12 luku

Jeesus nuhtelee ylipappeja, kirjanoppineita ja kansan vanhimpia vertauksessaan pahoista viinitarhureista 1 – 12, vastaa fariseusten ja herodilaisten kysymykseen veronmaksusta 13 – 17, saddukeusten kysymykseen ylösnousemuksesta 18 – 27 ja kirjanoppineen kysymykseen lain suurimmasta käskystä 28 – 34, kysyy vastustajiltaan, kuinka Kristus voi samalla olla Daavidin poika ja Daavidin Herra 35 – 37, ja varoittaa kirjanoppineiden tekopyhyydestä 38 – 40 Lesken ropo 41 – 44.

1 Ja hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: "Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.

1 Hän alkoi puhua heille vertauksin: "Mies istutti viinitarhan ja aitasi sen ympäriltä ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin. Sitten hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.

1. Ja hän rupesi heille puhumaan vertauksilla: ihminen istutti viinamäen, ja pani aidan sen ympärille, ja kaivoi kuopan, ja rakensi tornin, ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja matkusti muille maille,

1. JA hän rupeis heille puhuman wertauxilla: yxi ihminen istutti wijnapuita ja pani aidan sen ymbärins ja caiwoi cuopan ja rakensi tornin ja pani sen wuorolle wijnamäen miehille ja matcusti muille maille.

1. JA hen rupeis heille wertauxilla puhuman. Yxi Inhiminen istutti Winatarhan/ ia pani Aidhan sen ymberins/ ia caiwoi Wina Copan/ * Rakensi Tornin/ ia pani sen woroille Winatarhamiehille/ ia hen matkusti muille maille. (Ja hän rupesi heille wertauksilla puhuman. Yksi ihminen istutti wiinatarhan/ ja pani aidan sen ympärinsä/ ja kaiwoi wiinakuopan/ Rakensi tornin/ ja pani sen wuorolle wiinatarhamiehille/ ja hän matkusti muille maille.)

2 Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä.

2 Määräaikana hän lähetti palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmää.

2. Ja lähetti ajallansa palveliansa peltomiesten tykö, ottamaan peltomiehiltä viinamäen hedelmää.

2. Ja cosca aica tuli lähetti hän palwelians wijnamäen miesten tygö ottaman hedelmä wijnamäen miehildä.

2. Ja lehetti yhden paluelian coska aica tuli/ Winatarha miesten tyge ette henen piti ottaman hedhelmen Winatarhamiehilde winatarhast. (Ja lähetti yhden palwelijan koska aika tuli/ Wiinatarha miesten tykö että hänen piti ottaman hedelmän wiinatarhamiehiltä wiinatarhasta.)

3 Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.

3 Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.

3. Mutta he ottivat hänen kiinni, hosuivat hänen ja lähettivät hänen pois tyhjänä.

3. Mutta he otit hänen kijnni hosuit hänen ja lähetit hänen tyhjänä.

3. Mutta he otit henen kijni/ ia hosuit henen ia laskit henen tyhijene. (Mutta he otit hänen kiinni/ ja hosuit hänen ja laskit hänen tyhjänä.)

4 Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät.

4 Vielä hän lähetti heidän luokseen toisen palvelijan. Häntäkin he (kivittivät ja) löivät päähän ja 'lähettivät hänet matkaan'.

4. Ja taas lähetti hän heidän tykönsä toisen palvelian, ja sen he kivittivät ja pään särkivät, ja lähettivät hänen pois pilkattuna.

4. Taas lähetti hän heidän tygöns toisen palwelian jonga pään he kiwillä särjit ja lähetit hänen pois pilcattuna.

4. Taas hen lehetti heiden tygens toisen paluelian/ sen pään he kiuille särijt ia laskit henen pois pilcattuna. (Taas hän lähetti heidän tykönsä toisen palwelijan/ sen pään he kiwillä särjit ja laskit hänen pois pilkattuna.)

5 Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat.

5 Vielä hän lähetti toisen, ja hänet he tappoivat, monia muita — toisia he pieksivät, toisia tappoivat.

5. Ja hän lähetti taas toisen; sen he tappoivat: ja monta muuta, muutamat he hosuivat, ja muutamat tappoivat.

5. Ja hän lähetti taas toisen sen he tapoit: ja monda muuta muutamat he hosuit ja muutamat tapoit.

5. Ja taas hen lehetti toisen/ sen he tapoit ia monda mwta/ Mwtamat tosin he hosuit/ ia monicadhat he tapoit. (Ja taas hän lähetti toisen/ sen he tapoit ja monta muuta/ Muutamat tosin he hosuit/ ja monikahdat he tapoit.)

6 Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: 'Kavahtavat kaiketi minun poikaani'.

6 Niin hänellä oli vielä ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luokseen sanoen: 'He kunnioittavat* poikaani.'

6. Niin hänellä oli vielä rakas ainoa poikansa; hän lähetti myös sen viimeiseksi heidän tykönsä, sanoen: he karttavat minun poikaani.

6. NIjn hänellä oli wielä ainoa poica jota hän racasti sen hän wijmein lähetti heidän tygöns sanoden: he carttawat minun poicani.

6. Nin henelle wiele oli yxi ainoa Poica/ ioca oli henelle racas/ Sen lehetti hen mös wimein heiden tygens sanoden/ He cartauat minun Poicani. (Niin hänellä wielä oli yksi ainoa poika/ joka oli hänelle rakas/ Sen lähetti hän myös wiimein heidän tykönsä sanoen/ He karttawat minun poikaani.)

7 Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille'.

7 Mutta nuo viinitarhurit sanoivat keskenään: 'Tämä on perillinen. Tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö on oleva meidän.'

7. Mutta ne peltomiehet sanoiat keskenänsä: tämä on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, niin perintö jää meille.

7. Mutta wijnamäen miehet sanoit keskenäns: tämä on perillinen tulcat tappacam händä nijn perindö jää meille.

7. Mutta ne winatarhamiehet sanoit keskenens/ Teme ombi se Perilinen/ Tulcat tappacam hende/ nin Perimys ieepi meillen. (Mutta ne wiinatarhamiehet sanoit keskenänsä/ Tämä ompi se perillinen/ Tulkaat tappakaamme häntä/ niin perimys jääpi meillen.)

8 Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.

8 Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät [hänet] ulos viinitarhasta.

8. Ja he ottivat hänen ja tappoivat, ja heittivät ulos viinamäestä.

8. Ja he otit hänen ja tapoit ja heitit hänen ulos wijnamäestä.

8. Ja he temmasit henen ia tapoit/ Ja vlosheitit henen Winatarhast. (Ja he tempasit hänen ja tapoit/ ja ulos heitit hänen wiinatarhasta.)

9 Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.

9 Mitä viinitarhan herra nyt tekee? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.

9. Mitäs viinamäen Herra on tekevä? Hän tulee ja hukkaa ne peltomiehet, ja antaa viinamäen muille.

9. Mitästä wijnamäen Herra on tekewä ? Hän tule ja hucka ne wijnamäen miehet ja anda wijnamäen muille.

9. Mite sijs nyt Winatarha' Herra ombi tekeue? Hen tulepi ia huckapi ne Winatarhamiehet/ ia andapi sen Winatarhan muille. (Mitä siis nyt wiinatarhan Herra ompi tekewä? Hän tuleepi ja hukkaapi ne wiinatarhamiehet/ ja antaapi sen wiinatarhan muille.)

10 Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi;

10 Ettekö ole lukeneet tätäkin kirjoitusta: 'Kivi jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut päätöskiveksi.

10. Ettekö te ole lukeneet tätä kirjoitusta: jonka kiven rakentajat hylkäsivät, se on tullut nurkkakiveksi.

10. Ettekö te ole lukenet tätä kirjoitust: se kiwi jonga rakendajat owat hyljännet se on tehty nurckakiwexi.

10. Ettekö mös te ole lukenuet tete Kirioitust? Se kiui ionga rakendaijat ouat poishylijenyet/ se ombi techty nurcka kiuexi. (Ettekö myös te ole lukeneet tätä kirjoitusta? Se kiwi jonka rakentajat owat pois hyljänneet/ se ompi tehty nurkkakiweksi.)

11 Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?"

11 Herralta tämä on tullut ja on ihmeellistä silmissämme? '"

11. Herralta on tämä tullut, ja on ihmeellinen meidän silmissämme.

11. Herralda on tämä tehty ja on ihmellinen meidän silmisäm.

11. HERRALda on teme techty/ ia on ihmelinen meiden Silmisem. (HERRALTA on tämä tehty/ ja on ihmeellinen meidän silmissämme.)

12 Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.

12 Silloin he tahtoivat ottaa Hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa. Sillä he ymmärsivät, että Hän oli puhunut sen vertauksen heistä. Niin he jättivät Hänet ja menivät pois.

12. Ja he etsivät häntä kiinni ottaaksensa, ja pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli. Ja he jättivät hänen ja menivät pois.

12. Ja he edzeit händä kijnniottaxens ja pelkäisit cuitengin Canssa. Sillä he ymmärsit että hän heitä wastan tämän wertauxen sanonut oli. Ja he jätit hänen ja menit pois.

12. Ja he etzit hende kijniottaxens/ ia pelkesit quitengi Canssa. Sille he ymmersit/ että hen heite wastoin temen Tapauxen oli sanonut. Ja he ietit henen ia poismenit. (Ja he etsit häntä kiinniottaaksensa/ ja pelkäsit kuitenkin kansaa. Sillä he ymmärsit/ että hän heitä wastoin tämän tapauksen oli sanonut. Ja he jätit hänen ja pois menit.)

13 Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla.

13 He lähettivät Hänen luokseen muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan Häntä sanoilla.

13. Ja he lähettivät hänen tykönsä muutamat Pharisealaisista ja Herodilaisista, solmeamaan häntä sanoissa.

13. JA he lähetit hänen tygöns muutamat Phariseuxist ja Herodianeist solmeman händä sanoisa.

13. Ja he lehetit henen tygens mwtamat Phariseusist ia Herodesen paluelioist/ että he solmiaisit henen Sanasa. (Ja he lähetit hänen tykönsä muutamat phariseuksista ja Herodeksen palwelijoista/ että he solmisiwat hänen sanassa.)

14 Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?"

14 Nämä tulivat ja sanoivat Hänelle: "Opettaja, tiedämme, että olet totuullinen etkä välitä kenestäkään, sillä et katso ihmisten muotoon, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? (15) Tuleeko meidän antaa vai eikö meidän tule antaa?"

14. Ja he tulivat ja sanoivat hänelle: Mestari, me tiedämme, ettäs olet totinen ja et tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa, mutta opetat Jumalan tien totuudessa. Sopiiko keisarille antaa veron, taikka ei? Pitääkö meidän antaman, taikka ei antaman?

14. Ja he tulit ja sanoit hänelle: Mestari me tiedämme ettäs olet waca ja et tottele ketän: sillä et sinä cadzo ihmisen muoto mutta opetat Jumalan tien totudes. Ongo se oikein että me annamme Keisarille weron taicka ei ?

14. Ja quin he tulit sanoit he henelle/ Mestari/ Me tiedhem ettes waca olet/ ia et sine tottele kestekän/ Sille ettet sine catzo Inhimisen moodhon ielken/ mutta totudhen cansa sine opetat JUMAlan tiete. Ongo se oikein/ Ette me Keisarin Weron annama/ taicka ei? (Ja kuin he tulit sanoit he hänelle/ Mestari/ Me tiedämme ettäs wakaa olet/ ja et sinä tottele kestäkään/ Sillä ettet sinä katso ihmisen muodon jälkeen/ mutta totuuden kanssa sinä opetat Jumalan tietä. Onko se oikein/ Että me keisarin weron annamme/ taikka ei?)

15 Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni."

15 Mutta Hän tunsi heidän tekopyhyytensä ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa minulle denari nähdäkseni."

15. Niin hän tiesi heidän viekkautensa, ja sanoi heille: mitä te kiusaatte minua? Tuokaat minulle raha nähdäkseni.

15. Pitäkö meidän andaman taicka ei ? nijn hän tiesi heidän cawaluxens ja sanoi heille: mitä te kiusatte minua ? Tuocat minulle raha nähdäxeni. Ja he toit.

15. Pitekö meiden andaman/ taicka ei andaman? Nin hen tiesi heiden caualuxe's/ ia sanoi heille/ Mite te minua kiusatte? Tokat minulle Raha nädhexen. Ja he toit. (Pitääkö meidän antaman/ taikka ei antaman? Niin hän tiesi heidän kawaluutensa/ ja sanoi heille/ Mitä te minua kiusaatte? Tuokaat minulle raha nähdäksen. Ja he toit.)

16 Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin".

16 Niin he toivat. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He sanoivat Hänelle: "Keisarin."

16. Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus? He sanoivat hänelle: keisarin.

16. Nijn hän sanoi heille: kenengä on tämä cuwa ja päällekirjoitus ? He sanoit hänelle: Keisarin.

16. Nin sanoi hen heille/ Kenenge ombi teme Cuua/ ia pällekirioitus? He sanoit henelle/ Keisarin. (Niin hän sanoi heille/ Kenenkä ompi tämä kuwa/ ja päällekirjoitus? He sanoit hänelle/ Keisarin.)

17 Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti.

17 Jeesus (vastasi ja) sanoi heille: "Antakaa keisarin oma keisarille ja Jumalan oma Jumalalle." Ja he ihmettelivät Häntä (suuresti].

17. Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: antakaat keisarille, kuin keisarin ovat, ja Jumalalle, kuin Jumalan ovat. Ja he ihmettelivät häntä.

17. Nijn Jesus wastais ja sanoi heille: andacat Keisarille se cuin Keisarin tule ja Jumalalle se cuin Jumalan tule. Ja he ihmettelit händä.

17. Nin wastasi IesuS ia sanoi heille/ Andaca Keisarin mite Keisarin tule/ ia JUMALAN mite JUMALAN tule. Ja he imehttelit heneste. (Niin wastasi Jesus ja sanoi heille/ Antakaa keisarin mitä keisarin tulee/ ja JUMALAN mitä JUMALAN tulee. Ja he ihmettelit hänestä.)

18 Ja hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole; ja he kysyivät häneltä sanoen:

18 Hänen luokseen tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ole ylösnousemusta. Ja he kysyivät Häneltä sanoen:

18. Niin hänen tykönsä tulivat Saddukealaiset, jotka sanovat, ettei nousemusta ole, ja kysyivät häneltä sanoen:

18. NIjn hänen tygöns tulit Saduceuxet jotca ei sano olewan ylös nousemista ja kysyit hänelle sanoden: Mestari Moses kirjoitti meille:

18. Nin edheskeuit henen tygens ne Sadduceuset/ iotca sanouat/ Ei oleuan Ylesnousemista/ ne kysyit henelle ia sanoit/ Mestari/ Moses kirioitti meille/ (Niin edeskäwit hänen tykönsä ne saddukeukset/ jotka sanowat/ Ei olewan ylösnousemista/ ne kysyit häneltä ja sanoit/ Mestari/ Moses kirjoitti meille/)

19 ”Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon hän veljensä lesken ja herättäköön veljellensä siemenen'.

19 ”Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille: 'Jos jonkun veli kuolee jättäen jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lapsia*, niin hänen veljensä ottakoon hänen vaimonsa ja hankkikoon jälkeläisen veljelleen.'

19. Mestari! Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolis, ja jättäis vaimon, ja ei lapsia, niin hänen veljensä pitää ottaman hänen vaimonsa ja herättämän veljellensä siemenen.

19. Jos jongun weli cuolis ja jättäis waimon ja ei lapsia nijn hänen weljens pitä ottaman sen waimon ja saattaman weljellens siemenen.

19. Jos iongun Welij coolis/ ia iättepi Waimon/ ia ei iäte Lapsia/ Nin pite henen Weliens ottaman sen Waimon/ ia saattaman welijellens Siemenen. (Jos jonkun weli kuolisi/ ja jättääpi waimon/ ja ei jätä lapsia/ Niin pitää hänen weljensä ottaman sen waimon/ ja saattaman weljellensä siemenen.)

20 Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli, ei häneltä jäänyt jälkeläistä.

20 (Nyt) oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, mutta ei kuollessaan jättänyt jälkeläistä.

20. Niin oli seitsemän veljeä. Ja ensimäinen otti vaimon, ja ei jättänyt kuoltuansa siementä.

20. Seidzemen welje owat ollet ja ensimäinen otti waimon ja ei jättänyt cuoltuans hedelmätä.

20. Nyt seitzemen Welie ouat olluet/ ia ensimeinen otti waimon/ ia coollesans ei iättenut hedhelme. (Mutta seitsemän weljeä owat olleet/ ja ensimmäinen otti waimon/ ja kuollessansa ei jättänyt hedelmää.)

21 Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä. Niin myös kolmas.

21 Silloin toinen otti hänet ja kuoli *eikä hänkään jättänyt* jälkeläistä. Samoin kolmas.

21. Ja toinen otti hänen, ja kuoli, ja ei hänkään jättänyt siementä. Niin myös kolmas.

21. Ja toinen otti hänen ja cuoli ja ei hängän jättänyt hedelmätä.

21. Ja se toinen otti henen/ ia cooli/ ia ei henke iättenyt hedhelme. (Ja se toinen otti hänen/ ja kuoli/ ja ei hänkään jättänyt hedelmää.)

22 Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt jälkeläistä. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli.

22 Ja ne seitsemän *ottivat hänet eivätkä* jättäneet jälkeläistä. Viimeisenä kaikista vaimokin kuoli.

22. Ja hänen ottivat ne seitsemän, ja ei jättäneet siementä. Kaikkein viimein kuoli vaimo.

22. Nijn myös colmas ja hänen otit caicki seidzemen ja ei jättänet siemendä.

22. Se colmas samallamoto/ ia otit henen caiki seitzemen/ ia ei iättenyuet siemende. (Ja kolmas samalla muotoa/ ja otit hänen kaikki seitsemän/ ja ei jättänyt siementä.)

23 Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän vaimona?"

23 Kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän siis joutuu ylösnousemuksessa vaimoksi, sillä hän oli niitten seitsemän vaimona?"

23. Sentähden ylösnousemisessa, kuin he nousevat ylös, kenenkä heistä vaimo pitää oleman? Sillä hän oli niille seitsemälle emäntänä.

23. Caickein wijmein cuoli se waimo. Cosca sijs he ylösnousemises ylösnousewat kenengä heistä se waimo pitä oleman ? Sillä seidzemen pidit sitä waimo.

23. Caikein wimein cooli mös se waimo. Nyt sijs ylesnousemises coska he ylesnouseuat/ kenenge heiste se waimo pite oleman? Sille ette seitzeme' pidhit site waimo. (Kaikkein wiimein kuoli myös se waimo: Nyt siis ylösnousemisessa koska he ylösnousewat/ kenenkä heistä se waimo pitää oleman? Sillä että seitsemän piti sitä waimoa.)

24 Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?

24 Jeesus (vastasi ja) sanoi heille: "Ettekö sen vuoksi eksy, kun ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?"

24. Ja Jesus vastaten sanoi heille: ettekö te sentähden eksy, ettette tiedä kirjoituksia, eikä Jumalan voimaa?

24. Ja Jesus wastaten sanoi heille: te exytte: sillä et te tiedä Kirjoituxia eikä Jumalan woima.

24. Ja IesuS wastaten sanoi heille/ Te exytte/ Sille ettei te tiedhe kiriotuxia/ eike JUMALAN auwu. (Ja Jesus wastaten sanoi heille/ Te eksytte/ Sillä ettei te tiedä kirjoituksia/ eikä JUMALAN awua.)

25 Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa.

25 Sillä kun kuolleista noustaan, ei oteta vaimoa eikä mennä miehelle, vaan he ovat kuin enkelit taivaissa.

25. Sillä kuin he kuolleista nousevat ylös, ei he nai eikä huole, mutta ovat niinkuin enkelit, jotka ovat taivaissa.

25. Cosca he cuolluista nousewat ei he nai eikä huole mutta owat nijncuin Engelit Taiwasa.

25. Sille coska he coluista ylesnouseuat/ Eike he nai/ eike hoole/ mutta he ouat ninquin Engelit Taiuasa. (Sillä koska he kuolleista ylösnousewat/ Eikä he nai/ eikä huole/ mutta he owat kuin enkelit taiwaassa.)

26 Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'?

26 Mutta mitä tulee kuolleisiin — että he heräävät eloon — ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta kertomuksessa pensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'?

26. Mutta kuolleista, että he nousevat, ettekö te ole lukeneet Moseksen Raamatussa, kuinka Jumala pensaassa hänelle puhui, sanoen: minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala?

26. Mutta he cuolluista että herätetän ettäkö te ole lukenet Mosexen Ramatus cuinga Jumala pensas hänelle puhui sanoden: Minä olen Abrahamin Jumala ja Isaachin Jumala ja Jacobin Jumala ?

26. Mutta coolluista/ että he ylesheräytetän/ Ettekö te lukeneet ole Mosesen Ramatus/ Quinga JUMALA pensahas henelle puhui sanoden/ Mine olen se Abrahamin JUMALA/ ia Isaachin JUMALA/ ia Jacobin JUMALA? (Mutta kuolleista/ että he ylösheräytetään/ Ettekö te lukeneet ole Moseksen Ramatussa/ Kuinka JUMALA pensaassa hänelle puhui sanoen/ Minä olen se Abrahamin JUMALA/ ja Isaachin JUMALA/ ja Jakobin JUMALA?)

27 Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte."

27 Hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien (Jumala). Kovin te (siis) eksytte."

27. Ei Jumala ole kuolleiden, vaan elävien Jumala: te sentähden suuresti eksytte.

27. Mutta ei hän ole cuolluitten waan eläwitten Jumala sentähden te suurest exytte.

27. Mutta ei hen ole colutten JUMALA/ waan ninen JUMALA iotca eleuet. Sentedhen te sangen exytte. (Mutta ei hän ole kuolleitten JUMALA/ waan niiden JUMALA jotka eläwät. Sentähden te sangen eksytte.)

28 Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"

28 Silloin tuli Hänen luokseen muuan kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelevan ja huomannut Hänen vastanneen heille hyvin, ja kysyi Häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"

28. Ja kuin yksi kirjanoppineista tuli, joka kuuli heidän kamppailevan keskenänsä, ja näki, että hän hyvästi vastasi heitä, kysyi hän häneltä: kuka on kaikkein suurin käsky?

28. JA cuin yxi Kirjanoppenuista tuli ja cuuli heidän kyselewän keskenäns ja näki että hän hywästi wastais heitä kysyi hän häneldä: Cuca on caickein suurin käsky ?

28. Ja quin yxi Kirianoppenuista edheskeui/ ia cuuli heidhet ychten Campaleuan/ ia näki että hen hyuesti wastasi heite/ kysyi hen henelde/ Cuca ombi se caikein ialoin käsky? (Ja kuin yksi kirjanoppineista edeskäwi/ ja kuuli heidät yhteen kamppailewan/ ja näki että hän hywästi wastasi heitä/ kysyi hän häneltä/ Kuka ompi se kaikkein jaloin käsky?)

29 Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;

29 Jeesus vastasi (hänelle): "Ensimmäinen (kaikista käskyistä) on: 'Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, *Herra on yksi*,

29. Mutta Jesus vastasi häntä: tämä on kaikkein suurin käsky: kuule, Israel, Herra meidän Jumalamme on yksi Herra.

29. Jesus wastais händä: tämä on caickein suurin käsky: Cuule Israel Herra meidän Jumalam on ainoa Jumala

29. Nin wastasi IesuS hende/ Teme caikista käskyiste ialoin on/ Cuule Israel/ HERRA meiden JUMALA/ ainoa JUMALA on/ (Niin wastasi Jesus häntä/ Tämä kaikista käskyistä jaloin on/ Kuule Israel/ HERRA meidän JUMALA/ ainoa JUMALA on/)

30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.

30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' (Tämä on ensimmäinen käsky.)

30. Ja sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun mielestäs, ja kaikesta sinun voimastas. Tämä on suurin käsky.

30. Ja sinun pitä racastaman sinun Herras Jumalatas caikesta sinun sydämestäs ja caikesta sinun sielustas ja caikesta sinun mielestäs ja caikesta sinun wäestäs. Tämä on suurin käsky.

30. Ja sinun pite rakastaman sinun HERRAS JUMALAS caikesta sinun sydhemestes/ ia kaikesta sinun Sielustas/ ia caikesta sinun mielestes/ ia caikesta sinun wäestes. Teme ombi se ialoin käsky. (Ja sinun pitää rakastaman sinun HERRAASI JUMALAASI kaikesta sinun sydämestäsi/ ja kaikesta sinun sielustasi/ ja kaikesta sinun mielestäsi/ ja kaikesta sinun wäestäsi. Tämä ompi se jaloin käsky.)

31 Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."

31 Toinen, (sen veroinen) on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Ei ole näitä suurempaa muuta käskyä."

31. Ja toinen senkaltainen on tämä: sinun pitää rakastaman sinun lähimmäistäs niinkuin itse sinuas. Ei ole näitä suurempaa käskyä.

31. Ja se toinen on tämän caltainen: sinun pitä racastaman sinun lähimmäistäs nijncuin idze sinuas. Ei ole näitä suurembata käskyä.

31. Ja se toinen ombi temen caltainen/ Sinun pite racastaman sinun Lehimeistes ninquin itze sinuas. Ei ole neite swremba käsky. (Ja se toinen ompi tämän kaltainen/ Sinun pitää rakastaman sinun lähimmäistäsi niinkuin itse sinua. Ei ole näitä suurempaa käskyä.)

32 Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.

32 Kirjanoppinut sanoi Hänelle: "Oikein opettaja sanoit totuuden mukaan, että *yksi on Jumala* ja ettei toista ole paitsi Hän."

32. Ja kirjanoppinut sanoi hänelle: oikein, Mestari, sinä sanoit totuuden; sillä yksi on Jumala, ja ei ole toista paitsi häntä:

32. Ja Kirjanoppenut sanoi hänelle: Mestari sinä olet totisest oikein puhunut yxi on Jumala ja ei ole toista paidzi händä.

32. Ja sanoi henelle se Kirianoppenut/ Mestari/ sine olet totisesta oikein puhunut/ Että yxi ombi JUMALA/ ia ei ole toista paitzi henen. (Ja sanoi häneltä se kirjanoppinut/ Mestari/ sinä olet totisesti oikein puhunut/ Että yksi ompi JUMALA/ ja ei ole toista paitsi hän.)

33 Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään (ja kaikesta sielustaan) ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."

33 Ja rakastaa Häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään (ja kaikesta sielustaan) ja kaikesta voimastaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."

33. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestä, ja kaikesta ymmärryksestä, ja kaikesta sielusta ja kaikesta väestä, ja rakastaa lähimmäistä niinkuin itsiänsä, se on enempi kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.

33. Ja racasta sitä caikesta sydämestä ja caikesta ymmärryxestä ja caikesta sielusta ja caikesta wäestä ja racasta lähimmäistä nijncuin idzens se on enä cuin caicki polttouhrit ja muut uhrit.

33. Ja rakasta site caikest sydhemest/ ia caikest ymmerdhyxest/ ia caikest sielust/ ia caikest wäest/ ia racastaman Lehimeist ninquin itzense/ se ombi enäy quin caiki Poltewffri/ ia caikinaiset wffrit. (Ja rakasta sitä kaikesta sydämestä/ ja kaikesta ymmärryksestä/ ja kaikesta sielusta/ ja kaikesta wäestä/ ja rakastaman lähimmäistä niinkuin itsensä/ se ompi enemmin kuin kaikki polttouhri/ ja kaikkinaiset uhrit.)

34 Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.

34 Nähdessään hänen vastaavan ymmärtävästi Jeesus sanoi hänelle: "Et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Eikä kukaan rohjennut enää kysyä Häneltä.

34. Ja koska Jesus näki, että hän toimellisesti vastasi, sanoi hän hänelle: et sinä ole kaukana Jumalan valtakunnasta. Ja ei tohtinut kenkään sitte häneltä enempää kysyä.

34. Cosca Jesus näki että hän toimellisest wastais sanoi hän hänelle: et sinä ole caucana Jumalan waldacunnasta. Ja ei tohtinut kengän sijtte hänelle enämbätä kysyä.

34. Nin IesuS näki että hen toimelisesta wastasi/ sanoi hen henelle/ Edh ole sine caucan JUMALAN Waldakunnasta. Ja ei kenge' tochtinut sijtte henelle kysye. (Niin Jesus näki että hän toimellisesti wastasi/ sanoi hän hänelle/ Et ole sinä kaukana JUMALAN waltakunnasta. Ja ei kenkään tohtinut siitä häneltä kysyä.)

35 Ja opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?

35 Opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui vielä ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat että Kristus on Daavidin poika?

35. Ja Jesus vastasi ja sanoi, opettain templissä: kuinka sanovat kirjanoppineet, että Kristus on Davidin poika?

35. JA Jesus wastais ja sanoi opettain Templis: cuinga sanowat Kirjanoppenet Christuxen olewan Dawidin Pojan ?

35. Ja IesuS wastasi ia sanoi opettain Templis/ Quinga sanouat ne Kirianoppenuet/ CHRISTUSEN oleuan Dauidin Poian? (Ja Jesus wastasi ja sanoi opettajain templissä/ Kuinka sanowat ne kirjanoppineet/ KRISTUKSEN olewan Dawidin pojan?)

36 Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.

36 Sanoihan Daavid itse Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi Herralleni: Istu oikealle puolelleni, kunnes panen vihollisesi jalkaisi astinlaudaksi*.'

36. Sillä David sanoi itse Pyhän Hengen kautta: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkas astinlaudaksi.

36. Silllä Dawid sanoi idze Pyhän Hengen cautta: Herra sanoi minun Herralleni istu minun oikialle kädelleni sijhenasti cuin minä panen sinun wihollises sinun jalcais astinlaudaxi.

36. Sille itze Dauid sanoi pyhen Hengen cautta/ HERRA sanoi minun Herraleni/ Istu minun oikealle Kädheleni/ sihenasti quin mine panen sinun wiholises sinun ialcais astilaudhaxi. (Sillä itse Dawid sanoi Pyhän Hengen kautta/ HERRA sanoi minun Herralleni/ Istu minun oikealle kädelleni/ siihen asti kuin minä panen sinun wihollisesi sinun jalkaisi astinlaudaksi.)

37 Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään.

37 Daavid itse sanoo Häntä (siis) Herraksi. Kuinka Hän sitten on hänen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli Häntä mielellään."

37. Itse siis David sanoo hänen Herraksi; kuinka hän siis on hänen poikansa? Ja paljo kansaa kuuli häntä mielellänsä.

37. Sijnä Dawid cudzu hänen Herraxens cuingast hän on hänen Poicans ? Ja paljo Canssa cuuli händä mielelläns.

37. Sijne Dauid sijs cutzupi henen Herraxens. Custa hen ombi sijs henen poicans? Ja enimitten Canssa cuuli hende kernasta. (Siinä Dawid siis kutsuupi hänen Herraksensa. Kusta hän ompi siis hänen poikansa? Ja enimmiten kansa kuuli häntä kernaasti.)

38 Ja opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla

38 Ja Hän sanoi (heille) opettaessaan: "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielivät käyskennellä pitkissä vaipoissa ja tervehtimisiä toreilla

38. Ja hän opetti heitä ja sanoi heille: kavahtakaat kirjanoppineita, jotka mielellänsä pitkissä vaatteissa käyvät, ja antavat itseänsä turulla tervehtiä,

38. JA hän opetti heitä ja sanoi heille: cawattacat teitän Kirjanoppenuista jotca pitkisä waatteisa käywät ja andawat mielelläns heitäns Turulla terwehtä.

38. Ja hen opetti heite/ ia sanoi heille/ Cauattaca teiten nijlde Kirianoppenuilda/ iotca pitkise waatteisa kieuuet/ ia andauat kernasta heitens teruechte turulla/ (Ja hän opetti heitä/ ja sanoi heille/ Kawahtakaat teitän niiltä kirjanoppineilta/ jotka pitkissä waatteissa käywät/ ja antawat kernaasit heitänsä terwehtiä turulla/)

39 ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,

39 ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja kutsuilla,

39. Ja rakastavat ylimmäisiä istuimia kokouksissa ja ensimäisiä sijoja ehtoollisissa,

39. Ja mielelläns istuwat ylimmäisnä cocouxisa ja ensimäisis siois ehtolisis.

39. ia kernasta istuuat ylimeis Cokouxisa/ ia ensimeisis sijois Echtolisis. (Ja kernaasti istuwat ylimmäisenä kokouksissa/ en ensimmäisissä sijoissa ehtoollisissa.)

40 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".

40 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi rukoilevat pitkään. He saavat sitä kovemman tuomion."

40. Jotka syövät leskein huoneet, ja muodoksi pitävät pitkät rukoukset. Nämät saavat sitä raskaamman kadotuksen.

40. Jotca syöwät leskein huonet että he cauwan rucoilewat. Nämät saawat sitä rascamman cadotuxen.

40. Jotca ylessöuet Leskein hooneet/ ia edhesweteuet pitket Rucouxet. Neme samat saauat site raskaman cadhotuxen. (Jotka ylössyöwät leskein huoneet/ je edeswetäwät pitkät rukoukset. Nä mä samat saawat siitä raskaamman kadotuksen.)

41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.

41 Istuen vastapäätä uhriarkkua Jeesus katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.

41. Ja kuin Jesus istui uhri-arkun kohdalla ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhri-arkkuun, ja monta rikasta pani paljon,

41. JA cuin Jesus istui uhriarcun cohdalla ja cadzeli cuinga Canssa pani raha uhriarckun. Ja monda ricasta panit paljon.

41. Ja quin IesuS istui wffriarkun cohdhalla/ ia catzeli quinga Canssa pani peningite wffriarkun. Ja monda ricasta panit palion. (Ja kuin Jesus istui uhriarkun kohdalla/ ja katseli kuinka kanssa pani penninkiä uhriarkkuun. Ja monta rikasta pani paljon.)

42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.

42 Niin tuli muuan köyhä leski ja pani kaksi ropoa* mikä on neljännes assi.

42. Niin tuli köyhä leski, ja pani kaksi ropoa, se on kuusinainen.

42. Nijn tuli yxi köyhä leski ja pani caxi ropoja ne tekewät yhden cuusinaisen.

42. Nin tuli yxi kieuhe leski/ ia pani caxi ropoija/ ne tekeuet yhden peningin. (Niin tuli yksi köyhä leski/ ja pani kaksi ropoa/ ne tekewät yhden penningin.)

43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.

43 Kutsuttuaan opetuslapsensa luokseen Hän sanoi heille: ”Totisesti sanon teille, että tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.

43. Niin hän kutsui opetuslapsensa tykönsä, ja sanoi heille: Totisesti sanon minä teille: tämä köyhä leski pani enemmän uhri-arkkuun kuin kaikki ne, jotka siihen panivat.

43. Nijn hän cudzui Opetuslapsens tygöns ja sanoi heille: totisest sanon minä teille: tämä köyhä leski pani enämmän uhriarckun cuin caicki ne jotca sijhen panit:

43. Nin hen cutzui Opetuslapsens tygens ia sanoi heille/ Totisesta sanon mine teille/ että teme keuhe Leski pani enäme' wffriarkun/ quin caiki ne iotca sinne sisellepanit/ (Niin hän kutsui opetuslapsen tykönsä ja sanoi heille/ Totisesti sanon minä teille/ että tämä köyhä leski pani enemmin uhriarkkuun/ kuin kaikki ne jotka sinne sisälle panit/)

44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."

44 Sillä kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elantonsa."

44. Sillä he ovat kaikki panneet siitä, mitä heille liiaksi oli; mutta tämä köyhyydestänsä pani kaiken, mitä hänellä oli, kaiken tavaransa.

44. Sillä he owat caicki pannet sijtä cuin heillä lijaxi oli mutta tämä on hänen köyhydestäns mitä hänellä oli caiken hänen tawarans pannut.

44. Sille että he caiki ouat pa'nuuet nijste/ quin heille lijaxi oli/ mutta teme ombi henen kieuhydhestens caiki mite henelle oli/ caike' henen tauarans pannut. (Sillä että he kaikki owat panneet niistä/ kuin heille liiaksi oli/ mutta tämä ompi hänen köyhyydestänsä kaikki mitä hänellä oli/ kaiken hänen tawaransa pannut.)