3 luku

Jeesus puhuu Nikodeemuksen kanssa uudesti – syntymisestä ja uskosta 1 – 21, ja vaikuttaa Juudean maaseudulla 22 Johannes Kastaja todistaa vielä Kristuksesta 23 – 36.

1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.

1 Oli fariseusten joukkoon kuuluva mies nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.

1. Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä, Juudalaisten ylimmäinen.

1. NIin oli yxi mies Phariseuxist Nicodemus nimeldä Judalaisten ylimmäinen.

1. NIn oli yxi mies Phariseusist/ Nicodemus nimelde/ yxi Judasten Ylimeinen/ (Niin oli yksi mies phariseuksista/ Nicodemus nimeltä/ yksi judasten ylimmäinen/)

2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."

2 Hän tuli Jeesuksen luo yöllä ja sanoi Hänelle: "Rabbi, tiedämme, että sinä olet tullut opettajaksi Jumalan lähettämänä, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan."

2. Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.

2. Se tuli yöllä Jesuxen tygö ja sanoi hänelle: Mestari me tiedämme että sinä olet Jumalast opettajaxi tullut sillä ei taida kengän nijtä tunnustähtejä tehdä cuin sinä teet jollei Jumala ole hänen cansans.

2. Se tuli ölle Iesusen tyge ia sanoi henelle/ Mestari/ me tiedhem ette sine olet Opetaiaxi Jumalast tullut. Sille eikengen taidha neite Tunnustechti tedhä/ iotca sine teet/ ellei Jumala olisi henen cansans. (Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle/ Mestari/ me tiedäm että sinä olet opettajaksi Jumalasta tullut. Sillä ei kenkään taida näitä tunnustähtiä tehdä/ jotka sinä teet/ ellei Jumala olisi hänen kanssansa.)

3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti sanon sinulle: ellei ihminen synny uudesti, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

3. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalanmalan valtakuntaa nähdä.

3. Jesus wastais ja sanoi hänelle: totisest totisest sanon minä sinulle: ellei jocu wastaudest synny ei hän taida Jumalan waldacunda nähdä.

3. Iesus wastasi ia sanoi henelle/ Totisesta totisesta/ mine sanon sinulle/ Ellei iocu wastudhest synny/ ei hen woi nädhä Jumala' waldakunda. (Jesus wastasi ja sanoi hänelle/ Totisesti totisesti/ minä sanon sinulle/ Ellei joku wastuudesta synny/ ei hän woi nähdä Jumalan waltakuntaa.)

4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"

4 Nikodeemus sanoi Hänelle: "Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä jälleen äitinsä kohtuun ja syntyä?"

4. Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?

4. Nicodemus sanoi hänelle: cuinga taita ihminen wanhana syndy taitaco hän äitins cohtuun jällens mennä ja syndyä?

4. Sanoi henelle Nicodemus/ Quinga taita Inhiminen syndy coska hen wanha ombi. Woipico hen Eitins cochtun iellens siselmenne/ ia syndy? (Sanoi hänelle Nikodemus/ Kuinka taitaa ihminen syntyä koska hän wanha ompi. Woipiko hän äitinsä kohtuun jällens sisälle mennä/ ja syntyä?)

5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti sanon sinulle: Ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

5. Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.

5. Jesus wastais: totisest totisest sanon minä sinulle: ellei jocu synny wedest ja Hengest ei hän taida Jumalan waldacundaan tulla.

5. Iesus wastasi/ Totisest/ totisest/ sano' mine sinulle. Ellei iocu synny wedhest ia Hengest/ nin ei hen woi Jumalan Waldakundan siseltulla. (Jesus wastasi/ Totisesti/ totisesti/ sanon minä sinulle. Ellei joku synny wedestä ja Hengestä/ niin ei hän woi Jumalan waltakuntaan sisälle tulla.)

6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

6 Mikä lihasta on syntynyt on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt on henki.

6. Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.

6. Mitä lihast syndynyt on se on liha: ja mitä Hengest syndynyt on se on Hengi.

6. Mite Lihast syndynyt on/ se ombi Liha. Ja mite Hengest syndynyt on/ se ombi Hengi. (Mitä lihasta syntynyt on/ se ompi liha. Ja mitä Hengestä syntynyt on/ se ompi Henki.)

7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

7 Älä ihmettele, että sanoin sinulle: Teidän täytyy syntyä uudesti*.

7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.

7. Älä ihmettele että minä sanoin sinulle: teidän pitä udest syndymän.

7. Ele ihmettele/ ette mine sanoin sinulle/ ette teiden pite wdesta syndyme'. (Älä ihmettele/ että minä sanoin sinulle/ että teidän pitää wedestä syntymän.)

8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."

8 Tuuli* puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Niin on jokainen, joka on Hengestä syntynyt."

8. Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.

8. Tuuli puhalda cusa hän tahto ja sinä cuulet hänen humuns ja et tiedä custa hän tule taicka cuhunga hän mene: näin on jocainen cuin Hengest syndynyt on.

8. Twli puhalta cussa hen tacto/ ia sine cwlet hene' hwmuns/ Ja et sine tiedä custa hen tule/ taicka cuhu'ga hen menepi. Nein on iocaine'/ quin He'gest syndynyt on. (Tuuli puhaltaa kussa hän tahtoo/ ja sinä kuulet hänen humunsa/ Ja et sinä tiedä kusta hän tulee/ taikka kuhunka hän meneepi. Näin on jokainen/ kuin Hengestä syntynyt on.)

9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"

9 Nikodeemus vastasi ja sanoi Hänelle: "Miten tämä voi tapahtua?"

9. Vastasi Nikodemus ja sanoi hänelle: kuinka ne taitavat tapahtua?

9. Nicodemus sanoi hänelle: cuinga se taita tapahtua?

9. Nicodemus wastasi/ ia sanoi henelle/ Quinga se taita tulla? (Nikodemus wastasi/ ja sanoi hänelle/ Kuinka se taitaa tulla?)

10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!

10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja, etkä tätä tiedä!

10. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet mestari Israelissa, ja et näitä tiedä!

10. Jesus wastais ja sanoi hänelle: oletcos Mestari Israelis ja et näitä tiedä?

10. Iesus wastasi/ ia sanoi henelle/ Oleco sine se Mestari Israelis/ ia et neite tiedhe? (Jesus wastasi/ ja sanoi hänelle/ Oletko sinä se mestari Israelissa/ ja et näitä tiedä?)

11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.

11 Totisesti, totisesti sanon sinulle: Me puhumme, mitä tiedämme ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan todistustamme.

11. Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: me puhumme, mitä me tiedämme, ja todistamme, mitä me näemme, ja ette ota vastaan meidän todistustamme.

11. Totisest totisest sanon minä sinulle: me puhumme mitä me tiedämme ja todistamme mitä me näimmä ja et te ota wastan meidän todistustam.

11. Totisest/ totisest/ sano' mine sinulle Me puhume/ mite me tiedhe'/ ia todistam/ mite me neim/ ia ette te wasta' ota meiden todistusta. (Totisesti/ totisesti/ sanon minä sinulle. Me puhumme/ mitä me tiedän/ ja todistamme/ mitä me näimme/ ja ette te wastaan ota meidän todistusta.)

12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?

12 Jos ette usko, kun puhun teille maallisista, kuinka uskotte, jos puhun teille taivaallisista.

12. Jos minä maallisia teille sanoin, ja ette usko: kuinka te uskoisitte, jos minä taivaallisia teille sanoisin?

12. Jos minä maalisia teille sanoin ja et te usco cuinga te uscoisitta jos minä taiwallisia teille sanoisin?

12. Jos mine malisia teille sanoin/ ia ette te wskonuat/ quinga te wskoisitt/ ios mine teille Taiualisi sanoisin? (Jos minä maallisia teille sanoin/ ja ette te uskoneet/ kuinka te uskoisit/ jos minä teille taiwaallisia sanoisin?)

13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

13 Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi Hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

13. Ei astu kenkään ylös taivaasen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

13. Ei astu kengän ylös Taiwasen waan joca Taiwast alas astui ihmisen Poica joca on Taiwas.

13. Ja eikengen ylesastu Taiuasen/ waan se/ ioca taiuaast alasastui/ inhimisen Poica/ ioca ombi Taiuahas. (Ja eikenkään ylös astu taiwaaseen/ waan se/ joka taiwaasta alas astui/ Ihmisen Poika/ joka ompi taiwahassa.)

14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,

14 Niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on Ihmisen Poika korotettava,

14. Ja niinkuin Moses ylensi kärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän.

14. Ja nijncuin Moses ylönsi kärmen corwes:

14. Ja ninquin Moses ylensi Kärmen coruesa/ (Ja niinkuin Moses ylensi käärmeen korwessa/)

15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

15 jottei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iäinen elämä.

15. Että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.

15. Nijn myös ihmisen Poica yletän Että jocainen cuin usco hänen päällens ei pidä huckuman mutta ijancaickisen elämän saaman.

15. Nin pite mös Inhimisen Poica ylettemen/ Sempäle/ ette Caiki/ iotca henen pällens wskouat/ ei pide huckuman/ Mutta ijancaikisen Elemen szaman. (Niin pitää myös Ihmisen Poika ylettämän/ Sen päälle/ että kaikki/ jotka hänen päällensä uskowat/ ei pidä hukkuman/ Mutta iankaikkisen elämän saaman.)

16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iäinen elämä.

16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.

16. SIllä nijn on Jumala mailma racastanut että hän andoi hänen ainoan Poicans että jocainen cuin usco hänen päällens ei pidä huckuman mutta ijancaickisen elämän saaman.

16. Sille Nein on Jumala Mailma racastanut/ ette he' andoi hene' ainoan Poicans/ Sempälle/ ette Jocaine' quin wsko hene' päle's ei pide huckuma'/ mutta ijancaikise' Eleme' szama'. (Sillä näin on Jumala maailmaa rakastanut/ että hän antoi hänen ainoan Poikansa/ Sen päälle/ että jokainen kuin uskoo hänen päällensä ei pidä hukkuman/ mutta iankaikkisen elämän saaman.)

17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan jotta maailma Hänen kauttaan pelastuisi.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poicans mailmaan duomidzeman mailma mutta että mailma piti hänen cauttans wapadettaman.

17. Sille/ ettei Jumala lehettenyt Poica's Mailma'/ ette hene' piti domitzeman mailma/ Muta ette Mailma piti henen cauttans wapadettaman. (Sillä/ ettei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan/ että hänen piti tuomitseman maailmaa/ Mutta että maailma piti hänen kauttansa wapahdettaman.)

18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

18 Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita. Mutta joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainosyntyisen Pojan nimeen.

18. Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.

18. Joca hänen päällens usco ei händä duomita mutta joca ei usco jo se on duomittu: sillä ei hän usconut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.

18. Joca henen pälens wsko/ ei hen domita/ Mutta ioca ei wsko/ io se domittu on/ Sille ettei hen wskonut Jumalan ainocaisen Poian nimen päle. (Joka hänen päällensä uskoo/ ei hän tuomita/ Mutta joka ei usko/ jo se tuomittu on/ Sillä ettei hän uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimen päälle.)

19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.

19 Ja tämä on tuomio, että valo on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmän pimeää kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahat.

19. Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.

19. Mutta tämä on duomio: Walkeus tuli mailmaan ja ihmiset racastit enämmin pimeyttä cuin Walkeutta: sillä heidän työns olit pahat.

19. Mutta teme ombi Domio/ Ette Walkeus tuli Mailman ia Inhimiset racastit enämin Pimeytte/ quin Walkiutta. Sille ette heiden Tööns olit pahat. (Mutta tämä ompi tuomio/ Että walkeus tuli maailmaan ja ihmiset rakastit enemmän pimeyttä/ kuin walkeutta. Sillä että heidän työnsä olit pahat.)

20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.

20 Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, jotteivät hänen tekonsa paljastuisi.

20. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman.

20. Sillä jocainen joca paha teke hän wiha Walkeutta eikä tule Walkeuten ettei hänen töitäns pidäis laitettaman.

20. Sille ette iocainen/ quin paha tekepi/ se wihapi Walkiutta/ eike tule Walkiuten/ Senpäle/ ettei henen Tööns pideisi laitettaman. (Sillä että jokainen/ kuin pahaa tekeepi/ se wihaapi walkeutta/ eikä tule walkeuteen/ Sen päälle/ ettei hänen työnsä pitäisi laitettaman.)

21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."

21 Mutta joka tekee totuuden, tulee valoon, jotta hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”

21. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin; sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.

21. Mutta joca totuuden teke hän tule Walkeuten että hänen työns nähdäisin: sillä ne owat Jumalas tehdyt.

21. Mutta ioca Totudhen tekepi/ se tulepi Walkiudhen tyge/ ette henen Tööns piteis näkymen/ Sille ette he Jumalas tehdhyt ouat. (Mutta joka totuuden tekeepi/ se tuleepi walkeuden tykö/ että hänen työnsä pitäisi näkymän/ Sillä että he Jumalassa tehdyt owat.)

22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.

22 Tämän jälkeen Jeesus ja Hänen opetuslapsensa menivät Juudean maaseudulle*, ja siellä Hän oleskeli heidän kanssaan ja kastoi.

22. Sitte tuli Jesus ja hänen opetuslapsensa Juudean maahan, ja asui siellä heidän kanssansa, ja kasti.

22. SIitte tuli Jesus ja hänen Opetuslapsens Judean ja asui siellä heidän cansans ja casti.

22. Senielken tuli Iesus/ ia henen Opetuslapsens Judean maalle/ ia asui sielle heiden cansans/ ia castoi. (Sen jälkeen tuli Jesus/ ja hänen opetuslapsensa Judean maalle/ ja asui siellä heidän kanssansa/ ja kastoi.)

23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.

23 Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. Ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.

23. Mutta Johannes kasti myös Enonissa läsnä Salimia, sillä siellä oli palto vettä; ja he tulivat ja kastettiin.

23. Ja Johannes casti wielä myös Enonis läsnä Salimi: sillä siellä oli paljo wettä ja he tulit ja annoit idzens casta:

23. Mutta Johannes mös castoi/ wiele Enonis/ leszna Salim/ sille ette sielle oli palio wesi. Ja he tulit/ ia annoit casta itzens/ (Mutta Johannes myös kastoi/ wielä Enonissa/ läsnä Salim/ sillä että siellä oli paljon wesi. Ja he tulit/ ja annoit kastaa itsensä/)

24 Sillä Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.

24 Sillä Johannesta ei ollut vielä heitetty vankilaan.

24. Sillä ei Johannes ollut vielä silloin vankiuteen heitetty.

24. Sillä ei Johannes ollut wielä silloin fangiuten heitetty.

24. Sille ettei Johannes wiele silloin ollut Fangiuxen heitettu. (Sillä ettei Johannes wielä silloin ollut wankeukseen heitetty.)

25 Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat väittelemään erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta.

25 Niin syntyi väittely puhdistuksesta joittenkin Johanneksen opetuslasten ja juutalaisten* välille.

25. Niin tuli kysymys Johanneksen opetuslasten ja Juudalaisten välillä puhdistuksesta.

25. NIin tuli kysymys Johannexen Opetuslasten ja Judalaisten wälillä puhdistuxest.

25. Nin nousi yxi kysymys Johannesen Opetuslasten ia Judasten keskenä Puhdistuxest. (Niin nousi yksi kysymys Johanneksen opetuslasten ja judasten kesken puhdistuksesta.)

26 Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä".

26 Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se joka oli kanssasi Jordanin tuolla puolen ja josta olet todistanut, katso, Hän kastaa ja kaikki menevät Hänen luokseen."

26. Ja he tulivat Johanneksen tykö ja sanoivat hänelle: opettaja, se joka sinun kanssas oli toisella puolella Jordania, josta sinä todistit, katso, hän kastaa, ja jokainen menee hänen tykönsä.

26. Ja he tulit Johannexen tygö ja sanoit hänelle: Opettaja se joca sinun cansas oli toisella puolella Jordani josta sinä todistit cadzo hän casta ja jocainen mene hänen tygöns.

26. Ja he tulit Johannesen tyge/ ia sanoit henelle/ Mestari/ ioca sinun cansans oli toiselpolen Jordanin/ iosta sine todhistit/ Catzo/ se castapi/ ia iocainen tule henen tygens. (Ja he tulit Johanneksen tykö/ ja sanoit hänelle/ Mestari/ joka sinun kanssansi oli toisella puolen Jordanin/ josta sinä todistit/ Katso/ se kastaapi/ ja jokainen tulee hänen tykönsä.)

27 Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.

27 Johannes vastasi ja sanoi: "Ihminen ei voi ottaa mitään, ellei sitä ole hänelle annettu taivaasta.

27. Johannes vastasi ja sanoi: ei ihminen taida mitään ottaa, ellei hänelle anneta taivaasta.

27. Johannes wastais ja sanoi: ei ihminen taida mitän otta ellei hänelle anneta Taiwahast.

27. Johannes wastasi/ ia sanoi/ Ei woi Inhiminen mite otta ellei se anneta henelle Taiuahast. (Johannes wastasi/ ja sanoi/ Ei woi ihminen mitään ottaa ellei se anneta hänelle taiwahasta.)

28 Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.

28 Te itse todistatte minulle, että sanoin: ’En ole Kristus, vaan minut on lähetetty Hänen edellään.’

28. Te olette itse minun todistajani, että minä olen sanonut: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.

28. Te oletta idze minun todistajani että minä olen sanonut: en minä ole Christus waan minä olen hänen edellens lähetetty.

28. Itze te oletta minun Todhistaiani/ ette mine sanonut olen/ Em mine ole Christus/ wan mine olen henen edhellens lehetettu. (Itse te olette minun todistajani/ että minä sanonut olen/ En minä ole Kristus/ waan minä olen hänen edellänsä lähetetty.)

29 Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.

29 Jolla on morsian se on ylkä. Mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä iloni on nyt tullut täydelliseksi.

29. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuultelee häntä, se iloittaa itsiänsä yljän äänestä sangen suuresti; sentähden on tämä minun iloni täytetty.

29. Jolla on morsian nijn hän on ylkä mutta yljän ystäwä seiso ja cuuldele händä ja iloitta idzens yljän änestä sangen suurest tämä minun iloni on nyt täytetty.

29. Jolla ombi Morsian/ se on Ylke/ Mutta Ylghien ysteue seisopi/ ia cwldele hende/ ia itzens sangen iloitta Ylghie' änestä. Se sama sis minun ilon o'bi nyt teutetty/ (Jolla ompi morsian/ se on Ylkä/ Mutta Yljän ystäwä seisoopi/ ja kuuntelee häntä/ ja itsensä sangen iloittaa Yljän äänestä. Se sama siis minun ilon ompi nyt täytetty/)

30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

30. Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän.

30. Hänen tule caswa mutta minun pitä wähenemän.

30. Henen tule caswa/ mutta minu' pite wäheneme'. (Hänen tulee kaswaa/ mutta minun pitää wähenemän.)

31 Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien.

31 Joka tulee ylhäältä, on kaikkein suurin. Joka on lähtöisin maasta, on maasta ja puhuu maasta. Joka tulee taivaasta, on kaikkein suurin.

31. Joka ylhäältä tulee, se on kaikkein päällä, ja joka maasta on, se on maasta ja puhuu maasta. Joka taivaasta tulee, hän on kaikkein ylin.

31. Joca ylhäldä tule se on caickein päällä ja joca maasta on se on maasta ja puhu maasta.

31. Joca ylhelde tule/ se ombi caikein päle. Joca maasta ombi/ se on maasta/ Ja maasta se puhupi. (Joka ylhäältä tulee/ se ompi kaikkein päälle. Joka maasta ompi/ se on maasta/ Ja maasta se puhuupi.)

32 Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan.

32 Mitä Hän on nähnyt ja kuullut, siitä Hän todistaa eikä kukaan ota vastaan hänen todistustaan.

32. Ja mitä hän nähnyt ja kuullut on, sen hän todistaa, ja ei kenkään ota vastaan hänen todistustansa.

32. Joca Taiwasta tule hän on caickein ylin ja todista mitä hän nähnyt ja cuullut on ja ei kengän ota hänen todistustans.

32. Joca Taiuast tule/ hen on caikein ylitze/ Ja todista mite hen nähnyt ia cwllut on. Ja eikenge' ota hene' Todhistustans. (Joka taiwaasta tulee/ hän on kaikkein ylitse/ Ja todistaa mitä hän nähnyt ja kuullut on. Ja ei kenkään ota hänen todistustansa.)

33 Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen.

33 Joka ottaa vastaan Hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totuullinen.

33. Joka hänen todistuksensa otti vastaan, se päätti Jumalan olevan totisen.

33. Mutta joca hänen todistuxens otti hän päätti Jumalan olewan totisen.

33. Mutta ioca hene' Todhistuxens otti/ se * insiglasi/ ette Jumala ombi totinen. (Mutta joka hänen todistuksensa otti/ se insiglasi/ että Jumala ompi totinen.)

34 Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.

34 Sillä Hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja. Jumala ei näet anna Henkeä mitalla.

34. Sillä jonka Jumala lähetti, se puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.

34. Sillä se jonga Jumala lähetti hän puhu Jumalan sanoja: sillä ei Jumala anna Henge mitalla.

34. Sille ette se/ ionga Jumala lehetti/ se puhupi Jumalan sanoia. Sille ettei Jumala anna Henge * mitan cansa. (Sillä että se/ jonka Jumala lähetti/ se puhuupi Jumalan sanoja. Sillä ettei Jumala anna Henkeä mitan kanssa.)

35 Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä.

35 Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki Hänen käteensä.

35. Isä rakastaa Poikaa, ja antoi kaikki hänen käteensä.

35. Isä racasta Poica ja andoi caicki hänen kätens.

35. Ise rakasta Poica/ ia caiki annoi henen käteens. (Isä rakastaa Poikaa/ ja kaikki antoi hänen käteensä.)

36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."

36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iäinen elämä; mutta joka ei tottele Poikaa, ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään."

36. Joka uskoo Pojan päälle, hänellä on ijankaikkinen elämä; mutta joka ei usko Pojan päälle, ei hänen pidä elämää näkemän, mutta Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.

36. Joca usco Pojan päälle hänellä on ijancaickinen elämä mutta joca ei usco Pojan päälle ei hänen pidä elämätä näkemän mutta Jumalan wiha pysy hänen päälläns.

36. Joca vsko Poian päle sille ombi ijancaikine' Eleme. Mutta ioca ei vsko Poian päle/ ei henen pide Elemete näkemen/ Mutta Jumalan wiha pysypi henen pälens. (Joka uskoo Pojan päälle sillä ompi iankaikkinen elämä. Mutta joka ei usko Pojan päälle/ ei hänen pidä elämätä näkemän/ Mutta Jumalan wiha pysyypi hänen päällensä.)