14 luku

Jeesus jatkaa jäähyväispuhettaan: hän ilmoittaa menevänsä valmistamaan heille sijaa Isänsä kodissa 1 – 4, sanoo olevansa tie Isän tykö ja yhtä Isän kanssa 5 – 11 ja täyttävänsä heidän rukouksensa, kun rukoilevat hänen nimessään 12 – 14; lupaa heille Puolustajan Isältä 15 – 17, sanoo tulevansa jälleen heidän tykönsä 18 – 20 ja ilmoittavansa itsensä häntä rakastaville 21 – 24 Hän lupaa antaa heille rauhansa 25 – 31.

1 Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

1 Älköön sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.

1. (Ja hän sanoi opetuslapsillensa:) älkööt teidän sydämenne murheellinen olko; jos te uskotte Jumalan päälle, niin uskokaat myös minun päälleni.

1. JA hän sanoi Opetuslapsillens: älkön teidän sydämen wawahtuco jos te uscotte Jumalan päälle nijn uscocat myös minungin päälleni.

1. JA hen sanoi Opetuslapsillens/ Elken teiden Sydhemen wauactuco. Wskottaco Jumalan päle/ nin te mös vskot minun päleni. (Ja hän sanoi opetuslapsillensa/ Älkään teidän sydämenne waiwautuko. Uskokaa Jumalan päälle/ niin te myös uskot minun päälleni.)

2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?

2 Isäni kotona on monta asuinsijaa. Jollei niin olisi, olisin sanonut teille, [että*] menen valmistamaan teille sijaa.

2. Minun Isäni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin minä sanoisin teille: minä menen valmistamaan teille siaa.

2. Minun Isäni huones on monda asuinsia: Jos ei nijn olis nijn minä sanoisin teille: minä menen walmistaman teille sia.

2. Minu' Iseni Hones ouat monda Asuinsia. Ellei nin olis/ Nin mine sanoisin teille/ Mine menen walmistaman teille Sia. (Minun Isäni huoneessa owat monta asuinsijaa. Ellei niin olisi/ Niin minä sanoisin teille/ Minä menen walmistamaan teille sijaa.)

3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

3 Ja vaikka menen valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.

3. Ja vaikka minä menen pois valmistamaan teille siaa, niin minä tulen jälleen ja otan teidät tyköni, että kussa minä olen, siellä pitää myös teidän oleman.

3. Ja waicka minä poismenen walmistaman teille sia nijn minä tulen cuitengin jällens ja otan teidän tygöni että cusa minä olen siellä pitä myös teidän oleman.

3. Ja waicka mine poismenen/ walmistaman teille Sia/ quitengin mine iellens tulen/ ia otan teidhet minun tykeni/ Ette cussa mine olen/ sielle mös pite teiden oleman. (Ja waikka minä pois menen/ walmistamaan teille sijaa/ kuitenkin minä jällens tulen/ ja otan teidän minun tyköni/ Että kussa minä olen sillä myös pitää teidän oleman.)

4 Ja mihin minä menen — tien sinne te tiedätte."

4 (Tiedätte) minne menen (ja) tien tiedätte.”

4. Ja kuhunka minä menen, te tiedätte, ja tien te myös tiedätte.

4. Ja cuhunga minä menen te tiedätte ja tien te myös tiedätte.

4. Ja cuhunga mine menen/ te tiedhette/ ia sen tien te tiedhette. (Ja kuhunka minä menen/ te tiedätte/ ja sen tien te tiedätte.)

5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"

5 Tuomas sanoi Hänelle: "Herra, emme tiedä, minne menet, kuinka sitten *voimme tietää* tien?"

5. Sanoi Toomas hänelle: Herra, emme tiedä, kuhunkas menet: kuinka siis me taidamme tietää tien?

5. Sanoi Thomas hänelle: Herra en me tiedä cuhungas menet cuingasta sijs me tiedämme tien?

5. Sanoi henelle Thomas/ HERRA/ emme me tiedhe/ cuhungas menet/ ia quinga me taidham tien tiete? (Sanoi hänelle Thomas/ HERRA/ emme me tiedä/ kuhunkas menet/ ja kuinka me taidamme tien tietää?)

6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

6 Jeesus sanoi hänelle "Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.

6. Jesus sanoi hänelle: minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani.

6. Jesus sanoi hänelle: Minä olen tie totuus ja elämä. Ei kengän tule Isän tygö waan minun cauttani.

6. Iesus sanoi henelle/ Mine olen se Tie/ ia Totuus/ ia Eleme. Eikengen tule Isen tyge/ waan Minun cauttani. (Jesus sanoi hänelle/ Minä olen se tie/ ja totuus/ ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö/ waan minun kauttani.)

7 Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."

7 Jos olisitte tunteneet minut, olisitte tunteneet myös Isäni. Tästä lähin tunnette Hänet, ja te olette nähneet Hänet."

7. Jos te tuntisitte minun, niin te tosin myös tuntisitte Isäni; ja nyt te tunnette hänen, ja te näette hänen.

7. Jos te tundisitte minun nijn te tosin myös tundisitte minun Isäni: ja nyt te tunnette hänen ja te näitte hänen.

7. Jos te Minun tundisit/ nin te tosin tundisit mös minun Iseni. Ja nyt te tunnetta henen ia te neit henen. (Jos te minun tuntisit/ niin te tosin tuntisit myös minun Isäni. Ja nyt te tunnette hänen ja te näit hänen.)

8 Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme".

8 Filippus sanoi Hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin se riittää meille."

8. Philippus sanoi hänelle: Herra, osoita meille Isä, niin me tyydymme.

8. Philippus sanoi hänelle: Herra osota meille Isä nijn me tydymme. Jesus sanoi hänelle: minä olen cauwan aica teidän tykönän ja et sinä minua tunne?

8. Philippus sanoi henelle/ HERRA/ osota meille Ise/ ia me tydhyme. Iesus sanoi henelle/ Mine olen nincauuan teiden tykenen/ ia ett sine tunne minua? (Philippus sanoi hänelle/ HERRA/ osoita meille Isä/ ja me tyydymme. Jesus sanoi hänelle/ Minä olen niinkauan teidän tykönän/ ja et sinä tunne minua?)

9 Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?

9 Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa olen ollut kanssanne, etkä ole tuntenut minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka sinä vielä sanot: 'Näytä meille Isä'?

9. Jesus sanoi hänelle: minä olen niin kauvan aikaa teidän tykönänne, ja et sinä minua tunne? Philippus, joka näki minun, hän näki myös Isän: kuinka siis sinä sanot: osoita minulle Isä?

9. Philippe joca näke minun hän näke myös Isän: cuingas sijs sanot? osota meille Isä.

9. Philippe/ Joca Minun näke/ hen mös Isen näke/ Ja quingas sanot/ Osota meille Ise? (Philippus/ Joka minun näkee/ hän myös Isän näkee/ Ja kuinkas sanot/ Osoita meille Isä?)

10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

10 Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka puhun teille, en puhu omatahtoisesti, ja Isä, joka pysyy minussa, (Hän) tekee teot*.

10. Etkös usko minun olevan Isässä ja Isän minussa? Ne sanat, jotka minä teille puhun, en minä itsestäni puhu: mutta Isä, joka minussa on, hän tekee työt.

10. Etkös usco minua olewan Isäs ja Isä minus? Ne sanat cuin minä teille puhun en minä idzestäni puhu mutta Isä joca minus on teke työt.

10. Etkös vsko/ ette mine olen Ises/ ia Ise Minus? Ne sanat iotca mine teille puhun/ em mine itzesteni puhu/ Mutta Ise ioca minus on/ hen töödh teke. (Etkös usko/ että minä olen Isäsi/ ja Isä minussa? Ne sanat jotka minä teille puhun/ en minä itsestäni puhu/ Mutta Isä joka minussa on/ hän työt tekee.)

11 Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.

11 Uskokaa minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa: mutta ellette, uskokaa minua itse tekojen vuoksi.

11. Uskokaat minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa; mutta jos ei, niin töiden tähden uskokaat minua.

11. Uscocat minua että minä olen Isäs ja Isä minus: eli uscocat minua töistäkin cuin minä teen.

11. Wscocat minua/ ette mine olen Ises/ ia Ise minus. Eli wskocat minua ninen Töiden tedhen iotca mine teen (Uskokaat minua/ että minä olen Isässä/ ja Isä minussa. Eli uskokaat minua niiden töiden tähden jotka minä teen.)

12 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,

12 Totisesti, totisesti sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin nämä ovat, hän on tekevä. Sillä minä menen Isäni luo.

12. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, ne työt, joita minä teen, hän on myös tekevä, ja suurempia, kuin ne ovat, on hän tekevä; sillä minä menen Isäni tykö.

12. Totisest totisest sanon minä teille: joca usco minun päälleni ne työt cuin minä teen hän on myös tekewä ja wielä suurembita: sillä minä menen Isäni tygö ja mitä te Isäldä rucoiletta minun nimeeni sen minä teen.

12. Totisest totisest sano' mine teille/ Joca vsko minun päleni/ ne töödh iotca mine teen/ henen pite mös tekemen/ ia wiele swrembita hen tekepi/ Sille ette mine menen Isen tyge/ (Totisesti totisesti sanon minä teille/ Joka uskoo minun päälleni/ ne työt jotka minä teen/ hänen pitää myös tekemän/ ja wielä suurempia hän tekeepi/ Sillä että minä menen Isän tykö/)

13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.

13 Mitä tahansa anotte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojassa.

13. Ja mitä ikänä te anotte minun nimeeni, sen minä teen: että Isä kunnioitettaisiin Pojan kautta.

13. Että Isä cunnioittetaisin Pojan cautta.

13. ia mite te Rucoletta Ise minun Nimeeni sen mine teen/ Sen päle ette Ise pite cunnioitettaman Poian cautta. (ja mitä te rukoilette Isää minun nimeeni sen minä teen/ Sen päälle että Isä pitää kunnioitettaman Pojan kautta.)

14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

14 Jos anotte [minulta] jotain minun nimessäni, minä teen sen.

14. Mitä te anotte minun nimeeni, sen minä teen.

14. Mitä te anotte minun nimeeni sen minä teen.

15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.

15 Jos rakastatte minua, pitäkää* käskyni.

15. Jos te rakastatte minua, niin pitäkäät minun käskyni.

15. JOs te racastatte minua nijn pitäkät myös minun käskyni.

14. Mite te anotta minun Nimeni cautta sen mine teen. Jos te Racastatta minua/ nin piteke minun Keskyni/ (Mitä te anotte minun nimeni kautta sen minä teen. Jos te rakastatte minua/ niin pitäkää minun käskyni/)

16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,

16 Ja minä olen rukoileva Isää ja Hän on antava teille toisen Puolustajan olemaan kanssanne iäti,

16. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olis ijankaikkisesti:

16. Ja minä olen rucoilewa Isä että hän andais teille toisen lohduttajan joca teidän cansan olis ijancaickisest.

15. Ja minun pite Rucoleman Ise/ ia henen pite andaman teille toisen * Lohuttaia'/ ette hene' pite oleman teiden cansan ijancaikisest/ (Ja minun pitää rukoileman Isää/ ja hänen pitää antaman teille toisen lohduttajan/ että hänen pitää oleman teidän kanssan iankaikkisesti/)

17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä. Mutta te tunnette Hänet, sillä Hän pysyy luonanne ja on teissä oleva.

17. Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sillä ei he näe häntä, eikä tunne häntä: mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

17. Totuuden Hengen jota ei mailma taida saada: sillä ei he näe eikä tunne händä: mutta te tunnetta hänen ja hän pysy teidän tykönänne ja on teisä olewa.

16. totudhen Hengen/ iota ei Malima taidha sadha. Sille ettei he näe hende/ eike mös hende tunne. Mutta te tunnetta henen/ sille hen pysy teiden tykenen/ ia pite teisse oleman/ (Totuuden Hengen/ jota ei maailma taida saada. Sillä ettei he näe häntä/ eikä myös häntä tunne. Mutta te tunnette hänen/ sillä hän pysyy teidän tykönän/ ja pitää teissä oleman/)

18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

18 En jätä teitä orvoiksi. Minä tulen luoksenne.

18. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne.

18. En minä jätä teitä orwoixi waan minä tulen teidän tygönne.

17. Em mine iete teite Oruoixi/ Mine tulen teiden tygen. (En minä jätä teitä orwoiksi/ Minä tulen teidän tykön.)

19 Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää.

19 Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua. Mutta te näette minut. Koska minä elän, tekin elätte.

19. Vielä on vähän aikaa, ja ei maailma silleen minua näe, mutta te näette minun; sillä minä elän, ja te myös elätte.

19. Wielä on wähä aica ja ei mailma sillen minua näe mutta te näettä minun: sillä minä elän ja te myös elätte.

18. Wiele yrielde/ ia ei Mailma sillen minua näe/ mutta te näette minun/ Sille ette mine elen/ ia teiden pite mös elemen. (Wielä yrjäältä/ ja ei maailma silleen minua näe/ mutta te näette minun/ Sillä että minä elän/ ja teidän pitää myös elämän.)

20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.

20 Sinä päivänä ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te minussa ja minä teissä.

20. Sinä päivänä pitää teidän ymmärtämän, että minä olen Isässä, ja te minussa ja minä teissä.

20. Sinä päiwänä pitä teidän ymmärtämän minun olewan Isäs ja te minus ja minä teisä.

19. Sine peiuen teiden pite ymertemen/ ette mine olen Iseseni/ ia te minus/ ia mine teisse. (Sinä päiwän teidän pitää ymmärtämän/ että minä olen Isässäni/ ja te minussa/ ja minä teissä.)

21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."

21 Jolla on minun käskyni ja joka pitää ne, hän on se, joka minua rakastaa. Mutta joka minua rakastaa, häntä Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle."

21. Jolla minun käskyni ovat ja ne kätkee, se rakastaa minua: mutta joka minua rakastaa, hän rakastetaan minun Isältäni, ja minä tahdon häntä rakastaa, ja ilmoitan itseni hänelle.

21. Jolla minun käskyni owat ja ne kätke se racasta minua: mutta joca minua racasta hän racastetan minun Isäldäni. Ja minä tahdon händä racasta ja ilmoitan idzeni hänelle.

20. Jolla minun Keskyni ouat ia ketke ne/ se on se ioca minua Rakasta. Mutta ioca Racasta minua/ he' Racastetan minu' Iseldeni. Ja mine tadon he'de Racasta/ ia mine ilmoita' itzeni henelle. (Jolla minun käskyni owat ja kätkee ne/ se on se joka minua rakastaa. Mutta joka rakastaa minua/ hän rakastetaan minun Isältäni. Ja minä tahdon häntä rakastaa/ ja minä ilmoitan itseni hänelle.)

22 Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?"

22 Juudas — ei Iskariot — sanoi Hänelle: "Herra, mitä on tapahtunut, niin että aiot ilmaista itsesi meille etkä maailmalle?"

22. Sanoi hänelle Juudas: (ei se Iskariot) Herra, kuinka se tulee, ettäs tahdot meille itses ilmoittaa, ja et maailmalle?

22. Sanoi hänelle Judas ei se Ischariot: Herra cuingastas sijs idzes meille ilmoitat ja et mailmalle?

21. Sanoi henelle Judas/ ei se Ischariotes/ HERRA mite se sis ombi ettes tadhot itzes meille ilmoitta/ ia ei Mailmalle? (Sanoi hänelle Judas/ ei se Ischariotes/ HERRA mitä se siis ompi ettäs tahdot itsesi meille ilmoittaa/ ja ei maailmalle?)

23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.

23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, hän pitää sanani, ja Isäni rakastaa häntä. Ja me tulemme hänen luokseen ja asumme hänen luonaan.

23. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: joka minua rakastaa, se pitää minun sanani; ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönänsä.

23. Jesus wastais ja sanoi hänelle: joca minua racasta se pitä minun sanani ja minun Isäni racasta händä ja me tulemma hänen tygöns ja asumma hänen tykönäns.

22. Wastasi Iesus ia sanoi henelle/ Joca minua Racasta/ se pitepi minun sanani/ Ja minun Isen Racastapi hende/ ia me tulema henen tygens/ ia teem Asumisen henen tykenens. (Wastasi Jesus ja sanoi hänelle/ Joka minua rakastaa/ se pitääpi minun sanani/ Ja minun Isän rakastaapi häntä/ ja me tulemme hänen tykönsä/ ja teemme asumisen hänen tykönänsä.)

24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

24 Joka ei rakasta minua, hän ei pidä sanojani. Ja se sana, jonka kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

24. Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke: ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän joka minun lähetti.

24. Mutta joca ei minua racasta ei se minun sanojani kätke. Ja ne sanat cuin te cuuletta ei ole minun waan Isän joca minun lähetti.

23. Mutta ioca ei Racasta minua ei se minun sanoiani ketke. Ja ne sanat iotca te cwletta ei ole minun/ waan Isen/ ioca minun lehetti. (Mutta joka ei rakasta minua ei se minun sanojani kätke. Ja ne sanat jotka te kuulette ei ole minun/ waan Isän/ joka minun lähetti.)

25 Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.

25 Tämän olen teille puhunut ollessani luonanne,

25. Näitä olen minä teille puhunut, ollessani teidän kanssanne.

25. Näitä olen minä teille puhunut ollesani teidän cansan.

24. Neite mine olen puhunut teille/ ollesani teiden tykenen. (Näitä minä olen puhunut teille/ ollessani teidän tykönän.)

26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.

26 mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka isä lähettää nimessäni. Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä olen teille sanonut.

26. Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.

26. Mutta lohduttaja Pyhä Hengi jonga Isä on lähettäwä minun nimeeni opetta teille caicki se muistutta myös teille caicki cuin minä teille sanonut olen.

25. Mutta Lohduttaia se Pyhe hengi ionga Ise pite lehettemen minun Nimeheni/ se teillen caiki opetapi/ Ja se muistutapi teillen caiki ne/ iotca mine olen teille sanonut. (Mutta lohduttajani se Pyhä Henki jonka Isä ptää lähettämän minun nimeeni/ se teillen kaikki opettaapi/ Ja se muistuttaapi teillen kaikki ne/ jotka minä olen teille sanonut.)

27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

27 Rauhan jätän teille, minun rauhani annan teille. En anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön sydämenne olko murheellinen, älköönkä pelätkö.

27. Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.

27. Rauhan minä jätän teille minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille nijncuin mailma anda. Älkön teidän sydämen wawahtuco älkät myös peljästykö.

26. Rauha' mine iete' teille/ Minu' rauhani mine a'nan teille. Em mine a'na teille ninquni Mailma a'dapi. Elken teiden sydemen wawachtuco/ elken mös peliestykö. (Rauhan minä jätän teille/ Minun rauhani minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaapi. Älkää teidän sydämen wawahtuko/ älkään myös peljästykö.)

28 Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.

28 Kuulitte minun sanovan teille: 'Menen pois ja tulen jälleen luoksenne.' Jos rakastaisitte minua, iloitsisitte siitä, että sanoin: 'Menen Isän luo', sillä Isäni on minua suurempi.

28. Te kuulitte minun sanovan: minä menen pois ja tulen jälleen teidän tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, että minä sanoin: minä menen Isän tykö; sillä Isä on suurempi minua.

28. Te cuulitta minun sanowan: minä menen pois ja tulen taas teidän tygönne. Jos te minua racastaisitte nijn te tosin iloidzisitte että minä sanoin: minä menen Isäni tygö: sillä Isä on suurembi minua.

27. Te cwlitta ette mine sanoin teille/ Mine mene' pois/ ia tulen taas teiden tyge'ne. Jos te minua Racastaisitta/ nin te tosin iloitzisitta ette mine sanoin/ Mine mene' Ise' tyge/ Sille ette Ise ombi swrembi minua/ (Te kuulitte että minä sanoin teille/ Minä menen pois/ ja tulen taas teidän tykönne. Jos te minua rakastaisitte/ niin te toisi iloitsisitte että minä sanoin/ Minä menen Isän tykö/ Sillä että Isä ompi suurempi minua/)

29 Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.

29 Olen nyt sanonut sen teille ennen kuin se tapahtuu, jotta uskoisitte, kun se tapahtuu.

29. Ja nyt minä sanon teille ennen kuin se tapahtuu, että te uskoisitte, kuin se tapahtunut on.

29. Ja tämän minä sanon teille ennen cuin se tapahtu että te uscoisitte cosca se tapahtunut on.

28. Ja nyt mine sanoin teille/ ennenquin se tapactupi/ senpele/ ette teiden pite vskoman/ coska se tapactanut on. (Ja nyt minä sanoin teille/ ennenkuin se tapahtuupi/ sen päälle/ että teidän pitää uskoman/ koska se tapahtunut on.)

30 En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.

30 En enää puhu paljoa kanssanne, sillä (tämän) maailman ruhtinas tulee ja minussa hänellä ei ole mitään.

30. En minä tästedes puhu paljon teidän kanssanne; sillä tämän maailman päämies tulee, jolla ei ole mitään minussa.

30. En minä tästedes puhu paljo teidän cansan: sillä tämän mailman päämies tule jolla ei ole mitän minus.

29. Testedes em mine palio puhu teiden cansanna/ Sille ette temen Mailman Pämies tulepi/ ia ei ole henelle miten minus. (Tästedes en minä paljon puhu teidän kanssanne/ Sillä että tämän maailman päämies tuleepi/ ja ei ole hänellä mitään minussa.)

31 Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä."

31 Mutta jotta maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän niin kuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä.

31. Mutta että maailma ymmärtäis minun Isää rakastavan, ja niinkuin Isä minulle käski, niin minä myös teen. Nouskaat, lähtekäämme täältä!

31. Mutta että mailma ymmärräis minun Isä racastawan ja nijncuin Isä minulle käski nijn minä myös teen. Noscat ja lähtekäm tääldä.

30. Waan senpäle/ ette Mailman pite tundeman/ iotta mine Racasta' Ise/ ia quin Ise annoi minulle keskyn * nin mine teen. Ylesnoskat/ Ja mengem me tälde. (Waan senpäälle/ että maailman pitää tunteman/ jotta minä rakastan Isää/ ja kuin Isä antoi minulle käskyn niin minä teen. Ylös nouskaa/ Ja menkäämme me täältä.)