PSALTTARIT
55. Psalmi.
I. David valittaa, että hän oli ahdistuksessa vihollistensa tähden. II. Rukoilee heille perikatoa. III. Rohkaisee itsiänsä uskalluksella Jumalan apuun.
Davidin opetus*, edelläveisaajalle, kanteleilla.
2. I. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.
3. Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;
4. Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.
5. Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.
6. Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.
7. Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!
8. Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!
9. Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.
10. II. Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.
11. He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.
12. Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.
13. Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.
14. Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:
15. Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.
16. Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä.
17. III. Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.
18. Ehtoona, aamulla* ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.
19. Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.
20. Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.
21. He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.
22. Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.
23. Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää*, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
24. Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät* ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.