2 luku

Kala nielaisee Joonan. Hän rukoilee ja pelastuu.

1. Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä.

17. (H2:1) Mutta Herra toimitti suuren kalan, nielemään Jonaa. Ja Jona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä.

1. MUtta HERra toimitti suuren calan nielemän Jonata. Ja Jona oli calan wadzas colme päiwä ja colme yötä.

1. Mutta HERRA walmisti ydhen swren Walascalan/ Jonan ylesnielemen. Ja Jona oli sijnä Walascalan watzas/ colme peiue ia colme öte. (Mutta HERRA walmisti yhden suuren walaskalan/ Jonan ylösnielemään. Ja Jona oli siinä walaskalan watsassa/ kolme päiwää ja kolme yötä.)

2. Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä

1. (H2:2) Ja Jona rukoili Herraa Jumalaansa kalan vatsassa,

2. JA Jona rucoili hänen HERrans Jumalatans calan wadzast ja sanoi:

2. JA Jonas Rucueli henen HERRANS Jumalans tyge/ sen Walascalan watzast/ ia sanoi. (Ja Jonas rukoili hänen HERRANSA Jumalansa tykö/ sen walaskalan watsasta/ ja sanoi.)

3. ja sanoi: Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni.

2. (H2:3) Ja sanoi: minä huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja hän vastasi minua; minä paruin helvetin vatsasta, ja sinä kuulit minun ääneni.

3. Minä huusin HERra minun ahdistuxesani ja hän wastais minua: minä parguin Helwetin wadzast ja sinä cuulit minun äneni.

3. Mine hwsin minun HERRANI tyge/ minun adhistoxissan/ ia hen wastasi minua/ Mine parghuin Heluetin watzast/ ia sine cwlit minun äneni. (Minä huusin minun HERRANI tykö/ minun ahdistuksessani/ ja hän wastasi minua/ Minä paruin helwetin watsasta/ ja sinä kuulit minun ääneni.)

4. Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.

3. (H2:4) Sinä heitit minun syvyyteen keskelle merta, niin että aallot minua pyörsivät ympäriinsä; kaikki sinun lainees ja aaltos kävivät minun päällitseni.

4. Sinä heitit minun sywyteen keskelle merta nijn että allot minua pyörsit ymbärins caicki sinun laines ja aldos käwit minun päällidzeni.

4. Sine nackasit minun Sywydhen/ keskelle Merte/ nin ette Allot minun ymberinspörydhit/ Caiki sinun Lainehes ia Allos langesit minun päleni. (Sinä nakkasit minun sywyyteen/ keskelle merta/ niin että aallot minun ympärins pyörihit/ Kaikki sinun lainehesi ja aaltosi lankesit minun päälleni.)

5. Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.

4. (H2:5) Minä ajattelin minuni hyljätyksi sinun silmäis edestä; kuitenkin saan minä vielä nähdä sinun pyhän templis.

5. Minä ajattelin minuni hyljätyxi sinun silmäis edestä cuitengin saan minä wielä nähdä sinun pyhän Templis.

5. Nin ette mine aiattelin/ minun poisheitetyxi sinun Silmeis edest/ Quitengin mine taas saan nähde sinun Pyhen Templis. (Niin että minä ajattelin/ minun poisheitetyksi sinun silmäisi edestä/ Kuitenkin minä taas saan nähdä sinun pyhän templisi.)

6. Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.

5. (H2:6) Vedet piirsivät minua ympäri sieluuni asti; syvyydet piirittivät minun; kaislisto peitti minun pääni.

6. Wedet piirsit minua ymbärins sieluni asti sywydet pijritit minun caisilisto peitti minun pääni.

6. Wedhet minun ymberipijrsit Sieluni asti/ ne Syweydhet minun ymberinswipoitit/ Cahilisto peitti minun Pääni. (Wedet minun ympäripiirsit sieluuni asti/ ne sywyydet minun ympärinsä upotit/ Kaislisto peitti minun pääni.)

7. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.

6. (H2:7) Minä vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljillänsä ijankaikkisesti; mutta sinä otit minun elämäni ulos kadotuksesta, Herra minun Jumalani.

7. Minä wajoisin wuorten perustuxen asti maa salpais minun teljilläns ijancaickisest: mutta sinä otit minun sieluni cadotuxest HERra minun Jumalan.

7. Wortein peruxehen sahca mine waioin/ Maa henen Telillens minun salpasi ijancaikisesta. Mutta sine vlosweit cadhotuxesta minun Sieluni/ HERRA minun Jumalan. (Wuorten perustukseen saakka minä wajoisin/ Maa hänen teillänsä minun salpasi iankaikkisesti. Mutta sinä ulosweit kadotuksesta minun sieluni/ HERRA minun Jumalani.)

8. Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.

7. (H2:8) Kuin minun sieluni epäili minussa, niin minä muistin Herraa; ja minun rukoukseni tuli sinun tykös, sinun pyhään templiis.

8. Cosca minun sielun epäili minusa nijn minä muistin HERran päälle: ja minun rucouxen tuli sinun tygös sinun pyhäsä Templisäs.

8. Coska minun Sieluni minussa epeili/ nin mine HERRAN päle muistin/ Ja minun Rucouxen tuli sinun tyges/ sinun Pyhes Templises. (Koska minun sieluni minussa epäili/ niin minä HERRAN päälle muistin/ Ja minun rukouksen tuli sinun tykösi/ sinun pyhässä templissäsi.)

9. Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.

8. (H2:9) Mutta jotka luottavat tuhaan valheeseen, ne hylkäävät laupiuden itse kohtaansa.

9. Mutta jotca luottawat turhaan ei he armo löydä.

9. Mutta iotca loottauat töidhens päle/ iotca quitengin tyhiet ouat/ euet he Armo tottele. (Mutta jotka luottawat töidensä päälle/ jotka kuitenkin tyhjät owat/ eiwät he armoa tottele.)

10. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.

9. (H2:10) Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksella, minä tahdon maksaa lupaukseni; Herran tykönä on apu.

10. Mutta minä tahdon uhrata kijtoxella minä pidän lupauxeni HERralle että hän autti minua.

10. Mutta mine kijtoxella tadhon wffrata/ mine pidhen Lupauxen HERRALLE/ ette hen minua autti. (Mutta minä kiitoksella tahdon uhrata/ minä pidän lupauksen HERRALLE/ että hän minua autti.)

11. Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

10. (H2:11) Ja Herra sanoi kalalle, että hän oksensi Jonan maan päälle.

11. Ja HERra sanoi calalle että hän oxensi Jonan maan päälle.

11. Ja HERRA sanoi Walascalalle/ ette hen Jonan vloscacaisis Maan päle. (Ja HERRA sanoi walaskalalle/ että hän Jonan uloskakaisisi maan päälle.)