20 luku

Joosafat saa voiton maahan hyökänneistä vihollisista. Hänen liittonsa Ahasjan kanssa.

1. Senjälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan myös muita paitsi ammonilaisia, sotimaan Joosafatia vastaan.

1. Sitte tulivat Moabilaiset, Ammonilaiset ja heidän kanssansa myös muita, paitsi Ammonilaisia, sotimaan Josaphatia vastaan.

1. SIitte tulit Moabin lapset Ammonin lapset ja heidän cansans ne Amunimist sotiman Josaphatia wastan.

2. Niin tultiin ilmoittamaan tästä Joosafatille: Suuri joukko tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta, Aramista, ja katso, he ovat jo Hasason-Taamarissa; se on Een-Gedissä.

2. Niin tultiin ja ilmoitettiin Josaphatille, sanoen: sinua vastaan tulee sangen suuri sotajoukko Syriasta, tuolta puolelta meren; ja katso, he ovat HatsetsonTamarissa: se on Engeddi.

2. Nijn tultin ja ilmoitettin Josaphatille sanoden: sinua wastan tule sangen suuri sotajoucko Syriast tuolda puolelda meren ja cadzo he owat Hazezon Thamaris se on Engeddi.

3. Silloin Joosafat peljästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan.

3. Mutta Josaphat pelkäsi, ja asetti kasvonsa etsimään Herraa, ja antoi kuuluttaa paaston koko Juudassa.

3. Mutta Josaphat pelkäis ja asetti caswons edzimän HERra ja andoi cuulutta paaston coco Judas.

4. Niin Juuda kokoontui etsimään apua Herralta; myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa.

4. Ja Juuda tuli kokoon etsimään Herralta; tultiin myös kaikista Juudan kaupungeista etsimään Herraa.

4. Ja Juda tuli cocoon edzimän HERra tulit myös caikist Judan Caupungeist edzimän HERra.

5. Ja Joosafat astui esiin Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa, Herran temppelissä, uuden esipihan edessä

5. Ja Josaphat seisoi Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa, Herran huoneessa, uuden pihan edessä.

5. Ja Josaphat tuli Judan ja Jerusalemin seuracundaan HERran huoneseen vden cartanon eteen.

5. Seisoi Josaphat Judan Ja Jerusalemin Seurakunnan keskelle/ HERRAN Honesa/ sen vdhen Cartanoin edes/ (Seisoi Josaphat Judan ja Jerusalemin seurakunnan keskellä/ HERRAN huoneessa/ sen uuden kartanoin edessä/)

6. ja sanoi: Herra, meidän isiemme Jumala, sinä olet Jumala taivaassa, ja sinä hallitset kaikkia pakanakansain valtakuntia. Sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä sinun edessäsi.

6. Ja hän sanoi: Herra meidän isäimme Jumala! etkös ole Jumala taivaissa, joka hallitset kaikkein pakanain valtakunnissa? Ja sinun kädessäs on väki ja voima, ja ei ole yhtään, joka voi olla sinua vastaan.

6. JA sanoi: HERra meidän Isäim Jumala etkös ole Jumala taiwais ja hallidzet caickein pacanoitten waldacunnis? Ja sinun kädesäs on wäki ja woima ja ei ole yhtän joca woi olla sinua wastan.

6. ia sanoi. HERRA meiden Iseden Jumala/ etkö sine ole Jumala Taiuasa? ia Haltia ylitze caikein pacanain Waldakunda ? Ja sinun Käsises ombi Wäkewys ia woima/ ia eikengen woi sinua wastanseiso. (ja sanoi. HERRA meidän isien Jumala/ etkö sinä ole Jumala taiwaassa? ja haltija ylitse kaikkein pakanain waltakunta? Ja sinun käsissäsi ompi wäkewyys ja woima/ ja eikenkään woi sinua wastaanseisoa.)

7. Sinä, meidän Jumalamme, karkoitit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi.

7. Etkös sinä, meidän Jumalamme, ole ajanut tämän maan asujamia kansas Israelin edestä pois? ja olet sen antanut Abrahamin sinun ystäväs siemenelle ijankaikkisesti;

7. Etkös meidän Jumalam ole ajanut tämän maan asujamia sinun Canssas Israelin edest pois ja olet sen andanut Abrahamin sinun ystäwäs siemenelle ijancaickisest.

7. Etkö sine meiden Jumalan temen Maan Asuuaiset hucuttanut/ sinun Canssas Israelin edeste. Ja olet sen andanut Abrahamin sen sinun Ysteues Siemenille ijancaikisesta? (Etkö sinä meidän Jumalan tämän maan asuwaiset hukuttanut/ sinun kansasi Israelin edestä. Ja olet sen antanut Abrahamin sen sinun ystäwäsi siemenille iankaikkisesti?)

8. He asettuivat tänne ja rakensivat täällä sinulle, sinun nimellesi, pyhäkön sanoen:

8. Niin että he ovat asuneet siinä, ja ovat rakentaneet sinun nimelles pyhän, sanoen:

8. Nijn että he owat asunet sijnä ja rakendanet sinun nimelles Pyhän sanoden:

8. Nin ette he ouat sijnä asunuet/ ia henesse rakendanuet sinun Nimelles ydhen pyhydhen/ ia sanonuet. (Niin että he owat siinä asuneet/ ja hänessä rakentaneet sinun nimellesi yhden pyhyyden/ ja sanoneet.)

9. Jos meitä kohtaa joku onnettomuus, miekka, rangaistustuomio, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä sinun nimesi on tässä temppelissä; ja me huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat.'

9. Kuin joku onnettomuus, rangaistusmiekka, rutto eli kallis aika meille tulee, niin pitää meidän seisoman tässä huoneessa sinun edessäs (sillä sinun nimes on tässä huoneessa) ja huutaman sinua tuskassamme, niin sinä kuulet ja autat.

9. Cosca jocu onnettomus rangaistus miecka rutto eli callis aica meille tule nijn pitä meidän seisoman täsä huones sinun edesäs ( sillä sinun nimes on täsä huones ) ja huudamme sinua meidän tuscasam nijn sinä cuulet ja autat.

9. Jos iocu Onnettomus/ Miecka/ Rangastus/ Ruttotauti/ eli Nelke meiden ylitzen tulisit/ nin pidheis meiden seisoman/ temen Honen edesse/ sinun Casuoisas. Sille sinun Nimes ombi tesse Honessa/ ia hwtaman sinun tyges/ meiden Tuskassan/ nin sine cwldelisit ia meite auttaisit? (Jos joku onnettomuus/ Miekka/ rangaistus/ ruttotauti/ eli nälkä meidän ylitsen tulisit/ niin pitäisi meidän seisoman/ tämän huoneen edessä/ sinun kaswoissasi. Sillä sinun nimesi ompi tässä huoneessa/ ja huutaman sinun tykösi/ meidän tuskassan/ niin sinä kuuntelisit ja meitä auttaisit?)

10. Ja katso, siinä ovat nyt ammonilaiset ja mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaisten kulkea, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan nämä kääntyivät heistä pois eivätkä tuhonneet heitä.

10. Ja nyt katso, Ammonin lapset, Moab ja Seirin vuorelaiset, joidenka kautta et sinä antanut Israelin lasten mennä, vaeltaissansa Egyptistä; vaan heidän täytyi palata pois heidän tyköänsä, eikä hävittäneet heitä;

10. Cadzo Ammonin lapset Moab ja ne Seirin wuorelda joidenga cautta et sinä andanut Israelin lasten mennä waeldaisans Egyptist mutta heidän täydyi palata pois heidän tyköäns ja ei häwittänet heitä.

10. Nin catzo nyt ( O meiden Jumalan ) ette ne Ammonin Moabin Lapset/ Ja ne iotca Seirin wooresta/ ioita sine Israelin Lapsille haastoit cadhottaman/ quin he Egiptist vloslexit/ Ette he welteisit heiste/ ia ei heite hucuttaneet. (Niin katso nyt (Oi meidän Jumalan) että ne Ammonin Moabin lapset/ Ja ne jotka Seirin wuoresta/ joita sinä Israelin lapsille haastoit kadottaman/ kuin he Egyptistä ulosläksit/ Että he wälttäisit heistä/ ja ei heitä hukuttaneet.)

11. Katso, nyt he kostavat sen meille: he tulevat karkoittamaan meitä maasta, joka on sinun omasi ja jonka sinä olet antanut meidän omaksemme.

11. Ja katso, he kostavat sen meille; ja he tulevat meitä ajamaan perinnöstäs pois, jonka meille perinnöksi antanut olet.

11. Ja cadzo he costawat sen meille ja tulewat meitä ajaman sinun perinnöstäs pois jongas meille perinnöxi andanut olet.

11. Ja catzo/ Nein hyuesti he sen maxauat/ Ja tuleuat meite vlosaiaman/ sinun perimisestes/ iongas meille omista andanut olet. (Ja katso/ Näin hywästi he sen maksawat/ Ja tulewat meitä ulosajaman/ sinun perimisestäsi/ jonkas meille omistaa antanut olet.)

12. Meidän Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Sillä me emme mahda mitään tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat.

12. Meidän Jumalamme! etkös heitä tuomitse? Sillä ei ole meillä yhtään voimaa tätä suurta joukkoa vastaan, joka tulee meitä vastaan: emme tiedä, mitä me teemme, vaan meidän silmämme katselevat sinun puolees.

12. Meidän Jumalam etkös heitä duomidze? sillä ei ole meillä yhtän woima tätä suurta jouckoa wastan joca tule meitä wastan en me tiedä mitä me teemme waan meidän silmän cadzelewat sinun puoles.

12. O meiden Jumalan/ Etkös heite domitze ? Sille eipe meisse tosin ole ychten woima/ sencaltaisen swren Sotawäen wastan/ ioca meiden wastan tulepi. Eipe me tosin tiedhe/ mite meiden pite tekemen/ Waan meiden Silmenne sinun tyges catzouat. Wapadha sis nyt mös meite/ Nincuttas silloin Kuningan Josaphatin aican/ Juttat wapadhit/ Amen. (Oi meidän Jumalan/ Etkös heitä tuomitse? Sillä eipä meissä tosin ole yhtään woimaa/ senkaltaisen suuren sotawäen wastaan/ joka meidän wastaan tuleepi. Eipä me tosin tiedä/ mitä meidän pitää tekemän/ Waan meidän silmämme sinun tykösi katsowat. Wapahda siis nyt myös meitä/ Niinkuin silloin kuningas Josaphatin aikaan/ juttaat wapahdit/ Amen.)

13. Kaikki Juudan miehet seisoivat siinä Herran edessä pikkulapsineen, vaimoineen ja poikineen.

13. Ja kaikki Juuda seisoi Herran edessä, lapsinensa, vaimoinensa ja poikinensa.

13. Ja caicki Juda seisoi HERran edes lapsinens waimoinens ja poikinens.

14. Ja Herran Henki tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin, Sakarjan poikaan, joka oli Benajan poika, joka Jegielin poika, joka Mattanjan poika, leeviläisen, joka oli Aasafin jälkeläisiä,

14. Ja Jehasielin Sakarian pojan, Benajan pojan, Jehielin pojan, Mattanjan pojan päälle, Leviläisen Asaphin lapsista, tuli Herran henki seurakunnan keskellä,

14. JA HERran hengi tuli Jehasielin Sacharian pojan päälle Benajan pojan Jehielin pojan Mathanian Lewitan pojan Asaphin lapsist seuracunnan keskellä.

15. ja hän sanoi: Kuunnelkaa, kaikki te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat ja sinä kuningas Joosafat. Näin sanoo teille Herra: Älkää peljätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan.

15. Ja sanoi: kuulkaat, koko Juuda ja Jerusalemin asuvaiset, ja kuningas Josaphat! Näin sanoo Herra teille: älkäät peljätkö, älkäät vavisko tätä suurta joukkoa, sillä te ette sodi, vaan Jumala.

15. Ja sanoi: cuulcat coco Juda ja Jerusalemin asuwaiset ja Cuningas Josaphat. Näin sano HERra teille: älkät peljätkö eli wapisco tätä suurta jouckoa: sillä et te sodi mutta Jumala.

16. Menkää huomenna heitä vastaan. Katso, he nousevat silloin Siisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät laakson päässä, itäänpäin Jeruelin erämaasta.

16. Huomenna pitää teidän menemän alas heidän tykönsä, ja katso, he menevät ylös Zitsin paltaan, ja te löydätte heidät ojan lopulla kohdastansa Jeruelin korven edessä.

16. Huomena pitä teidän menemän heidän tygöns ja cadzo he menewät Zizijn ja te löydätte heidän ojan lopulla cohdastans Jeruelin corwen edes.

17. Mutta silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem. Älkää peljätkö älkääkä arkailko; menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on oleva teidän kanssanne.

17. Ei teidän pidä sotiman tässä asiassa, ainoastansa käykäät edes, seisokaat ja katsokaat Herran autuutta, joka on teidän kanssanne: Juuda ja Jerusalem, älkäät peljätkö ja älkäät hämmästykö, menkäät huomenna ulos heitä vastaan, Herra on teidän kanssanne.

17. Ei teidän pidä sotiman täsä asias ainoastans käykät edes ja cadzocat HERran autuutta joca on teidän cansan Juda ja Jerusalem älkät peljätkö ja älkät hämmästykö mengät huomena heitä wastan HERra on teidän cansan.

18. Silloin Joosafat kumartui kasvoillensa maahan, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Herran eteen, rukoilemaan Herraa.

18. Silloin kumarsi Josaphat kasvoillensa maahan; ja kaikki Juuda ja Jerusalemin asuvaiset lankesivat Herran eteen ja rukoilivat Herraa.

18. Silloin cumarsi Josaphat caswoillens maahan ja caicki Juda ja Jerusalem langeis HERran eteen ja rucoili händä.

19. Ja ne leeviläiset, jotka olivat Kehatin ja Koorahin jälkeläisiä, nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, ylen korkealla äänellä.

19. Ja Leviläiset Kahatilaisten lapsista ja Korhilaisten lapsista nousivat kiittämään Herraa Israelin Jumalaa kovalla äänellä korkeuteen päin.

19. Ja Lewitat Kahatiterein lapsist ja Korhiterein lapsist nousit kijttämän HERra Israelin Jumalata corkialla änellä taiwasen päin.

20. Mutta varhain seuraavana aamuna he menivät Tekoan erämaahan. Ja heidän lähtiessänsä Joosafat astui esiin ja sanoi: Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte.

20. Ja he nousivat varhain huomeneltain ja menivät Tekoan korpeen. Ja heidän lähteissänsä seisoi Josaphat ja sanoi: kuulkaat minua, Juuda ja Jerusalemin asujamet, uskokaat Herran teidän Jumalanne päälle, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaat hänen prophetansa, niin te menestytte.

20. JA he nousit warhain huomeneltain ja menit Tekoan corpeen. Ja heidän lähteisäns seisoi Josaphat ja sanoi: cuulcat Juda ja Jerusalemin asujamet uscocat HERran teidän Jumalan päälle nijn te oletta hywäs turwas ja uscocat hänen Prophetans nijn te menestytte.

21. Ja neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti veisaajat veisaamaan Herralle ylistysvirsiä pyhässä kaunistuksessa ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

21. Ja hän keskusteli kansan kanssa, ja asetti veisaajat Herralle, kiittämään pyhässä kaunistuksessa, mennessä hankitun sotaväen edellä, jotka sanoivat: kiittäkäät Herraa, sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

21. Ja hän neuwoi Canssa ja asetti weisajat HERralle kijttämän pyhäs caunistuxes mennes hangitun sotawäen edellä ja sanoit: kijttäkät HERRa sillä hänen laupiudens pysy ijancaickisest.

22. Ja juuri kun he aloittivat riemuhuudon ja ylistysvirren, antoi Herra väijyjiä tulla ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun; ja heidät voitettiin.

22. Ja sittekuin he rupesivat kiittämään ja ylistämään, antoi Herra väijyjät tulla Ammonin, Moabin ja Seirin vuorelaisten päälle, jotka Juudaa vastaan tulleet olivat; ja he löivät heidät.

22. Ja sijttecuin he rupeisit kijttämän ja ylistämän HERra andoi HERra wäjyjät tulla Ammonin Moabin ja Seirin wuoren lasten päälle jotca Judat wastan tullet olit ja löit heidän.

23. Sillä ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään heitä; ja kun he olivat lopettaneet Seirin asukkaat, auttoivat he toisiaan toistensa tuhoamisessa.

23. Niin nousivat Ammonin ja Moabin lapset Seirin vuoren asuvia vastaan, tappamaan ja hävittämään heitä. Ja sittekuin he olivat lopettaneet Seirin asuvaiset, autti kukin lähimmäistänsä toinen toistansa tappamaan.

23. Nijn nousit Ammonin ja Moabin lapset heitä wastan Seirin wuorelda tappaman ja häwittämän heitä. Ja sijttecuin he olit lopettanet Seirin wuorelda autit he toinen toistans nijn että he myös idzens hucutit.

24. Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta voi tähystää erämaahan, ja kääntyivät joukkoon päin, niin katso, ruumiita makasi maassa, ei kukaan ollut pelastunut.

24. Mutta kuin Juuda tuli Mitspaan, joka on korven tykönä, käänsivät he heitänsä joukkoa päin, ja katso, silloin makasivat kuolleet ruumiit maassa, niin ettei yksikään heistä ollut päässyt.

24. MUtta cosca Juda tuli Mizpeen joca on corwen tykönä käänsit he heidäns joucko päin ja cadzo silloin macaisit cuollet ruumit maasa nijn ettei yxikän heistä ollut pääsnyt.

25. Niin Joosafat väkineen tuli ryöstämään heiltä saalista, ja he löysivät heidän seastaan paljon sekä tavaraa että ruumiita ja kalliita kaluja. Ja he ottivat itsellensä enemmän kuin saivat kannetuksi; he ryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli paljon.

25. Ja Josaphat tuli väkinensä jakamaan heidän saalistansa, ja he löysivät siellä ruumisten seassa tavaraa ja kallista kalua, ja he ottivat heiltä niin paljon, ettei he voineet kantaa; ja he ottivat siitä saaliista kolme päivää; sillä sitä oli sangen paljo.

25. Ja Josaphat tuli wäkinens jacaman saalista ja he löysit sieldä nijn paljo tawarata waatteita ja callista calua cuin he heildä otit ettei he woinet canda ja he jaoit sitä saalist colme päiwä: sillä sitä oli sangen paljon.

26. Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Beraka-laaksoon; sillä siellä he kiittivät Herraa. Siitä on sen paikan nimenä Beraka-laakso vielä tänäkin päivänä.

26. Neljäntenä päivänä tulivat he kokoon Kiitoslaaksoon, sillä siinä he kiittivät Herraa; siitä kutsutaan se paikka Kiitoslaaksoksi tähän päivään asti.

26. Neljändenä päiwänä he tulit cocoon kijtos laxoon sillä sijnä he kijtit HERra sijtä cudzutan se paicka kijtoslaxoxi tähän päiwän asti.

27. Senjälkeen kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet, ja Joosafat heidän etunenässään, kääntyivät iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistaan.

27. Ja kaikki Juuda ja Jerusalem palasivat takaperin, ja Josaphat kaikkein ensin, niin että he menivät ilolla Jerusalemiin; sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistansa.

27. Ja caicki Juda ja Jerusalem palaisit tatacaperin ja Josaphat caickein esin nijn että he menit ilolla Jerusalemijn: sillä HERra oli andanut heille ilon heidän wiholisistans.

28. Ja he tulivat soittaen harpuilla, kanteleilla ja torvilla Jerusalemiin, Herran temppeliin.

28. Ja he menivät Jerusalemiin psaltareilla, harpuilla ja basunilla, Herran huoneesen.

28. Ja menit Jerusalemijn Psaltareilla harpuilla ja Basunoilla HERran huoneseen.

29. Ja Jumalan kauhu valtasi kaikkien maitten valtakunnat, kun he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.

29. Ja Jumalan pelko tuli kaikkein valtakuntain päälle maalla, sittekuin he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.

29. Ja Jumalan pelco tuli caickein waldacundain päälle maalla sijttecuin he cuulit HERran sotinen Israelin wiholista wastan.

30. Sitten Joosafatin valtakunnalla oli rauha; hänen Jumalansa soi hänen päästä rauhaan joka taholla.

30. Ja niin Josaphatin valtakunta oli levossa; ja Jumala antoi hänelle levon ympäristöllänsä.

30. Ja nijn Josaphatin waldacunda oli alallans ja Jumala andoi hänelle lewon ymbäristölläns.

31. Niin hallitsi Joosafat Juudaa. Hän oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä viisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.

31. Ja Josaphat hallitsi Juudaa, ja oli viiden ajastaikainen neljättäkymmentä tullessansa kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa viisikolmattakymmentä ajastaikaa; hänen äitinsä nimi oli Asuba Silhin tytär.

31. Ja Josaphat hallidzi Judat ja oli wijden ajastaicainen neljättäkymmendä tulduans Cuningaxi ja hallidzi Jerusalemis wijsicolmattakymmendä ajastaica hänen äitins nimi oli Asuba Silhin tyttär.

32. Ja hän vaelsi isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.

32. Ja hän vaelsi isänsä Asan teillä ja ei siitä horjahtanut, ja teki sitä mikä Herralle otollinen oli;

32. Ja hän waelsi Isäns Assan teillä ja ei sijtä horjahtanut ja teki sitä cuin HERralle otollinen oli.

33. Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, eikä kansa vielä ollut kiinnittänyt sydäntänsä isiensä Jumalaan.

33. Paitsi ettei korkeudet tulleet otetuiksi pois; sillä ettei kansa vielä asettanut sydäntänsä Herran isänsä Jumalan tykö.

33. Paidzi ettei corkeuxet tullet otetuxi pois: sillä ettei Canssa wielä asettanut sydändäns HERran heidän Isäins Jumalan tygö.

34. Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, sekä hänen aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, katso, se on kirjoitettuna Jeehun, Hananin pojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuningasten kirjaan.

34. Mitä enempi Josaphatin töistä sanomista on, sekä ensimäisistä että viimeisistä: katso, ne ovat kirjoitetut Jehun Hananin pojan teoissa, jotka hän oli kirjoittanut Israelin kuningasten kirjaan.

34. Mitä enämbi Josaphatist sanomist on sekä ensimäisist että wijmeisist cadzo se on kirjoitettu Jehun Hananin pojan tegois cuin hän oli kirjoittanut Israelin Cuningasten kirjaan.

35. Senjälkeen Joosafat, Juudan kuningas, liittoutui Ahasian, Israelin kuninkaan, kanssa, joka oli jumalaton menoissaan.

35. Senjälkeen yhdisti Josaphat Juudan kuningas itsensä Ahasian Israelin kuninkaan kanssa, joka oli jumalatoin menoissansa.

35. SEnjälken yhdisti Josaphat Judan Cuningas idzens Ahasian Israelin Cuningan cansa joca oli jumalatoin menoisans.

36. Hän liittoutui tämän kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen; ja niin he rakensivat laivoja Esjon-Geberissä.

36. Ja hän suostui hänen kanssansa haaksia tekemään, vaeltaaksensa Tarsikseen. Ja he tekivät haaksia EtseonGeberissä.

36. Ja hän suostui hänen cansans haaxia tekemän waeldaxens merellä. Ja he teit haaxia Ezeon Geberis.

37. Mutta Elieser, Doodavahun poika, Maaresasta, ennusti Joosafatia vastaan sanoen: Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, on Herra särkevä sinun työsi. Niin laivat rikkoutuivat eivätkä kyenneet menemään Tarsiiseen.

37. Mutta Elieser Dodavan poika Maresasta ennusti Josaphatia vastaan ja sanoi: ettäs olet suostunut Ahasiaan, on Herra särkenyt sinun työs; ja haahdet menivät rikki, ja ei he saaneet enää Tarsikseen kulkea.

37. Mutta Eljeser Dodawan poica Maresast ennusti Josaphati wastan ja sanoi: ettäs olet suostunut Ahasiaan on HERra särkenyt sinun työs ja haaxi lyötin ricki ja ei he saanet enä merta waelda.