4 luku

Joona vihastuu ja saa Herralta ojennuksen.

1. Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui.

1. Niin Jona pani sen kovin pahaksensa, ja vihastui.

1. SIjtä närkästyi Jona sangen cowin ja pani pahaxens.

1. SYte Jonas närkestuy sangen swresti/ ia tuli wihoisens/ (Siitä Jonas närkästyi sangen suuresti/ ja tuli wihoissansa/)

2. Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa.

2. Rukoili Herraa ja sanoi: voi Herra! sepä se on, minkä minä sanoin, kuin minä olin vielä maassani, sentähden minä tahdoin myös Tarsikseen paeta; sillä minä tiedän, että sinä Jumala olet armollinen, laupias, pitkämielinen, suuresta hyvyydestä ja kadut pahaa.

2. Rucoili Jumalata ja sanoi: ah HERra sepä se on cuin minä sanoin cosca minä olin wielä maasani sentähden minä tahdoin myös merelle paeta: sillä minä tiedän ettäs olet armollinen laupias pitkämielinen ja suuresta hywydestä cadut sitä paha.

2. Ja rucueli Jumalan tyge/ ia sanoi. Ah HERRA/ Sepe se on quin mine sanoin/ quin mine wiele olin Maasani/ Senteden mine mös tahdoin ennetten poispaeta Merehen. Sille mine tiedhen/ ettes armolinen/ Laupias/ pitkemielinen/ ia swresta Hywydhest olet/ ia site pahutta catuuainen. (Ja rukoili Jumalan tykö/ ja sanoi. Ah HERRA/ Sepä se on kuin minä sanoin/ kuin minä wielä olin maassani/ Sentähden minä myös tahdoin ennättäen poispaeta merehen. Sillä minä tiedän/ ettäs armollinen/ laupias/ pitkämielinen/ ja suuresta hywyydestä olet/ ja sitä pahuutta katuwainen.)

3. Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä.

3. Niin ota nyt, Herra, minun sieluni minusta pois; sillä minä kuolisin paremmin kuin eläisin.

3. Nijn ota nyt minun sielun minusta pois HERra sillä minä cuolisin paremmin cuin eläisin.

3. Nin ota nyt minun Sieluni pois minusta HERRA/ Sijne mine tadhoisin ennen coolla/ quin ele. (Niin ota nyt minun sieluni pois minusta HERRA/ Siinä minä tahtoisin ennen kuolla/ kuin elää.)

4. Mutta Herra sanoi: Onko vihastumisesi oikea?

4. Mutta Herra sanoi: luuletkos oikein vihastunees?

4. Mutta HERra sanoi: luuletcos oikein wihastunes?

4. Mutta HERRA sanoi. Lwlecos oikiasti wihastunues? (Mutta HERRA sanoi. Luuletkos oikeasti wihastuneesi?)

5. Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itsellensä sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä.

5. Ja Jona läksi kaupungista ja istui kaupungista itään päin, ja teki siellä itsellensä majan ja istui sen alla varjossa, siihenasti kuin hän näkis, mitä kaupungille tapahtuis.

5. JA Jona läxi Caupungist ja istui Caupungista itän päin ja teki siellä hänellens majan ja istui sen alla warjosa sijhenasti cuin hän näkis mitä Caupungille tapahduis.

5. Ja ionas vloslexi Caupungist/ ia istuij Caupungist Iteen pein/ Ja teki sielle henellens Maian/ ia oli sen alla wariosa/ sihenasti hen näkis/ mite Caupungille tapactuis. (Ja Jonas ulosläksi kaupungista/ ja istui kaupungista itään päin/ Ja teki siellä hänellensä majan/ ja oli sen alla warjossa/ siihenasti hän näkisi/ mitä kaupungille tapahtuisi.)

6. Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista.

6. Mutta Herra Jumala toimitti yhden pensaan, joka kasvoi Jonan ylitse, että se olis hänen päänsä varjonnut, ja virvoittanut häntä hänen vaivassansa; ja Jona riemuitsi siitä pensaasta suurella ilolla.

6. Mutta HERra Jumala toimitti yhden pensan joca caswoi Jonan ylidze että se olis hänen pääns warjonnut ja wirgottanut händä hänen waiwasans: ja Jona riemuidzi sijtä pensasta suurest.

6. Mutta HERRA Jumala walmisti ydhen Curbitan/ se casuoi Jonan ylitze/ ette sen piti henen Pääns ylitze warioman/ ia hende wirghotais henen waiuasans. Ja Jonas sangen riemuitzi sen Curbitan ylitze. (Mutta HERRA Jumala walmisti yhden kurbitan (pensaan)/ se kaswoi Jonan ylitse/ että sen piti hänen päänsä ylitse warjoaman/ ja häntä wirottaisi hänen waiwassansa. Ja Jonas sangen riemuitsi sen kurbitan ylitse.)

7. Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaessa, Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui.

7. Mutta Herra toimitti madon huomeneltain, kuin aamurusko koitti, joka söi sitä pensasta, että se kuivettui.

7. Mutta HERra toimitti madon huomeneltain cuin amurusco coitti joca söi sitä pensasta että se cuiwetui.

7. Mutta HERRA walmisti ydhen madhon homeneltan/ quin Amurusko coitti/ ia se söi site Curbitat/ ette se poisquiuetui. (Mutta HERRA walmisti yhden madon huomeneltain/ kuin aamurusko koitti/ ja se soi sitä kurbitat/ että se poiskuiwettui.)

8. Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: Parempi on minulle kuolema kuin elämä.

8. Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren itätuulen, ja aurinko paisti Jonan päähän, että hän tuli voimattomaksi. Niin hän toivotti sielullensa kuolemaa, ja sanoi: minä kuolisin ennenkuin minä eläisin.

8. Mutta cosca Auringo nosnut oli toimitti Jumala suuren itätuulen ja Auringo paisti Jonan päähän että hän tuli woimattomaxi. Nijn hän toiwotti sielullens cuolemata ja sanoi: minä cuolisin ennencuin minä eläisin.

8. Mutta quin Auringo ylesnosnut oli/ walmisti Jumala ydhen quiuan Itetwlen/ Ja Auringoinen iski Jonan pään/ ette hen woimattomaxi tuli. Nin hen toiuotti henen Sieluns coleman/ ia sanoi. Mine tadhoisin ennen coolla/ quin ele. (Mutta kuin aurinko ylösnoussut oli/ walmisti Jumala yhden kuiwan itätuulen/ Ja aurinkoinen iski Jonan pään/ että hän woimattomaksi tuli. Niin hän toiwotti hänen sielunsa kuoleman/ ja sanoi. Minä tahtoisin ennen kuolla/ kuin elää.)

9. Mutta Jumala sanoi Joonalle: Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea? Tämä vastasi: Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti.

9. Niin Jumala sanoi Jonalle: luuletkos oikein vihastunees siitä pensaasta? Ja hän sanoi: minä vihastun hamaan kuolemaan asti.

9. Nijn Jumala sanoi Jonalle: luuletcos oikein wihastunes sijtä pensasta? Ja hän sanoi: minä wihastun haman cuoleman asti.

9. Nin sanoi Jumala Jonan tyge/ Lwlecos oikein wihastunues sen Curbitan ylitze? Ja hen sanoi. Oikein mine wihastun haman coleman asti. (Niin sanoi Jumala Jonan tykö/ Luuletkos oikein wihastuneesi sen kurbitan ylitse? Ja hän sanoi. Oikein minä wihastuin hamaan kuolemaan asti.)

10. Niin Herra sanoi: Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.

10. Ja Herra sanoi: sinä armahdat pensasta, josta et mitään vaivaa nähnyt, etkä sitä kasvattanut, joka ynnä kasvoi ja ynnä katosi:

10. Ja HERra sanoi: sinä armahdat pensasta jostas et mitän waiwa nähnyt etkä sitä caswattanut joca yönä caswoi ja yönä catois.

10. Ja HERRA sanoi. Sine armaitzet site Curbitat/ iostas ei mite tötetehnyt ole/ etke site ylescasuattanut/ Joca ycten Öen tuli/ ia ycten öen poiscatosi. (Ja HERRA sanoi. Sinä armaitset sitä kurbitat/ josta ei mitään työtätehnyt ole/ etkä sitä ylöskaswattanut/ Joka yhden yön tuli/ ja yhtenä yönä poiskatosi.)

11. Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?

11. Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkin Niniveä, jossa on enempi kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka ei tiedä eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo eläimiä?

11. Eiköst minun pidäis armahtaman sitä suurta Caupungita? josa on enä cuin sata tuhatta ja caxikymmendä tuhatta ihmistä jotca ei tiedä eroitta cumbi oikia eli cumbi wasen käsi on nijn myös paljo eläimitä.

11. Ja ei minun pidheis armaitzeman Nineuen sen swren Caupungin ylitze? Jossa ouat enemin quin sata tuhatta ia caxikymmende tuhatta Inhimiste/ iotca euet tiedhä eroitta/ cumbi oike eli wasenkäsi on/ Sijhen mös palio Eleimit. (Ja ei minun pitäis armaitseman Niniwen sen suuren kaupungin ylitse? Jossa owat enemmin kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmista/ jotka eiwät tiedä eroittaa/ kumpi oikea eli wasen käsi on/ Siihen myös paljon eläimiä.)