15 luku

Jeesus puhuu vielä opetuslapsilleen ja kehoittaa heitä pysymään hänessä, totisessa viinipuussa 1 – 11, rakastamaan toisiaan 12 – 17 ja kestämään maailman vainoa 18 – 25 Pyhä Henki on todistava Jeesuksesta, ja opetuslapsetkin todistavat hänestä 26, 27.

1 Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.

1 Minä olen tosi viinipuu ja Isäni on viinitarhuri.

1. Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on peltomies:

1. MInä olen totinen wijnapuu ja minun Isän on wijnamäen haldia.

1. MIne olen se totine' Winapuu/ ia minun Isen ombi Winatarha'haltia. (Minä olen se totinen wiinapuu/ ja minun Isän ompi wiinatarhan haltija.)

2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

2 Jokaisen minussa olevan oksan, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, Hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän.

2. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantais runsaamman hedelmän.

2. Jocaidzen oxan hän carsi minusta joca ei canna hedelmätä: ja jocaidzen cuin hedelmän canda hän puhdista että se cannais runsamman hedelmän.

2. Jocaitzen oxa' minussa/ ioca ei Hedhelmete canna/ hen poiskarsi. Ja iocaitzen quin Hedhelme' ca'da/ sen he' puhdastapi/ ette se Runsahaman hedhelmen cannais. (Jokaisen oksan minussa/ joka ei hedelmää kanna/ hän pois karsi. Ja jokaisen kuin hedelmän kantaa/ sen hän puhdistaapi/ että sen runsaamman hedelmän kantaisi.)

3 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

3 Te olette jo puhtaat sen sanan vuoksi, jonka olen teille puhunut.

3. Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin.

3. Te oletta nyt puhtat sen puhen tähden cuin minä teille puhuin.

3. Nyt te oletta puchtat sen sanan teden/ ionga mine puhuin teille. (Nyt te olette puhtaat sen sanan tähden/ jonka minä puhuin teille.)

4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

4. Pysykäät te minussa, ja minä teissä. Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy.

4. Olcat te minusa ja minä teisä. Nijncuin ei oxa woi idzestäns hedelmätä canda ellei hän wijnapuus kijnni ole nijn myös te jollet te minus kijnni ole.

4. Olcatta minus/ ia mine teis. Quin oxa ei woi itzestens Hedhelme canda/ ellei hen kijni ole Winapuus/ nin mös te/ iollei te minus kijni ole. (Olkaatte minussa/ ja minä teissä. Kuin oksa ei woi itsestänsa hedelmää kantaa/ ellei hän kiinni ole wiinapuussa/ niin myös te/ jollei te minussa kiinni ole.)

5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja *jossa minä pysyn*, se kantaa paljon hedelmää. Sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.

5. Minä olen viinapuu, te olette oksat: joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.

5. Minä olen wijnapuu ja te oletta oxat joca minus pysy ja minä hänes hän canda paljo hedelmätä: sillä ilman minuta et te woi mitän tehdä.

5. Mine olen Winapw/ Te oletta Oxat/ Joca minus pysy/ ia mine henes/ se ca'da palio hedhelmet/ Sille ilma' minuta ette te woi miten tehdä. (Minä olen wiinapuu/ Te olette oksat/ Joka minussa pysyy/ ja minä hänessä/ se kantaa paljon hedelmät/ Sillä ilman minua ette te woi mitään tehdä.)

6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

6 Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois niin kuin oksa ja hän kuivettuu, ja ne kootaan ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

6. Jos ei joku minussa pysy, se heitetään ulos niinkuin oksa, ja kuivettuu, ja ne sidotaan kokoon, ja heitetään tuleen, ja palavat.

6. Joca ei ole minusa hän poisheitetän nijncuin oxa ja cuiwettu ja cocon sidotan ja heitetän tuleen palaman.

6. Joca ei ole minus/ se poisheiteten ninquin Oxa/ ia quiuettupi/ ia ne cokonsidhotan/ ia heiteten tuleen ia poltetan. (Joka ei ole minussa/ se pois heitetään niinkuin oksa/ ja kuiwettuupi/ ja ne kokoon sidotaan/ ja heitetään tuleen ja poltetaan.)

7 Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.

7 Jos pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte ja te saatte sen.

7. Jos te minussa pysytte ja minun sanani pysyvät teissä, mitkä ikänä te tahdotte, niin anokaat, ja te saatte.

7. Jos te minusa pysytte ja minun sanani pysywät teisä: caicki mitä te tahdotte nijn anocat ja te saatte.

7. Jos te minus pysytte/ ia minun Sanani teisse pysyuet/ nin caiki mite te tadhotta/ anocat ia sen te saatta. (Jos te minussa pysytte/ ja minun sanani teissä pysywät/ niin kaikki mitä te tahdotte/ anokaat ja sen te saatte.)

8 Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.

8 Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette opetuslapsikseni.

8. Siinä minun Isäni kunnioitetaan, että te paljon hedelmää kantaisitte, ja tulette minun opetuslapsikseni.

8. Sijnä minun Isäni cunnioitetan että te paljon hedelmätä cannatte ja tulette minun Opetuslapsixeni.

8. Sijne o'bi minu' Isen cu'nioitettu ette te palio hedhelmet ca'natt/ ia tuletta minun Opetuslapsixen. (Siinä ompi minun Isän kunnioitettu että te paljon hedelmät kannatte/ ja tulette minun opetuslapsikseni.)

9 Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.

9 Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin minäkin olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani.

9. Niinkuin Isä rakasti minua, niin minä myös rakastin teitä: kysykäät minun rakkaudessani.

9. NIjncuin Isä racasti minua nijn minä myös racastin teitä pysykät sijs minun rackaudesani.

9. Quin Ise racasti minua/ nin mine mös Racastin teite * Pysyket minu' Rakaudhesani. (Kuin Isä rakasti minua/ niin minä myös rakastin teitä Pysykäät minun rakkaudessani.)

10 Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.

10 Jos pidätte käskyni, pysytte rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn Hänen rakkaudessaan.

10. Jos te minun käskyni pidätte, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä pidän Isäni käskyn ja pysyn hänen rakkaudessansa.

10. Jos te minun käskyni pidätte nijn te myös pysytte minun rackaudesani: nijncuin minäkin pidin Isäni käskyn ja pysyin hänen rackaudesans.

10. Jos te minun Keskyni pidhette/ nin te pysytte minun rackaudhesani/ ninquin mine pidhin minun Iseni Käskyn/ ia pysyn henen rackaudhesans. (Jos te minun käskyni pidätte/ niin te pysytte minun rakkaudessani/ niinkuin minä pidin minun Isäni käskyn/ ja pysyn hänen rakkaudessansa.)

11 Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.

11 Tämän olen puhunut teille, jotta minun iloni pysyisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.

11. Näitä olen minä teille puhunut, että minun iloni teissä pysyis ja teidän ilonne tulis täydelliseksi.

11. Näitä olen minä teille puhunut että minun iloni teisä pysyis ja teidän ilon tulis täydellisexi.

11. Neite mine ole' puhunut teille/ ette minun ilon teisse pysysi/ ia teiden ilone teuteteisin. (Näitä minä olen puhunut teille/ että minun iloni teissä pysyisi/ ja teidän ilonne täytettäisiin.)

12 Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.

12 Tämä on minun käskyni, että teidän tulee rakastaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

12. Se on minun käskyni, että te rakastatte teitänne keskenänne, niinkuin minä teitä rakastin.

12. Se on minun käskyn että te racastatte teitän keskenän nijncuin minäkin teitä racastin.

12. Se o'bi minun Keskyn/ ette te racastatt teite keskenen/ ninquin mine racastin teite. (Se ompi minun käskyni/ että te rakastatte teitä keskenän/ niinkuin minä rakastin teitä.)

13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.

13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä puolesta.

13. Ei ole kellään sitä suurempaa rakkautta, kuin että joku panis henkensä ystäväinsä edestä.

13. Ei ole kellän suurembata rackautta cuin että jocu pane hengens ystäwäins edestä.

13. Eikellen ole swrembata rackautta/ quin se/ ette ioku pane Hengens ysteuins edeste. (Ei kellään ole suurempaa rakkautta/ kuin se/ että joku panee henkensä ystäwäin edestä.)

14 Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.

14 Te olette ystäväni, jos teette (kaiken), mitä käsken teitä tekemään.

14. Te olette minun ystäväni, jos te teette, mitä minä teidän käsken.

14. Te oletta minun ystäwäni jos te teette mitä minä teidän käsken.

14. Te oletta minun ysteueni/ ios te teet mite mine teite keske'/ (Te olette minun ystäwäni/ jos te teet mitä minä teitä käsken/)

15 En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

15 En enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee. Vaan kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.

15. En minä tästedes sano teitä palvelijoiksi; sillä ei palvelia tiedä, mitä hänen herransa tekee; mutta minä kutsun teitä ystäviksi, sillä kaikki, mitä minä Isältäni kuulin, ne minä teille ilmoitin.

15. En minä tästedes sano teitä palwelioixi: sillä ei palwelia tiedä mitä hänen Herrans teke: mutta minä cudzun teitä ystäwixeni: sillä caicki cuin minä Isäldäni cuulin ne minä teillen ilmoitin.

15. Testedes en mine sano teite Palueliaxi/ sille ei Paluelia tiedhä/ mite henen HERRANS teke/ Mutta ysteuexeni mine cutzuin teijte/ Sille caiki quin mine cwlin Iseldeni/ ne mine ilmoitin teille. (Tästedes en minä sano teitä palwelijaksi/ sillä ei palwelija tiedä/ mitä hänen HERRANSA tekee/ ja hedelmää tekemän/ ja teidän hedelmän pitää pysymän. Että mitä te anotte Isältä minun nimeeni/ sen hän antaapi teille.)

16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, jotta menisitte ja kantaisitte hedelmää ja hedelmänne pysyisi — että mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, Hän antaa (sen) teille.

16. Ette minua valinneet, vaan minä valitsin teidät, ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään ja teidän hedelmänne pysyis: että mitä te anotte Isältä minun nimeeni, sen hän antaa teille.

16. Et te minua walinnet waan minä walidzin teidän ja sääsin teidän menemän hedelmätä tekemän joca pitä pysywäinen oleman. Mitä te anotta Isäldä minun nimeeni sen hän anda teille.

16. Ette te minua Uloswalinnuat/ Waan mine wlosualitzin teiden/ ia säsin teite menemen/ ia Hedhelmete tekemen/ ia teiden Hedhelmen pite pysymen. Ette mite te anotta Iselde minun Nimeheni/ sen hen andapi teille. (Ette te minua ulos walinnut/ Waan minä ulos walitsin teidän/ ja säädin teitä menemän/ ja hedelmää tekemän/ ja teidän hedelmän pitää pysymän. Että mitä te anotte Isältä minun nimeeni/ sen hän antaapi teille.)

17 Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.

17 Sen käskyn annan teille, että teidän tulee rakastaa toisianne.

17. Näitä minä käsken teille, että te toinen toistanne rakastaisitte.

17. SEn minä sanon teille: racastacat teitän keskenän.

17. Sen kesken mine teille/ ette te racastat teite keskenen. (Sen käsken minä teille/ että te rakastat teitä keskenän.)

18 Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.

18 Jos maailma teitä vihaa, tietäkää, että se on vihannut minua ennen teitä.

18. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkäät hänen ennen minua vihanneen kuin teitä.

18. Jos mailma teitä wiha nijn tietkät hänen ennen minua wihannen cuin teitä.

18. Jos Mailma wiha teite/ Nin tietke ette hen ennen wihasi minua quin teite. (Jos maailma wihaa teitä/ Niin tietäkää että hän ennen wihasi minua kuin teitä.)

19 Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.

19 Jos olisitte maailman omia, maailma rakastaisi omaansa. Mutta koska ette ole maailman omia, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, sen vuoksi maailma teitä vihaa.

19. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastais; mutta ette ole maailmasta, vaan minä valitsin teidät maailmasta, sentähden maailma vihaa teitä.

19. Jos te mailmast olisitte nijn mailma omans racastais mutta et te ole mailmast: sillä minä walidzin teidän mailmast sentähden mailma wiha teitä.

19. Jos te olisitta Mailmast/ nin Mailma site oma's racastais/ Mutta senteden ettei te ole mailmast/ waan mine wloswalitzin teijet mailmast/ sille mailma teite wihapi. (Jos te olisitte maailmasta/ niin maailma sitä omaansa rakastaisi/ Mutta sentähden ettei te ole maailmasta/ waan minä ulos walitsin teidät maailmasta/ sillä maailma teitä wihaapi.)

20 Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.

20 Muistakaa sana, jonka sanoin teille: 'Palvelija ei ole herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, he vainoavat teitäkin. Jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.

20. Muistakaat sitä sanaa, jonka minä teille sanoin: ei ole palvelia suurempi herraansa. Jos he minua vainosivat, niin he myös teitä vainoovat: jos he minun sanani kätkivät, niin he teidänkin sananne kätkevät.

20. Muistacat minun sanani cuin minä teille sanoin: ei ole palwelia suurembi Herrans. Jos he minua wainoisit nijn he myös teitä wainowat: jos he minun sanani kätkit nijn he teidängin sanan kätkewät.

20. Muistacat minun Sanan/ ionga mine teille sanoin/ Ei ole Paluelia swrembi henen HERRANS. Jos he minua wainosit/ nin he mös teite wainouat/ Jos he minun sanani kätkit/ nin he mös teiden sanan kekeuet. (Muistakaat minun sanani/ jonka minä teille sanoin/ Ei ole palwelija suurempi hänen HERRAANSA. Jos he minua wainosit/ niin he myös teitä wainoawat/ Jos he minun sanani kätkit/ niin he myös teidän sanani kätkewät.)

21 Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.

21 Mutta tämän kaiken he tekevät teille minun nimeni vuoksi, koska eivät tunne Häntä, joka on minut lähettänyt.

21. Mutta kaikkia näitä tekevät he teille minun nimeni tähden; sillä ei he tunne sitä, joka minun lähetti.

21. Mutta caickia näitä tekewät he teille minun nimeni tähden: sillä ei he tunne sitä joca minun lähetti.

21. Mutta caiki nemet he tekeuet teille/ minun Nimeni teden/ Sille ettei he tunne site ioca minun lehetti. (Mutta kaikki nämät he tekewät teille/ minun nimeni tähden/ Sillä ettei he tunne sitä joka minun lähetti.)

22 Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat.

22 Ellen olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä. Mutta nyt heillä ei ole mitään syntinsä puolustukseksi.

22. Jos en minä olisi tullut ja heitä puhutellut, niin ei heillä olisi syntiä; mutta nyt ei heillä ole, millä he syntinsä verhoovat.

22. Jos en minä olis tullut heitä puhutteleman nijn ei heillä olis syndiä mutta ei heillä nyt ole millä he syndins werhowat.

22. Ellen mine tullut olis/ ia puhunut heille/ nin ei olis heille * syndi. Mutta nyt ei ole heille mille he syndins werhouat. (Ellen minä tullut olis/ ja puhunut heille/ niin ei olis heille syntiä. Mutta nyt ei ole heillä millä he syntinsä werhoawat.)

23 Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni.

23 Joka vihaa minua, vihaa Isääniäkin.

23. Joka minua vihaa, hän vihaa myös minun Isääni.

23. Joca minua wiha hän wiha myös minun Isäni.

23. Joca minua wihapi/ Se mös minun Iseni wihapi. (Joka minua wihaapi/ Se myös minun Isäni wihaapi.)

24 Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni.

24 Ellen olisi heidän keskellään tehnyt niitä tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, heillä ei olisi syntiä. Mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että Isääni —

24. Ellen minä olisi niitä töitä heidän seassansa tehnyt, joita ei kenkään muu ole tehnyt, niin ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he näkivät, ja vihasivat sekä minua että minun Isääni.

24. Ellen minä olis nijtä töitä heidän seasans tehnyt joita ei kengän muista ole tehnyt nijn ei heillä olis syndiä.

24. Ellei mine olisi nijte töite heiden seasans tehnyt/ ioita ei kenge' mw tehnyt/ nin ei olis heille syndi. (Ellei minä olisi niitä töitä heidän seassani tehnyt/ joita ei kenkään muu tehnyt/ niin ei olisi heille syntiä.)

25 Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä'.

25 kuitenkin jotta toteutuisi sana joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä.'

25. Vaan (se tapahtui) että se täytettäisiin, mitä heidän laissansa on kirjoitettu: he vihasivat minua ilman syytä.

25. Mutta nyt he näit ja wihaisit sekä minua sekä minun Isäni. Waan se tapahdui että se täytetäisin cuin heidän Laisans on kirjoitettu: he wihaisit minua ilman syytä.

25. Mutta nyt he neit/ ia Wihasit sekä minua/ sekä mös minu' Iseni/ waan se tapactui ette se Puhe ioca heiden Laisans o'bi kirioitettu pideis teutetteme'/ He wihasit minua ilman syte. (Mutta nyt he näit/ ja wihasit sekä minua/ sekä myös minun Isäni/ waan se tapahtui että se puhe joka heidän laissansa ompi kirjoitettu pitäisi täytettämän/ He wihasit minua ilman syytä.)

26 Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.

26 Mutta kun Puolustaja tulee, jonka lähetän teille Isän luota, totuuden Henki, joka lähtee Isän luota, niin Hän todistaa minusta.

26. Mutta kuin Lohduttaja tulee, jonka minä teille Isältä lähetän, totuuden Henki, joka Isästä käy ulos, se on minusta todistava.

26. Mutta cosca lohduttaja tule jonga minä teille Isäldä lähetän totuuden Hengi joca Isästä uloskäy se on minusta todistawa.

26. Mutta coska se Lohdhuttaia tulepi/ ionga mine leheten teille Iseldä/ se Totudhen Hengi/ ioca Iseste wloskieupi/ Sen pite minusta todhistaman. (Mutta koska se lohduttaja tuleepi/ jonka minä lähetän teille Isältä/ se Totuuden Henki/ joka Isästä ulos käypi/ Sen pitää minusta todistaman.)

27 Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani."

27 Ja tekin todistatte, sillä olette alusta asti olleet kanssani.

27. Ja teidän pitää myös todistaman; sillä te olette alusta minun kanssani.

27. Ja te oletta myös todistajat: sillä te oletta algusta minun cansani ollet.

27. Ja te mös todhistaiat oletta/ Sille ette te oletta algusta minun cansani olluet. (Ja te myös todistajat olette/ Sillä että te olette alusta minun kanssani olleet.)