JEREMIA |
JEREMIA |
Propheta Jeremia |
1938 |
1776 |
1642 |
|
|
|
30 LUKU |
30 LUKU |
XXX. Lucu |
30:1 Sana, joka tuli Herralta Jeremialle ja kuului näin: |
30:1 Tämä on se sana, joka tapahtui \Herralta\ Jeremialle, sanoen: |
30:1
TÄmä on se sana cuin tapahdui
HERralda Jeremialle: |
30:2 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirjoita kaikki
sanat, jotka minä olen sinulle puhunut, kirjaan. |
30:2 Näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala, sanoen: kirjoita itselles kirjaan kaikki ne sanat, jotka minä puhun sinulle. |
30:2
Näitä sano HERra Israelin Jumala:
kirjoita idzellens caicki ne sanat kirjaan/ jotca minä
puhun sinulle: |
30:3 Sillä katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä
käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo
Herra, ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut
heidän isillensä, ja he saavat periä sen." |
30:3 Sillä katso, se aika tulee, sanoo \Herra\, että minä tahdon kääntää kansani vankiuden, sekä Israelin että Juudan, sanoo \Herra\, ja annan heidän tulla jälleen siihen maahan, jonka minä heidän isillensä antanut olen, että he sen omistaman pitää. |
30:3
Sillä se aica tule/ sano HERra/
että minä minun Canssani fangeuden/ sekä Israelin että
Judan/ käätä tahdon/ sano HERra/ ja annan heidän tulla
jällens sijhen maahan cuin minä heidän Isillens andanut
olen omista. |
30:4 Ja nämä ovat ne sanat, jotka Herra on puhunut
Israelista ja Juudasta. |
30:4 Ja nämät ovat ne sanat, jotka \Herra\ puhui Israelista ja Juudasta. |
30:4
Ja nämät owat ne sanat jotca HERra
puhui Israelist ja Judast/ sillä nijn sano HERra: |
30:5 Näin sanoo Herra: "Pelon huudon me kuulemme: on
hirmu, ei rauha! |
30:5 Sillä näin sanoo \Herra\: me kuulemme pelvon äänen, siellä on sula pelko ja ei yhtään rauhaa. |
30:5
Me cuulemma pelgon änen/ siellä on
sula pelco/ ja ei yhtän rauha. |
30:6 Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli? Miksi
näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa
synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot
käyneet valjuiksi? |
30:6 Kysykäät nyt ja katsokaat, taitaako miehenpuoli synnyttää? Kuinkasta siis minä näen kaikkein miesten kädet lanteissansa niinkuin lapsensynnyttäjän, ja että kaikki kasvot ovat niin valjut? |
30:6
Mutta kysykät cuitengin sitä ja
nähkät jos miehenpuoli taita synnyttä? Cuingast sijs
silloin on/ että minä näen caickein miesten pitäwän
kätens heidän cupeisans/ nijncuin waimoin lapsen kiwusa/
ja että caicki caswot owat nijn waljut. |
30:7 Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on
Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva
siitä. |
30:7 Voi! se on suuri päivä, ja ei ole senkaltaista ollut; ja murheen aika on Jakobissa, kuitenkin pitää heitä siitä autettaman. |
30:7
Woi/ se on suuri päiwä/ ja ei ole
hänen wertaistans ollut/ ja murhen aica on Jacobis/
cuitengin pitä heitä sijtä autettaman. |
30:8 Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen
ikeen sinun kaulastasi ja katkaisen sinun siteesi. Eivät
tee enää muukalaiset heitä palvelijoikseen, |
30:8 Mutta sen pitää tapahtuman siihen aikaan, sanoo \Herra\ Zebaot, että minä taitan hänen ikeensä rikki kaulastas, ja repäisen sinun sitees, niin ettei heidän enään siellä pidä muukalaisia palveleman; |
30:8
MUtta sen pitä tapahtuman sijhen
aican/ sano HERra Zebaoth/ että minä taitan hänen ikens
ricki sinun caulastas/ ja rewäisen sinun sites/ nijn
ettei sinun enä siellä pidä muucalaisia palweleman. |
30:9 vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja
Daavidia, kuningastansa, jonka minä heille herätän. |
30:9 Vaan heidän pitää palveleman \Herraa\ Jumalaansa ja Davidia kuningastansa, jonka minä heille herättänyt olen. |
30:9
Waan heidän pitä palweleman HERra
heidän Jumalatans ja Dawidita heidän Cuningastans/ jonga
minä heille herättänyt olen. |
30:10 Mutta sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää,
sanoo Herra, älä säiky, Israel. Sillä katso, minä
pelastan sinut kaukaisesta maasta, sinun jälkeläisesi
heidän vankeutensa maasta. Ja Jaakob on palajava, elävä
rauhassa ja turvassa, kenenkään peljättämättä. |
30:10 Sentähden älä pelkää palveliani Jakob, sanoo \Herra\, ja Israel älä hämmästy! sillä katso, minä tahdon auttaa sinua kaukaa, ja sinun siementäs vankiutensa maasta, niin että Jakobin pitää tuleman jällensä, elämän rauhassa ja oleman hyvässä levossa, ja ei kenenkään pidä häntä peljättämän. |
30:10
Sentähden älä pelkä minun
palwelian Jacob/ sano HERra/ ja Israel älä näänny: sillä
cadzo/ minä tahdon autta sinua caucaiselda maalda/ ja
sinun siemendäs hänen fangiudens maasta/ nijn että
Jacobin pitä tuleman jällens elämän rauhas/ ja yldäkyllä
oleman/ ja ei kenengän pidä händä peljättämän. |
30:11 Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja
pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista,
joiden sekaan minä olen sinut hajottanut; ainoastaan
sinusta minä en loppua tee: minä kuritan sinua
kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä. |
30:11 Sillä minä olen sinun tykönäs, sanoo \Herra\, auttamassa sinua; ja teloitan kaikki pakanat, joihin minä olen sinut hajoittanut; mutta en minä sinua lopeta, vaan tahdon sinua kurittaa kohtuudella, ja en tahdo sinua peräti viattomana pitää. |
30:11
Sillä minä olen sinun tykönäs/
sano HERra/ auttamas sinua/ ja teloitan caicki pacanat/
cunga minä olen sinun hajottanut. Mutta en minä sinua
lopeta/ waan tahdon sinua curitta cohtudella/ ja en
tahdo sinua peräti wiattomana pitä. |
30:12 Sillä näin sanoo Herra: Paha on sinun vammasi,
kipeä on saamasi isku. |
30:12 Sillä näin sanoo \Herra\: sinun haavas on kuoleman haava, ja sinun kipus juuri paha. |
30:12
Sillä näitä sano HERra: sinun
haawas on cuoleman haawa/ ja sinun reikes on juuri paha/ |
30:13 Ei kukaan aja sinun asiaasi; sinun haavaasi ei
paranneta, se ei kasva umpeen. |
30:13 Ei toimita kenkään sinun asias sortajaa vastaan; ei kenkään taida sinua parantaa. |
30:13
Ei toimita kengän sinun asiatas/
että hän ne sitois/ ei kengän taida sinua parata. |
30:14 Kaikki sinun rakastajasi ovat sinut unhottaneet,
sinua he eivät kysy. Sillä niinkuin vihollista lyödään,
olen minä sinua lyönyt, kovalla kurituksella, koska
sinun rikoksesi on suuri, sinun syntisi monilukuiset. |
30:14 Kaikki sinun rakastajas unhottavat sinun, ja ei kysy sinua; sillä minä olen lyönyt sinua, niinkuin vihollista armottomalla kurituksella, suurten pahaintekois tähden ja raskasten synteis tähden. |
30:14
Caicki sinun racastajas unhottawat
sinun/ ja ei kysy sitä/ minä olen lyönyt sinua/ nijncuin
minä löisin wihollista/ ja nijncuin armotoin suominut
sinua sinun suurten pahaintecois tähden/ ja sinun
rascasten syndeis tähden. |
30:15 Miksi valitat vammaasi, kipusi kovuutta? Koska
sinun rikoksesi on suuri, sinun syntisi monilukuiset,
olen minä sinulle tämän tehnyt. |
30:15 Mitäs huudat haavais tähden ja suuresta kivustas? Minä olen tämän tehnyt sinulle suurten pahaintekois ja raskasten synteis tähden. |
30:15
Mitäs huudat sinun haawais tähden/
ja sinun suuresta kiwustas? minä olen tämän tehnyt
sinulle sinun suurten pahaintecois/ ja rascasten syndeis
tähden. |
30:16 Niin myös kaikki sinun syöjäsi syödään, ja kaikki
sinun ahdistajasi, kaikki tyynni, vaeltavat vankeuteen;
sinun ryöstäjäsi joutuvat ryöstetyiksi, ja kaikki
saalistajasi minä annan saaliiksi. |
30:16 Sentähden kaikki, jotka sinua ovat syöneet, heitä pitää taas syötämän, ja kaikki sinun vihollises pitää vangiksi tuleman; jotka sinua ovat ryöstäneet, pitää jälleen ryöstettämän, ja kaikki ne, jotka sinun ovat ryövänneet, tahdon minä saaliiksi antaa. |
30:16
SEntähden caicki jotca sinua owat
syönet/ heitä pitä taas syötämän/ ja caicki jotca sinua
owat ahdistanet/ pitä fangixi tuleman/ ja jotca sinua
owat ryöstänet/ pitä jällens ryöstettämän/ ja jocainen
joca sinua on nylkenyt/ pitä taas nyljettämän. |
30:17 Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja
parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut,
Siion, jolla on nimenä 'hyljätty', 'se, josta ei kukaan
välitä.' |
30:17 Mutta sinun minä jälleen parannan, ja teen terveeksi haavas, sanoo \Herra\, sillä he ovat sinun kutsuneet ulosajetuksi ja Zionin siksi, jota ei kenkään kysy. |
30:17
Mutta sinun minä jällens parannan/
ja teen terwexi sinun haawas/ sano HERra: että sinä
cudzutan ajetuxi/ ja Zion/ sixi jota ei kengän kysy. |
30:18 Näin sanoo Herra: Katso, minä käännän Jaakobin
majojen kohtalon, minä armahdan hänen asuntojansa;
kaupunki rakennetaan kukkulallensa, ja linna on oleva
oikealla paikallansa. |
30:18 Näin sanoo \Herra\: katso, minä käännän Jakobin majan vankiuden, ja armahdan hänen asumistansa; ja kaupunki pitää jälleen mäelle rakennettaman, ja kirkon pitää oleman entisellä muodollansa. |
30:18
Näitä sano HERra: cadzo/ minä
käännän Jacobin majan fangeuden/ ja armahdan hänen
asumistans/ ja Caupungin pitä jällens mäellens
rakettaman/ ja Kircon pitä oleman endisellä muodollans. |
30:19 Ja niistä on kaikuva ylistyslaulu ja
iloitsevaisten ääni. Minä enennän heidät, eivätkä he
vähene; minä saatan heidät kunniaan, eivätkä he
halvoiksi jää. |
30:19 Ja kiitoksen ja riemun äänen pitää siitä kuuluman; sillä minä tahdon heitä enentää ja en vähentää, minä tahdon heitä kunnioittaa, ja ei heidän pidä huonoksi tuleman. |
30:19
Ja kijtoxen ja riemun pitä sijtä
cuuluman: sillä minä tahdon heitä enätä/ ja en wähetä/
minä tahdon tehdä heitä suurixi/ ja en wähimmixi. |
30:20 Silloin hänen poikansa ovat niinkuin muinoin, ja
hänen seurakuntansa pysyy vahvana minun edessäni; minä
rankaisen kaikki hänen sortajansa. |
30:20 Hänen poikansa pitää oleman niinkuin ennenkin, ja hänen yhteinen kansansa pitää menestymän minun edessäni; sillä minä tahdon rangaista kaikki ne, jotka heitä vaivaavat. |
30:20
Hänen poicains pitä oleman
nijncuin ennengin/ ja hänen yhteinen Canssans pitä
menestymän minun edesäni: sillä minä tahdon rangaista
caicki ne cuin heitä waiwawat. |
30:21 Ja hänen valtiaansa nousee hänestä itsestänsä,
hänen hallitsijansa lähtee hänen keskeltänsä; ja minä
sallin hänen käydä tyköni, niin että hän saattaa minua
lähestyä. Sillä kuka panee henkensä alttiiksi minua
lähestyäkseen? sanoo Herra. |
30:21 Ja hänen ruhtinaansa pitää itse hänestä syntymän, ja hänen hallitsiansa tuleman itse hänestä. Ja minä tahdon antaa hänen lähestyä ja tulla minun eteeni; sillä kuka on se, joka minua niin sydämellisesti lähestyy? sanoo \Herra\. |
30:21
Ja hänen Ruhtinans pitä idze
hänestä syndymän/ ja hänen hallidzians tuleman idze
hänestäns. Ja minä tahdon hänen anda tulla minun eteeni:
sillä cuca on muutoin/ joca minua nijn sydämelisest
lähesty/ sano HERra/ |
30:22 Ja niin te olette minun kansani, ja minä olen
teidän Jumalanne." |
30:22 Ja teidän pitää oleman minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne. |
30:22
Ja teidän pitä oleman minun
Canssan/ ja minä olen teidän Jumalan. |
30:23 Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa,
pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä. |
30:23 Katso, \Herran\ ilma on tuleva julmuudella, kauhia rajuilma on lankeeva jumalattomain pään päälle. |
30:23
CAdzo/ HERran ilma on tulewa
julmudella/ cauhia rajuilma on langewa jumalattomain
päähän: |
30:24 Eikä Herran vihan hehku asetu, ennenkuin hän on
toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen
lopulla te tulette sen ymmärtämään. |
30:24 \Herran\ julma viha ei ole taukoava, siihenasti kuin hän tekee ja toimittaa, mitä hänen mielessänsä on. Viimein pitää teidän sen kyllä ymmärtämän. |
30:24
Sillä HERran julma wiha ei ole
taucowa/ sijhenasti cuin hän teke ja toimitta/ mitä
hänen mielesäns on/ wijmein sen pitä teidän kyllä
ymmärtämän. |
|
|
|