2 luku

Kaldealaisten synnit ja niiden rangaistus.

1. Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu, mitä hän valitukseeni vastaa.

1. Tässä minä seison minun vartiossani, ja astun minun linnaani; ja katselen nähdäkseni, mitä minulle sanotaan, ja mitä minulle sanotaan, ja mitä minä sitä vastaan, joka minua nuhtelee.

1. TÄsä minä olen minun wartiosani ja astun minun linnaani ja cadzelen nähdäxeni mitä minulle sanotan ja mitä minä sitä wastan joca minua nuhtele.

1. TEsse mine seison minun Wartiani päle/ ia astun minun Linnani päle/ ia catzelen ette mine näkisin/ mite minulle sanotuxi tule/ Ja mite minun wastaman pite/ sille/ ioca minua nuctele. (Tässä minä seison minun wartiani päällä/ ja astun minun linnani päällä/ ja katselen että minä näkisin/ mitä minulle sanotuksi tulee/ Ja mitä minun wastaaman pitää/ sillä/ joka minua nuhtelee.)

2. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea.

2. Mutta Herra vastasi minua ja sanoi: kirjoita se näky, ja piirrä tauluun, että ohitsekäypä sen lukis.

2. Mutta HERra wasta minua ja sano: kirjoita se näky ja pijrrä tauluun että ohidzekäypä sen lukis.

2. Mutta HERRA wastapi minua/ ia sanopi/ Kirioitta site Näky ia maala site ydhen Taulun päle/ ette sen lukia taidhais/ ioca sijte ohitzekeupi/ (Mutta HERRA wastaapi minua/ ja sanoopi/ Kirjoita se näky ja maalaa siitä yhden taulun päälle/ että sen lukea taitaisi/ joka siitä ohitse käypi/)

3. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.

3. Sillä se ennustus pitää ajallansa täytettämän, ja pitää sittekin ilmaantuman ja ei vilpistelemän. Jos se viipyy, niin odota häntä; hän tulee totisesti, ja ei viivyttele.

3. Nimittäin se ennustus pitä ajallans täytettämän ja pitä sijttekin ilmanduman ja ei wilpistelemän.

3. Nimitein. Sen Ennustoxen pite wiele aialans teutetuxi tuleman/ ia pite sijttekin ilmanduman ia ei wilpistelemen. (Nimittäin. Sen ennustuksen pitää wielä ajallansa täytetyksi tuleman/ ja pitää siitäkin ilmaantuman ja ei wilpistelemän.)

4. Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.

4. Mutta joka sitä vastaan on, ei hänen sielunsa pidä menestymän; sillä vanhurskas on elävä uskostansa.

4. Mutta jos se wijpy nijn odota händä hän tule totisest ja ei wijwyttele. Mutta joca sitä wastan on ei pidä hänen sieluns menestymän: sillä wanhurscas on eläwä uscostans.

4. Mutta ios se wipypi/ Nin odhota hende/ hen tulepi wissiste/ ia ei wiwy. Mutta ioca site wastanseiso/ ei pidhe henen Sieluns menestymen. Sille se Wanhurskas pite vskostans elemen. (Mutta jos se wiipyypi/ Niin odota häntä/ hän tuleepi wissiste/ ja ei wiiwy. Mutta joka sitä wastaan seisoo/ ei pidä hänen sielunsa menestymän. Sillä sen wanhurskas pitää uskostansa elämän.)

5. Ja vielä: viini on petollista, urho on röyhkeä; mutta hän ei ole pysyväinen, hän, joka levittää kitansa kuin tuonela ja on täyttymätön kuin kuolema, kokoaa itselleen kaikki kansakunnat ja kerää itselleen kaikki kansat.

5. Mutta viina tekee ylpiän miehen petolliseksi, ettei hän taida pysyä siassansa; joka sielunsa levittää niinkuin helvetti, ja on niinkuin kuolema, joka tyytymätöin on; hän tempaa puoleensa kaikki pakanat, ja kokoo tykönsä kaikki kansat.

5. MUtta wijna pettä ylpiän miehen ettei hän taida pysyä joca sielunsa lewittä nijncuin helwetti ja on nijncuin cuolema joca tytymätöin on. Hän temma puoleens cacki pacanat ja coco tygöns caicki Canssat.

5. MUtta Wina pettepi sen corian Miehen/ ettei hen woi pysyue/ ioca henen Sieluns vlosleuitte/ ninquin Helueti/ ia on iuri quin Coolema/ ioca tytymetöin on. Waan temmapi polens caiki Pacanat/ ia cochoutta tygens caiki Canssat. (Mutta wiina pettääpi sen korean miehen/ ettei hän woi pysyä/ joka hänen sielunsa uloslewittää/ niinkuin helwetti/ ja on juuri kuin kuolema/ joka tyytymätöin on. Waan tempaapi puoleensa kaikki pakanat/ ja kokoaa tykönsä kaikki kansat.)

6. Mutta ne kaikki virittävät hänestä pilkkalaulun, ivarunon, arvoituslaulun; he sanovat: Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen — ja kuinkahan pitkäksi aikaa? — ja kasaa päällensä pantteja!

6. Mitämaks, nämät kaikki pitää hänestä sananlaskun tekemän, ja puheen ja tapauksen, ja sanoman: voi sitä, joka kokoo tavaransa muiden hyvyydestä! kuinka kauvan se kestää? ja sälyttää paljon lokaa päällensä.

6. Mitämax nämät caicki pitä hänestä sananlascun tekemän ja puhen ja tapauxen ja sanoman. Woi händä joca corgotta tawarans muiden hywydest cuinga cauwan se kestä? ja sälyttä paljo loca päällens.

6. Mite maxa ? Nemet caiki tynni pite ydhen Sananlaskon tekemen/ ia ydhen puhen ia Tapauxen heneste/ ia sanoman. We henelle/ ioca Tauarans corghotta muidhen Hywydhest/ Quincauuan se kestepi ? Ja sälyttepi palio Loca pälens? (Mitä maksaa? Nämät kaikki tyynni pitää yhden sananlaskun tekemän/ ja yhden puheen ja tapauksen hänestä/ ja sanoman. Woi hänelle/ joka tawaransa kokoaa muiden hywyydestä/ Kuinkauan se kestääpi? ja säilyttääpi paljon lokaa päällensä?)

7. Eivätkö nouse äkisti sinun vaivaajasi, eivätkö heräjä sinun ravistajasi? Ja sinä joudut niiden ryöstettäväksi.

7. Oo kuinka äkisti ne pitää tuleman, jotka sinua purevat, ja ne heräävät, jotka sinun syöksevät pois? ja sinun täytyy tulla heille saaliiksi.

7. O cuinga äkist ne pitä tuleman jotca sinua purewat ja ne heräwät jotca sinun syöxewät pois ja sinun täyty tulla hänen osaxens.

7. O quin ekiste ne ylesnouseman pite/ iotca sinua pureuat/ ia ne ylesheräuet/ iotca sinun poissöxeuet/ ia sinun teuty tulla heiden osallens. (Oi kuin äkisti ne ylösnouseman pitää/ jotka sinua purewat/ ja ne ylösherääwät/ jotka sinua poissyöksewät/ ja sinun täytyy tulla heidän osallensa.)

8. Sillä niinkuin sinä olet riistänyt monia kansakuntia, niin riistävät sinua kaikki jäljellejääneet kansat ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille.

8. Että sinä olet monet pakanat ryövännyt, niin pitää kaikki jääneet kansoista taas sinua ryöväämän, ihmisten veren tähden, ja maan ja kaupungin ja kaikkein sen asuvaisten tähden, jotka ryöstetyt ovat.

8. Että sinä olet monet pacanat ryöwännnyt nijn pitä caicki jäänet Canssoista taas sinua ryöwämän ihmisten weren tähden ja maan ja Caupungin ja caickein sen asuwaisten wääryden tähden.

8. Ette sine olet monet Pacanat röuenyt/ nin pite caiki iellensieneet Canssoista taas sinua röuemen/ Inhimisten weren teden/ Ja sen Wärydhen tede'/ quin Maas ia Caupungis/ ia caikein hene' Siselasuuaisteins/ prucattu on. (että sinä olet monet pakanat ryöwännyt/ niin pitää kaikki jällensjääneet kansoista taas sinua ryöwäämän/ ihmisten weren tähden/ Ja sen wääryyden tähden/ kuin maassa ja kaupungissa/ ja kaikkein hänen sisällä asuwaistensa/ pruukattu on.)

9. Voi sitä, joka kiskoo väärää voittoa huoneensa hyväksi laittaakseen pesänsä korkealle, pelastuakseen kovan onnen kourista!

9. Voi sitä, joka ahne on oman huoneensa pahuudeksi, että hän panis pesänsä korkeuteen, ja pelastais itsensä onnettomuudesta.

9. WOi händä joca ahne on oman huonens pahudexi että hän panis pesäns corkeuteen ja wäldäis onnettomuden.

9. We henelle/ ioca ahne on/ oma' Honens pahudhexi/ senpäle hen panis Pesens corkiuten/ ette hen Onnettomuxen welteis. (Woi hänelle/ joka ahne on/ oman huoneensa pahuudeksi/ senpäälle hän panisi pesänsä korkeuteen/ että hän onnettomuuden wälttäisi.)

10. Sinä olet neuvoillasi tuottanut häpeätä huoneellesi, tuhoamalla paljon kansoja, ja olet oman henkesi rikkonut.

10. Mutta sinun neuvos pitää sinun huonees häpiäksi joutuman; sillä sinä olet ylen paljon kansoja lyönyt, ja ylpiästi syntiä tehnyt.

10. Mutta sinun neuwos pitä sinun huones häpiäxi joutuman: sillä sinä olet ylön paljo Canssoja lyönyt ja ylpiästi syndiä tehnyt.

10. Mutta sinun Neuuolaskus/ pite sinun Hones häpiexi iochtuman. Sille sine olet ylenpalio Canssoia lönyt/ ia ylpiesti synditehnyt. (Mutta sinun neuwolaskusi/ pitää sinun huoneesi häpeäksi johtuman. Sillä sinä olet ylen paljon kansoja lyönyt/ ja ylpeästi syntiä tehnyt.)

11. Sillä kivi seinästä on huutava ja orsi katosta on vastaava.

11. Sillä kivetkin seinässä pitää huutaman, ja malat harjalta pitää heitä vastaaman.

11. Sillä kiwetkin pitä muureis huutaman ja malat harjalda pitä heitä wastaman.

11. Sille kiuetki Mwreis pite hwtaman/ ia ne Malat Hariuxista pite heite wastaman. (Sille kiwetkin muureissa pitää huutaman/ ja ne malat harjaksista pitää heitä wastaaman.)

12. Voi sitä, joka rakentaa kaupungin verivelkojen varaan ja perustaa linnan vääryyden varaan!

12. Voi sitä, joka kaupungin verellä rakentaa, ja valmistaa kaupunkia vääryydellä.

12. Woi händä joca Caupungin werellä rakenda ja walmista Caupungita wäärydellä.

12. We henelle/ ioca Caupungin werelle rakendapi/ ia walmistapi Caupungin wärydhelle. (Woi hänelle/ joka kaupungin werelle rakentaapi/ ja walmistaapi kaupungin wääryydelle.)

13. Katso, eikö tule se Herralta Sebaotilta, että kansat näkevät vaivaa tulen hyväksi ja kansakunnat väsyttävät itseänsä tyhjän hyväksi?

13. Katso, eikö nämät Herralta Zebaotilta tapahdu? Mitä kansat ovat sinulle tehneet, se poltetaan tulessa, ja jonka tähden ihmiset ovat väsytetyt, se täytyy hukutettaa.

13. Eikö nämät HERralda Zebaothilda tapahdu: Mitä Canssat owat sinulle tehnet se poldetan tules ja jongatähden ihmiset owat wäsytetyt se täyty hucutetta.

13. Eikö nämet HERRALDA Zebaothilda tapactu ? Mite Canssat ouat sinulle tötetehnyet/ sen teuty ylespoltetta Tules/ ia ionga päle Inhimiset ouat wäsytuxi tulluet/ sen teuty hucutetta. (Eikö nämät HERRALTA Zebaothilta tapahdu? Mitä kansat owat sinulle työtä tehneet/ sen täytyy ylöspoltettaa tulessa/ ja jonka päällä ihmiset owat wäsytetyksi tulleet/ sen täytyy hukutettaa.)

14. Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

14. Sillä maan pitää oleman täynnä Herran kunnian tuntoa, niinkuin vedet, jotka meren peittävät.

14. Sillä maan pitä oleman täynäns HERran tundemisest nijncuin wedet jotca meren peittäwät.

14. Sille Maan pite teunens tuleman sijte HERRAN Cunnian Tundemisesta/ ninquin ne wedhet iotca Meren peitteuet. (SIllä maan pitää täynnänsä tuleman siitä HERRAN kunnian tuntemisesta/ niinkuin ne wedet jotka meren peittäwät.)

15. Voi sitä, joka juottaa lähimmäistänsä, joka sekoittaa juoman sinun vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen hänen alastomuutensa!

15. Voi sinua, joka lähimmäiselles panet sisälle, sekoitat siihen julmuutes ja juovutat häntä, ettäs hänen häpiänsä näkisit.

15. Woi sinua joca lähimmäiselles panet sisälle secoitat sijhen sappes ja juotat händä ettäs hänen häpiäns näkisit.

15. We sinulle/ quin Lehimeiselles siselskenket/ ia secotat sinun Sappes sihen sisel/ ia ioowtat/ ettes henen häpiens näkisit. (Woi sinulle/ kuin lähimmäisellesi sisälle skänkäät (paret sisälle 1642)/ ja sekoitat sinun sappesi siihen sisälle/ ja juotat/ ettäs hänen häpeänsä näkisit.)

16. Sinä ravitset itsesi häpeällä, et kunnialla: niinpä juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinun kohdallesi on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan.

16. Sinun pitää häpiällä ravittaman kunnian edestä: niin juo sinä myös nyt, ettäs häpys paljastaisit; sillä Herran oikian käden malja pitää sinun tykös poikkeeman, ja sinun täytyy häpiällisesti oksentaa sinun kunniaas vastaan.

16. Sinua pitä häpiällä rawittaman cunnian edest. Nijn juo sinä myös nyt ettäs maasa macaisit: sillä HERran oikian käden calcki pitä sinua ymbärins sattuman ja sinun täyty häpiälisest oxenda sinun cunnias tähden:

16. Sinepe häpielle pite rauitettaman Cunnian edest. Nin ioo sine mös nyt/ ettes maas macaisit. Sille se HERRAN oikian kädhen Calki pite sinun ymberinssattuman/ ia sinun teuty häpielisestä oxendaman sinun Cunniaudhes teden. (Sinäpä häpeällä pitää rawitettaman kunnian edestä. Niin juo sinä myös nyt/ ettäsä maassa makaisit. Sillä se HERRAN oikean käden kalkki pitää sinun ympärinsä sattuman/ ja sinun täytyy häpeällisesti oksentaman sinun kunniautesi tähden.)

17. Sillä sinut on peittävä Libanonille tekemäsi väkivalta ja eläimiä kohdannut hävitys, joka on ne säikyttänyt, ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille.

17. Sillä se väkivalta, joka Libanonissa tehty on, pitää lankeeman sinun päälles, ja haaskatut eläimet pitää sinua peljättämän, ihmisten veren tähden, ja maan ja kaupungin ja kaikkein sen asuvaisten tähden, jotka ryöstetyt ovat.

17. Sillä Libanonin wäärys pitä langeman sinun päälles ja haascatut eläimet pitä sinua peljättämän ihmisten weren tähden ja maan ja Caupungin ja caickein sen asuwaisten wääryden tähden.

17. Sille se wärys Libanon päle prucattu/ sinun ylitzes langeman/ ia ne haaskatut Eleimet pite sinun peliettemen/ Inhimisten weren teden/ ia sen wärydhen teden/ quin Maas ia Caupungis/ caikein henen Siselasuuaistein/ prucattu on. (Sillä se wääryys Libanonin päälle pruukattu/ sinun ylitsesi lankeeman/ ja ne haaskatut eläimet pitää sinun peljättämän/ ihmisten weren tähden/ ja sen wääryyden tähden/ kuin maassa ja kaupungissa/ kaikkein hänen sisällä asuwaisten/ pruukattu on.)

18. Mitä hyötyä on veistetystä kuvasta, että sen valmistaja veistää sen, ja valetusta kuvasta ja valheen opettajasta, että sen valmistaja siihen luottaa ja tekee mykkiä epäjumalia?

18. Mitä siis kuva auttaa taitaa, jonka puuseppä tehnyt on? eli valettu kuva ja valheen saarnaaja? Miksi se, joka niitä tekee, luottaa siihen, että hän mykkiä epäjumalia tehdä taitaa?

18. Mitä sijs Cuwa autta taita jonga puuseppä tehnyt on ja walettu cuwa johon hänen seppäns luotti että hän mykät epäjumalat teki?

18. Mite sis Cuua taita autta/ Jonga sen Snickari cuuanut on/ ia se falski walettu Cuua/ ionga päle henen Snickarins lootti/ ette hen myket Epeiumalat teki? (Mitä siis kuwa taitaa auttaa/ Jonka se nikkari kuwannut on/ ja se falski walettu kuwa/ jonka päälle hänen nikkarinsa luotti/ että hän mykät epäjumalat teki?)

19. Voi sitä, joka sanoo puulle: 'Heräjä!' ja mykälle kivelle: 'Nouse!' Sekö voisi opettaa? Katso, se on silattu kullalla ja hopealla, ja henkeä siinä ei ole, ei ensinkään.

19. Voi sitä, joka sanoo kannolle: heräjä! ja mykälle kivelle: nouse! Senkö pitäis opettaman? Katso, se on kullalla ja hopialla silattu, ja ei ole siinä ensinkään henkeä.

19. Woi händä joca sano cannolle: heräjä: ja mykälle kiwelle: nouse. Cuinga se opetta? Cadzo sen cullalla ja hopialla silattu ja ei ole heisä henge.

19. We henelle/ ioca sanopi Cannolle/ Ylesherä ia mykelle Kiuelle/ Nouse yles. Quinga sen piti iongun opettaman ? Catzo/ se on Cullalla ia Hopialla ylitzewedhettu/ ia ei ole ychten Henge heisse. (Woi hänelle/ joka sanoopi kannolle/ Ylösherää ja mykälle kiwelle/ Nouse ylös. Kuinka sen piti jonkun opettaman? Katso/ se on kullalla ja hopealla ylöswedetty/ ja ei ole yhtään henkeä heissä.)

20. Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa.

20. Mutta Herra on pyhässä templissänsä; vaijetkoon kaikki maailma hänen kasvoinsa edessä.

20. Mutta HERra on hänen pyhäsä Templisäns waiketcon caicki mailma hänen edesäns.

20. Mutta HERRA ombi henen pyhes Templisens. Waickenecan caiki Mailma henen edesens. (Mutta HERRA ompi hänen pyhässä templissänsä. Waikenekoon kaikki maailma hänen edessänsä.)