PSALMI 137

Baabelin virtain vierillä.

1. Baabelin virtain vierillä — siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

1. Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

1. BAbelin wirtain tykönä me istuimme ja itkimme cosca me Zionin muistimme.

1. LIki nijte Wirtoia Babelis me istuime/ Ja idkimme/ Coska me Zionin päle muistimme. (Liki niitä wirtoja Babelissa me istuimme/ ja itkimme/ koska me Zionin päälle muistimme.)

1 We sat down there by the rivers of Babylon, yes, we wept when we remembered Zion.

1. By the rivers of Babylon, there we sat down, yea, we wept, when we remembered Zion.

1. Ved Babylons Floder, der sad vi, og vi graad, naar vi kom Zion i Hu.

1. Vid de älfver i Babel såte vi och grete, då vi på Zion tänkte.

1. Pabeli jöggede kaldas, seäl istusime meie, meie nutsime ka, kui mötlesime Sioni peäle.

1. Prie Babilono upių sėdėjome ir verkėme, atsimindami Sioną.

1. An den Wassern zu Babel saßen wir und weinten, wenn wir an Zion gedachten.

1. Nous nous sommes assis près des fleuves de Babylone, et là, nous avons pleuré, nous souvenant de Sion.

1. JUNTO a los ríos de Babilonia, allí nos sentámos: también llorámos acordándonos de Sión.

1 Aan de rivieren van Babel, daar zaten wij, ook weenden wij, als wij gedachten aan Sion.

1. Nad rzekami Babiloóskiemi, tameśmy siadali i płakali, wspominając na Syon.

1. Babilon [1†] folyóvizeinél, ott ültünk és sírtunk, mikor a Sionról megemlékezénk.

1 (136:1) При реках Вавилона, там сидели мы и плакали, когда вспоминали о Сионе;

1. Над ріками Вавилона, там сидїли ми і плакали, як Сиона спогадали.

2. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

2. Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

2. Meidän candelem me ripustim pajuihin jotca siellä olit.

2. Meiden Candelenna me ripustimme Paiuhin/ Jotca sielle ouat. (Meidän kanteleemme me ripustimme puihin/ jotka siellä owat.)

2 We hung up our harps upon the willows in the midst of it.

2. We hanged our harps upon the willows in the midst thereof.

2. Paa Viderne i Landet havde vi hængt vore Harper.

2. Våra harpor hängde vi på pilträ, som der äro.

2. Meie ripputasime ommad kanled remmalte külge, mis seälsammas.

2. Ten ant gluosnių šakų pakabinome savo arfas.

2. Unsere Harfen hingen wir an die Weiden, die daselbst sind.

2. Nous avons suspendu nos harpes aux saules de la contrée.

2. Sobre los sauces que están en medio de ella colgamos nuestras arpas.

2 Wij hebben onze harpen gehangen aan de wilgen, die daarin zijn.

2. Na wierzbach, które są w nim, zawieszaliśmy harfy nasze.

2. A fűzfákra, közepette, oda függesztettük hárfáinkat,

2 (136:2) на вербах, посреди его, повесили мы наши арфы.

2. На вербах її повішали ми псалтирі наші.

3. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: Veisatkaa meille Siionin virsiä.

3. Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

3. Siellä he käskit meidän weisata jotca meitä fangina pidit ja iloita meidän itcusam: Weisatcat meille Zionin weisu.

3. Sille sielle he keskit meite weisata/ iotca meite Fangina pidhit/ ia iloita meiden Idkussanna/ Weisatka meille iongun Zionin Weisu. (Sillä siellä he käskit meitä weisata/ jotka meitä wankina pidit/ ja iloita meidän itkussamme/ Weisatkaa meille jonkun Zionin weisuu.)

3 Because those who led us captive there required of us songs and those who wasted us, gladness, saying, Sing for us one of the songs of Zion.

3. For there they that carried us away captive required of us a song; and they that wasted us required of us mirth, saying, Sing us one of the songs of Zion.

3. Thi der begærede de, som holdt os fangne, at vi skulde synge; og de, som plagede os, begærede, at vi skulde være glade.

3. Ty der bådo de oss sjunga, som oss fångna höllo, och i vår gråt glade vara: Sjunger oss ena af Zions Visor.

3. Sest seäl küssisid need, kes meid wangi winud, meie käest laulo sannad, ja kes meid ärraraiskasid, need küssisid römo-laulo : laulge meile üks laul Sionist.

3. Nes mūsų trėmėjai mums liepė giedoti, kurie mus apiplėšė, ragino džiūgauti: ‘‘Pagiedokite mums Siono giesmių!’‘

3. Denn dort hießen uns singen, die uns gefangen hielten, und in unserm Heulen fröhlich sein: "Singet uns ein Lied von Zion!"

3. Là, ceux qui nous avaient emmenés captifs nous demandaient des chants joyeux: Chantez-nous quelque chose des cantiques de Sion.

3. Cuando nos pedían allí, los que nos cautivaron, las palabras de la canción, colgadas nuestras arpas de alegría: Cantádnos de las canciones de Sión.

3 Als zij, die ons aldaar gevangen hielden, de woorden eens lieds van ons begeerden, en zij, die ons overhoop geworpen hadden, vreugd, zeggende: Zingt ons een van de liederen Sions;

3. A gdy nas tam pytali ci, którzy nas zawiedli w niewolę, o słowa pieśni, (chociażeśmy byli zawiesili pieśni radości,)mówiąc: Śpiewajcie nam pieśó z pieśni Syoóskich,

3. Mert énekszóra nógattak ott [2†] elfogóink, kínzóink pedig víg dalra, mondván: Énekeljetek nékünk a Sion énekei közül!

3 (136:3) Там пленившие нас требовали от нас слов песней, и притеснителинаши – веселья: „пропойте нам из песней Сионских".

3. Там бо захотїли від нас слова піснї і радостї ті, що в неволю нас забрали, знущались над нами: "Нуте, засьпівайте нам пісень Сионських!"

4. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

4. Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

4. Cuinga me weisaisim HERran weisun wieralla maalla ?

4. Quinga me Weisasim HERRAN Weisun/ Wieralla Maalla? (Kuinka me weisasimme HERRAN weisuun/ wieraalla maalla?)

4 How will we sing Jehovah's song in a foreign land?

4. How shall we sing the LORD'S song in a strange land?

4. Synger for os af Zions Sange! Hvorledes skulde vi synge Herrens Sang i et fremmed Land?

4. Huru skulle vi sjunga Herrans viso i främmande land?

4. Kuida woiksime laulda Jehowa laulo woöra rahwa maal?

4. Kaip giedosime Viešpaties giesmę svetimoje šalyje?

4. Wie sollten wir des HERRN Lied singen in fremden Landen?

4. Comment chanterions-nous les cantiques de l'Éternel, dans une terre étrangère?

4. ¿Cómo cantaremos canción de Jehová en tierra de extraños?

4 Wij zeiden: Hoe zouden wij een lied des HEEREN zingen in een vreemd land?

4. Odpowiedzieliśmy: Jakoż mamy śpiewać pieśó Paóską w ziemi cudzoziemców?

4. Hogyan énekelnők az Úrnak énekét idegen földön?!

4 (136:4) Как нам петь песнь Господню на земле чужой?

4. Як же нам пісень Господнїх на чужій землї сьпівати?

5. Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

5. Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

5. Jos minä unhodan sinua Jerusalem nijn olcon minun oikia käten unohdettu.

5. Jos mine vnodhan sinua Jerusalem/ Nin olcoon minun Oikia käten vnodhettu. (Jos minä unohdan sinua Jerusalem/ niin olkoon minun oikea käteni unohdettu.)

5 If I forget you, O Jerusalem, let my right hand forget.

5. If I forget thee, O Jerusalem, let my right hand forget her cunning.

5. Dersom jeg glemmer dig, Jerusalem, da glemme mig min højre Haand!

5. Om jag förgäter dig, Jerusalem, så varde min högra hand förgäten.

5. Kui minna sind unnustan, Jerusalem! siis unnustago mo parram kässi issiennast ärra.

5. Jeigu, Jeruzale, tave užmirščiau, mano dešinė tepamiršta mane!

5. Vergesse ich dein, Jerusalem, so werde ich meiner Rechten vergessen.

5. Si je t'oublie, Jérusalem, que ma droite s'oublie elle-même!

5. Si me olvidare de tí, o! Jerusalem, mi diestra sea olvidada.

5 Indien ik u vergeet, o Jeruzalem! zo vergete mijn rechterhand zichzelve!

5. Jeźliże cię zapomnę, o Jeruzalemie! niech zapomni sama siebie prawica moja.

5. Ha elfelejtkezem rólad, Jeruzsálem [3†] felejtkezzék el rólam az én jobbkezem!

5 (136:5) Если я забуду тебя, Иерусалим, – забудь меня десница моя;

5. Коли забуду тебе, Ерусалими, нехай праву руку мою віднїме в мене!

6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

6. TArttucon minun kielen suuni lakeen ellen minä sinua muista ellen minä tee Jerusalemita minun ylimmäisexi iloxeni.

6. Kijnitartucon minun Kielen minun kitaani/ Ellen mine sinun päles muista/ Ellen mine tee Jerusalemit minun ylimeisexi iloxeni. (Kiinni tarttukoon minun kieleni minun kitaani/ ellen minä sinun päällesi muista/ ellen minä tee Jerusalemia minun ylimmäiseksi ilokseni.)

6 Let my tongue cling to the roof of my mouth, if I do not remember you, if I do not prefer Jerusalem above my chief joy.

6. If I do not remember thee, let my tongue cleave to the roof of my mouth; if I prefer not Jerusalem above my chief joy.

6. Min Tunge længe ved min Gane, hvis jeg ikke kommer dig i Hu, hvis jeg ikke ophøjer Jerusalem over min højeste Glæde.

6. Min tunga låde vid min gom, om jag icke tänker uppå dig; om jag icke låter Jerusalem min högsta glädje vara.

6. Jägo mo keel miño su-lae külge kinni, kui ma sinno peäle ei mötle, kui minna ei lasse Jerusalemma ennese keigeüllemaks römuks sada.

6. Tepridžiūna prie gomurio mano liežuvis, jei tavęs neatsiminčiau, jeigu tu man brangesnė nebūtum už visus džiaugsmus, Jeruzale!

6. Meine Zunge soll an meinem Gaumen kleben, wo ich nicht dein gedenke, wo ich nicht lasse Jerusalem meine höchste Freude sein.

6. Que ma langue s'attache à mon palais, si je ne me souviens de toi, si je ne fais de Jérusalem le principal sujet de ma joie!

6. Mi lengua se pegue a mi paladar, si no me acordare de tí: si no hiciere subir a Jerusalem en el principio de mi alegría.

6 Mijn tong kleve aan mijn gehemelte, zo ik aan u niet gedenke, zo ik Jeruzalem niet verheffe boven het hoogste mijner blijdschap!

6. Niech przylgnie język mój do podniebienia mego, jeźlibym na cię nie pomniał, jeźlibym nie przełożył Jeruzalemu nad najwiekszę wesele moje.

6. Nyelvem ragadjon az ínyemhez, ha meg nem emlékezem rólad; ha nem Jeruzsálemet tekintem az én vígasságom fejének!

6 (136:6) прилипни язык мой к гортани моей, если не буду помнить тебя, если не поставлю Иерусалима во главе веселия моего.

6. Нехай язик мій прилипне до гортанї моєї, коли не згадаю тебе, як не поставлю Єрусалима над усї радощі мої!

7. Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!

7. Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

7. HERra muista Edomin lapsia Jerusalemin päiwänä jotca sanowat: raadelcat raadelcat caicki haman hänen perustuxens asti.

7. HERRA muista Edomin Lasten päle sinä Jerusalemin peiuene/ Jotca sanouat/ Ratelkat/ Ratelkat caiki haman henen Perustoxens asti. (HERRA muista Edomin lasten päälle sinä Jerusalemin päiwänä/ jotka sanowat/ Raadelkaat/ Raadelkaat kaikki hamaan hänen perustukseensa asti.)

7 Remember, O Jehovah, the day of Jerusalem against the sons of Edom, who said, Raze it, raze it, even to the foundation of it.

7. Remember, O LORD, the children of Edom in the day of Jerusalem; who said, Rase it, rase it, even to the foundation thereof.

7. Herre ! kom Edoms Børn i Hu efter, hvad de gjorde paa Jerusalems Dag, da de sagde: "Gører bart, gører bart indtil Grundvolden i den."

7. Herre, mins uppå Edoms barn, på Jerusalems dag; de der säga: Slår ned, slår ned i grund.

7. Tulleta omma mele, Jehowa! Edomi lapsed, kes Jerusalemma hukkatusse päwal, ütlesid: Tehke Paljaks, tehke paljaks allusest sadik, mis seäl sees on .

7. Viešpatie, atsimink Jeruzalės dieną prieš Edomo žmones. Jie sakė: ‘‘Griaukite, griaukite ją iki pamatų!’‘

7. HERR, gedenke der Kinder Edom den Tag Jerusalems, die da sagten: "Rein ab, rein ab bis auf ihren Boden!"

7. Éternel, souviens-toi des enfants d'Édom, qui, dans la journée de Jérusalem, disaient: Rasez, rasez jusqu'à ses fondements!

7. Acuérdate, o! Jehová, de los hijos de Edom en el día de Jerusalem; que decían: Descubríd, descubríd en ella hasta los cimientos.

7 HEERE! gedenk aan de kinderen van Edom, aan den dag van Jeruzalem; die daar zeiden: Ontbloot ze, ontbloot ze, tot haar fondament toe!

7. Wspomnij, Panie! na synów Edomskich, i na dzieó Jeruzalemski, w który mówili: Poburzcie, poburzcie aż do gruntu w nim.

7. Emlékezzél meg, Uram, az Edom fiairól, [4†] a kik azt mondták Jeruzsálem napján: [5†] Rontsátok le, [6†] rontsátok le fenékig!

7 (136:7) Припомни, Господи, сынам Едомовым день Иерусалима, когда ониговорили: „разрушайте, разрушайте до основания его".

7. Не забудь, Господи, день Єрусалима синам Едомським, що кричали: Руйнуйте, до нащадку його руйнуйте!

8. Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

8. Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

8. Sinä häwitetty tytär Babel autuas on se joca sinulle costa nijncuin sinä meille tehnyt olet.

8. Sine häuitetty Tyter Babel/ Autuas ombi se ioca sinulle costapi/ Ninquin sine meille tehnyt olet. (Sinä häwitetty tytär Babel/ Autuas ompi se joka sinulle kostaapi/ niinkuin sinä meille tehnyt olet.)

8 O daughter of Babylon, who is to be destroyed, he will be fortunate who rewards you as you have served us.

8. O daughter of Babylon, who art to be destroyed; happy shall he be, that rewardeth thee as thou hast served us.

8. Babels Datter, du ødelagte! lyksalig den, som betaler dig din Løn for, hvad du lønnede os med.

8. Du förstörda dotter Babel, säll är den dig vedergäller, såsom du oss gjort hafver.

8. Sa Pabeli tüttar! kes peab ärraraisatud sama, wägga önnis on se , kes sulle tassub sedda möda, kui sa wäärt olled , mis siña meile kurja teinud.

8. O Babilone, tu naikintojau, laimingas bus, kas tau už mums padarytą skriaudą atmokės!

8. Du verstörte Tochter Babel, wohl dem, der dir vergilt, wie du uns getan hast!

8. Fille de Babel, la dévastée, heureux qui te rendra ce que tu nous as fait!

8. Hija de Babilonia destruida, bienaventurado el que te pagará tu pago, que nos pagaste a nosotros.

8 O dochter van Babel! die verwoest zult worden, welgelukzalig zal hij zijn, die u uw misdaad vergelden zal, die gij aan ons misdaan hebt.

8. O córko Babiloóska! i ty będziesz spustoszona. Błogosławiony, któryć odda nagrodę twoję, za to, coś nam złego uczyniła.

8. Babilon leánya, [7†] te pusztulóra vált! Áldott legyen a ki megfizet néked gonoszságodért, a melylyel te fizettél nékünk!

8 (136:8) Дочь Вавилона, опустошительница! блажен, кто воздаст тебе за то,что ты сделала нам!

8. О дочко Вавилона, ти окаянна! Щасливий, хто відплатить тобі все, що ти заподїяла нам.

9. Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

9. Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

9. Autuas on se joca sinun piscuiset lapses otta ja paisca kiwijn.

9. Autuas on se ioca sinun Piskuiset lapses ottapi/ Ja paiskapi kiuihin. (Autuas on se joka sinun piskuiset lapses ottaapi/ ja paiskaapi kiwihin.)

9 He will be fortunate who takes and smashes your little ones against the rock.

9. Happy shall he be, that taketh and dasheth thy little ones against the stones.

9. Lyksalig den, som griber og knuser dine spæde Børn imod Klippen.

9. Säll är den, som dina unga barn tager, och slår dem emot stenen.

9. Wägga önnis on se, kes so nored lapsed kätte wöttab, ja wasto kaljo rabbab.

9. Laimingas, kas, pagriebęs kūdikius tavo, į kietą uolą sudaužys!

9. Wohl dem, der deine jungen Kinder nimmt und zerschmettert sie an dem Stein!

9. Heureux qui saisira tes enfants, et les écrasera contre le rocher!

9. Bienaventurado el que tomará, y estrellará tus niños contra las piedras.

9 Welgelukzalig zal hij zijn, die uw kinderkens grijpen, en aan de steenrots verpletteren zal.

9. Błogosławiony, który pochwyci i roztrąci dziatki twe o skałę.

9. Áldott legyen, a ki megragadja és sziklához paskolja [8†] kisdedeidet!

9 (136:9) Блажен, кто возьмет и разобьет младенцев твоих о камень!

9. Щасливий, хто, вхопивши дїточок твоїх, розібє їх о камінь!