BIBLIA 1776

PSALTTARIT

142. Psalmi.

 

I. Valitus ahdistuksen alla. II. Uskallus Jumalan apuun.

 

Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli.
2. I. Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni.
3. Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä*, ja osoitan hänelle hätäni,
4. Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni*: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni+.
5. Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani.
6. II. Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani* elävien maalla+.
7. Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät.
8. Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.

Valitse
luku

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24
25 26 27
28 29 30
31 32 33
34 35 36
37 38 39
40 41 42
43 44 45
46 47 48
49 50
51 52 53
54 55 56
57 58 59
60 61 62
63 64 65
66 67 68
69 70 71
72 73 74
75 76 77
78 79 80
81 82 83
84 85 86
87 88 89
90 91 89
93 94 95
96 97 98
99 100
101 102
103 104
105 106
107 108
109 110
111 112
113 114
115 116
117 118
119 120
121 122
123 124
125 126
127 128
129 130
131 132
133 134
135 136
137 138
139 140
141 142
143 144
145 146
147 148
149 150

Sivusto päivitetty 09/2019