3 luku

Jeesus parantaa miehen, jonka käsi oli kuivettunut 1 – 6, ja tekee monta muuta sairasta terveeksi 7 – 12, asettaa kaksitoista apostolia 13 – 19, kumoaa syytöksen, että hän Beelsebulin avulla ajaa ulos riivaajia 20 – 27, varoittaa pilkkaamasta Pyhää Henkeä 28 – 30 ja sanoo Jumalan tahdon tekijää veljekseen, sisarekseen ja äidikseen 31 – 35.

1 Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut.

1 Hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut.

1. Ja hän meni sisälle jälleen synagogaan, ja siellä oli ihminen, jolla oli kuivettunut käsi.

1. JA hän meni jällens Synagogaan ja siellä oli yxi ihminen jolla oli cuiwettu käsi.

1. IA hen iellens Sinagogan sisellemeni/ ia sielle oli yxi Inhiminen/ iolla oli quiuettu Käsi. (Ja hän jällens synagogaan sisälle meni/ ja siellä oli yksi ihminen/ jolla oli kuiwettu käsi.)

2 Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina.

2 He pitivät Häntä silmällä, parantaisiko Hän hänet sapattina, jotta voisivat syyttää Häntä.

2. Ja he ottivat hänestä vaarin, jos hän hänen sabbatina parantais, kantaaksensa hänen päällensä.

2. Ja he otit hänestä waarin jos hän hänen Sabbathina parannais candaxens hänen päällens.

2. Ja he otit heneste waarin ios hen Sabbathina piti parandaman henen/ että he saanet olisit canda henen pälens. (Ja he otit hänestä waarin jos hän sabbathina piti parantaman hänen/ että he saaneet olisit kantaa hänen päällensä.)

3 Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille".

3 Niin Hän sanoi miehelle jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse keskelle."

3. Ja hän sanoi sille ihmiselle, jolla kuivettunut käsi oli: astu edes!

3. Ja hän sanoi sille ihmiselle jolla cuiwettu käsi oli: astu edes.

3. Ja hen sanoi sille Inhimiselle/ iolla oli quiuettu Käsi/ Seiso keskelle. (Ja hän sanoi sille ihmiselle/ jolla oli kuiwettu käsi/ Seiso keskellä.)

4 Ja hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti.

4 Heille Hän sanoi: "Onko lupa sapattina tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa henki vai tappaa?" Mutta he olivat vaiti.

4. Ja hän sanoi heille: sopiiko sabbatina hyvää tehdä eli pahaa tehdä? henkeä vapahtaa taikka tappaa? Mutta he vaikenivat.

4. Ja hän sanoi heille: Cumbi sopi Sabbathina tehdä hywin eli pahoin ? henge wapahta taicka tappa ? Mutta he waickenit.

4. Ja sanoi hen heille/ Cumbi sopi Sabbathina/ hyuesti eli pahasti tehdä? Henge wapautta taicka tappa? Mutta he waickenit. (Ja sanoi hän heille/ Kumpi sopii sabbathina/ hywästi eli pahasti tehdä? Henki wapauttaa taikka tappaa? Mutta he waikenit.)

5 Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.

5 Katsellen ympärilleen heihin vihassa, murheissaan heidän sydämensä paatumuksesta, Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi (niin kuin toinen).

5. Niin hän katsoi heidän päällensä vihaisesti ja oli murheissansa heidän sydämensä kovuuden tähden, ja sanoi ihmiselle: ojenna kätes! ja hän ojensi, ja käsi tuli terveeksi niinkuin toinenkin.

5. Nijn hän cadzoi heidän päällens wihaisest ja oli murheisans heidän sydämens cowuden tähden ja sanoi ihmiselle: ojenna kätes: ja hän ojensi ja se käsi tuli terwexi nijncuin toinengin.

5. Nin hen heidhen pälens catzoi wihaisesta/ ia oli murehesans heiden Sydhemens sockiudhen ylitze/ Ja sanoi Inhimiselle/ Ulosoienna sinun Kätes. Ja hen oiensi/ Ja se Käsi tuli henen teruexi/ ninquin toinen. (Niin hän heidän päällensä katsoi wihaisesti/ ja oli murheessansa heidän sydämensä sokeuden ylitse/ Ja sanoi ihmiselle/ Ulos ojenna sinun kätesi. Ja hän ojensi/ Ja se käsi tuli hänen terweeksi/ niinkuin toinen.)

6 Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet.

6 Ulos tultuaan fariseukset heti neuvottelivat herodilaisten kanssa Häntä vastaan, miten Hänet surmaisivat.

6. Ja Pharisealaiset menivät ulos ja pitivät kohta Herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, kuinka he hänen hukuttaisivat.

JA Phariseuxet menit ja pidit Herodianein cansa neuwo händä wastan cuinga he hänen hucutaisit.

6. Ja ne Phariseuset vloskeuit/ ia pidhit cochta ynne Herodianusten cansa Neuuo hende wastan/ quinga he henen huckaisit. (Ja ne phariseukset uloskäwit/ ja pidit kohta ynnä herodianusten kanssa neuwoa häntä wastaan/ kuinka he hänen hukkaisit.)

7 Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta

7 Niin Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle ja Häntä seurasi paljon kansaa Galileasta ja Juudeasta

7. Mutta Jesus poikkesi opetuslastensa kanssa meren tykö, ja paljo kansaa seurasi häntä Galileasta ja Juudeasta,

6. Mutta Jesus poickeis Opetuslastens cansa meren tygö ja paljo Canssa seurais händä Galileasta.

7. Mutta Iesus Opetuslastens cansa poickesi meren tyge/ ia swri Canssa Galileasta hende seurasi ia Judeasta/ (Mutta Jesus opetuslastensa kanssa poikkesi meren tykö/ ja suuri kansa Galileasta häntä seurasi ja Judeasta/)

8 ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki.

8 ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen. Myös Tyyron ja Siidonin ympäristöläisiä* tuli Hänen luokseen suuri joukko kuultuaan, kuinka suuria Hän teki.

8. Ja Jerusalemista, ja Idumeasta, ja tuolta puolen Jordania, ja jotka Tyron ja Sidonin ympärillä asuivat, suuri joukko: jotka hänen tekonsa kuulivat, ne tulivat hänen tykönsä.

7. ja Judeasta ja Jerusalemista ja Idumeasta ja tuolda puolen Jordanin ja jotca Tyron ja Sidonin ymbärillä asuit suuri joucko jotca hänen tecons cuulit ne tulit hänen tygöns.

8. ia Jerosolimista/ ia Idumeasta/ ia tooldapolen iordanin/ ia iotca Tyron ia Sidonin ymberille asuit/ Inhimisi swri ioucko/ iotca henen Teghonsa cwlit/ ne tulit henen tyghens. (Ja Jerusalemista/ ja Idumeasta/ ja tuolta puolen Jordanin/ ja jotka Tyron ja Sidonin ympärillä asuit/ Ihmisiä suuri joukko/ jotka hänen tekonsa kuulit/ ja ne tulit hänen tykönsä.)

9 Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli pidettävä venhe varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi häntä;

9 Silloin Hän sanoi opetuslapsilleen, että Hänelle olisi varattava vene väentungoksen vuoksi, jotteivät he ahdistaisi Häntä.

9. Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että venhe olis aina häntä läsnä kansan tähden, ettei he häntä ahdistaisi.

8. Ja hän käski Opetuslastens toimitta hänellens yhden wenhen Canssan tähden ettei he händä ahdistais:

9. Ja hen sanoi Opetuslapsillens/ että heiden piti saattaman henelle yhden wenehe' Canssan tehden/ ettei he hende ahdistaisi. (Ja hän sanoi opetuslapsillensa/ että heidän piti saattaman hänelle yhden weneen kansan tähden/ ettei he häntä ahdistaisi.)

10 sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen koskettaaksensa häntä.

10 Hän paransi näet monia niin, että kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat Hänen luokseen koskettaakseen Häntä.

10. Sillä hän oli monta parantanut, niin että kaikki, joita vaivattiin, tunkivan hänen päällensä rupeemaan häneen.

9. Sillä hän oli monda parandanut ja caicki joita waiwattin tungit hänen päällens rupeman häneen.

10. Sille hen oli monda parandanut/ nin että he tunghit henen pälens/ caiki iotca waiwattin/ että he olisit heneen ruuenueet. (Sillä hän oli monta parantanut/ niin että he tungit hänen päällensä/ kaikki jotka waiwattiin/ että he olisit häneen ruwenneet.)

11 Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika".

11 Ja kun saastaiset henget näkivät Hänet, ne heittäytyivät maahan Hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika."

11. Ja kuin saastaiset henget näkivät hänen, lankesivat he hänen eteensä maahan, huusivat, sanoen: sinä olet Jumalan Poika.

11. Ja cuin saastaiset henget näit hänen langeisit he hänen eteens maahan huusit ja sanoit: sinä olet Jumalan Poica.

11. Ja quin ne Saastaiset Henget negit henen/ mahanlangesit he henen eteens/ hwsit ia sanoit/ Sine olet Jumalan Poica. (Ja kuin ne saastaiset henget näit hänen/ maahan lankesit he hänen eteensä/ huusit ja sanoit/ Sinä olet Jumalan Poika.)

12 Ja hän varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä julki.

12 Mutta Hän kielsi ankarasti niitä tekemästä Häntä tunnetuksi.

12. Ja hän haasti heitä kovin häntä ilmoittamasta.

12. Ja hän haastoi heitä cowin händäns ilmoittamast.

12. Ja hen hartasta heite hastoi/ ettei he hende pitenyt ilmoittaman. (Ja hän hartaasti heitä haastoi/ ettei he häntä pitänyt ilmoittaman.)

13 Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä.

13 Sitten Hän nousi vuorelle ja kutsui luokseen, ketkä itse tahtoi, ja he menivät Hänen luokseen.

13. Ja hän astui ylös vuorelle ja kutsui tykönsä, jotka hän itse tahtoi, ja he tulivat hänen tykönsä.

13. JA hän astui ylös wuorelle ja cudzui tygöns jotca hän idze tahdoi ja he tulit hänen tygöns.

13. Ja hen ylesastui worelle/ ia cutzui tygens/ iotca hen itze tachtoi/ ia he tulit henen tygens. (Ja hän ylös astui wuorelle/ ja kutsui tykönsä/ jotka hän itse tahtoi/ ja he tulit hänen tykönsä.)

14 Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan,

14 Niin Hän asetti kaksitoista, jotta he olisivat Hänen kanssaan ja Hän lähettäisi heidät saarnaamaan,

14. Ja hän sääsi ne kaksitoistakymmentä olemaan tykönänsä, että hän heitä lähettäis saarnaamaan;

14. Ja hän sääsi ne caxitoistakymmendä oleman hänen tykönäns että hän heitä lähetäis saarnaman.

14. Ja hen sääsi ne Caxitoistakymende oleman henen tykenens/ ia että hen heite vloslehetteis sarnaman/ (Ja hän sääsi ne kaksitoistakymmentä olemaan hänen tykönänsä/ ja että hän heitä ulos lähettäisi saarnaaman/)

15 ja heillä oli oleva valta (parantaa tauteja ja) ajaa ulos riivaajia.

15 ja heillä oli oleva valta* (parantaa tauteja ja) ajaa ulos riivaajia.

15. Ja että heillä piti voima oleman taudit parantaa ja perkeleitä ajaa ulos.

15. Ja että heillä piti woima oleman tautia parata ja Perkeleitä ulos aja.

15. ia että heille piti woima oleman Taudhit parata/ ia percheleit vlosaia. (ja että heille piti woima oleman taudit parata/ ja perkeleet ulos ajaa.)

16 Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin — tämän nimen hän antoi Simonille —

16 [Nämä kaksitoista Hän asetti:] Pietarin — tämän lisänimen Hän antoi Simonille —

16. Ja pani Simonille nimen Pietari,

16. Ja annoi Simonille Petarin nimen

16. Ja annoi Simonille sen Nimen Petari/ (Ja antoi Simonille sen nimen Petari/)

17 ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat,

17 ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, ja heille Hän antoi lisänimen Boanerges, se on ukkosenjylinän pojat,

17. Ja Jakobille Zebedeuksen pojalle ja Johannekselle Jakobin veljelle: (ja antoi heille nimet Boanerges, se on, pitkäisen pojat),

17. Ja Jacobille Zebedeuxen pojalle ja Johannexelle Jacobin weljelle annoi hän nimexi Boanerges se on pitkäisen pojat

17. ia Jacobille Zebedeusen poialle/ ia Johannesel Jacobin welielle/ ia annoi heille sen Nimen * Bnehargem/ se on sanottu/ Pitkesen poiat/ (ja Jakobille Zebedeuksen pojalle/ ja Johannekselle Jakobin weljelle/ ja antoi heille sen nimen Bnehargem/ se on sanottu/ Pitkäisen pojat/)

18 ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen

18 ja Andreaan ja Hippoksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kiivailijan

18. Ja Andreaksen, ja Philippuksen, ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen, ja Toomaan, ja Jakobin Alphein pojan, ja Taddeuksen, ja Simonin Kananealaisen,

18. Ja Andreaxen ja Philippuxen ja Bartholomeuxen ja Mattheuxen ja Thomaxen ja Jacobin Alphein pojan ja Taddeuxen ja Simonin Cananeuxen

18. Ja Andreasel Philippusel/ ia Bartholomeusel/ ia Mattheusel ia Tomal ia Jacobil Alphein poialle/ ia Taddeusel ia Simonin Cananeusel/ (Ja Andealle Philippukselle/ ja Bartholomeuselle/ ja Mattheukselle ja Tomalle ja Jabobille Alphein pojalle/ ja Taddeukselle ja Simon Kananeukselle/)

19 ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi.

19 ja Juudan Iskariotin, joka myös Hänet kavalsi.

19. Ja Juudaan Iskariotilaisen, joka myös hänen petti.

19. Ja Judas Ischariothin joca hänen petti.

19. ia Judalle Ischariotille/ ioca mös henen petti. (ja Judalle Ischariotille/ joka myös hänen petti.)

20 Ja hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään.

20 Niin he menivät erääseen taloon. Ja jälleen kokoontui kansaa niin, etteivät he voineet syödäkään.

20. Ja he tulivat huoneeseen; ja kansa taas kokoontui, niin ettei heillä ollut tilaa syödäkään.

20. JA he tulit huonesen ja Canssa taas cocounsi nijn ettei heillä ollut tila syödäckän.

20. Ja he tulit Honesen ia Canssa taas cokounsi/ nin ettei heille ollut tila södhecke/ (Ja he tulit huoneeseen ja kansa taas kokoontui/ niin ettei heillä ollut tilaa syödäkään.)

21 Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on poissa suunniltaan".

21 Kuultuaan tämän Hänen omaisensa menivät ottamaan Häntä huostaansa, sillä he sanoivat: "Hän on järjiltään."

21. Ja kuin hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ulos ottamaan häntä kiinni; sillä he sanoivat: hän on mielettömäksi tullut.

21. Ja cosca hänen omaisens sen cuulit menit he ja tahdoit hänen otta kijnni: sillä he sanoit: hän on mielettömäxi tullut.

21. Ja coska ne cwlit/ iotca henen omahitzens olit/ nin he vloslexit ia tahdoit henen kijniotta/ Sille he sanoit/ Hen on tullut * mielettömexi. (ja koska ne kuulit/ jotka hänen omaisensa olit/ niin he ulosläksit ja tahdoit hänen kiinniottaa/ Sillä he sanoit/ Hän on tullut mielettömäksi.)

22 Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Beelsebul", ja: "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia".

22 Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet alas Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on beelsebul" ja: "Riivaajain päämiehen avulla Hän ajaa ulos riivaajia.”

22. Mutta kirjanoppineet, jotka Jerusalemista olivat tulleet alas, sanoivat: hänellä on beelsebub, ja perkeleiden pääruhtinaan kautta hän ajaa ulos perkeleitä.

22. MUtta Kirjanoppenet jotca Jerusalemist olit tullet alas sanoit: hänellä on Beelzebub ja Perkeleitten päämiehen woimalla hän aja ulos Perkeleitä.

22. Mutta ne Kirianoppenuet/ iotca Jerusalemist alastullet olit sanoit * Beelzebub henelle on/ ia sen percheleiden pämiehen cautta hen percheleet wlosaiapi. (Mutta ne kirjanoppineet/ jotka Jerusalemista alastulleet olit sanoit beelsebub hänellä on/ ja sen perkeleiden päämiehen kautta hän perkeleet ulosajaapi.)

23 Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?

23 Kutsuttuaan heidät luokseen Hän puhui heille vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?

23. Ja hän kutsui heidät tykönsä, ja sanoi heille vertauksilla: kuinka taitaa saatana saatanan ajaa ulos?

23. Ja hän cudzui heidän tygöns ja sanoi heille wertauxilla: Cuinga taita Satanas toisen aja ulos ?

23. Ja hen cutzui heite tygens/ ia sanoi heille werdauxisa. Quinga yxi Sathanas toisen taita vlosaia? (Ja hän kutsui heitä tykönsä/ ja sanoi heille wertauksissa. Kuinka yksi satanas toisen taitaa ulos ajaa?)

24 Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.

24 Ja jos valtakunta riitautuu itsensä kanssa, se valtakunta ei voi pysyä pystyssä.

24. Ja jos valtakunta erkanee itsiänsä vastaan, niin ei se valtakunta taida seisoa.

24. Ja jos waldacunda ercane idzens wastan nijn ei se waldacunda woi seiso:

24. Ja ios Waldakunda itzens wastan erkane/ ei se waldakunda woi seiso/ (Ja jos waltakunta itseensä wastaan erkanee/ ei se waltakunta woi seisoa/)

25 Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä.

25 Ja jos talo riitautuu itsensä kanssa, se talo ei voi pysyä pystyssä.

25. Ja jos huone erkanee itsiänsä vastaan, niin ei se huone taida seisoa.

25. Ja jos huone ercane idzens wastan ei se huone woi seiso:

25. Ja ios Hone itzens wastan erkanepi/ ei se Hone woi seiso/ (Ja jos huone itsensä wastaan erkaneepi/ ei se huone woi seisoa/)

26 Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut.

26 Ja jos saatana nousee itseään vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei hän voi pysyä pystyssä, vaan hänen loppunsa on tullut.

26. Ja jos saatana karkaa ja eroittaa itsensä itsiänsä vastaan, niin ei hän taida seisoa, mutta saa lopun.

26. Ja jos Satanas carca ja eroitta hänen idzens wastan nijn ei hän woi seiso mutta häwiä.

26. Ja ios Sathanas ylescarkapi itzeens wastan/ ia ombi eroitettu/ nin ei hen woi seiso/ mutta hen häuiepi. (Ja jos sathanas ylös karkaapi itseensä wastaan/ ja ompi eroitettu/ niin ei hän woi seisoa/ mutta hän häwiääpi.)

27 Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.

27 *Kukaan ei' voi tunkeutua vahvan taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei ensin sido sitä vahvaa, ja sitten hän ryöstää hänen talonsa.

27. Ei taida kenkään väkevän huoneeseen mennä ja hänen kaluansa ryöstää, ellei hän ensin sido väkevää kiinni, ja sitte ryöstä hänen huonettansa.

27. Ei woi kengän wäkewän huonesen mennä ja hänen caluans ryöstä ellei hän ensin sitä wäkewätä sido kijnni ja sijtte ryöstä hänen huonettans.

27. Ei woi kengen yhden Wekeuen Honeseen yllette/ ia henen Calunsa poisröuete/ ellei hen ennen site Wekewete kijnisido/ ia sijtte henen Honetans röue. (Ei woi kenkään yhden wäkewän huoneeseen yllättää/ ja hänen kalunsa pois ryöwätä/ ellei hän ennen sitä wäkewää kiinni sido/ ja sitten hänen huonettansa ryöwää.)

28 Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;

28 Totisesti sanon teille, että kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, rienaamisetkin, kuinka paljon rienannevatkin.

28. Totisesti sanon minä teille: kaikki synnit annetaan anteeksi ihmisten lapsille, pilkatkin, joilla he Jumalaa pilkkaavat,

28. Totisest sanon minä teille: caicki synnit annetan andexi ihmisten lapsille pilcatkin joilla he Jumalata pilckawat:

28. Totisesta sanon mine teille/ Caiki synnit andexiannetan Inhimisten Lasten/ möskin ne pilcat/ iolla he JUMALATA pilcauat/ (Totisesti sanon minä teille/ Kaikki synnit anteeksiannetaan ihmisten lasten/ myöskin ne pilkat/ jolla he JUMALATA pilkkaawat/)

29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."

29 Mutta joka rienaa Pyhää Henkeä, se ei ikinä saa anteeksi, vaan on vikapää iäiseen tuomioon*."

29. Mutta joka puhuu pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, ei hän saa ijankaikkisesti anteeksi, vaan hän on vikapää ijankaikkiseen tuomioon.

29. Mutta joca puhu pilcka Pyhä Henge wastan ei hän saa ijancaickisest andexi mutta hän on wicapää ijancaickiseen duomioon.

29. Mutta ioca pilca puhu pyhe Hengi wastan/ ei hen saa ijancaikisesta andexi/ mutta hen on wicapä ijancaikisen Domion. (Mutta joka pilkkaa puhuu Pyhää Henkeä wastaan/ ei hän saa iankaikkisesti anteeksi/ mutta hän on wikapää iankaikkiseen tuomioon.)

30 Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".

30 Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki."

30. Sillä he sanoivat: hänellä on saastainen henki.

30. Sillä he sanoit: hänellä on saastainen hengi.

30. Sille he sanoit/ Henelle on se Sastainen Hengi. (Sillä he sanoit/ Hänellä on saastainen henki.)

31 Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä.

31 Niin Hänen *veljensä ja äitinsä* tulivat ja ulkona seisten lähettivät Hänen luokseen Häntä kutsumaan.

31. Niin tuli hänen veljensä ja äitinsä ja seisoivat ulkona, ja lähettivät hänen tykönsä kutsumaan häntä.

31. JA hänen äitins ja weljens tulit ja seisoit ulcona ja lähetit händä cudzuman ulos.

31. Ja tulit henen Eitens ia Weliense/ ia vlcona seisoit/ lehetit henen tygens/ iotca henen piti vloscutzuman. (Ja tulit hänen äitinsä ja weljensä/ ja ulkona seisoit/ lähetin hänen tykönsä/ jotka hänen piti uloskutsuman.)

32 Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua".

32 Hänen ympärillään istui kansanjoukko, ja he sanoivat Hänelle: "Katso, äitisi ja veljesi ulkona etsivät sinua."

32. Ja kansa istui hänen ympärillänsä ja sanoivat hänelle: katso, äitis ja veljes kysyvät sinua ulkona.

32. Ja Canssa istui hänen ymbärilläns ja sanoit hänelle: Cadzo sinun äitis ja weljes kysywät sinua ulcona.

32. Ja Canssa istui henen ymberillens/ ia he sanoit henelle/ Catzo sinun Eites ia Welies vlcona sinua kysyuet. (Ja kansa istui hänen ympärillensä/ ja he sanoit hänelle/ Katso sinun äitisi ja weljesi ulkona sinua kysywät.)

33 Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?"

33 Hän vastasi heille sanoen: "Kuka on äitini tai* ketkä veljeni?"

33. Ja hän vastasi heitä, sanoen: kuka on minun äitini taikka minun veljeni?

33. Hän wastais heitä sanoden: cuca on minun äitin ja weljen ?

33. Ja hen wastasi heite sanode'/ Cuca on minun Eiten ia minun welieni? (Ja hän wastasi heitä sanoen/ Kuka on minun äitini ja minun weljeni?)

34 Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!

34 Ja katsellen ympäri niihin, jotka istuivat Hänen ympärillään, Hän sanoi: "Katso, äitini ja veljeni.

34. Ja kuin hän oli ympäri katsonut niiden päälle, jotka hänen ympärillänsä istuivat, sanoi hän: katso, minun äitini ja minun veljeni.

34. Ja cosca hän oli cadzonut caickein nijden päälle jotca hänen ymbärilläns istuit sanoi hän: Cadzo minun äitin ja weljeni.

34. Ja coska hen oli ymberijnscatzonut henen opetuslastens päle iotka henen ymberillens istuidh/ sanoi hen/ Catzo minun Eiteni ia minun Welieni. (Ja koska hän oli ympäriinsä katsonut hänen opetuslasten päälle jotka hänen ympärillänsä istuit/ sanoi hän/ Katso minun äitini ja minun weljeni.)

35 Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

35 Sillä joka tekee Jumalan tahdon, hän on veljeni ja sisareni ja äitini."

35. Sillä joka tekee Jumalan tahdon, hän on veljeni sisareni ja äitini.

35. Sillä joca teke Jumalan tahdon hän on minun weljeni ja sisareni ja äitini.

35. Sille ioca tekepi Jumalan tahdon/ hen minun Welien ia minun Sisaren ia Eiten ombi. (Sillä joka tekeepi Jumalan tahdon/ hän minun weljeni ja minun sisareni ja äitini ompi.)