PSALTTARIT
108. Psalmi.
I. David kiittää Jumalaa ja rukoilee Jumalan lasten puolesta; II. Vakuuttaa itsiänsä Jumalan avusta.
Psalmi, Davidin veisu.
2. I. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän*, niin myös minun kunniani.
3. Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.
4. Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.
5. Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.
6. Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,
7. Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.
8. II. Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.
9. Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;
10. Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.
11. Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?
12. Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?
13. Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.
14. Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä*; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.