2 luku

Kehoitus parannukseen. Filistean, Mooabia, Ammonia, Etiopiaa ja Assuria kohtaava tuomio.

1. Menkää itseenne, kootkaa ajatuksenne, te häpeämätön kansa,

1. Kootkaat teitänne ja tulkaat tänne, te vihattava kansa,

1. COotcat teitän ja tulcat tänne te wihattawa Canssa ennencuin duomio tule:

1. COotka teiten/ ia tulcat tenne/ te wihattaua Canssa/ ennenquin Domio vloskeupi/ (Kootkaa teitän/ ja tulkaat tänne/ te wihattawa kansa/ ennenkuin tuomio uloskäypi/)

2. ennenkuin neuvopäätös on synnyttänyt — päivä kiitää pois kuin akanat — ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä.

2. Ennenkuin tuomio tulee: että te sivalletaan päivällä pois niinkuin akanat, ennekuin Herran hirmuinen vihan tulee teidän päällenne, ennekuin Herran vihan päivä tulee teidän päällenne.

2. Että te siwalletan päiwällä pois nijncuin acanat ennencuin HERran hirmuinen wiha tule teidän päällen ennencuin HERran wihan päiwä tule teidän päällen.

2. Ette te ( ninquin ne Acanat peiuen eten ) poissiuallaisijn. Ennenquin se HERRAN hirmulinen wiha teiden ylitzen tulepi/ Ennenquin ( ma mine ) se HERRAN wiha peiue teiden ylitzen tulepi. (Että te (niinkuin ne akanat päiwän eteen) pois siwaltaisiin. Ennenkuin se HERRAN hirmullinen wiha teidän ylitsen tuleepi/ ennenkuin se HERRAN wiha päiwä teidän ylitsen tuleepi.)

3. Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.

3. Etsikäät Herraa, kaikkia siviät maassa, te jotka hänen oikeutensa pidätte; etsikäät vanhurskautta, etsikäät nöyryyttä, että te Herran vihan päivänä varjelluksi tulisitte.

3. Edzikät HERra caicki radolliset maasa te jotca hänen oikeuttans pidätte edzikät wanhurscautta edzikät nöyryttä että te HERran wihan päiwänä warjeluxi tulisitta.

3. Etziket HERRA caiki te Radholiset Maasa/ te iotca henen Oikiutansa pidhette. Etziket Wanhurskautta. Etziket Neurytte/ ette te madhaisitta sinä HERRAN wihapeiuene warieltuxi tulla. (Etsikäät HERRAA kaikki te raadolliset maassa/ te jotka hänen oikeutensa pidätte. Etsikäät wanhurskautta. Etsikäät nöyryyttä/ että te mahtaisitte sinä HERRAN wihapäiwänä warjelluksi tulla.)

4. Sillä Gassa on oleva hyljätty ja Askelon autio, Asdod ajetaan pois keskipäivällä, ja Ekron hävitetään.

4. Sillä Gatsa pitää hyljättämän, ja Askalon autioksi tehtämän; Asdod pitää puolipäivästä ajettaman pois, ja Ekron hävitettämän.

4. Sillä Gaza pitä hyljättämän ja Ascalon autiaxi tehtämän. Asdod pitä myös puolipäiwäst ajettaman pois ja Accaron häwitettämän.

4. Sille Ette Gasa pite ylenannettaman/ ia Ascalon autioxi techtemen. Asdod pite mös Polipeiuelle poisaiettaman/ ia Accaron ylesiuritettaman. (Sillä että Gasa pitää ylenannettaman/ ja Ascalon autioksi tehtämän. Asdod pitää myös puolipäiwällä poisajettaman/ ja Accaron ylösjuuritettaman.)

5. Voi meren rannikon asukkaita, kreettien kansaa! Herran sana on teitä vastaan, Kanaan, filistealaisten maa; ja minä hävitän sinut asujattomaksi.

5. Voi niitä, jotka meren puolessa asuvat ja ovat vahvat sotamiehet! Herran sana on tuleva teidän päällenne, te Kanaanealaiset Philistealaisten maakunnassa; minä tahdon sinun hukuttaa, ettei kenenkään pidä sinussa asuman.

5. Woi nijtä jotca meren puoles asuwat sotiwaiset HERran sana on tulewa teidän päällen. Sinä Canaan Philisterin maacunnas minä tahdon sinun hucutta ettei kenengän pidä sinus asuman.

5. We ninen/ iotca Meren polen asuuat/ ninen Sotalaisten. HERRAN Sanan pite teiden ylitzen tuleman/ Sine Canaan Philisteerin Makunda. Mine tadhon sinua hucutta/ etteikengen pidhe sinus sillen asuman. (Woi niiden/ jotka meren puolen asuwat/ niiden sotalaisten. HERRAN sanan pitää teidän ylitsen tuleman/ Sinä Kanaan philisterin maakunta. Minä tahdon sinua hukuttaa/ ettei kenkään pidä sinussa silleen asuman.)

6. Ja meren rannikko on oleva laitumina, joilla on paimenten vesikuoppia ja lammastarhoja.

6. Se maa merta liki pitää paimenten majoiksi ja lammasten pihatoiksi ja laitumiksi tuleman.

6. MEren puoles pitä aiwa paimenden majoja ja lammasten pihatoita oleman.

6. Meren polen pite sula Paimenen maiat ia Lambain pihaitat oleman. (Meren puolen pitää sulaa paimenen majat ja lampain pihatot oleman.)

7. Ja rannikko joutuu Juudan heimon jäännökselle. Siellä he laiduntavat; Askelonin huoneisiin he asettuvat makaamaan illoin. Sillä Herra, heidän Jumalansa, on pitävä heistä huolen ja kääntävä heidän kohtalonsa.

7. Ja se maa pitää Juudan huoneen jääneitten oma oleman, joissa heidän pitää kaitseman, ja Askalonin huoneissa ehtoona makaaman; sillä Herra, heidän Jumalansa on heitä etsinyt, ja heidän vankiutensa palauttanut.

7. Ja sen pitä jääneille Judan huonesta osaxi tuleman joisa heidän pitä caidzeman. Ehtona pitä heidän Ascalonin huoneisa heidäns sioittaman cosca HERra heidän Jumalans on heitä edzinyt ja heidän fangeudens palauttanut.

7. Ja ne sanat pite nijlle Judan Honesta iellensietetylle osaxi tuleman/ ioissa heiden pite caitzeman. Ectona heiden pite Ascalonin Honesa maiottaman/ quin nyt HERRA heiden Jumalans ombi heite etziskellut/ ia heiden Fangiudhens palauttanut on. (Ja ne sanat pitää niille Judan huoneesta jällens jätetylle osaksi tuleman/ joissa heidän pitää kaitseman. Ehtoona heidän pitää Ascalonin huoneessa majoittaman/ kuin nyt HERRA heidän Jumalansa ompi heitä etsiskellyt/ ja heidän wankeutensa palauttanut on.)

8. Minä olen kuullut Mooabin häväistykset ja ammonilaisten pilkat, joilla he ovat häväisseet minun kansaani ja ylvästelleet sen aluetta vastaan.

8. Minä olen Moabin pilkan ja Ammonin lasten häväistyksen kuullut, kuin he minun kansaani häväisseet ovat, ja kerskanneet heidän rajoistansa.

8. Minä olen Moabin pilcan ja Ammonin lasten häwäistyxen cuullut cuin he minun Canssani häwäisnet owat ja kerscannet heitäns heidän rajoistans.

8. Mine olen Moabin pilcan/ ia Amonin Lasten Häueisemisen cwllut/ ioilla he minun Canssani soimaneet/ ia heiden Raiains päle kerskanuet ouat. (Minä olen Moabin pilkan/ ja Amonin lasten häwäisemisen kuullut/ joilla he minun kansaani soimanneet/ ja heidän rajainsa päälle kerskanneet owat.)

9. Sentähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, on Mooab tuleva Sodoman kaltaiseksi ja ammonilaiset Gomorran kaltaisiksi, nokkospehkojen maaksi, suolakuopaksi, autioksi iankaikkisesti. Jääneet minun kansastani ryöstävät heitä, ja minun kansakuntani jäännökset ottavat heidät perintöosaksensa.

9. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, Moab pitää tuleman niinkuin Sodoma, ja Ammonin lapset niinkuin Gomorra, ja niinkuin nokulaspensaan ja suolakuopan, ja ijankaikkisesti hävitettynä oleman; jääneet minun kansastani pitää heitä ryöstämän, ja jääneet minun kansastani pitää heitä perimän.

9. Nijn totta cuin minä elän sano HERra Zebaoth Israelin Jumala Moab pitä nijncuin Sodoma ja Ammonin lapset nijncuin Gomorra ja nijncuin noculaispensan ja suolacuopan ja nijncuin ijancaickinen autio oleman. JÄänet minun Canssastani pitä heitä ryöstämän ja jäänet minun Canssastani pitä heitä perimän.

9. Lach/ Nin totta quin mine elen/ sanopi HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala/ Moab pite ninquin Sodoma/ ia ne Ammonin lapset ninquin ydhen Noculiaspensan ia Szolacopan/ ia quin ijancaikinen Autios. NE iellensiätetyt minun Canssastani pite heite röuemen/ Ja ne ylitzeiätetyt minun Canssastani pite heite perimen. (Lach/ Niin totta kuin minä elän/ sanoopi HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala/ Moab pitää niinkuin Sodoma/ ja ne Ammonin lapset niinkuin yhden nokuliaspensaan ja suolakuopan/ ja kuin iankaikkinen autius. Ne jällensjätetyt minun kansastani pitää heitä ryöwäämään/ Ja ne ylitsejätetyt minun kansastani pitää heitä perimän.)

10. Tämä tulee heille heidän ylpeydestään, siitä, että ovat herjanneet, ovat ylvästelleet Herran Sebaotin kansaa vastaan.

10. Sen pitää heille tapahtuman heidän ylpeytensä tähden, että he ovat Herran Zebaotin kansaa pilkanneet, ja siitä kerskanneet.

10. Sen pitä heille tapahtuman heidän coreudens tähden että he owat HERran Zebaothin Canssa pilcannet ja heitäns sijtä kerscannet.

10. Sen pite heille tapactuman/ heiden Coreudhens teden/ ette he ouat sen HERRAN Zebaothin Canssan pilcaneet/ ia heitens sijte kerskaneet. (Sen pitää heille tapahtuman/ heidän koreutensa tähden/ että he owat sen HERRAN Zebaothin kansan pilkanneet/ ja heitänsä siitä kerskanneet.)

11. Peljättävä on Herra heille oleva, sillä hän tekee voimattomiksi kaikki maan jumalat; ja kaikki pakanain saaret, kukin paikastansa, tulevat häntä kumartaen rukoilemaan.

11. Herra on hirmuinen heitä vastaan oleva, sillä hän on kaikki jumalat maan päältä kadottava; ja kaikki pakanain luodot pitää häntä kumartaman, kukin paikastansa.

11. HERra on hirmuinen heitä wastan olewa: sillä hän on caicki jumalat maan pääldä cadottawa: ja caicki luodot pitä händä cumartaman cukin paicastans.

11. Hirmulisen pite HERRAN heiden wastans oleman. Sille henen pite caiki Jumalat Maan pälde * poiscadhottaman. Ja caiki Loodhot pite hende cumartaman/ Cuki henen Siasans. (Hirmullisen pitää HERRAN heidän wastaansa oleman. Sillä hänen pitää kaikki jumalat maan päältä poiskadottaman. Ja kaikki luodot pitää häntä kumartaman/ kukin hänen sijassansa.)

12. Myöskin teidät, etiopialaiset, on minun miekkani kaatava — heidätkin!

12. Etiopialaiset pitää myös minun miekallani tapettaman.

12. EThiopialaiset pitä myös miecalla tapettaman.

12. Mös tekin * Ethiopialaiset pite minun Miecani cautta tapettaman. (Myös tekin ethiopialaiset pitää minun miekkani kautta tapettaman.)

13. Ja hän on ojentava kätensä pohjoista kohden ja on hukuttava Assurin, tekevä Niiniven autioksi, kuivaksi kuin erämaa.

13. Ja hänen pitää kätensä pohjaan päin ojentaman ja Assurin kadottaman; Niniven on hän tekevä autioksi ja karkiaksi niinkuin korven.

13. Ja hänen pitä kätens pohja päin ojendaman ja Assurin cadottaman. Niniwen on hän tekewä autiaxi ja carkiaxi nijncuin corwen:

13. Ja henen pite Kätens pohian pein oiendaman/ ia Assurin cadhottaman. Nineuen pite henen autiaxi tekemen/ carkiaxi/ ninquin Warpen/ (Ja hänen pitää kätensä pohjaan päin ojentaman/ ja Assurin kadottaman. Niiniwen pitää hänen autioksi tekemän/ karkeaski/ niinkuin warpen (korwen)/)

14. Sen keskellä makaa laumoja, kaikkia villieläimiä joukoittain. Pelikaani ja tuonenkurki yöpyvät sen patsaanpäissä. Kuule, kuinka ne laulavat akkuna-aukossa! Kynnyksellä on tyhjyys. Setrilaudoituksen hän on paljastanut.

14. Ja laumat pitää keskellä sitä makaaman, niiden pakanain kaikkinaiset eläimet; niin myös ruovonpäristäjät ja tarhapöllöt pitää heidän torneissansa asuman, ja äänen pitää laulaman heidän akkunissansa, ja hävitys heidän kynnyksillänsä; sillä sedrilaudat pitää revittämän pois.

14. Että sijhen caickinaiset eläimet pacanain secaan idzens cocowat. Cacarit ja hypiät pitä heidän tornisans asuman ja änen pitä laulaman heidän ackunoisans ja häwitys heidän kynnyxilläns: sillä Cedrilaudat pitä rewittämän pois.

14. ette sen siselle pite maiottaman heitens caikinaiset Eleimet Pacanoiden seas. Ja Cacarit ia Hypiet pite heiden Tornisans asuman/ ia pite laulaman heiden Accunaisans/ ia Corpit heiden Lettupalkisans. Sille ette ne Cedrinlaudhat pidhe poisreuituxi tuleman. (että hän sisälle pitää majoittaman heitänsä kaikkinaiset eläimet pakanoiden seassa. Ja kakarit ja hyypiöt ptää heidän tornissansa asuman/ ja pitää laulaman heidän akkunaissansa/ ja korpit heidän lettupalkissansa. Sillä että ne sedrinlaudat pitää poisrewityksi tuleman.)

15. Tämä oli se riemuisa kaupunki, joka asui turvallisena, joka sanoi sydämessään: Minä, eikä ketään muuta! Kuinka autioksi se on tullut, villieläinten makuusijaksi! Jokainen, joka käy siitä ohitse, viheltää ja huiskuttaa kättä.

15. Tämä on se iloinen kaupunki, joka niin irstaana asui, ja sanoi sydämessänsä: minä olen, ja ei yksikään muu. Kuinka hän on niin autioksi tehty, että eläimet siinä makaavat? Ja joka käy sen ohitse, hän viheltää häntä, ja paukuttaa käsiänsä.

15. Tämä on se iloinen Caupungi joca nijn irstana asu ja sanoi hänen sydämesäns: minä se olen ja ei kengän muu. Cuinga hän on nijn autiaxi tehty? että eläimet sijnä asuwat ja joca käy sen ohidze hän wilistä händä ja paucutta käsiäns hänen päällens.

15. Teme ombi se iloinen Caupungi/ ioca nin irstana asupi/ ia sanoi heiden sydhemesens/ Minepe se olen/ ia eikengen mw. Quinga hen on nin autiaxi tullut? ette ne Eleimet sijnä siselle asuuat/ ia ioca sen siwitze keupi/ hen tissapi hende/ ia paucutta käsiäns henen ylitzens. (Tämä ompi se iloinen kaupunki/ joka niin irstaana asuupi/ ja sanoi heidän sydämessänsä/ Minäpä se olen/ ja eikenkään muu. Kuinka hän on niin autioiksi tullut? että ne eläimet siinä sisällä asuwat/ ja joka sen siwutse käypi/ hän tissaapi (wiheltää) häntä/ ja paukuttaa käsiänsä hänen ylitsensä.)