PSALTTARIT
139. Psalmi.
David julistaa I. Jumalan kaikkitietäväisyyttä. II. Joka paikassa läsnäolemista. III. Ihmisen ihmeellistä luomista. IV. Toivottaa Jumalan vihollisille rangaistusta, ja itsellensä neuvoa.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
I. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
2. Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
3. Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
4. Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
5. Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
7. II. Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
8. Jos minä astuisin ylös taivaasen, niin sinä siellä olet*: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet+.
9. Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
10. Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
11. Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
12. Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
13. III. Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen*: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
16. Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät* sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
17. Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
18. Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
19. IV. Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20. Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21. Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22. Täydestä todesta minä heitä vihaan*; sentähden ovat he minulle viholliset.
23. Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
24. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.