7 luku

Yleinen pahuus on suuri, mutta todellinen Israel turvautuu Herran armolupauksiin.

1. Voi minua, sillä minun käy niinkuin hedelmänkorjuussa, niinkuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee.

1. Voi minua! sillä minulle tapahtuu niinkuin sille, joka viinamäessä tähteitä hakee, kussa ei viinamarjoja löytä syötää; ja minun sieluni himoitsee varhaista hedelmää.

1. WOi minulle tapahtu nijncuin sille joca wijnamäes tähteitä hake cusa ei wijnamarjoja löytä syötä ja cuitengin tahdois mielelläns parhan hedelmän.

1. OY/ Ette minulle nin tapactupi quin sille/ ioca Winatarhas techtet hakepi/ cussa ei ycten Wina Marioi leute sötä/ ia quitengin kernasti pydheisin sen kypsynen Hedelmen. (Oi/ että minulle niin tapahtuupi kuin sille/ joka wiinatarhasta tähteet hakeepi/ kussa ei yhtään wiinamarjoja löytää syödä/ ja kuitenkin kernaasit pyytäisin sen kypsyneen hedelmän.)

2. Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa.

2. Hyvät ovat maasta kadonneet pois, ja vanhurskaat ei ole enään ihmisten seassa; kaikki he väijyvät verta vuodattaaksensa, jokainen vakoo toista, käsittääksensä häntä.

2. Tästä maasta owat hywät miehet pois ja wanhurscat ei ole sillen ihmisten seas caicki he wäijywät werta wuodattaxens jocainen wacoi toista häwittäxens händä.

2. Hyuet Miehet poisouat tesse maassa/ Ja ne Wanhurskat euet sillen Inhimisten seas ole. Caiki he weijuuet wertä vloswodhataxens. Jocainen wacopi site toista/ sadhaxens hende häuitte/ (Hywät miehet pois owat tässä maassa/ Ja ne wanhurskaat eiwät silleen ihmisten seassa ole. Kaikki he wäijywät werta uloswuodattaaksensa. Jokainen wakoopi sitä toista/ saadaksensa häntä häwittää/)

3. Pahantekoon molemmin käsin! Sitä taidolla tekemään! Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee, ja mahtava puhuu julki sielunsa himon; senkaltaista he punovat.

3. Ja luulevat hyvästi tekevänsä, koska he pahasti tekevät. Mitä päämies tahtoo, sitä tuomari sanoo, että se hänelle jotakin hyvää jälleen tekis; väkevät puhuvat oman tahtonsa jälkeen vahingoittaaksensa, ja vääntelevät niinkuin he tahtovat.

3. Ja luulewat heidäns hywästi tekewän cosca he pahasti tekewät. Mitä Försti tahto sitä Duomari sano että se hänelle jotakin hywä jällens tekis. Wäkewät puhuwat oman tahtons jälken wahingoittaxens ja wäändelewät nijncuin he tahtowat.

3. ia lwleuat heidens hyuesti tekeuens/ coska he pahasti tekeuet. Mite Pämies tactopi/ site Domari sanopi/ ette se henelle iotaki kyue iellenstekis. Ne Wäkeuet puhuuat oman tactons peresti/ wahingottaxens/ ia wändeuet quin he tactouat. (ja luulewat heitänsä hywästi tekewän/ koska he pahasti tekewät. Mitä päämies tahtoopi/ sitä tuomari sanoopi/ että se hänelle jotakin kyllä jällens tekis. Ne wäkewät puhuwat oman tahtonsa perästä/ wahingoittaaksensa/ ja wääntäwät kuin he tahtowat.)

4. Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Silloin he joutuvat sekasortoon.

4. Kaikkein paras on heidän seassansa niinkuin orjantappura, ja kaikkein toimellisin on niinkuin ohdakkeet. Mutta kuin sinun saarnaajais päivät tulevat, ja sinä tulet rangaistuksi, silloin ei he tiedä, kuhunka heidän menemän pitää.

4. Caickein paras on heidän seasans nijncuin orjantappura ja caickein toimellisin on nijncuin ohdacket. Mutta cosca sinun saarnajais päiwät tulewat ja sinä tulet rangaistuxi silloin ei he tiedä cuhunga heidän menemän pitä.

4. Se caikein paras heiden seasans/ on ninquin Oriantappura/ Ja se caikein Toimelisembi/ ninquin Odhaket. Mutta coska sinun Sarnaiadhes päiuet tuleuat/ coskas etziskeltuxi tulet/ silloin he tuleuat epetiedhoisexi/ cuhunga heiden pite. (Ja kaikkein paras heidän seassansa/ on niinkuin orjantappura/ Ja se kaikkein toimellisempi/ niinkuin ohdakkeet. Mutta koska sinun saarnaajaidesi päiwät tulewat/ koskas etsiskellyksi tulet/ silloin he tulewat epätietoiseksi/ kuhunka heidän pitää.)

5. Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.

5. Älköön kenkään uskoko lähimmäistänsä; älköön kenkään uskaltako päämiesten päälle; kätke sinun suus ovi siltä, joka makaa helmassas.

5. Älkön kengän uscoco lähimmäistäns älkön kengän uscaldaco Förstein päälle. Kätke sinun suus owi sildä cuin maca helmasas.

5. Eikengen vskoco henen Lehimeistens/ Eikengen vskaltaco Pämiesten päle. Ketke sinun Suus oui/ heneste/ ioca macapi sinun helmasas. (Ei kenkään usko hänen lähimmäistänsä/ Eikenkään uskaltako päämiestensä päälle. Kätke sinun suusi owi/ hänestä/ joka makaapi sinun helmassasi.)

6. Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa.

6. Sillä poika katsoo ylön isänsä, tytär karkaa äitiänsä vastaan, ja miniä anoppiansa vastaan; ja ihmisen viholliset ovat hänen oma perheensä.

6. Sillä poica cadzo ylön Isäns tytär carca äitiäns wastan ja miniä anoppians wastan ja ihmisen wiholliset owat hänen oma perhens.

6. Sille poica yle'catzopi Isens/ Tyter yleskarca Eitins wastan/ ia Minie henen Anoppins wastan. Ja Inhimisen Wiholiset/ ouat henen oma Perehens. (Sillä poika ylöskatsoopi isänsä/ tytär ylöskarkaa äitiänsä wastaan/ ja miniä hänen anoppinsa wastaan/ Ja ihmisen wiholliset/ owat hänen oma perheensä.)

7. Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.

7. Mutta minä tahdon katsoa Herran päälle, ja minun autuuteni Jumalaa odottaa; minun Jumalani on minua kuuleva.

7. MUtta minä tahdon cadzo HERran päälle ja minun autuudeni Jumalata odotta minun Jumalan on minua cuulewa.

7. MUtta mine tadhon HERRAN tyge catzoa/ ia minun Terueydhen Jumalan ielkin odhotta/ Minun Jumalan pite minua cwldeleman. (Mutta minä tahdon HERRAN tykö katsoa/ ja minun terweyden Jumalan jälkeen odottaa/ Minun Jumalan pitää minua kuunteleman.)

8. Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.

8. Älä iloitse, minun viholliseni, minusta, että minä lankesin, minä olen taas nouseva, ja vaikka minä pimeydessä istun, niin Herra on kuitenkin minun valkeuteni.

8. Älä iloidze minun wiholliseni minusta että minä langeisin minä olen taas nousewa ja waicka minä pimeydes istun nijn HERra on cuitengin minun walkeudeni.

8. Ele iloitze minun Wihanaisian minun ylitzeni/ ette mine mahanlangeisin/ Minun pite taas ylesnouseman/ Ja waicka mine pimeydhes istun/ nin HERRA quitengi minun Walkiudhen on. (Älä iloitse minun wihanaisijan (wiholliseni) minun ylitseni/ että minä maahanlankeisin/ Minun pitää taas ylösnouseman/ Ja waikka minä pimeydessä istun/ niin HERRA kuitenkin minun walkeuteni on.)

9. Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.

9. Minä tahdon kantaa Herran vihan, sillä minä olen häntä vastaan syntiä tehnyt, siihenasti kuin hän minun asiani toimittaa, ja saattaa minulle oikeuden; hän vie minun ulos valkeuteen, että minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.

9. Minä tahdon canda HERran wihan: sillä minä olen händä wastan syndi tehnyt sijhenasti cuin hän minun asiani toimitta ja saatta minulle oikeuden. Hän wie minun walkeuteen että minä saan iloisna nähdä hänen armons.

9. Mine tadho' HERRAN wiha' canda/ Sille mine ole' henen wastans synditehnyt/ sihenasti hen minun Sackoni toimitta/ ia minulle Oikiutta saatta. Henen pite minua Walkiutehen wiemen/ ette mine iloiszna henen Armons saan nädhä. (Minä tahdon HERRAN wihan kantaa/ Sillä minä olen hänen wastaansa syntiä tehnyt/ siihenasti hän minun sakkoni toimittaa/ ja minulle oikeutta saattaa. Hänen pitää minua walkeutehen wiemän/ että minä iloisena hänen armonsa saan nähdä.)

10. Minun viholliseni saavat nähdä sen, ja häpeä on peittävä heidät, jotka sanovat minulle: Missä on Herra, sinun Jumalasi? Minun silmäni saavat ilokseen katsoa heitä: silloin he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka.

10. Minun viholliseni pitää sen näkemän, ja peräti häpiään tuleman, joka nyt sanoo minulle: kussa on Herra sinun Jumalas? Minun silmäni pitää hänen näkemän, että hän pitää niinkuin loka kaduilla poljettaman.

10. Minun wihollisen pitä sen näkemän ja peräti häpiäs oleman joca nyt sano minulle: cusa on sinun HERras Jumalas? Minun silmän pitä näkemän että pitä hänen nijncuin loan catuilla poljettaman.

10. Site minun Wihanaisen pite näkemen/ ia caikilla häpielle seisoman/ ioca nyt minulle sanopi/ Cussa on se HERRA sinun Jumalas ? Minun Silmeni pite sen näkemen/ ette Sen pite nin quin Loghan Catuilla poliettaman. (Siltä minun wihanaisen pitää näkemän/ ja kaikella häpeällä seisoman/ joka nyt minulle sanooopi/ Kussa on se HERRA sinun Jumalasi? Minun silmäni pitää sen näkemän/ että sen pitää niinkuin loan kaduilla poljettaman.)

11. Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan; sinä päivänä on raja oleva kaukana:

11. Sillä ajalla pitää rakennettaman jälleen sinun muuris, ja Jumalan sana lavialta julistettaman.

11. SIllä ajalla pitä rakettaman jällens sinun muuris ja Jumalan sana lawialda julistettaman.

11. Sille aialla/ pite sinun Muris ylesrakettaman/ ia Jumalan Sana lauialda iulghistettaman. (Sillä ajalla/ pitää sinun muuris ylösrakennettaman/ ja Jumalan sana lawealta julkistettaman.)

12. sinä päivänä tullaan sinun tykösi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen.

12. Sillä ajalla pitää sinun tykös Assyriasta ja vahvoista kaupungeista tultaman, hamasta vahvoista kaupungeista niin virtaan asti, yhdestä merestä niin toiseen, yhdestä vuoresta niin toiseen.

12. Sillä ajalla pitä sinun tygös Assyriast ja wahwoista Caupungeista tuldaman hamast ja wahwoista Caupungeista nijn wirtan asti yhdestä merestä nijn toiseen yhdestä wuoresta nijn toiseen.

12. Samalla aialla/ heiden pite sinun tyges Assyriast/ ia nijste wahwoista Caupungeista tuleman/ hamast nijste wahwoista Caupungeista nin Wirtahan asti/ ydhest Merest nin toisehen ydhest woresta/ nin toisehen. (Samalla ajalla/ heidän pitää sinun tykös Assyriasta/ ja niistä wahwoista kaupungeista tuleman/ hamasta niista wahwoista kaupungeista niin wirtahan asti/ yhdestä merestä niin toisehen yhdestä wuoresta/ niin toisehen.)

13. Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden, heidän töittensä hedelmäin takia.

13. Sillä maan pitää autioksi tuleman asuvaistensa tähden, heidän töittensä hedelmän tähden.

13. Sillä maan pitä autiaxi tuleman hänen asuwaistens tähden heidän töidens hedelmän tähden.

13. Sille Maan pite autiaxi tuleman henen Siselasuuaistens teden/ heiden Töidhens hedelmen teden. (Sillä maan pitää autioksi tuleman hänen sisällä asuwaistensa tähden/ joka töidensä hedelmän tähden.)

14. Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka erillänsä asuu metsässä, keskellä Karmelia. Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa niinkuin ikiaikoina ennen. —

14. Kaitse kansaas sinun sauvallas, sinun perimises laumaa, joka asuu yksinänsä, metsässä vainioin keskellä; anna heitä kaita Basanissa ja Gileadissa, niinkuin entiseen aikaan.

14. Mutta caidze Canssas sinun sauwallas sinun perimises lauma joca asu sekä yxinäns medzäs että pellon nurmis. Anna heitä caita Basanis ja Gileadis nijncuin endiseen aican.

14. Mutta caitze Canssas sinun Sauualas/ sinun Perimises Lauman/ ioca asupi seke yxinens Metzes/ ette Pellon Nurmis. Anna heite caita Basanis ia Gileadis/ ninquin entises aighas. (Mutta kaitse kansaasi sinun sauwallasi/ sinun perimisesi lauman/ joka asuupi sekä yksinänsä metsässä/ että pellon nurmissa. Anna heitä kaita Basanissa ja Gileadissa/ niinkuin entisessä ajassa.)

15. Niinkuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta minä annan hänen nähdä ihmeitä. —

15. Minä annan heidän ihmeitä nähdä, niinkuin muinen, kuin he Egyptin maalta läksivät.

15. Minä annan heidän ihmeitä nähdä nijncuin muinen cosca he Egyptin maalda läxit.

15. Mine annan heille Ihmeit nädhä/ Ninquin muinen coska he Egyptin maalda vloslexit. (Minä annan heille ihmeitä nähdä/ Niinkuin muinen koska he Egyptin maalta ulosläksit.)

16. Sen näkevät pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä. He panevat käden suullensa, heidän korvansa menevät lumpeen.

16. Että pakanat sen näkisivät, ja kaikki heidän voimallisena häpeäisivät, ja panisivat kätensä suunsa päälle, ja korvansa tukitsisivat.

16. Että pacanat sen näkisit ja caicki heidän woimallisens häpiäisit ja panisit kätens suuns päälle ja corwans tukidzisit?.

16. Ette ne Pacanat näkisit/ ia caiki heiden Woipans häpieisit/ ia panisit kädhens heiden suuns päle/ ia heiden Coruians kijnitukisisit. (Että ne pakanat näkisit/ ja kaikki heidän woipansa häpeäisit/ ja panisit kätensä heidän suunsa päälle/ ja heidän korwiansa kiinni tukkisisit.)

17. He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistansa, lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme; he pelkäävät sinua.

17. Heidän pitää tomua nuoleman niinkuin kärme, ja niinkuin madot maan päällä pesästänsä liikkuman. Heidän pitää pelkäämän Herraa meidän Jumalaamme, ja vapiseman sinun edessäs.

17. Heidän pitä tomu nuoleman nijncuin kärme ja wärisemän aucoisans nijncuin madot maan päällä. Heidän pitä pelkämän HERra meidän Jumalatam ja wapiseman sinun edesäs.

17. Heiden pite tomun noleman/ ninquin Kermet/ ia wärisemen heiden Auckoisans/ ninquin Madhot maan päle. Heiden pite pelkemen heitens/ meiden HERRAN Jumalan edes/ ia wapitzeman sinun edeses. (Heidän pitää tomun nuoleman/ niinkuin käärmeet/ ja wärisemän heidän aukoissansa/ niinkuin madot maan päällä. Heidän pitää pelkäämän heitänsä/ meidän HERRAN Jumalan edessä/ ja wapiseman sinun edessäsi.)

18. Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen.

18. Kuka on senkaltainen Jumala kuin sinä olet, joka synnit annat anteeksi? hän menee ohitse perimisensä jääneiden rikoksia; ei hän pidä vihaa ijäti, sillä hänellä on halu laupiuteen.

18. CUca on sencaltainen Jumala cuin sinä olet? joca synnit annat andexi ja sowit nijden cansa jotca owat sinun perimises tähteitä joca ei wiha ijäti pidä.

18. Cuca ombi sencaltainen Jumala quin sine olet ? Joca synnit andexiannat/ ia souit ninen cansa/ iotca ouat sinun Perimises Tecteit/ ioca ei wihans ijäti pidhe. (Kuka ompi senkaltainen Jumala kuin sinä olet? Joka synnit anteeksiannat/ ja sowit niiden kanssa/ jotka owat sinun perimisesi tähteet/ joka ei wihaansa iäti pidä.)

19. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

19. Hän kääntyy, ja armahtaa meidän päällemme, ja polkee alas meidän pahat tekomme, ja kaikki meidän syntimme meren syvyyteen heittää.

19. Sillä hän on laupias hän armahta wielä nytkin meidän päällem ja polke alas meidän pahat tecomma ja caicki meidän syndim meren sywyten heittä.

19. Sille hen on Laupias/ Henen pite wiele nytki armactaman meiden pälen/ meiden Pahateghot alassotkeman/ ia caiki meiden Synnit Meren syueytehen heittemen. (Sillä hän on laupias/ Hänen pitää wielä nytkin armahtaman meidän päällen/ meidän pahat teot alassotkeman/ ja kaikki meidän synnit meren sywyytehen heittämän.)

20. Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, niinkuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä asti.

20. Sinä pidät Jakobille uskollisuuden, ja Abrahamille sen armon, jonka muinen meidän isillemme vannonut olet.

20. Pidä Jacobille wacuus ja Abrahamille se armo jongas muinen meidän Isillem wannonut olet.

20. Sinun pite Jacobil Wacuden/ ia Abrahamil Armon pitemen/ ninquin sine meiden Isillen muinen wannonut olet. (Sinun pitää Jakobille wakuuden/ ja Abrahamille armon pitämän/ niinkuin sinä meidän isillen muinen wannonut olet.)