6 luku

Temppelin vihkiminen.

1. Silloin Salomo sanoi: Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.

1. Silloin sanoi Salomo: Herra on sanonut tahtovansa asua pimeydessä.

1. SIlloin sanoi Salomo: HERra on sanonut tahtowans asua pimeydes.

2. Mutta minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti.

2. Minä tosin rakensin sinulle asuinhuoneen ja sian asuakses ijankaikkisesti.

2. Minä tosin rakensin sinulle huonen ja sian asuaxes ijancaickisest.

3. Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin seurakunta seisoi.

3. Ja kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin joukkoa; ja kaikki Israelin joukko seisoi.

3. Ja Cuningas käänsi caswons ja siunais coco Israelin joucon ( sillä caicki Israelin joucko seisoi )

4. Hän sanoi: Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellänsä on täyttänyt sen, mitä hän suullansa puhui minun isälleni Daavidille, sanoen:

4. Ja hän sanoi: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka suullansa on puhunut isälleni Davidille, ja kädellänsä täyttänyt, sanoen:

4. Ja hän sanoi: kijtetty olcon HERra Israelin Jumala joca suullans on puhunut minun Isälleni Dawidille ja kädelläns täyttänyt sanoden:

5. Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Egyptistä, en minä ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä minun nimeni asuisi, enkä myöskään ole valinnut ketään olemaan kansani Israelin ruhtinaana.

5. Siitä päivästä, jona minä kansani Egyptin maalta johdatin, en ole minä yhtään kaupunkia valinnut kaikista Israelin sukukunnista, rakentaakseni huonetta minun nimeni asuinsiaksi, enkä ole yhtään miestä valinnut kansani Israelin hallitsiaksi;

5. Sijtä ajast cuin minä minun Canssani Egyptin maalda johdatin en ole minä yhtän Caupungita walinnut caikesta Israelin sugusta raketta huonetta minun nimeni asuinsiaxi engä ole yhtän miestä walinnut minun Canssani Israelin Förstixi.

6. Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi, ja Daavidin minä olen valinnut vallitsemaan kansaani Israelia.'

6. Vaan Jerusalemin olen minä valinnut nimeni asuinsiaksi. Ja Davidin olen minä valinnut kansani Israelin päälle.

6. Waan Jerusalemin olen minä walinnut minun nimeni asuinsiaxi. Ja Dawidin olen minä walinnut Israelin minun Canssani päälle.

7. Ja minun isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

7. Ja kuin isäni David aikoi rakentaa Herran Israelin Jumalan nimelle huonetta,

7. Ja cosca minun Isäni Dawid aicoi raketa HERran Israelin Jumalan nimelle huonetta:

8. Mutta Herra sanoi minun isälleni Daavidille: 'Kun sinä aiot rakentaa temppelin minun nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot;

8. Sanoi Herra isälleni Davidille: sinä olet aikonut rakentaa minun nimelleni huonetta: sinä olet hyvin tehnyt, ettäs sitä olet aikonut;

8. Sanoi HERra minun Isälleni Dawidille: sinä olet tehnyt hywin ettäs olet aicoinut rakenda minun nimelleni huonetta.

9. kuitenkaan et sinä ole sitä temppeliä rakentava, vaan sinun poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni.'

9. Ei kuitenkaan pidä sinun rakentaman sitä huonetta, vaan poikas, joka kupeistas tuleva on, rakentaa minun nimelleni huoneen.

9. Cuitengin ei pidä sinun rakendaman sitä huonetta waan poicas joca cupeistas tulewa on rakenda minun nimelleni huonen.

10. Ja Herra on täyttänyt sanansa, minkä hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

10. Niin on Herra vahvistanut sanansa, jonka hän puhunut on; sillä minä olen tullut isäni Davidin siaan, ja istun Israelin istuimella, niinkuin Herra sanonut on, ja olen rakentanut huoneen Herran Israelin Jumalan nimelle.

10. Nijn on nyt HERra wahwistanut hänen sanans cuin hän puhunut on sillä minä olen tullut minun Isäni Dawidin siaan ja istun Israelin istuimella nijncuin HERra sanonut on ja olen rakendanut huonen HERran Israelin Jumalan nimelle.

11. Ja minä olen sijoittanut siihen arkin, jossa on se Herran liitto, minkä hän teki israelilaisten kanssa.

11. Ja minä olen pannut sinne arkin, jossa Herran liitto on, jonka hän Israelin lasten kanssa tehnyt oli.

11. Ja minä olen pannut sinne Arkin josa HERran lijtto on jonga hän Israelin lasten cansa tehnyt oli.

12. Sitten hän astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden ja ojensi kätensä.

12. Ja hän seisoi Herran alttarin edessä, koko Israelin kokouksen läsnä ollessa, ja ojensi kätensä.

12. JA hän meni HERran Altarin eteen coco Israelin cocouxen läsnä olles ja ojensi kätens:

13. Salomo oli näet teettänyt lavan vaskesta, viittä kyynärää pitkän, viittä kyynärää leveän ja kolmea kyynärää korkean, ja asettanut sen esikartanon keskelle. Sille hän nousi, polvistui koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti

13. Sillä Salomo oli tehnyt vaskikattilan ja pannut sen keskelle esihuonetta, viisi kyynärää pitkäksi ja viisi kyynärää leviäksi, ja kolme kyynärää korkiaksi. Sen tykönä seisoi hän ja lankesi polvillensa kaiken Israelin kokouksen edessä, ja ojensi kätensä taivaasen päin,

13. Sillä Salomo oli tehnyt waskicattilan ja pannut keskelle esihuonetta wijttä kynärätä pitkäxi ja lewiäxi ja colme kynärätä corkiaxi. Sen tygö meni hän ja langeis polwillens caiken Israelin cocouxen edes ja ojensi kätens taiwasen päin.

14. ja sanoi: Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi Jumalaa, ei taivaassa eikä maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat sinun edessäsi kaikesta sydämestänsä.

14. Ja sanoi: Herra Israelin Jumala! ei ole yhtään jumalaa sinun vertaistas, taivaissa eli maassa: sinä joka pidät liiton ja laupiuden palveliais kanssa, jotka sinun edessäs vaeltavat kaikesta sydämestänsä.

14. JA sanoi: HERra Israelin Jumala ei ole yhtän jumalata sinun wertaistas taiwas eli maasa sinä joca pidät lijton ja laupiuden palwelioittes cansa jotca sinun edesäs waeldawat caikesta sydämestäns.

15. Sinä olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Minkä sinä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut.

15. Sinä olet pitänyt palvelialles Davidille minun isälleni, mitäs hänelle puhunut olet: suullas olet sinä sen puhunut ja kädelläs täyttänyt, niinkuin se tänäpäivänä tapahtunut on.

15. Sinä olet pitänyt sinun palwelias Dawidin minun Isäni cansa mitäs hänelle puhunut olet sinun suullas olet sinä sen puhunut ja käsilläs täyttänyt nijncuin se tänäpäiwän tapahtunut on.

16. Niin pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni, sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi oleva minun edessäni, istumassa Israelin valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että he vaeltavat minun lakini mukaan, niinkuin sinä olet minun edessäni vaeltanut.'

16. Nyt Herra Israelin Jumala, pidä palvelialles Davidille minun isälleni, mitäs hänelle puhunut olet ja sanonut: ei sinusta pidä puuttuman mies minun edessäni, joka Israelin istuimella istuu: ainoastaan että sinun poikas kätkevät tiensä; että he vaeltavat minun laissani, niinkuin sinä minun edessäni vaeltanut olet.

16. Nyt HERra Israelin Jumala pidä palwelialles Dawidille minun Isälleni mitäs hänelle puhunut olet ja sanonut: et sinä puutu yhtän miestä minun edesäni joca Israelin istuimella istu cuitengin että sinun lapses kätkewät heidän tiens että he waeldawat minun Laissani nijncuin sinä minun edesäni waeldanut olet.

17. Niin toteutukoon nyt, Herra, Israelin Jumala, sinun sanasi, jonka puhuit palvelijallesi Daavidille.

17. Nyt Herra Israelin Jumala, anna sanas tosi olla, jonka sinä palvelialles Davidille puhunut olet.

17. Nyt HERra Israelin Jumala anna sanas tosi olla cuins palwelialles Dawidille puhunut olet.

18. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä ihmisten seassa? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!

18. Sillä luuletko Jumalan asuvan ihmisten tykönä maassa? katso, taivas ja taivasten taivaat ei käsitä sinua: kuinkasta se huone sen tekis; jonka minä rakentanut olen?

18. Sillä luuletcos Jumalan asuwan ihmisten tykönä maasa? cadzo taiwas ja caicki taiwasten taiwat ei käsitä sinua cuingast se huone sen teke jonga minä rakendanut olen?

19. Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi sinun edessäsi rukoilee,

19. Mutta käännä sinuas, Herra minun Jumalani, sinun palvelias rukoukseen ja hänen anomisensa puoleen, kuulemaan sitä anomusta ja rukousta, jonka sinun palvelias rukoilee sinun edessäs!

19. Mutta käännä sinuas HERra minun Jumalan sinun palwelias rucouxeen ja hänen anomiseens cuuleman palwelias anomusta ja rucousta.

20. ja että silmäsi ovat päivät ja yöt avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, johon sinä olet sanonut asettavasi nimesi, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

20. Ja että sinun silmäs olisivat avoinna tämän huoneen puoleen yötä ja päivää, sitä paikkaa päin, jostas sanonut olet, tahtovas asettaa sinun nimes sinne ja kuulevas sen rukouksen, jonka sinun palvelias siinä paikassa rukoileva on.

20. Ja että sinun silmäs olisit awoi tämän huonen puoleen yötä ja päiwä sitä paicka päin jostas sanonut olet tahtowas asetta sinun nimes sinne ja cuulewas sen rucouxen jonga sinun palwelias sijnä paicas rucoilewa on.

21. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukoukset, jotka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

21. Niin kuule nyt palvelias ja kansas Israelin rukous, jonka he tässä paikassa rukoilevat, ja kuule se sinun asumises paikasta taivaista, ja koska sinä sen kuulet, niin ole armollinen.

21. Nijn cuule nyt sinun palwelias ja sinun Canssas Israelin rucous jonga he täsä rucoilewat ja cuule se sinun asumises paicast taiwasta ja coscas sen cuulet nijn ole armollinen.

22. Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä,

22. Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan, ja vala pannaan hänen eteensä, jonka hänen vannoman pitää, ja se vala tulee sinun alttaris eteen tässä huoneessa;

22. JOs jocu ricko lähimmäistäns wastan ja wala pannan hänen eteens jonga hänen wannoman pitä ja se wala tule sinun Altaris eteen täsä huones.

23. niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa; tee niin, että kostat syylliselle ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

23. Että sinä kuulisit taivaissa ja saattaisit palvelioilles oikeuden, kostaisit jumalattomalle ja antaisit hänen tiensä tulla hänen päänsä päälle, julistaen vanhurskaan vanhurskaaksi ja antaen hänelle hänen vanhurskautensa jälkeen.

23. Ettäs cuulisit taiwasta ja saattaisit palwelialles oikeuden costaisit sille jumalattomalle ja andaisit hänen tiens pääns päälle julistaden wanhurscan wanhurscaxi ja andaden hänelle hänen wanhurscaudens jälken.

24. Jos vihollinen voittaa sinun kansasi Israelin, sentähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he kääntyvät ja kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat ja anovat armoa sinun kasvojesi edessä tässä temppelissä,

24. Jos kansas Israel vihollisiltansa lyödään, että he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja he kääntävät itsensä, tunnustaen sinun nimes, rukoilevat ja anteeksi anovat sinun edessäs tässä huoneessa;

24. COsca Canssas Israel wiholisildans lyödän että he sinua wastan rickonet owat ja he käändäwät idzens tunnustaden sinun nimes rucoilewat ja anowat sinun edesäs täsä huones.

25. niin kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heille ja heidän isillensä.

25. Että sinä kuulisit taivaissa, ja olisit kansas Israelin synneille armollinen, ja antaisit heidän tulla jälleen siihen maahan, jonka heille ja heidän isillensä antanut olet.

25. Ettäs cuulisit taiwast ja olisit Canssas Israelin synneille armollinen ja andaisit heidän tulla jällens sijhen maahan jongas heille ja heidän Isillens andanut olet.

26. Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin ja ylistävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistänsä, koska sinä nöyryytät heitä,

26. Jos taivas suljettu on, niin ettei sada, että he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja he rukoilevat tässä paikassa ja tunnustavat sinun nimes, kääntyen synneistänsä, sitte kuin sinä heitä kurittanut olet;

26. COsca taiwas suljettu on nijn ettei sada että he sinua wastan rickonet owat ja he rucoilewat täsä paicas ja tunnustawat sinun nimes käändäden heitäns heidän synneistäns sijttecuins heitä curittanut olet.

27. niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi Israelin synti — sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen — ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

27. Että kuulisit taivaissa, ja olisit palveliais ja kansas Israelin rikokselle armollinen, koskas heille olet osoittanut hyvän tien, jota heidän vaeltaman pitää, ja antaisit sateen maalle, jonka kansalles antanut olet perinnöksi.

27. Ettäs cuulisit heitä taiwas ja olisit palwelioittes ja Canssas Israelin ricoxelle armollinen coscas heille olet osottanut sen hywän tien jota heidän waeldaman pitä ja andaisit saten maalles jongas Canssalles andanut olet asuttawaxi.

28. Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,

28. Kuin kallis aika tulee maalle, eli rutto tulee, eli kuivuus, ruoste, heinäsirkat eli jyvämadot tulevat; taikka jos heidän vihollisensa piirittävät maakunnassa heidän porttinsa, eli kaikkinainen vaiva taikka sairaus tulee:

28. JA cosca callis aica tule maalle eli rutto cuiwuus palo heinäsircat caalimadot taicka jos heidän wiholisens pijrittäwät heidän porttins eli jocu waiwa taicki sairaus.

29. ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel, rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksen ja tuskan, joka on kohdannut heitä, ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

29. Kaikki rukoukset, kaikki anomiset, jotka kaikki ihmiset, kaikki sinun kansas Israel, pitävät, koska kukin rangaistuksensa ja murheensa tuntee ja ojentaa kätensä tämän huoneen puoleen;

29. Joca silloin rucoile eli ano sinulda caickinaisist ihmisist ja caikest Canssastas Israelin seast cosca jocu hänen rangaistuxens ja murhens tunde ja ojenda hänen kätens tämän huonen puoleen.

30. niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja anna jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä — sillä sinä yksin tunnet ihmislasten sydämet —

30. Että kuulisit taivaista asumasias istuimelta, ja olisit armollinen, antaen jokaiselle kaiken hänen tiensä jälkeen, sen jälkeen kuin sinä tunnet hänen sydämensä; sillä sinä ainoastaan tunnet ihmisten lasten sydämet;

30. Ettäs cuulisit taiwast asumasias istuimelda ja olisit armollinen andaden jocaidzelle caiken hänen tiens jälken sen jälken cuins tunnet hänen sydämens ( sillä sinä ainoastans tunnet ihmisten sydämet )

31. että he pelkäisivät sinua ja vaeltaisivat sinun teitäsi, niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut.

31. Että he pelkäisivät sinua, ja vaeltaisivat sinun teissäs joka päivä, niin kauvan kuin he elävät sillä maalla, jonka meidän isillemme antanut olet.

31. Että he pelkäisit sinua ja waellaisit sinun teisäs jocapäiwä nijncauwan cuin he eläwät maalla jongas meidän Isillem andanut olet.

32. Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden — jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,

32. Ja jos myös joku muukalainen, joka ei ole sinun kansastas Israelista, tulee vieraalta maalta sinun suuren nimes ja voimallisen kätes, ja ojennetun käsivartes tähden, ja tulee ja rukoilee tässä huoneessa;

32. JA jos jocu muucalainen joca ei ole sinun Canssastas Israelist tule wieralda maalda sinun suuren nimes ja woimallisen kätes ja ojetun käsiwartes tähden ja rucoile täsä huones.

33. niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.

33. Ettäs kuulisit taivaista asumises istuimelta, ja tekisit kaiken sen, jota muukalainen sinulta anoo; että kaikki kansat maan päällä tuntisivat sinun nimes ja pelkäisivät sinua niinkuin kansas Israel, ja tietäisivät, että sinun nimeäs avuksihuudetaan tässä huoneessa, jonka minä rakentanut olen.

33. Ettäs cuulisit taiwast sinun asumises istuimelda ja tekisit caiken sen jota hän sinulda ano että caicki Canssat maan päällä tundisit sinun nimes ja pelkäisit sinua nijncuin sinun Canssas Israeli ja tietäisit tämen huonen jonga minä rakendanut olen sinun nimelläs nimitetyn olewan.

34. Jos sinun kansasi lähtee sotaan vihollisiansa vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat sinua kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

34. Jos sinun kansas lähtee sotaan vihollistansa vastaan sitä tietä, jotas heitä lähettävä olet, ja he rukoilevat sinua sillä tiellä, sitä kaupunkia päin, jonkas valinnut olet, ja sen huoneen puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen;

34. JOs sinun Canssas lähte sotaan hänen wiholisians wastan sitä tietä jotas heitä lähettäwä olet ja he rucoilisit sinua sillä tiellä sitä Caupungita päin jongas walinnut olet ja sen huonen puoleen jonga minä sinun nimelles rakendanut olen.

35. niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

35. Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anomisensa taivaista, ja auttaisit heitä heidän oikeuteensa.

35. Ettäs cuulisit heidän rucouxens ja anomisens taiwast ja auttaisit heitä heidän oikeuteens.

36. Jos he tekevät syntiä sinua vastaan — sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee — ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi kaukaiseen tai läheiseen maahan,

36. Kuin he rikkovat sinua vastaan (sillä ei yhtään ihmistä ole, joka ei syntiä tee), ja sinä vihastut heidän päällensä, ja annat heitä vihamiestensä alle, vietäviksi vankina johonkuhun maahan kauvas eli lähes;

36. COsca he rickowat sinua wastan: sillä ei yhtän ihmistä ole joca ei syndiä tee ja sinä wihastut heidän päällens ja annat heitä wihamiestens ala wietä fangina johonguun maahan cauwas eli lähes.

37. mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vankeutensa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',

37. Ja he tekevät sydämestänsä parannuksen siinä maassa, jossa he vankina ovat, ja he kääntyvät, ja rukoilevat sinua vankeutensa maalla ja sanovat: me olemme rikkoneet, väärin tehneet ja olleet jumalattomat;

37. Ja he käändäwät idzens sydämestäns nijllä mailla joisa he fangina owat käändäwät idzens ja rucoilewat sinua fangeudens maalla ja sanowat: me olemma rickonet wäärin tehnet ja ollet jumalattomat.

38. ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vankeutensa maassa, johon heidät on vangeiksi viety, ja rukoilevat kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet heidän isillensä antanut, tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

38. Ja kääntyvät sinun tykös kaikesta sydämestänsä, ja kaikesta sielustansa vankeutensa maalla, jossa heitä vankina pidetään, ja he rukoilevat sillä tiellä maansa puoleen, jonka heidän isillensä antanut olet, ja sitä kaupunkia päin, jonka valinnut olet, ja sen huoneen puoleen, jonka minä nimelles rakentanut olen;

38. Ja nijn käändäwät idzens sinun tygös caikest sydämestäns ja caikest sielustans heidän fangeudens maalla josa heitä fangina pidetän ja he rucoilewat sillä tiellä heidän maans puoleen jongas heidän Isillens andanut olet ja sitä Caupungita päin jongas walinnut olet ja sen huonen puoleen jonga minä nimelles rakendanut olen.

39. niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan.

39. Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anteeksi anomisensa taivaista asumasias istuimelta, ja auttaisit heitä oikeuteensa, ja olisit kansalles armollinen, jotka sinua vastaan syntiä tehneet ovat.

39. Ettäs cuulisit heidän rucouxens ja anomisens taiwast asumasias istuimelda ja auttaisit heitä oikeuteens ja olisit Canssalles armollinen jotca sinua wastan rickowat.

40. Olkoot siis, minun Jumalani, sinun silmäsi avoinna, ja tarkatkoot sinun korvasi rukouksia tässä paikassa.

40. Niin anna nyt, minun Jumalani, sinun silmäs avoinna olla, ja sinun korvas ottakoon vaarin rukouksesta tässä paikassa.

40. NIin anna nyt minun Jumalan sinun silmäs awoi olla ja sinun corwas ottacon waarin rucouxest täsä paicas.

41. Ja nyt: Nouse, Herra Jumala, tule leposijaasi, sinä ja sinun voimasi arkki. Sinun pappisi, Herra Jumala, olkoot puetut autuuteen, ja sinun hurskaasi riemuitkoot siitä, mikä hyvä on.

41. Niin nouse nyt, Herra Jumala, sinun lepoos, sinä ja sinun voimas arkki: anna pappis, Herra Jumala, olla puetettuna autuudella, ja anna pyhäs iloita hyvyydessä.

41. Nijn nouse nyt HERRA Jumala sinun lepoos sinä ja sinun woimas Arcki anna sinun Pappis HERRA Jumala olla puettuna autuudella ja anna sinun pyhäs iloita idzens hywydes.

42. Herra Jumala, älä hylkää voideltuasi; muista armolupauksiasi, jotka annoit Daavidille, palvelijallesi.

42. Herra Jumala! älä käännä pois sinun voideltus kasvoja: muista sen armon päälle, jonka sinä Davidille sinun palvelialles lupasit!

42. HERra Jumala älä käännä caswojas pois sinun woideltuldas muista sen armon päälle cuins Dawidille sinun palwelialles lupaisit.