8 luku

Jeesus ravitsee neljätuhatta miestä 1 – 9, kieltäytyy antamasta merkkiä taivaasta 10 – 13, varoittaa opetuslapsiaan fariseusten ja Herodeksen hapatuksesta 14 – 21, parantaa sokean miehen Beetsaidassa 22 – 26 Pietari tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi 27 – 30 Jeesus ilmoittaa edeltäpäin kärsimisensä 31 – 33 ja puhuu seuraajiensa itsensäkieltämisestä ja tulemuksestaan 34 – 9: 1.

1 Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, kutsui hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille:

1 Niinä päivinä, kun (hyvin) paljon kansaa [taas] oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, Jeesus* kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille:

1. Niinä päivinä, koska sangen paljo kansaa oli, eikä ollut heillä mitään syömistä, kutsui Jesus opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille:

1. NIjnä päiwinä cosca sangen paljo Canssa oli eikä ollut heillä mitän syömist cudzui Jesus Opetuslapset tygöns ja sanoi heille:

1. NIne peiuine/ coska sangen palio Canssa oli/ eike ollut heille miteken sömist/ cutzui IesuS Opetuslapset tygens/ ia sanoi heille/ (Niinä päiwinä/ koska sangen paljon kansaa oli/ eikä ollut mitään syömistä/ kutsui Jesus opetuslapset tykönsä/ ja sanoi heille/)

2 Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää.

2 ”Minun käy sääli kansaa, sillä he ovat viipyneet jo kolme päivää luonani, eikä heillä ole mitä söisivät.

2. Minä surkuttelen kansaa; sillä he ovat jo kolme päivää viipyneet minun tykönäni, ja ei ole heillä, mitä he söisivät.

2. Minä armahdan Canssa: sillä he owat jo colme päiwä wijpynet minun tykönäni ja ei ole heillä mitän syömist

2. Mine armadhan Canssan päle/ Sille io he colme peiue wipyneet ouat minun tykeneni/ ia ei ole heille miteken sömist/ (Minä armahdan kansan päälle/ Sillä jo he kolme päiwää wiipyneet owat minun tykönäni/ ja ei ole heillä mitäkään syömistä/)

3 Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä,

3 Jos lasken heidät syömättöminä kotiinsa, he nääntyvät matkalla, sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa."

3. Ja jos minä päästän heidät kotiansa syömättä, niin he vaipuvat tiellä; sillä muutamat heistä olivat kaukaa tulleet.

3. Ja jos minä päästän heidän minun tyköni cotians syömätä nijn he waipuwat tielle: sillä muutamat olit heistä cauca tullet.

3. Ja ios mine lasken heijen minuldani cotijns sömete/ nin he waipuuat tielle/ Sille että mwtamat heiste olit cauka tulluat. (Ja jos minä lasken heidät minultani kotiinsa syömättä/ niin he waipuwat tielle/ Sillä että muutamat heistä olit kaukaa tulleet.)

4 Niin hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?"

4 Hänen opetuslapsensa vastasivat Hänelle: "Mistä kukaan voi täällä autiomaassa ruokkia näitä leivillä?"

4. Niin vastasivat häntä hänen opetuslapsensa: kusta joku voi näitä ravita leivillä tässä erämaassa?

4. Wastaisit händä Opetuslapset: custa jocu woi näitä rawita leiwillä täsä erämaas ?

4. Wastasit hende Opetuslapsens/ Custa iocu woipi neite rauita Leiuille tesse Eremaas? (Wastasit häntä opetuslapsensa/ Kusta joku woipi näitä rawita leiwällä tässä erämaassa?)

5 Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän".

5 Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän."

5. Ja hän kysyi heiltä: kuinka monta leipää teillä on? He sanoivat: seitsemän.

5. Ja hän kysyi heille: mondaco leipä teillä on ? he sanoit: seidzemen.

5. Ja hen kysyi heille/ Mondaco Leipe teille on? Nin he sanoit/ Seitzmen. (Ja hän kysyi heiltä/ Montako leipää teillä on? Niin he sanoit/ Seitsemän.)

6 Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat.

6 Niin Hän käski kansan asettua maahan. Otettuaan ne seitsemän leipää Hän kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen, jotta he panisivat ne esille, ja he panivat kansan eteen.

6. Ja hän käski kansan istua atrioitsemaan maan päälle. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kuin hän kiittänyt oli, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he olisivat panneet eteen; ja he panivat kansan eteen.

6. Ja hän käski Canssan istua atrioidzeman maan päälle. Ja hän otti ne seidzemen leipä cuin hän kijttänyt oli mursi hän ja andoi Opetuslastens ja he panit Canssan eteen.

6. Ja hen käski Canssan istua atrioitzeman maan päle. Ja hen otti ne seitzemen Leipe/ quin hen kijttenyt oli/ murssi hen/ ia annoi Opetuslastens/ ia ne panit Canssan eteen. (Ja hän käski kansan istua aterioitsemaan maan päälle. Ja hän otti ne seitsemän leipää/ kuin hän kiittänyt oli/ mursi hän/ ja antoi opetuslapsensa/ ja ne panit kansan eteen.)

7 Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen.

7 Heillä oli myös joitakin pieniä kaloja, ja siunattuaan Hän käski panna nekin esille.

7. Ja heillä oli myös vähä kalasia; ja hän kiitti, ja käski ne myös pantaa eteen.

7. Ja heillä oli myös wähä calaisita ja hän kijtti ja käski ne myös panda eteen.

7. Ja heille oli wähe calaisita/ ia hen kijtti/ ia käski mös ne edhespanda. (Ja heillä oli wähän kalaisia/ ja hän kiitti/ ja käski myös ne edes panna.)

8 Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista.

8 Ja he söivät ja tulivat kylläisiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista.

8. Niin he söivät ja ravittiin; ja he korjasivat tähteet, jotka jääneet olivat, seitsemän koria muruja.

8. Nijn he söit ja rawittin. Ja he corjaisit tähtet cuin jäänet olit seidzemen coria muruja.

8. Nin he söit/ ia rauittin. Ja he ylesotit ne tächteet/ Jotca ieneet olit/ seitzemen Corgia muruia. (Ja he söit/ ja rawittiin. Ja he ylös otit ne tähteet/ Jotka jääneet olit/ seitsemän koria muruja.)

9 Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa.

9 Mutta syöjiä* oli noin neljä tuhatta. Ja Hän laski heidät luotansa.

9. Ja niitä jotka söivät, oli liki neljätuhatta; ja hän päästi heidät.

9. Ja nijtä cuin söit oli liki neljä tuhatta. Ja hän päästi heidän.

9. Ja oli nijte iotca söit liki nelie tuhatta. Ja hen laski heidet. (Ja oli niitä jotka söit liki neljä tuhatta. Ja hän laski heidät.)

10 Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille.

10 Astuttuaan kohta veneeseen opetuslapsineen Hän meni Dalmanutan* alueelle.

10. Ja hän astui kohta opetuslastensa kanssa haahteen, ja tuli Dalmanutan maan ääriin.

10. JA hän astui cohta Opetuslastens cansa hahten ja tuli Dalmanuthan maan ärijn.

10. Ja cochta hen astui Hachten Opetuslastens cansa/ ia tuli Dalmanuthan maan paickoin. (Ja kohta hän astui haahteen opetuslastensa kanssa/ ja tuli Dalmanuthan maan paikkoihin.)

11 Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä.

11 Niin fariseukset tulivat ja alkoivat väitellä Hänen kanssaan vaatien Häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten Häntä.

11. Ja Pharisealaiset tulivat ja rupesivat kamppailemaan hänen kanssansa, pyytäen häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä.

11. Ja Phariseuxet tulit ja rupeisit häneldä kysymän kiusaisit händä pyyten häneldä merckiä Taiwast.

11. Ja vloslexit Phariseuset/ ia rupesit henen cansans campaileman/ kiusasit hende/ pyten henelde mercki Taiuahast. (Ja ulosläksit phariseukset/ ja rupesit hänen kanssansa kamppailemaan/ kiusasit häntä/ pyytäen häneltä merkkiä taiwahasta.)

12 Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä."

12 Huoaten hengessään Hän sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä."

12. Ja hän huokasi hengessänsä ja sanoi: miksi tämä suku merkkiä pyytää? Totisesti sanon minä teille: ei tälle sukukunnalle anneta merkkiä.

12. Ja hän huocais henges ja sanoi: mixi tämä sucu merckiä pyytä ? totisest sanon minä teille: Ei tälle sugulle anneta merckiä.

12. Ja quin hen hoghanut oli Hengesens/ nin hen sanoi/ Mixi teme suku mercki pyte? Totisesta sanon mine teille/ Ei anneta telle Sughulle mercki. (Ja kuin hän hokannut (huomannut) oli hengessänsä/ niin hän sanoi/ Miksi tämä suku merkkiä pyytää? Totisesti sanon minä teille/ Ei anneta tälle suwulle merkkiä.)

13 Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle.

13 Ja Hän jätti heidät, astui taas veneeseen ja meni toiselle puolelle.

13. Ja hän jätti heidät, ja astui taas haahteen, ja meni ylitse.

13. Ja hän jätti heidän ja astui taas hahteen ja meni ylidze meren.

13. Ja hen iätti heijen/ ia taas hachten astui/ ia meni ylitze meren. (Ja hän jätti heidän/ ja taas haahteen astui/ ja meni ylitse meren.)

14 Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä.

14 Mutta he olivat unohtaneet ottaa leipiä mukaansa, eikä heillä ollut veneessä mukanaan kuin yksi leipä.

14. Ja he olivat unohtaneet ottaa leipiä, eikä ollut heillä enempi kuin yksi leipä haahdessa myötänsä.

14. JA he olit unohtanet otta leipä cansans eikä ollut heillä enä cuin yxi leipä hahdes myötäns.

14. Ja he olit wnochtaneet Leipe cansans otta/ Ja ei ollut heille enä ychte Leipe Hahdes mötens. (Ja he olit unohtaneet leipää kanssansa ottaa/ Ja ei ollut heillä enää yhtään leipää haahdessa myötänsä.)

15 Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta".

15 Ja Hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta."

15. Ja hän käski heitä, sanoen: katsokaat ja karttakaat teitänne Pharisealaisten hapatuksesta ja Herodeksen hapatuksesta.

15. Ja hän käski heitä sanoden: cadzocat ja carttacat Phariseusten hapatuxest ja Herodexen hapatuxest.

15. Ja hen käski heite sanoden/ Catzocat ia carttacat Phariseusten Hapatoxest/ ia Herodesen Hapatoxest. (Ja hän käski heitä sanoen/ Katsokaat ja karttakaat phariseusten hapatuksesta/ ja Herodeksen hapatuksesta.)

16 Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää.

16 Niin he puhuivat keskenään *sanoen: "Meillä kun ei* ole leipiä."

16. Ja he ajattelivat keskenänsä, sanoen: ei meillä ole leipiä.

16. Ja he ajattelit keskenäns sanoden: ei meillä ole leipä.

16. Ja he aijattelit sinne ia tenne/ sanoden keskenens/ Se se on/ ettei meille ole Leipe. (Ja he ajattelit sinne ja tänne/ sanoen keskenänsä/ Se se on/ ettei meillä ole leipää.)

17 Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut?

17 Huomattuaan tämän Jeesus sanoi heille: "Miksi puhutte, ettei teillä ole leipiä? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko sydämenne (vielä) paatunut?

17. Ja kun Jesus sen ymmärsi, sanoi hän heille: mitä te ajattelette, ettei teillä ole leipää? ettekö te vielä huomaitse, ettekä ymmärrä? vieläkö teillä nyt on paatunut sydän?

17. Ja cuin Jesus sen ymmärsi sanoi hän heille: mitä te kyselettä ettei teillä ole leipä ? ettäkö te wielä ymmärrä ? wieläkö teillä nyt on cowettu sydän ?

17. Ja quin Iesus sen ymmersi sanoi hen heille/ Mite te sijs tutkistelette ettei teille Leipe ole? Ettekö te wiele nyt homaitze ia ymmerdhä? Wielekö teille nyt on soghaistu sydhen? (Ja kuin Jesus sen ymmärsi sanoi hän heille/ MItä te siist tutkiskelette ettei teillä leipää ole? Ettekö te wielä nyt huomaitse ja ymmärrä? Wieläkö teillä nyt on sokaistu sydän?)

18 Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista:

18 Teillä on silmät, ettekö näe? Ja teillä on korvat, ettekö kuule? Ja ettekö muista?

18. Silmät teillä on ja ette näe? ja korvat teillä on, ja ette kuule? ettekö myös muista?

18. Silmät teillä on ja et te näe corwat teillä on ja et te cuule:

18. Silmet teille on/ ia ette te näghe/ ia Coruat teille on/ ia ette te cwle/ (Silmä teillä on/ ja ette te näe/ ja korwat teillä on/ ja ette te kuule/)

19 kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista".

19 Kun mursin viisi leipää viidelle tuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia keräsitte?" He sanoivat Hänelle: "Kaksitoista."

19. Kuin minä viisi leipää mursin viidelletuhannelle, kuinka monta täysinäistä koria te tähteitä korjasitte? He sanoivat: kaksitoistakymmentä.

19. Ettäkö te muista cosca minä wijsi leipä mursin wijdelle tuhannelle ihmiselle cuinga monda täysinäistä coria te silloin tähteitä corjaisitta.

19. Ja ettekö te muista/ coska mine wijsi Leipe mursin/ widen tuhanen Inhimisen/ quin monda Corgia te teunens techteite ylesotitta? (Ja ettekö te muista/ koska minä wiisi leipää mursin/ wiiden tuhannen ihmisen/ kuin monta koria te täynnänsä tähteitä ylös otitte?)

20 Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte? He sanoivat: "Seitsemän".

20 ”Ja kun seitsemän [leipää] neljälle tuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia keräsitte?” He sanoivat: "Seitsemän."

20. Niin myös kuin minä ne seitsemän mursin neljälletuhannelle, kuinka monta täysinäistä koria tähteitä te korjasitte? he sanoivat: seitsemän.

20. He sanoit: caxitoistakymmendä. Nijn myös cosca minä ne seidzemen mursin neljälle tuhannelle cuinga monda täysinäistä coria tähteitä te silloin corjaisitta ? he sanoit: seidzemen.

20. Nin he sanoit/ Caxitoistakymende. Nin mös coska mine ne seitzemen murssin/ Nelien tuhanen seas/ Quin monda Corgia teunens tehde muruia te silloin ylesotitta? Nin he sanoit/ Seitzemen. (Niin he sanoit/ Kaksitoistakymmentä. Niin myös koska minä ne seitsemän mursin/ Neljän tuhannen seassa/ Kuin monta koria täynnänsä tähdemuruja te silloin ylös otitte? Niin he sanoit/ Seitsemän.)

21 Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"

21 Niin Hän sanoi heille: "Kuinka ette käsitä?"*"

21. Ja hän sanoi heille: miksi ette siis ymmärrä?

21. Ja hän sanoi heille: mixet te sijs ymmärrä ?

21. Ja sanoi hen heille/ Mixei te sijs ymmerdhä? (Ja sanoi hän heille/ Miksei te siis ymmärrä?)

22 Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen.

22 Sitten *Hän tuli* Beetsaidaan. Ja Hänen luokseen tuotiin sokea, ja he pyysivät Häntä koskettamaan häneen.

22. Ja hän tuli Betsaidaan, ja he toivat sokian ja rukoilivat häntä, että hän rupeais häneen.

22. JA hän tuli Bethsaidaan ja he toit yhden sokian ja rucoilit händä että hän rupeis häneen.

22. Ja hen tuli Bethsaidan/ Ja he edhestoit yhden Sokian/ ia rucolit hende/ että hen rupeis henehen. (Ja hän tuli Bethsaidaan/ Ja he edestoit yhden sokean/ ja rukoilit häntä/ että hän rupeisi häneen.)

23 Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: "Näetkö mitään?"

23 Tarttuen sokeaa käteen, Hän talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylkäisi hänen silmiinsä, pani kätensä* hänen päälleen ja kysyi häneltä: ”Näkikö hän mitään.”

23. Ja hän tarttui sokian käteen, ja vei ulos hänen kylästä, ja sylki hänen silmiinsä, ja pani kätensä hänen päällensä, ja kysyi häneltä, josko hän jotakin näkis.

23. Ja hän rupeis sen sokian käteen ja ulos wei hänen kyläst: ja sylki hänen silmijns ja pani kätens hänen päällens ja kysyi hänelle jos hän jotakin näkis.

23. Ja hen rupesi sen Sokian käten/ ia vloswei henen Kylest/ ia sylki henen Silmijns/ ia pani kätens henen pälens/ ia kysyi henelle/ Jos hen iotaki näkis. (Ja hän rupesi sen sokean käteen/ ja ulos wei hänen kylästä/ ja sylki hänen silmiinsä/ ja pani kätensä hänen päällensä/ ja kysyi häneltä/ Jos hän jotakin näkisi.)

24 Tämä katsahti ylös ja sanoi: "Näen ihmiset, sillä minä erotan käveleviä, ne ovat puiden näköisiä".

24 Katsoen ylös tämä sanoi: "Näen käveleviä ihmisiä, koska näen niin kuin puita."

24. Niin hän katsoi ylös ja sanoi: minä näen ihmiset niinkuin puut käyskentelevän.

24. Nijn hän cadzoi ylös ja sanoi: Minä näen ihmiset käyskendelewän nijncuin minä puita näkisin.

24. Nin hen catzoi yles ia sanoi/ Mine näen Inhimiset keuxendeluen ninquin näkisin puudh. (Niin hän katsoi ylös ja sanoi/ Minä näen ihmiset käyskentelewän niin kuin näkisin puut.)

25 Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi.

25 Sitten Hän jälleen pani kätensä* hänen silmilleen ja kehoitti häntä katsomaan ylös. Ja hän oli parantunut ja näki kaikki selvästi.

25. Sitte hän taas pani kätensä hänen silmäinsä päälle, ja antoi hänen taas katsoa. Ja se tuli parannetuksi, niin että hän näki kaikki kaukaa ja selkiästi.

25. Sijtte hän taas pani kätens hänen silmäins päälle ja andoi hänen taas cadzoa. Ja se tuli paratuxi nijn että hän näki caicki selkiäst.

25. Sijtte hen taas pani Kädhens henen Silmeins päle/ ia teki henen näkemähen. Ja tuli paratuxi/ nin että hen selkeste caiki wastwdhest näki. (Sitten hän taas pani kätensä hänen silmäinsä päälle/ ja teki hänen näkemään. Ja tuli paratuksi/ niin että hän selkeästi kaikki wastuudesta näki.)

26 Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään." (äläkä kerro kenellekään kyläläiselle)."

26 Niin Jeesus* lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä mene edes kylään (äläkä kerro kenellekään kyläläiselle)."

26. Ja hän lähetti hänen kotiansa, sanoen: älä mene kylään sisälle, älä myös kellenkään tätä kylässä sano.

26. Ja hän lähetti hänen cotians sanoden: älä kylään mene älä myös kellengän tätä siellä sano.

26. Ja hen lehetti henen Cotians sanoden/ Ele Kyleen mene/ ele mös kellengen tete sielle sano. (Jä hän lähetti hänen kotiansa sanoen/ Älä kylään mene/ älä myös kellenkään tätä siellä sano.)

27 Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"

27 Sitten Jeesus ja Hänen opetuslapsensa lähtivät Filippuksen Kesarean kyliin. Tiellä Hän kysyi opetuslapsiltaan sanoen heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"

27. Ja Jesus meni ulos ja hänen opetuslapsensa Kesarean kyliin, joka kutsutaan Philippi; ja hän kysyi tiellä opetuslapsiltansa, sanoen heille: kenenkä sanovat ihmiset minun olevan?

27. JA Jesus meni Opetuslastens cansa nijhin kylijn Cesarean tygö joca cudzutan Philippi. Ja hän kysyi tiellä Opetuslapsillens sanoden: kenengä sanowat ihmiset minun olewan ?

27. Ja IesuS vloslexi ia henen Opetuslapsens nihin Kylihin Cesarean tyge/ ioca cutzuttan Philippi. Ja tielle hen kysyi Opetuslapsillens sanoden heille/ Kenengä sanouat Inhimiset minun oleuan? (Ja Jesus ulos äksi ja hänen opetuslapsensa niihin kyliin Kesarean tykö/ joka kutsutaan Philippi. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltansa sanoen heille/ Kenenkä sanowat ihmiset minun olewan?)

28 He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista".

28 Niin he vastasivat, [Hänelle sanoen]: "Johannes Kastajan, toiset Elian ja toiset jonkun profeetoista."

28. Niin he vastasivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, vaan muutamat jonkun prophetaista.

28. He wastaisit: Johannes Castajan muutamat Elian muutamat jongun Prophetaista.

28. Nin he wastasit/ Johannesen castaian/ ia mutamat Eliam/ mutamat taas yhden Prophetain lughusta. (Niin he wastasit/ Johannes Kastajan/ ja muutaman Elian/ muutamat taas yhden prophetain luwusta.)

29 Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus".

29 Niin Hän *sanoi heille*: "Entä kenen te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi Hänelle: ”Sinä olet Kristus."

29. Ja hän sanoi heille: kenenkäs te sanotte minun olevan? Pietari vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet Kristus.

29. Ja hän sanoi heille: kenengästä te sanotta minun olewan ? Petari wastais ja sanoi hänelle: sinä olet Christus.

29. Ja hen sanoi heille/ Mutta kenengä te sanotta minun oleuan? Nin Petari wastasi ia sanoi henelle/ Sine olet se CHRISTUS. (Ja hän sanoi heille/ Mutta kenenkä te sanotte minun olewan? Niin Petari wastasi ja sanoi hänelle/ Sinä olet se KRISTUS.)

30 Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä.

30 Niin Hän varoitti heitä puhumasta kenellekään Hänestä*.

30. Ja hän haasti heitä kellenkään hänestä sanomasta.

30. Ja hän haasti heitä kellengän hänestä sanomast.

30. Ja hen hastoi heite/ ettei he kellekä sanoisi heneste. (Ja hän haastoi heitä/ ettei he kellekään sanoisi hänestä.)

31 Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös.

31 Ja Hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon ja joutua vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineitten hylkäämäksi ja tulla tapetuksi, mutta kolmen päivän kuluttua Hänen pitää nousta ylös.

31. Ja hän rupesi heitä opettamaan, että Ihmisen Pojan pitää paljo kärsimän, ja hyljättämän vanhimmilta ja ylimmäisiltä papeilta ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä ylösnouseman.

31. Ja hän rupeis heitä opettaman ja sanoi: ihmisen Poica on paljo kärsiwä ja hyljätän wanhimmilda ja ylimmäisildä Papeilda ja Kirjanoppeneilda ja tapetan ja colmandena päiwänä hän ylösnouse: nijn hän puhui tämän puhen julkisest.

31. Ja hen rupesi heite opettaman/ ette Inhimisen Poian pite palio kerssimen/ ia poishyliettemen Wanhimilda ia ylimeisilde Papeilda/ ia Kirianoppenuilda/ ia tapettaman/ ia colmen peiuen peräst ylesnousema'. Nin iulkisesta hen sen Puhen puhui. (Ja hän rupesi heitä opettaman/ että Ihmisen Pojan pitää paljon kärsimän/ ja pois hyljättämän wanhimmilta ja ylimmäisiltä papeilta/ ja kirjanoppineilta/ ja tapettaman/ ja kolmen päiwän perästä ylösnouseman. Niin julkisesti hän sen puheen puhui.)

32 Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan.

32 Hän puhui asian avoimesti. Silloin Pietari otti Hänet erilleen ja alkoi nuhdella Häntä.

32. Ja hän puhui sen puheen julki rohkiasti. Ja Pietari otti hänen tykönsä, rupesi häntä nuhtelemaan.

32. Ja Petari otti hänen tygöns rupeis händä nuhteleman.

32. Ja Petari otti henen tygens/ rupesi hende rangaitzeman. (Ja Petari otti hänen tykönsä/ rupesi häntä rangaitseman.)

33 Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".

33 Mutta Hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: ”Mene taakseni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan mikä on ihmisten."

33. Mutta hän käänsi itsensä ja katsoi opetuslastensa puoleen, nuhteli Pietaria, sanoen: mene pois minun tyköäni, saatana; sillä et sinä ymmärrä niitä, mitkä Jumalan ovat, vaan niitä, mitkä ihmisten ovat.

33. Mutta hän käänsi idzens ja cadzoi Opetuslastens puoleen nuhteli Petarita sanoden: mene pois minun tyköni Satan sillä et sinä ymmärrä mitkä Jumalan owat waan mitä ihmisten on.

33. Mutta hen känsijn/ ia catzoi Opetuslapsijns pein nuchteli Petarita sanoden. Mene minun ielkeni sine Sathanas/ sille ettei sine ymmerdhä mitke JUMALAN ouat/ waan mite Inhimisten ouat. (Mutta hän käänsi/ ja katsoi opetuslapsiinsa päin nuhteli Petaria sanoen. Mene minun jälkeeni sinä sathanas/ sillä ettei sinä ymmärrä mitkä JUMALAN owat/ waan mitä ihmisten owat.)

34 Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

34 Kutsuttuaan luokseen kansan ja opetuslapsensa Hän sanoi heille: *"Jokainen, joka* tahtoo minun jäljessäni kulkea, kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

34. Ja hän kutsui tykönsä kansan ja opetuslapsensa, ja sanoi heille: kuka ikänä tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ja ottakoon ristinsä, ja seuratkoon minua.

34. Ja hän cudzui tygöns Canssan ja Opetuslapsens ja sanoi heille: cuca minua tahto seurata hän kieldäkän idzens ja ottacan ristins päällens ja seuratcan minua.

34. Ja hen cutzui tygens Ca'ssan ynne Opetuslaste's cansa/ ia sanoi heille/ Cuca minua tachto seurata hen poiskielken itzens/ ia ottacan henen Ristins pälens ia seuratkan minua. (Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslastensa kanssa/ ja sanoi heille/ Kuka minua tahtoo seurata hän pois kielkään itsensä/ ja ottakaan hänen ristinsä päällensä ja seuratkaan minua.)

35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.

35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän menettää sen. Mutta joka menettää elämänsä minun ja ilosanoman vuoksi, hän pelastaa sen,

35. Sillä kuka ikänä tahtoo henkensä vapahtaa, hän hukuttaa sen; mutta joka ikänä henkensä hukuttaa minun ja evankeliumin tähden, hän vapahtaa sen.

35. Sillä cuca ikänäns tahto hengens hucutta minun ja Evangeliumin tähden se hänen wapahta:

35. Sille että cucaikenens tachto Hengens wapatta/ se hucutta sen. Mutta cucaikenens Hengens hucutta minun ia Euangeliumin tedhen/ se henen wapatta. (Sillä että kuka ikänänsä tahtoo henkensä wapahtaa/ se hukuttaa sen. Mutta kuka ikänänsä henkensä hukuttaa minun ja ewankeliumin tähden/ se hänen wapahtaa.)

36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?

36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän saisi haltuun koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?

36. Sillä mitä se auttaa ihmistä, jos hän voittais kaiken maailman, ja sais sielullensa vahingon?

36. Sillä mitä se autta ihmistä jos hän woitais caiken mailman ja sais sielullens wahingon ?

36. Sille mite se autta Inhimisen/ ios hen woittais caiken mailman/ ia sapi henen Hengens wahingon? (Sillä mitä se auttaa ihmisen/ jos hän woittaisi kaiken maailman/ ja sapi hänen henkensä wahingon?)

37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

37 Tai* mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?

37. Eli mitä ihminen antaa sielunsa lunastukseksi?

37. Eli mitä ihminen anda sieluns lunastuxexi ?

37. Eli mite Inhiminen on andaua iolla hen taita Hengens lunasta? (Eli mitä ihminen on antawa jolla hän taitaa henkensä lunastaa?)

38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

38 Sillä joka häpeää minua ja sanojani tässä avion rikkovassa ja syntisessä sukupolvessa, häntä myös Ihmisen Poika häpeää tullessaan Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelten kanssa."

38. Sillä joka häpee minua ja minun sanojani tässä huorintekiässä ja syntisessä suvussa, sitä myös pitää Ihmisen Pojan häpeemän, koska hän tulee Isänsä kunniassa pyhäin enkelien kanssa.

38. Mutta joca häpe minua ja minun sanani täsa pahas ja syndises sugus sitä myös pitä ihmisen Pojan häpemän cosca hän tule Isäns cunnias pyhäin Engelitten cansa.

38. Mutta ioca häpepi minua ia minun Sanani tesse hooralises ia synnises sughusa/ site mös pite Inhimisen Poian häpiemen/ coska hen tulepi henen Isens cunniasa pyhein Engelittein cansa. (Mutta joka häpeepi minua ja minun sanaani tässä huorallisessa ja syntisessä suwussa/ sitä myös pitää Ihmisen Pojan häpeämän/ koska hän tuleepi hänen Isänsä kunniassa pyhäin enkelitten kanssa.)