SAKARJA
Tämä propheta saarnasi, niinkuin Haggaigin, Babelin vankeuden jälkeen, että templi pitäis jälleen rakennettaman, ja hajoitettu kansa koottaman, että yksi valtakunta ja asetus siinä maakunnassa taas säädettäisiin. Ja hän on tosin kaikkein lohdullisimpia prophetaita; sillä hän tuo edes monet suloiset ja turvalliset näyt, ja antaa monet ystävälliset ja makiat sanat, joilla hän murheelliset ja hajoitettua kansaa lohduttaa ja vahvistaa, rakennusta ja hallitusta alkamaan, jotka hamaan siihen asti olivat suuren ja moninaisen vastoinkäymisen kärsineet. Tätä hän tekee viidenteen lukuun asti. Viidennessä luvussa ennustaa hän yhden kirja ja vaa’an näyn alla vääristä opettajista, jotka tulevat olivat Juudan kansaan kieltämään pois Kristusta, joka näkyy vielä tänäpänä Juudalaisissa täytettävän. Kuudennessa luvussa ennustaa hän Kristuksen evankeliumista ja hengellisen templin rakentamisesta, että Juudalaiset myös hänen kielsivät ja hylkäsivät. Seitsemännessä ja kahdeksannessa kysytään, ja propheta vastaa, lohduttaa ja neuvoo heitä taas rakentamaan ja hallitsemaan, ja niin tämän ennustuksen päättää rakentamisesta. Yhdeksännessä luvussa tulee hän myös tulevaiseen aikaan ja ennustaa ensisti. 10 luvussa, kuinka se suuri Alexander oli Tyron, Sidonin ja Philistealaiset voittava, että koko maailma tulevaiselle Kristukselle olis avoin ja aasi vie kuninkaan Kristuksen Jerusalemiin. Mutta ensimäisessä luvussa toistakymmentä ennustaa hän Kristuksen Juudalaisilta kolmeenkymmeneen hopeapenninkiin myytävän, jonka tähden hän heidät oli hylkäävä. Ja Jerusalem piti viimein hävitettämän, ja Juudalaiset eksyksissä paatuman ja hajoitettaman. Ja niin olivat evankeliumi ja Kristuksen valtakunta tulevat pakanain sekaan, hänen kärsimisensa jälkeen, että häntä ennen lyötiin niinkuin paimenta, ja apostolit niinkuin lampaan hajoitettiin; sillä hänen täytyi ensisti kärsiä ja niin kunniaansa käydä. Viimeisessä luvussa lopettaa, Jerussalemin hävityksen jälkeen, Levin pappeuden ja koko hänen menonsa, kalunsa ja juhlapäivvänänsä, ja sanoo, että kaikki hengelliset virat pitää yhteiset oleman, Jumala palveltaman, ja ei enään Levin suvulta pitänyt toisia pappeja tulemaan, toisia juhlia, toisia uhreja, toista jumalanpalvelusta; jota myös muutkin sukukunnat taisivat toimittaa, niinkuin Egypti ja kaikki pakanat: se on, Vanha Testamentti piti pantaman peräti pois ja hyljättämän.
1. Luku.
I. Sakarja alkaa ennustuksensa katumuksen saarnaamisella. II. Näkee monikahdat näyt Jerusalemin vasta-uutisesta rakentamisesta ja vihollisten hämmentämisestä.
I. Kahdeksantena kuukautena toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle* Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, sanoen:
2. Herra on ollut vihainen teidän isillenne sangen kovasti.
3. Sano siis heille: näin sanoo Herra Zebaot: kääntykäät minun tyköni, sanoo Herra Zebaot; niin minä käännyn teidän tykönne*, sanoo Herra Zebaot.
4. Älkäät olko niinkuin teidän isänne, joille entiset prophetat saarnasivat, sanoen: näin sanoo Herra Zebaot: palatkaat teidän pahoista teistänne* ja teidän häijystä menostanne; mutta ei he kuulleet, eikä totelleet minua, sanoo Herra.
5. Kussa nyt ovat teidän isänne? ja vieläkö prophetat elävät?
6. Eikö niin ole tapahtunut, että minun sanani ja oikeuteni, jotka minä minun palveliaini prophetain kautta käskin, ovat teidän isiinne sattuneet? että heidän täytyi palata ja sanoa: niinkuin Herra Zebaot ajatteli meille tehdä meidän teittemme ja töittemme jälkeen, niin hän on myös meille tehnyt.
7. II. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä ensimäisessä kuukaudessa toistakymmentä, joka on Sebatin kuu, toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, ja hän sanoi:
8. Minä näin yöllä, ja katso, mies istui ruskian hevosen päällä, ja seisahti myrttien sekaan laaksossa, ja hänen takanansa olivat ruskiat ja maksankarvaiset ja valkiat hevoset.
9. Ja minä sanoin: minun herrani, kutka nämät ovat? Ja enkeli*, joka minun kanssani puhui, sanoi minulle: minä osoitan sinulle, kutka nämät ovat.
10. Ja mies, joka myrttien seassa oli, vastasi ja sanoi: nämät ovat ne, jotka Herra on lähettänyt vaeltamaan lävitse maan.
11. Mutta he vastasivat Herran enkelille, joka myrttien seassa oli, ja sanoivat: me olemme vaeltaneet maan lävitse, ja katso, kaikki maa istuu alallansa.
12. Niin vastasi Herran enkeli ja sanoi: Herra Zebaot, kuinka kauvan et sinä tahdo armahtaa Jerusalemia, ja Juudan kaupungeita, joille vihainen olet ollut nyt seitsemänkymmentä ajastaikaa?
13. Ja Herra vastasi sille enkelille, joka minun kanssani puhui, hyvillä ja lohdullisilla sanoilla.
14. Ja enkeli, joka minua puhutteli, sanoi minulle: saarnaa ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: minä olen suuresti kiivastunut Jerusalemille ja Zionille;
15. Mutta minä olen juuri vihainen myös suruttomille pakanoille; sillä minä olin ainoasti vähän vihainen, mutta he auttivat hävitykseen.
16. Sentähden näin sanoo Herra: minä palajan Jerusalemiin laupiudella, ja minun huoneeni pitää hänessä rakennettaman, sanoo Herra Zebaot; ja Jerusalemin päälle pitää mittanuora vedettämän.
17. Ja saarnaa vielä ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: taas pitää minun kaupungeilleni hyvin käymän, ja Herra on Zionia taas lohduttava, ja Jerusalem taas valitaan.
18. Ja minä nostin silmäni ja näin: ja katso, siellä oli neljä sarvea.
19. Ja minä sanoin enkelille, joka puhui minun kanssani: mitä nämät ovat? Hän sanoi minulle: nämät ovat ne sarvet, jotka Juudan, Israelin ja Jerusalemin hajoittaneet ovat.
20. Ja Herra osoitti minulle neljä seppää.
21. Silloin minä sanoin: mitä ne tahtovat tehdä? Hän sanoi: ne ovat ne sarvet, jotka Juudan hajoittaneet ovat, juuri niin, ettei kenkään ole voinut päätänsä nostaa; nämät ovat tulleet niitä karkottamaan, ja lohkaisemaan pakanain sarvia, jotka Juudan maan ylitse sarven nostaneet ovat sitä hajoittaaksensa.