PSALTTARIT
37. Psalmi.
I. David varoittaa Jumalan lapsia pahenemasta jumalattomain menestyksen tähden. II. Osoittaa lavialta, jumalattomain myötäkäymistä seuraavan pitkällisen onnettomuuden, vaan jumalisten vastoinkäymisessäkin olevan onnelliset.
Davidin Psalmi.
I. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
2. Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
3. Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
4. Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
5. Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
6. Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
7. Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele* sitä, jonka tie pahuudessa menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
8. Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
9. II. Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
10. Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
11. Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
12. Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
13. Mutta Herra nauraa häntä*; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14. Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
15. Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
16. Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
17. Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
18. Herra tietää hurskasten päivät*, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
19. Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
20. Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
21. Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
22. Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
23. Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
24. Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
25. Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää. (a)
26. Hän on aina laupias, ja lainaa* mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
27. Vältä pahaa, ja tee hyvää*, ja pysy ijankaikkisesti.
28. Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
29. Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
30. Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
31. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä*; ja ei hänen askeleensa livisty.
32. Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
33. Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
34. Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
35. Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan*, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
36. Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
37. Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
38. Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
39. Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
40. Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.