PSALTTARIT

106. Psalmi.

 

I. David neuvoo Herraa kiittämään ja rukoilee armoa. II. Tunnustaa, että Israelin lapset rikkoivat Herraa vastaan Egyptissä, korvessa ja Kanaanin maalla. III. Kiittää, ettei Jumala heitä peräti hyljännyt, ja rukoilee edespäinkin armoa.

 

Halleluja.
I. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2. Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3. Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4. Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5. Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin sinun kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6. II. Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7. Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat*, Punaisen meren tykönä.
8. Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9. Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10. Ja vapahti heitä niiden käsistä, jotka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11. Ja vedet peittivät* heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12. Silloin he uskoivat hänen sanansa*, ja veisasivat hänen kiitoksensa+.
13. Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14. He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15. Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16. Ja he asettuivat* Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17. Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18. Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19. He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20. Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21. He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22. Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23. Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä*, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut+.
24. Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25. Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26. Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27. Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28. Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29. Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30. Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32. Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä* ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33. Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34. Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35. Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36. Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37. Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38. Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla* turmeltiin,
39. Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40. Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41. Ja hylkäsi ne pakanain käsiin*, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42. Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43. Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44. Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45. Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä* suuresta laupiudestansa,
46. Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47. III. Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48. Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala*, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!