3 luku

1. Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

1. Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

1. MInä olen se mies jonga wiheljäisyttä nähdä täyty hänen hirmuisudens widzan cautta.

1. MIne olen yxi radholinen Mies/ ionga henen Hirmusudhens witzan nädhe teuty. (Minä olen yksi raadollinen mies/ jonka hänen hirmuisuutensa witsan nähdä täytyy.)

2. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

2. Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

2. Hän johdatti minua ja wei pimeyteen ja ei walkiuteen.

2. Hen iodhatti minua ia poiswei pimeyteen ia ei walkiuteen. (Hän johdatti minua ja pois wei pimeyteen ja ei walkeuteen.)

3. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

3. Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

3. Hän on kätens käändänyt minua wastan ja toimitta toisin aina minun cansani.

3. Hen ombi kätens käendenyt/ ia toimitta toisin aina minun cansani. (Hän ompi kätensä kääntänyt/ ja toimittaa toisin aina minun kanssani.)

4. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

4. Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

4. Hän on tehnyt minun lihani ja minun nahcani wanhaxi ja minun luuni musertanut.

4. Hen on tehnyt minun Lihani ia minun Nahkani wanhaxi/ ia minun Luuni musertanut. (Hän on tehnyt minun lihani ja minun nahkani wanhaksi/ ja minun luuni musertanut.)

5. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

5. Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

5. Hän rakensi minua wastan ja sapella ja waiwalla hän minua kääri.

5. Hen rakensi minua wastan/ ia sapella ia waiualla hen minua käri/ (Hän rakensi minua wastaan/ ja sapella ja waiwalla hän minua kääri/)

6. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

6. Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

6. Hän on minun pannut pimeyteen nijncuin aica cuollet.

6. Hen on minun pannut pimeyteen/ ninquin ne Coolluet Mailmasa. (Hän on minun pannut pimeyteen/ niinkuin ne kuolleet maailmassa.)

7. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

7. Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

7. Hän on minun muurannut sisälle etten minä pääse ulos ja minua cowaan jalcapuuhun pannut.

7. Hen on minun siselmwranut/ etten mine vlospäse/ ia minua couihin Bultijn pannut. (Hän on minun sisälle muurannut/ etten minä ulospääse/ ja minua kowihin bultteihin pannut.)

8. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

8. Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

8. Ja waicka minä pargun ja huudan nijn hän corwans tukidze minun rucouxestani.

8. Ja waicka mine parghun ia hwdhan/ nin hen Coruans kijnitukitze minun Rucouxeni edest. (Hän on minun tieni kiinni muurannut wuoltuin kiwein kanssa/ ja minun polkuni sulkenut.)

9. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

9. Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

9. Hän on muurannut minun tieni kijnni wuojon kiwillä ja minun polcuni sulkenut.

9. Hen on minun Tieni kijnimwranut wooltuinkiuein cansa/ ia minun Polcuni sulkenut. (Hän on minun tieni kiinni muurannut wuoltuin kiwein kanssa/ ja minun polkuni sulkenut.)

10. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

10. Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

10. Hän on wäijynyt minua nijncuin carhu nijncuin Lejoni salaudes.

10. Hen on weijunut minua/ ninquin Carhu/ ninquin Jalopeura salaudhes. (Hän on wäijynyt minua/ niinkuin karhu/ niinkuin jalopeura salaudessa.)

11. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

11. Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

11. Hän on minun andanut tieldä exyä hän on minua repinyt säpäleixi ja turhaxi tehnyt.

11. Hen on minun andanut/ tielde heirehte/ Hen on minua repinyt säpälexi/ ia turhaxi tehnyt. (Hän on minun antanut/ tieltä hairahtaa/ Hän on minua repinyt säpäleeksi/ ja turhaksi tehnyt.)

12. Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

12. Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

12. Hän on joudzens jännittänyt ja asetti minun nuolella tarcoitetta.

12. Hen ombi Joutzens yleswetenyt/ ia asetti minun Maalixi Noolen eteen. (Hän ompi jousensa uloswetänyt/ ja asetti minun maaliksi nuolen eteen.)

13. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

13. Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

13. Hän ambuis minun munascuihini hänen wijnistäns.

13. Hen lehetti minun Munaskuihini henen Winins * Tytteret/ (Hän lähetti minun munaskuihini hänen wiinensä tyttäret/)

14. Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

14. Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

14. Minä olen caiken minun Canssani nauro ja heidän jocapäiwäinen wirtens.

14. Mine olen caiken minun Canssani nauru/ ia heiden iocapeiuenen Wirtens/ (Minä olen kaiken minun kansani nauru/ ja heidän jokapäiwäinen wirtensä/)

15. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

15. Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

15. Hän on haikiudella minun rawinnut ja coiruoholla juowuttanut.

15. Hen on haikiudhella minun rauinnut/ ia Coiroholla minua iowuttanut. (Hän on haikeudella minun rawinnut/ ja koiruoholla minua juowuttanut.)

16. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

16. Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

16. Hän on minun hambani säpäleixi musertanut hän kieritti minun tuhgasa.

16. Hen ombi minun Hambani säpälexi musertanut/ Hen Tuhghassa minun kieritti/ (Hän ompi minun hampaani säpäleeksi musertanut/ Hän tuhassa minun kieritti/)

17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

17. Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

17. Minun sielun on ajettu pois rauhasta minun täyty hywän unohta.

17. Minun Sielun ombi Rauhasta poisaiettu/ Minun teuty hyuie peiuie vnochta/ (Minun sieluni ompi rauhasta pois ajettu/ Minun täytyy hywiä päiwiä unohtaa/)

18. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

18. Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

18. Minä sanoin: minun woiman ja minun toiwon HERran päälle on pois.

18. mine sanoin/ Minun toiuon on pois/ ette minun pite ioskus enembi HERRAN tykene oleman. (Minä sanoin / Minun toiwoni on pois/ että minun täytyy joskus enempi HERRAN tykönä oleman.)

19. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

19. Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

19. Muista sijs cuinga minä nijn radollinen ja hyljätty coiruoholla ja sapella juotettu olen.

19. Muista sis/ quinga mine nin radholinen ia ylenannettu/ Coiroholla ia sapella iotettu olen. (Muista siis/ kuinka minä niin raadollinen ja ylenannettu/ Koiruoholla ja sapella juotettu olen.)

20. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

20. Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

20. Sinä cuitengin sitä ajattelet: Sillä minun sielun sano sitä/

20. Sine quitengin sen päle aiattelet/ Sille minun Sielun site sano/ (Sinä kuitenkin sen päälle ajattelet/ Sillä mnun sieluni sitä sanoo/)

21. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

21. Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

21. minä panen sydämeni sentähden minä wielä nyt toiwon.

21. site mine lasken sydhemeheni/ Senteden mine wiele nyt toiuon. (sitä minä lasken sydämeeni/ Sentähden minä wielä nyt toiwon.)

22. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

22. Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

22. HERran laupiudesta se on etten me ratki huckunet ei hänen laupiudens wielä loppunut:

22. HERRAN Laupiudhesta se ombi/ ettei me ratki cadhoneet/ Eipe henen Laupiudhens wiele loppunut/ (HERRAN laupeudesta se ompi/ ettei me ratki kadonneet/ Eipä hänen laupeutensa wielä loppunut/)

23. se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

23. Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

23. Waan joca huomen se on usi ja sinun uscollisudes on suuri.

23. Waan ioca hoomen se ombi wsi/ Ja sinun Uskos on swri. (Waan joka huomen se ompi uusi/ Ja sinun uskosi on suuri.)

24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

24. Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

24. HERra on minun osan sano minun sielun sentähden tahdon minä häneen toiwo.

24. HERRA ombi minun Osan sanopi minun Sielun/ Senteden mine tadhon henen pälens toiuo. (HERRA ompi minun osani sanoopi minun sieluni/ Sentähden minä tahdon hänen päällensä toiwoa.)

25. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

25. Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

25. Sillä HERra on hywä nijlle jotca häneen toiwowat ja nijlle sieluille jotca händä kysywät.

25. Sille HERRA ombi Hyue nijlle/ iotca henen pälens toiuouat/ Ja nijlle Sieluille/ iotca henen ielkins kysyuet. (Sillä HERRA ompi hywä niille/ jotka hänen päällensä toiwowat/ ja niille sieluille/ jotka hänen jälkeensä kysywät.)

26. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

26. Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

26. Hywä on olla kärsiwäisnä ja HERralda apua toiwo.

26. Se on yxi callis asia/ kersiueinen olla/ ia HERRAN awun päle toiuoa/ (Se on yksi kallis asia/ kärsiwäinen olla/ ja HERRAN awun päälle toiwoa/)

27. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

27. Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

27. Hywä on ihmiselle ijestä canda nuorudesans.

27. Se on yxi callis asia/ Ette iocu Iken canda Norudhessans. (Se on yksi kallis asia/ että joku ikeen kantaa nuoruudessansa.)

28. Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

28. Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

28. Että hän istu yxinäns on wait cosca jotakin hänen päällens tule/

28. Ette iocu ylenannettu kersiueinen on/ coska iotakin henen pälens tule/ (Että joku ylenannettu kärsiwäinen on/ koska jotakin hänen päällensä tulee/)

29. Laskekoon suunsa tomuun — ehkä on vielä toivoa.

29. Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

29. Ja pane suuns tomuhun ja odotta toiwo/

29. Ja pane henen Suuns tomuhun/ ia odhottapi Toiuons ielkin/ (Ja panee hänen suunsa tomuhun/ ja odottaapi toiwonsa jälkeen/)

30. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

30. Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

30. Ja anda lyödä poskillens ja paljo pilcka kärsi.

30. Ja andapi lödhe Poskillens/ ia palio pilca pälensotta. (Ja antaapi lyödä poskillensa/ ja paljon pilkkaa päällensä ottaa.)

31. Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

31. Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

31. Sillä ei HERra syöxä pois ijancaickisest waan hän saatta murhellisexi/

31. Sille eipe HERRA poissöxe ijancaikisesta/ Waan kylle hen murehen saatta/ (Sillä eipä HERRA poissyökse iankaikkisesti/ Waan kyllä hän murheen saattaa/)

32. vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

32. Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

32. Ja taas armahta hänen suurest laupiudestans/

32. ia taas hen armaitze/ henen swren Laupiudhens peresti/ (ja taas hän armaitsee/ hänen suuren laupeutensa perästä/)

33. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

33. Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

33. Sillä ei hän sydämestäns ihmisiä curita eikä murheseen saata.

33. Sille eipe hen sydhemestens Inhimisie curita ia murhesen saata. (Sillä eipä hän sydämestänsä ihmisiä kurita ja murheeseen saata.)

34. Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

34. Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

34. Nijncuin hän tahdois radolliset maan päällä anda paina ratki alas/

34. Ninquin hen tadhois ne Radholiset maan päle/ ratki alaspaina anda/ (Niinkuin hän tahtoisi ne raadolliset maan päällä/ ratki alaspainaa antaa/)

35. kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

35. Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

35. Ja heidän syyns anda Jumalan edes wääränä olla/

35. ia heiden syyns anda Jumalan edes wärin olla/ (ja heidän syynsä antaa Jumalan edessä wäärin olla/)

36. kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan — eikö Herra sitä näkisi?

36. Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

36. Ja heitä wäärin duomita nijncuin ei HERra sitä näkiskän.

36. ia heite wärin domitta anda/ Ninquin HERRA ei site näkisi. (ja heitä wäärin tuomittaa antaa/ Niinkuin HERRA ei sitä näkisi.)

37. Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

37. Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

37. CUca tohti sijs sano: sencaltaiset tapahtuwat ilman HERran käskytä?

37. Cuca tochti sijs sano sencaltaiset tapactuuat ilman HERRAN keskyte? (Kuka tohtii siis sanoa senkaltaiset tapahtuwat ilman HERRAN käskyä?)

38. Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

38. Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

38. Ja ettei hywä eli paha tule hänen käskyns cautta?

38. Ja ettei Hyue eli Paha tule henen Keskyns cautta? (Ja ettei hywää eli pahaa tule hänen käskynsä kautta?)

39. Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

39. Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

39. Mixi sijs ihmiset nurisewat heidän eläisäns? Jocainen nuriscan hänen syndejäns wastan.

39. Mixi sis Inhimiset nein nuriseuat heiden Eleisens? Jocainen nuriscan henen syndeins wastan. (Miksi siis ihmiset näin nurisewat heidän eläissänsä? Jokainen nuriskaan hänen synteinsä wastaan.)

40. Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

40. Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

40. Tutkistelcam ja edzikäm meidän menom ja palaitkam HERran tygö.

40. Tutkistelkam ia etzikem meiden menon ia palaitkam HERRAN tyge. (Tutkiskelkaamme ja etsikäämme meidän menon ja palatkaamme HERRAN tykö.)

41. Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

41. Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

41. Nostacam meidän sydämem ja kätem taiwasen päin Jumalan tygö.

41. Ylesnostacam meiden sydhemen ynne käsien cansa Taiuasen pein/ Jumalan tyge. (Ylösnostakaamme meidän sydämen ynnä käsien kanssa taiwaaseen päin/ Jumalan tykö.)

42. Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

42. Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

42. Me me olemma syndiä tehnet ja cowacorwaiset ollet sentähden sinä oikein teit ettes säästänytkän.

42. Me/ me olema synditehnyet/ ia couacoruaiset olluet/ Senteden et sine cochtudhen cansa sästenyt ole. (Me/ me olemme syntiä tehneet/ ja kowakorwaiset olleet/ Sentähden et sinä kohtuuden kanssa säästänyt ole.)

43. olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

43. Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

43. Waan sinä olet wihalla meitä pimittänyt ja wainonnut ja armottomast surmannut.

43. Waan sine olet wihalla meite pimittenyt/ ia wainonut/ ia Laupiottomast mestanut. (Waan sinä olet wihalla meitä pimittänyt/ ja wainonnut/ ja laupeudettomasti mestannut.)

44. olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

44. Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

44. Sinä werhotit idzes pilwellä ettei rucous pääsnyt sen läpidze.

44. Sine werhotit itzes piluelle/ ettei ychten Rucoust sen lepitze maltanut tulla. (Sinä werhotit itsesi pilwellä/ ettei yhtään rukousta sen läwitse malttanut tulla.)

45. Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

45. Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

45. Sinä olet meitä loaxi ja saastaisudexi Canssain seas tehnyt.

45. Sine olet meite loghaxi ia ilkeudhexi Canssain seas tehnyt. (Sinä olet meitä loaksi ja ilkeydeksi kansain seassa tehnyt.)

46. Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

46. Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

46. Caicki meidän wihollisem owat suutans ammottanet meitä wastan.

46. Caiki meiden Wiholiset ouat swtans meiden wastan ammottaneet/ Minun silmeni wotauat. (Kaikki meidän wiholliset owat suutansa meidän wastaan ammottaneet/ Minun silmäni wuotawat.)

47. Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

47. Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

47. Me painetan alas ja rangaistan pelgolla ja ahdistuxella.

47. Me alaspainetam ia rangaistetam pelgholla ia adhistoxella/ (Me alaspainetaamme ja rangaistaamme pelolla ja ahdistuksella/)

48. Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

48. Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

48. Minun silmäni wuotawat wesiojia minun Canssani tyttären surkiuden tähden.

48. wesi oiain cansa ylitze minun Canssani Tytteren surkiudhen. (wesiojain kanssa ylitse minun kansani tyttären surkeuden.)

49. Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

49. Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

49. Minun silmäni wuotawat ja ei taida lacata/

49. Minun Silmeni wotauat/ ia ei taidha lacaita/ (Minun silmäni wuotawat/ ja ei taida lakata/)

50. siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

50. Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

50. Sillä ei he asetu sijhenasti että HERra cadzo taiwast alas ja näke.

50. sille eipe hen asetu/ sihenasti ette HERRA Taiuahast alascatzo ia sihen näke. (sillä eipä hän asetu/ siihenasti että HERRA taiwahasta alas katsoo ja siihen näkee.)

51. Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

51. Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

51. Minun silmäni culutta minulda elämäni minun Caupungini tytärten tähden.

51. Minun Silmeni poisculutta Elemen minulda/ caikein minun Caupungin Tytterein tedhen. (Minun silmäni poiskuluttaa elämän minulta/ kaikkein minun kaupungin tyttärein tähden.)

52. Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

52. Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

52. Minun wiholliseni owat minun ajanet nijncuin linnun ilman syytä.

52. Minun Wiholiseni ouat minun paulanuet/ ninquin iongun Linnun ilman syyte. (Minun wihollliseni owat minun paulanneet/ niinkuin jonkun linnun ilman syytä.)

53. He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

53. He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

53. He owat minun elämäni cuoppan salwannet ja heittänet kiwen minun päälleni.

53. He ouat minun Elemeni ychten Cooppahan salpanuet/ ia Kiuet minun päleni heittenyet. (He owat minun elämäni yhteen kuoppaan salwanneet/ ja kiwet minun päälleni heittäneet.)

54. Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

54. Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

54. He owat myös minun pääni wedellä walanet nijn minä sanoin: nyt minä ratki hucas olen.

54. He ouat mös minun Pääni wedhellä walanuet/ Nin mine sanoin/ Nyt mine ratki pois olen. (He owat myös minun pääni wedellä walaneet/ Niin minä sanoin/ Nyt minä ratki pois olen.)

55. Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

55. Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

55. Mutta minä huudin sinun nimes HERra alhalda cuopasta/

55. Mutta mine auxenihwsin sinun Nimes/ HERRA/ alhalda Coopasta/ (Mutta minä awukseni huusin sinun nimeäsi/ HERRA/ alhaalta kuopasta/)

56. Sinä kuulit minun huutoni: Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää.

56. Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

56. Ja sinä cuulit minun äneni Älä sinun corwias kätke minun huocauxestani ja huudostani.

56. ia sine cwldelit minun äneni. Ele sinun Coruias poiskäenne minun hoocauxestani ia hwdhostani/ (ja sinä kuuntelit minun ääneni. Älä sinun korwiasi poiskäännä minun huokauksestani ja huudostani/)

57. Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: Älä pelkää.

57. Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

57. Lähene cosca minä sinua huudan ja sano: älä pelkä.

57. Lehenne sinus minun tykeni/ coska mine sinua auxenihwdhan/ ia sano/ Ele pelke. (Lähennä sinus minun tyköni/ koska minä sinua awukseni huudan/ ja sano/ Älä pelkää.)

58. Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

58. Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

58. Ratcaise sinä HERra minun sieluni asia ja lunasta minun hengen.

58. Ulostoimita sine HERRA/ minun Sieluni asia/ ia lunasta minun Hengen. (Ulostoimita sinä HERRA/ minun sieluni asia/ ja lunasta minun henkeni.)

59. Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

59. Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

59. HERra cadzo cuinga minun nijn wääryttä tehdän ja auta minua minun oikeuteni.

59. HERRA catzos/ quinga minun nin wärytte tedhen/ ia auta minun Oikiudheni päle. (HERRA katsos/ kuinka minun niin wääryyttä tehdään/ ja auta minun oikeuteni päälle.)

60. Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

60. Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

60. Sinä näet caicki heidän costons ja caicki heidän ajatuxens minusta.

60. Sine näet caiki heiden Costons ia caiki heiden aiatoxens minua wastan. (Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minua wastaan.)

61. Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61. Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

61. HERra sinä cuulet heidän pilckans ja caicki heidän ajatuxens minua wastan/

61. HERRA/ sine cwlet heiden pilcans/ ia caiki heiden aiatoxens minua wastan/ (HERRA/ sinä kuulet heidän pilkkansa/ ja kaikki heidän ajatuksensa minua wastaan/)

62. Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

62. Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

62. Minun wainollisteni huulet ja heidän neuwons minua wastan yli päiwä.

62. Minun Wainolisteni Hwlet ia heiden Neuuolaskons minua wastan yli peiue/ (Minun wainollisteni huulet ja heidän neuwonlaskunsa minua wastaan yli päiwää/)

63. Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

63. Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

63. Cadzo sijs cosca he maata panewat eli nousewat nijn he minusta wirsiä laulawat.

63. Catzo/ sis/ waicka he maata paneuat eli ylesnouseuat/ nin he minusta Wirsie laulauat. (Katso/ siis/ waikka he maata panewat eli ylösnousewat/ niin he minusta wirsiä laulawat.)

64. Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

64. Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

64. Costa heille HERra nijncuin he ansainnet owat.

64. Costa heille HERRA ninquin he ansaneet ouat/ (Kosta heille HERRA niinkuin he ansainneet owat/)

65. Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

65. Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

65. Anna heidän sydämens wapista ja sinun kiroustas tuta.

65. anna heiden sydhemens wapista/ ia sinun kiroustas tuta. (anna heidän sydämensä wapista/ ja sinun kiroustasi tuta.)

66. Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

66. Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.

66. Waino heitä hirmuisudella ja hucuta heitä HERran taiwan alda.

66. Waino heite hirmudhella/ ia hucutta heite HERRAN Taiuan alla. (Wainoa heitä hirmuudella/ ja hukuttaa heitä HERRAN taiwaan alla.)