7 luku

Temppelin vihkimisuhrit. Herra ilmestyy Salomolle.

1. Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta tuli ja kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin,

1. Ja kuin Salomo oli päättänyt rukouksensa, lankesi tuli taivaasta ja kulutti polttouhrit ja muut uhrit, ja Herran kunnia täytti huoneen,

1. JA cosca Salomo rucoillut oli langeis tuli taiwast ja culutti polttouhrit ja muut uhrit ja HERran cunnia täytti huonen.

2. niin että papit eivät voineet mennä Herran temppeliin; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

2. Niin ettei papit saaneet mennä Herran huoneesen, sillä Herran kunnia täytti Herran huoneen.

2. Nijn ettei Papit saanet mennä HERran huoneseen nijncauwan cuin HERran cunnia täytti huonen.

3. Ja kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät temppelin päällä Herran kirkkauden, polvistuivat he kivillä lasketulla pihalla kasvoillensa maahan ja rukoilivat ja kiittivät Herraa siitä, että hän on hyvä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

3. Ja kaikki Israelin lapset näkivät tulen alas lankeevan, ja Herran kunnian huoneen ylitse, ja kumarsivat kasvoilla maahan permannolla, rukoilivat ja kiittivät Herraa, että hän on hyvä ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

3. Ja Israelin lapset näit caicki tulen langewan ja HERran cunnian huonen ylidzen ja cumarsit caswoillens maahan permannolla rucoilit ja kijtit HERra että hän on hywä ja hänen laupiudens pysy ijancaickisest.

4. Sitten kuningas ja kaikki kansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä.

4. Ja kuningas ja kaikki kansa uhrasivat uhria Herran edessä.

4. MUtta Cuningas ja caicki Canssa uhraisit HERran edes:

5. Ja kuningas Salomo uhrasi teurasuhrina kaksikymmentäkaksi tuhatta raavasta ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. Näin he, kuningas ja koko kansa, vihkivät Herran temppelin.

5. Ja kuningas Salomo uhrasi uhriksi kaksikolmattakymmentä tuhatta härkää, sata ja kaksikymmentä tuhatta lammasta; ja he vihkivät Jumalan huoneen, kuningas ja kaikki kansa.

5. Sillä Cuningas Salomo uhrais caxicolmattakymmendä tuhatta härkä sata ja caxikymmendä tuhatta lammasta ja wihgeit Jumalan huonen Cuningas ja caicki Canssa.

6. Papit seisoivat kukin virkatoimessaan. Ja leeviläiset, käsissään Herran soittimet, jotka kuningas Daavid oli teettänyt, seisoivat kiittämässä Herraa Daavidin ylistysvirsillä siitä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Ja heitä vastapäätä papit soittivat torvia, kaiken Israelin seisoessa.

6. Mutta papit seisoivat vartioissansa ja Leviläiset Herran veisun kanteleissa, jotka kuningas David oli antanut tehdä Herraa kiitettää, että hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, niinkuin David kiitti heidän kättensä kautta. Ja papit puhalsivat vaskitorviin heidän kohdallansa, ja koko Israel seisoi.

6. Mutta Papit seisoit wartioisans ja Lewitat HERran weisun candeleis jotca Cuningas Dawid oli andanut tehdä HERra kijtettä että hänen laupiudens oli ijancaickisest nijncuin Dawid kijtti heidän kättens cautta. Ja Papit puhalsit Basunoihin heidän cohdallans ja coco Israel seisoi.

7. Ja Salomo pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli siellä uhrattava polttouhri ja yhteysuhrin rasvat, koska polttouhri, ruokauhri ja rasvat eivät mahtuneet vaskialttarille, jonka Salomo oli teettänyt.

7. Ja Salomo pyhitti keskikartanon, joka Herran huoneen edessä oli, että hän oli siellä tehnyt polttouhrit ja kiitosuhrin lihavuuden; sillä vaskialttari, jonka Salomo oli antanut tehdä, ei vetänyt kaikkia polttouhria, ruokauhria ja lihavuutta.

7. Ja Salomo pyhitti wälicartanon joca HERran huonen edes oli että hän oli siellä täyttänyt polttouhrit ja kijtosuhrin lihawuden: sillä waskiAltari jonga Salomo oli andanut tehdä ei wetänyt caicke polttouhria ruocauhria ja lihawutta.

8. Näin Salomo siihen aikaan vietti juhlaa seitsemän päivää, ja koko Israel hänen kanssansa. Se oli sangen suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti.

8. Ja Salomo piti siihen aikaan juhlaa seitsemän päivää, ja koko Israel hänen kanssansa, sangen suuri kansanpaljous, Hematin rajasta Egyptin ojaan asti;

8. Ja Salomo piti silloin juhla coco seidzemen päiwä ja coco Israel hänen cansans sangen suuri Canssan paljous Hemathist Egyptin ojan asti.

9. Kahdeksantena päivänä heillä oli juhlakokous. Sillä alttarin vihkimistä he viettivät seitsemän päivää ja juhlaa seitsemän päivää.

9. Ja piti kahdeksantena päivänä päätösjuhlan, sillä he pitivät alttarin vihkimistä seitsemän päivää ja juhlaa myös seitsemän päivää.

9. Ja piti cahdexandena päiwänä cocouxen: sillä he pidit Altarin wihkimist seidzemen päiwä ja juhla myös seidzemen päiwä.

10. Mutta seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä hän päästi kansan menemään majoillensa. He iloitsivat ja olivat hyvillä mielin siitä hyvästä, minkä Herra oli tehnyt Daavidille ja Salomolle ja kansallensa Israelille.

10. Mutta kolmannella päivällä kolmattakymmentä seitsemännellä kuukaudella laski hän kansan menemään heidän majoillensa, iloiten ja hyvässä mielessä siitä hyvyydestä, jonka Herra Davidille ja Salomolle ja kansallensa Israelille tehnyt oli.

10. Mutta colmannella päiwällä colmattakymmendä seidzemennellä Cuucaudella laski hän Canssan menemän heidän majoins iloiten ja hywäs mieles caikest sijtä hywydest cuin HERra Dawidille Salomolle ja Israelille hänen Canssallens tehnyt oli.

11. Kun Salomo oli saanut valmiiksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja menestynyt kaikessa, mitä oli ajatellut tehdä Herran temppelissä ja omassa linnassaan,

11. Ja näin päätti Salomo Herran huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaiken sen, mikä hänen mieleensä tullut oli, tehdäksensä Herran huoneessa ja hänen huoneessansa: sen hän onnellisesti teki.

11. Ja näin päätti Salomo HERran huonen ja Cuningan huonen ja caiken sen cuin hänen mieleens tullut oli tehdäxens HERran huones ja hänen huonesans onnellisest.

12. ilmestyi Herra Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni.

12. Ja Herra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: minä olen kuullut rukoukses, ja valinnut itselleni tämän sian uhrihuoneeksi.

12. JA HERra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: minä olen cuullut rucouxes ja walinnut minulleni tämän sian uhrihuonexi.

13. Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani,

13. Katso, jos minä suljen taivaan, niin ettei sada, ja katso, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan, eli annan tulla ruton minun kansani sekaan;

13. Cadzo jos minä suljen taiwan nijn ettei sada taicka jos minä käsken heinäsirckain syödä maan eli annan tulla ruton minun Canssani secaan.

14. mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.

14. Ja minun kansani nöyryyttää itsensä, joka minun nimeni jälkeen nimitetty on, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani, ja kääntyvät pois pahoilta teiltänsä; niin minä kuulen heitä taivaista, ja annan heidän syntinsä anteeksi, ja parannan heidän maansa;

14. Että minun Canssani nöyryttä idzens joca minun nimeni jälken nimitetty on. Jos he rucoilewat ja edziwät minun caswojani ja käändäwät heitäns pois pahoilda teildäns nijn minä cuulen heitä taiwast ja heidän syndins annan andexi ja parannan heidän maans.

15. Nyt minun silmäni ovat avoinna, ja minun korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa.

15. Niin minun silmäni ovat auki, ja korvani ottavat heidän rukouksistansa vaarin tässä paikassa.

15. Nijn minun silmän owat auki ja corwan ottawat heidän rucouxistans waarin täsä paicas.

16. Ja nyt minä olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti; ja minun silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siinä.

16. Niin olen minä nyt valinnut ja pyhittänyt tämän huoneen, että minun nimeni pitää oleman siinä ijankaikkisesti, ja minun silmäni ja sydämeni pitää oleman siellä ainiaan.

16. Nijn olen minä nyt walinnut ja pyhittänyt tämän huonen että minun nimen on sijnä ijancaickisest ja minun silmän ja sydämen owat siellä ainijan.

17. Ja jos sinä vaellat minun edessäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, ja teet kaiken, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat minun käskyjäni ja oikeuksiani,

17. Ja jos sinä vaellat minun edessäni, niinkuin sinun isäs David vaeltanut on, niin ettäs teet kaikki, mitä minä sinulle käskenyt olen, ja pidät minun säätyni ja oikeuteni;

17. JA jos sinä waellat minun edesäni nijncuin sinun Isäs Dawid waeldanut on nijn ettäs teet caicki cuin minä sinun käsken ja pidät minun käskyni ja oikeuteni.

18. niin minä pidän pystyssä sinun kuninkaallisen valtaistuimesi, niinkuin minä lupasin sinun isällesi Daavidille sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi hallitseva Israelia.'

18. Niin minä vahvistan valtakuntas istuimen, niinkuin minä isälles Davidille luvannut olen, sanoen: ei sinulta pidä pois otettaman mies, joka on oleva Israelin hallitsia.

18. Nijn minä wahwistan sinun waldacundas istuimen nijncuin minä Isälles Dawidille luwannut olen sanoden: ei sinulda puutu mies joca on olewa Israelin hallidzia.

19. Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte minun käskyni ja säädökseni, jotka minä olen teille antanut, ja menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä,

19. Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte minun säätyni ja käskyni, jotka minä teille antanut olen, menette myös ja palvelette vieraita jumalia, ja kumarratte heitä;

19. Mutta jos te käännätte idzen pois ja hyljätte minun oikeuteni ja käskyni jotca minä teille andanut olen menette myös ja palweletta wieraita jumalita ja cumarratte heitä.

20. niin minä kiskaisen sellaiset irti maastani, jonka minä olen heille antanut; ja tämän temppelin, jonka minä olen nimelleni pyhittänyt, minä heitän pois kasvojeni edestä, ja minä teen sen sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille.

20. Niin minä hävitän heitä minun maaltani, jonka minä heille antanut olen; ja tämän huoneen, jonka minä nimelleni pyhittänyt olen, heitän minä pois kasvoini edestä, ja annan sen sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa.

20. Nijn minä häwitän heitä minun maaldani jonga minä heille andanut olen. Ja tämän huonen jonga minä minun nimelleni pyhittänyt olen heitän minä pois minun caswoni edest ja annan sen sananlascuxi ja jutuxi caickein Canssain seas.

21. Ja tämän temppelin tähden, joka ennen oli korkein, on jokainen ohikulkija tyrmistyvä. Ja kun hän kysyy: 'Miksi on Herra näin tehnyt tälle maalle ja tälle temppelille?',

21. Ja tätä huonetta, jota kaikkein korkeimmaksi tullut on, pitää kaikkein, jotka käyvät sen ohitse, hämmästymän ja sanoman: miksi Herra näin teki tälle maalle ja tälle huoneelle?

21. Ja tätä huonetta joca caickein corkeimmaxi tullut on caicki jotca käywät sen ohidze hämmästywät ja sanowat: mixi on HERra tälle maalle ja tänne huonelle nijn tehnyt?

22. niin vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin jumaliin, kumarsivat niitä ja palvelivat niitä; sentähden hän on antanut kaiken tämän pahan heitä kohdata.'

22. Niin sanotaan: että he hylkäsivät Herran isäinsä Jumalan, joka heidät Egyptin maalta oli johdattanut ulos, ja olivat mielistyneet vieraisiin jumaliin, ja rukoilleet ja palvelleet heitä; sentähden on hän saattanut kaiken tämän pahan heidän päällensä.

22. Nijn sanotan: että he hyljäisit HERran heidän Isäins Jumalan joca heidän Egyptin maalda johdattanut oli ja olit mielistynet wieraisijn jumalijn ja palwellet ja rucoillet heitä sentähden on hän saattanut caiken tämän onnettomuden heidän päällens.