9 luku

Jeesus kirkastuu 2 – 8, sanoo, että Johannes on se Elias, joka oli tuleva 9 -13, parantaa kuunvaihetautisen 14 – 29, puhuu jälleen kuolemastaan ja ylösnousemisestaan 30 – 32, selittää, kuka on taivaan valtakunnassa suurin 33 – 37, ojentaa opetuslastensa suvaitsematonta intoa 38 – 41 ja neuvoo vastustamaan viettelyksiä 42 – 50.

1 Ja hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa".

1 Ja Hän sanoi heille: "Totisesti sanon teille: tässä seisovain joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassa.”

1. Ja hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: muutamat näistä, jotka tässä seisovat, ei pidä kuolemaa maistavan siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan voimalla tulevan.

1. Ja hän sanoi heille: totisest sanon minä teille: muutamat näistä jotca täsä seisowat ei pidä cuolemata maistaman sijhenasti cuin he näkewät Jumalan waldacunnan woimalla tulewan.

1. Ja hen sanoi heille/ Totisesta sano mine teille/ Ouat mutamat neisse/ iotca tesse seisouat/ iotca ei maistaman pide colemata/ Sihenasti quin he näkeuet JUMALAN Waldakunnan woimalla tulluexi. (Ja hän sanoi heille/ Totisesti sanon minä teille/ Owat muutamat näistä/ jotka tässä seisowat/ jotka ei maistaman pidä kuolemaa/ Siihen asti kuin he näkewät JUMALAN waltakunnan woimalla tulleeksi.)

2 Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään;

2 Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei ainoastaan heidät erilleen korkealle vuorelle. Ja Hänen muotonsa muuttui heidän edessään.

2. Ja kuuden päivän perästä, otti Jesus tykönsä Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle yksinänsä: ja hän kirkastettiin heidän edessänsä,

2. JA cuuden päiwän peräst otti Jesus tygöns Petarin ja Jacobin ja Johannexen ja wei heidän corkialle wuorelle erinäns ja hän kircastettin heidän nähtens

2. IA Cudhen peiuen peräst/ otti IesuS tygens Petarin ia Jacobin ia Johannesen/ ia wei heidet corckian Wooren päle erinens yxineiset/ ia kirkastettijn heiden edhesens/ (Ja kuuden päiwän perästä/ otti Jesus tykönsä Petarin ja Jakobin ja Johanneksen/ ja wei heidät korkian wuoren päälle erinänsä yksinäiset/ ja kirkastettiin heidän edessänsä/)

3 ja hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista.

3 Hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkeiksi (kuin lumi), jollaisiksi kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä ei voi valkaista.

3. Ja hänen vaatteensa tulivat kiiltäväksi ja sangen valkiaksi niinkuin lumi, ettei yksikään vaatteen painaja taida niin valkiaksi painaa maan päällä.

3. Ja hänen waattens tulit kijldäwäxi ja sangen walkiaxi nijncuin lumi

3. Ja henen Wattens tulit kijldeuexi ia sangen walkiaxi ninquin Lumi/ ettei yxiken Waatten painaija taida nin walkiaxi paina maan päle. (Ja hänen waatteensa tuli kiiltäwäksi ja sangen walkeaksi niinkuin lumi/ ettei yksikään waattein painaja taida niin walkeaksi painaa maan päällä.)

4 Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa.

4 Ja heille ilmestyi Elia ynnä Mooses, ja he puhuivat Jeesuksen kanssa.

4. Ja heille ilmestyi Elias Moseksen kanssa, jotka puhuivat Jesuksen kanssa.

4. ettei yxikän waatten painaja taida nijn walkiaxi paina maan päällä. Ja heille ilmestyi Elias ja Moses jotca puhelit Jesuxen cansa.

4. Ja ilmestui heille Elias Mosesen cansa/ ia puhelit IesuSEN cansa. (Ja ilmestyi heille Elias Moseksen kanssa/ ja puhelit Jesuksen kanssa.)

5 Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi".

5 Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meidän on hyvä olla tässä. Tehkäämme siis kolme majaa, yksi sinulle ja yksi Moosekselle ja yksi Elialle."

5. Ja Pietari vastaten sanoi Jesukselle: Rabbi, hyvä on meidän tässä olla: tehkäämme siis tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden.

5. Ja Petari sanoi Jesuxelle: Rabbi hywä on meidän täsä olla tehkämme tähän colme maja sinulle yxi Mosexelle yxi ja Elialle yxi.

5. Ja Petari wastaten sanoi IesuSelle Rabbi/ Hyue o'bi meiden tesse olla/ Tehckeme tähen colme maia/ sinu' yxi/ Mosesen yxi/ ia Elian yxi. (Ja Petari wastaten sanoi Jesukselle Rabbi/ Hywä ompi meidän tässä olla/ Tehkäämme tähän kolme majaa/ sinun yksi/ Moseksen yksi/ ja Elian yksi.)

6 Sillä hän ei tiennyt, mitä sanoa, koska he olivat peljästyksissään.

6 Sillä hän ei tiennyt mitä sanoa, koska he olivat suuresti pelästyneet.

6. Vaan ei hän tietänyt, mitä hän puhui; sillä he olivat hämmästyneet.

6. Waan ei hän tiennyt mitä hän puhui: sillä he olit hämmästynet.

6. Waan ei hen tienyt mite he' puhui/ Sille he olit hämmestynyet. (Waan ei hän tiennyt mitä hän puhui/ Silllä he olit hämmästyneet.)

7 Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä".

7 Niin tuli pilvi joka varjosi heidät, ja pilvestä kuului* ääni (joka sanoi): "Tämä on minun rakas Poikani, kuunnelkaa Häntä."

7. Ja pilvi tuli, joka ympäri varjosi heidät, ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.

7. Ja pilwi tuli ja warjois heitä. Ja äni tuli pilwest sanoden: Tämä on minun racas Poican cuulcat händä.

7. Ja tuli Pilui quin wariosi heijet. Ja äni tuli pilueste sanoden/ TEME Ombi Minun Racas Poican/ site cwlcat. (Ja tuli pilwi kuin warjosi heidät. Ja ääni tuli pilwestä sanoen/ Tämä ompi minun rakas poikani/ sitä kuulkaat.)

8 Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan.

8 Ja yhtäkkiä he ympärilleen katsoessaan, eivät enää nähneet ketään muuta kuin ainoastaan Jeesuksen seurassaan.

8. Ja kohta kuin he ympäri katsahtivat, ei he enään ketään nähneet, vaan Jesuksen yksin heidän kanssansa.

8. Ja cohta cuin he ymbärins cadzahdit ei he ketän nähnet mutta Jesuxen yxinäns heidän cansans.

8. Ja cochta quin he ymberinscatzadhit/ nin eiuet he sille' Kete mwta nähnyet/ mutta yxinens IesuSEN heiden tykenens. (Ja kohta kuin he ympärinsä katsahdit/ niin eiwät he silleen ketään muuta nähneet/ mutta yksinänsä Jesuksen heidän tykönänsä.)

9 Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta hän teroitti heille, etteivät kenellekään kertoisi, mitä olivat nähneet, ennenkuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista.

9 Mutta heidän laskeutuessaan vuorelta, Hän kielsi heitä kenellekään kertomasta, mitä olivat nähneet, paitsi kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista.

9. Mutta kuin he menivät alas vuorelta, kielsi hän heidät kellenkään niitä sanomasta, mitä he näkivät, vaan sitte kuin Ihmisen Poika on kuolleista noussut.

9. Cosca he menit alas wuorelda kielsi Jesus heidän kellengän nijtä sanomast cuin he näit sijhenasti cuin ihmisen Poica cuolleista ylösnousis.

9. Coska he nyt Worelda alasmenit/ kielsi heite IesuS ettei he kellengen sanoisi nijte quin he neit/ sihenasti quin Inhimisen Poica colluista ylesnousis. (Koska he nyt wuorelta alasmenit/ kielsi heitä Jesus ettei he kellenkään sanoisi niitä kuin he näit/ siihenasti kuin Ihmisen Poika kuolleista ylösnousisi.)

10 Ja he pitivät mielessään sen sanan ja tutkistelivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen oli.

10 Ja he pitivät sen sanan mielessään pohtien keskenään, mitä kuolleista nouseminen on.

10. Ja he pitivät sanan mielessänsä, ja tutkivat keskenänsä, mitä se olis, nousta ylös kuolleista.

10. Ja he pidit sen sanan mielesäns ja tutkeit keskenäns mitä se olis cuin hän sanoi: ylösnosta cuolluista.

10. Ja he pidhit sen Sanan tykenens/ ia tutkit keskenens/ mite olis se quin hen sanoi/ Ylesnouse coolemasta. (Ja he pidit sen sanan tykönänsä/ ja tutkit keskenänsä/ mitä olisi se kuin hän sanoi/ Ylös nouse kuolemasta.)

11 Ja he kysyivät häneltä sanoen: "Kirjanoppineethan sanovat, että Eliaan pitää tuleman ensin?"

11 Niin he kysyivät Häneltä sanoen: "Kirjanoppineet sanovat, että Elian on tultava ensin?"

11. Ja he kysyivät häneltä sanoen: mitä kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää ensin tuleman?

11. Ja he kysyit hänelle sanoden: mikä se on cuin Kirjanoppenet sanowat: Elian pitä ensin tuleman ?

11. Ja he kysyit henelle sanoden/ Mite se on quin ne Kirianoppeneet sanouat/ Ette Elian pite ennen tuleman? (Ja he kysyit häneltä sanoen/ Mitä se on kuin ne kirjanoppineet sanowat/ Että Elian pitää ennen tuleman?)

12 Niin hän sanoi heille: "Elias tosin tulee ensin ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta kuinka sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, että hän on paljon kärsivä ja tuleva halveksituksi?

12 Hän (vastasi ja) sanoi heille: "Elia tosin tulee ensin ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta kuinka sitten Ihmisen Pojasta on kirjoitettu, että Hän on kärsivä paljon ja tuleva halveksituksi?

12. Mutta hän vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ensin ja ojentaa kaikki: ja niinkuin on Ihmisen Pojasta kirjoitettu, että hänen pitää paljon kärsimän ja katsottaman ylön.

12. Hän wastais ja sanoi heille: Elias tosin tule ensin ja toimitta caicki. Ja nijncuin on ihmisen Pojasta kirjoitettu hänen pitä paljo kärsimän ja ylöncadzottaman.

12. Hen wastasi ia sanoi heille/ Elias tosin coska hen edhelletulepi/ nin hen caiki cohdhe'da. Ja ninquin kirioitettu on Inhimisen Poiasta/ ette henen palio pite kerssime'/ ia ylencatzottama'. (Hän wastasi ja sanoi heille/ Elias tosin koska hän edellä tuleepi/ niin hän kaikki kohdentaa. Ja niinkuin kirjoitettu on Ihmisen Pojasta/ että häne paljon pitää kärsimän/ ja ylenkatsottaman.)

13 Mutta minä sanon teille: Elias onkin tullut, ja he tekivät hänelle, mitä tahtoivat, niinkuin hänestä on kirjoitettu."

13 Kuitenkin sanon teille, että Elia onkin tullut, ja he tekivät hänelle kaiken, mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu."

13. Mutta minä sanon teille, että Elias on myös tullut, ja he tekivät hänelle, mitä he tahtoivat, niinkuin hänestä kirjoitettu oli.

13. Mutta minä sanon teille: Elias on tullut ja he teit hänelle mitä he tahdoit nijncuin hänestä kirjoitettu oli.

13. Mutta mine sanon teille/ Elias ombi tullut/ ia he teit henelle/ mitke he tachtoit/ ninquin heneste kirioitettu oli. (Mutta minä sanon teille/ Elias ompi tullut/ ja he teit hänelle/ mitkä he tahtoit/ niinkuin hänestä kirjoitettu oli.)

14 Ja kun he tulivat opetuslasten luo, näkivät he paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan.

14 Tultuaan opetuslasten luo *Hän näki* paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan.

14. Ja kuin hän tuli opetuslasten tykö, näki hän paljon kansaa heidän ympärillänsä, ja kirjanoppineet kamppailevan heidän kanssansa.

14. JA cuin hän tuli Opetuslastens tygö näki hän paljo Canssa heidän ymbärilläns ja Kirjanoppenet kyselewän heildä.

14. Ja quin hen tuli Opetuslastens tyge/ ia näki palio Canssa heiden ymberillens ia Kirianoppenuet campaileuan heiden ca'sans. (Ja kuin hän tuli opetuslastensa tykö/ ja näki paljon kansaa heidän ympärillänsä ja kirjanoppineet kamppailewan heidän kanssansa.)

15 Ja kohta kun kaikki kansa hänet näki, hämmästyivät he ja riensivät hänen luoksensa ja tervehtivät häntä.

15 Heti Hänet nähdessään koko joukko hämmästyi ja riensi Hänen luokseen tervehtimään Häntä.

15. Ja kohta kuin kaikki kansa näki hänen, hämmästyivät he ja juosten tykö tervehtivät häntä.

15. Ja cuin caicki Canssa näit hänen hämmästyit he ja wastan juosten terwetit händä.

15. Ja cochta quin caiki Canssa neit hene'/ hämmestyit he ia wastan ioosten teruetit hende. (Ja kohta kuin kaikki kansa näit hänen/ hämmästyit he ja wastaan juosten terwehdit häntä.)

16 Ja hän kysyi heiltä: "Mitä te väittelette heidän kanssaan?"

16 Niin Hän kysyi kirjanoppineilta*: "Mitä väittelette heidän kanssaan?"

16. Ja hän kysyi kirjanoppineilta: mitä te kamppailette keskenänne?

16. Ja hän kysyi Kirjanoppenuilda mitä te kyselittä keskenän ?

16. Ja hen kysyi Kirianoppenuilda/ Mitke te Campalet teidhen keskenen? (Ja hän kysyi kirjanoppineilta/ Mitkä te kamppailet teidän keskenän?)

17 Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: "Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki.

17 Silloin muuan mies kansanjoukosta vastasi [Hänelle] (sanoen): "Opettaja, toin luoksesi poikani, jossa on mykkä henki.

17. Niin yksi kansan seasta vastasi ja sanoi: Mestari, minä toin sinun tykös poikani, jolla on mykkä henki.

17. Nijn yxi Canssan seast wastais ja sanoi: Mestari minä toin sinun tygös poicani jolla on myckä hengi:

17. Nin yxi Ca'ssan seas wastasi ia sanoi/ Mestari/ mine edhestoin sinun tyges minun Poicani/ iolla on mycke Hengi/ (Niin yksi kansan seassa wastasi ja sanoi/ Mestari/ minä edestoin sinun tykösi minun poikani/ jolla on mykkä henki/)

18 Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet."

18 Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, se paiskaa hänet maahan ja hänestä lähtee vaahto ja hän kiristelee hampaitaan, ja hän kuihtuu. Ja minä puhuin opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet."

18. Ja kuin hän rupee hänen kimppuunsa, niin hän repelee häntä, ja hän vaahtuu, ja kiristelee hampaitansa, ja kuivettuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsilles, että he ajaisivat hänen ulos, ja ei he voineet.

18. Ja cosca hän rupe hänen kimpuuns nijn hän repele händä ja hän wahtu ja kiristele hambaitans ja cuiwettu. Ja minä sanoin sinun Opetuslapsilles että he ajaisit hänen ulos ja ei he woinet.

18. ia coska ikenens hen riuapi hene'/ nin hen räpele henen/ ia hen Waachtupi/ ia kiristele hambaillans ia quiuettu. Ja mine sanoin sinun Opetuslapsilles/ että he henen vlosaijaisit/ ia eiuet he woinuet. (ja koska ikänänsä hän riiwaapi häntä/ niin hän repii häntä/ ja hän waahtoaapi/ ja kiristelee hampaillansa ja kuiwettuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi/ että he hänen ulosajaisit/ ja eiwät he woineet.)

19 Hän vastasi heille sanoen: "Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun tyköni."

19 Mutta Hän vastasi hänelle* sanoen: "Voi epäuskoista sukupolvea, kuinka kauan minun täytyy olla luonanne, kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet luokseni."

19. Niin hän vastasi ja sanoi: oi sinä uskotoin sukukunta! kuinka kauvan minun pitää oleman teidän kanssanne? kuinka kauvan minä teitä kärsin? Tuokaat häntä minun tyköni.

19. Nijn hän wastais ja sanoi: sinä uscotoin sucucunda cuinga cauwan minun pitä oleman teidän cansan ? cuinga cauwan minä teitä kärsin ? tuocat händä minun tygöni.

19. Nin hen wastasi ia sanoi/ O sine vskotoin Sucukunda/ quincauuan minun pite oleman teiden cansa? Quincauuan mine teite kerssin? Tookat hende minun tykeni. (Niin hän wastasi ja sanoi/ Oi sinä uskotoin sukukunta/ niin kauan minun pitää oleman teidän kanssa? Kuin kauan minä teitä kärsin? Tuokaat häntä minun tyköni.)

20 Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto.

20 Niin he toivat hänet Hänen luokseen. Nähdessään Hänet henki heti kouristi poikaa*, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto.

20. Ja he toivat sen hänen tykönsä. Ja kuin hän näki hänen, repäisi kohta henki häntä, ja hän lankesi maahan, ja kieritteli itsiänsä ja vaahtui.

20. Ja he toit sen hänen tygöns. Ja cohta cuin hengi näki hänen rewäis hän händä ja langeis maahan ja kieritteli händäns ja wahtui.

20. Ja he edhestoit sen henen tygens. Ja cochta quin se Hengi näki henen/ reueisi hen henen/ Ja la'ngesi mahan/ ia kieritteli henens ia Waachtui. (Ja he edestoit sen hänen tykönsä. ja kohta kuin se henki näki hänen/ rewäisi hän hänen/ Ja lankesi maahan/ ja kieritteli hänensä ja waahtoi.)

21 Ja Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?" Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen.

21 Ja Jeesus* kysyi hänen isältään: "Kuinka pitkä aika on siitä, kun tätä on esiintynyt hänessä?" Hän vastasi: "Pienokaisesta asti.

21. Ja hän kysyi hänen isältänsä: kuinka paljon aikaa sitte on kuin tämä on hänelle tullut? Hän sanoi: lapsuudesta;

21. Ja hän kysyi hänen Isällens: cuinga paljo aica sijtte on cuin tämä on hänelle tullut ? hän sanoi lapsudest.

21. Ja hen kysyi hene' Iseldens/ Quinpalio aica on sijtte quin teme on henelle tullut? Hen sanoi/ Lapsest saadhen/ (Ja hän kysyi hänen isältänsä/ Kuin paljon aikaa on siitä kuin tämä on hänelle tullut? Hän sanoi/ Lapsesta saaden/)

22 Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä."

22 Monesti se on heittänyt hänet sekä tuleen, että vesiin tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotain voit, auta meitä ja armahda meitä."

22. Ja hän heitti hänen usein tuleen ja vesiin, että hän hukuttais hänen. Mutta jos sinä jotakin voit, niin auta meitä ja armahda meidän päällemme.

22. Ja hän heitti hänen usein tuleen ja wesijn että hän hucutais hänen. Mutta jos sinä jotakin woit nijn armahda meidän päällem ja auta meitä.

22. ia monaiste hen seke tuleen ette wesijn hene' heitti/ ette hen hucutais henen. Mutta ios sine iotakin woidh/ nin armadha meiden pälen ia auta meite. (ja monesti hän sekä tuleen että wesiin hänen heitti/ että hän hukuttaisi hänen. Mutta jos sinä jotakin woit/ niin armahda meidän päällen ja auta meitä.)

23 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo".

23 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Jos voit (uskoa). Kaikki on mahdollista uskovalle."

23. Niin sanoi Jesus hänelle: jos sinä sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.

23. Nijn sanoi Jesus hänelle: jos sinä sen uscot sillä caicki owat uscowaisille mahdolliset.

23. Nin sanoi IesuS henelle/ Jos sine sen woidh vskoa/ Caiki ouat vskowaisten mahdoliset. (Niin sanoi Jesus hänelle/ Jos sinä sen woit uskoa/ kaikki owat uskowaisten mahdolliset.)

24 Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi (kyynelin): "Minä uskon, Herra; auta minun epäuskoani".

24 Heti lapsen isä huusi ja sanoi (kyynelin): "Minä uskon (, Herra). Auta epäuskoani!"

24. Ja kohta pojan isä huusi itkien ja sanoi: Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.

24. Ja cohta pojan Isä huusi itkein ja sanoi: Herra minä uscon auta minun epäuscoani.

24. Ja cochta Poian Ise hwsi idku kynelille/ ia sanoi/ HERRA/ Mine wskon/ Auta minun epewskoani. (Ja kohta pojan isä huusi itku kyynelillä/ ja sanoi/ HERRA/ Minä uskon/ Auta minun epäuskoani.)

25 Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene".

25 Mutta nähdessään kansaa rientävän kokoon Jeesus nuhteli saastaista henkeä sanoen sille: "Sinä mykkä ja kuuro henki, käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää häneen mene."

25. Mutta kuin Jesus sen näki, että kansa ynnä juoksi tykö, nuhteli hän sitä saastaista henkeä, sanoen hänelle: sinä mykkä ja kuuro henki! minä käsken sinua, mene ulos hänestä, ja älä tästedes hänen sisällensä mene.

25. Cosca Jesus näki että Canssa juoxi tygö nuhteli hän sitä saastaist henge sanoden: sinä myckä ja cuuroi hengi minä käsken sinua mene ulos hänestä ja älä enä hänen sisällens mene.

25. Coska nut IesuS näki että Canssa ynne tyge iooxi/ nuchteli hen site sastaist Henge sanoden henelle/ Sine mycke ia Cwroi Hengi/ Mine manan sinun/ vlosmene heneste/ ia ele testedhes henen sisellensmene. (Koska nyt Jesus näki että kansaa ynnä tykö juoksi/ nuhteli hän sitä saastaista henkeä sanoen hänelle/ Sinä mykkä ja kuuro henki/ Minä manaan sinun/ ulos mene hänestä/ ja älä tästedes hänen sisällensä mene.)

26 Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikäänkuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: "Hän kuoli".

26 Huutaen ja ankarasti häntä kouristaen, se lähti ulos. Ja hän kävi kuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: "Hän kuoli."

26. Niin se huusi ja repeli kovin häntä, ja läksi ulos. Ja se tuli niinkuin kuollut, niin että moni sanoi: hän on kuollut.

26. Nijn se hengi parcui ja repeli cowan händä ja ulos läxi. Ja se tuli nijncuin cuollu nijn että moni sanoi: hän on cuollut.

26. Nin se Hengi parghui/ ia couan repeli hende/ ia vloslexi. Ja se tuli ninquin coollut/ nin ette moni sanoi/ Hen on coollut. (Niin se henki parkui/ ja kowin repi häntä/ ja ulosläksi. Ja se tuli niinkuin kuollut/ niin että moni sanoi/ Hän on kuollut.)

27 Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi.

27 Mutta tarttuen häntä käteen Jeesus nosti häntä, ja hän nousi.

27. Mutta Jesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänen, ja hän nousi.

27. Mutta Jesus tartui hänen käteens ja nosti hänen ja se nousi.

27. Mutta IesuS tarttui henen käteens/ ia codhensi henen/ Ja se ylesnousi. (Mutta Jesus tarttui hänen käteensä/ ja kohdensi hänen/ Ja se ylösnousi.)

28 Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?"

28 Kun Jeesus* oli mennyt huoneeseen, Hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä yksityisesti: "Miksi me emme voineet ajaa sitä ulos?"

28. Ja kuin hän oli huoneeseen mennyt sisälle, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä erinänsä: miksi emme voineet häntä ajaa ulos?

28. Ja cuin hän oli huonesen mennyt kysyit hänen Opetuslapsens häneldä salaisest: mixemme woinet händä aja ulos ?

28. Ja quin hen oli honesen sisellemennyt/ kysyit henen Opetuslapsens henelde erinens/ Mixei me woinuet hende vlosaija? (Ja kuin hän oli huoneeseen sisälle mennyt / kysyit hänen opetuslapsensa häneltä erinänsä/ Miksei me woineet häntä ulos ajaa?)

29 Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla".

29 Hän sanoi heille: "Tämä laji ei voi lähteä ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla."

29. Ja hän sanoi heille: tämä suku ei taida millään muulla kuin rukouksella ja paastolla mennä ulos.

29. Ja hän sanoi: tämä lai ei taida millän muulla cuin rucouxella ja paastolla ulosmennä.

29. Ja hen sanoi/ Teme suku ei woidha mille mwla/ quin rucouxen ia paston cautta vlosaijetta. (Ja hän sanoi/ Tämä suku ei woida millä kuulla/ kuin rukouksen ja paaston kautta ulosajettaa.)

30 Ja he lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean läpi; ja hän ei tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää.

30 Sieltä lähdettyään he kulkivat Galilean kautta eikä Hän tahtonut kenenkään sitä tietävän.

30. Ja he läksivät ulos sieltä ja vaelsivat Galilean lävitse, ja ei hän tahtonut sitä kenenkään tietää.

30. JA he läxit sieldä ja waelsit Galilean läpidze eikä tahtonet sitä kellengän sanoa.

30. Ja he sielde poiskeuit ia waelsit Galilean lepitze/ ia eike tahtonut site kenengen tiete/ (Ja he sieltä pois käwit ja waelsit Galilean läwitse/ ja eikä tahtonut sitä kenenkään tietää/)

31 Sillä hän opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet; ja kun hän on tapettu, nousee hän kolmen päivän perästä ylös".

31 Hän näet opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat Hänet. Ja kun Hänet on tapettu Hän nousee * kolmantena päivänä* ylös."

31. Sillä hän opetti opetuslapsiansa ja sanoi heille: Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin, ja he tappavat hänen; ja kuin hän on tapettu, niin hän kolmantena päivänä nousee ylös.

31. Nijn hän opetti Opetuslapsians ja sanoi heille: ihmisen Poica ylönannetan ihmisten käsijn ja he tappawat hänen ja cuin hän on tapettu nijn hän colmandena päiwänä ylösnouse.

31. Nin hen opetti Opetuslapsians ia sanoi heille/ Inhimisen Poica ylenannetan Inhimisten käsijn/ ia he tappauat henen/ Ja quin hen on tapettu/ nin hen colmandena peiuen ylesnouse. (Niin hän opetti opetuslapsiansa ja sanoi heille/ Ihmisen Poika ylenannetaan ihmisten käsiin/ ja he tappawat hänen/ Ja kuin hän on tapettu/ niin hän kolmantena päiwänä ylös nousee.)

32 Mutta he eivät käsittäneet sitä puhetta ja pelkäsivät häneltä kysyä.

32 Mutta he eivät ymmärtäneet sitä puhetta ja pelkäsivät kysyä Häneltä.

32. Mutta ei he ymmärtäneet sitä mitä hän sanoi, ja pelkäsivät häneltä kysyä.

32. Mutta ei he ymmärtänet sitä cuin hän sanoi: ja pelkäisit myös häneldä kysyä.

32. Mutta ei he ymmertenet site quin hen sanoi/ Ja he pelkesit henelde kysyue. (Mutta ei he ymmärtäneet sitä kuin hän sanoi/ Ja he pelkäsit häneltä kysyä.)

33 Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan hän kysyi heiltä: "Mistä te tiellä keskustelitte?"

33 Ja *Hän saapui* Kapernaumiin. Huoneessa ollessaan Hän kysyi heiltä: "Mistä te tiellä keskustelitte toistenne kanssa?”

33. Ja hän tuli Kapernaumiin, ja kotona ollessa kysyi hän heiltä: mitä te tiellä keskenänne kamppailitte?

33. JA hän tuli Capernaumijn ja cotona olles kysyi hän heille: mitä te tiellä keskenän kyselittä ?

33. Ja hen tuli Capernaumin/ ia quin hen honesen tuli/ kysyi hen heille/ Mite te tielle keskenen campalitta? (Ja hän tuli Kapernaumiin/ ja kuin hän huoneeseen tuli/ kysyi hän heiltä/ Mitä te tiellä keskenään kamppailitte?)

34 Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.

34 Mutta he olivat vaiti, sillä he olivat tiellä puhelleet keskenään, kuka on suurin.

34. Mutta he vaikenivat; sillä he olivat kamppailleet tiellä keskenänsä, kuka heistä suurin olis.

34. Mutta he waickenit: sillä he olit kysynet keskenäns cuca heistä suurin olis.

34. Mutta he waikenit/ Sille he olit campaleet keskenens tielle cuca heiste olis Swrin. (Mutta he waikenit/ Sillä he olit kamppaileet keskenään tiellä kuka heistä olis suurin.)

35 Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija".

35 Niin Hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hän olkoon kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija."

35. Ja kuin hän istui, kutsui hän ne kaksitoistakymmentä ja sanoi heille: jos joku tahtoo ensimmäinen olla, sen pitää oleman kaikkein viimeinen ja kaikkein palvelian.

35. Ja cuin hän istui cudzui hän ne caxitoistakymmendä ja sanoi heille: joca tahto ensimäinen olla sen pitä oleman caickein wijmeisen ja caickein palwelian.

35. Ja quin hen istui cutzui hen ne caxitoistakymende/ ia sanoi heille/ Joca tachto ensimeinen olla/ sen pite oleman caikein wimeisen/ ia caikedhen paluelian. (Ja kuin hän istui kutsui hän ne kaksitoistakymmentä/ ja sanoi heille/ Joka tahtoo ensimmäinen olla/ sen pitää oleman kaikkein wiimeisin/ ja kaikkein palwelijan.)

36 Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille:

36 Ja Hän otti pienokaisen ja asetti hänet heidän keskelleen, ja otettuaan hänet syliinsä sanoi heille:

36. Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä. Ja kuin hän otti sen syliinsä, sanoi hän heille:

36. Ja nijn hän otti yhden lapsen ja asetti heidän keskellens.

36. Ja nin hen temmasi yhden Lapsen/ ia seisatti sen heiden keskellens. (Ja niin hän tempasi yhden lapsen/ ja seisatti sen heidän keskellensä.)

37 Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt.

37 ”Joka ottaa luokseen yhden tällaisen pienokaisen minun nimessäni, ottaa luokseen minut, ja joka ottaa luokseen minut, ei ota luokseen minua vaan Hänet, joka on minut lähettänyt.”

37. Kuka ikänä yhden tainkaltaisen lapsen korjaa minun nimeeni, se korjaa minun: ja joka minun korjaa, ei hän minua korjaa, vaan sen, joka minun lähetti.

37. Ja cuin hän otti sen sylijns sanoi hän heille: Cuca yhden taencaltaisen lapsen corja minun nimeni tähden se corja minun ja joca minun corja ei hän minua corja mutta sen joca minun lähetti.

37. Ja quin hen otti sen sylihins/ sanoi hen heille/ Cuca yhden sen caltaisen Lapsen coriapi minun Nimeni tehden se minu' coriapi. Ja ioca minun coriapi/ ei hen minua coria/ mutta sen ioca minu' lehetti. (Ja kuin hän otti sen sylihinsä/ sanoi hän heille/ Kuka yhden sen kaltaisen lapsen korjaapi minun nimeni tähden se minun korjaapi. Ja joka minun korjaapi/ ei hän minua korjaa/ mutta sen joka minun lähetti.)

38 Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä".

38 Johannes (alkoi puhua ja) sanoi Hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, ajavan ulos riivaajia sinun nimessäsi, ja kielsimme häntä, koska hän ei seuraa* meitä"

38. Mutta Johannes vastasi häntä sanoen: Mestari, me näimme yhden sinun nimelläs perkeleitä ajavan ulos, joka ei seuraa meitä, ja me kielsimme häntä, ettei hän seuraa meitä.

38. MUtta Johannes wastais hänelle sanoden: Mestari me näimme yhden sinun nimelläs Perkeleitä ulosajawan ja ei hän seura meitä ja me kielsim händä meitä seuramast.

38. Mutta Johannes wastasi henelle sanoden/ Mestari/ Me neime yhden sinun Nimes cautta Perkelet vlosaijauan/ eike hen meite seura/ ia me kielsime henen/ sentedhen ettei hen meite seura. (Mutta Johannes wastasi hänelle sanoen/ Mestari/ Me näimme yhden sinun nimesi kautta perkeleet ulos ajawan/ eikä hän meitä seuraa/ ja me kielsimme hänen/ sen tähden ettei hän meitä seuraa.)

39 Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.

39 Mutta Jeesus sanoi: "Älkää kieltäkö häntä. Sillä ei ole ketään, joka tekee voimateon minun nimessäni ja kohta voi puhua minusta pahaa.

39. Niin Jesus sanoi: älkäät häntä kieltäkö; sillä ei ole ketään, joka tekee voimallisen työn minun nimeni kautta, ja taitaa kohta pahasti puhua minusta.

39. Nijn Jesus sanoi: ei teidän pitänyt händä kieldämän: sillä ei kengän tee jotacuta woimallista työtä minun nimeni cautta joca cohta pahast puhu minusta.

39. Nin sanoi IesuS/ Ei teiden pitenyt hende kieldemen/ Sille ettei kengen ole ioca teke iongun auwun minun Nimeni cautta/ ioca malta cochta pahasti puhu minusta. (Niin sanoi Jesus/ Ei teidän pitänyt ketään kieltämän/ Sillä ettei kenkään ole joka tekee jonkun awun minun nimeni kautta/ joka maltaa kohta pahasti puhua minusta.)

40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.

40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, on puolellamme.

40. Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän edestämme.

40. Sillä joca ei ole meitä wastan se on meidän cansam.

40. Sille cuca ei ole meite wastan/ se on meiden edhestem. (Sillä kuka ei ole meitä wastaan/ se on meidän edestämme.)

41 Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.

41 Sillä joka antaa teille juotavaksi maljallisen vettä *minun nimessäni, koska* te olette Kristuksen omia, totisesti sanon teille: hän ei menetä palkkaansa.

41. Sillä kuka ikänä juottaa teitä vesipikarilla minun nimeeni, että te olette Kristuksen, totisesti sanon minä teille: ei hän suinkaan kadota palkkaansa.

41. Ja cuca juotta teitä wesi picarilla minun nimeeni että te oletta Christuxen totisest sanon minä teille: ei hänelle suingan sitä pidetä maxamat.

41. Ja cuca iootta teite wesi picarilla minun Nimeeni/ senteden että te oletta Christusen/ Totisesta sano' mine teille/ ei hen swingan cadhottaman pidhe henen palcans. (Ja kuka juottaa teitä wesipikarilla minun nimeeni/ sentähden että te olette Kristuksen/ Totisesti sanon minä teille/ ei hän suinkaan kadottaman pidä hänen palkkansa.)

42 Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.

42 Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat (minuun), hänen olisi parempi, jos myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.

42. Ja kuka ikänä pahentaa yhden vähimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis hänelle, jos myllyn kivi pantaisiin hänen kaulaansa ja heitettäisiin mereen.

42. Ja cuca yhden nijstä wähimmist jotca uscaltawat minun päälleni pahenda parambi olis hänelle jos myllyn kiwi hänen caulaans ripustettu olis ja mereen heitetty olis.

42. Ja cuca yhde' nijste wehimist/ iotca vskaltauat minu' päleni pahoittapi/ parambi henelle olis/ ios myllyn kiui henen caulans riputettu olis/ ia mereen heitettu olis. (Ja kuka yhden niistä wähimmistä/ jotka uskaltawat minun päälleni pahoittaapi/ parempi hänelle olisi/ jos myllynkiwi hänen kaulaansa ripustettu olis/ ja mereen heitetty olisi.)

43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.

43 Ja jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinun käsipuolena mennä elämään sisälle kuin molemmat kädet tallella mennä helvettiin, sammumattomaan tuleen,

43. Jos kätes on sinulle pahennukseksi, niin hakkaa se pois: parempi on sinun käsipuolena elämään mennä, kuin jos sinulla olis kaksi kättä ja menisit helvettiin, sammumattomaan tuleen,

43. JOs sinun kätes on sinulle pahennuxexi nijn hacka se pois parambi on sinun käsipuolna elämähän mennä cuin sinulla olis caxi kättä ja mennä Helwettijn ijancaickiseen tuleen

43. Ja ios sinun Kätes olis sinulle pahanoxexi/ nin poishacka se/ Parambi on sinun kesipoola elemehen sisellemenne/ quin sinulla olis caxi kätte ia poismenne Heluettijn/ sihen Iancaickiseen tuleen/ (Ja jos sinun kätesi olis sinulle pahennukseksi/ niin pois hakkaa se/ Parempi on sinun käsipuolena elämähän sisälle mennä/ kuin sinulla olis kaksi kättä ja pois mennä helwettiin/ siihen iankaikkiseen tuleen/)

44 (jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.)

44 (jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu).

44. Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.

44. Cusa ei heidän matons cuole eikä tuli sammuteta.

44. cussa heiden matons ei cole ia tuli ei sammuteta. (kussa heidän matonsa ei kuole ja tuli ei sammuteta.)

45 Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin (sammumattomaan tuleen,

45 Ja jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinun jalkapuolena mennä elämään sisälle kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin (sammumattomaan tuleen,

45. Ja jos jalkas on sinulle pahennukseksi, hakkaa se pois: parempi on sinulle, että ontuvana elämään menet, kuin jos sinulla olis kaksi jalkaa ja heitettäisiin helvettiin, sammumattomaan tuleen,

45. Ja jos sinun jalcas on sinulle pahennuxexi hacka se pois parambi on sinun ettäs onduwana elämään menet cuin sinulla olis caxi jalca ja heitetäisin Helwettijn ijancaickiseen tuleen

45. Ja ios sinu' Jalcas pahanoxexi sinulle olis/ poishacka se/ Parambi on ettes onduuana elemen sisellemenet/ quin sinulla caxi Jalca olis ia heiteteisin Heluettin/ sihen Iancaickiseen tuleen/ (Ja jos sinun jalkasi pahennukseksi sinulle olisi/ pois hakkaa se/ Parempi on ettäs ontuwana elämään sisälle menet/ kuin sinulla kaksi jalkaa olisi ja heitettäisiin helwettiin/ siihen iankaikkiseen tulee/)

46 (jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.)

46 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu).

46. Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.

46. Cusa ei heidän matons cuole eikä tuli sammuteta.

46. cussa ei heiden matons cole/ eike tuli sammuteta. (kussa heidän matonsa ei kuole ja tuli ei sammuteta.)

47 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin,

47 Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinun mennä silmäpuolena sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään *helvetin tuleen,

47. Ja jos silmäs on sinulle pahennukseksi, niin heitä se pois: parempi on sinun silmäpuolena Jumalan valtakuntaan sisälle mennä, kuin jos sinulla olis kaksi silmää ja heitettäisiin helvetin tuleen,

47. Ja jos sinun silmäs on sinulle pahennuxexi nijn puhcais se parambi on sinun silmäpuolla Jumalan waldacundan mennä cuin sinulla olis caxi silmä ja heitetäisin Helwetin tuleen

47. Ja ios sinun Silmes ombi sinulle pahanoxexi/ nin puchkaise se/ Parambi on sinun Silmepoolla JUMALAN Waldakunnan sisellemenne/ quin sinulla caxi silme olis/ ia heiteteisin Heluettin tuleen/ (Ja jos sinun silmäsi ompi sinulle pahennukseksi/ niin puhkaise se/ Parempi on sinun silmäpuolla JUMALAN waltakuntaan sisälle mennä/ kuin sinulla kaksi silmää olisi/ ja heitettäisiin helwettiin tuleen/)

48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

48. Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.

48. Cusa ei heidän matons cuole eikä tuli sammuteta.

48. cussa heiden matons ei cole/ ia tuli ei sammuteta. (kussa ei heidän matonsa kuole/ eikä tuli sammuteta.)

49 Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.

49 Sillä jokainen ihminen suolataan tulella, ja jokainen uhri suolataan suolalla.

49. Sillä kaikki pitää tulella suolattaman, ja jokainen uhri pitää suolalla suolattaman.

49. SIllä caicki pitä tulella suolattaman ja jocainen uhri pitä suolalla suolattaman.

49. Sille iocainen Inhiminen pite tulella * solattama'/ ia iocainen wffri pite solalla solattama'. (Sillä jokainen ihminen pitää tulella suolattaman/ ja jokainen uhri pitää suolalla suolattaman.)

50 Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha."

50 Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne."

50. Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, millä te sen höystätte? Pitäkäät itse teissänne suola, ja rauha teidän keskenänne.

50. Suola on hywä mutta jos suola tule mauttomaxi millä te sen höystätte ? pitäkät idze teisänne suola ja rauha teidän keskenän.

50. Hyue calu ombi soola/ mutta ios sola tule maguttomaxi/ mille te sen höistette? Piteket itzeteisenne sola/ ia rauha teiden keskenen. (Hywä kalu ompi suola/ mutta jos suola tulee mauttomaksi/ millä te sen höystätte? Pitäkäät itse teissänne suola/ ja rauha teidän keskenään.)