3 luku

Profeetan rukous ja ylistys.

1. Profeetta Habakukin rukous; virren tapaan.

1. Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.

1. TÄmä on Prophetan Habacuchin rucous wiattomain edestä.

1. TEme on sen Prophetan Habacuchin Rucous/ Ninen Wighattomien edest. (Tämä on sen prophetan Habacuchin rukous/ niiden wiattomien edestä.)

2. Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen peljästynyt. Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta.

2. Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa muista laupiutta.

2. HERra minä olen sinun sanomas cuullut nijn että minä hämmästyin. HERra sinä wirgotat sinun käsialas wuosicautten keskellä ja teet sen tiettäwäxi wuosicautten keskellä tuscas ajattelet laupiutta.

2. HERRA/ Mine olen sinun Sanomas cwllut/ nin ette mine hemmestuin. HERRA/ sine wirghotat sinun Käsialas wotein wälille/ ia teet sen tietteuexi wotein wälille. Coska Tuska pälenkeupi/ nin sine Laupiudhes muistat. (HERRA/ Minä olen sinun sanomasi kuullut/ niin että minä hämmästyin, HERRA/ sinä wirotat sinun käsialasi wuotein wälillä/ ja teet sen tiettäwäksi wuotein wälillä. Koska tuska päälle käypi/ niin sinä laupeutesi muistat.)

3. Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä.

3. Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta, Sela! hänen kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan.

3. Jumala tuli eteläst ja pyhä Paranin wuorelda Sela. Hänen kijtostans olit taiwat täynäns ja hänen cunniatans oli maa täynäns.

3. Jumala tuli Etelest/ ia se Pyhe sijte worest Pharast. Sela. Henen kijtoxestans olit Taiuahat teunens/ ia henen Cunniastans oli Maa teunens. (Jumala tuli etelästä/ se se Pyhä siitä wuoresta Pharasta. Sela. Hänen kiitoksestansa oli taiwahat täynnänsä/ ja hänen kunniastansa oli maa täynnänsä.)

4. Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho.

4. Hänen paisteensa oli niinkuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu.

4. Hänen paistens oli nijncuin walkeus kirckaus käwi hänen käsistäns: siellä oli hänen wäkewydens salattu.

4. Hene' paiste's oli ninquin Walkius/ keihexet keuit hene' käsistens/ sielle oli henen wäkewydhens salattu. (Hänen paisteensa oli niinkuin walkeus/ keihäkset käwit hänen käsistänsä/ siellä oli hänen wäkewyytensä salattu.)

5. Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.

5. Hänen edellänsä kävi rutto, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä.

5. Hänen edelläns käwi rutto ja widzaus meni cuhunga hän sijtte meni.

5. Henen eteens keui Pestilentia/ ia Witzaus vlosmeni/ edescuhunga hen meni. (Hänen eteensä käwi pestilentia (rutto)/ ja witsaus ulosmeni/ edeskuhunka hän meni.)

6. Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset.

6. Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi.

6. Hän seisoi ja mittais maata hän cadzeli ja hajotti pacanat nijn että mailman wuoret muserruit ja caicki cuckulat mailmas notkistuit cosca hän mailmas waelsi.

6. Hen seisoi ia mittasi Maata/ hen catzeli ia haiotti ne Pacanat/ nin ette Mailman woret musertijn/ ia caiki Cuckulat Mailmasa notkistit/ coska hen waelsi Mailmasa. (Hän seisoi ja mittasi maata/ hän katseli ja hajoitti ne pakanat/ niin että maailman wuoret musertiin/ ja kaikki kukkulat maailmassa notkistit/ koska hän waelsi maailmassa.)

7. Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telttavaatteet vapisevat.

7. Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan.

7. Minä näin Ethiopian majat murhellisna ja Midianiterein tellat wapisewan.

7. Mine näin ne Etioperin Maiat murhectiuaiset/ Ja ne Madianiterin teldat wapitzeuaiset. (Minä näin ne Ethiopian majat murehtiwaiset/ ja ne Midianterin teltat wapisewaiset.)

8. Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako sinun vihasi virtoja, merta sinun kiivastuksesi, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla?

8. Etkös, Herra, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses meressä? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton.

8. Etkös HERra ollut wihainen wirrasa? ja sinun hirmuisudes wesisä ja närkästyxes meresä? Cosca sinä ajoit orehillas ja sinun rattas sait woiton.

8. Etkös wihainen ollut HERRA Wirtain wastan ? Ja sinun hirmusudhes nijsse Wesis/ ia sinun närkestyxes Meresse ? Coskas aioit sinun Orhittes päle/ ia sinun Rattas sait woiton. (Etkös wihainen ollut HERRAN wirtain wastaan? Ja sinun hirmuisuutesi niissä wesissä/ ja sinun närkästyksesi meressä? Koskas ajoit sinun orhittesi päällä/ ja sinun rattaasi sait woiton.)

9. Paljas, paljastettu on sinun jousesi: valat, vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan.

9. Sinä veit sinun joutses edes, niinkuin sinä olet sukukunnille vannonut ja sanonut, Sela! ja jaoit virrat maassa.

9. Sinä weit sinun joudzes edes nijncuins olet sucucunnille wannonut Sela ja jaoit wirrat maasa.

9. Sine mös edesweit sinun Joutzes/ ninquin sine olet Sucukunnille wannonut/ Sela/ ia iaghoit ne Wirdhat Maassa. (Sinä myös edesweit sinun jousesi/ niinkuin sinä olet sukukunnille wannonut/ Sela/ ja jaoit ne wirrat maassa.)

10. Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade purkaa vettä, syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle.

10. Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen.

10. Wuoret näit sinun ja tulit murhellisexi wirta meni pois sywyys annoi idzestäns änen ja nosti käsiäns corkeuteen.

10. Ne Woret näit sinun/ ia tulit murheisens/ Se Wesiwirta poismeni/ Syweys annoi änen henestens/ corkius käsiens ylesnosti. (Ne wuoret näit sinun/ ja tulit murheissansa/ Se wesiwirta poismeni/ Sywyys antoi äänen hänestänsä/ korkeus käsiänsä ylösnosti.)

11. Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa.

11. Aurinko ja kuu seisoivat siallansa; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja sinun sauvas pitkäisen leimauksella.

11. Auringo ja Cuu seisoit alallans sinun nuoles menit kirckaudella ja sinun sauwas pitkäisen leimauxella.

11. Auringo ia Cuu seisoit alalans/ Sinun Noles menit kircaudhen cansa/ ia sinun Tornios pitkeisen Leimauxella. (Aurinko ja kuu seisoit alallansa/ Sinun nuolesi meni kirkkauden kanssa/ ja sinun tornisi pitkäisen leimauksella.)

12. Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa.

12. Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas.

12. Sinä tallaisit maan wihasas ja surwoit ricki pacanat hirmuisudesas.

12. Sine alastallasit Maan wihasas/ ia sine Pacanat rickiwarstoit hirmudhesas. (Sinä alastallasit maan wihassasi/ ja sinä pakanat rikkiwarstoit hirmuisuudessasi.)

13. Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.

13. Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, Sela!

13. Sinä läxit Canssas auttaman auttaman woideltuas. Sinä särjit pään jumalattomain huonesa ja rijsuit perutuxet alasti haman caulan asti Sela.

13. Sine vloslexit sinun Canssas auttaman/ auttaman sinun woidheltuas. Sine serghit sen pään ninen Jumalattomiten Honesa/ ia alastirisuit ne Perustoxet haman Caulan asti. Sela. (Sinä ulosläksit sinun kansaasi auttamaan/ auttamaan sinun woideltuasi. Sinä särit sen pään niiden jumalattomien huoneessa/ ja alas riisuit ne perustukset hamaan kaulaan asti. Sela.)

14. Sinä lävistät heidän omilla keihäillään pään heidän johtajiltansa, jotka hyökkäävät hajottamaan minua — se on heidän ilonsa — aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa.

14. Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niinkuin tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niinkuin he olisivat köyhän syöneet salaisesti.

14. JOsca sinä wielä kiroisit pään waldicata kylinens jotca tulewat nijncuin tuulispää minua hajottaman ja iloidzewat nijncuin he olisit köyhän syönet salaisest.

14. Joska sine wiele nyt kirosit sen Pään Waltica/ ynne henen Kyläins cansa/ iotca ninquin yxi Twlispä tuleuat/ minua haiottaman/ ia iloitzeuat/ ninquin he ylessöisit sen Kieuhen salaudhes. (Josko sinä wielä nyt kirosit sen pään waltikan/ ynnä hänen kyläinsä kanssa/ jotka niinkuin yksi tuulispää tulewat/ minua hajoittaman/ ja iloitsewat/ niinkuin he ylössöisit sen köyhän salaudessa.)

15. Sinä ajat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua.

15. Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa.

15. Sinun orhis käywät meresä suurten wetten logas.

15. Sinun Orhidhes keuuet Meres/ swrein wesien Loghas. (Sinun orhisi käwit meressä/ suurten wesien loassa.)

16. Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.

16. Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa minä saisin levätä vaivani ajallla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii meitä vastaan.

16. Että minä sencaltaist cuulen nijn minun wadzan murehti minun huulen wärisewät huudosta märkä lijcku minun luisani minä olen murehisani. Josca minä saisin lewätä waiwani ajalla cosca me menemmä sen Canssan tygö joca soti meitä wastan.

16. Ette mine sencaltaista cwlen/ nin minun watzan murhectu/ Minun Hwleni wäriseuet Hwdhosta/ merkiä keupi minun Luuni sisel/ Mine olen itzesseni murheisan. Josko mine saisin leueide minun waiuani aialla/ coska me ylesmenem sen Canssan tyge/ ioca meiden wastan sotipi. (Että minä senkaltaista kuulen/ niin minun watsani murehtuu/ Minun huuleni wärisewät huudosta/ märkää käypi minun luuni sisällä/ Minä olen itsessäni murheissani. Josko minä saisin lewätä minun waiwani ajalla/ koska minä ylösmenen sen kansan tykö/ joka meidän wastaan sotiipi.)

17. Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa.

17. Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman: öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman.

17. Sillä ei ficunapuun pidä wihottaman eikä wijnapuus pidä hedelmätä oleman. Öljypuiden työ wilpistele ja ei pellot anna elatusta. Jo lambat pitä pihatosta carcotettaman eikä carja pidä nawetas oleman.

17. Sille eipe Ficunapuun pidhe wihertämen/ ia ei pidhe ychten hedelmet Winapuus oleman. Se töö Oliunpuista wilpistele/ ia euet pellot Elatost too. Jo Lambat pite pihaitasta poisreuäistemen/ eike Cariat pidhe Nauitas oleman. (Sillä eipä wiikunapuun pidä wihertämän/ ja ei pidä yhtään hedelmät wiinapuussa oleman. Se työ öljynpuista wilpistele/ ja eiwät pellot elatusta tuo. Jo lampaat pitää pihatosta poisrewäistämän/ eikä karjat pidä nawetassa oleman.)

18. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa.

18. Mutta minä iloitsen Herrassa, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.

18. MUtta minä iloidzen HERrasa ja riemuidzen Jumalasa minun lunastajasani.

18. Mutta mine iloitzen HERRASSA/ ia riemuitzen Jumalasa minun Lunastaiasan. (Mutta minä iloitsen HERRASSA/ ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.)

19. Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani. Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani.

19. Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niinkuin peuran jalat, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani.

19. Sillä HERra Jumala on minun woiman joca asetta minun jalcani nijncuin peuran jalat. Ja wie minun corkiallen nijn että minä soitan minun candelettani.

19. Sille HERRA Jumala ombi minun Woiman/ ia asettapi minun Jalcani/ ninquin Peurain ialat. Ja pitepi wiemen minua corkiallen/ nin ette mine weisan minun Candelen päle. (Sillä HERRA Jumala ompi minun woimani/ ja asettaapi minun jalkani/ niinkuin peuran jalat. Ja pitääpi wiemän minua korkeallen/ niin että minä weisaan minun kanteleen päällä.)