PSALTTARIT
62. Psalmi.
I. David opettaa esimerkillänsä, turvaamaan tuskassa Jumalaan. II. Osoittaa ihmisiin ja tavaroihin turvaamisen olevan turhan.
Davidin Psalmi Jedutunin* edestä, edelläveisaajalle.
2. I. Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa, joka minua auttaa.
3. Hän ainoastaan on kallioni, minun autuuteni, minun varjelukseni, etten minä kovin kompastuisi.
4. Kuinka kauvan te yhtä väijytte, että te kaikin häntä surmaisitte, niinkuin kallistuvaa seinää ja raukeevaa muuria?
5. Kuitenkin he neuvoa pitävät, kukistaaksensa häntä korkeudestansa; he rakastavat valhetta: suullansa he siunaavat, ja sydämessänsä kiroilevat, Sela!
6. Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa; sillä hän on minun toivoni.
7. Hän ainoastaan on minun kallioni ja minun autuuteni, minun varjelukseni*, etten minä lankeisi.
8. Jumalassa on minun autuuteni, minun kunniani, minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumalassa.
9. Te kansat, toivokaat häneen joka aika, vuodattakaat teidän sydämenne hänen eteensä: Jumala on meidän turvamme, Sela!
10. II. Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset myös puuttuvat: he painavat vähemmän kuin ei mitään*, niin monta kuin heitä on.
11. Älkäät luottako vääryyteen ja väkivaltaan; älkäät turvatko niihin, mitkä ei mitään ole; jos rikkaudet teidän tykönne lankeevat, niin älkäät panko sydäntänne niiden päälle.
12. Jumala on kerran puhunut, sen olen minä kahdesti kuullut: että Jumala (yksinänsä) väkevä on.
13. Ja sinä Jumala olet armollinen; sillä sinä maksat jokaiselle työnsä jälkeen.