5 luku

Suuri hallitsija, joka tulee Beetlehemistä, ja hänen hallituksensa.

1. Nyt yhdy laumaksi, sinä hyökkääjäin ahdistama tytär! Meitä piiritetään, he lyövät sauvalla poskelle Israelin tuomaria.

1. (H4:14) Mutta hankitse nyt, sinä sotanainen: sillä meitä piiritetään; ja Israelin tuomaria vitsalla poskelle lyödään.

14. Mutta hangidze nyt sinä sotanainen: sillä meitä pijritetän ja Israelin Duomarita widzalla poskelle lyödän.

14. Mutta nyt sine Sotanainen hangitze sinuas. Sille meite skantzatan/ ia se Israelin Domari Witzan cansa Poskelle lödhen. (Mutta nyt sinä sotanainen hankitse sinuasi. Sillä meitä skantsataan/ ja se Israelin tuomari witsan kanssa poskelle lyödään.)

2. Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.

2. (H5:1) Ja sinä, Betlehem Ephrata, joka vähäinen olet Juudan tuhanten seassa, sinusta on minulle se tuleva, joka Israelissa on hallitsia oleva, jonka uloskäymys on ollut alusta ja ijankaikkisuudesta.

1. JA sinä Bethlehem Ephrata joca wähäinen olet Judan tuhannen seas sinusta on se tulewa joca Israelis on hallidzia olewa jonga uloskäymys on ollut algusta ja ijancaickisudest.

1. JA sine Bethlehem Ephrata/ ioca pieni olet/ ninen Juda' tuha'ni cochta'/ Sinusta sen pite tulema' ioca Israelis pite HERRAN olema'. Jo'ga vloskeumys alghusta on ollut ia ijancaikisudhesta. (Ja sinä Bethlehem Ephrata/ joka pieni olet/ niiden Judan tuhansia kohtaan/ Sinusta sen pitää tuleman joka Israelissa pitää HERRAN oleman. Jonka uloskäymys alusta on ollut ja iankaikkisuudesta.)

3. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse.

3. (H5:2) Hän antaa heitä siihen aikaan asti vaivattaa, kuin se on synnyttänyt, jonka pitää synnyttämän; ja jääneet hänen veljistänsä pitää tuleman jälleen Israelin lasten tykö.

2. Hän anda heitä sijhenasti waiwatta cuin se on synnyttänyt joca pitä synnyttämän. Silloin jäänet hänen weljistäns pitä tuleman jällens Israelin lasten tygö.

2. Siteweli hen andapi heite waiuata/ haman sihen aican asti/ ette se/ ioca synnyttemen pite/ olis syndynyt. Silloin ne ylitzienyet henen Weliestens pite iellenstuleman Israelin Lastein tyge. (Sitäwäli hän antaapi heitä waiwata/ hamaan siihen aikaan asti/ että se/ joka synnyttämän pitää/ olis syntynyt. Silloin ne ylitsejääneet hänen weljestänsä pitää jällens tuleman Israelin lastein tykö.)

4. Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka.

4. (H5:3) Mutta hän on astuva edes, ja kaitseva Herran väkevyyden kautta, ja Herran Jumalansa nimen korkeuden kautta, ja heidän pitää levossa asuman; sillä hän on nyt kuuluisaksi tuleva niin lavialta kuin maailma on.

3. Mutta hän on astuwa edes ja caidzewa HERran wäkewyden cautta ja hänen Jumalans nimen woiton cautta ja heidän pitä lewosa asuman: sillä hän on sillä ajalla cunnialisexi tulewa nijn lawialda cuin mailma on.

3. Mutta henen pite ylesastuman ia HERRAN wäkewydhen cautta hallitzeman/ ia henen Jumalans Nimen HERRAUDHEN cautta/ ia heiden pite irstana asuman. Sille henen pite samalla aialla Cunnialisexi tuleman/ nin lauialda quin Mailma on. (Mutta hänen pitää ylösastuman ja HERRAN wäkewyyden kautta hallitseman/ ja hänen Jumalansa nimen HERRAUDEN kautta/ ja heidän pitää irstana asuman. Sillä hänen pitää samalla ajalla kunnialliseksi tuleman/ niin lawealta kuin maailma on.)

5. Ja hän on oleva rauha: jos Assur hyökkää maahamme, jos se astuu palatseihimme, niin me asetamme sitä vastaan seitsemän paimenta ja kahdeksan ruhtinasta.

5. (H5:4) Me saamme myös rauhan Assurilta, joka nyt meidän maallemme tullut on, ja meidän huoneemme tallannut on; sillä häntä vastaan pitää seitsemän paimenta ja kahdeksan päämiestä herätettämän.

4. ME saamme myös rauhan Assurist joca nyt meidän maallem tullut on ja meidän huonemma tallannut on. Sillä händä wastan pitä seidzemen paimenda ja cahdexan Päämiestä herätettämän:

4. Sihin me mös Rauha saama sijte Assurist/ ioca nyt meiden Maan sisellangenut on/ ia meiden Honet tallanut on. Sille henen wastans seitzemen Paimenda ia cadhexen Pämiest henen ylitzens pite ylesheräytettemen/ (Siihen me myös rauhan saamme siitä Assurista/ joka meidän maan sisälle langennut on/ ja meidän huoneet tallannut on. Sillä hänen wastaansa seitsemän paimentä ja kahdeksan päämiestä hänen ylitsensä pitää ylösheräyttämän/)

6. Nämä kaitsevat miekalla Assurin maata, Nimrodin maata sen omain ovien ääressä. Hän on pelastava meidät Assurin vallasta, jos se hyökkää meidän maahamme, jos se astuu meidän alueellemme.

6. (H5:5) Jotka Assurin maan miekalla hävittävät, ja Nimrodin maan heidän omissansa; niin me Assurista päästetyksi tulemme, joka meidän maallemme tullut on, ja meidän rajamme tallannut on.

5. Jotca Assurin maan pitä miecalla häwittämän ja Nimrodin maan heidän paljalla asellans. Nijn me Assurist päästetyxi tulemma joca meidän maallem tullut on ja meidän rajam tallannut on.

5. iotca sen Assurin Maan pite Miecalla häuittemen/ Ja * Nimrodin maan heiden paliailla Aseillans. Sillens me Assurist pästetuxi tulema/ ioca meiden Maan sisellangenut on/ ia meiden Raianna tallanut on. (jotka sen Assurin maan pitää miekalla häwittämän/ Ja Nimrodin maan heidän paljailla aseillansa. Sillens me Assurista päästetyksi tulemme/ joka meidän maan sisälle langennut on/ ja meidän rajanne tallannut on.)

7. Ja ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista monien kansain seassa, ovat niinkuin kaste, joka tulee Herralta, niinkuin sadekuuro ruohikolle; se ei odota miestä, ei varro ihmislapsia.

7. (H5:6) Ja jääneet Jakobissa pitää myös monen kansan seassa oleman, niinkuin kaste Herralta, ja niinkuin sateen pisarat ruoholla, joka ei ketään odota, eikä ihmistä tottele.

6. Ja jäänet Jacobis pitä myös monen Canssan seas oleman nijncuin caste HERralda ja nijncuin pisarat ruohoilla joca ei ketän odota eikä ihmistä tottele.

6. Ja pite mös ne Ylitzienyet Jacobis/ monein Canssain seas oleman/ ninquin Caste HERRAST/ ia ninquin ne Pisarat rohoin päle/ ioca ei keteken odhota/ eike wartioitze Inhimisten ielkin. (Ja pitää myös ne ylitsejääneet Jakobissa/ monein kansain seassa olemaan/ niinkuin kaste HERRASTA/ ja niinkuin ne pisarat ruohoin päällä/ joka ei ketäkään odota/ eikä wartioitse ihmisten jälkeen.)

8. Ja ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista, pakanain seassa, monien kansain keskellä, ovat niinkuin leijona metsäneläinten seassa, niinkuin nuori jalopeura lammaslaumain keskellä: jos se hyökkää, tallaa maahan ja raatelee, ei pelastajaa ole.

8. (H5:7) Ja jääneet Jakobista pitää pakanain seassa, monen kansan tykönä oleman, niinkuin jalopeura metsän petoin seassa, ja niinkuin nuori jalopeura lammaslauman seassa, jota ei kenkään voi karkottaa, kuin hän menee lävitse, sotkuu ja repelee.

7. Ja jäänet Jacobist pitä monein pacanain tykönä oleman nijncuin Lejon petoin seas medzäs ja nijncuin nuori Lejon lammaslauman seas joita ei kengän woi carcotta cosca hän mene läpidzen sotcu ja repele.

7. Ja/ ne ylitzienyet Jacobist pite monein Canssan seas oleman/ ninquin Jalopeura Petoin seas metzes/ nin quin nori Jalopeura Lambain Lauman seas/ iotca eikengen woi poiskarcotta/ quin hen lepitzemene/ alassotke ia repele. (Ja/ ne ylitsejääneet Jakobista pitää monein kansan seassa oleman/ niinkuin jalopeura petoin seassa metsässä/ niinkuin nuori jalopeura lampain lauman seassa/ jotka eikenkään woi poiskarkoittaa/ kuin hän läwitse menee/ alas sotkee ja repäilee.)

9. Kohotkoon sinun kätesi vihollisiasi vastaan, ja sinun vihamiehesi hävitkööt.

9. (H5:8) Sinun kätes saa voiton kaikkia vihollisias vastaan, että kaikki sinun vihollises hävitetään.

8. Sillä sinun kätes saa woiton caickia sinun wihollisias wastan että caicki sinun wihollises häwitetän.

8. * Sille sinun Kätes pite Woiton saaman caikia sinun Wiholisis wastan/ ette caiki sinun wiholises teuty Ulosiuritettaman. (Sillä sinun kätesi pitää woiton saaman kaikkia sinun wihollisesi wastaan/ että kaikki sinun wihollisesi täytyy ulosjuuritettaman.)

10. Sinä päivänä, sanoo Herra, minä hävitän sinulta hevosesi ja teen lopun sinun vaunuistasi.

10. (H5:9) Sillä ajalla, sanoo Herra, tahdon minä ottaa sinulta pois sinun hevoses, ja kadottaa sinun rattaas,

9. SIllä ajalla sano HERra tahdon minä otta sinulda pois sinun orihis ja cadotta sinun rattas.

9. Samalla aialla/ sano HERRA/ mine tadhon sinusta poisotta sinun Orihijs/ ia cadhotta sinun Rattas. (Samalla ajalla/ sanoo HERRA/ minä tahdon sinusta poisottaa sinun oriisi/ ja kadottaa sinun rattaasi.)

11. Minä hävitän sinun maasi kaupungit ja hajotan maahan kaikki sinun varustuksesi.

11. (H5:10) Ja tahdon sinun maas kaupungit hävittää, ja kaikki sinun linnas särkeä;

10. Ja tahdon sinun maas Caupungit häwittä ja caicki sinun linnas särke.

10. Ja tadhon sinun Maas caupungit Ulosiuritta/ ia caiki sinun Linnas alasserke. (Ja tahdon sinun maasi kaupungit ulosjuurittaa/ ja kaikki sinun linnasi alassärkeä.)

12. Minä hävitän loitsut sinun käsistäsi, eikä sinulle enää jää ennustelijoita.

12. (H5:11) Ja tahdon velhot sinussa hävittää, ettei yksikään tietäjä pidä sinun tykönäs oleman.

11. Ja tahdon welhot sinus häwittä ettei yxikän tietäjä pidä sinun tykönäs oleman.

11. Ja tadhon ne Welholiset sinus vlosiuritta/ ettei yxike' Merkeintulkit pide sinun tykenes olema'. (ja tahdon welholliset sinus ulosjuurittaa/ ettei yksikään merkeintulkit pidä sinun tykönäsi oleman.)

13. Minä hävitän sinun jumalankuvasi ja patsaasi, etkä sinä enää kumarra kättesi tekoa.

13. (H5:12) Minä tahdon temmata pois sinun kuvas ja epäjumalas sinusta, ettei sinun pidä enää kumartaman sinun kättes tekoja.

12. Minä tahdon temmata pois sinun cuwas ja epäjumalas sinusta ettei sinun pidä sillen cumartaman sinun kättes tecoja.

12. Mine tadhon sinun Cuuas ia Epeiumaloittes sinusta vlosiuritta/ ettei sinun pidhe sillen cumartaman sinun Käteis Teghoi/ (Minä tahdon sinun kuwasi ja epäjumaloitesi sinusta ulosjuurittaa/ ettei sinun pidä silleen kumartaman sinun käteisi tekoja.)

14. Minä kukistan asera-karsikkosi sinun keskuudestasi ja tuhoan sinun kaupunkisi.

14. (H5:13) Ja tahdon hakata maahan sinun metsistös, ja sinun kaupunkis hävittää.

13. Ja tahdon hacata maahan sinun medzistös ja sinun Caupungis häwittä.

13. Ja tadhon sinun Hijdhes mahanhakat/ ia sinun Caupungeis häuitte. (Ja tahdon sinun hiidesi (metsäsi) maahanhakata/ ja sinun kaupunkisi häwittää.)

15. Ja minä kostan vihassa ja kiivaudessa pakanakansoille, jotka eivät olleet kuuliaisia.

15. (H5:14) Ja minä tahdon kostaa hirmuisuudella ja vihalla kaikki pakanat, jotka ei tahdo kuulla.

14. Ja minä tahdon costa hirmuisudella ja wihalla caikille pacanoille jotca ei tahdo cuulla.

14. Ja mine tadhon Coston harioitta hirmudhella ia wihalla/ caikein Pacanain wastan/ iotca ei cwlla tadho. (Ja minä tahdon koston harjoittaa hirmuudella ja wihalla/ kaikkein pakanain wastaan/ jotka ei kuulla tahdo.)