PSALTTARIT
92. Psalmi.
I. Kehoitus Jumalan ylistykseen, hänen suurten tekoinsa tähden, joita ei tyhmät ymmärrä. II. Eroitus jumalattomain ja jumalisten myötäkäymisen välillä.
Psalmi sabbatina veisattava.
2. I. Hyvä on* Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.
3. Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,
4. Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.
5. Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.
6. Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.
7. Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.
8. II. Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.
9. Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.
10. Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.
11. Mutta minun sarveni tulee korotetuksi* niinkuin yksisarvisen+, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä§,
12. Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.
13. Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu*, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.
14. Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.
15. Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,
16. Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.