JOOSUAN KIRJA |
JOSUA |
Josuan Kirja |
1938 |
1776 |
1642 |
|
|
|
14 LUKU |
14 LUKU |
XIV. Lucu |
14:1 Nämä ovat ne alueet, jotka israelilaiset saivat
perintöosiksi Kanaanin maassa, ne, jotka pappi Eleasar
ja Joosua, Nuunin poika, ja israelilaisten sukukuntien
perhekunta-päämiehet jakoivat heille |
14:1 Ja nämät ovat ne mitkä Israelin lapset ovat perimiseksi saaneet Kanaanin maalla, jonka heille perinnöksi jakoi pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika ja Israelin lasten sukukuntain ylimmäiset isät. |
14:1
NÄmät owat ne cuin Israelin lapset
owat perimisexi saanet Canaan maalla/ jonga heille jacoi
Pappi Eleazar/ ja Josua Nunin poica/ ja Israelin lasten
sucucundain ylimmäiset Isät. |
14:2 arvalla perintöosiksi sen käskyn mukaisesti, jonka
Herra oli yhdeksästä ja puolesta sukukunnasta antanut
Mooseksen kautta. |
14:2 Ja he jakoivat sen heillensä arvalla, niinkuin \Herra\ oli käskenyt Moseksen käden kautta, yhdeksälle sukukunnalle ja puolelle sukukunnalle. |
14:2
Ja he jaoit sen heillens arwalla/
nijncuin HERra oli käskenyt Mosexelle: puolelle kymmendä
sucucunnalle. |
14:3 Sillä Mooses oli antanut kahdelle ja puolelle
sukukunnalle perintöosat tuolta puolelta Jordanin, mutta
leeviläisille hän ei antanut perintöosaa heidän
keskellänsä. |
14:3 Sillä Moses oli antanut puolelle kolmatta sukukunnalle perimisen tuolla puolella Jordania. Mutta Leviläisille ei hän antanut yhtään perimistä heidän seassansa. |
14:3
Sillä Moses oli andanut puolelle
colmatta sucucunnalle perimyxen tuolla puolen Jordanin.
Mutta Lewitaille ei hän andanut yhtän perimystä heidän
seasans. |
14:4 Sillä joosefilaisia oli kaksi sukukuntaa, Manasse
ja Efraim; ja leeviläisille ei annettu osuutta maahan,
vaan ainoastaan kaupunkeja heidän asuaksensa sekä niiden
laidunmaat heidän karjaansa ja omaisuuttansa varten. |
14:4 Sillä Josephin lasten oli kaksi sukukuntaa, Manasse ja Ephraim; sentähden ei he Leviläisille yhtään osaa antaneet maakunnassa, vaan kaupungit heidän asuaksensa, ja esikaupungit, joissa heidän karjansa ja kalunsa oleman piti. |
14:4
Sillä Josephin lasten oli caxi
sucucunda/ Manasse ja Ephraim: sentähden ei he
Lewitaille yhtän osa andanet maacunnas/ mutta Caupungit
joisa he asuit/ ja esicaupungit joisa heidän carjans ja
caluns oleman piti. |
14:5 Niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut, niin
israelilaiset tekivät ja jakoivat maan. |
14:5 Niinkuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt, niin tekivät Israelin lapset, ja jakoivat maakunnan. |
14:5
Nijncuin HERra oli Mosexelle
käskenyt/ nijn teit Israelin lapset/ ja jaoit maacunnan. |
14:6 Silloin juudalaiset astuivat Joosuan eteen
Gilgalissa, ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika,
sanoi hänelle: "Sinä tunnet sen sanan, jonka Herra puhui
Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta
Kaades-Barneassa. |
14:6 Silloin menivät Juudan lapset Josuan tykö Gilgalissa, ja Kaleb Jephunnen poika Kenisiläinen sanoi hänelle: sinä tiedät, mitä \Herra\ sanoi Jumalan miehelle Mosekselle minun ja sinun puolestas KadesBarneassa. |
14:6
SIlloin menit Judan lapset Josuan
tygö Gilgalis/ ja Caleb Jephunnen poica Kenesiteri sanoi
hänelle: sinä tiedät mitä HERra sanoi Jumalan miehelle
Mosexelle/ minun ja sinun puolestas CadesBarneas. |
14:7 Minä olin neljänkymmenen vuoden vanha, kun Herran
palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta
vakoilemaan maata, ja minä annoin hänelle tietoja
parhaan ymmärrykseni mukaan. |
14:7 Minä olin neljänkymmenen ajastaikainen, kuin Moses \Herran\ palvelia minun lähetti KadesBarneasta vakoomaan maata, ja minä sanoin hänelle jälleen vastauksen sydämeni jälkeen. |
14:7
Ja minä olin neljänkymmenen
ajastaicainen/ cosca Moses HERran palwelia minun lähetti
CadesBarneast wacoiman maata/ ja minä sanoin hänelle
jällens wastauxen minun tundoni jälken. |
14:8 Mutta veljeni, jotka olivat käyneet siellä minun
kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, kun taas
minä uskollisesti seurasin Herraa, Jumalaani. |
14:8 Mutta veljeni, jotka minun kanssani menneet olivat, saattivat kansalle vapisevaisen sydämen; mutta minä seurasin \Herraa\ minun Jumalaani uskollisesti. |
14:8
Mutta minun weljen jotca minun
cansan mennet olit/ saatit Canssalle wapisewaisen
sydämen/ mutta minä seuraisin HERra minun Jumalatani
uscolliset. |
14:9 Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: 'Totisesti, se
maa, johon sinä olet jalkasi astunut, on tuleva sinulle
ja sinun lapsillesi perintöosaksi ikiaikoihin asti,
koska sinä olet uskollisesti seurannut Herraa, minun
Jumalaani.' |
14:9 Ja Moses vannoi sinä päivänä ja sanoi: se maa, jonka päälle sinä jaloillas olet astunut, on sinun ja sinun lastes perittävä ijankaikkisesti, ettäs \Herraa\ minun Jumalaani uskollisesti seurannut olet. |
14:9
Ja Moses wannoi sinä päiwänä/ ja
sanoi: se maa cuins jalgoillas olet astunut päälle/ on
sinun ja sinun lastes perittäpä ijancaickisest: ettäs
HERra minun Jumalatani uscollisest seurannut olet. |
14:10 Ja nyt, katso, Herra on antanut minun elää,
niinkuin hän oli sanonut, vielä neljäkymmentä viisi
vuotta sen jälkeen, kuin Herra puhui tämän sanan
Moosekselle, Israelin vaeltaessa erämaassa. Ja katso,
minä olen nyt kahdeksankymmenen viiden vuoden vanha |
14:10 Ja nyt katso, \Herra\ on antanut minun elää, niinkuin hän sanonut oli. Tämä on viides ajastaika viidettäkymmentä sittekuin \Herra\ näitä sanoi Mosekselle, kuin Israel vaelsi korvessa. Ja katso, minä olen tänäpäivänä viiden ajastajan vanha yhdeksättäkymmentä, |
14:10
Ja cadzo/ HERra on andanut minun
elä/ nijncuin hän sanonut oli. Tämä on wijdes ajastaica
widettäkymmendä/ sijttecuin HERra näitä sanoi Mosexelle/
cosca Israeli waelsi corwes. Ja cadzo/ minä olen
tänäpäiwän wijsi yhdexättäkymmendä ajastaica wanha. |
14:11 ja olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin
olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti; niinkuin
voimani oli silloin, niin se on vielä nytkin: minä
kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan. |
14:11 Ja olen vielä tänäpäivänä niin väkevä, kuin minä sinä päivänä olin, jona Mosen minun lähetti; niinkuin väkevyyteni oli siihen aikaan, niin on se vielä nyt vahva sotimaan, käymään ulos ja sisälle. |
14:11
Ja olen wielä tänäpäiwän nijn
wäkewä/ cuin minä sinä päiwän olin/ cosca Moses minun
lähetti/ nijncuin minun wäkewydeni oli sijhen aican/
nijn on hän wielä nyt wahwa sotiman/ käymän ulos ja
sisälle. |
14:12 Anna minulle siis tämä vuoristo, josta Herra puhui
sinä päivänä. Sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä
asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja
kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että
minä saan heidät karkoitetuksi, niinkuin Herra on
puhunut." |
14:12 Niin anna nyt minulle tämä vuori, josta \Herra\ sanoi sinä päivänä, sillä sinä kuulit sen siihen aikaan. Ja Enakilaiset asuvat siellä, ja siellä ovat suuret ja vahvat kaupungit; jos \Herra\ on minun kanssani, että minä ajaisin heidät pois, niinkuin \Herra\ on sanonut. |
14:12
Nijn anna sijs minulle tämä wuori/
josta HERra oli sanonut sinä päiwänä: sillä sinä cuulit
sen sijhen aican. Ja Enakim asuwat siellä/ ja owat
suuret ja wahwat Caupungit. Jos HERra on minun cansan/
että minä ajaisin heidän pois/ nijncuin HERra on
sanonut. |
14:13 Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan,
ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. |
14:13 Ja Josua siunasi häntä ja antoi Kalebille Jephunnen pojalle Hebronin perimiseksi. |
14:13
Ja Josua siunais hänen/ ja andoi
Calebille Jephunnen pojalle Hebronin perimisexi. |
14:14 Niin Hebron tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen
pojan, perintöosaksi, niinkuin se on tänäkin päivänä,
sentähden että hän oli uskollisesti seurannut Herraa,
Israelin Jumalaa. |
14:14 Siitä oli Hebron Kalebin Jephunnen pojan Kenisiläisen perimys tähän päivään asti, että hän on uskollisesti seurannut \Herraa\ Israelin Jumalaa. |
14:14
Sijtä oli Hebron Calebin Jephunnen
pojan sen Kenesiterin perimys/ tähän päiwän asti: että
hän on uscollisest seurannut HERRA Israelin Jumalata. |
14:15 Mutta Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba, Arban
mukaan, joka oli mahtavin mies anakilaisten joukossa. Ja
maa pääsi rauhaan sodasta. |
14:15 Mutta Hebron kutsuttiin muinaiseen aikaan KirjatArba, joka oli suurin mies Enakilaisten seassa; ja maakunta lakkasi sotimasta. |
14:15
Mutta Hebron cudzuttin muinaisen
aican Kiriath Arba/ joca oli suuri mies Enakim seas/ ja
maacunda lackais sotimast. |
|
|
|