9 luku

Juutalaisten kosto. Puurim-juhla.

1. Kahdennessatoista kuussa, se on adar-kuussa, sen kolmantenatoista päivänä, jona kuninkaan käsky ja hänen lakinsa oli toimeenpantava, sinä päivänä, jona juutalaisten viholliset olivat toivoneet saavansa heidät valtaansa, mutta jona päinvastoin juutalaiset saivat valtaansa vihamiehensä,

1. Ja toisena kuukautena toistakymmentä, Adarin kuulla, kolmantena päivänä toistakymmentä, jona kuninkaan sana ja käsky oli tullut, että toimitus piti tapahtuman, juuri sinä päivänä jona Juudalaisten viholliset toivoivat vallitsevansa heitä, kääntyi niin, että Juudalaiset vallitsivat vihollisiansa:

1. JA toisna Cuucautena toistakymmendä Adarin Cuulla colmandenatoistakymmendenä päiwänä jona Cuningan sana ja käsky oli tullut että piti tehtämän juuri sinä päiwänä jona Judalaisten wiholiset toiwoit woittawans heitä käändyi nijn että Judalaiset woitit heidän wiholisens.

2. kokoontuivat juutalaiset kaupungeissansa kaikissa kuningas Ahasveroksen maakunnissa käydäkseen käsiksi niihin, jotka hankkivat heille onnettomuutta, eikä kukaan kestänyt heidän edessänsä, sillä kauhu heitä kohtaan oli vallannut kaikki kansat.

2. Niin Juudalaiset kokoontuivat kaupunkeihinsa kaikissa kuningas Ahasveruksen maakunnissa, laskemaan kätensä niiden päälle, jotka heille pahuutta tahtoivat, ja ei yksikään voinut seisoa heitä vastaan; sillä kaikki kansa pelkäsi heitä.

2. Nijn Judalaiset cocoisit idzens Caupungeihins caikis Cuningas Ahasweruxen maacunnis laskeman kätens nijden päälle jotca heille pahutta tahdoit ja ei yxikän woinut seisoa heitä wastan: sillä caicki Canssa pelkäis heitä.

3. Ja kaikki maaherrat, satraapit ja käskynhaltijat ja kuninkaan virkamiehet kannattivat juutalaisia, sillä kauhu Mordokaita kohtaan oli vallannut heidät.

3. Ja kaikki maakuntain päämiehet ja hallitsiat, ja maan vanhimmat ja kuninkaan virkamiehet ylistivät Juudalaisia; sillä Mordekain pelko tuli heidän päällensä.

3. Ja caicki maacundain päämiehet ja Förstit ja maanwanhimmat ja Cuningan wircamiehet ylistit Judalaisia: sillä Mardochain pelco tuli heidän päällens.

4. Sillä Mordokai oli mahtava kuninkaan palatsissa, ja hänen maineensa levisi kaikkiin maakuntiin, sillä se mies, Mordokai, tuli yhä mahtavammaksi.

4. Sillä Mordekai oli suuri kuninkaan huoneessa, ja hänen sanomansa kuului kaikkiin maakuntiin, kuinka Mordekai menestyi ja tuli suureksi.

4. Ja Mardochai oli suuri Cuningan huones ja hänen sanomans cuului caickijn maacundijn cuinga hän menestyi ja tuli suurexi.

5. Ja juutalaiset voittivat kaikki vihollisensa lyöden miekoilla, surmaten ja tuhoten, ja tekivät vihamiehillensä, mitä tahtoivat.

5. Niin Juudalaiset löivät kaikki vihamiehensä miekalla, tappoivat ja hukuttivat heidät, ja tekivät niiden kanssa, jotka heitä vihasivat, oman tahtonsa jälkeen.

5. Nijn Judalaiset löit caicki wihamiehens miecalla tapoit ja hucutit heidän ja teit heidän cansans oman tahtons jälken.

6. Suusanin linnassa juutalaiset tappoivat ja tuhosivat viisisataa miestä.

6. Ja susanin linnassa löivät Juudalaiset viisisataa miestä kuoliaaksi, ja hukuttivat heidät.

6. Ja Susanin linnas löit Judalaiset wijsi sata miestä cuoliaxi ja hucutit heidän.

7. Ja Parsandatan, Dalfonin, Aspatan,

7. Vielä päälliseksi tappoivat he Parsandatan, Dalphonin, Aspatan,

7. Wielä päälisexi tapoit he Parsandathan Dalphonin Aspathan.

8. Pooratan, Adaljan, Aridatan,

8. Poratan, Adalian, Aridatan,

8. Porathan Adalian Aridathan.

9. Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan,

9. Parmastan, Arisain, Aridain, Vajesatan,

9. Parmasthan Arissain Aridain Wajesathan.

10. kymmenen Haamanin, Hammedatan pojan, juutalaisten vastustajan, poikaa, he tappoivat; mutta saaliiseen he eivät käyneet käsiksi.

10. Kymmenen Hamanin poikaa, joka oli Medatanin poika, Juudalaisten vihamies; mutta ei he ruvenneet heidän saaliisensa.

10. Nämät kymmenen Hamanin poica joca oli Medathanin poica Judalaisten wihamies: mutta ei he ruwennet heidän tawaroihins.

11. Sinä päivänä tuli Suusanin linnassa tapettujen luku kuninkaan tietoon.

11. Silloin tuli tapettuin luku Susanin linnaan, kuninkaan eteen.

11. SIlloin tuli tapettuiden lucu Susanin linnaan Cuningan eteen.

12. Ja kuningas sanoi kuningatar Esterille: Suusanin linnassa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä ja Haamanin kymmenen poikaa; muissa kuninkaan maakunnissa mitä lienevätkään tehneet! Mitä nyt pyydät? Se sinulle annetaan. Ja mitä vielä haluat? Se täytetään.

12. Ja kuningas sanoi kuningatar Esterille: Susanin kaupungissa ovat Juudalaiset tappaneet ja hukuttaneet viisisataa miestä ja kymmenen Hamanin poikaa: mitäs luulet heidän muissa kuninkaan maakunnissa tehneen? mitäs pyydät sinulles annettaa? ja mitäs vielä anot sinulles tehtää?

12. Ja Cuningas sanoi Drotning Estherille: Judalaiset owat tappanet wijsi sata miestä ja hucuttanet heidän Susanin linnas ja kymmenen Hamanin poica: mitäs luulet heidän muisa Cuningan maacunnis tehnen? mitäs pyydät sinulles annetta? ja mitäs wielä anot sinulles tehtä?

13. Niin Ester sanoi: Jos kuningas hyväksi näkee, sallittakoon Suusanin juutalaisten huomennakin tehdä saman lain mukaan kuin tänä päivänä. Ja ripustettakoon Haamanin kymmenen poikaa hirsipuuhun.

13. Ester sanoi: jos kuninkaalle kelpaa, niin antakoon Juudalaisten myös huomenna tehdä Susanissa tämän päiväisen käskyn jälkeen; että he hirttäisivät kymmenen Hamanin poikaa puuhun.

13. Esther sanoi: jos Cuningalle kelpa nijn andacon myös Judalaisten huomena tehdä Susanis tämän päiwäisen käskyn jälken että he hirtäisit kymmenen Hamanin poica puuhun.

14. Kuningas käski tehdä niin. Ja siitä annettiin laki Suusanissa. Ja Haamanin kymmenen poikaa ripustettiin.

14. Ja kuningas käski niin tehdä: ja se käsky lyötiin Susanissa ylös; ja kymmenen Hamanin poikaa hirtettiin.

14. Ja Cuningas käski nijn tehdä ja se käsky lyötin Susanis ylös ja kymmenen Hamanin poica hirtettin.

15. Ja Suusanin juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat Suusanissa kolmesataa miestä; mutta saaliiseen he eivät käyneet käsiksi.

15. Ja Juudalaiset, jotka Susanissa olivat, kokoontuivat neljäntenä päivänä toistakymmentä Adar kuuta, ja tappoivat kolmesataa miestä Susanissa; mutta heidän saaliisensa ei he ruvenneet.

15. Ja Judalaiset cocoisit idzens Susanis neljändenätoistakymmendenä päiwänä Adar Cuusta ja tapoit colme sata miestä Susanis: mutta heidän tawaroihins ei he ruwennet.

16. Myös muut juutalaiset, jotka olivat kuninkaan maakunnissa, olivat kokoontuneet puolustamaan henkeänsä ja päässeet rauhaan vihollisistansa, tapettuaan vihamiehiään seitsemänkymmentäviisi tuhatta — käymättä käsiksi saaliiseen —

16. Mutta muut Juudalaiset kuninkaan maakunnissa tulivat kokoon ja varjelivat henkeänsä, saadaksensa lepoa vihollisiltansa, ja tappoivat vihollisiansa viisikahdeksattakymmentä tuhatta, mutta ei he ruvenneet saaliisen.

16. MUtta muut Judalaiset Cuningan maacunnis tulit cocon ja warjelit hengens saadaxens lepo wiholisildans ja tapoit wiholisistans wijsicahdexattakymmendä tuhatta mutta ei he sattunet tawaroihin.

17. adar-kuun kolmantenatoista päivänä; ja he lepäsivät sen kuun neljännentoista päivän viettäen sen pito- ja ilopäivänä.

17. (Se tapahtui) kolmantenatoistakymmenentenä päivänä Adar kuuta. Ja he lepäsivät neljäntenätoistakymmenentenä päivänä sitä kuuta; sen he tekivät pito- ja ilopäiväksi.

17. Se tapahdui colmandenatoistakymmendenä päiwänä Adar Cuusta ja he lewäisit neljändenätoistakymmendenä päiwänä sijtä Cuusta. Sen he teit ilon ja pidon päiwäxi.

18. Mutta Suusanin juutalaiset olivat kokoontuneet sen kuun kolmantenatoista ja neljäntenätoista päivänä, ja he lepäsivät sen kuun viidennentoista päivän viettäen sen pito- ja ilopäivänä.

18. Mutta Juudalaiset, jotka Susanissa olivat, tulivat kokoon kolmantenatoistakymmenentenä ja neljäntenätoistakymmenentenä päivänä, ja lepäsivät viidentenätoistakymmenentenä päivänä; ja tekivät sen päivän pito- ja ilopäiväksi.

18. Mutta Judalaiset cuin Susanis olit tulit cocon colmandenatoistakymmendenä ja neljändenätoistakymmendenä päiwänä ja lewäisit wijdendenätoistakymmendenä päiwänä ja teit sen päiwän pidon ja ilon päiwäxi.

19. Sentähden maaseudun juutalaiset, jotka asuvat maaseutukaupungeissa, viettävät adar-kuun neljännentoista päivän ilo-, pito- ja juhlapäivänä ja lähettävät toisilleen maistiaisia.

19. Sentähden Juudalaiset, jotka asuivat maakylissä ja vähissä kaupungeissa, tekivät neljännentoistakymmenennen päivän Adar kuuta ilo- ja pitopäiväksi, ja lähettivät lahjoja toinen toisellensa.

19. Sentähden Judalaiset jotca asuit wähis Caupungeis ja maan kylis teit sen neljännentoistakymmenennen päiwän Adar Cuusta pidon ja ilon päiwäxi ja lähetit lahjoja toinen toisellens.

20. Ja Mordokai pani kirjaan nämä tapaukset. Ja hän lähetti kirjeet kaikille juutalaisille kuningas Ahasveroksen kaikkiin maakuntiin, lähellä ja kaukana oleville,

20. Ja Mordekai kirjoitti nämät teot, ja lähetti kirjat kaikille Juudalaisille, jotka olivat kaikissa kuningas Ahasveruksen maakunnissa, sekä lähes että kauvas,

20. JA Mardochai kirjoitti caicki nämät tegot ja lähetti kirjat caikille Judalaisille jotca olit caikis Cuningas Ahasweruxen maacunnis sekä lähes että cauwas.

21. säätäen heille, että heidän oli vietettävä adar-kuun neljättätoista päivää ja saman kuun viidettätoista päivää joka vuosi,

21. Ja asetti heille, että he pitäisivät joka vuosi neljännentoistakymmenennen ja viidennentoistakymmenennen päivän Adar kuuta,

21. Että he ottaisit wastan ja pidäisit jocawuosi sen neljändenätoistakymmendenä ja wijdendenätoistakymmendenä Adar Cuusta.

22. koska juutalaiset niinä päivinä olivat päässeet rauhaan vihollisistansa ja heille siinä kuussa murhe oli kääntynyt iloksi ja suru juhlaksi — että heidän oli vietettävä ne päivät pito- ja ilopäivinä ja lähetettävä toisilleen maistiaisia ja köyhille lahjoja.

22. Niiden päiväin jälkeen, joina Juudalaiset olivat tulleet lepoon vihollistensa edestä, ja sen kuukauden, jona heidän surunsa on iloksi kääntynyt ja heidän murheensa hyviksi päiviksi: että he ne pitäisivät pito- ja ilopäivinä, ja lähettäisivät lahjoja toinen toisellensa, ja jakaisivat vaivaisille.

22. Nijnä päiwinä joina Judalaiset olit tullet lepoon wiholistens edest ja sinä Cuucautena jona heidän suruns on iloxi käändynyt ja heidän murhens hywixi päiwixi että he ne pidäisit ilo ja pitopäiwinä ja lähetäisit lahjoja toinen toisellens ja jacaisit waiwaisille.

23. Ja juutalaiset ottivat pysyväksi tavaksi, mitä jo olivat alkaneet tehdä ja mitä Mordokai oli heille kirjoittanut.

23. Ja Juudalaiset ottivat vastaan tehdäksensä sen, minkä he ennen olivat ruvenneet, ja Mordekai heidän tykönsä kirjoitti.

23. Ja Judalaiset otit wastan sen cuin he ennen olit ruwennet tekemän ja cuin Mardochai heidän tygöns kirjoitti.

24. Koska agagilainen Haaman, Hammedatan poika, kaikkien juutalaisten vastustaja, oli punonut juonen juutalaisia vastaan tuhotakseen heidät ja oli heittänyt puur'in, se on arvan, hävittääkseen ja tuhotakseen heidät,

24. Sillä Haman Medatan Agagilaisen poika, kaikkein Juudalaisten vihollinen, oli ajatellut hukuttaa kaikkia Juudalaisia, ja antoi heittää Pur, se on arpaa, murentaaksensa ja hukuttaaksensa heitä.

24. Millä tawalla Haman Medathan Agagilaisen poica caickein Judalaisten wiholinen oli ajatellut hucutta caickia Judalaisia ja andoi heittä arpa murendaxens ja hucuttaxens heitä.

25. ja koska sen tultua kuninkaan tietoon tämä oli kirjeellisesti määrännyt, että Haamanin pahan juonen, jonka hän oli punonut juutalaisia vastaan, tuli kääntyä hänen omaan päähänsä ja että hänet ja hänen poikansa oli ripustettava hirsipuuhun,

25. Ja kuin Ester oli mennyt kuninkaan tykö; ja hän puhunut, että hänen paha aikomisensa, jonka hän oli ajatellut Juudalaisia vastaan, käännettiin kirjoitusten kautta hänen oman päänsä päälle, ja kuinka hän ja hänen poikansa ripustettiin puuhun;

25. Ja cuinga Esther oli mennyt Cuningan tygö ja puhunut että hänen paha aicoimisens cuin hän oli ajatellut Judalaisia wastan käättin kirjoitusten cautta hänen oman pääns päälle ja cuinga hän ja hänen poicans ripustettin puuhun.

26. sentähden antoivat he näille päiville nimeksi puurim, puur-sanan mukaan. Sentähden, tuon käskykirjeen koko sisällyksen johdosta ja sen johdosta, mitä he itse olivat näin nähneet ja mitä heille oli tapahtunut,

26. Siitä he nämät päivät kutsuivat Purim, arvan nimen jälkeen, sekä sen että kaiken tämän kirjan sanan jälkeen, ja mitä he olivat itse nähneet, ja kuinka heille on tapahtunut.

26. Sijtä he nämät päiwät cudzuit Purim arwan nimen jälken ja mitä he olit idze nähnet ja cuinga heille oli tapahtunut.

27. juutalaiset säätivät ja ottivat itsellensä ja jälkeläisillensä ja kaikille heihin liittyville muuttumattomaksi ja pysyväksi tavaksi, että näitä kahta päivää oli vietettävä määräyksen mukaisesti ja määräaikana joka vuosi

27. Ja Juudalaiset sääsivät sen, ja ottivat päällensä ja siemenensä päälle, ja kaikkein niiden päälle, jonka itsensä antoivat heidän tykönsä, ettei ne hylkää niitä kahta päivää, vaan pitävät ne joka vuosi, heidän kirjoituksensa ja aikansa jälkeen.

27. Ja Judalaiset sääsit sen ja otit päällens ja heidän siemenens päälle ja caickein nijden päälle jotca idzens annoit heidän tygöns ettei he hyljä nijtä cahta päiwä waan pitäwät ne jocawuosi nijncuin ne olit toimitetut ja kirjoitetut.

28. ja että jokaisen sukupolven ja suvun oli näitä päiviä muistettava ja vietettävä joka maakunnassa ja kaupungissa sekä että näiden puurim-päivien tuli säilyä muuttumattomina juutalaisten keskuudessa eikä niiden muisto saanut hävitä heidän jälkeläisistänsä.

28. Ettei näitä päiviä pitänyt unhotettaman, mutta pidettämän heidän lastensa lapsilta ja kaikilta heidän sukukunniltansa, kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa. Nämät ovat Purimin päivät, joita ei pidä hyljättämän Juudalaisten seassa, ja heidän muistonsa ei pidä unhotettaman heidän siemenessänsä.

28. Ettei näitä päiwiä pitänyt unhotettaman mutta pidettämän heidän lastens lapsilda ja caikilda heidän sucucunnildans caikis maacunnis ja Caupungeis. Nämät owat Purimin päiwät joita ei pidä hyljättämän Judalaisten seas ja heidän muistons ei pidä unhotettaman heidän siemenesäns.

29. Ja kuningatar Ester, Abihailin tytär, ja juutalainen Mordokai kirjoittivat kaiken valtansa nojalla kirjoituksia saattaakseen säädöksenä voimaan tämän toisen puurim-käskykirjeen.

29. Ja Ester Abihailin tytär ja Mordekai Juudalainen kirjoittivat kaikella voimalla toisen kerran, vahvistaaksensa Purimin kirjan.

29. Ja Drotning Esther Abihailin tytär ja Mardochai Judalainen kirjoitit caikella woimalla toiset Purimin kirjat.

30. Mordokai lähetti kirjeet, ystävällisin ja vilpittömin sanoin, kaikille juutalaisille Ahasveroksen valtakunnan sataan kahteenkymmeneen seitsemään maakuntaan,

30. Ja lähetti kirjat kaikille Juudalaisille sataan ja seitsemäänkolmattakymmeneen Ahasveruksen valtakunnan maakuntaan, rauhan ja totuuden sanoilla,

30. Ja lähetti kirjat caikille Judalaisille sataan ja seidzemencolmattakymmeneen Ahashweruxen waldacunnan maacundijn suloisilla ja ystäwälisillä sanoilla.

31. saattaakseen säädöksenä voimaan nämä puurim-päivät niiden määräaikoina, niinkuin juutalainen Mordokai ja kuningatar Ester olivat niistä säätäneet ja niinkuin juutalaiset itse olivat säätäneet itselleen ja jälkeläisilleen määräykset niihin kuuluvista paastoista ja valitushuudoista.

31. Vahvistaaksensa näitä Purimin päiviä heidän määrätyillä ajoillansa, niinkuin Mordekai Juudalainen ja kuningatar Ester olivat heille säätäneet, niinkuin he olivat itse päällensä ottaneet ja siemenensä päälle, sen määrätyn paaston ja heidän huutonsa.

31. Wahwistaxens näitä Purimin päiwiä heidän määrätyillä aigoillans nijncuin Mardochai Judalainen ja Drotning Esther olit heille walmistanet nijncuin he olit sieluns päälle ottanet ja siemenens päälle sen määrätyn paaston ja heidän huutons.

32. Näin säädettiin Esterin käskystä nämä puurim-määräykset ja kirjoitettiin kirjaan.

32. Ja Ester käski ja vahvisti nämät Purimin menot, ja että ne piti kirjaan kirjoittettaman.

32. Ja Esther käski ja wahwisti nämät Purimin menot ja että ne piti kirjaan kirjoitettaman.