2 luku

Heinäsirkkavitsaus ja Herran päivä. Kääntymys Herran tykö. Runsas ajallinen siunaus ja hengen vuodatus.

1. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:

1. Soittakaat basunalla Zionissa, huutakaat minun pyhällä vuorellani, vaviskaat kaikki maan asuvaiset; sillä Herran päivä tulee ja on läsnä:

1. SOittacat Basunalla Zionis huutacat minun pyhän wuoreni päällä wapiscat caicki maan asuwaiset:

1. SOittacat Basunal Zionis/ Hwtacat minun Pyhen Wooren päle/ Wapiskat caiki maan Asuiamet/ (Soitttakaat basuunalla Zionissa/ Huutakaat minun pyhän wuoren päälle/ Wapiskaat kaikki maan asujaimet/)

2. pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka.

2. Pimiä päivä, synkiä päivä, sumuinen päivä ja utuinen päivä; niinkuin aamurusko itsensä levittää vuorten ylitse; suuri ja väkevä kansa, jonka kaltaista ei ikänä ole ollut, eikä vasta tule ijankaikkiseen aikaan.

2. Sillä HERran päiwä tule ja on läsnä. Pimiä päiwä syngiä päiwä sumuinen päiwä ja utuinen päiwä. Nijncuin amurusco idzens lewittä wuorten ylidze nimittäin suuri ja wäkewä Canssa jonga caltaista ei ikänäns ole ollut eikä wasta tule ijancaickiseen aican.

2. Sille se HERRAN peiue tulepi/ ia on leszne. Pimie peiue/ musta peiue/ ia sumuinen peiue/ ia vtuinen peiue/ Ninquin se Amurusko itzens vlosleuitte ylitze Worten/ nimitein yxi swri ia wäkeue Canssa/ ionga caltainen ei ikenens ole ollut/ eike edespein tule ijancaikisehen aican/ (Sillä se HERRAN päiwä tuleepi/ ja on läsnä. Pimeä päiwä/ musta päiwä/ ja sumuinen päiwä/ ja utuinen päiwä/ Niinkuin se aamurusko itsensä uloslewittää ylitse wuorten/ nimittäin yksi suuri ja wäkewä kansa/ jonka kaltainen ei ikänänsä ole ollut/ eikä edespäin tule iankaikkiseen aikaan/)

3. Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut.

3. Hänen edellänsä käy kuluttavainen tuli, ja hänen jälissänsä polttavainen liekki. Maa on hänen edessänsä niinkuin Edenin puutarha, mutta hänen jälissänsä niinkuin autio erämaa, ja ei pidä kenenkään pääsemän häneltä pois.

3. Hänen edelläns käy tähtetöin tuli ja hänen jälisäns palawa liecki. Maa on hänen edesäns nijncuin krydimaa mutta hänen jälisäns nijncuin autia erimaa ja ei pidä kenengän pääsemän häneldä pois.

3. henen edhellens keupi yxi techtetöin Tuli/ ia henen ielkins yxi palaua liecki. Maa ombi henen edhesens/ ninquin iocu Lustitarha/ Mutta henen ielkins/ ninquin synghie Erima/ ia eikengen pidhe henelde poispäsemen. (hänen edelläns käypi yksi tähdetöin tuli/ ja hänen jälkeens yksi palawa liekki. Maa ompi hänen edessänsä/ niinkuin joku lustitarha/ Mutta hänen jälkeens/ niinkuin synkeä erämaa/ ja eikenkään pidä häneltä poispääsemään.)

4. Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat.

4. Hänen muotonsa on niinkuin hevosten muoto; ja he karkaavat niinkuin ratsasmiehet.

4. Hänen hahmons on nijncuin orihit ja he carcajawat nijncuin radzasmiehet.

4. Henen Hahmons on ninquin Orihit/ ia carkaiauat ninquin Ratzaiset. (Hänen hahmonsa on niinkuin orhit/ ja karkaawat niinkuin ratsaiset.)

5. Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut.

5. He hyppäävät ylhäällä vuorten kukkuloilla niinkuin rattaat kitisevät, niinkuin liekki korsissa kihisis; niinkuin väkevä kansa, joka sotaan on hankittu.

5. He hyppäwät ylhällä wuorilla nijncuin rattat kituisit nijncuin liecki corsis kihisis ja nijncuin wäkewä Canssa joca sotaan on hangittu.

5. He hyppeuet ylhel Woorein päle/ ninquin Rattat kituisit/ ia ninquin Liecki corsis kähisis/ ninquin iocu wäkeue Canssa/ ioca Sotahan hangittu on. (Ne hyppääwät ylhäällä wuortein päälle/ niinkuin rattaat kituisit/ ja niinkuin liekki korsissa kähisisi/ niinkuin joku wäkewä kansa/ joka sotaan hankittu on.)

6. Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat.

6. Kansat pitää hänen edessänsä hämmästymän, että kaikki kasvot valjuksi muuttuvat.

6. Canssat pitä händä hämmästymän että caicki caswot tulewat nijn walkexi cuin sawiastia.

6. Canssat henen edesens pite hemmestymen/ ette caiki Casuot tuleuat nin Pleikixi quin Sauicrwsi. (Kansat hänen edessänsä pitää hämmästymän/ että kaikki kaswot tulewat pläikiksi (walkeiksi) kuin sawikruusi.)

7. Ne juoksevat kuin sankarit, kuin soturit ne nousevat muurille. Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullansa.

7. He juoksevat niinkuin uljaat, ja karkaavat muurien ylitse niinkuin sotamiehet; ja kukin käy kohdastansa edes, ja ei poikkee ulos tiestänsä.

7. He juoxewat nijncuin uljat ja carcajawat muurein ylidze nijncuin sotamiehet ja cukin käy cohdastans edes ja ei wijwytä heitäns.

7. Heiden pite ioxeman ninquin Uliat/ ia mwrit ylitzecarkaman/ ninquin Sotamiehet. Ja cukin pite codhastans edeskeumen/ ia ei heitens wiwyttemen. (Heidän pitää juokseman niinkuin uljaat/ ja muurit ylitsekarkaaman/ niinkuin sotamiehet. Ja kukin pitää kohdastansa edeskäymään/ ja ei heitäns wiiwyttelemän.)

8. Toinen ei sysi toistansa: jokainen kulkee omaa suuntaansa. Heittoaseitten välitse ne syöksyvät pysähtymättä.

8. Ei estä kenkään kumppaniansa, vaan kukin matkustaa asetuksessansa; ja kuin he sota-aseiden välistä tunkevat sisälle, niin ei heitä haavoiteta.

8. Ei estä kengän toistans waan cukin matcusta asetuxesans ja cosca he tungewat ja sisälle langewat nijn ei heitä haawoiteta.

8. Eikengen toistans este/ Waan cukin pite henen asetoxesans matkustaman. Ja quin he tungeuat ia sisellangeuat/ nin eipe he haauoiteta. (Eikenkään toistansa estä/ Waan kukin pitää hänen asetuksissansa matkustama. Ja kuin he tunkewät ja sisälle lankeawat/ niin eipä heitä haawoiteta.)

9. Kaupunkiin ne hyökkäävät, ryntäävät muurille, nousevat taloihin, tulevat ikkunoista sisään kuin varas.

9. He ajelevat ympäri kaupungissa, ja muurien päällä juoksevat, ja kiipeevät huoneisiin, ja tulevat akkunoista sisälle, niinkuin varas.

9. He ajelewat ymbärins Caupungis ja muurein päällä juoxewat ja kijpewät huoneisin ja tulewat ackunasta sisälle nijncuin waras.

9. Heiden pite Caupngis ymberins aieleman/ ia mwrin päle ioxeman/ ia Honein siselkijpemen/ ia ninquin Waras lepi Ackona siselkeumen. (Heidän pitää kaupungissa ympäriins ajeleman/ ja muurin päälle juoksemaan/ ja huoneisiin sisälle käymän/ ja niinkuin waras läpi ikkunan sisälle käymään.)

10. Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

10. Hänen edessänsä vapisee maa, ja taivas värisee: aurinko ja kuu pimenevät, ja tähdet peittävät valkeutensa.

10. Hänen edesäns wapise maa ja taiwas wärise Auringo ja Cuu pimenewät ja tähdet peittäwät walkeudens.

10. HEnen edesens wapise Maa/ Ja Taiuas wärise/ Auringo ia Cw tuleuat pimiexi/ ia Tedhet peixouat heiden walkiudhens. (Hänen edessänsä wapisee maa/ ja taiwas wärisee/ Aurinko ja kuu tulewat pimeäksi/ ja tähdet peittoawat heidän walkeutensa.)

11. Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?

11. Sillä Herra on paneva jylinänsä hänen sotaväkensä edellä; sillä hänen sotaväkensä on sangen suuri ja väkevä, joka hänen käskynsä toimittaa; sillä Herran päivä on suuri ja sangen hirmuinen, kuka sitä voi kärsiä?

11. Sillä HERra on panewa jylinäns hänen sotawäkens edellä: sillä hänen sotawäkens on sangen suuri ja wäkewä ja cuca woi händä kärsiä? Sillä HERran päiwä on suuri ja sangen hirmuinen cuca sitä woi kärsiä?

11. Sille HERRAN pite henen Jylinens laskeman henen Sotawäens edhelkeumen. Sille hene' Sotawäkens ombi sangen swri ia waltias/ ioca henen Keskyns pite päättemen. Sille se HERRAN peiue ombi swri/ ia sangen hirmulinen/ cuca sen woi kersie? (Sillä HERRAN pitää hänen jylinänsä laskemaan hänen sotawäkensä edellä käymän. Sillä hänen sotawäkensä ompi sangen suuri ja waltias/ joka hänen käskynsä pitää päättämän. Sillä se HERRAN päiwä ompi suuri/ ja sangen hirmullinen/ kuka sen woi kärsiä?)

12. Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.

12. Niin sanoo nyt Herra: kääntykäät kaikesta sydämestänne minun tyköni, paastolla, itkulla ja murheella.

12. Nijn sano nyt HERra: käändäkät teitän caikest sydämestän minun tygöni paastolla itculla ja murhella:

12. Nin sanopi nyt se HERRA/ Käendeket teiten minun tyköni coco sydhemesten/ paastolla/ idkulla/ ia murehella. (Niin sanoopi nyt se HERRA/ Kääntäkäät teitänne minun tyköni koko sydämestänne/ paastolla/ itkulla/ ja murheella.)

13. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.

13. Leikatkaat teidän sydämenne, ja älkäät teidän vaatteitannne, ja palatkaat Herran teidän Jumalanne tykö; sillä hän on armollinen ja laupias, pitkämielinen ja suuresta hyvyydestä, ja katuu rangaistusta.

13. Leicatcat teidän sydämen ja ei teidän waatteitan ja palaitcat teidän HERran Jumalanne tygö: sillä hän on armollinen laupias kärsiwäinen ja suuresta hywydestä ja catu pian rangaistustans cuca tietä?

13. Leickacat teiden sydhemen/ ia ei teiden Waateitan ia palaiakat teiden HERRAN Jumalan tyge. Sille hen on Armolinen/ Laupias/ Kersiueinen/ ia swresta Hywydhestä/ ia pian Catuua Rangastoxens päle. (Leikatkaa teidän sydämenne/ ja ei teidän waatteitanne ja palatkaa teidän HERRAN Jumalan tykö. Sillä hän on armollinen/ laupias/ kärsiwäinen/ ja suuresta hywyydestä/ ja pian katuwa rangaistuksensa päälle.)

14. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.

14. Kukaties hän kääntyy ja katuu, ja jättää jälkeensä siunauksen, ruokauhrin ja juomauhrin Herralle teidän Jumalallenne.

14. Wielä hän nytkin meitä armahta ja rangaistuxens jälken armons osotta ruocauhrijn ja juomauhrijn teidän Jumalallen.

14. Wiele hen taas nytki armachtapi/ ia rangastoxens ielkin Armons hen osotta/ Rocawffrixi ia Jomawffrixi HERRALLE teiden Jumalalle. (Wielä hän taas nytkin armahtaapi/ ja rangaistuksensa jälkeen armonsa hän osoittaa/ Ruokauhriksi ja juomauhriksi HERRALLE teidän Jumalalle.)

15. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.

15. Soittakaat basunalla Zionissa, pyhittäkäät paasto, kutsukaat seurakunta kokoon.

15. Soittacat Basunalla Zionis pyhittäkät paasto cudzucat seuracunda cocon cootcat Canssa pyhittäkät yhteys yhten cudzucat wanhimmat yhten saattacat nuorucaiset ja imewäiset.

15. SOittacat Pasunalla Zionissa/ pyhitteket ychte Paasto/ coconcutzucat Seurakunnat/ cootkata Canssa/ Pyhitteket ne Ychteyxet/ ychtencutzucat ne Wanhimmat/ ychtenwieket ne Norucaiset ia Imeueiset. (Soittakaat pasuunalla Zionissa/ pyhittäkäät yhteen paasto/ kokoon kutsukaat seurakunnat/ kootkaat kansa/ pyhittäkäät ne yhteydet/ yhteen kutsukaat ne wanhimmat/ yhteen wiekäät ne nuorukaiset ja imewäiset.)

16. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa.

16. Kootkaat kansa, pyhittäkäät kokous, kutsukaat yhteen vanhimmat, saattakaat yhteen nuorukaiset ja imeväiset; ylkä lähtekään kammiostansa, ja morsian makaushuoneestansa.

16. Ylkä lähtekän cammiostans ja morsian macaus huonestans.

16. Ylke vlosmengehen Cammiostans/ ia Morsian henen macaus Honeestans. (Ylkä ulos menkään kammiostansa/ ja morsian hänen makaus huoneestansa.)

17. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'

17. Papit, Herran palveliat, itkekään esihuoneen ja alttarin välillä, ja sanokaan: armahda, Herra, sinun kansaas, ja älä laske sinun perikuntaas pilkkaan, niin ettei pakanat saisi valtaa heidän päällensä! miksi pitäis sanottaman kansain seassa: kussa on nyt heidän Jumalansa?

17. Papit HERran palweliat itkekät esihuonen ja Altarin wälillä ja sanocat: armahda HERra sinun Canssas ja älä laske sinun pericundas pilckan nijn ettei pacanat sais walda heidän päällens.

17. Papit ne HERRAN palueliat/ Esihonen ia Altarin welille idkeket/ ia sanocat. HERRA armaitze sinun Canssas/ ia ele laske sinun Perikundas pilcahan/ nin ettei Pacanat walda saisi heiden pälens. (Papit ne HERRAN palwelijat/ Esihuoneen ja alttarin wälillä itkekäät/ ja sanokaat. HERRA armaitse sinun kansaas/ ja älä laske sinun perikuntaas pilkkaan/ niin ettei pakanat waltaa saisi hänen päällensä.)

18. Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.

18. Niin Herralla on kiivaus maastansa; ja hän armahtaa kansaansa.

18. Mixis sallit sanoa Canssain seas? cusa on nyt heidän Jumalans? Nijn HERralla on olewa kijwaus maastans ja hän armahta Canssans.

18. Mixis sallit sanotta Canssain seas/ Cussa nyt ombi heiden Jumalans. Nin HERRALLA pite Kiuaus oleman henen Maastans/ ia henen Canssans päle armaitzeman. (Miksi sallit sanottaa kansain seassa/ Kussa nyt ompi heidän Jumalansa. Niin Herralla pitää kiiwas oleman hänen maastansa/ ja hänen kansansa päälle armaitseman.)

19. Ja Herra vastasi ja sanoi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette niistä ravituiksi. Enkä minä anna enää häväistä teitä pakanain seassa.

19. Ja Herra vastaa ja sanoo kansallensa: katso, minä lähetin teille jyviä, viinaa ja öljyä, että teillä piti niistä kyllä oleman; ja en salli teitä enään häpiään tulla pakanain sekaan.

19. Ja HERra wasta ja sano Canssallens: cadzo minä lähetin teille jywiä wijna ja öljyä runsast että teillä piti nijstä kyllä oleman. Ja en minä salli teitä sillen häpiään tulla pacanain secaan.

19. Ja se HERRA wastapi/ ia sano Canssallens/ Catzos/ Mine lehetin teille Jyue/ Wina ia Oliu runsasti/ ette teille nijste kylle piti oleman. Ja em mine salli teite/ sillen häpiexi tuleman/ pacanain seas. (Ja se HERRA wastaapi/ ja sanoo kansallensa/ Katsos/ Minä lähetin teille jywiä/ wiinaa ja öljyä runsaasti/ eetä teillä niistä kyllä piti oleman. Ja en minä salli teitä/ silleen häpeäksi tuleman/ pakanain seas.)

20. Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt.

20. Ja tahdon sen, joka pohjoisesta tullut on, teiltä kauvas saattaa, ja ajaa hänen pois korkiaan ja hävitettyyn maahan, hänen kasvonsa itäistä merta päin, ja hänen lopppunsa äärimäisen meren puoleen; ja hänen pitää mätänemän ja haiseman; sillä hän on suuria tehnyt.

20. Ja tahdon sen teildä pohjaisest cauwas aja pois carkiaan ja häwitettyn maahan nimittäin hänen caswons meren päin ja hänen loppuns ärimmäisen meren puolen.

20. Ja tadhon sen pohiaisest caucan teilde poisaia/ ychten carckian ia häuitetyn Maan/ nimittein/ henen Casuons sen Ite Merehen pein/ ia henen Loppuns sen ärimeisen Meren polen. (Ja tahdon sen pohjoisesta kauas teiltä poisajaa/ yhden karkean ja häwitetyn maan/ nimittäin/ hänen kaswonsa sen itämerehen päin/ ja hänen loppunsa sen äärimmäisen meren puoleen.)

21. Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.

21. Älä pelkää, sinä maa, vaan iloise ja riemuitse; sillä Herra taitaa myös suuria tehdä.

21. Hänen pitä mätänemän ja haiseman: sillä hän on suuria tehnyt. Älä pelkä sinä maa waan paremmin iloidze ja ole turwas: sillä HERra taita myös suuria tehdä.

21. Henen pite mätenemen ia Haiseman/ henen Coreudhens teden. Ele pelke sine Maa/ waan paramin iloitze ia ole turuas/ Sille HERRA mös taita swria tedhä. (Hänen pitää mätänemän ja haiseman/ hänen koreutensa tähden. Älä pelkää sinä maa/ waan paremmin iloitse ja ole turwassa/ Sillä HERRA myös taitaa suuria tehdä.)

22. Älkää peljätkö, metsän eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat voimansa.

22. Älkäät peljätkö, te pedot kedolla; sillä laitumet korvessa pitää viheriöitsemän, ja puut hedelmänsä kantaman, fikunapuut ja viinapuut kyllä hedelmöitsemän.

22. Älkät peljätkö te pedot kedolla: sillä asumiset corwes pitä wiherjöidzemän ja puut pitä hedelmäns candaman ficunapuut ja wijnapuut pitä kyllä hedelmöidzemän.

22. Elket pelkekö te Pedhot kedhossa/ Sille ne Asumiset Corues pite wihertemen. Ja Puudh pite heiden hedelmens candaman/ Ficunapuudh ia Winapuudh pite kylle hedelmeitzemen. (Älkäät pelätkö te pedot kedossa/ Sillä ne asumiset korwessa pitää wihertämän. Ja puut pitää heidän hedelmänsä kantaman/ Wiikunapuut ja wiinapuut pitää kyllä hedelmäitsemän.)

23. Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.

23. Ja te, Zionin lapset, iloitkaat ja riemuitkaat Herrassa teidän Jumalassanne, joka teille antaa vanhurskauden opettajan, ja laskee alas teille aamu- ja ehtoosateen niinkuin ennenkin;

23. TE Zionin lapset iloitcat ja riemuitcat teidän HERrasan Jumalasan joca teille anda wanhurscauden opettajat ja laske alas teille amu ja ehto saten nijncuin ennengin.

23. Ja te Zionin lapset iloitka/ ia riemuitka teiden HERRAS Jumalas/ ioca andapi teille Wanhurskaudhen Opettaiat/ ia alaslaskepi teille amun ia echton Sathen/ ninquin ennengi. (Ja te Zionin lapset iloitkaa/ ja riemuitkaa teidän HERRASSA Jumalas/ joka antaapi teille wanhurskauden opettajat/ ja alaslaskeepi teille aamun ja ehtoon sateen/ niinkuin ennenkin.)

24. Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.

24. Että aitat jyviä täynnä olisivat, ja kuurnat nuoresta viinasta ja öljystä ylitse vuotaisivat.

24. Että aitat jywistä ja cuurnat tuoresta wijnasta ja öljystä täynä olisit.

24. Ette aitat iyuille/ ia Perssut Norest winast ia Oliusta teunens olisit. (Että aitat jywille/ ja perssut (kuurnat) nuoresta wiinasta ja öljystä täynnäns olisit.)

25. Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.

25. Ja minä saatan teille jälleen ne vuodet, jotka heinäsirkka, lehtimato, jyvämato ja ruohomato söi; se minun suuri sotaväkeni, jonka minä teidän sekaanne lähetin;

25. Ja minä saatan teille jällens ne wuodet jotca ruohomadot heinäsircat täit ja etanat ( jotca minun suuri sotawäkeni olit ja minä teidän secaan lähetin ) syönet olit.

25. Ja mine tadhon teille ne Woodhet iellenssaatta/ iotca ne Rohomadhot/ wapsaiset Sijuicot/ Teijt ia Etanot (iotca minun swri Sotawäken oli/ iotca mine teiden secan lehetin ) ylessönyt olit. (Ja minä tahdon teille ne wuodet jälleens saattaa/ jotka ne ruohomadot/ wapsaiset sijuikot (heinäsirkat) / Täit ja etanat (jotka minun suuri sotawäkeni oli/ jotka minä teidän sekaan lähetin) ylössyönyt olit.)

26. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.

26. Että teidän pitää kyllä syömän ja ravituksi tuleman, ja ylistämän Herran teidän Jumalanne nimeä, joka teidän seassanne on ihmeitä tehnyt; ja ei minun kansani pidä ikänä häpiään tuleman.

26. Että teillä on kyllä syötäwätä ja te ylistäisitte teidän HERran Jumalan nime joca teidän seasan on ihmeitä tehnyt ja ei minun Canssan pidä sillen häpiään tuleman.

26. Ette teille pidheis kylle söteuete oleman/ ia teiden Herran Jumalan Nimen ylisteisit/ ioca Ihmet ombi teiden seassan tehnyt/ ia eipe minun Canssan pidhe sillen häpien tuleman. (Että teillä pitäis kyllä syötäwätä oleman/ ja teidän Herran Jumalan nimen ylistäisit/ joka ihmeet ompi teidän seassan tehnyt/ ja eipä minun kansan pidä silleen häpeään tuleman.)

27. Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.

27. Ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Israelin keskellä, ja että minä olen Herra teidän Jumalanne ja ei kenkään muu; eikä minun kansani pidä ikänä häpiään tuleman.

27. Ja teidän pitä ymmärtämän että minä olen Israelin keskellä ja että minä olen teidän HERran Jumalan ja ei kengän muu eikä minun Canssan pidä sillen häpiään tuleman.

27. Ja teiden pite ymmertemen/ ette mine olen Israelin keskene/ ia ette mine olen teiden HERRAN Jumalan/ ia eikengen mw/ Ja eipe minun Canssan pidhe sillen häpien tuleman. (Ja teidän pitää ymmärtämän/ että minä olen Israelin keskellä/ ja että minä olen teidän HERRAN Jumalan/ ja eikenkään muu/ Ja eip minun kansan pidä silleen häpeään tuleman.)

28. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.

28. Ja sitte pitää tapahtuman, että minä tahdon vuodattaa minun Henkeni kaiken lihan päälle; ja teidän poikanne ja tyttärenne pitää ennustaman, teidän vanhimpanne pitää unia uneksuman, ja teidän nuorukaisenne pitää näkyjä näkemän.

28. Ja sijtte minä tahdon wuodatta minun Hengeni caiken lihan päälle: ja teidän poican ja tyttären pitä ennustaman teidän wanhimban pitä unia unexuman ja teidän nuorucaisen pitä näkyjä näkemän.

28. JA sitelehin mine tadhon vloswodhatta minun Hengesteni/ caiken Lihan päle. Ja teiden Poiat ia teiden Tytteret pite propheteraman/ teiden Wanhimat pite Unia vnestuman/ ia teiden Noricaiset pite Näghyt näkemen. (Ja siitälähin minä tahdon uloswuodattaa minun Hengestäni/ kaiken lihan päälle. Ja teidän pojat ja teidän tyttäret pitää propheteeraamaan/ teidän wanhimmat pitää unia uneksuman/ ja teidän nuorukaiset pitää näyt näkemän.)

29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.

29. Ja myös niinä päivinä tahdon minä palveliain ja piikain päälle vuodattaa minun Henkeni.

29. Ja nijnä päiwinä tahdon minä minun Hengeni sekä poicain että pijcain päälle wuodatta.

29. Ja nine peiuine mine tadhon minun Hengeni/ seke ylitze piltit ette Picat/ vloswodhatta. (Ja niinä päiwinä minä tahdon minun Henkeni/ sekä ylitse piltit että piikat/ uloswuodattaa.)

30. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;

30. Ja tahdon antaa tapahtua tunnustähdet taivaassa ja maassa, veren, tulen ja savun suitsun.

30. Ja tahdon anda tapahtua tunnustähdet taiwasa ja maasa nimittäin weren tulen ja sawun suidzun.

30. Ja tadhon anda Tunnustechti Taiuas ia Maas/ nimittein/ Weren/ Tulen/ ia Sauunsuitzun. (Ja tahdon antaa tunnustähtiä taiwaassa ja maassa/ nimittäin/ weren/ tulen/ ja sawunsuitsun.)

31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

31. Auringon pitää muuttuman pimiäksi, ja kuun vereksi; ennenkuin se suuri ja hirmuinen Herran päivä tulee.

31. Auringon pitä muuttuman pimiäxi ja Cuun werexi ennencuin se suuri ja hirmuinen HERran päiwä tule.

31. Auringo pite mwttuman pimeyxi/ ia Cw werexi/ ennenquin se swri ia hirmulinen HERRAN peiue tulepi. (Aurinko pitää muuttuman pimeydeksi/ ja kuu wereksi/ ennenkuin se suuri ja hirmuinen HERRAN päiwä tuleepi.)

32. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

32. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, se tulee autuaaksi; sillä Zionin vuorella ja Jerusalemissa on vapaus oleva, niinkuin Herra on luvannut, ja jääneiden tykönä, jotka Herra kutsuva on.

32. Ja on tapahtuwa että jocainen cuin HERran nime rucoile hän tule autuaxi: sillä Zionin wuorella ja Jerusalemis on wapaus olewa nijncuin HERra on luwannut ja jäänytten tykönä jotca HERra cudzuwa on.

32. Ja sen tapactuman pite/ Ette Jocainen/ quin HERRAN Nime auxenshwtapi/ henen pite autuaxi tuleman. Sille sen Zionin Wooren päle/ ia Jerusalemis pite ydhen wapadhuxen oleman/ ninquin HERRA luuannut on/ ia ninen muidhen Jänyten tyge/ iotca HERRA cutzuman pite. (Ja sen tapahtuman pitää/ että jokainen/ kuin HERRAN nimeä awuksihuutaapi/ hänen pitää autuaaksi tuleman. Sillä sen Zionin wuoren päälle/ ja Jerusalemissa pitää yhden wapahduksen oleman/ niinkuin HERRA luwannut on/ ja niiden muiden jääneiden tykö/ jotka HERRA kutsuman pitää.)