13 luku

Jeesus puhuu maailman lopun yleisistä enteistä 1 – 13, Jerusalemin hävityksestä 14 – 20, vääristä kristuksista ja vääristä profeetoista 21 – 23 sekä tulemuksestaan 24 – 27; puhuu vertauksen viikunapuusta 28, 29, sanoo tulemuksensa hetken olevan tuntemattoman 30 – 32 ja kehoittaa valvomaan 33 – 37.

1 Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!"

1 Hänen mennessään ulos pyhäköstä muuan Hänen opetuslapsistaan sanoi Hänelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!"

1. Ja kuin hän meni ulos templistä, sanoi yksi hänen opetuslapsistansa: Mestari! katso, minkäkaltaiset kivet ja minkäkaltaiset rakennukset ovat nämät.

1. JA cuin hän meni ulos Templist sanoi yxi hänen Opetuslapsistans: Mestari cadzo mingämuotoiset kiwet ja mingäcaltaiset rakennuxet owat nämät ?

1. IA quin hen vlosmeni Templist/ sanoi yxi henen Opetuslapsistans/ Mestari/ catzo mingemootoiset kiuet/ ia quin caltaiset rakennuxet ouat neme? (Ja kuin hän ulos meni templistä/ sanoi yksi hänen opetuslapsistansa/ Mestari/ katso minkä muotoiset kiwet/ ja kuin kaltaiset rakennukset owat nämä?)

2 Jeesus vastasi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta."

2 Jeesus vastasi (ja sanoi) hänelle: "Sinä näet nämä isot rakennukset. Ei jää kiveä kiven päälle, jota ei maahan murreta."

2. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: näetkös nämä suuret rakennukset? Ei näistä jätetä kiveä kiven päälle, jota ei maahan jaoteta.

2. Ja Jesus wastaten sanoi hänelle: näetkös nämät suuret rakennuxet ? Ei näistä jätetä kiwe kiwen päälle jota ei särjetä.

2. Ja IesuS wastaten sanoi henelle/ Näetkös nemet swret rakennoxet? Ei iätete kiui kiuen päle ioca ei särijetä. (Ja Jesus wastaten sanoi hänelle/ Näetkös nämät suuret rakennukset? Ei jätetä kiwi kiwen päälle joka ei särjetä.)

3 Ja kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä eriksensä:

3 Hänen istuessaan Öljyvuorella vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas Häneltä yksityisesti:

3. Ja kuin hän istui Öljymäellä, templin kohdalla, kysyivät häneltä erinänsä Pietari ja Jakob, ja Johannes ja Andreas:

3. JA cosca hän istui Öljymäellä Templin cohdalla kysyit häneldä erinomattain Petari ja Jacobus ja Johannes ja Andreas sanoden: Sanos meille cosca nämät tapahtuwat ?

3. Ja coska hen istui ölio mäelle Templin cohdalla/ kysyit henelde erinens Petari ia Jacobus ia Johannes ia Andreas/ Sanos meille coska nemet tapachtuuat? (Ja koska hän istui Öljymäellä templin kohdalla/ kysyit häneltä erinensä Petari ja Jakobus ja Johannes ja Andreas/ Sanos meille koska nämät tapahtuwat?)

4 Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?

4 ”Sano meille, milloin tämä tapahtuu ja mikä on merkki, kun kaikki tämä alkaa toteutua."

4. Sano meille, koska nämä tapahtuvat? Ja mikä merkki on, koska nämät kaikki päätetään?

4. Ja mikä mercki on cosca nämät caicki päätetän ?

4. Ja mite mercki on/ coska nemet caiki päteteen? (Ja mitä merkki on/ koska nämät kaikki päätetään?)

5 Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.

5 Niin Jeesus rupesi puhumaan heille (ja sanoi): "Varokaa, ettei kukaan teitä eksytä.

5. Niin Jesus, vastaten heitä, rupesi sanomaan: katsokaat, ettei joku teitä petä.

5. Nijn Jesus wastaten rupeis heille sanoman:

5. Nin IesuS wastaten heite rupeis sanoman/ (Niin Jesus wastaten heitä rupesi sanomaan/)

6 Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta.

6 (Sillä) monet tulevat minun nimessäni sanoen: *Minä olen, ja he eksyttävät monia.

6. Sillä monta tulevat minun nimeeni, sanoen: minä olen, ja pettävät monta.

6. Cadzocat ettei jocu teitä petä: sillä monda tulewat minun nimeeni sanoden: minä olen Christus ja pettäwät monda.

6. Catzocat ettei iocu teite petä/ Sille ette mo'da tuleuat minu' nimeeni sanoden/ Mine olen CHRISTUS. Ja petteuet monda. (Katsokaat ettei joku teitä petä/ Sillä että monta tulewat minun nimeeni sanoen/ Minä ole KRISTUS. Ja pettäwät monta.)

7 Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu.

7 Ja kun kuulette sodista ja sotasanomista, älkää pelästykö. (Sillä) niin täytyy tapahtua, mutta loppu ei ole vielä.

7. Mutta kuin te kuulette sotia ja sotain sanomia, niin älkäät hämmästykö; sillä ne pitää tapahtuman; vaan ei vielä loppu ole.

7. MUtta cosca te cuuletta sotia ja sotain sanomita nijn älkät peljätkö: sillä ne pitä tapahtuman waan ei cohta loppu ole.

7. Mutta coska te cwletta Sotija/ ia Sotain sanomita/ Nin elkette pelietkö/ Sille ette ne pite tapachtuman/ waan ei cochta loppu ole. (Mutta koska te kuulette sotia/ ja sotain sanomia/ Niin älkäätte peljätkö/ SIllä että ne pitää tapahtuman/ waan ei kohta loppu ole.)

8 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.

8 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Tulee (myös) maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää (ja levottomuuksia). *Nämä ovat synnytystuskien alkuja.

8. Sillä kansa pitää nouseman kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja maanjäristykset pitää oleman jokaisessa paikassa, ja tulee nälkä ja metelit.

8. Canssa carca Canssa wastan ja waldacunda waldacunda wastan. Ja maan järistyxet pitä oleman jocaidzes paicas ja tule nälkä ja pelgot nämät owat murehten algut.

8. Sille Canssa carckapi Canssa wastan/ ia Waldakunda waldakunnan wastan. Ja maan iäristyxet pite oleman iocahitzes paicas/ Ja tuleuat Nelke/ ia pelghot. Nemet ouat murechten alghut. (Sillä kansa karkaapi kansaa wastaan/ ja waltakunta waltakunnan wastaan. Ja maanjäristykset pitää oleman jokaisessa paikassa/ Ja tulewat nälkä/ ja pelot. Nämät owat murheitten alut.)

9 Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille.

9 Mutta ottakaa vaari itsestänne. (Sillä) he luovuttavat teidät * tuomioistuimille, ja synagoogissa teitä piestään. Ja* teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen minun vuokseni, todistukseksi heille.

9. Nämät ovat murhetten alut. Mutta kavahtakaat itse teitänne; sillä he antavat ylön teidät raastupiin ja synagogiin. Ja te pieksetään ja johdatetaan päämiesten ja kuningasten eteen minun tähteni, heille todistukseksi.

9. MUtta cawahtacat teitän: sillä he ylönandawat teidän Rastupijn ja Synagogijn. Ja te piexetän ja johdatetan Päämiesten ja Cuningasten eteen minun tähteni heille todistuxexi.

9. Mutta te cauattacat teiten. Sille he ylenandauat teiden Radztupijn ia Sinagogijn. Ja te piexeteen ia edhesiohdatetan Pämiesten ia Kuningasten eteen minun techten/ heille todhistoxexi. (Mutta te kawahtakaat teitän. Sillä he ylenantawat teidän raastupiin ja synagogiin. Ja te pieksetään ja edes johdatetaan päämiesten ja kuningasten eteen minun tähteni/ heille todistukseksi.)

10 Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.

10 Mutta ensin on ilosanoma saarnattava kaikille kansoille.

10. Ja ennen pitää saarnattaman evankeliumi kaikessa kansassa.

10. Ja ennen pitä saarnattaman Evangeliumi caikesa Canssasa.

10. Ja ennen pite sarnataman Euangelium caikesa Canssas. (Ja ennen pitää saarnattaman ewankelium kaikessa kansassa.)

11 Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.

11 Kun he vievät teitä ja luovuttavat tuomittaviksi, älkää etukäteen huolehtiko (ja miettikö), mitä puhuisitte, vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.

11. Kuin he niin teitä vievät ja antavat ylön, niin älkäät edellä murehtiko, mitä teidän puhuman pitää, älkäät myös ennen ajatelko: vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaat; sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan Pyhä Henki.

11. Cosca he nijn teitä wiewät ja ylönandawat nijn älkät murehtico mitä teidän puhuman pitä älkät myös ennen ajatelco waan mitä teille sillä hetkellä annetan se puhucat: sillä et te ole jotca puhuwat waan Pyhä Hengi.

11. Coska he nyt iohdattauat teite ia ylenandauat/ nin elkette murehtico/ mite teiden puhuman pite/ Nin elket mös ennen aiattelco/ waan mite teille samalla hetkelle annetaan se te puhucat. Sille ettei te ole ne/ iotca puhutta/ waan pyhe Hengi. (Koska he nyt johdattawat teitä ja ylenantawat/ niin älkäätte murehtiko/ mitä teidän puhuman pitää/ Niin älkäät myös ennen ajatelko/ waan mitä teille samalla hetkellä annetaan se te puhukaat. Sillä ettei te ole ne/ jotka puhutte/ waan Pyhä Henki.)

12 Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.

12 Veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tappavat heidät.

12. Niin on veli antava ylön veljensä kuolemaan, ja isä pojan; ja lapset nousevat vanhempia vastaan, ja antavat tappaa heitä.

12. Nijn on weli ylönandawa weljens cuolemaan ja Isä poicans ja lapset carcawat wanhembitans wastan ja saattawat heitä cuolemaan.

12. Nin ombi Welij weliens ylenandawa colemahan/ ia Ise poicans/ ia Lapset ylescarckauat wanhembitans wastan/ ia saattauat heijet colemahan. (Niin ompi weli weljensä ylenantawa kuolemaan/ ja isä poikansa/ ja lapset ylöskarkaawat wanhempiansa wastaan/ ja saattawat heidät kuolemaan.)

13 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

13 Ja te tulette kaikkien vihattaviksi minun nimeni vuoksi. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

13. Ja tulette vihattavaksi kaikilta minun nimeni tähden; vaan joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi.

13. Ja caicki wihawat teitä minun nimeni tähden waan joca pysy loppun asti se tule autuaxi.

13. Ja caiki teite wihauat minun Nimeni tedhen. Waan ioca pysypi haman loppun asti/ se tule autuaxi. (Ja kaikki teitä wihaawat minun nimeni tähden. Waan joka pysyypi hamaan loppuun asti/ se tulee autuaaksi.)

14 Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen (josta profeetta Daniel on puhunut) seisovan siinä, missä ei tulisi — joka tämän lukee, se tarkatkoon — silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;

14 Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen, (josta profeetta Daniel on puhunut) seisovan missä ei tulisi — lukija tarkatkoon — silloin ne jotka ovat Juudeassa, paetkoot vuorille.

14. Mutta kuin te saatte nähdä hävityksen kauhistuksen, josta Daniel prophetan kautta sanottu on, seisovan kussa ei pitäisi: (joka sen lukee, hän ymmärtäköön;) silloin, jotka Juudeassa ovat, ne paetkaan vuorille.

14. NIin cosca te saatta nähdä häwityxen cauhistuxen josta Daniel Prophetan cautta sanottu on seisowan cusa ei sopis ( joca sen luke hän ymmärtäkön ) silloin jotca Judeas owat ne paetcan wuorille.

14. Nin coska te saatta nähde heuitöxe' iulmaudhe'/ iosta Daniel Propheta' cautta sanottu on/ seisouan cussa ei tulisi (ioca sen lukepi hen ymmerteke') Silloin iotca ouat Judeas ne paetkan wortein päle. (Niin koska te saatte nähdä häwityksen julmauden/ josta Daniel prophetan kautta sanottu on/ seisowan kussa ei tulisi (joka sen lukeepi hän ymmärtäkään) Silloin jotka owat Judeassa ne paetkaan wuorten päälle.)

15 joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö sisään noutamaan mitään huoneestansa;

15 ja joka on katolla, älköön astuko alas (huoneeseen) älköönkä menkö noutamaan mitään kotoaan,

15. Ja joka katon päällä on, älköön astuko alas huoneeseen, ja älköön menkö sisälle jotakin ottamaan huoneestansa.

15. Ja joca caton päällä on älkön astuco alas huonesen ja älkön mengö jotakin hakeman huonestans.

15. Ja ioca o'bi caton päle/ elken alasastuco honesen Ja elken sisellemengö hakeman iotacan honestans. (Ja joku ompi katon päällä/ älkään alas tulko huoneeseen. Ja älkään sisälle menkö hakemaan jotakin huoneestansa.)

16 ja joka on mennyt pellolle, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.

16 ja joka on pellolla, älköön kääntykö takaisin noutamaan vaippaansa*.

16. Ja joka pellolla on, älköön palatko takaisin ottamaan vaatettansa.

16. Ja joca pellolla on älkön palaitco nijden jälken cuin hän tacans jätti ottaman hänen waatettans.

16. Ja ioca ombi Pellolla/ nin elken palaitko ninen ielkin/ quin hen tagans ietti/ ottaman henen waattetans. (Ja joka ompi pellolla/ niin älkään palatko niiden jälkeen/ kuin hän taaksensa jätti/ ottamaan hänen waatteitansa.)

17 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!

17 Voi raskaita ja imettäviä niinä päivinä!

17. Voi raskaita vaimoja ja imettäväisiä niinä päivinä!

17. Woi wastoinolewaisia ja imettäwäisiä nijnä päiwinä.

17. Mutta we olcoon nijlle wastoin oleuaisille/ ia imetteuein nijne peiuine. (Mutta woi olkoon niille wastoin olewaisille/ ja imettäwäin niinä päiwinä.)

18 Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella.

18 Mutta rukoilkaa, ettei pakonne tapahtuisi talvella.

18. Mutta rukoilkaat, ettei pakonne tapahtuisi talvella.

18. Mutta rucoilcat ettei teidän packon tapahduis talwella.

18. Mutta rucolcat/ ettei teiden packonna tapachtuisi taluella. (Mutta rukoilkaat/ ettei teidän pakonne tapahtuisi talwella.)

19 Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule.

19 Sillä niinä päivinä on ahdistus, jonka kaltaista ei tähän asti ole ollut luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, eikä tule olemaan.

19. Sillä niinä aikoina pitää oleman senkaltainen vaiva, jonka kaltaista ei ole ollut luomisen alusta, kuin Jumala luonut on, niin tähän asti, eikä tuleman pidä.

19. Sillä nijnä aicoina pitä oleman sencaltainen waiwa ettei ole ollut luonnon algusta cuin Jumala tähän asti luonut on eikä tulewa ole.

19. Sille että nijne aicoina pite oleman sencaltainen waiwa quin ei ole ollut loonnon alghusta iotca JUMALA oli loonut tehenasti/ eike mös tuleua ole. (Sillä että niinä aikoina pitää oleman senkaltainen waiwa kuin ei ole ollut luonnon alusta jotka JUMALA oli luonut tähän asti/ eikä myös tulewa ole.)

20 Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.

20 Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei yksikään liha pelastuisi. Mutta valittujen vuoksi, jotka Hän on valinnut, Hän on lyhentänyt ne päivät.

20. Ja ellei Herra olisi lyhentänyt niitä päiviä, niin ei yksikään liha tulisi autuaaksi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, lyhensi hän ne päivät.

20. Ja ellei Herra lyhennäis nijtä päiwiä nijn ei yxikän ihminen tulis wapahdexi. Mutta walittuiden tähden jotca hän on walinnut lyhensi hän ne päiwät.

20. Ja ellei HERRA lyhenneisi nijte peiui/ ei tulisi yxiken Inhiminen wapadhexi. Mutta ninen vloswalitudhen tedhen iotca hen on vloswalinnut/ hen lyhensi ne peiuet. (Ja ellei HERRA lyhentäisi niitä päiwiä/ ei tulisi yksikään ihminen wapahdetuksi. Mutta niiden uloswalittujen tähden jotka hän on uloswalinnut/ hän lyhensi ne päiwät.)

21 Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin älkää uskoko.

21 Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’ tai: 'Katso, tuolla’, älkää uskoko.

21. Ja silloin, jos joku sanoo teille: katso, tässä on Kristus, taikka: katso, siellä; niin älkäät uskoko.

21. JA jos jocu silloin sano teille: Cadzo täsä on Christus taicka siellä on Christus nijn älkät uscoco.

21. Ja silloin ios iocu teille sanopi/ Catzo/ tesse ombi CHRISTUS/ catzo/ sielle ombi CHRISTUS. nin elket vskoko. (Ja silloin jos joku teille sanoopi/ Katso/ tässä ompi KRISTUS/ katso/ siellä ompi KRISTUS. niin älkäät uskoko.)

22 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.

22 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin*.

22. Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja merkkejä ja ihmeitä tekevät, pettääksensä, jos mahdollinen olis, valituitakin.

22. Sillä wäärät Christuxet ylösnousewat ja wäärät Prophetat jotca merckiä ja ihmeitä tekewät walituita pettäxens jos mahdollinen olis.

22. Sille että wäret Christuset ylesnouseuat ia falskit Prophetat iotca merckie ia tunnustechti tekeuet/ ette he mös ne vloswalitudh petteuet/ ios se taidhais olla. (Sillä että wäärät Kristukset ylösnousewat ja falskit prophetat jotka merkkiä ja tunnustähtiä tekewät/ että he myös ne uloswalitut pettäwät/ jos se taitaisi olla.)

23 Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.

23 Vaan olkaa te varuillanne. (Katso,) olen kaiken teille ennalta sanonut."

23. Mutta te kavahtakaat: katso, minä olen teille kaikki ennen sanonut.

23. Mutta cawahtacat cadzo minä olen teille caicki jo ennen sanonut.

23. Mutta te cauattaca teiten/ catzo mine olen teille caiki ennen sanonut. (Mutta te kawahtakaat teitän/ katso minä olen teille kaikki ennen sanonut.)

24 Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,

24 Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoansa,

24. Mutta niinä päivinä, sen vaivan jälkeen, pitää auringon pimenemän ja kuu ei anna valoansa.

24. MUtta nijnä päiwinä pitä Auringon tämän waiwan jälken pimenemän ja Cuu ei anna waloans.

24. Mutta nijne peiuine/ temen waiwan ielken Auringoisen pite pimieme'/ ia cuu ei anna hene' waluuans/ (Mutta niinä päiwinä/ tämän waiwan jälkeen aurinkoisen pitää pimenewän/ ja kuu ei anna hänen waloansa/)

25 ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät.

25 ja *taivaan tähdet putoavat* ja taivaitten voimat järkkyvät.

25. Ja taivaan tähdet pitää putooman, ja taivasten voimat pitää liikutettaman.

25. Tähdet putowat Taiwahast ja Taiwan woimat sysätän.

25. techdet Taiuahast putouat/ ia ne auwudh iotca taiuas ouat/ cokonsyseiten. (tähdet taiwahasta putoawat/ ja ne awut jotka taiwaassa owat/ kokoon sysätään.)

26 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.

26 Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä ylen voimallisena ja kirkkaana.

26. Ja silloin heidän pitää näkemän Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla.

26. Ja silloin heidän pitä näkemän ihmisen Pojan tulewan pilwis suurella woimalla ja cunnialla.

26. Ja silloin heiden pite näkemen Inhimisen Poian tuleuan piluise swrella woimalla ia cunnialla. (Ja sillon heidän pitää näkemän Ihmisen Pojan tulewan pilwissä suurella woimalla ja kunnialla.)

27 Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.

27 Ja silloin Hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmansuunnalta maan äärestä taivaan ääreen asti.

27. Ja silloin hän lähettää enkelinsä, ja kokoo valittunsa neljästä tuulesta, hamasta maan äärestä niin taivaan ääreen asti.

27. Ja silloin hän lähettä Engelins ja coco walittuns neljästä tuulesta hamast maan lopusta nijn Taiwan loppun asti.

27. Ja silloin hen vloslehette Engelins/ ia hen cokopi henen vloswalituns nelielde twlelda/ hamast maan lopusta ia Taiuan loppun asti. (Ja sillon hän ulos lähettää enkelinsä/ ja hän kokoopi hänen uloswalittunsa neljältä tuulelta/ hamasta maan lopusta ja taiwaan loppuun asti.)

28 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.

28 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja *saattaa lehdet puhkeamaan*, te tiedätte, että kesä on lähellä.

28. Mutta fikunapuusta oppikaat vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että suvi on läsnä.

28. Mutta Ficunapuusta oppicat wertaus cosca hänen oxans tuorehtiwat ja lehdet puhkewat nijn te tiedätte että suwi on läsnä.

28. Mutta Ficuna Puusta oppecat Wertaus/ coska nyt henen oxans heikot ouat/ ia Lehdhet puhckeuat/ nin te tiedhet/ ette Suui ombi lesne. (Mutta wiikunapuusta oppikaat wertaus/ koska nyt hänen oksansa heikot owat/ ja lehdet puhkeawat/ niin te tiedät/ että suwi ompi läsnä.)

29 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.

29 Niin tekin, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se* on lähellä, oven edessä.

29. Niin myös te, kuin te nämät näette tapahtuvan, niin tietäkäät, että se on läsnä oven edessä.

29. Nijn myös te cosca te nämät näette tapahtuwan nijn tietkät että se on läsnä jo owen edes.

29. Nin mös te coska te näme näet tapachtuuan/ nin tietket ette lesne ombi io ouen edhes. (Niin myös te koska te nämä näet tapahtuwan/ niin tietkää että läsnä ompi jo owen edessä.)

30 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat.

30 Totisesti sanon teille: tämä sukukunta ei katoa ennen kuin nämä kaikki tapahtuvat.

30. Totisesti sanon minä teille: ei suinkaan tämän sukukunnan pidä hukkuman ennen kuin kaikki nämät tapahtuvat.

30. Totisest sanon minä teille: ei tämä sucucunda hucu ennen cuin caicki nämät tapahtuwat.

30. Totisesta sanon mine teille/ Ettei teme sucukunda hucku sihenasti quin caiki näme tapachtuuat. (Totisesti sanon minä teille/ Ettei tämä sukukunta huku siihen asti kuin kaikki nämä tapahtuwat.)

31 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

31 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät (totisesti) katoa.

31. Taivas ja maa pitää hukkuman; mutta minun sanani ei pidä suinkaan hukkuman.

31. Taiwan ja maan pitä huckuman mutta minun sanani ei pidä huckuman.

31. Taiuas ia maa pite huckuman/ mutta minun Sanani ei pidhe huckandeman. (Taiwas ja maa pitää hukkuman/ mutta minun sanani ei pidä hukkaantuman.)

32 Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.

32 Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä Poika vaan* Isä.

32. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kenkään, ei enkelitkään, jotka ovat taivaassa, ei Poikakaan, vaan Isä.

32. Mutta sijtä päiwästä ja ajasta ei tiedä kengän ei Engelitkän jotca owat Taiwahas ja ei Poicacan waan ainoa Isä.

32. Mutta sijte peiueste ia sijte aijasta ei tiedhe kengen/ Ei Engelitken iotca ouat Taiuahas/ Ja ei itze Poicakan/ waan ainoa Ise. (Mutta siitä päiwästä ja siitä ajasta ei tiedä kenkään/ Ei enkelitkään jotka owat taiwahassa/ Ja ei itse Poikakaan/ waan ainoa Isä.)

33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.

33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.

33. Kavahtakaat, valvokaat ja rukoilkaat, sillä ette tiedä, koska se aika tulee.

33. CAwahtacat walwocat ja rucoilcat sillä et te tiedä cosca se aica tule.

33. Cauattaca/ waluoca ia rucolca/ Sille ettei te tiedhe coska se aica on. (Kawahtakaa/ walwokaa ja rukoilkaa/ Sillä ettei te tiedä koska se aika on.)

34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa.

34 On niin kuin muille maille matkustaneen miehen. Hän jätti talonsa, antoi palvelijoilleen vallan (ja) kullekin oman tehtävänsä ja käski myös ovenvartijan valvoa.

34. Niinkuin ihminen, joka muille maille vaelsi, jätti huoneensa ja antoi palveliainsa haltuun, ja kullekin hänen askareensa, ja käski ovenvartiain valvoa;

34. Nijncuin ihminen joca muille maille waelsi jätti huonens ja andoi palweliains haldun ja cullengin hänen ascarens ja käski owen wartian walwo.

34. Ninquin yxi Inhiminen ioca muille maille waelsi/ iätti henen Honens/ ia annoi Paluelioillens woiman/ ia culleki henen askareens/ ia käski Ouenwartian walua. (Niinkuin yksi ihminen joka muille maille waelsi/ jätti hänen huoneensa/ ja antoi palwelijoillensa woiman/ ja kullekin hänen askareensa/ ja käski owenwartijan walwoa.)

35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,

35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä milloin talon herra tulee, iltamyöhällä vai keskiyöllä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,

35. Niin valvokaat siis: (sillä ette tiedä, koska huoneen Herra tuleva on, ehtoona, taikka puoliyönä, eli kukon laulaissa, eli aamulla:)

35. Nijn walwocat sijs sillä et te tiedä cosca huonen Herra tulewa on ehtona taicka puoli yönä eli cucoin laulais eli huomeneldain.

35. Nin waluacat sijs/ sille ettei te tiedhe coska Honen Herra tuleua on/ echtona taicka poli öen/ eli cukoin laulais/ eli homenelda/ (Niin walwokaat siis/ sillä ettei te tiedä koska huoneen Herra tulewa on/ ehtoona taikka puoli öin/ eli kukon laulaissa/ eli huomenelta/)

36 ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta.

36 jottei hän äkkiarvaamatta tullessaan tapaisi teitä nukkumasta.

36. Ettei hän äkisti tullessansa löytäisi teitä makaamasta.

36. Ettei hän äkistä tulis ja löydäis teitä macamast.

36. Senpäle ettei hen eckiste tvle/ ia leudhe teite macamast. (Senpäälle ettei hän äkisti tule/ ja löydä teitä makaamasta.)

37 Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."

37 Mutta minkä sanon teille, sanon kaikille: valvokaa."

37. Mutta mitä minä teille sanoin, sen minä kaikille sanon: valvokaat!

37. Mutta mitä minä teille sanon sen minä myös caikille sanon walwocat.

37. Mutta mite mine sanon teille/ sen mine caikille sanon/ Waluacat. (Mutta mitä minä sanon teille/ sen minä kaikille sanon/ Walwokaat.)