PSALTTARIT

143. Psalmi.

Katumus-Psalmi. I. Kuinka murheellinen sielu tuntee syntinsä, ja niitä anteeksi anoo, II. Rukoilee virvoitusta ja pelastusta tuskassa.

Davidin Psalmi.
I. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden,
2. Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs.
3. Sillä vihollinen* vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa.
4. Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu.
5. Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun kättes töitä.
6. Minä levitän käteni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa*, Sela!
7. Herra*, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät+.
8. II. Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sillä sinuun minä toivon: ilmoita minulle tie, jota minä käyn; sillä minä ylennän sieluni sinun tykös.
9. Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tykös minä pakenen.
10. Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen; sillä sinä olet minun Jumalani: sinun hyvä henkes viekään minua tasaista tietä.
11. Herra, virvoita minua nimes tähden: vie sieluni hädästä ulos sinun vanhurskautes tähden.
12. Ja teloita viholliseni* sinun laupiutes tähden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelias+.