2 luku

Rikkaiden harjoittama sorto ja sen tuomio. Herra on yhdistävä hajotetun kansan.

1. Voi niitä, jotka miettivät turmiota ja valmistelevat pahaa vuoteillansa! Aamun valjettua he sen tekevät, sillä heillä on siihen valta.

1. Voi niitä, jotka vahinkoa ajattelevat, ja pahoja juonia vuoteissansa ahkeroitsevat! että he sen täyttäisivät kuin aamu valistaa; sillä heilläpä valta on.

1. WOi nijtä jotca wahingoitta ajattelewat ja pahoja juonia cammioisans ahkeroidzewat että he sen täyttäisit cuin amu walista: sillä heilläpä woima on.

1. VE nijlle/ iotca aiattelevat wahingoitta/ ia achkeroitzeuat pahoia Jonia heiden Cammioisans/ ette he site warhaisin/ quin amu walghista/ teutteisit. Sille nepä HERRAT ouat. (Woi niille/ jotka ajattelewat wahingoittaa/ ja ahkeroitsewat pahoja juonia heidän kammioissansa/ että he sitä warhaisin/ kuin aamu walkistaa/ täyttäisit. Sillä nepä herrat owat.)

2. He himoitsevat peltoja ja ryöstävät ne, taloja, ja ottavat ne; he sortavat miestä ja hänen taloansa, miestä ja hänen perintöosaansa.

2. He ahnehtivat peltoja, jotka he väkivallalla ottavat, ja huoneita, jotka he omistavat; ja tekevät ylöllistä jokaisen huoneen kanssa ja jokaisen perinnön kanssa.

2. He repiwät heillens pellot ja ottawat huonet jotca he tahtowat. Nijn he tekewät ylöllist jocaidzen huonen cansa ja jocaidzen perimisen cansa.

2. He repiuet tygens Pellot/ ia ottauat honet/ iotca he pyteuet. Sillens he Wäkiualta harioittauat iocaitzen Honen cansa/ ia iocaitzen Perimisen cansa. (He repiwät tykönsä pellot/ ja ottawat huoneet/ jotka he pyytäwät. Sillens he wäkiwaltaa harjoittawat jokaisen huoneen kanssa/ ja jokaisen perimisen kanssa.)

3. Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä mietin tätä sukua vastaan onnettomuutta: siitä te ette saa kaulaanne irti ettekä voi ylpeästi astella; sillä se on oleva paha aika.

3. Sentähden sanoo Herra näin: katso, minä ajattelen tälle sukukunnalle pahaa, josta ei teidän pidä voiman vetää pois teidän kansaanne, eikä teidän pidä niin ylpiästi käymän; sillä paha aika tulee.

3. Sentähden sano HERra näin: cadzo minä ajattelen tälle sugulle paha josta ei teidän pidä woiman wetä pois teidän caulanne eikä teidän pidä nijn coriast käymän: sillä paha aica tule.

3. Senteden sanopi HERRA nein/ Catzo/ Mine aiattelen temen Sughun ylitze/ paha/ iosta ei teiden pide woiman/ teiden Caulan poiswetemen/ Eike teiden pidhe nin coriasti keumen/ Sille ette yxi paha aica tulepi. (Sentähden sanoopi HERRA näin/ Katso/ Minä ajattelen tämän suwun ylitse/ pahaa/ josta ei teidän pidä woiman/ teidän kaulan poiswetamän/ Eikä teidän pidä niin koreasti käymän/ Sillä että yksi paha aika tuleepi.)

4. Sinä päivänä viritetään teistä pilkkalaulu ja veisataan valitusvirsi. Se on tapahtunut, sanotaan, me olemme perin hävitetyt, hän on vaihtanut pois minun kansani osan. Kuinka hän siirtää sen minulta pois! Hän jakaa meidän peltomme luopioille.

4. Sillä ajalla pitää teistä sananlasku otettaman, ja surkia valitus valitettaman, sanoen: me olemme peräti hävitetyt; minun kansani osa on muutettu; kuinka hän meiltä pellot ottaa pois, ja ne jakaa.

4. Sillä ajalla teistä wirsi weisatan ja walitus. Sanotan me olemma peräti häwinnet. Minun Canssani osa on muutettu. Cosca hän meille pellot anda jällens cuin hän otti pois meildä?

4. Samalla aialla/ teiste Wirsi weisatan/ ia Walitos. Jopa on techty ( ma sanotan ) me olema raadheltut. Minun Canssan Maa oudhon Haltian saapi. Coska hen meille ne Pellot iellensanda/ iotca hen meilde poisotti? (Samalla ajalla/ teistä wirsi weisataan/ ja walitus. Jopa on tehty ( me sanotaan) me olemme raadellut. Minun kansan maa oudon haltijan saapi. Koska hän meille ne pellot jällens antaa/ jotka hän meiltä pois otti.)

5. Sentähden ei sinulla ole oleva ketään, joka heittäisi arpaa maaosuudesta Herran seurakunnassa.

5. Ja tosin ei teillä pidä osaa Herran seurakunnassa oleman.

5. Ja tosin ei teidän pidä osa HERran seuracunnas oleman.

5. Ja tosin eipe teille osakan pidhe HERRAN Seurakunnas oleman. (Ja tosin eipä teille osakaan pidä HERRAN seurakunnassa oleman.)

6. Älkää saarnatko, saarnaavat he, sellaisista ei pidä saarnata; eikö väisty pois häpäiseminen?

6. Ei teidän pidä (sanovat he) saarnaaman, muiden pitää saarnaaman; ei niiden pidä saarnaaman niinkuin te: emme niin ratki häpiään tule.

6. HE sanowat: ei pidä saarnaman: sillä ei sen caltaiset saarnat meihin satu en me nijn ratki häpiään tule.

6. He sanouat/ Ei tule sarnata/ sille semmotoiset sarnat/ euet he meihin tartu/ Eipe me nin ratki häpiehen tule. (He sanowat/ Ei tule saarnata/ sillä semmoiset saarnat/ eiwät he meihin tartu/ Eipa me niin ratki häpeähän tule.)

7. Onko tämä Jaakobin heimon puhetta? Onko Herra pikavihainen? Ovatko sellaisia hänen tekonsa? Eivätkö hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?

7. Niin Jakobin huone itsensä lohduttaa: luuletkos Herran hengen lyhennetyksi? eikö hänen näitä pitäisi tekemän? eikö minun puheeni ole hyvä sille, joka oikein vaeltaa?

7. Nijn Jacobin huone idziäns lohdutta luuletcos HERran hengen nijn ratki mennen pois? näitäkö hänen pidäis tekemän? se on tosi minun puheni owat hywille suloiset.

7. Telle taualla se Jacobin Hone itzens lohutta/ Lwlecos HERRAN He'ge' nin ratki poismennyexi ? Neitekö henen pidheis tekemen ? Se on tosi/ Minun Puheni ouat suloiset nijlle Hurskaille. (Tällä tawalla se Jakobin huone itsensä lohduttaa/ Luuleekos HERRAN Hengen niiin ratki poismenneeksi? Näitäkö hänen pitäisi tekemän? Se on tosi/ Minun puheeni owat suloiset niille hurskaille.)

8. Mutta aikoja sitten on minun kansani asettunut viholliseksi; vaatteiden päältä te kiskotte vaipan niiltä, jotka huoleti kulkevat, jotka sotaa väistävät.

8. Mutta minun kansani on jo ennen tätä hankkinut niinkuin vihollinen; he ryöstävät sekä hameen että päällisvaatteen niinkuin sodassa niiltä, jotka suruttomasti vaeltavat.

8. Mutta minun Canssan on hanginnut nijncuin wihollinen: sillä hän teke nijn että minun täyty hänen wihollisens olla. He ryöstäwät sekä hamen että pääliswaatten nijncuin sodasa ne jotca ei ensingän pelkä.

8. Mutta minun Canssan nin tekepi/ ette minun teuty henen Wiholisens olla. Sille he röueuet seke Hamen ette Caawn ninquin Sodhassa nijlde/ iotca irstana euet heitens miteken pelke. (Mutta minun kansani niin tekeepi/ että minun täytyy hänen wihollisensa olla. Sillä he ryöwääwät seka hameen että kaawun niinkuin sodassa niiltä/ jotka irstaana eiwät heitänsä mitäkään pelkää.)

9. Minun kansani naiset te ajatte pois heidän kodeistansa, jotka ovat heidän ilonsa; heidän pieniltä lapsiltansa te otatte minun kunniani ainiaaksi.

9. Te ajatte pois minun kansani vaimot kauniista huoneistansa, ja alati otatte pois heidän nuorukaisiltansa minun kaunistukseni.

9. Te ajatte pois minun Canssani waimot rackaimmist huoneistans ja alati otatte pois heidän nuorucaisildans minun caunistuxeni.

9. Te poisaiat minun Canssan waimot heiden rackahimat Honeistans/ ia poisotat alati heiden piskuistans minun Caunistoxen. (Te pois ajat minun kansani waimot heidän rakkahimmista huoneistansa/ ja pois otat alati heidän piskuisistansa minun kaunistuksen.)

10. Nouskaa ja menkää pois: ei tässä ole leposijaa saastutuksen tähden, joka on saanut aikaan turmion, parantumattoman turmion.

10. Sentähden nouskaat ja menkäät pois; sillä ette saa tässä olla; saastaisuutensa tähden pitää heidän armottomasti häviämän.

10. Sentähden noscat ja mengät pois: sillä et te saa täsä olla heidän saastaisudens tähden heidän pitä armottomast häwiämän.

10. Senteden ylesnoskat ia poismenget/ sille ettei te saa tesse olla/ teiden Epeiumaludhen teden/ pite teiden armottomast häuitettemen. (Sentähden ylösnouskaat ja poismenkäät/ Sillä ette te saa tässä olle/ teidän epäjumaluuden tähden/ pitää teidän armottomasti häwitettämän.)

11. Jos tulisi mies, joka tuulta tavoittelisi ja petollisuudessaan valhettelisi: Minä saarnaan sinulle viinistä ja väkijuomasta, siinä olisi saarnaaja tälle kansalle.

11. Jos joku lipilaari olis ja valheen saarnaaja, (joka sanois:) minä tahdon saarnata, kuinka teidän pitää viinaa ja väkevää juomaa juoman; senkaltainen saarnaaja olis tälle kansalle sovelias.

11. Jos minä olisin lipilaari ja walhen saarnaja ja saarnaisin cuinga heidän pidäis juopuman ja hywiä päiwiä pitämän sencaltainen saarnaja olis tälle Canssalle sowelias.

11. Jos mine olisin yxi Lipilari/ ia Walhensarnaia/ ia sarnaisin/ quinga heiden pidheis iopuman ia runduman/ sencaltainen olis telle Canssalle souelias Propheta. (Jos minä olisin yksi lipilaari/ ja walheen saarnaaja/ ja saarnaisin/ kuinka heidän pitäisi juopuman ja runtuman (hywiä päiwiä pitämään) / senkaltainen olisi tälle kansalle sowelias propheta.)

12. Minä tahdon tarkoin koota sinut, Jaakob, kaikkinesi, visusti kerätä Israelin jääneet, saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina!

12. Mutta minä tahdon sinua, Jadob, kokonansa koota, ja jääneet Israelissa saattaa kokoon, ja tahdon heitä, niinkuin Botsran lauman, yhteen saattaa; niinkuin lauma pihatossa, niin myös sen pitää ihmisistä kopiseman.

12. MUtta minä tahdon sinua Jacob coconans coota ja jäänet Israelis saatta cocon ja minä tahdon heitä nijncuin lauman yhden toisen cansa wahwaan nawettan tuoda ja nijncuin lauma pihatos nijn myös sen ihmisist pitä copiseman.

12. Mutta mine tadhon sinua Jacob coconans cokoman/ ia ne ylitzieuet Israelis cocouxeen saatta/ Ja mine tadhon heite/ ninquin iongun Lauman/ ydhen toisen cansa/ ychteen Stallin siseltoodha/ Ja ninquin iocu Lauma henen pihaitasans/ ette sen Inhimisist copiseman pite. (Mutta minä tahdon sinua Jakob kokonansa kokoaman/ ja ne ylitsejääneet Israelissa kokoon saattaa/ Ja minä tahdon heitä/ niinkuin jonkun lauman/ yhden toisen kanssa/ yhteen talliin sisälle tuoda/ Ja niin kuin joku lauma hänen pihatossa/ että sen ihmisistä kopiseman pitää.)

13. Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa.

13. Yksi särkiä pitää astuman ylös heidän edellänsä; heidän pitää särkemän lävitse, ja käymän portista ulos ja sisälle; ja heidän kuninkaansa pitää käymän heidän edellänsä, ja Herra kaikkein esin heitä.

13. Yxi särkiä pitä astuman ylös heidän edelläns heidän pitä särkemän läpidze ja käymän portist ulos ja sisälle ja heidän Cuningans pitä käymän heidän edelläns ja HERra ensimäisnä.

13. Sen Sangarin pite heiden etens lepitzesärkemen. Heiden pite lepitzeserkemen/ ia Portist vlos ia siselkeumen/ Ja heiden Kuningans pite heiden edellens keumen/ Ja HERRA esimeinen. (Sen sankarin pitää heidän eteensä läwitse särkemän. Heidän pitää läwitse särkemän/ ja portista ulos ja sisälle käymän/ Ja heidän kuninkaansa pitää heidän edellänsä käymän/ Ja HERRA ensimmäinen.)