5 luku

1. Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

1. Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

1. MUista HERra cuinga meille tapahtui cadzo ja näe meidän ylöncadzettam.

1. MUista HERRA/ quinga meille tapactui/ Catzo/ ia näe meiden ylencatzetta. (Muista HERRA/ kuinka meille tapahtui/ Katso/ ja näe meidän ylenkatsetta.)

2. Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

2. Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

2. Meidän perimyxem on muucalaisten osaxi tullut ja meidän huonem ulconaisten.

2. Meiden perimys ombi mwcalaisten osaxi tullut/ Ja meiden hoonet wlconaisten. Me olema orwot ja Isettömet/ (Meidän perimys ompi muukalaisten osaksi tullut/ Ja meidän huoneet ulkonaisten. Me olemme orwot ja isättömät.)

3. Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

3. Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

3. Meidän äitim owat nijncuin lesket.

3. Meiden äitit ouat ninquin Lesket. (Meidän äitit owat niinkuin lesket.)

4. Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

4. Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

4. Wettä joca meidän omam oli me joimme rahallam omat halgot me ostim hinnalla.

4. Wesi/ ioca meiden oma oli/ rahallam me ioijmma/ Omat halghot/ hinnalla me ostimma. (Wesi/ joka meidän oma oli/ rahallamme me joimme/ Omat halot/ hinnalla me ostimme.)

5. Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

5. kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

5. Caulallam me waiwa kärseim ja ehkä me jo wäsynet olimme ei cuitengan meille lepo annettu.

5. Caulan perest he meite waatiuat/ Ja echke me io wäsynyet olema/ ei quitengan meille ychten lepo annettu (Kaulan perästä he meitä waatiwat/ Ja ehkä me jo wäsyneet olemme/ ei kuitenkaan meille yhtään lepoa annettu.)

6. Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

6. Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

6. Meidän piti Egyptin ja Assyrian ala meitäm andaman että me sijttekin leipä meidän rawinnoxem saisimme.

6. Meiden piti Egiptin ja Assirian ala meiten andaman/ senpäle/ ette me sijttekin leipe rawinnoxi saijsimma/ (Meidän piti Egyptin ja Assurian alle meitä antaman/ senpäälle/ että me sittenkin leipää rawinnoksi saisimme/)

7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

7. Meidän Isäm owat syndiä tehnet ja ei sillen ole käsis ja meidän pitä heidän pahoja tecojans nautidzeman.

7. Meiden Iset ouat synditehnyet/ ia euet sillen ole käsis/ Ja meiden pite heiden pahatekoijansa nautitzeman/ (Meidän isät owat syntiä tehneet/ ja eiwät sillleen ole käsissä/ Ja meitä heidän käsistänsä pelastaa.)

8. Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

8. Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

8. Oriat meitä wallidzewat ja ei ole kengän joca meitä heidän käsistäns pelasta.

8. Oriat meiden ylitzen wallitzeuat/ Ja eijkengen ole/ ioca meite heiden käsistens pelasta/ (Orjat meidän ylitsen wallitsewat/ Ja eikenkään ole/ joka meitä heidän käsistänsä pelastaa/)

9. Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

9. Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

9. Meidän pitä hakeman meidän leipäm hengen pacolla miecan edes corwesa.

9. Meiden pite hakeman meiden leipen hengen pacolla/ miecan edhes/ coruesa/ (Meidän pitää hakeman meidän leipän hengen pakolla/ miekan edessä/ korwessa/)

10. Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

10. Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

10. Meidän ihom on poldettu nijncuin pädzis sen hirmuisen näljän tähden.

10. Meiden ihoma ombi poltettu/ ninquin wghnis/ sen hirmuisan Nelghien tähden. (Meidän ihomme ompi poltettu/ niinkuin uunissa/ sen hirmuisen nälän tähden.)

11. Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

11. He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

11. He owat waimot Zionis raiscannet ja neidzet Judan Caupungeisa.

11. He ouat waijmot Zionis raijskanut/ ia Neitzyet Judan caupungeisa/ (He owat waimot Zionissa raiskanneet/ ja neitsyet Judan kaupungeissa/)

12. Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

12. Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

12. Ruhtinat he owat hirttänet ja wanhimbita ei he cunnioittanet.

12. ouat Ruchtinat yleshirtenet/ Ja wanhimpain mootho euet armoinuet. (owat ruhtinaat ylöshirttäneet/ Ja wanhimpain muotoa eiwät armonneet.)

13. Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

13. Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

13. Nuorucaiset piti jauhaman ja piscuiset puita candaisans piti combastuman.

13. Ne Noricaiset piti mylly kiue wetäme'/ Ja ne piskuiset puita ca'daisa's piti co'bastuma'/ (Ne nuorukaiset piti myllykiwiä wetämän/ Ja ne piskuiset puita kantaissans piti kompastuman/)

14. Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

14. Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

14. Wanhat puutuit porteista ja nuorucaiset ei sillen candeletta soita.

14. Ne wanhat pwtuijt porteista/ Ja ne Nooricaiset eij sillen candelecta soijta/ (Ne wanhat puuttuit porteista/ Ja ne nuorukaiset ei silleen kanteletta soita/)

15. Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

15. Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

15. Meidän sydämem riemu loppui meidän dantzim on käändynyt murhexi.

15. Meiden sydhemen riemu loppuij/ Meiden Tantzin on kiendynyt murehexi/ (Meidän sydämen riemu loppui/ Meidän tanssin on kääntynyt murheeksi/)

16. Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

16. Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

16. Meidän päästäm on Cruunu pudonnut woi meitä että me nijn olemma syndiä tehnet !

16. Meiden päästem ombi Crunu poijspudhonnut/ Woij ette me nijn olema syndije tehnyet/ (Meidän päästämme ompi kruunu poispudonnut/ Woi että me niin olemme syntiä tehneet/)

17. Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet —

17. Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

17. Sentähden on myös meidän sydämem murehisans ja meidän silmäm owat piminnet.

17. Senteden ombi mös meiden Sydhemet murehisans/ Ja meiden silmet ouat caichtunuet (Sentähden ompi myös meidän sydämet murheissansa/ Ja meidän silmät owat kuihtuneet.)

18. Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

18. Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

18. Zionin wuoren tähden että se nijn häwitetty on että ketut hänes juoxendelewat.

18. Zionin woren tehden/ ette se nijn häwitetty on/ Ette Kethut sen ylitze iooxendeluat. (Zionin wuoren tähden/ että se niin häwitetty on/ että ketut sen ylitse juoksentelewat.)

19. Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

19. Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

19. Mutta sinä HErra joca ijancaickisest olet ja sinun istuimes ijästä ikän.

19. Mutta sine HERRA/ ioca ijancaikisesta olet/ Ja sinun Istuimes ijeste ikehen/ (Mutta sinä HERRA/ joka iankaikkisesti olet/ Ja sinun istuimes iästä ikään/)

20. Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

20. Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

20. Mixis meidän nijn unohdat? ja nijn cauwan meitä peräti hyljät?

20. Mixis meidet nijn caiketi wnodat? Ja nijncauwa' meite iuri ylena'nat? (Miksis meidän niin kaiketi unohdat? ja niinkauan meitä juuri ylenannat?)

21. Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

21. Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

21. Palauta HERra meitä jällens sinun tygös että me taas palajaisimme udista meidän päiwäm nijncuin he algusta olit.

21. Palauta HERRA meite iellens sinun tyges/ ette me taas cotia palaiaisima/ Wdhista meiden peiuet/ ninquin he alghusta olit/ (Palauta HERRA meitä jällens sinun tykösi/ että me taas kotia palaisimme/ Uudista meidän päiwät/ niinkuin ne alusta olit/)

22. Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?

22. Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

22. Sillä sinä olet meitä heittänyt pois ja sinä olet sangen suurest wihastunut meidän päällem.

22. Sille sine olet meite poysheittenyt ia ylenpaltisesta sine meiden pälem olet wihastunut. (Sillä sinä olet meitä poisheittänyt ja ylenpalttisesti sinä meidän päällemme olet wihastunut)