PSALTTARIT

53. Psalmi.

Kirjoitetaan I. Jumalattomain luonto, ja kaikkein ihmisten turmelus luonnon puolesta. II. Vääräin opettajain käytös ja rangaistus. III. Uskovaisten ikävöitsemys Messiaksen perään.

Davidin opetus, edelläveisaajalle, Mahelatin päällä.
2. I. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan*; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa: ei ole joka hyvää tekee.
3. Jumala katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku* ymmärtäis, joku Jumalaa etsis.
4. Mutta he ovat kaikki vilpistelleet, ja kaikki ovat kelvottomiksi tulleet: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.
5. II. Eivätkö pahantekiät sitä huomaitse? jotka minun kansaani syövät, niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he Jumalaa avuksensa huuda.
6. Siellä he kovin pelkäsivät, kussa ei mitään peljättävää ollut; sillä Jumala hajoittaa niiden luut, jotka sinua ahdistavat: sinä saatat heitä häpiään, sillä Jumala hylkää heidät.
7. III. Oi, jos apu tulis Zionista Israelille! Kuin Jumala vangitun kansansa päästää, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.