NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA |
4. MOOSEKSEN KIRJA |
Neljäs Mosexen
Kirja |
1938 |
1776 |
1642 |
|
|
|
30 LUKU |
30 LUKU |
XXX. Lucu |
30:1 Ja Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra
oli Mooseksen käskenyt puhua. |
30:1 Ja Moses sanoi Israelin lapsille kaikki ne, mitä \Herra\ hänelle käskenyt oli. |
30:1 JA Moses sanoi
Israelin lapsille/ caicki ne mitä HERra hänelle käskenyt
oli. |
30:2 Ja Mooses puhui Israelin sukukuntien päämiehille
sanoen: Näin on Herra käskenyt: |
30:2 Ja Moses puhui Israelin sukukuntain päämiehille, sanoen: tämä on se minkä \Herra\ käski: |
30:2 JA Moses puhui
Israelin sucucundain päämiehille/ sanoden: tämä on se
cuin HERra käski. |
30:3 Jos joku tekee lupauksen Herralle tahi valalla
vannoen sitoutuu kieltäytymään jostakin, älköön hän
rikkoko sanaansa, vaan tehköön kaiken, mitä hänen suunsa
on sanonut. |
30:3 Jos mies lupaa lupauksen \Herralle\ eli vannoo valan, sitoen sillä sielunsa, ei pidä hänen tekemän sanaansa turhaksi, vaan kaiken sen täyttämän, mikä hänen suustansa lähtenyt on. |
30:3 Jos mies
HERralle lupa eli wanno walan/ sitoden hänen sieluns/ ei
pidä hänen tekemän sanans turhaxi/ waan caiken sen
täyttämän/ cuin hänen suustans lähtenyt on. |
30:4 Ja jos nainen ollessaan nuorena tyttönä isänsä
kodissa tekee lupauksen Herralle tahi sitoutuu
kieltäytymään jostakin |
30:4 Ja jos vaimo lupaa lupauksen \Herralle\, sitoen itsensä, ollessansa vielä isänsä huoneessa nuoruudessansa, |
30:4 Jos waimo lupa
HERralle sitoden idzens/ ollesans wielä hänen Isäns
huones hänen nuorudesans. |
30:5 ja hänen isänsä kuulee hänen lupauksensa tai
sitoumuksensa eikä hänen isänsä hänelle siitä mitään
puhu, niin kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen
sitoumuksensa, joilla hän kieltäytyy jostakin, olkoot
pätevät. |
30:5 Ja hänen isänsä kuulee hänen lupauksensa ja valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, ja hänen isänsä on ääneti siihen: niin kaikki hänen lupauksensa on vahva, niin myös koko hänen valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, pitää vahvan oleman. |
30:5 Ja hänen Isäns
cuule hänen lupauxens/ ja hänen sieluns sitomuxen/ ja
hänen Isäns on äneti sijhen/ nijn hänen lupauxens ja
sieluns sitomuxen pitä wahwan oleman. |
30:6 Mutta jos hänen isänsä kieltää häntä sinä päivänä,
jona hän ne kuulee, niin hänen lupauksensa ja
sitoumuksensa, joilla hän kieltäytyy jostakin, älkööt
olko pätevät, olivatpa ne mitkä hyvänsä, ja Herra antaa
hänelle anteeksi, sentähden että hänen isänsä on häntä
kieltänyt. |
30:6 Mutta jos hänen isänsä kieltää sen sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin hänen lupauksensa ja valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, ei pidä vahva oleman, ja \Herra\ on hänelle armollinen, että hänen isänsä on sen häneltä kieltänyt. |
30:6 Mutta jos
hänen Isäns kieldä sen sinä päiwänä/ jona hän sen cuule/
nijn hänen lupauxens ja sieluns sitomuxen ei pidä wahwan
oleman: Ja HERra on hänelle armolinen/ että hänen Isäns
on kieldänyt. |
30:7 Ja jos hän joutuu miehelle ja hänellä on
täytettävänä lupauksia tai ajattelemattomasti lausuttu
sana, jolla hän on kieltäytynyt jostakin, |
30:7 Ja jos hänellä on mies, ja hän on luvannut, taikka hänen suustansa lähtee jotakin, jolla hän on sielunsa sitonut, |
30:7 Jos hänellä on
mies/ ja hän on luwannut/ taicka hänen suustans lähte/
jolla hänen sieluns sidotan. |
30:8 ja hänen miehensä saa sen kuulla, mutta ei puhu
hänelle siitä mitään sinä päivänä, jona hän sen kuulee,
niin hänen lupauksensa ja hänen sitoumuksensa, joilla
hän on kieltäytynyt jostakin, olkoot pätevät. |
30:8 Ja hänen miehensä kuulee sen, ja on ääneti siihen sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin pitää hänen lupauksensa vahvan oleman; ja hänen valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, pitää myös vahvan oleman. |
30:8 Ja hänen
miehens cuule sen/ ja on äneti sijhen sinä päiwänä/ nijn
pitä hänen lupauxens ja sieluns sitomuxen oleman wahwan. |
30:9 Mutta jos hänen miehensä sinä päivänä, jona hän sen
kuulee, kieltää häntä, niin hän purkaa hänen
lupauksensa, jonka täyttämiseen hän on sitoutunut, ja
sen ajattelemattomasti lausutun sanan, jolla hän on
kieltäytynyt jostakin, ja Herra antaa hänelle anteeksi. |
30:9 Mutta jos hänen miehensä sen kieltää sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin hän pääsee lupauksestansa, ja siitä mikä hänen suustansa lähtenyt on, jolla hän sielunsa sitoi, ja \Herra\ on hänelle armollinen. |
30:9 Mutta jos
hänen miehens sen kieldä häneldä/ sinä päiwänä jona hän
sen cuule/ nijn hän pääse lupauxestans/ ja sijtä cuin
hänen suustans lähtenyt on/ jolla hän sieluns sitoi/ ja
HERra on hänelle armolinen. |
30:10 Mutta lesken tai hyljätyn lupaus, mihin hyvänsä
hän onkin sitoutunut, olkoon pätevä. |
30:10 Lesken ja hyljätyn lupaus ja kaikki, jolla hän on sielunsa sitonut, pitää häneltä vahvana pidettämän. |
30:10 LEsken ja
hyljätyn lupaus/ ja caicki jolla he sieluns sitowat/
pitä heildä täytettämän/ |
30:11 Ja jos vaimo on miehensä kodissa tehnyt lupauksen
tahi valalla sitoutunut kieltäytymään jostakin |
30:11 Mutta jos hän lupaa miehensä huoneessa, eli sielunsa sitoo valallansa, |
30:11 Mutta jos hän
lupa eli sieluns sito walallans miehens huones/ |
30:12 ja hänen miehensä saa sen kuulla, mutta ei puhu
hänelle siitä mitään eikä kiellä häntä, niin kaikki
hänen lupauksensa ja kaikki sitoumukset, joilla hän on
kieltäytynyt jostakin, olkoot pätevät. |
30:12 Ja mies kuulee sen, ja on ääneti siihen, ja ei kiellä sitä, niin pitää kaiken sen lupauksen ja valasiteen, jolla hän on sielunsa sitonut, oleman vahvan. |
30:12 Ja mies cuule
sen/ ja on äneti sijhen/ ja ei kiellä sitä/ nijn pitä
caiken sen lupauxen ja sielun sitomuxen oleman wahwan. |
30:13 Mutta jos hänen miehensä ne purkaa sinä päivänä,
jona hän niistä kuulee, älköön yksikään hänen huuliltaan
lähtenyt lupaus tai sitoumus olko pätevä. Hänen miehensä
on ne purkanut, ja Herra antaa hänelle anteeksi. |
30:13 Jos hänen miehensä tekee sen kokonansa tyhjäksi sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin kaikki mikä hänen suustansa on lähtenyt, lupaamaan ja sitomaan sieluansa, ei pidä oleman vahvan; sillä hänen miehensä on sen tehnyt tyhjäksi, ja \Herra\ on hänelle armollinen. |
30:13 Jos hänen
miehens teke sen tyhjäxi/ sinä päiwänä jona hän sen
cuule/ nijn caicki cuin hänen suustans on lähtenyt/
lupaman ja sitoman hänen sieluans/ ei pidä oleman
wahwan: sillä hänen miehens on sen tehnyt tyhjäxi/ ja
HERra on hänelle armolinen. |
30:14 Jokaisen lupauksen ja jokaisen valallisen
sitoumuksen, jonka vaimo itsensä kurittamiseksi tekee,
saakoon hänen miehensä joko vahvistaa tahi purkaa. |
30:14 Ja kaikki lupaukset ja valat, jotka sitovat vaivaamaan sielua, pitää hänen miehensä taikka vahvistaman, taikka tekemän tyhjäksi. |
30:14 Ja caicki
lupauxet ja walat jotca sitowat waiwaman ruumista/ pitä
hänen miehens elickä wahwistaman/ elickä tekemän
tyhjäxi. |
30:15 Mutta jos hänen miehensä ei puhu hänelle niistä
mitään sen päivän kuluessa, niin hän on vahvistanut
kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen sitoumuksensa,
jotka hänellä on täytettävinä. Hän on ne vahvistanut,
koska hän ei niistä hänelle mitään puhunut sinä päivänä,
jona hän niistä kuuli. |
30:15 Mutta jos hänen miehensä on juuri ääneti siihen, päivästä päivään, niin hän vahvistaa kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen valasiteensä: että hän on ääneti ollut sinä päivänä, jona hän sen kuuli, niin hän vahvistaa ne. |
30:15 Mutta jos
hänen miehens on äneti sijhen/ päiwästä nijn päiwään/
nijn hän wahwista caicki hänen lupauxens ja hänen
sieluns sotimuxet/ että hän on äneti ollut sinä päiwänä/
jona hän sen cuuli. |
30:16 Mutta jos hän ne purkaa vasta jonkun aikaa sen
jälkeen, kuin on niistä kuullut, joutuu hän kantamaan
vaimonsa syyllisyyden. |
30:16 Ja jos hän jälistä sen ottaa takaperin, sittekuin hän sen kuuli, niin pitää hänen kantaman vääryytensä. |
30:16 Ja jos hän
jälist sen otta tacaperin/ sijttecuin hän sen cuuli/
nijn pitä hänen candaman hänen wäärydens. |
30:17 Nämä ovat ne säädökset, jotka Herra antoi
Moosekselle, olemaan voimassa miehen ja hänen vaimonsa
välillä sekä isän ja hänen tyttärensä välillä, tämän
ollessa nuorena tyttönä isänsä kodissa. |
30:17 Nämät ovat ne säädyt, jotka \Herra\ on käskenyt Mosekselle miehen ja vaimon välillä, isän ja tyttären välillä, kuin hän on vielä nuorena isänsä huoneessa. |
30:17 Nämät owat ne
säädyt cuin HERra on käskenyt Mosexelle/ miehen ja
waimon wälillä/ Isän ja tyttären wälillä/ cosca hän on
wielä nuori hänen Isäns huones. |
|
|
|