7 luku

Jeesus nuhtelee fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta 1 – 23, parantaa kanaanilaisen vaimon tyttären 24 – 30 ja kuuromykän 31 – 37.

1 Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat hänen luoksensa.

1 Hänen luokseen kokoontui fariseuksia ja joitakin kirjanoppineita, jotka olivat tulleet Jerusalemista.

1. Ja hänen tykönsä kokoontuivat Pharisealaiset ja muutamat kirjanoppineista, jotka Jerusalemista tulleet olivat.

1. JA hänen tygöns cocounsi Phariseuxet ja muutamat Kirjanoppenuista jotca Jerusalemist tullet olit:

1. IA cokounsit henen tygens Phariseuset/ ia mutamat Kirianoppenuista/ iotca Jerusalemist olit tulluet/ (Ja kokoontui hänen tykönsä phariseukset/ ja muutamat kirjanoppineista/ jotka Jerusalemista olit tulleet/)

2 Ja he näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä, käsillä (,he soimasivat).

2 Nähdessään *muutamien Hänen opetuslastensa syövän* leipää epäpyhin, se on pesemättömin käsin (,he soimasivat).

2. Ja kuin he näkivät muutamat hänen opetuslapsistansa yhteisillä (se on: pesemättömillä) käsillä syövän leipää, laittivat he sitä.

2. Ja cuin he näit muutamat hänen Opetuslapsistans yhteisillä se on pesemättömillä käsillä syöwän leipä laitit he sitä:

2. ia quin he neit mutamat henen Opetuslapsistans ychteitzille käsille/ se on/ pesemettömille söuen leipe/ laitoit he sen. (ja kuin he näit muutamat hänen opetuslapsistansa yhteisillä käsillä/ se on/ pesemättömillä käsillä syöwän leipää/ laitoit he sen.)

3 Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä,

3 Eivät näet fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, elleivät huolellisesti pese käsiään, seuraten vanhinten perinnäissääntöä.

3. Sillä pharisealaiset ja kaikki Juudalaiset ei syö, ellei he usein pese käsiänsä, pitäin vanhimpain säätyä.

3. Sillä ei Phariseuxet eikä Judalaiset syö ellei he usein pese käsiäns pitäin wanhembain säätyjä ja cuin he Turuldakin tulewat ei he syö pesemätä.

3. Sille Phariseuset ia caicki Juttaat/ eiuet söö ellei he wsein pese käsijens/ pitedhen wanhembain säty/ ia quin he turulda tuleuat/ eiuet he söö pesemete. (Sillä phariseukset ja kaikki juuttaat/ eiwät syö ellei he usein pese käsiänsä/ pitäen wanhempain säätyä/ ja kuin he turuilta tulewat/ eiwät he syö pesemättä.)

4 ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä.

4 Ja torilta tultuaan he eivät syö, elleivät peseydy. On paljon muutakin, mitä he ovat ottaneet seuratakseen, kuten maljain ja kannujen ja vaskiastiain (ja vuoteitten) pesemisiä.

4. Ja kuin he turulta tulevat, ei he syö pesemättä. Ja monta muuta on, jotka he ovat ottaneet pitääksensä, jota on: juoma-astiain, kivi-astiain, ja vaski-astiain ja pöytäin pesemiset.

4. Ja he otit paljo muutakin pitäxens cuin on: juomaastiain kiwiastiain ja waskiastiain ja pöytäin pesemiset.

4. Ja palio muita ouat/ quin he otit pitexens/ quin on/ Jomaastioiten/ ia emberiten ia cupariastioiten/ ia Peutedhen pesemiset. (Ja paljon muita owat/ kuin he otit pitääksensä/ kuin on/ Juoma-astioitten/ ja ämpärien ja kupariastioiden/ ja pöytäiden pesemiset.)

5 Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?"

5 Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät Häneltä: "Mikseivät sinun opetuslapsesi vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää pesemättömin* käsin?"

5. Sitte kysyivät Pharisealaiset ja kirjanoppineet häneltä: miksi ei sinun opetuslapses vaella vanhinpain säädyn jälkeen, vaan syövät pesemättömillä käsillä leipää?

5. Sijtte kysyit Phariseuxet ja Kirjanoppenet hänelle: mixei sinun Opetuslapses waella wanhembain säädyis mutta syöwät pesemättömillä käsillä leipä ?

5. Sijtte kysyit henelle Phariseuset ia Kirianoppenuet/ Mixei sinun Opetuslapses waella wanhembadhen sädhyn ielkin/ mutta pesemettemille käsille söuet Leiuen? (Sitten kysyit häneltä phariseukset ja kirjanoppineet/ Miksei sinun opetuslapsesi waella wanhempaiden säädyn jälkeen/ mutta pesemättömillä käsillä syöwät leiwän?)

6 Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;

6 Mutta Hän (vastasi ja) sanoi heille: "Oikein Jesaja on ennustanut teistä tekopyhistä, niin kuin on kirjoitettu: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.

6. Mutta hän vastaten sanoi heille: Jesaias on hyvästi teistä ulkokullaisista ennustanut, niinkuin kirjoitettu on: tämä kansa kunnioittaa minua huulilla, vaan heidän sydämensä on kaukana minusta.

6. Nijn hän sanoi heille: Esaias on hywästi teistä ulcocullaisista ennustanut nijncuin kirjoitettu on: Tämä Canssa cunnioidze minua huulilla mutta heidän sydämens on caucana minusta.

6. Nin hen wastaten sanoi heille/ Hyuesti ombi Esaias noitunut teiste vlcokullatuista/ ninquin Kirioitettu on. Teme Canssa hwlilla minua cu'nioitze/ mutta heiden Sydheme's ombi taambana minusta. (Niin hän wastaten sanoi heille/ Hywästi ompi Esaias noitunut teistä ulkokullatuista/ niinkuin kirjoitettu on. Tämä kansa huulilla minua kunnioitsee/ mutta heidän sydämensä ompi taampana minusta.)

7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.

7 Mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeina ihmisten käskyjä.

7. Mutta turhaan he minua palvelevat, opettain sitä oppia, joka on ihmisten käskyjä.

7. Turhan he minua palwelewat opettain sitä oppia cuin on ihmisten käsky.

7. Mutta he turhaan minua palueleuat opettaden site oppi/ quin on Inhimisten käsky/ (Mutta he turhaan minua palwelewat opettaen sitä oppia/ kuin on ihmisten käsky/)

8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." (Kannujen ja maljain pesemisiä, ja muuta sellaista te paljon harjoitatte.)"

8 (Sillä) te hylkäätte Jumalan käskyn ja seuraatte ihmisten perinnäissääntöä. (Kannujen ja maljain pesemisiä, ja muuta sellaista te paljon harjoitatte.)"

8. Sillä te hylkäätte Jumalan käskyn, ja pidätte ihmisten säädyn, kivi-astiain ja juoma-astiain pesemiset, ja muita senkaltaisia te paljon teette.

8. Te hyljätte Jumalan käskyt ja pidätte ihmisten säädyt kiwiastiain ja juomaastiain pesemisestä ja teettä monda muuta sencaltaista.

8. Te ylenannatta Jumalan käskyt/ ia pidhette Inhimisten Sädhyt/ emberiten ia iomaistiain pesemiseste/ ia semmotoista monda mwta te teette. (Te ylenannatte Jumalan käskyt/ ja palwelette ihmisten säädyt/ ämpärien ja juoma-astiain pesemisestä/ ja semmoisia monta muuta te teette.)

9 Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.

9 Ja Hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn seurataksenne omaa perinnäissääntöänne.

9. Ja hän sanoi heille: hyvin te hylkäätte Jumalan käskyn, että te teidän säätynne pitäisitte.

9. Ja hän sanoi heille: aiwa peräti te hyljätte Jumalan käskyn ja teidän säätyn te pidätte

9. Ja hen sanoi heille/ Ratki hyuesti te poisheitette JUMALAN käskyn/ ia teiden Sädhyn te pidhette/ (Ja hän sanoi heille/ Ratki hywästi te pois heitätte JUMALAN käskyn/ ja teidän säädyn te pidätte/)

10 Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.

10 Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja: Joka herjaa isäänsä tai äitiään, se kuolemalla kuolkoon.

10. Sillä Moses sanoi: kunnioita isääs ja äitiäs! ja joka kiroilee isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman.

10. Sillä Moses sanoi: sinun pitä cunnioidzeman Isäs ja äitiäs ja joca kiroile Isäns ja äitiäns hänen pitä totisest cuoleman.

10. Sille Moses sanoi/ Sinun pite cunnioitzeman sinun Ises ia Eites/ ia cuca kirole Isens eli eitens/ colemalla henen pite coleman. (Sillä Moses sanoi/ Sinun pitää kunnioitseman sinun isääsi ja äitiäsi/ ja kuka kiroilee isänsä eli äitinsä/ kuolemalla hänen pitää kuoleman.)

11 Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' — se on uhrilahja —

11 Mutta te sanotte: ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: "Se on korban" — toisin sanoen uhrilahja — minkä olisit minulta saava

11. Mutta te sanotte: jos ihminen sanoo isälle taikka äidille: korban, (se on uhrattu) jolla sinua piti minulta autettaman.

11. Mutta te sanotta: jos jocu sano Isällens taicka äitillens Corban se on Jumalalle on se annettu cuin sinun olis pitänyt minulda tarpexes saaman hän teke hywin

11. Mutta te sanotta/ Jocu Inhiminen machta sanoa Isellens taicka eitillens/ * (Corban/ se on sanottu/ JUMALALLE se on annettu/ mitke sinun pideis minunlda tarpexes saaman. Mutta te sanotte/ Joku ihminen mahtaa sanoa isällensä taikka äitillensä/ Corban/ se on sanottu/ JUMALALLE se on annettu/ mitkä sinun pitäisi minulta tarpeeksesi saaman.)

12 ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.

12 — ja niin te ette salli hänen enää tehdä mitään isälleen tai äidilleen.

12. Ja ette salli hänen mitään tehdä isällensä taikka äidillensä.

12. Ja nijn et te salli hänen mitän tehdä Isällens taicka äitillens:

12. Ja nin sijtte ette te salli henen miteken tekemeen Isens taicka eitens/ (Ja niin sitten ette salli hänen mitään tekemään isänsä taikka äitinsä/)

13 Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette."

13 Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta saman kaltaista te teette."

13. Ja hylkäätte Jumalan sanan teidän säädyllänne, jonka te säätäneet olette, ja senkaltaisia paljon te teette.

13. Ja ricotta Jumalan käskyn teidän säädyillän cuin te säätänet oletta. Ja sencaltaista te teettä monda muuta.

13. ia nin te turmeletta JUMALAN Sanan teiden sädhynne cautta/ ionga te sätenyet oletta. Ja semmotoista monda mwta te teette. (ja niin te turmelette JUMALAN sanan teidän säätynne kautta/ jonka te säätänyt olette. Ja semmoista monta muuta te teette.)

14 Ja hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää:

14 Kutsuttuaan *luokseen kaiken* kansan Hän sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää:

14. Ja hän kutsui tykönsä kaiken kansan ja sanoi heille: kuulkaat kaikki minua, ja ymmärtäkäät.

14. JA hän cudzui tygöns caiken Canssan ja sanoi heille: cuulcat caicki minua ja ymmärtäkät

14. Ja hen cutzui tygens caiken Canssan/ ia sanoi heille/ Culcat minua caiki ia ymmerteket/ (Ja hän kutsui tykönsä kaiken kansan/ ja sanoi heille/ Kuulkaat minua kaikki ja ymmärtäkäät/)

15 ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.

15 ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä lähtee hänestä* ulos, se saastuttaa ihmisen.

15. Ei ole ulkona ihmisestä mitään, joka häneen menee sisälle, ja taitaa hänen saastuttaa; mutta ne, mitkä hänestä tulevat ulos, ne ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen.

15. Ei mene ulco mitän ihmiseen cuin hänen saastutta taita mutta ne cuin ihmisest tulewat ulos ne saastuttawat ihmisen.

15. Ei ole miten vlcona Inhimises/ quin henen sisellens mene ioca taita henen sastutta/ mutta ne iotca Inhimiseste vlosmeneuet/ ne ouat quin sastuttauat Inhimisen. (Ei ole mitään ulkona ihmisestä/ kuin hänen sisällensä menee joka taitaa hänen saastuttaa/ mutta ne jotka ihmisestä ulos menewät/ ne owat kuin saastuttawat ihmisen.)

16 Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."

16 Jos kenellä on korvat kuulla, hän kuulkoon!"

16. Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.

16. Jos jollakin on corwat cuulla se cuulcan.

16. Jos iollaki coruat on cwlemaan se cwlcan. (Jos jollakin korwat on kuulemaan se kuulkaan.)

17 Ja kun hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen taloon, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä sitä vertausta.

17 Hänen mentyään kansan luota sisälle taloon, Hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä sitä vertausta.

17. Ja kuin hän kansan tyköä meni huoneeseen, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä tästä vertauksesta.

17. Ja cosca hän Canssan tykö meni huonesen kysyit hänen Opetuslapsens häneldä tästä wertauxesta.

17. Ja coska hen Canssalda welti meni hen Honesen. Nin kysyit henen Opetuslapsens henelde teste Werdauxesta. (Ja koska hän kansalta wältti meni hän huoneeseen. Niin kysyit hänen opetuslapsensa häneltä tästä wertauksesta.)

18 Ja hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa?

18 Niin Hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään ihmiseen ulkoa tuleva voi häntä saastuttaa.

18. Ja hän sanoi heille: oletteko tekin niin ymmärtämättömät? ettekö ymmärrä, että kaikki mikä ulkoa menee ihmiseen, ei se häntä taida saastuttaa?

18. Ja hän sanoi heille: olettaco tekin nijn ymmärtämättömät ? ettekö wielä ymmärrä ? että caicki cuin ulco mene ihmisehen ei se händä saastuta ?

18. Ja sanoi hen heille/ Ningö mös tekin ymmertemettömet oletta? Ettekö te wiele nyt ymmerdhä? Että caiki vlcoa Inhimisen siselle meneue/ ei se woi hende sastutta? (Ja sanoi hän heille/ Niinkö myös tekin ymmärtämättömät olette? Ettekö te wielä nyt ymmärrä? Että kaikki ulkoa ihmisen sisälle menee/ ei se woi häntä saastuttaa?)

19 Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.

19 Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan ja poistuu *käymälään, ja kaikki ruoka puhdistuu.*"

19. Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.

19. Sillä ei se mene hänen sydämehens mutta wadzaan ja mene luonnollisest ulos joca caicki ruat puhdista.

19. Sille ettei se mene henen sydhemens siselle/ mutta watzan/ ia loonnolisesta vlosmenepi/ quin puhdista caiki roghat. (Sillä ettei se mene hänen sydämensä sisälle/ mutta watsaan/ ja luonnollisesti ulosmeneepi/ kuin puhdistaa kaikki ruoat.)

20 Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.

20 Ja Hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.

20. Ja hän sanoi: mitä ihmisestä tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.

20. Ja hän sanoi: mitä ihmisest tule ulos se saastutta ihmisen

20. Ja hen sanoi/ Mite Inhimisest vlosmene/ se saastutta Inhimisen/ (Ja hän sanoi/ Mitä ihmisestä ulos menee/ se saastuttaa ihmisen/)

21 Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,

21 Sillä sisästä, ihmisten sydämestä lähtevät pahat ajatukset, *aviorikokset, haureudet*, murhat,

21. Sillä sisältä ihmisten sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, huoruudet, salavuoteudet, miestapot,

21. Sillä ihmisten sydämist tulewat ulos pahat ajatuxet huorus salawuoteus miestappo

21. Sille että siselliseste Inhimisten sydhemest vloskeuuet pahat aijatoxet/ Horudhet/ salawoteet/ miestapot/ (Sillä että sisällisestä ihmisen sydämestä uloskäywät pahat ajatukset/ huoruudet/ salawuoteet/ miestapot/)

22 aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.

22 varkaudet*, ahneus, pahuus, petollisuus, hillittömyys, pahan suonti, rienaus, ylpeys, mielettömyys.

22. Varkaudet, ahneudet, pahat juonet, petos, irstaisuus, pahansuomuus, Jumalan pilkka, ylpeys, hulluus.

22. warcaus ahneus petos wiettelys häpemättömys pahansuomus Jumalan pilcka coreus ja hulluus.

22. warkaudhet/ Ahnaudhet/ Petoxet/ wiettelyxet/ häpiemettys/ paha silme/ JUMALAN pilkat/ Coreus * hulluus. (warkaudet/ ahneudet/ wiettelykset/ häpeämättömyys/ paha silmä/ JUMALAN pilkat/ coreus hulluus.)

23 Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."

23 Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.”

23. Kaikki nämät pahuudet sisältä tulevat ulos ja saastuttavat ihmisen.

23. Caicki nämät sisäldä tulewat ulos ja saastuttawat ihmisen.

23. Caiki neme pahat/ siselde vloskeuuet/ ia sastuttauat Inhimisen. (Kaikki nämä pahat/ sisältä ulos käywät/ ja saastuttawat ihmisen.)

24 Ja hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta hän ei saanut olla salassa,

24 Ja Hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin rajamaille*. Hän meni [erääseen] taloon eikä tahtonut kenenkään tietävän siitä, mutta Hän ei saanut olla salassa.

24. Niin hän nousi ja meni sieltä Tyron ja Sidonin maan ääriin, ja meni sisälle huoneeseen, eikä tahtonut sitä kenellekään antaa tietää: ja ei hän taitanut salaa olla.

24. NIjn hän nousi ja meni sieldä Tyrin ja Sidonin maan ärijn ja meni huonesen eikä tahtonut sitä kenellekän anda tietä.

24. Nin hen ylesnousi/ ia sielde poismeni ninen Tyrin ia Sidonin maan ärihin/ ia meni honen siselle/ Ja ei tachtonut site kene'ge tiete. (Niin hän ylös nousi ja sieltä poismeni niiden Tyron ja Sidonin maan ääriin/ ja meni huoneen sisälle/ Ja ei tahtonut sitä kenenkään tietää.)

25 vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen.

25 Sillä* kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli Hänestä, hän tuli ja heittäytyi Hänen jalkainsa juureen.

25. Sillä kuin yksi vaimo kuuli hänestä, jonka vähällä tyttärellä oli saastainen henki, niin se tuli ja lankesi hänen jalkainsa juureen,

25. Ja ei hän tainnut cuitengan sala olla sillä cohta cuin yxi waimo cuuli hänestä jonga wähä tytär saastaiselda hengeldä rijwattu oli tuli ja langeis hänen jalcains juuren

25. Ja ei quitengan tainut sala olla/ Sille että yxi Waimo cochta quin hen cwli heneste/ ionga Tytterelle oli se sastainen Hengi/ hen tuli/ ia langeisi henen ialcains iureen/ (Ja ei kuitenkaan tainnut salaa olla/ Sille että yksi waimo kohta kuin hän kuuli hänestä/ jonka tyttärellä oli se saastainen henki/ hän tuli/ ja lankesi hänen jalkainsa juureen/)

26 Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään.

26 Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen. Ja hän pyysi Häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään.

26. (Mutta vaimo oli Gregiläinen, Syrophenisiassa syntynyt) ja hän rukoili häntä ajamaan pois perkelettä hänen tyttärestänsä.

26. Joca oli Grekiläinen Syrophenisias syndynyt ja hän rucoili händä ajaman pois Perkelettä hänen tyttärestäns.

26. Ja se oli Grekilainen Waimo/ Syrophenias syndynyt/ Ja hen rucoli hende perkelet poisaijaman henen tytterestens. (Ja se oli krekiläinen waimo/ Syropheniassa syntynyt/ Ja hän rukoili häntä perkeleet ulos ajamaan hänen tyttärestänsä.)

27 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".

27 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Salli ensin lasten tulla ravituiksi, sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille."

27. Niin Jesus sanoi hänelle: salli ensin lapset ravittaa; sillä ei se ole kohtuullinen, ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.

27. Nijn Jesus sanoi hänelle: Salli ensin lapset rawita. Sillä ei ole se cohtullinen otta lasten leipä ja heittä penicoille.

27. Nin sanoi IesuS henelle/ Salli ensin Lapset rauitta. Sille ei ole se cochtolinen otta Lasten leipe/ ia heitte Penickadhen eteen. (Niin sanoi Jesus hänelle/ Salli ensin lapset rawittaa. Sillä ei ole se kohtuullinen ottaa lasten leipää/ ja heittää penikoiden eteen.)

28 Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja".

28 Mutta hän vastasi ja sanoi Hänelle: "Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin pöydän alla pienokaisten muruja."

28. Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: tosin Herra: syövät penikatkin pöydän alla lasten muruista.

28. Hän wastais ja sanoi hänelle: tosin Herra syöwät penicatkin pöydän alla lasten muruista.

28. Mutta hen wastasi ia sanoi henelle/ Ja tosin HERRA/ Söuet mös Penicatki peudhen alla Lasten muruista. (Mutta hän wastasi ja sanoi hänelle/ Ja tosin HERRA/ Syöwät myös penikatkin pöydän alta lasten muruja.)

29 Ja hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi".

29 Silloin Jeesus* sanoi hänelle: "Tämän sanan vuoksi mene. Riivaaja on lähtenyt tyttärestäsi "

29. Ja hän sanoi hänelle: tämän puheen tähden mene: perkele läksi ulos sinun tyttärestäs.

29. Ja hän sanoi hänelle: tämän puhen tähden mene jo Perkele läxi sinun tyttärestäs.

29. Ja hen sanoi henelle/ Teme' puhen tedhen mene/ Perkele vloslexi sinu' tytterestes. (Ja hän sanoi hänelle/ Tämän puheen tähden mene/ perkele ulosläksi sinun tyttärestäsi.)

30 Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä.

30 Ja mentyään kotiinsa hän havaitsi tyttären* makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen ulos.

30. Ja kuin hän meni kotiansa, löysi hän perkeleen lähteneeksi ulos ja tyttärensä makaavan vuoteessa.

30. Ja cuin hän meni cotians löysi hän Perkelen lähtenexi ja tyttärens macawan wuotes.

30. Ja quin hen meni Cotijns/ nin hen leusi perkelen vloslechteneexi/ ia Tytteren macauan wooten päl. (Ja kuin hän meni kotiinsa/ niin hän löysi perkeleen ulos lähteneeksi/ ja tyttären makaawan wuoteen päällä.)

31 Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse.

31 Sitten Jeesus* lähti jälleen Tyyron ja Siidonin alueelta ja tuli Dekapoliin alueen keskitse Galilean järven luo.

31. Ja taas kuin hän läksi Tyron ja Sidonin maan ääristä, tuli hän Galilean meren tykö, kymmenen kaupungin maan äärten keskitse.

31. JA taas cuin hän läxi Tyrin ja Sidonin maan äristä tuli hän Galilean meren tygö kymmenen Caupungin maan ärten keskidze.

31. Ja taas quin hen vlosmeni Tyrin ia Sidonin maanäriste/ tuli hen Galilean meren tyge/ ninen kymenen Caupungein maan ärten keskitze. (Ja taas kuin hän ylosmeni Tyron ja Sidonin maan ääristä/ tuli hän Galilean meren tykö/ niiden kymmenen kaupunkein maan äärten keskitse.)

32 Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen.

32 Ja Hänen luokseen tuotiin kuuro mies, vaivoin puhuva, ja he pyysivät Häntä panemaan kätensä* hänen päälleen.

32. Ja he toivat hänen tykönsä kuuron, joka myös mykkä oli, ja he rukoilivat häntä panemaan kätensä hänen päällensä,

32. Ja he toit hänen tygöns cuuroin joca myös myckä oli ja he rucoilit händä paneman kätens hänen päällens.

32. Ja nin he toit henen tygens Cwroin/ ioca mös Mycke oli/ Ja he rucolit hende paneman kättens henen pälens. (Ja niin he toit hänen tykönsä kuuron/ joka myös mykkä oli/ Ja he rukoilit häntä panemaan kättänsä hänen päällensä.)

33 Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä

33 Otettuaan hänet erilleen kansasta Hän pani sormensa hänen korviinsa ja sylkäistyään kosketti hänen kieltään.

33. Ja hän otti hänen erinänsä kansasta ja pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja rupesi hänen kieleensä,

33. Ja hän otti hänen erinäns Canssasta ja pisti sormens hänen corwijns sylki ja rupeis hänen kieleens

33. Ja hen otti henen erinäns canssasta/ ia pisti sormens hene' coruijns/ ia Sylki ia rupesi henen kielehens/ (Ja hän otti hänen erinänsä kansasta/ ja pisti sormensa hänen korwiinsa/ ja sylki ja rupesi hänen kieleensä/)

34 ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene.

34 Ja katsoen ylös taivaaseen Hän huokaisi ja sanoi hänelle: "Effata", se on 'aukene'.

34. Ja katsahtain taivaaseen huokasi, ja sanoi hänelle; ephphata, se on: aukene.

34. Cadzahtain Taiwasen huocais ja sanoi hänelle: hephethah$ se on aukene.

34. ylescatzachtain Taiuasen/ hoghasi/ ia sanoi henelle/ Hephethah/ se on/ Aukene. (ylös katsahtain taiwaaseen/ huokasi/ ja sanoi hänelle/ Hephathah/ se on/ Aukene.)

35 Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi.

35 (Heti) hänen korvansa aukenivat ja hänen kielensä side irtosi, ja hän puhui selvästi.

35. Ja kohta aukenivat hänen korvansa, ja hänen kielensä side pääsi vallallensa ja puhui selkiästi.

35. Ja cohta aukenit hänen corwans ja hänen kielens side pääsi wallallens ja puhui selkiäst.

35. Ja cochta Aukesit henen coruans/ Ja henen kielens sidhe tuli wallalens/ ia puhui selkiest. (Ja kohta aukesit hänen korwansa/ Ja hänen kielensä side tuli wallallensa/ ja puhui selkeästi.)

36 Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat.

36 Jeesus* kielsi heitä kertomasta kenellekään. Mutta mitä enemmän Hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat.

36. Ja hän haasti heidät kellenkään sanomasta. Mutta jota enemmän hän haasti, sitä enemmin he ilmoittivat.

36. Ja hän haasti heidän kellengän sanomast. Mutta jota enämmin hän haasti sitä enämmin he ilmoitit.

36. Ja hen hastoi heiden kellengen sanomasta. Mutta iota enämin quin hen hastoi/ site enämin he ilmoitit. (Ja hän haastoi kellenkään sanomasta. Mutta jota enemmin kuin hän haastoi/ sitä enemmin he ilmoitit.)

37 Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: "Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan".

37 Ja he olivat erittäin hämmästyneitä ja sanoivat: "Hyvin Hän on kaikki tehnyt: Hän saa sekä kuurot kuulemaan, että mykät puhumaan."

37. Ja he suuresti hämmästyivät, sanoen: hyvästi hän kaikki teki: kuurot hän tekee kuulemaan ja mykät puhumaan.

37. Ja he suurest hämmästyit sanoden: hywästi hän caicki teki cuuroit hän teki cuuleman ja mykät puhuman.

37. Ja ylitze mären he hämmestyit/ sanoden/ Hyuesti hen caiki teki/ Cwroit hen teki culeman/ ia Myket puhuman. (Ja ylitse määrän he hämmästyit/ sanoen/ Hywästi hän kaikki teki/ Kuurot hän teki kuulemaan/ ja mykät puhumaan.)