2 luku

Niiniven hävitys.

1. Hajottaja hyökkää sinua vastaan! Vartioitse varustuksia, tähystä tietä, vahvista vyötäiset, kokoa kaikki voimasi.

1. Haaskaaja astuu ylös sinua vastaan, ja piirittää linnan; mutta ota ahkerasti vaari teistäs, hankitse itses jalosti, ja vahvista sinun voimas väkevästi.

1. HAascaja pitä astuman ylös sinua wastan mutta ota ahkerast waari teistäs hangidze idzes jalosti ja wahwista sinus wäkewästi cuitengin sinä poimetan pois ja sinun oxas turmellan.

1. SE Haaskaia pite sinun wastas ylesastuman/ ia ne Linnas scantzaman/ Mutta hyuesti wariota Teistes/ hangitze itzes parahin/ ia wahuista sinus ylenwäkeuest/ Quitengin sine ratki poispoimetan/ ia sinun Oxas turmellan. (Se haaskaaja pitää sinun wastaasi ylösastuman/ ja ne linnas scantsaaman/ Mutta hywästi waarin ota teistäsi/ hankitse itsesi parahin/ ja wahwista sinun ylen wäkewästi/ Kuitenkin sinä ratki poispoimitaan/ ja sinun oksasi turmellaan.)

2. Sillä Herra saattaa entiselleen Jaakobin korkeuden niinkuin myös Israelin korkeuden, sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja turmelleet niiden viiniköynnökset.

2. Sillä Herra tuo jälleen Jakobin suuren kunnian, niinkuin Israelinkin suuren kunnian, vaikka ryöstäjät ovat hänen tyhjentäneet ja viinapuunsa oksat turmelleet.

2. HERra costa Jacobin ylpeyden nijncuin Israelingin ylpeyden costa.

2. Sille HERRAN pite Jacobille Woiton andaman/ Ninquin hen Israelingi woiton annoi. (Henen Wäkeuens Kiluet ouat ruskiat/ Henen Sotawäkens vloscatzo/ ninquin Purpura/ henen Rattans walistauat ninquin Tuli/ coska sotaan mennen/ Heiden Speitzins häilyuet.)

3. Hänen sankariensa kilvet ovat punaiset, urhot purppurapukuiset, sotavaunut säihkyvät teräksen tulta hänen varustautumispäivänänsä, ja kypressikeihäät heiluvat.

3. Hänen väkeväinsä kilvet ovat punaiset, hänen sotaväkensä on niinkuin purpura; hänen rattaansa valistavat niinkuin tulisoihdut, kuin sotaan mennään: heidän keihäänsä häälyvät.

3. HÄnen wäkewäns kilwet owat ruskiat hänen sotawäkens on nijncuin purpura hänen rattans walistawat nijncuin tuli cosca sotaan mennän heidän keihäns häälywät.

3. SIllä HERRAN pitää Jakobille woiton antaman/ Niinkuin hän Israelinkin woiton antoi. (Hänen wäkewänsä kilwet owat ruskeat/ Hänen sotawäkensä uloskatsoo/ niinkuin purppura/ hänen rattaansa walistawat niinkuin tuli/ koska sotaan mennen/ Heidän peitsensä häilywät.)

4. Sotavaunut karkaavat hurjasti kaduilla, syöksyvät sekaisin toreilla; ne ovat nähdä kuin tulenliekit, ne kiitävät kuin salamat.

4. Rattaat vierivät kaduilla, ja kolisevat kujilla; he välkkyvät niinkuin tulisoitto, ja juoksevat niinkuin pitkäisen leimaus.

4. Rattat wierijäwät catuilla ja colisewat cujilla he wälckywät nijncuin tulisoitto ja menewät secaseuraisin nijncuin pitkäisen leimaus.

4. Raattat Caduilla wieriuet/ ia kitiseuet/ matkoista/ He walcuuat ninquin plusut/ ia kieuuet toinen toistans ohitzen/ ninquin pitkeisen leimaus. (Rattaat kadulla wieriwät/ ja kitisewät/ matkoista/ He wälkkywät niinkuin plusut (tulisoihtu)/ ja käywät toinen toistensa ohitsen/ niinkuin pitkäisen leimaus.)

5. Hän muistaa ylhäisensä. Ne tulevat niin, että kaatuilevat, kiiruhtavat sen muurille. Mutta suojakatos on pantu kuntoon.

5. Mutta hän ajattelee väkeviänsä; kuitenkin heidän pitää lankeeman, vaikka kuhunka he tahtovat; ja heidän pitää rientämän muureihinsa päin, ja siihen varjelukseen, kussa he irstaana olisivat.

5. Mutta hän ajattele hänen wäkewitäns cuitengin heidän pitä langeman waicka cuhunga he tahtowat ja heidän pitä riendämän muureins päin ja sijhen warjeluxeen cusa he irstana olisit.

5. Mutta henen pite aiatteleman henen Wäkeueistens päle/ Quitengin heiden pite langeman edeskuhunga he tactouat/ ia heiden pite riendemen Mureins pein/ ia Sihen Scantzijn cussa he irstana olisit. (Mutta hänen pitää ajatteleman hänen wäkewäistensä päälle/ Kuitenkin heidän pitää lankeeman edes kuhunka he tahtowat/ ja heidän pitää rientämän muureins päin/ ja siihen skantziin kussa he irstaana olisit.)

6. Virranpuoleiset portit on aukaistu, palatsi menehtyy pelkoon.

6. Mutta portit virtain tykönä kuitenkin avataan, ja huone hajoitetaan.

6. Mutta portit wirtain tykönä cuitengin awatan ja Pallatzin pitä lyötämän ales.

6. Mutta ne Portit Wirtain tykene quitengin ylesauatan/ ia sen Kuningan Pallacin pite alaslötemen. (Mutta ne portit wirtain tykönä kuitenkin ylösawataan/ ja sen kuninkaan palatsin pitää alaslyötämän.)

7. Päätös on tullut: se on paljastettu, viety pois; ja sen orjattaret huokailevat, kujertaen kuin kyyhkyset, lyöden rintoihinsa.

7. Kuningatar pitää vietämän pois vangittuna, ja hänen piikansa huokaaman niinkuin mettiset, ja rintoihinsa lyömän.

7. Drotningin pitä wietämän pois fangittuna ja hänen neidzens pitä huocaman nijncuin mettiset ja rindoins lyömän.

7. Sen Trötingin pite fangittuna poiswietemen/ ia henen Neitzyens pite hoocaman ninquin Mettiset/ ia Rindoians löuet. (Sen trötingin (kuningattaren) pitää wangittuna poiswietämän/ ja hänen neitsyensä pitää huokaaman niinkuin mettiset/ ja rintojansa lyöwät.)

8. Niinive on ollut kuin vetten täyttämä lammikko päiviensä alusta asti. Nyt ne pakenevat! — Seis! Seiskää! Mutta yksikään ei käänny.

8. Ninive on ollut aikanansa niinkuin kalalammikko vettä täynnä, mutta nyt he pakenevat. Seisokaat, seisokaat, (pitää heitä huutaman); vaan ei ole ketään, joka taaksensa katsoo.

8. Sillä Niniwe on nijncuin lammicko wettä täynäns mutta sen täyty wuota. Seisocat seisocat ( pitä heidän huutaman ) mutta ei pidä kenengän palajaman.

8. Sille Nineue on ninquin iocu Lammico teunens wette/ Mutta sen saman teuty poiswota. Seisocat Seisocat ( pite heide' hwtaman ) Mutta eikengen sielle pidhe iellenspalaiaman. (Sillä Niniwe on niinkuin joku lammikko täynnänsä wettä/ Mutta sen saman täytyy poiswuotaa. Seisokaat seisokaat (pitää heidän huutaman) Mutta eikenkään siellä pidä jällens palajaman.)

9. Ryöstäkää hopeata, ryöstäkää kultaa. Loppumattomat ovat varat, ylen paljon kaikkinaisia kalliita kaluja.

9. Niin ryöstäkäät hopiaa, ryöstäkäät kultaa; sillä tässä on tavaraa ilman loppumata, ja kaikkinaisten kalliiden kappaleiden paljous.

9. Nijn ryöstäkät nyt hopiata ryöstäkät culda: sillä täsä on tawarata ilman loppumata ja caickinaisten callein cappalein paljous.

9. Nin röueket nyt Hopiat/ röueket Culda/ Sille tesse on se Rickaus ilman loppumat/ ia caikinaisten Callijn Clenodiain palius. (Niin ryöwätkää ne hopeat/ ryöwätkää kulta/ Sillä tässä on se rikkaus ilman loppumatta/ ja kaikkinaisten kalliin klenodiain paljous.)

10. Tyhjänä kaikki, typötyhjänä, hävitettynä! Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot ovat kalpeat.

10. Mutta nyt sen täytyy tyhjennetyksi, peräti paljastetuksi ja hävitetyksi tulla; sydän on rauvennut pois, polvet horjuvat, ja kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkein kasvot mustaksi muuttuvat.

10. Mutta nyt sen täyty juuri poispoimetuxi ja häwitetyxi tulla että hänen sydämens kyllä epäilis polwet horjuwat landet wapisewat ja caicki posket walkenewat nijncuin sawiastia.

10. Mutta nyt sen teuty iuri poispoimetuxi ia vloshäuitetyxi tuleman/ Ette henen Sydhemens machtais epeile/ ne Poluet horiuuat/ caiki Landet wapiseuat/ ia caiki posket pleikixi tuleuat/ ninquin iocu Sauicrusi. (Mutta nyt sen täytyy juuri poispoimituksi ja uloshäwitetyksi tuleman/ että hänen sydämensä mahtaisi epäillä/ ne polwet horjuwat/ kaikki lanteet wapisewat/ ja kaikki posket pläikiksi (walkeiksi) tulewat/ niinkuin joku sawikruusi.)

11. Missä on nyt leijonain tyyssija, nuorten jalopeurain syöntipaikka, jossa leijona käyskenteli, naarasleijona ja leijonanpentu, kenenkään peloittelematta?

11. Kussa nyt on jalopeurain asuinsia ja nuorten jalopeurain laidun, johon jalopeura meni, ja naaras jalopeura, jalopeuran penikan kanssa, ja ei tohtinut kenkään heitä karkottaa?

11. CUsa nyt on Lejonin asumus ja Lejonin penickain laiduin josa Lejoni ja naaras Lejoni asui Lejonein penickain cansa ja ei tohtinut kengän heitä carcotta.

11. Cussa nyt on se Jalopeuran Asumus/ ia Jalopeurain penickain wacowarpe/ iossa se Jalopeura/ ia se Narasialopeura ninen Jalopeurain penickain cansa asuij. Ja eikengen tochtinut heite poiskarcotta? (Kussa nyt on se jalopeuran asumus/ ja jalopeurain penikkain wakowarpe (laidun)/ jossa se jalopeura/ ja se naarasjalopeura niiden jalopeurain penikkain kanssa asui. Ja eikenkään tohtinut heitä pois karkoittaa?)

12. Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat, ja surmasi naarasleijonillensa, täytti luolansa saaliilla ja tyyssijansa raatelemallaan.

12. Vaan jalopeura raateli kyllä penikoillensa ja mursi naarasjalopeuroillensa; ja täytti luolansa raateluksesta ja pesänsä ryöstämisestä.

12. Waan Lejoni raateli runsast penicoillens ja mursi naaras Lejoneillens ja täytti luolans raateluxest ja pesäns repimisest.

12. Waan se ialopeura runsasti raateli Penickains warten/ Ja läkeytti henen Narains Jalopeurain warten/ Ja henen Loolans hen teuty Raateluxestans/ Ja henen Coopains Röuetuxestans. (Waan se jalopeura runsaasti raateli penikkainsa warten/ Ja läkäytti hänen naarainsa jalopeurain warten/ Ja hänen luolansa hän täytti raateluksestansa/ ja hänen kuoppansa ryöwäyksistänsä.)

13. Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, poltan savuksi sinun sotavaunusi, ja sinun nuoret jalopeurasi syö miekka. Minä lopetan maan päältä sinun raatelusi, eikä kuulla enää sinun sanansaattajaisi ääntä.

13. Katso, minä tulen sinun tykös, sanoo Herra Zebaot, ja sytytän sinun rattaas savuun, ja miekan pitää sinun nuoret jalopeuras syömän; ja minä teen lopun sinun ryöstämisestäs maassa, ettei enään pidä sinun sanansaattajas ääntä kuuluman.

13. Cadzo minä tulen sinun tygös sano HERra Zebaoth: ja sytytän sinun rattas sawuun ja miecan pitä sinun nuoret Lejonis syömän ja teen lopun sinun ryöstämisestäs maasa ettei sillen pidä sinun sanansaattajas ändä cuuluman.

13. Catzo/ Mine tadhon sinun tyges/ sanopi se HERRA Zebaoth/ ia ylessytytte henen Rattains sauussa/ Ja Miecan pite sinun Noores Jalopeuras ylessömen/ ia tadhon lopun tedhä sinun Röuetuxes päle Maassa Ettei sillen pidhe sinun Lehetussanas äni cwluman. (Katso/ Minä tahdon sinun tykösi/ sanoopi se HERRA Zebaoth/ ja ylössytytti hänen rattainsa sawussa/ Ja miekan pitää sinun nuores jalopeuras ylössyömän/ ja tahdon lopun tehdän sinun ryöwäyksesi päällä maassa ettei silleen pidä sinun lähetyssanasi ääni kuuluman.)