5 luku

Jeesus parantaa riivatun gerasalaisten alueella 1 – 20, lähtee Jairuksen kotiin 21 – 24, tekee matkalla terveeksi verenjuoksua sairastavan naisen 25 – 34 ja herättää Jairuksen tyttären 35 – 43.

1 Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle.

1 He tulivat järven toiselle puolelle gadaralaisten* alueelle.

1. Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.

1. JA he tulit ylidze meren Gadarenein maacundaan

1. JA he tulit ylitze meren/ ninen Gadarenein makundan/ (Ja he tulit ylitse meren/ niiden Gadarenein maakunnan/)

2 Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.

2 Heti Hänen noustuaan veneestä, Häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki.

2. Ja kuin hän läksi haahdesta, kohtasi häntä kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.

2. Ja cuin hän läxi hahdest cohtais händä cohta haudoist yxi ihminen saastaiselda hengeldä rijwattu jolla oli maja haudois.

2. ia quin hen Hahdest vlgosmeni/ cochta henen cochtasi Haudhoista yxi Inhiminen Sastaisel Hengel riuattu/ iolla oli maia Haudhoisa. (ja kuin hän haahdesta ulos meni/ kohta hänen kohtasi haudoista yksi ihminen saastaisella hengellä riiwattu/ jolla oli maja haudoissa.)

3 Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa;

3 Hän asusti hautaluolissa, eikä kukaan voinut [enää] sitoa häntä kahleillakaan.

3. Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenkään häntä kahleilla sitoa;

3. Ja ei woinut kengän händä cahleillacan sitoa:

3. Ja eikengen woinut he'de cahleilla sitoa/ (Ja ei kenkään woinut häntä kahleilla sitoa/)

4 sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.

4 Sillä hänet oli monesti sidottu jalkanuorin ja kahlein, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä taltuttamaan.

4. Sillä hän oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja hän oli särkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenkään voinut häntä asettaa.

4. Sillä hän oli vsein jalcapuis ja cahleis sidottuna ja hän oli särkenyt cahlet ja jalcapuut rickonut ja ei kengän woinut händä asetta.

4. sille että hen oli vsein Jalcapuis ia Cahleis sidhottuna/ ia Cahleet oli serckenyt/ ia Jalcapuudh rickonut/ ia eikengen woinut hende asetta. (sillä että hän oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna/ ja kahleet oli särkenyt/ ja jalkapuut rikkonut/ ja ei kenkään woinut häntä asettaa.)

5 Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.

5 Ja hän oli aina yöt päivät * vuorilla ja hautaluolissa* huutaen ja runnellen itseään kivillä.

5. Ja hän oli aina yötä ja päivää vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsiänsä kivillä.

5. Ja hän oli aina yötä ja päiwä wuorisa ja haudoisa parcui ja hosui idzens kiwillä.

5. Ja hen oli aina öte ia peiue Woorisa ia Haudhoisa parckui/ ia hosui itzens kiuille. (Ja hän oli aina yötä ja päiwää wuorissa ja haudoissa parkui/ ja hosui itsensä kiwillä.)

6 Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä

6 Nähtyään Jeesuksen kaukaa hän juoksi ja kumartui maahan Hänen eteensä

6. Mutta kuin hän näki taampana Jesuksen, juoksi hän ja lankesi maahan hänen eteensä,

6. Cosca hän näki taambana Jesuxen juoxi hän ja cumarsi händä huutain suurella änellä ja sanoi:

6. Coska hen nyt taamban näki Iesusen/ ioxi hen/ ia cumarsi hende/ ia hutain swrella änelle/ sanoi/ (Koska hän nyt taampana näki Jesuksen/ juoksi hän/ ja kumarsi häntä/ ja huutain suurella äänellä/ sanoi/)

7 ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua."

7 ja huutaen kovalla äänellä sanoi: "Miksi minuun puutut,* Jeesus, Jumalan Korkeimman Poika? Vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua."

7. Ja huutain suurella äänellä sanoi: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.

7. Mitä minun on sinun cansas Jesu sen corkeiman Jumalan Poica ? minä wannotan sinua Jumalan cautta ettes minua waiwa.

7. Mite minun ombi sinun cansas Iesu/ sen corckeiman Jumalan Poica? mine wannotan sinua Jumalan cautta/ etet sine minua waiwaisi. (Mitä minun ompi sinun kanssasi Jesus/ sen Korkeimman Jumalan Poika? minä wannotan sinua Jumalan kautta/ ettet sinä minua waiwaisi.)

8 Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki".

8 Sillä Hän sanoi sille: "Sinä saastainen henki, lähde ulos miehestä."

8. (Sillä hän sanoi hänelle: lähde ulos saastainen henki ihmisestä.)

8. Hän sanoi hänelle: lähde vlos sinä saastainen hengi ihmisest.

8. Nin hen sanoi henelle/ Uloslehdhe sine Sastainen Hengi Inhimisest. (Niin hän sanoi hänelle/ Ulos lähde sinä saastainen henki ihmisestä.)

9 Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta".

9 Ja Hän kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se *vastasi sanoen Hänelle*: "leegio on nimeni, sillä meitä on monta."

9. Ja hän kysyi häneltä: mikä nimes on? Ja hän vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sillä meitä on monta.

9. Ja hän kysyi hänelle: mikä sinun nimes on ? hän wastais sanoden: Legio minun nimen on: sillä meitä on monda.

9. Ja hen kysyi henelde/ Mike sinun Nimes on? Ja hen wastasi sanoden henelle/ Legio minun Nimen on/ sille meite ombi monda. (Ja hän kysyi häneltä/ Mikä sinun nimesi on? Ja hän wastasi sanoen hänelle/ Legio minun nimeni on/ sillä meitä ompi monta.)

10 Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.

10 Ja se pyysi hartaasti, ettei Hän lähettäisi niitä pois alueelta.

10. Ja hän rukoili häntä suuresti, ettei hän lähettäisi heitä ulos siitä maakunnasta.

10. Ja hän rucoili händä suurest ettei hän lähetäis händä pois sijtä maacunnasta.

10. Ja hen rucoli palio hende/ ettei hen poisleheteisi hende sijte makunnasta. (Ja hän rukoili paljon häntä/ ettei hän pois lähetettäisi häntä siitä maakunnasta.)

11 Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.

11 Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.

11. Niin oli siinä vuorten tykönä suuri sikalauma laitumella.

11. Nijn oli sijnä wuorten tykönä suuri sicalauma laitumellans.

11. Nin oli sine woortein tyken swri Sica Lauma laitumellans/ (Niin oli siinä wuorten tykönä suuri sikalauma laitumellansa/)

12 Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin".

12 Ja *kaikki riivaajahenget* pyysivät Häntä sanoen: ” Lähetä meidät sikoihin mennäksemme niihin."

12. Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat häntä, sanoen: laske meitä sikoihin, että me heihin menisimme sisälle.

12. Ja caicki ne Perkelet rucoilit händä sanoden: laske meitä sicoihin että me heihin menisim.

12. Ja rucolit hende caiki ne Perchelet sanoden/ Laske meite sikohin/ että me heiden sisellens menisim. (Ja rukoilit häntä kaikki ne perkeleet sanoen/ Laske meitä sikoihin/ että me heidän sisällensä menisimme.)

13 Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen.

13 Jeesus* antoi (heti) niille luvan. Ulos lähdettyään saastaiset henget menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkänteeltä alas järveen — (niitä oli) noin kaksi tuhatta — ja ne hukkuivat järveen.

13. Ja Jesus salli kohta heidän. Ja saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikain sisälle. Ja lauma syöksi itsensä kohdastansa mereen (mutta heitä oli lähes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.

13. Ja Jesus salli cohta heidän. Ja saastaiset henget läxit vlos ja menit sicoihin. Ja lauma syöxi idzens cohdastans mereen. Ja heitä oli lähes caxi tuhatta jotca uppoisit mereen.

13. Ja cochta Iesus salli heiden. Ja ne sastaiset Henget vlosmenit/ ia sikain sisellemenit. Ja se Lauma söxihin cohdastans merehen. Ja oli heite Lehes caxi tuhatta/ Ja läkehdyit merehen. (Ja kohta Jesus salli heidän. Ja ne saastaiset henget ulosmenit/ ja sikain sisälle menit. Ja se lauma syöksihin kohdastansa merehen. Ja oli heitä lähes kaksi tuhatta/ ja läkähdyit merehen.)

14 Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut.

14 Mutta sikojen* paimentajat pakenivat ja kertoivat tapahtumasta kaupungissa ja maataloissa. Niin tultiin katsomaan, mitä oli tapahtunut.

14. Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he menivät ulos katsomaan, mikä se oli joka tapahtui,

14. Mutta sicain caidziat pakenit ja saatit sanoman Caupungihin ja kylijn. Ja he menit cadzoman mitä tapahtunut oli:

14. Mutta ne sikurit poispakenit/ ia sanoman satid Caupungihin ia maan kylijn. Ja he vlosmenit catzoman mite tapachtunut oli/ (Mutta ne sikurit pois pakenit/ ja sanoman sait kaupunkihin ja maan kyliin. Ja he ulos menit katsomaan mitä tapahtunut oli/)

15 Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät.

15 Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa leegio oli ollut, istumassa (ja) puettuna ja täydessä ymmärryksessä, ja he pelästyivät.

15. Ja tulivat Jesuksen tykö ja näkivät sen, joka perkeleeltä riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelkäsivät,

15. Ja tulit Jesuxen tygö ja näit sen joca Perkeleldä rijwattu oli istuwan waatetettuna ja toimellisna josa Legio oli ollut ja he pelkäisit.

15. ia tulit IesuSEN tyge/ ia neit henen/ ioca Perchelelda oli riuattu/ istuuan ia wateitun/ ia toimelissa/ iolla se Legio oli ollut/ ia he pelkesit. (ja tulit Jesuksen tykö/ ja näit hänen/ joka perkeleeltä oli riiwattu/ istuwan ja waatetun/ ja toimelissa/ jolla se legio oli ollut/ ja he pelkäsit.)

16 Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt.

16 Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja sikojen kohtalon.

16. Ja ne, jotka sen nähneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleeltä riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.

16. Ja ne sanelit heille jotca sen nähnet olit mitä sille Perkeleldä rijwatulle tapahtunut oli ja sigoista.

16. Ja ne sanelit heille iotca sen nähnyet olit/ mite sen riuatun Perchelelda tapachtunut oli/ ia sighoista. (Ja ne sanelit heille jotka sen nähneet olit/ mitä sen riiwatun perkeleeltä tapahtunut oli/ ja sioista.)

17 Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan.

17 Niin he alkoivat pyytää Häntä poistumaan heidän alueeltaan.

17. Ja he rupesivat häntä rukoilemaan menemään pois heidän maaltansa.

17. Ja he rucoilit menemän händä pois heidän maaldans.

17. Ja he rupesit hende rucoleman/ poismenemen heiden maaldans. (ja he rupesit häntä rukoileman/ pois menemän heidän maaltansa.)

18 Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan.

18 Hänen astuessaan veneeseen se riivattuna ollut pyysi Häneltä saada olla Hänen kanssaan.

18. Ja kuin hän astui haahteen, niin se, joka perkeleeltä riivattu oli, rukoili, että hän sais hänen kanssansa olla.

18. Ja cuin hän astui hahten nijn se joca Perkeleldä rijwattu oli rucoili että hän sais hänen cansans olla.

18. Ja quin hen astui Hachten/ nin se ioca oli Perchelelde riuattu rucoli/ että hen mahdais henen cansans olla/ (Ja kuin hän astui haahteen/ niin se joka oli perkeleeltä riiwattu rukoili/ että hän mahtaisi hänen kanssansa olla/)

19 Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut".

19 Mutta Jeesus* ei suostunut häneen, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omiesi luo ja kerro heille, kuinka suuria Herra on sinulle tehnyt, kun on armahtanut sinua."

19. Mutta ei Jesus häntä sallinut, vaan sanoi hänelle: mene kotias omaistes tykö, ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.

19. Mutta ei Jesus händä sallinut waan sanoi hänelle: mene cotias omaistes tygö ja ilmoita heille cuinga suuren hywän tegon Herra on sinulle tehnyt ja on sinua armahtanut.

19. Mutta ei IesuS hende sallinut/ waan sanoi henelle/ Mene cotias omais tyge/ ia ilmoita heille quinga swren hyuenteghon HERRA on tehnyt sinun cansas/ ia on armachtanut sinu' päles. (Mutta ei Jesus häntä sallinut/ waan sanoi hänelle/ Mene kotiasi omiesi tykö/ ja ilmoita heille kuinka suuren hywän teon HERRA on tehnyt sinun kanssasi/ ja on armahtanut sinun päällesi.)

20 Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.

20 Niin hän meni ja alkoi julistaa Dekapoliissa, kuinka suuria Jeesus oli hänelle tehnyt. Ja kaikki ihmettelivät.

20. Ja hän meni ja rupesi saarnaamaan niissä kymmenessä kaupungissa, kuinka suuret työt Jesus oli hänelle tehnyt; ja he kaikki ihmettelivät.

20. Ja hän meni ja rupeis saarnaman nijsä kymmenes Caupungis cuinga suuren hywän tegon Jesus oli hänelle tehnyt ja he caicki ihmettelit.

20. Ja hen poismeni/ ia rupeis sarnaman nijsse Kymenes Caupungis/ quinga swren hyuentegon IesuS oli henelle tehnyt. Ja caiki imechtelit. (Ja hän pois meni/ ja rupeis saarnaaman niissä kymmenessä kaupungissa/ kuinka suuren hywän teon Jesus oli hänelle tehnyt. Ja kaikki ihmettelit.)

21 Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla.

21 Kun Jeesus oli veneellä kulkenut jälleen toiselle puolelle, Hänen luokseen kokoontui suuri kansanjoukko, ja Hän oli järven rannalla.

21. Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa hänen tykönsä, ja hän oli läsnä merta.

21. JA cuin Jesus taas meni hahdella ylidze cocondui paljo Canssa hänen tygöns ja hän oli läsnä merta.

21. Ja quin Iesus taas ylitzemeni Hahdella toiseen rantaan/ cokounsi palio Canssa henen tygens/ ia oli lesse merta. (Ja kuin Jesus taas ylitse meni haadella toiseen rantaan/ kokoontui paljon kanssa hänen tykönsä/ ja oli läsnä merta.)

22 Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen,

22 Ja (katso,) muuan synagoogan esimies nimeltä Jairus tuli ja heittäytyi Hänet nähdessään Hänen jalkojensa juureen

22. Ja katso, synagogan päämies , Jairus nimeltä, tuli, ja kuin hän näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa tykö,

22. Ja cadzo yxi Synagogan Päämies Jairus nimeldä ja cuin hän näki hänen langeis hän hänen jalcains tygö:

22. Ja catzo/ Nin tuli yxi Sinagogan Pämies/ Jairus nimelde/ ia quin hen näki henen/ langesi hen henen ialcains tyge/ (Ja katso/ Niin tuli yksi synagogan päämies/ Jairus nimeltään/ ja kuin hän näki hänen/ lankesi hän hänen jalkainsa tykö/)

23 pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon".

23 ja pyysi Häntä hartaasti sanoen: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan. Tule ja pane kätesi* hänen päälleen, jotta hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon."

23. Ja rukoili häntä suuresti, sanoen: minun vähä tyttäreni on viimeisillänsä; tule ja pane kätes hänen päällensä, että hän paranis ja eläis.

23. Ja rucoili händä suurest sanoden: minun tyttären on wijmeiselläns tule ja pane kätes hänen päällens että hän paranis ja eläis.

23. ia rucoli hende palio sanoden/ Minun Tytteren wimeisillens ombi/ mine rucolen ettäs tulisit/ ia panisit Kätes henen pälens/ että hen paranis ia eläis. (ja rukoili häntä paljon sanoen/ Minun tyttäreni wiimeisillänsä ompi/ minä rukoilen ettäs tulisit/ ja panisit kätesi hänen päällensä/ että hän paranisi ja eläisi.)

24 Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.

24 Niin Hän meni Hänen kanssaan, ja suuri kansanjoukko seurasi Häntä, ja he tunkeilivat Hänen ympärillään.

24. Niin hän meni hänen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi häntä, ja ahdistivat häntä.

24. Nijn hän meni hänen cansans ja paljo Canssa seurais händä ja ahdistit händä.

24. Nin hen meni henen cansans/ ia palio Canssa seurasi hende/ ia ahdistit. (Niin hän meni hänen kanssansa/ ja paljon kansaa seurasi häntä/ ja ahdistit.)

25 Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta

25 Oli (muuan) nainen, jolla oli ollut verenjuoksu kaksitoista vuotta.

25. Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymmentä ajastaikaa,

25. JA yxi waimo joca oli sairastanut punaist tautia caxitoistakymmendä ajastaica:

25. Ja yxi waimo/ ioca oli sairastanut punaista Tautia io caxitoistakymende aiastaica/ (Ja yksi waimo/ joka oli sairastanut punaista tautia jo kaksitoistakymmentä ajastaikaa/)

26 ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.

26 Hän oli paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa hyötymättä mitään, vaan pikemminkin tullen huonommaksi.

26. Ja oli paljon kärsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensä, eikä mitään apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;

26. Ja oli paljo kärsinyt monelda Läkärildä ja oli culuttanut caiken hywydens eikä mitän apua tundenut waan tullut paljo pahemmaxi.

26. ioca oli palio kerssinyt monilda Läkerilde/ ia oli culuttanut caiken Hywuydens/ ia ei miteken apu tundenut/ waan palio pahembi tuli henen cansans/ (joka oli paljon kärsinyt monilta lääkäriltä/ ja oli kuluttanut kaiken hywyytensä/ ja ei mitäkään apua tuntenut/ waan paljon pahempi tuli hänen kanssansa/)

27 Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa;

27 Kuultuaan Jeesuksesta hän tuli kansanjoukossa takaapäin ja kosketti Hänen vaippaansa.

27. Kuin hän kuuli Jesuksesta, tuli hän kansan seassa takaa ja rupesi hänen vaatteisiinsa;

27. Cosca hän cuuli Jesuxesta tuli hän joucon seas taca ja rupeis hänen waatteisins:

27. Quin hen cwli IesuSESTA/ tuli hen ioukon seas taka/ ia rupesi henen Waatteinsa/ (Kuin hän kuuli Jesuksesta/ tuli hän joukon seassa takaa/ ja rupesi hänen waatteisiinsa/)

28 sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi".

28 Sillä hän sanoi: "Jos vain kosketan Hänen vaatteitaan, tulen terveeksi."

28. Sillä hän sanoi: jos minä ainoasti saan ruveta hänen vaatteisiinsa, niin minä paranen.

28. Sillä hän sanoi: jos minä ainoastans saan ruweta hänen waatteisins nijn minä paranen.

28. Sille hen sanoi/ Jos mine waiwoin henen Waatteinsa rupeisin/ nin mine paranen. (Sillä hän sanoi/ Jos minä waiwoin hänen waatteisiinsa rupeisin/ niin minä paranen.)

29 Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan.

29 Ja heti hänen verensä lähde kuivui ja hän tunsi ruumiissaan, että oli parantunut vaivasta.

29. Ja hänen verilähteensä kohta kuivettui, ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli vitsauksestansa parantunut.

29. Ja hänen werilähtens cohta cuiwettui ja hän tunsi ruumisans että hän oli hänen widzauxestans parattu.

29. Ja cochta henen weri lechtens quiuettui/ Ja hen tunsi Rumihistans/ että hen oli henen Witzauxestans parattu. (Ja kohta hänen werilähteensä kuiwettui/ Ja hän tunsi ruumiistansa/ että hän oli hänen witsauksestansa parattu.)

30 Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?"

30 Kun Jeesus heti itsessään tunsi, että Hänestä oli lähtenyt voimaa, Hän kääntyi kansanjoukossa ja sanoi: "Kuka kosketti vaatteitani?"

30. Ja Jesus tunsi kohta itsessänsä voiman, joka hänestä lähtenyt oli, ja käänsi itsensä kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?

30. Ja Jesus tunsi cohta idzesäns woiman joca hänestä lähtenyt oli ja käänsi hänens Canssan seas ja sanoi: cuca rupeis minun waatteisin?

30. Ja IesuS cochta tunsi itzesens sen auwun/ ioca heneste vloskieunyt oli/ ia kiensi hene's Canssan seasa ia sanoi/ Cuka minun Watteini rupeisi? (Ja Jesus kohta tunsi itsessänsä sen awun/ joka hänestä ulos käynyt oli/ ja käänsi hänen kansan seassa ja sanoi/ Kuka minun waatteini rupesi?)

31 Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'"

31 Hänen opetuslapsensa sanoivat Hänelle: "Sinä näet kansan joukon tunkeilevan ympärilläsi ja kysyt: Kuka kosketti minua?"

31. Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: sinä näet, että kansa sinua ahdistaa ympäri, ja sinä sanoit: kuka minuun rupesi?

31. Ja hänen Opetuslapsens sanoit hänelle: Sinä näet että Canssa sinua ahdista ymbärins ja sinä sanot: cuca minuun rupeis ?

31. Ja henen Opetuslapsens sanoit henelle/ Sine näget että Canssa sinua ymberins ahdista/ ia sine sanot? Cuca minuun rupesi? (Ja hänen opetuslapsensa sanoi hänelle/ Sinä näet että kansa sinua ympäriinsä ahdistaa/ ja sinä sanot? Kuka minuun rupesi?)

32 Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt.

32 Mutta Hän katseli ympäri nähdäkseen hänet, joka oli tämän tehnyt.

32. Ja hän katsoi ympärinsä, että hän sen näkis, joka sen teki.

32. Ja hän cadzoi ymbärins että hän sen näkis:

32. Ja hen ymberinscatzoi/ että hen näkis sen/ ioca sen teki. (Ja hän ympärinsä katsoi/ että hän näkisi sen/ joka sen teki.)

33 Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden.

33 Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja heittäytyi Hänen eteensä ja sanoi Hänelle koko totuuden.

33. Mutta vaimo pelkäsi ja vapisi, että hän tiesi, mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hänen eteensä, ja sanoi hänelle kaiken totuuden.

33. Mutta waimo pelkäis ja wapis sillä hän tiesi mitä hänen cohtans tapahtunut oli: Nijn hän tuli ja langeis hänen eteens ja sanoi caiken totuden.

33. Mutta waimo pelkesi ia wapitzi/ Sille hen tiesi mite henen cochtaansa tapachtunut oli/ Nin hen tuli ia langesi henen eteens/ ia sanoi henelle caiken totudhen. (Mutta waimo pelkäsi ja wapisi/ Sillä hän tiesi mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli/ Niin hän tuli ja lankesi hänen eteensä/ ja sanoi hänelle kaiken totuuden.)

34 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."

34 Mutta Jeesus* sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."

34. Mutta hän sanoi hänelle: tyttäreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.

34. Mutta hän sanoi hänelle: tyttären sinun uscos paransi sinun mene rauhaan ja ole terwe widzauxestas.

34. Mutta hen sanoi henele/ Tytteren/ sinun vskos sinun wapautti/ Mene rauhan cansa/ ia ole terueh sinun witzauxestas. (Mutta hän sanoi hänelle/ Tyttäreni/ sinun uskosi sinun wapautti/ Mene rauhan kanssa/ ja ole terwe sinun witsauksestasi.)

35 Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?"

35 Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi on kuollut. Miksi enää vaivaat opettajaa?"

35. Kuin hän vielä puhui, tulivat muutamat synagogan päämieheltä, jotka sanoivat: sinun tyttäres on kuollut: mitäs silleen Mestaria vaivaat?

35. COsca hän wielä puhui tulit muutamat Synagogan Päämieheldä: Jotca sanoit: sinun tyttäres on cuollut mitäs sillen Mestarita waiwat ?

35. Quin hen wiele puhui/ nin tulit mwtamat Sinagogan pämiehelde/ iotca sanoit/ Sinun tytteres on coollut/ mites sillen Mestarita waiwat? (Kuin hän wielä puhui/ niin tulit muutamat synagogan päämieheltä/ jotka sanoit/ Sinun tyttäresi on kuollut/ mitäs silleen Mestaria waiwaat?)

36 Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan".

36 Mutta *kuultuaan kerrotun sanoman,* Jeesus sanoi (heti) synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan!"

36. Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan päämiehelle: älä pelkää, ainoastaan usko.

36. Cosca Jesus cuuli sen sanan sanottawan sanoi hän cohta Synagogan Päämiehelle: älä pelkä ainoastans usco.

36. Nin IesuS cochta sen sanan cwltuans quin sanottijn/ sanoi Sinagogan pämihelle/ Ele pelke/ waiwoin vskoo. (Niin Jesus kohta sen sanan kuultuansa kuin sanottiin/ sanoi synagogan päämiehelle/ Älä pelkää/ waiwoin usko.)

37 Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen.

37 Ja Hän ei sallinut kenenkään muun tulla mukanaan paitsi Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen.

37. Ja ei hän sallinut kenenkään itsiänsä seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.

37. Ja ei hän sallinut että jocu händä piti seuraman waan Petari ja Jacobus ja Johannes Jacobin weli.

37. Ja ei hen sallinut että iocu hende piti seuraman/ waan Petari ia Jacobus/ ia Johannes Jacobin welij. (Ja ei hän sallinut että joku häntä piti seuraaman/ waan Petari ja Jakobus/ ja Johannes Jakobin weli.)

38 Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia.

38 Niin *Hän tuli synagoogan esimiehen taloon ja* havaitsi hälinän ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia.

38. Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen, ja näki pauhinan ja ne, jotka itkivät ja porasivat paljon.

38. Ja hän tuli Synagogan Päämiehen huonesen ja näki tohun ja ne jotca itkit ja parguit:

38. Ja hen tuli Sinagogan pämiehen hoonesen/ ia näki sen tohun/ ia ne iotca idkit ia parghuit sangen/ (Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen/ ja näki sen touhun/ ja ne jotka itkit ja parkuit sangen/)

39 Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu."

39 Päästyään sisään Hän sanoi heille: "Mitä hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu."

39. Ja hän meni sisälle, ja sanoi heille: mitä te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.

39. Ja hän meni huonesen ja sanoi heille: mitä te hymisettä ja itkettä ? Ei ole lapsi cuollut waan maca.

39. Ja hen sisellemeni/ ia sanoi heille/ Mite te messet ia idkette? Ei pika ole collut/ waan macapi. (Ja hän sisälle meni/ ja sanoi heille/ Mitä te mesoat ja itkette? Ei piika ole kuollut/ waan makaapi.)

40 Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi.

40 Niin he nauroivat Hänelle. Mutta ajettuaan kaikki ulos Hän otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä seuralaisensa ja kävi sisälle sinne, missä lapsi makasi.

40. Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ajanut ulos, otti hän lapsen isän ja äidin kanssansa ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, ja meni sisälle, kussa lapsi makasi,

40. Ja he nauroit händä. Mutta cosca hän oli caicki ajanut ulos otti hän lapsen Isän ja äitin cansans ja ne jotca hänen cansans olit ja menit sinne cusa lapsi macais rupeis lapsen käteen ja sanoi hänelle:

40. Ja he nauroit hende. Mutta quin hen oli caiki vlosaianut/ nin hen cansans otti pican Isen ia Eitin/ ia ne iotca henen cansans olit/ ia sinne sisellemeni/ cussa pica macasi/ ia ruueten pican käteen/ sanoi henelle/ (Ja he nauroit häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ulos ajanut/ niin hän kanssansa otti piian isän ja äitin/ ja ne jotka hänen kanssansa olit/ ja sinne sisälle meni/ kussa piika makasi/ ja ruweten piian käteen/ sanoi hänelle/)

41 Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.

41 Hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuumi*!" Se on käännettynä: ”Tyttö, sanon sinulle: herää!'"

41. Ja tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minä sanon), nouse ylös.

41. Talitha$ cumi$ se on sanottu pijcainen minä sanon sinulle nouse ylös. Ja cohta pijca nousi ja käwi.

41. Talitha cumi/ se on somexi sanottu/ Pica/ mine sanon sinulle/ Nouse yles. Ja cochta pica ylesnousi/ ia keui. (Talitha kumi/ se on suomeksi sanottu/ Piika/ minä sanon sinulle/ Nouse ylös. Ja kohta piika ylös nousi/ ja käwi.)

42 Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan.

42 Heti tyttö nousi ja käveli. Hän oli näet kaksitoistavuotias. Ja he hämmästyivät hyvin suuresti.

42. Ja kohta piika nousi ja kävi; sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hämmästyivät suurella hämmästyksellä.

42. Ja hän oli cahdentoistakymmenen ajastaicainen. Ja he hämmästyit suurella hämmästyxellä. Ja hän haastoi heitä cowin ettei kengän sitä sais tietä ja hän käski anda hänelle syötäwätä.

42. Sille hen oli cahdentoistakymenen aijastaikanen. (Sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen.)

43 Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.

43 Mutta Hän kielsi heitä ankarasti *kenellekään tätä kertomasta* ja käski antaa hänelle syötävää.

43. Ja hän haasti heitä kovin, ettei kenkään sitä saisi tietää, ja hän käski antaa hänelle syötävää.

43. Ja he hämmestuit swrella hämmestuxella. Ja hen haastoi heite hartasti/ ettei kengen site pideisi tietemen/ ia käski anda henelle söteuete. (Ja he hämmästyit suurella hämmästyksellä. Ja hän haastoi heitä hartaasti/ ettei kenkään sitä pitäisi tietämän/ ja käski antaa hänelle syötäwää.)