TOINEN SAMUELIN KIRJA |
2.SAMUELIN KIRJA |
Toinen Samuelin
Kirja |
| 1938 |
1776 |
1642 |
| |
|
|
| 14 LUKU |
14 LUKU |
XIV. Lucu |
| 14:1 Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan
sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen, |
14:1 Ja kuin Joab ZeruJan poika ymmärsi kuninkaan sydämen olevan Absalomia vastaan; |
14:1
JA cosca Joab ZeruJan poica
ymmärsi Cuningan sydämen käändynen Absalomin puoleen/ |
| 14:2 lähetti Jooab noutamaan Tekoasta taitavan vaimon ja
sanoi hänelle: "Ole surevinasi ja pukeudu
suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole
niinkuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa. |
14:2 Niin Joab lähetti Tekoaan ja antoi tuoda sieltä toimellisen vaimon, ja sanoi hänelle: teeskele nyt sinus murheelliseksi, ja pue murhevaatteet päälles, ja älä voitele sinuas öljyllä; vaan ole niinkuin joku vaimo, joka jo kauvan aikaa on murehtinut kuollutta; |
14:2
Lähetti hän Thecoan/ ja andoi
tuotta yhden toimellisen waimon/ ja sanoi hänelle:
teeskele sinun murhellisexi/ ja pue murhewaattet
päälles/ ja älä woitele sinuas öljyllä/ waan ole
nijncuin jocu waimo joca jo cauwan aica on murhettinut
jotacuta cuollutta. |
| 14:3 Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin."
Ja Jooab pani sanat hänen suuhunsa. |
14:3 Ja mene kuninkaan tykö ja puhu näin ja näin hänen kanssansa. Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa. |
14:3
Ja mene Cuningan tygö/ ja puhu
näin ja näin hänen cansans. Ja Joab pani sanat hänen
suuhuns. |
| 14:4 Niin tekoalainen vaimo meni kuninkaan eteen,
lankesi kasvoillensa maahan ja osoitti kunnioitusta ja
sanoi: "Auta, kuningas!" |
14:4 Ja kuin Tekoan vaimo tahtoi puhua kuninkaan kanssa, lankesi hän maahan kasvoillensa, kumarsi ja sanoi: auta minua! kuningas. |
14:4
JA cosca Thecoan waimo tahdoi
puhua Cuningan cansa/ langeis hän maahan/ cumarsi/ ja
sanoi: auta minua Cuningas. |
| 14:5 Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän
vastasi: "Totisesti, minä olen leskivaimo; mieheni on
kuollut. |
14:5 Kuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: minä olen tosin leskivaimo, ja minun mieheni on kuollut, |
14:5
Cuningas sanoi hänelle: mikä sinun
on? hän sanoi: minä olen murhellinen leskiwaimo ja minun
miehen on cuollut. |
| 14:6 Ja sinun palvelijattarellasi oli kaksi poikaa; he
tulivat riitaan keskenänsä kedolla, eikä siellä ollut
ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja niin
toinen löi toisen kuoliaaksi. |
14:6 Ja sinun piiallas oli kaksi poikaa: ne riitelivät keskenänsä kedolla, ja ettei siellä ollut joka heidät eroitti, niin löi toinen toisensa ja tappoi hänen. |
14:6
Ja sinun pijcallas oli caxi poica/
ne rijtelit keskenäns kedolla/ ja ettei siellä ollut
joca heidän eroitti/ tappoi toinen sen toisen. |
| 14:7 Ja katso, koko suku on noussut palvelijatartasi
vastaan, ja he sanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja,
että me otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä
hengestä ja niin hävitämme perillisenkin.' Niin he
sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on
jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä
maan päälle." |
14:7 Ja katso, nyt nousee koko sukukunta piikaas vastaan ja sanoo: anna tänne se, joka veljensä tappoi, tapettavaksi hänen veljensä sielun edestä, jonka hän tappanut on, ja tehtäväksi perinnöttömäksi. Ja he tahtovat sammuttaa minun kipinäni, joka vielä jäljellä on, ettei minun miehelläni ensinkään nimeä pitäisi hänen jälkeensä oleman maan päällä. |
14:7
Ja cadzo/ nyt nouse coco sucucunda
sinun pijcas wastan/ ja sano: anna tänne se joca weljens
tappoi/ tapetta hänen weljens sielun edest/ jonga hän
tappanut on/ ja tehtä händä perittömäxi. Ja he tahtowat
sammutta minun kipenäni/ joca wielä on/ ettei minun
miehelläni ensingän nime pidhäis hänen jälkens oleman
maan päällä. |
| 14:8 Kuningas sanoi vaimolle: "Mene kotiisi, minä annan
käskyn sinusta." |
14:8 Kuningas sanoi vaimolle: mene kotias, ja minä käsken sinun puolestas. |
14:8
Cuningas sanoi waimolle: mene
cotias/ minä käsken sinun puolestas. |
| 14:9 Mutta tekoalainen vaimo sanoi kuninkaalle:
"Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun
isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen
valtaistuimensa olkoon siitä vapaa." |
14:9 Ja Tekoan vaimo sanoi kuninkaalle: minun herrani kuningas, se pahateko olkoon minun päälläni ja minun isäni huoneen päällä; mutta kuningas ja hänen istuimensa olkoon viatoin. |
14:9
Ja Thecoan waimo sanoi Cuningalle:
minun Herran Cuningas/ se pahateco olcon minun päällän/
ja minun Isäni huonen päällä/ mutta Cuningas ja hänen
istuimens olcon wiatoin. |
| 14:10 Kuningas sanoi: "Tuo minun eteeni se, joka puhuu
sinulle niin, ja hän ei enää sinuun koske." |
14:10 Kuningas sanoi: joka sinua vastaan puhuu, tuo häntä minun tyköni: ei hänen pidä enää rupeeman sinuun. |
14:10
Cuningas sanoi: joca sinua wastan
puhu/ tuo händä minun tygöni/ ei hänen pidä enämbi
rupeman sinuun. |
| 14:11 Vaimo sanoi: "Muistakoon kuningas Herraa
Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä
suurempaa turmiota, ja ettei minun poikaani tuhottaisi."
Silloin hän sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: ei
hiuskarvaakaan sinun poikasi päästä ole putoava maahan." |
14:11 Hän sanoi: ajatelkaan nyt kuningas \Herransa\ Jumalansa päälle, ettei verenkostajia ylen monta olisi kadottamaan, ja ettei minun poikani surmattaisi. Hän sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää, ei pidä hiuskarvakaan lankeeman pojastas maan päälle. |
14:11
Hän sanoi: Cuningas/ ajattele
sinun HERras Jumalas päälle/ ettei weren costaita ylön
monda ole cadottaman/ ja ettei minun poican surmatais.
Hän sanoi: nijn totta cuin HERra elä/ ei pidä hiuscarwa
langeman sinun pojastas maan päälle. |
| 14:12 Mutta vaimo sanoi: "Salli palvelijattaresi puhua
vielä sananen herralleni, kuninkaalle." Hän vastasi:
"Puhu." |
14:12 Ja vaimo sanoi: anna nyt sinun piikas sanoa jotakin herralleni kuninkaalle! Hän sanoi: sano. |
14:12
JA waimo sanoi: anna sinun pijcas
sanoa jotakin minun Herralleni Cuningalleni/ hän sanoi:
sano. |
| 14:13 Vaimo sanoi: "Miksi sinä ajattelet tehdä juuri
samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli
oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan
kuningas itse joutuu ikäänkuin syylliseksi. |
14:13 Vaimo sanoi: miksi sinulla on senkaltainen ajatus Jumalan kansaa vastaan? että kuningas senkaltaisia sanoja puhunut on, niinkuin hän tekis itsensä vialliseksi, ettei kuningas anna tuoda kulkiaansa jälleen: |
14:13
Waimo sanoi: mixi sinulla on
sencaltainen ajatus Jumalan Canssa wastan/ että Cuningas
sencaltaisia sanoja puhunut on/ että hänen pitä tuleman
wicaan/ ja ei anna tuotta hänen culkiatans jällens: |
| 14:14 Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu
vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota
pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain
hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi. |
14:14 Sillä me tosin kuolemme ja juoksemme niinkuin vesi maahan, jota ei pidätetä: Ja ei Jumalakaan henkeä ota pois, vaan ajattelee kaiketi, ettei kulkia häneltä syöstäisi ulos. |
14:14
Sillä me cuolem ja juoxem nijncuin
wesi maahan/ jota ei pidätetä/ ja ei Jumalacan henge ota
pois/ waan ajattele ettei culkia häneldä syöstäis ulos. |
| 14:15 Sentähden minä tulin nyt puhumaan tätä herralleni,
kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään; silloin
ajatteli palvelijattaresi: minä puhun kuninkaalle, ehkä
kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan. |
14:15 Niin olen minä nyt tullut puhumaan senkaltaisia herralleni kuninkaalle; sillä kansa on peljättänyt minua, ja piikas ajatteli: minä puhun kuninkaan kanssa, kuka tietää, että hän tekee piikansa sanan jälkeen. |
14:15
Nijn olen minä nyt tullut puhuman
sencaltaisia minun Herralleni Cuningalleni: sillä Canssa
on peljättänyt minua/ ja sinun pijcas ajatteli: minä
puhun Cuningan cansa/ cuca tietä että hän teke pijcans
sanan jälken. |
| 14:16 Niin, kuningas on kuuleva ja pelastava
palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo
hävittää sekä minut että minun poikani Jumalan
perintöosasta. |
14:16 Sillä kuningas kuulee piikaansa ja auttaa niiden kädestä, jotka minua ja minun poikaani yhtä haavaa Jumalan perimisestä eroittaa tahtovat. |
14:16
Sillä hän cuule hänen pijcans/ ja
autta nijden kädest/ jotca minua ja minun poicani
Jumalan perimisest eroitta tahtowat. |
| 14:17 Ja palvelijattaresi ajatteli: minun herrani,
kuninkaan, sana on rauhoittava minut. Sillä herrani,
kuningas, on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän
kuulee, mikä hyvää on ja mikä pahaa. Ja Herra, sinun
Jumalasi, olkoon sinun kanssasi." |
14:17 Ja piikas ajatteli: herrani kuninkaan sanat ovat minulle lohdutukseksi; sillä herrani kuninkaani on niinkuin Jumalan enkeli, ja kuultelee hyvän ja pahan; sentähden myös \Herra\ sinun Jumalas on sinun kanssas. |
14:17
Ja sinun pijcas ajatteli: minun
Herran Cuningan sanat on minulle lohdutuxexi: sillä
minun Herran Cuningan on nijncuin Jumalan Engeli/ ja
cuuldele hywän ja pahan/ sentähden myös HERra sinun
Jumalas on sinun cansas. |
| 14:18 Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: "Älä salaa
minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn." Vaimo sanoi:
"Herrani, kuningas, puhukoon." |
14:18 Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: älä siis salaa minulta sitä, mitä minä kysyn sinulta. Vaimo sanoi: herrani kuningas puhukaan. |
14:18
CUningas wastais/ ja sanoi
waimolle: älä sijs sala minulda sitä/ cuin minä kysyn
sinulle. Waimo sanoi: minun Herran Cuningas/ puhucan. |
| 14:19 Kuningas kysyi: "Eikö Jooabin käsi ole mukanasi
kaikessa tässä?" Vaimo vastasi ja sanoi: "Niin totta
kuin sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei
pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani,
kuningas, puhuu. Niin, sinun palvelijasi Jooab on
käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat
palvelijattaresi suuhun. |
14:19 Kuningas sanoi: eikö Joabin käsi ole sinun kanssas kaikissa päissä? Vaimo vastasi ja sanoi: niin totta kuin sinun sielus elää, minun herrani kuningas, ei ole yhtäkään oikialla eli vasemmalla kädellä, paitsi sitä kuin minun herrani kuningas sanonut on; sillä sinun palvelias Joab on minun käskenyt ja on kaikki nämät sanat piikas suuhun pannut. |
14:19
Cuningas sanoi: eikö Joabin käsi
ole sinun cansas caikisa näisä? waimo wastais/ ja sanoi:
nijn totta cuin sinun sielus elä minun Herran Cuningas/
ei ole yhtäkän oikialla eli wasemalla kädellä/ paidzi
sitä cuin minun Herran Cuningas sanonut on: sillä sinun
palwelias Joab on minun käskenyt/ ja on caicki nämät
sanat sinun pijcas suuhun pannut. |
| 14:20 Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi
Jooab näin tehnyt; mutta herrani on viisas niinkuin
Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä
tapahtuu." |
14:20 Että minä niin kääntäisin tämän asian, sen on sinun palvelias Joab tehnyt: mutta minun herrani on toimellinen niinkuin Jumalan enkeli, ja ymmärtää kaikki kappaleet maan päällä. |
14:20
Että minä nijn käändäisin tämän
asian/ sen on sinun palwelias Joab tehnyt/ mutta minun
Herran on toimellinen nijncuin Jumalan Engeli/ ja
ymmärtä caicki cappalet maan päällä. |
| 14:21 Silloin kuningas sanoi Jooabille: "Katso, tämän
minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom." |
14:21 Silloin sanoi kuningas Joabille: katso, minä olen sen tehnyt: mene ja tuo nuorukainen Absalom jälleen. |
14:21
SIlloin sanoi Cuningas Joabille:
cadzo minä olen sen tehnyt/ mene ja tuo nuorucainen
Absalom jällens. |
| 14:22 Niin Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti
kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Ja Jooab sanoi: "Nyt
palvelijasi tietää, että minä olen saanut armon sinun
silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee
palvelijansa sanan mukaan." |
14:22 Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta, ja sanoi: tänäpänä ymmärtää palvelias minun löytäneeksi armon sinun edessäs, minun herrani kuningas; sillä kuningas tekee, mitä hänen palveliansa sanoo. |
14:22
Silloin langeis Joab caswoillens
maahan/ cumarsi ja kijtti Cuningast/ ja sanoi: tänäpän
ymmärtä sinun palwelias minun löytänexi armon sinun
edesäs minun Herran Cuningas: sillä Cuningas teke mitä
hänen palwelians sano. |
| 14:23 Sitten Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi
Absalomin Jerusalemiin. |
14:23 Niin nousi Joab ja meni Gessuriin, ja toi Absalomin Jerusalemiin. |
14:23
Nijn nousi Joab ja meni Gesurijn/
ja toi Absalomin Jerusalemijn. |
| 14:24 Mutta kuningas sanoi: "Hän siirtyköön omaan
taloonsa, mutta älköön tulko minun kasvojeni eteen."
Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa, mutta ei tullut
kuninkaan kasvojen eteen. |
14:24 Mutta kuningas sanoi: anna hänen poiketa huoneesensa ja ei nähdä minun kasvojani. Niin Absalom poikkesi huoneesensa ja ei nähnyt kuninkaan kasvoja. |
14:24
Mutta Cuningas sanoi: anna hänen
poiketa huoneseens/ ja ei nähdä minun caswojani. Nijn
Absalom poickeis huoneseens/ ja ei nähnyt Cuningan
caswoja. |
| 14:25 Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin
kaunista miestä kuin Absalom, eikä ketään niin
ylisteltyä: kantapäästä kiireeseen asti ei ollut hänessä
yhtään virheä. |
14:25 Ja koko Israelissa ei ollut yksikään mies niin kaunis kuin Absalom, ja niin suuresti ylistettävä; hamasta hänen kantapäästänsä niin päänlakeen asti ei ollut yhtäkään virhettä hänessä. |
14:25
JA coco Israelis ei ollut yxikän
mies nijn caunis cuin Absalom/ ja se ylistys oli hänellä
caickein edes/ hamast hänen candapäästäns nijn päänlaken
asti ei ollut yhtän wirhe hänes. |
| 14:26 Ja kun hän ajatti hiuksensa - aina vuoden kuluttua
hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi,
että hänen täytyi ne ajattaa - niin painoivat hänen
hiuksensa kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa. |
14:26 Ja kuin hänen päänsä kerittiin (se tapahtui vihdoin joka vuosi, sillä se oli hänelle ylen raskas, niin että hänen piti sen keritsemän), niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sikliä kuninkaan painon jälkeen. |
14:26
Ja cosca hänen pääns kerittin ( se
tapahdui wihdoin joca wuosi/ sillä se oli hänelle ylön
rascas/ nijn että hänen piti sen keridzemän ) nijn
painoit hänen hiuxens caxi sata Sicli Cuningan waagan
jälken. |
| 14:27 Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka
nimi oli Taamar; hän oli kaunis nainen. |
14:27 Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja yksi tytär, se kutsuttiin Tamar; ja hän oli kaunis vaimo näöstä. |
14:27
Ja Absalomille syndyi colme poica
ja yxi tytär/ se cudzuttin Thamar/ ja oli caunis waimo
warttans. |
| 14:28 Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa, tulematta
kuninkaan kasvojen eteen. |
14:28 Ja niin oli Absalom kaksi ajastaikaa Jerusalemissa, ettei hän kuninkaan kasvoja nähnyt. |
14:28
Ja nijn oli Absalom caxi ajastaica
Jerusalemis/ ettei hän Cuningan caswoja ensingän nähnyt. |
| 14:29 Ja Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen
hänet kuninkaan luo; mutta tämä ei tahtonut tulla hänen
luokseen. Ja hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän
ei tahtonut tulla. |
14:29 Ja Absalom lähetti Joabin perään, lähettääksensä häntä kuninkaan tykö: ja ei hän tahtonut tulla hänen tykönsä. Hän lähetti toisen kerran, vaan ei hän tahtonut tulla. |
14:29
JA Absalom lähetti Joabin perän/
lähdettäxens händä Cuningan tygö/ ja ei hän tahtonut
tulla hänen tygöns. Hän lähetti toisen kerran/ ei hän
cuitengan tahtonut tulla. |
| 14:30 Silloin hän sanoi palvelijoillensa: "Katsokaa,
Jooabin maapalsta on minun maapalstani vieressä, ja
hänellä on siinä ohraa; menkää ja sytyttäkää se
palamaan." Ja Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan
palamaan. |
14:30 Silloin sanoi hän palvelioillensa: katsokaat sitä Joabin pellon kappaletta minun sarkani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa: menkäät ja pistäkäät tuli siihen; niin pistivät Absalomin palveliat tulen siihen. |
14:30
Silloin sanoi hän palwelioillens:
cadzocat sitä Joabin pellon cappaletta minun peldoni
wieres/ ja hänen on sijnä ohra/ mengät ja pistäkät tuli
sijhen/ nijn pistit Absalomin palweliat tulen sijhen. |
| 14:31 Niin Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja
sanoi hänelle: "Miksi sinun palvelijasi ovat sytyttäneet
palamaan maapalstan, joka on minun omani?" |
14:31 Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneesen, ja sanoi hänelle: miksi palvelias ovat pistäneet tulen minun sarkaani? |
14:31
Silloin nousi Joab/ ja tuli
Absalomin huoneseen/ ja sanoi hänelle: mixi sinun
palwelias owat pistänet tulen minun sarcaani? |
| 14:32 Absalom vastasi Jooabille: "Katso, minä lähetin
sinulle sanan: Tule tänne, niin minä lähetän sinut
kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut
kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin
siellä. Nyt minä tahdon tulla kuninkaan kasvojen eteen;
ja jos minussa on vääryys, niin surmatkoon hän minut." |
14:32 Absalom sanoi Joabille: katso, minä lähetin sinun perääs ja annoin sanoa sinulle: tule minun tyköni, lähettääkseni sinua kuninkaan tykö, ja antaakseni sanoa: miksi minä tulin Gessurista? Se olis minulle parempi, että minä vielä siellä olisin. Niin anna minun nähdä kuninkaan kasvot: jos myös joku pahateko on minussa, niin tappakoon minun. |
14:32
Absalom sanoi Joabille: cadzo/
minä lähetin sinun peräs/ ja annoin sanoa sinulle: tule
minun tygöni/ lähettäxeni sinua Cuningan tygö/ ja
andaxen sanoa: mixi minä tulin Gesurist? se olis minulle
parembi että minä wielä siellä olisin. Nijn anna minun
nähdä Cuningan caswot/ jos myös jocu pahateco on minus/
nijn tapa minua. |
| 14:33 Silloin Jooab meni kuninkaan tykö ja kertoi
hänelle tämän. Ja hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli
kuninkaan tykö ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan
eteen. Ja kuningas suuteli Absalomia. |
14:33 Ja Joab meni kuninkaan tykö ja sanoi sen hänelle, ja hän kutsui Absalomin kuninkaan tykö. Ja hän kumarsi kuninkaan eteen maahan kasvoillensa, ja kuningas antoi suuta Absalomille. |
14:33
Ja Joab meni Cuningan tygö/ ja
sanoi sen hänelle/ ja hän cudzui Absalomin Cuningan
tygö. Ja hän cumarsi Cuningan edes maahan caswoillens/
ja Cuningas andoi suuta Absalomin. |
| |
|
|