diciendo: Conforme a esto hablaréis a Esaú, cuando le hallareis.

19 En hij gebood ook den tweede, ook den derde, ook allen, die de kudden nagingen, zeggende: Naar ditzelfde woord zult gij spreken tot Ezau, als gij hem vinden zult.

19. Tedy powiesz: Sługi twego Jakóba jest to upominek, posłany panu memu Ezawowi, a oto, i sam idzie za nami.

19. Ugyanazt parancsolá a másiknak, a harmadiknak, és mindazoknak, kik a nyájak után mennek vala, mondván: Ilyen szóval szóljatok Ézsaúnak, mikor vele találkoztok.

19 То же приказал он и второму, и третьему, и всем, которые шли застадами, говоря: так скажите Исаву, когда встретите его;

19. І звелїв другому й третьому, й усїм, що гнались із стадами. Сими словами мовляйте Езавові, як зустьрінете його,

20. Ja sanokaa myös: 'Katso, sinun palvelijasi Jaakob tulee meidän jäljessämme.' Sillä hän ajatteli: Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.

20. Ja sanokaat myös: katso, sinun palvelias Jakob on myös meidän jälissämme; sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjoilla, jotka minun edelläni menevät; sitte tahdon minä nähdä hänen kasvonsa, mitämaks, hän ottaa vastaan minun ystävällisesti.

20. Ja sanocat myös: cadzo sinun palwelias Jacob on myös meidän jälisäm sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjalla joca edelläni mene sijtte minä näen hänen caswons mitämax hän otta wastan minua ystäwälisest.

20 and you* will say, Moreover, behold, your servant Jacob is behind us. For he said, I will appease him with the present that goes before me and afterward I will see his face. Perhaps he will accept me.

20. And say ye moreover, Behold, thy servant Jacob is behind us. For he said, I will appease him with the present that goeth before me, and afterward I will see his face; peradventure he will accept of me.

20. Og I skulle sige: Se, ogsaa din Tjener Jakob er bag os; thi han tænkte: Jeg vil forsone hans Ansigt med den Skænk, som gaar for mig, og siden se hans Ansigt, kanske han antager min Person.

20. Och säger ju det med: Si, Jacob din tjenare är efter oss. Förty han tänkte, jag vill blidka honom med den skänken, som går för mig; sedan vill jag se honom; kan hända att han undfår mig väl.

20. Ja üttelge: Wata sinno sullane Jakob on ka meie tagga; sest ta ütles: Ma tahhan tedda ärraleppitada se anniga, mis mo eel käib, ja pärrast sedda tahhan ma temma silmad nähha, ehk ta wahhest luggu minnust peab.

20. ir pridurkite: ‘Tavo tarnas Jokūbas taip pat ateina paskui mus’ ‘‘. Jokūbas galvojo: ‘‘Aš jį permaldausiu dovanomis, kurias siunčiu pirma savęs, paskui sutiksiu jį patį. Gal jis mane draugiškai sutiks?’‘

20. 32:21 und sagt ja auch: Siehe, dein Knecht Jakob ist hinter uns. Denn er gedachte: Ich will ihn versöhnen mit dem Geschenk, das vor mir her geht; darnach will ich ihn sehen, vielleicht wird er mich annehmen.

20. Et vous direz: Voici même ton serviteur Jacob qui vient derrière nous. Car il se disait: Je l'apaiserai par ce présent qui va devant moi, et après cela, je verrai sa face; peut-être qu'il m'accueillera favorablement.

20. Y diréis también: He aquí, tu siervo Jacob viene tras nosotros. Porque dijo: Apaciguaré su ira con el presente que va delante de mí, y después veré su rostro; quizá le será acepto.

20 En gij zult ook zeggen: Zie, uw knecht Jakob is achter ons! Want hij zeide: Ik zal zijn aangezicht verzoenen met dit geschenk, dat voor mijn aangezicht gaat, en daarna zal ik zijn aangezicht zien; misschien zal hij mijn aangezicht aannemen.

20. Także też rozkazał drugiemu, i trzeciemu, i wszystkim idącym za temi stady, mówiąc: Temiż słowy mówcie do Ezawa, gdy go potkacie.

20. Ezt is mondjátok: Ímé Jákób a te szolgád utánunk jő; mert így gondolkodik vala: Megengesztelem őt az ajándékkal, mely előttem megy, és azután leszek szembe vele, talán kedves lesz személyem előtte.

20 и скажите: вот, и раб твой Иаков за нами. Ибо он сказал сам всебе : умилостивлю его дарами, которые идут предо мною, и потом увижу лице его; может быть, и примет меня.

20. І кажіть: Ось раб твій Яков і йде за нами. Бо каже сам собі: Вгамую його подарунками, що йдуть поперед мене, а потім побачу лице його. Може прийме мене.

21. Niin lahja kulki hänen edellänsä, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.

21. Niin lahjat menivät hänen edellänsä; mutta hän oli itse siinä yötä joukkoinensa.

21. Nijn lahjat menit hänen edelläns mutta hän oli idze sijnä yötä jouckoinens.

21 So the present passed over before him and he himself lodged that night in the company.

21. So went the present over before him: and himself lodged that night in the company.

21. Saa gik den Skænk foran ham; men han blev selv samme Nat ved Hæren.

21. Så gingo skänkningarna fram före honom; men han blef den nattena i lägret.

21. Ja se and läks temma ele, ja ta issi jäi sel ösel senna leri öseks,

21. Pasiųstos dovanos išėjo pirma jo, o jis pats tą naktį nakvojo stovykloje.

21. 32:22 Also ging das Geschenk vor ihm her, aber er blieb dieselbe Nacht beim Heer

21. Le présent marcha donc devant lui; mais lui, il passa cette nuit-là dans le camp.

21. Y pasó el presente delante de él, y él durmió aquella noche en el real.

21 Alzo ging dat geschenk heen voor zijn aangezicht; doch hij zelf vernachtte dienzelfden nacht in het leger.

21. Powiecie mu też: Oto, sługa twój Jakób idzie za nami, mówił bowiem: Ubłagam oblicze jego upominkiem, który idzie przede mną, a potem ujrzę oblicze jego; owa mię snać w łaskę przyjmie.

21. Előlméne tehát az ajándék; ő pedig azon éjjel a seregnél hála.

21 И пошли дары пред ним, а он ту ночь ночевал в стане.

21. Так ійшли дарунки поперед його. Сам же переночував ту ніч у коші.

22. Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.

22. Ja nousi yöllä ja otti kaksi emäntäänsä, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymmentä lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.

22. Ja nousi yöllä ja otti caxi hänen emändätäns ja ne caxi pijcans ja hänen yxitoistakymmendä lastans ja meni Jabokin luotus paickan.

22 And he rose up that night and took his two wives and his two handmaids and his eleven sons and passed over the ford of the Jabbok.

22. And he rose up that night, and took his two wives, and his two womenservants, and his eleven sons, and passed over the ford Jabbok.

22. Og han stod op i samme Nat og tog sine to Hustruer og sine to Tjeneste kvinder og sine elleve Børn og gik over Vadestedet Jabok.

22. Och stod upp om nattena, och tog sina två hustrur, och de två tjensteqvinnorna, och sin ellofva barn, och for till vadet Jabbok:

22. Ja tousis selsammal ösel ülles ja wöttis omma kaks naest ja omma kaks ümmardajat ja omma üksteistkümmend last, et ta piddi Jabboki koolmest läbbi minnema.

22. Tą pačią naktį atsikėlęs jis paėmė abi žmonas, abi tarnaites ir vienuolika sūnų ir perbrido Jaboko brastą.

22. 32:23 und stand auf in der Nacht und nahm seine zwei Weiber und die zwei Mägde und seine elf Kinder und zog an die Furt des Jabbok,

22. Et il se leva cette nuit, prit ses deux femmes, et ses deux servantes, et ses onze enfants, et passa le gué de Jabbok.

22. Y levantóse aquella noche, y tomó sus dos mujeres, y sus dos siervas, y sus once hijos, y pasó el vado de Jaboc.

22 En hij stond op in dienzelfden nacht, en hij nam zijn twee vrouwen, en zijn twee dienstmaagden, en zijn elf kinderen, en hij toog over het veer van de Jabbok.

22. I poszedł w przód on upominek przed obliczem jego, a sam przenocował onej nocy z hufcem swoim.

22. Felkele pedig ő azon éjszaka és vevé két feleségét, két szolgálóját és tizenegy gyermekét, és általméne a Jabbók révén.

22 И встал в ту ночь, и, взяв двух жен своих и двух рабынь своих, и одиннадцать сынов своих, перешел через Иавок вброд;

22. Уставши ж тієї ночі, узяв обидві жени свої, і обидві рабинї, й одинайцятеро синів своїх, і перейшов бридьма брід Ябок.

23. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli.

23. Ja otti ne ja vei heidät virran ylitse: ja vei myös ylitse kaikki, mitä hänellä oli.

23. Ja otti ne ja wei heidän wirran ylidzen ja wei myös ylidzen caicki mitä hänellä oli.

23 And he took them and sent them over the brook and sent over what he had.

23. And he took them, and sent them over the brook, and sent over that he had.

23. Og han tog dem og lod dem drage over. Bækken og førte over, hvad han havde.

23. Tog dem och förde dem öfver älfvena, så att det han hade, kom öfver.

23. Ja ta wöttis neid ja satis neid ülle jöe, ja satis ülle keik, mis temmal olli.

23. Jis perkėlė per upelį juos ir visa, ką turėjo.

23. 32:24 nahm sie und führte sie über das Wasser, daß hinüberkam, was er hatte,

23. Il les prit donc, et leur fit passer le torrent. Il fit aussi passer ce qu'il avait.

23. Y tomólos, y pasólos el arroyo, y pasó lo que tenía.

23 En hij nam ze, en deed hen over die beek trekken; en hij deed overtrekken hetgeen hij had.

23. Wstawszy tedy onej nocy, wziął obie żony swe, i dwie służebnice swoje, i jedenaście synów swoich, i przeszedł przez bród Jabok,

23. Vevé hát azokat és átköltözteté a vízen, azután átköltözteté mindenét valamije vala.

23 и, взяв их, перевел через поток, и перевел все, что у него было .

23. І взяв їх, і перебрів річку, і перевів усе, що мав.

24. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.

24. Mutta Jakob jäi sille puolelle yksinänsä. Silloin paineli yksi mies hänen kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.

24. Mutta Jacob jäi sille puolelle yxinäns. Silloin paineli yxi mies hänen cansans sijhenasti cuin amurusco nousi.

24 And Jacob was left alone and a man wrestled with him until the breaking of the day.

24. And Jacob was left alone; and there wrestled a man with him until the breaking of the day.

24. Og Jakob blev tilbage for sig selv alene; og der brødes en Mand med ham, indtil det dagedes.

24. Och han blef på den sidone allena. Då brottades en man med honom till dess morgonrodnen uppgick.

24. Ja Jakob jäi üksepäinis järrele, siis eitles üks Mees kangeste temmaga, senni kui hakkas koitma.

24. Jokūbas pasiliko vienas. Ten jis grūmėsi su vienu vyru iki aušros.

24. 32:25 und blieb allein. Da rang ein Mann mit ihm, bis die Morgenröte anbrach.

24. Or Jacob demeura seul; et un homme lutta avec lui, jusqu'au lever de l'aurore.

24. Y quedó Jacob solo: y luchó con él un varón, hasta que el alba subía.

24 Doch Jakob bleef alleen over; en een man worstelde met hem, totdat de dageraad opging.

24. A wziąwszy je, przeprawił je przez tęż rzekę, i przeprowadził wszystko, co miał.

24. Jákób pedig egyedűl marada és tusakodik vala ő vele [3†] egy férfiú, egész a hajnal feljöveteléig.

24 И остался Иаков один. И боролся Некто с ним до появления зари;

24. Остався ж Яков один, і боровсь із ним хтось, аж покіль обутьріло;

25. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.

25. Ja kuin hän näki, ettei hän voittanut häntä, rupesi hän hänen reiteensä, niin että Jakobin reisiluu horjahtui painellessa hänen kanssansa.

25. Ja cuin hän näki ettei hän woittanut händä rupeis hän hänen reiteens nijn että Jacobin reisiluu horjahtui painelles hänen cansans.

25 And when he saw that he did not prevail against him, he touched the hollow of his thigh and the hollow of Jacob's thigh was strained as he wrestled with him.

25. And when he saw that he prevailed not against him, he touched the hollow of his thigh; and the hollow of Jacob's thigh was out of joint, as he wrestled with him.

25. Og der han saa, at han ikke kunde overvinde ham, da rørte han ved hans Hofteskaal, og Jakobs Hofteskaal gik af Led, idet han brødes med ham.

25. Och då han såg, att han icke kunde öfvervinna honom, rörde han hans höftes sena, och straxt förtvinade hans höftes sena.

25. Kui Se näggi, et Ta ei sanud woimust temma peäle, siis putus Ta temma pusa liikmesse, nenda et Jakobi pusa like assemelt ärrasai, kui Ta temmaga kangeste eitles.

25. Matydamas, kad neįstengia jo įveikti, tas vyras smogė Jokūbui į šlaunį ir išnarino Jokūbo šlaunies sąnarį.

25. 32:26 Und da er sah, daß er ihn nicht übermochte, rührte er das Gelenk seiner Hüfte an; und das Gelenk der Hüfte Jakobs ward über dem Ringen mit ihm verrenkt.

25. Et quand cet homme vit qu'il ne pouvait le vaincre, il toucha l'emboîture de sa hanche; et l'emboîture de la hanche de Jacob fut démise, pendant qu'il luttait avec lui.

25. Y como vió que no podía con él, tocó la palma de su anca; y la palma del anca de Jacob se descoyuntó luchando con él.

25 En toen Hij zag, dat Hij hem niet overmocht, roerde Hij het gewricht zijner heup aan, zodat het gewricht van Jakobs heup verwrongen werd, als Hij met hem worstelde.

25. A tylko sam Jakób został.

25. Aki mikor látá, hogy nem vehet rajta erőt, megilleté csípőjének forgócsontját, és kiméne helyéből Jákób csípőjének forgócsontja a vele való tusakodás közben.

25 и, увидев, что не одолевает его, коснулся состава бедра его и повредил состав бедра у Иакова, когда он боролся с Ним.

25. Вбачаючи ж, що не подужа його, ударив його по стегну, по суставу, і потерпів у Якова стегенний сустав, як боровсь із ним.

26. Ja mies sanoi: Päästä minut, sillä päivä koittaa. Mutta hän vastasi: En päästä sinua, ellet siunaa minua.

26. Ja hän sanoi: päästä minua, sillä aamurusko nousee. Mutta hän vastasi: en minä päästä sinua, jolles siunaa minua.

26. Ja hän sanoi: päästä minua sillä amurusco nouse. Mutta hän wastais: en minä päästä sinua jolles siuna minua.

26 And he said, Let me go, because the day breaks. And he said, I will not let you go unless you bless me.

26. And he said, Let me go, for the day breaketh. And he said, I will not let thee go, except thou bless me.

26. Og han sagde: Lad mig gaa, thi det dages; og han sagde: Jeg vil ikke lade dig gaa, uden du har velsignet mig.

26. Och han sade: Låt mig gå, ty morgonrodnen går upp; men han svarade: Jag släpper dig icke, med mindre du välsignar mig.

26. Ja Ta ütles: Lasse mind lahti, sest koit on jo wäljas; ja temma ütles: Ei ma lasse sind mitte, kui sa mind ei önnista.

26. Tada tas vyras tarė: ‘‘Paleisk mane, nes jau aušta!’‘ Jokūbas atsakė: ‘‘Nepaleisiu tavęs, jei manęs nepalaiminsi!’‘

26. 32:27 Und er sprach: Laß mich gehen, denn die Morgenröte bricht an. Aber er antwortete: Ich lasse dich nicht, du segnest mich denn.

26. Et cet homme lui dit: Laisse-moi aller, car l'aurore est levée. Mais il dit: Je ne te laisserai point aller, que tu ne m'aies béni.

26. Y dijo: Déjame, que el alba sube. Y él dijo: No te dejaré, sino me bendices.

26 En Hij zeide: Laat Mij gaan, want de dageraad is opgegaan. Maar hij zeide: Ik zal U niet laten gaan, tenzij dat Gij mij zegent.

26. A oto, biedził się z nim mąż aż do wejścia zorzy; który widząc, że go nie mógł przemóc, uderzył Jakóba w staw biodry jego, i wytrąciła się z stawu biodra Jakóbowa, gdy się z nim mocował.

26. És monda: Bocsáss el engem, mert feljött a hajnal. És monda Jákób: Nem bocsátlak el téged, míg meg nem áldasz engemet.

26 И сказал: отпусти Меня, ибо взошла заря. Иаков сказал: не отпущу Тебя, пока не благословишь меня.

26. І каже той: Пусти мене; бо вже день зоріє. Яков же каже: Не пущу; мусиш благословити мене.

27. Ja hän sanoi hänelle: Mikä sinun nimesi on? Hän vastasi: Jaakob.

27. Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän vastasi: Jakob.

27. Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän wastais: Jacob.

27 And he said to him, What is your name? And he said, Jacob.

27. And he said unto him, What is thy name? And he said, Jacob.

27. Og han sagde til ham: Hvad er dit Navn og han sagde: Jakob.

27. Han sade: Huru heter du? Han svarade: Jacob.

27. Siis ütles Ta temma wasto: Mis so nimmi? ja temma ütles: Jakob.

27. Tas klausė: ‘‘Kuo tu vardu?’‘ Jis atsakė: ‘‘Jokūbas’‘.

27. 32:28 Er sprach: Wie heißt du? Er antwortete: Jakob.

27. Et il lui dit: Quel est ton nom? et il répondit: Jacob.

27. Y él le dijo: ¿Cómo es tu nombre? Y él respondió: Jacob.

27 En Hij zeide tot hem: Hoe is uw naam? En hij zeide: Jakob.

27. I rzekł: Puść mię, bo już wschodzi zorza. I odpowiedział: Nie puszczę cię, aż mi będziesz błogosławił.

27. És monda néki: Mi a te neved? És ő monda: Jákób.

27 И сказал: как имя твое? Он сказал: Иаков.

27. Рече ж йому: Як на імя тебе? Він же каже: Яков.

28. Silloin hän sanoi: Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.

28. Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut.

28. Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä cudzuttaman Jacob waan IsraEl: sillä sinä olet taistellut Jumalan ja Ihmisten cansa ja olet woittanut.

28 And he said, Your name will be called Jacob no more, but Israel, because you have striven with God and with men and have prevailed.

28. And he said, Thy name shall be called no more Jacob, but Israel: for as a prince hast thou power with God and with men, and hast prevailed.

28. Og han sagde: Dit Navn skal ikke fremdeles kaldes Jakob, men Israel; thi du har kæmpet med Gud og med Mennesker og faaet Overhaand.

28. Han sade: Du skall icke mer heta Jacob, utan Israel. Förty du hafver med Gud och menniskor kämpat, och hafver fått öfverhandena.

28. Siis ütles temma: So nimmi ei pea ennam Jakobiks hütama, waid Israeliks, sest sa olled kui würst woitelnud ¤ Jummalaga ja innimestega, ja olled woimust sanud.

28. Tada jis tarė: ‘‘Tu nebebūsi vadinamas Jokūbu, bet Izraeliu, nes tu kovojai su Dievu ir su žmonėmis ir nugalėjai’‘.

28. 32:29 Er sprach: Du sollst nicht mehr Jakob heißen, sondern Israel; denn du hast mit Gott und mit Menschen gekämpft und bist obgelegen.

28. Alors il dit: Ton nom ne sera plus Jacob, mais Israël (qui lutte avec Dieu); car tu as lutté avec Dieu et avec les hommes, et tu as vaincu.

28. Y él dijo: No se dirá más tu nombre Jacob, sino Israel; porque has peleado con Dios y con los hombres, y has vencido.

28 Toen zeide Hij: Uw naam zal voortaan niet Jakob heten, maar Israel; want gij hebt u vorstelijk gedragen met God en met de mensen, en hebt overmocht.

28. Tedy mu rzekł: Co za imię twoje? I odpowiedział: Jakób.

28. Amaz pedig monda: Nem Jákóbnak mondatik ezután a te neved, hanem Izráelnek; mert küzdöttél Istennel és emberekkel, és győztél.

28 И сказал: отныне имя тебе будет не Иаков, а Израиль, ибо ты боролся с Богом, и человеков одолевать будешь.

28. І рече йому: Від тепер буде тобі імя не Яков, а Ізраїль; ти бо з Богом боровсь і над людьми брати меш гору.

29. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: Ilmoita nimesi. Hän vastasi: Miksi kysyt minun nimeäni? Ja hän siunasi hänet siinä.

29. Ja Jakob kysyi häneltä, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi: miksis minun nimeäni kysyt? Ja hän siunasi häntä siinä paikassa.

29. Ja Jacob kysyi hänelle ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi: mixis minun nimeni kysyt? Ja hän siunais händä sijnä paicas.

29 And Jacob asked him and said, I beseech you, tell me your name. And he said, Why is it that you ask for my name? And he blessed him there.

29. And Jacob asked him, and said, Tell me, I pray thee, thy name. And he said, Wherefore is it that thou dost ask after my name? And he blessed him there.

29. Og Jakob spurgte og sagde: Kære, kundgør mig dit Navn; og han sagde: Hvi spørger du dog om mit Navn? og han velsignede ham der.

29. Och Jacob frågade honom, och sade: Huru heter du? Men han sade: Hvi frågar du, huru jag heter? Och han välsignade honom der sammastädes.

29. Ja Jakob küssis ja ütles: Et anna mulle omma nimmi teäda ; ja Ta ütles: Mis sa küssid mo nim̃e järrele? ja Ta önnistas ¤ tedda seäl.

29. Jokūbas klausė: ‘‘Pasakyk man savo vardą’‘. Bet tas atsakė: ‘‘Kam gi klausi mano vardo?’‘ Ir jis ten jį palaimino.

29. 32:30 Und Jakob fragte ihn und sprach: Sage doch, wie heißt du? Er aber sprach: Warum fragst du, wie ich heiße? Und er segnete ihn daselbst.

29. Et Jacob l'interrogea, et dit: Apprends-moi ton nom, je te prie. Et il répondit: Pourquoi demandes-tu mon nom? Et il le bénit là.

29. Entónces Jacob le preguntó, y dijo: Declárame ahora tu nombre. Y él respondió: ¿Por qué preguntas por mi nombre? Y bendíjole allí.

29 En Jakob vraagde, en zeide: Geef toch Uw naam te kennen. En Hij zeide: Waarom is het, dat gij naar Mijn naam vraagt? En Hij zegende hem aldaar.

29. I rzekł: Nie będzie nazywane więcej imię twoje Jakób, ale Izrael; boś sobie mężnie poczynał z Bogiem, i z ludźmi, i przemogłeś.

29. És megkérdé Jákób, és monda: Mondd meg, kérlek, a te [4†] nevedet. Az pedig monda: Ugyan miért kérded az én nevemet? És megáldá őt ott.

29 Спросил и Иаков, говоря: скажи имя Твое. И Он сказал: на что ты спрашиваешь о имени Моем? И благословил его там.

29. І поспитав Яков його, і каже: Повідай менї, як на імя тебе звати? Про що питаєш, яке моє імя? І благословив його там.

30. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, sillä, sanoi hän, minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.

30. Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.

30. Ja Jacob cudzui sen paican Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan caswosta caswoon ja minä olen wapadettu.

30 And Jacob called the name of the place Peniel {Face of God}, for, I have seen God face to face and my life is preserved.

30. And Jacob called the name of the place Peniel: for I have seen God face to face, and my life is preserved.

30. Og Jakob kaldte Stedets Navn Pnuel; thi, sagde han, jeg har set Gud Ansigt til Ansigt, og min Sjæl er frelst.

30. Och Jacob kallade det rummet Pnuel; ty jag hafver sett Gud under ansigtet, och min själ är frälst vorden.

30. Ja Jakob panni selle paiga nimme Pniel: sest ta ütles ma ollen Jummalat pallest pallesse näinud, ja mo hing on peästetud.

30. Jokūbas pavadino tą vietą Penieliu: ‘‘Aš regėjau Dievą veidas į veidą ir išlikau gyvas’‘.

30. 32:31 Und Jakob hieß die Stätte Pniel; denn ich habe Gott von Angesicht gesehen, und meine Seele ist genesen.

30. Et Jacob nomma le lieu, Péniel (face de Dieu); car, dit-il, j'ai vu Dieu face à face et mon âme a été délivrée.

30. Y llamó Jacob el nombre de aquel lugar, Fanuel: Porque ví a Dios cara a cara, y mi alma fué librada.

30 En Jakob noemde den naam dier plaats Pniel: Want, zeide hij ik heb God gezien van aangezicht tot aangezicht, en mijn ziel is gered geweest.

30. I spytał Jakób mówiąc: Oznajmij mi proszę imię twoje; a on odpowiedział: Czemu się pytasz o imieniu mojem? I tamże mu błogosławił.

30. Nevezé azért Jákób annak a helynek nevét Peniélnek: mert látám az Istent [5†] színről színre, és megszabadult az én lelkem.

30 И нарек Иаков имя месту тому: Пенуэл; ибо, говорил он , я видел Бога лицем к лицу, и сохранилась душа моя.

30. І приложив Яков тому врочищу прізвище: Пенуель, бачив бо я Бога лицем до лиця, тай вирятувалась душа моя.

31. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.

31. Ja aurinko nousi, koska hän Pnielin ohitse kävi, ja hän ontui reidestänsä.

31. Ja Auringo nousi cosca hän Pnielin ohidze käwi ja hän ondui reisisuonestans.

31 And the sun rose upon him as he passed over Peniel {Face of God} and he limped upon his thigh.

31. And as he passed over Penuel the sun rose upon him, and he halted upon his thigh.

31. Og der han kom forbi Pnuel, gik Solen op for ham, og han haltede paa sin Hofte.

31. Och som han kom fram om Pnuel, gick honom solen upp, och han haltade i sine höft.

31. Ja pääw tousis temmale ülles, kui ta Pnuelist möda läks, ja ta lonkas omma teist pusa.

31. Kai jis perėjo Penielį, patekėjo saulė, ir jis šlubavo viena koja.

31. 32:32 Und als er an Pniel vorüberkam, ging ihm die Sonne auf; und er hinkte an seiner Hüfte.

31. Et le soleil se leva pour lui, dés qu'il eut passé Péniel; et il boitait de la hanche.

31. Y salióle el sol, como pasó a Fanuel; y cojeaba de su anca.

31 En de zon rees hem op, als hij door Pniel gegaan was; en hij was hinkende aan zijn heup.

31. Tedy nazwał Jakób imię miejsca onego Fanuel, mówiąc: Iżem widział Boga twarzą w twarz, a zachowana jest dusza moja.

31. És a nap felkél vala rajta, amint elméne Peniél mellett, ő pedig sántít vala csípőjére.

31 И взошло солнце, когда он проходил Пенуэл; и хромал он на бедро свое.

31. Засяло ж йому соньце, як прийшов за Пенуель; він же кульгав на стегно.

32. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.

32. Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonta tähän päivään asti, että Jakobin reisiluu horjahtui.

32. Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonda tähän päiwän asti että Jacobin reisiluu horjahtui.

32 Therefore the sons of Israel do not eat the muscle of the hip which is upon the hollow of the thigh, to this day, because he touched the hollow of Jacob's thigh in the muscle of the hip.

32. Therefore the children of Israel eat not of the sinew which shrank, which is upon the hollow of the thigh, unto this day: because he touched the hollow of Jacob's thigh in the sinew that shrank.

32. Derfor æde Israels Børn ikke den Spændesene, som er paa Hofteskaalen, indtil denne Dag; thi han rørte Jakobs Hofteskaal paa Spændesenen.

32. Fördenskull äta Israels barn inga höftsene ännu i dag, derföre, att Jacobs höftsena rörd vardt.

32. Sepärrast ei sö Israeli lapsed mitte sedda pusa-sone lihha, mis pusa liikme külges on, tännapäwani, sepärrast et Ta olli puutnud Jakobi pusa liikme ja selle pusa-sone külge.

32. Todėl iki šios dienos Izraelio vaikai nevalgo šlaunies raumenų, nes Jokūbo šlaunis buvo sužeista.

32. 31:33 Daher essen die Kinder Israel keine Spannader auf dem Gelenk der Hüfte bis auf den heutigen Tag, darum daß die Spannader an dem Gelenk der Hüfte Jakobs angerührt ward.

32. C'est pourquoi, jusqu'à ce jour, les enfants d'Israël ne mangent point le muscle de la cuisse, qui est à l'emboîture de la hanche, parce que cet homme toucha l'emboîture de la hanche de Jacob, au muscle de la cuisse.

32. Por esto no comen los hijos de Israel el nervio encogido que está en la palma del anca hasta hoy; porque tocó la palma del anca de Jacob en el nervio encogido.

32 Daarom eten de kinderen Israels de verrukte zenuw niet, die op het gewricht der heup is, tot op dezen dag, omdat Hij het gewricht van Jakobs heup aangeroerd had, aan de verrukte zenuw.

32. I weszło mu słoóce, kiedy minął miejsce Fanuel, a on uchramował na biodrę swoję.

32. Azért nem eszik Izráel fiai a csípő forgócsontjának inahúsát mind e mai napig, mivelhogy illetve vala Jákób csípője forgócsontjának inahúsa.

32 Поэтому и доныне сыны Израилевы не едят жилы, которая на составебедра, потому что Боровшийся коснулся жилы на составе бедра Иакова.

32. Тим же то й тепер не їдять сини Ізраїлеві жили, що на составі бедра, тому, що боровшийся зрушив жилу на составі бедра Якова.

33. Przetoż nie jadają synowie Izraelscy żyły skurczonej, która jest przy stawie biodry, aż do dnia tego, iż był uderzył w staw biodry Jakóbowej, i w żyłę skurczoną.